Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Ei luopumus vaan tempaus!

Not Apostasy But Rapture!
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes) 20.2.2016, suom. SK

Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille kirjoitettiin vastaukseksi kyselyyn, jonka seurakunta oli lähettänyt apostolille. Tessalonikalaiset olivat huolestuneet kirjeestä, jonka olivat saaneet muka Paavalilta (todellisuudessa väärennetyn) ja jossa väitettiin, että he olivat joutuneet ”Herran päivään” (2. Tess. 2:2). Tämä huolestutti heitä, koska Paavali oli aiemmin opettanut heitä, että seurakunnan tempaus tapahtuisi ennen Jumalan vihan vuodattamista Ahdistuksen aikana (1. Tess. 4:13 – 1. Tess.5:9); jos tämä olisi ollut totta ja Herran päivä todella alkanut, se olisi merkinnyt, että Tessalonikan uskovat olivat jääneet jäljelle tempauksessa! On otettava huomioon, että Tessalonikan uskovat olivat läpikäymässä voimakasta (vaikkakin paikallista) vainoa (1. Tess. 3:2-4), joten epäilemättä heillä oli kiusaus uskoa, että Ahdistus oli alkanut.

Paavali vastasi välittömästi muistuttaen heitä, mitä oli aiemmin opettanut heille (2. Tess. 2:5); nimittäin, että Antikristus ei voi ”ilmestyä”, mikä aloittaa Ahdistuksen (Dan. 9:27), ennen kuin sellaisen tapahtuman jälkeen, jota hän kutsuu ”luopumukseksi” (2. Tess. 2:3). Kreikan ”luopumukseksi” käännetty sana on apostasia. Joissakin englanninkielisissä käännöksissä siitä tulee sana ”apostasy” (jonka ainoa merkitys on luopumus uskosta. Suom. huom.). Oikea käännös sanalle apostasia on ”lähtö” (engl. departure); millainen lähtö tarkalleen on kyseessä, riippuu kontekstista ja se voi yhtä hyvin tarkoittaa fyysistä lähtöä, kuin lähtöä uskosta (so. luopumusta). On mielenkiintoista, että kaikki englanninkieliset käännökset ennen KJV:tä käänsivät sanan apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 sanalla ”departure” (lähtö), kun taas KJV ja sen jälkeiset käännökset kääntävät sen ilmauksella ”falling away” (luopumus), tai jollakin samantapaisella ilmauksella, joka antaa ymmärtää, että ”lähtö” on luonteeltaan uskonnollinen. Jakeen 2. Tess. 2 kontekstissa ei kuitenkaan ole mitään, joka vaatii (tai edes vihjaa), että lähtö, johon Paavali viittaa, olisi ei-fyysinen.

Lisäksi kreikan tekstissä sanan apostasia yhteydessä on määräävä artikkeli, joten paras käännös ei ole ”a falling away”, vaan “the departure” (se lähtö). Määräävän artikkelin käyttö tarkoittaa, että Paavali viittaa erityiseen tapahtumaan, jonka olettaa tessalonikalaisten jo tuntevan. Koska hänen ensimmäinen kirjeensä heille sisälsi UT:n yksityiskohtaisimman ilmoituksen seurakunnan tempauksesta ja itseasiassa mainitsee tempauksen jokaisessa luvussa (1. Tess.1:9-10; 2:19; 3:13; 4:13-17; 5:1-11), samalla kun ainuttakaan viittausta luopumukseen tai uskosta lähtemiseen ei esiinny, niin konteksti vaatii, että se nimenomainen lähtö, johon Paavali viittaa, on tempaus. Luvun 2. Tess. 2 konteksti myös tukee tätä, koska tempaus, johon viitataan ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme hänen tykönsä”, aloittaa luvun (2. Tess. 2:1). Siten todistusaineisto on musertava, että se lähtö, jonka tapahtumista ennen ”Herran päivää ja Antikristuksen ilmestymistä” Paavali pitää välttämättömänä, on seurakunnan tempaus. Näin ollen jae 2. Tess. 2:3 on Raamatun selkein opetus tempauksesta ennen vihan aikaa.


Lue myös seuraavat artikkelit, joissa käsitellään sanan apostasia merkitystä:

Why Hillsong Music is Dangerous For Your Church
By Jeff Maples 17.3.2016, suom. SK

Houston, meillä on ongelma!

Se on Brian Houston. Luultavasti yhtenä vaikutusvaltaisimpana hahmona tämän päivän tunnustavassa seurakunnassa Houston on nykyisin Hillsongina tunnetun maailmanlaajuisen monia toimipisteitä käsittävän megaseurakunnan senioripastori. Houston’in pedofiili-isän perustama seurakunta hallitsee nykyaikaisen ylistysmusiikin kenttää lauluillaan, joita soitetaan jokaisen kirkkokunnan seurakunnissa ympäri koko maailman.

Suositut laulut, kuten Oceans ja Forever Reign ja sanoitukset kuten ”Spirit lead me, where my trust is without borders” (Henki johda minua sinne, missä luottamukseni on rajaton) ja ”nothing compares to your embrace” (mikään ei vastaa sinun syleilyäsi) täyttävät baptistien, metodistien helluntailaisten ja katolisten seurakuntien – kaikenlaisten seurakuntien IMAG-screenit sunnuntain jumalanpalvelusten aikaan. Raivoavista sähkökitaroista, rummuista ja ammattisolisteista pieniin kuoroihin, joissa on vain kosketinsoitin ja muutama laulaja, musiikki on valloittavaa saaden monet kyynelehtimään kädet kohotettuina laulaessaan ylistystä Jumalalle.

Joten mistä sitten ei pitäisi tykätä?

Ensiksikin, Hillsong on kultti. Varsinkin persoonallisuuskultti. Blogikirjoituksessa (Five Things That Should Matter to a Worship Leader) Hillsongin verkkosivustolla Jonathan Douglass, yksi Hillsongin eturivin ylistyksenjohtajista, kirjoittaa:

2. Me parhaillaan toteutamme johtavan pastorimme näkyä (emme omaamme).

On tärkeää, että niin ihmeellisiä kuin luovat ideamme ehkä ovatkin, jos ne eivät lopulta ole linjassa sen kanssa, mitä Johtava Pastorimme ja johtajamme haluavat, niin me panemme ne iloisesti syrjään. Seurakunta ei ole olemassa ylistysryhmiemme rakentamiseksi – ylistysryhmämme ovat olemassa seurakunnan rakentamiseksi!

Tässä on ongelma. Raamatulliset seurakunnat eivät ole olemassa johtajan ”näyn” toteuttamiseksi, vaan seurakunnat ovat olemassa Jumalan kirkastamiseksi, Raamatun opettamiseksi ja saarnaamiseksi ja opetuslasten tekemiseksi. Koska Brian Houston, joka on nyt  Royal Commission’in tutkittavana sekaantumisestaan isänsä lapsiin kohdistuneiden rikosten salaamiseen, on Hillsong-seurakunnan johtava pastori Douglass tehnyt selväksi, ketä Hillsong’in ylistysohjelma palvelee. (Huom. Se ei ole Jeesus.)

Joten mikä todellisuudessa on se ”näky”, jota Hillsong pyrkii toteuttamaan? Voit lukea hänen näkynsä koko julistuksen tästä. Tiivistetysti voisi sanoa, että hän ”näkee” suuren maailmalliseen kulttuuriin ja musiikkiin keskittyneen suuren globaalin seurakunnan, jonka päämääränä on vaikuttaa maailmaan vesitetyllä sisällyksettömällä kristinuskon versiollaan – ja hän väittää ”näkynsä” olevan Jumalalta.

Jeesuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta (Joh. 18:36).

[Katso ensimmäinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä Brian Houston kertoo, mitä kristinuskon ja seurakunnan pitäisi hänen mielestään olla.]

Houston’illa ei selvästikään ole mitään käsitystä, mikä seurakunnan tarkoitus ja tehtävä on. Vaikka hän vääristää kohdan Apt. 8. luvusta surullisessa yrityksessä todistaa seurakunnan koostuvan pahoista, hän sitten sanoo rakastavansa sitä, että hänen seurakuntansa on täynnä särkyneitä katumattomia ihmisiä.

Vaikka on totta, että ”jokainen joka tulee” Kristuksen tykö, on osa seurakuntaa, niin käännyttyämme me lakkaamme tekemästä entisiä asioita ja identiteettimme on nyt Kristuksessa. Parannus on välttämätön osa pelastusta ja sinä et ole osa Kristuksen seurakuntaa, ellet ole pelastettu. Raamattu kutsuu meitä erottautumaan maailmasta.

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

Houston’in seurakunta ei kuitenkaan ole rakennettu katuvien uskovien varaan, joilla Kristus ja hänen Sanansa on pääkulmakivi, vaan se keskittyy kaikkien niiden ympärille ”jotka tulevat” ja alistuvat hänen ”näkyynsä”. Tätä todistaa se tosiasia, että yhdellä hänen kampuksistaan [yksi Hillsongin ”kampus” on Isokirja-opisto Keuruulla, koska se on fuusioitunut Alphacrucis’iin, joka on Hillsongin raamattukoulu. Suom. huom.] oli seurakunnan aktiivisina ja osallistuvina jäseninä kaksi katumatonta homoa, jotka julkisesti suunnittelivat homoavioliittoa. Toinen heistä oli itseasiassa kuoronjohtaja. Houston’in reaktio tähän oli ”rakastaa heitä” ja ”auttaa heitä heidän matkallaan” sen sijaan, että heitä olisi nuhdeltu synnistä ja kutsuttu parannukseen. Raamattu kutsuu näitä ihmisiä ”avionrikkojiksi” ja Jumalan vihollisiksi (Jaak. 4:4).

Hillsong-seurakunta ei ole olemassa saarnatakseen Jumalan Sanaa ja vetääkseen ihmisiä Kristuksen tykö tuoden kunniaa Hänen pyhälle nimelleen – se on olemassa vetääkseen ihmisiä heidän musiikkiinsa, joka tekee heille rahaa ja antaa heille valtaa ja antaa kunniaa heidän ihmiskeskeiselle ihmisen rakentamalle pseudohengelliselle valtakunnalleen. Brian Houston saarnaa selvästi väärää evankeliumia. Etelän baptistien johtaja Albert Mohler sanoi:

Hillsong on uuden vuosituhannen väen menestysliike, jossa polyesteri ja Oral Roberts’in keskiluokka-assosiaatiot ovat antaneet tietä risoille farkuille ja hienostuneelle rock-musiikille… Se, mikä on tehnyt Hillsongista omaleimaisen, on evankeliumin todellisen sisällön minimoiminen ja hengellisyyden paljon hajautetumpi esittäminen.

Brian Houston’in uskonsanan evankeliumi opettaa, että Jumala tahtoo sinun olevan rikas ja kuuluisa, niin että voit saavuttaa miljoonia ihmisiä Kristukselle.

[Katso toinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä on katkelma hänen saarnastaan tästä aiheesta.]

Edelleen se on olemassa käännyttääkseen olemassa olevia seurakuntia, myös raamatullisia, seurakunniksi, jotka mukautuvat heidän ideologiaansa. Vaikka Hillsongilla on yhtäläisyyksiä karismaattisten ja helluntailaisten seurakuntien kanssa, se todellisuudessa perustettiin myöhäissadeliikkeen ideologialle, joka nyt tunnetaan uutena apostolisena uskonpuhdistuksena (New Apostolic Reformation = NAR) ja käyttää aggressiivisia ja häikäilemättömiä menetelmiä seurakuntien valtaamiseksi.

Mitä tapahtuu, kun Hillsong perustaa ison seurakunnan uudelle alueelle? Monet pienemmistä seurakunnista kuolevat:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen” (Juuda 1:4).

Puoleensavetävällä musiikillaan, jolla on jumalisuuden muoto, mutta joka kieltää Hänen voimansa (2. Tim. 3:5) Hillsong pujahtaa vakaisiin seurakuntiin petollisesti kääntäen ihmiset omaan ideologiaansa ja vetäen heidät ”näkyynsä” – Brian Houston’in ”näkyyn”. Laaja skaala musiikkia, josta osa voi tuntua pinnalta katsoen teologisesti hyvin vakaalta (jopa Saatana voi esiintyä valon enkelinä (2. Kor. 11:14) ja osa räikeän pinnalliselta ja jopa epäraamatulliselta, on tehokas valtausmenetelmä. Se on petollinen ja se on paha (Mark. 13:22).

Musiikin teologialla ei ole merkitystä Hillsongille. Musiikin houkutteleva luonne on se, joka vetää ihmisiä, ei teologia. Hillsongin musiikkiohjelma rahoittaa koko liikkeen ja joka kerran, kun seurakuntasi laulaa jotakin heidän ylistyskappaleistaan, te täytätte Brian Houston’in taskuja ja toteutatte hänen ”näkyään”. Katso myös Hillsong: A Breeding Ground of False Converts – And Your Church Pays For It (Väärien käännynnäisten kasvatusalusta – ja sinun seurakuntasi maksaa siitä).

Kuuntele musiikin sanoja. Kun niitä vertaa Raamattuun, käy hyvin selväksi, että Jonathan Douglass ja Hillsongin musiikkiteollisuus suorittaa täysillä tehtäväänsä toteuttaen johtavan pastorin ”näkyä” maailmallisesta, teologisesti pinnallisesta seurakunnasta, joka suvaitsee syntiä kadotettujen ehdoilla. Musiikki pyrkii välittämään lähes universalistista teologiaa, että Kristuksessa me kaikki olemme vapaita ja vapaita tekemään mitä huvittaa ilman pelkoa Jumalan vihasta. Kristuksessa emme kuitenkaan ole vapaita jatkamaan synnin tekemistä, vaan olemme vapautetut synnistä ja harjoitamme jatkuvaa parannusta. Raamattu sanoo, että Jumala ei ole niissä, jotka rakastavat maailman asioita.

Jos siirappinen tunteisiin vetoava musiikki poistettaisiin ja rakastettujen laulujen sanat vain puhuttaisiin, niin saisitkohan saman lämpöisen pörröisen tunteen, saman tunnehuipun? Olisitkohan yhtä ”liikuttunut”? Pystyisitkö erottamaan totuuden ”lähes totuudesta”? Vai onko se ennemmin musiikki, jota palvot, kuin että palvoisit Jumalaa Hänen ikuisen Sanansa kautta? Tutki itseäsi nähdäksesi oletko todella uskossa (2. Kor. 13:5). Johtaako sinua Jumalan Henki (Room. 8:14) vai maailmalliset himot (1. Joh. 2:16)?

”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani…’” (2. Kor. 6:17).

 

 

Jätä rauhaan kiveen hakattu

Leaving Alone What’s Set in Stone
By Holly Spate 4.5.2017, suom. SK

Alussa loi Jumala taivaan ja maan” (1. Moos. 1:1).

Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat” (Ps. 24:1).

Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen” (Dan. 2:21).

Mutta hän pysyy samana (NASB: He is unique = hän on ainutlaatuinen), kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.” (Job 23:13)

Tuokoot nämä jakeet lopun ihmiskunnan luulolle voivansa laittaa kysymysmerkin siihen mihin Jumala on jo laittanut pisteen. Ratkaiseva tekijä on tämä: Ihmiset muuttuvat, mutta Jumala ei muutu milloinkaan. Hän teki kaiken täydelliseksi ja Hänen säädöksensä ja lakinsa pätevät kaikkiin sukupolviin – menneisiin, nykyiseen ja tuleviin.

Hänen käskynsä eivät ole neuvoteltavissa. Hän on pyhä ja oikeudenmukainen. Hänen tiensä on se, joka on tärkeä. Hänen äänensä on kaikki, jolla on merkitystä. Hepr. 13:8 sanoo sen näin: Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Jesaja 55:9 sanoo: Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.”

Monet tässä maailmassa yrittävät purkaa ja muuttaa sen, minkä Jumala on hakannut kiveen. Monet yrittävät mennä luistelutyylillä, mutta Jumala käskee meitä vaeltamaan sitä suoraa ja kaitaa.

Matteus 7:13-14 sanoo: Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Emme voi tinkiä moraalistamme emmekä uskoa, että jonkin ihmisen luoman pitäisi kumota se, minkä Jumala on päättänyt. Meidän täytyy tarkastella, mitä Hän pitää hyvänä ja mitä syntisenä ja totella sen mukaan. Kuten monet ovat todenneet ennenkin, niin kymmenen käskyä eivät ole kymmenen ehdotusta.

Meidän täytyy asettaa luottamuksemme täysin taivaalliseen Isäämme muistaen, että Jumalamme käsittää kaiken viisauden. Hän loi viisauden. Hän on viisaampi, kuin koko ihmiskunta yhteensä ja tietää, mikä on parasta meille itse kullekin. Hänen lakinsa ovat voimassa rakkaudesta meihin jokaiseen. Hän hallitsee oikeudella ja vanhurskaudella. Hän on puhdas ja pyhä. Hän ansaitsee luottamuksemme ja kuuliaisuutemme kaikissa asioissa. Ja kun tottelemme Hänen käskyjään, vastaamme kutsuun ja noudatamme sitä suoraa ja kaitaa, me olemme aina oikean puolella ja kykeneviä suorittamaan loppuun.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Ef. 2:10).

Sallikaamme Jumalan ottaa oikeutettu paikkansa sydämissämme, elämässämme ja ratkaisuissamme. Olkaamme Hänen johdossaan älkäämmekö sovitelko, kun ihmiset yrittävät muuttaa sitä, mitä Jumala on asettanut alusta alkaen. Hänen Sanansa on muuttumaton – ylistys Jumalalle!

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

Sen pitäisi tuoda lohtua ja rauhaa uskoville kaikkialla, että taivaallinen Isämme on lopullinen auktoriteetti kaikessa! Hän pitää käsissään koko maailmaa ja on osoittanut olevansa sekä luotettava että kykenevä pitämään sitä kokonaan!

Room. 11:36 toteaa: Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.

Muistakaa ystävät, kun olemme kiusattuja seuraamaan niitä, jotka yrittävät muuttaa jumalallisia lakeja ja asettaa kysymysmerkin, niin meidän pitäisi muistuttaa sydäntämme, että Jumala on jo asettanut pisteen – piste!

Taivas, Hillsong ja heresia

Heaven, Hillsong, and Heresy
By Costi Hinn 28.3.2017, suom. SK

(Kirjoittaja on Benny Hinnin veljenpoika.)

Vuoden 2017 konferenssit ovat täydessä vauhdissa ja niiden mukana tulee lukuisia epäpyhiä alliansseja. Ei ole yllätys, että Hillsong ja Jesus Culture ovat luopumuksen vetonauloja tänä vuonna. Paavalin kehotus Room. 16:17-18 velvoittaa pastorit ja kristityt olemaan tietoisia, millaisia taktiikoita valtavirran liikkeet käyttävät vetämään nuoria rienaaviin toimintoihinsa. Kaksi merkittävimmistä tämän syksyn tapahtumista ovat peräkkäisinä viikonloppuina maan molemmilla puolilla. Kummankin puhujakokoonpanot ovat täynnänsä tunnettuja vääriä opettajia ja musiikkia Hillsong’ilta ja Jesus Culture’lta. Nämä liittoutumat sallivat voimamusiikkiministeriöiden (powerhouse music ministries) ja niiden opettajien vaikuttaa tämän vuosituhannen nuoriin aistillisella ylistyksellään ja vaarallisella teologiallaan.

Syyskuun 21-23 päivinä Los Angeles’issa järjestetään ensimmäinen konferenssi nimellä “Heaven Come”, jossa ovat Bill Johnson, hänen Bethel-porukkansa, Lou Engle ja Kris Valloton; yhdessä Carl Lentz’in ja Hillsong’in tavanomaisten kanssa. Luvassa on mahtava show. Kun liput maksavat $200-$250 per nuppi ja Microsoft Theater vetää 7100 ihmistä, niin tapahtuma varmasti tekee jengin aika rahakkaaksi.

Seuraavalla viikolla syyskuun 27-30 päivinä Jesus Culture matkustaa etelään Floridan Orlando’on vetonaulaksi pienempään, mutta ei yhtään vähemmän harhaoppiseen ”Jeesus-konferenssiin”, jossa Todd White, Kenneth Copeland, Benny Hinn ja Marilyn Hickey liittyvät syrjäkadun poikien kaltaiseen puhujakaartiin. Nämä molemmat konferenssit on suunniteltu sekoittamaan vanha koulu uuteen eräänlaisena harhaoppisena pallon luovutuksena. Saatana on heittämässä verkon 80-miljoonaiseen tämän vuosituhannen väestöön ja yrittää raahata ulos mahdollisimman monta käyttämällä vanhaa kaartia.

Joten miksi sinun pitäisi olla tietoinen vuoden 2017 harhaoppisista konferensseista? Koska vihollisen strategioista tietämättömät kristityt ovat erinomaisia maaleja ja seurakunnat, jotka eivät osaa luotettavasti selittää nuorilleen, miksi heidän täytyy välttää tämän tyyppisiä konferensseja, ovat kykenemättömiä tehokkaasti vartioimaan lampaidensa sieluja (Hepr. 13:17). Pelossa kyyristeleminen ei ole vaihtoehto. Toivoa, että kyllä se siitä asettuu, ei ole vaihtoehto. Vastaamattomuus ei ole vaihtoehto. Ellet ole varma, että tässä ovat liikkeellä väärät opit, niin tutki historiallisen kristinuskon olennaisia käsityksiä Raamatun mukaan suhteessa Kristuksen jumaluuteen, pelastukseen, kolminaisuuteen (erityisesti Pyhän Hengen työhön). Seuraavaksi vertaa sitä siihen, mitä ”uskonsanan teologia”, ”pieniä jumalia -teologia”, ”menestysevankeliumin teologia” ja ”NAR” opettavat ja tekevät ”Jeesuksen Kristuksen” nimessä. Se saa sinut täysin perille siitä, miksi nämä ryhmät ovat harhaoppisia.

Vietin hiljattain aikaa erään ystävän kanssa, joka käy Raamattua opettavassa seurakunnassa Los Angeles’in alueella ja hän kertoi minulle joitakin huolestuttavia uutisia. Hänen seurakuntansa oli menettämässä nuoria laumoittain Los Angeles’in Hillsongille ja muille ”houkuttelevammille” musiikkivetoisille paikoille. He eivät voineet pysäyttää sitä. Heidän nuorensa ja nuoret aikuisensa olivat löytäneet jotakin, joka vetosi heidän tunteisiinsa, sai tuntemaan olonsa hyväksi ja näytti olevan täynnä rakkautta. Tietämättöminä tappavista opeista, joita Hillsong opettaa ja tukee, välinpitämättömyys on vallannut monet seurakunnan nuorista ja he vain menevät mukaan musiikin ja ekumeenisen näyn viileään fiilikseen. Saatoin tuntea stressin hänen äänessään, kun hän selitti pelänneensä tätä koko ajan. On paljon seurakuntia, jotka ovat tuhlanneet aikaa ilmaisten suuttumustaan Hillsongin menetelmistä ja tyylistä, mutta harvat ovat tehokkaasti osoittaneet heidän olevan vääriä opettajia. Ehkä pelosta haastaa evankelikaalisen maailman kuuluisin bisnes Kristuksen ruumis yleensä on pysynyt suhteellisen erimielisenä sen suhteen, mitä näille suosituille saarnaajille pitäisi tehdä.

Monet pastorit kamppailevat löytääkseen tasapainon. Pitäisikö heidän tuoda nämä asiat julkisuuteen ja ottaa riski, että altistavat lampaat asioille, joista ne eivät ole koskaan edes kuulleet? Kuinka pian on liian pian käynnistää hälytys tietyistä liikkeistä? Haluavatko ensimmäisen kerran käyneet todella tulla uudelleen seurakuntaan, joka koko ajan vain jankuttaa vääristä opettajista? Eikö paras tapa käsitellä väärää ole tutkia ja tulla tuntemaan oikeaa? Kuinka monet hyvin valmistetut saarnat suistuisivat raiteilta, jos sunnuntaiaamuisin käyttäisimme aikamme ”harhaoppien metsästykseen”?

Kaikki nämä ovat aiheellisia kysymyksiä, joita pastorit ja ihmiset joutuvat kohtaamaan. Seurakunnan on johdonmukaisesti annettava vastauksia ja vältettävä arvokkaan ajan tuhlaamista pelkäämiseen samalla varoen ylikorostamasta viimeisintä harhaoppijuorua antamatta vastauksia (johon kaikki voimme syyllistyä).

Kun seurakunnan johtajat navigoivat siinä teologisessa kaaoksessa, jota sellaiset liikkeet, kuin

Jesus Culture ja Hillsong pumppaavat evankelikaaliseen ekosysteemiin, niin seuraavassa on viisi tapaa suojella nuoriamme ja tosiasiassa koko seurakuntaa. Muista, että tämä luettelo koskee suoraan pastoreita, mutta voi olla hyödyllinen jokaiselle kristitylle ja vanhemmalle.

1. Saarnaa sanaa ja aseta totuus tärkeimmäksi

Mikään ei varusta ja voimaannuta Jumalan kansaa niin kuin Hänen sanansa. Et opi tunnistamaan väärää rahaa tutkimalla väärennöksiä. Jos tutkit aitoa valuuttaa ja oikean rahan ominaisuudet tulevat sinulle hyvin tutuiksi, pystyt havaitsemaan väärennöksen kilometrin päästä. Jotta Jumalan kansa olisi parhaiten varustettu kamppailemaan Jumalan totuuksien puolesta, sille täytyy uskollisesti opettaa Raamattua täysimmässä merkityksessä. Seurakunnan täytyy asettaa lisäarvo saarnatyöllensä. Pastori voi antaa lähetyssaarnaajan kertoa tarinoita lähetyskentältä, tehdä joitakin ilmoituksia ja antaa lastenhoidosta vastaavan pyytää lisää vapaaehtoisia, mutta sellaiset asiat ovat vähäpätöisiä verrattuna saarnatuoliin. Hänen täytyy olla periksi antamaton tehtävässään ja ihmisten täytyy olla halukkaita juhlimaan sanalla.

Seurakunnan vanhinten täytyy varmistaa, että mikään ei heikennä seurakunnan saarnatyötä. Ihmiset tarvitsevat sitä. Heillä on oltava se. Mitä tulee toimintasuunnitelmiin väärää opetusta vastaan, niin saarnasarjat ja harhaoppiseminaarit voivat olla ihmisille suureksi hyödyksi, mutta ne ovat vain niin hyödyllisiä kuin niiden soveltaminen. Toisin sanoen, jos olet tekemässä jonkin tyyppistä opetusta tästä aiheesta, niin sinun täytyy keskittyä siihen, mitä Raamattu sanoo, ei vain siihen, kuinka naurettavalta väärä opettaja näyttää, tai kuinka rikas hän on – se on juorulehtien kamaa. Älä erehdy, totuuden saarnaaminen ja saarnatuolityön priorisoiminen on paras tapa suojella ihmisiä harhalta.

2. Valmistaudu luopumukseen luottamuksella

Yhdellä opiskeluaikaisella valmentajallani oli tapana huutaa puheessaan ennen peliä: ”Valmistautuminen on luottamusta!” Se piti paikkansa baseball-kentällä ja se pitää paikkansa Jumalan laumaa paimennettaessa. Kun käsittelet tiettyä harhaa tai heresiaa, jota Hillsong tai Jesus Culture opettaa, niin tunne asiasi ja ole valmis. Ihmiset voivat haistaa huijarin kilometrien päästä, joten jos pastori on vähänkin epäselvä omassa asian ymmärtämisessään, niin se on sumua hänen kuulijoilleen. Jos pastori ei ole rukoillut, valmistautunut, eikä ollut harkitsevainen vastuussaan jakaa oikein sanaa ja paimentaa Jumalan kansaa luopumuksen aikojen läpi, niin pelipäivänä hän reagoi pelokkaasti eikä luottavaisesti. Johtajan tehtävä on olla johdettaviensa edessä – ja on suositeltavaa, että jokainen kristitty vanhempi omaksuu tämän strategian lastensa tähden. Kun ihmiset esittävät teologisia kysymyksiä tietystä julkkispastorista, konferenssista tai tietystä kirjasta, he tarvitsevat johtajia tyynesti, rakastavasti ja raamatullisesti antamaan vastaus kysymykseensä. Tämä tietysti tarkoittaa, että johtajat ovat tutkineet asiaa, tutkineet Raamattuaan ja varanneet aikaa tunneperäisesti käsitellä asiaa, ennen kuin auttavat toisia käsittelemään sitä. Ellet tiedä vastausta, niin tiedä kuinka löytää vastaus jollekin. Ole horjumaton ja luottavainen, koska olet valmistautunut sellaiseen, jonka Raamattu sanoo tapahtuvan viimeisinä päivinä (1. Tim. 3:1-17).

3. Suojele laumaa hurskaalla intohimolla

Jos poika jonain päivänä ajaa taloni eteen Mustangilla ja tööttää kadulta, kun tyttäreni laskeutuu portaita minihameessa sanoen ”Moi isi, tulen kotiin puoliyön maissa”, niin siinä näet hurskasta intohimoa. Sen lisäksi ennen tuota hetkeä olen todennäköisesti laiminlyönyt velvollisuuteni. Jos väärä opettaja käy nuortemme kimppuun aistillisella musiikilla, jonka taustalla on tappava teologia väärästä kristusversiosta, niin pastoreilla täytyy olla jonkin verran intohimoa ja heidän täytyy ennakoivasti vastustaa sitä! Olemme nähneet aivan liian monien pastorien innostuvan enemmän uusista huipputason rakennuksista, uusista lastentyön tiloista, uusista kirjoista ja hienoista kirjastoistaan, kuin taistelemisesta uskon puolesta. Noissa asioissa ei ole mitään väärää, mutta ne ovat silti pinnallisia. Liian monet pastorit hyllyttävät intohimonsa ja kyyristelevät pelosta, kun tulee aika suojella laumaa susilta. Kiistely ei saisi koskaan pelottaa pastoria suojelemasta lampaita. Sudet rakastavat heikkoa paimenta, joka tyytyväisenä nostaa palkkansa, mutta on liian laiska vyöttäytymään taisteluun. Liian monet pastorit kiertelevät asioita, kieltäytyvät mainitsemasta nimiä tai mieluummin puhuvat tällaisista asioista passiivisesti aggressiivisella tavalla. Tietämättömät lampaat ovat yksi asia, laiskat paimenet toinen. Raamatullisessa seurakunnassa ei sellaisille ole paikkaa.

4. Levitä raamatullista materiaalia ajankohtaisista kysymyksistä

Kuten edellä sanoin, niin enemmistö sunnuntaisaarnoista ei voi olla vain harhaopin metsästämistä. Siinä monet hyvää tarkoittavat seurakunnat ovat näinä päivinä menneet aivan liian pitkälle. Auttaaksesi ihmisiä kouluttautumaan laajemmissa opillisissa kysymyksissä, joita seurakunta kohtaa, ajattele seuraavia vaihtoehtoja:

  • Aloita blogi seurakunnallesi.
  • Kirjoita pieni kirjanen tai kirja auttamaan ihmisiä navigoimaan eksytyksessä ja muussakin.
  • Tee viikoittainen tai kuukausittainen podcast ajankohtaisista tapahtumista ja teologiasta.
  • Aloita oma YouTube-kanava.
  • Tee lyhyt sarja tappavista opeista, filmaa se ja käytä DVD:tä resurssina vuosien ajan.
  • Kirjoita seurakunta-asiakirja, joka määrittelee seurakuntasi kannan ja jaa se.
  • Mainitse hajaannus (luopumus?) seurakunnassa, aina kun saarnatekstisi sen mainitsee – monta kertaa (Mention divergence in the church when your preaching text does – this is plenty of times).

Tämä on vain lyhyt luettelo keinoista levittää hyödyllistä materiaalia väellesi ja käsitellä tärkeitä kysymyksiä, jotta selittäessäsi jae jakeelta Johanneksen evankeliumia voisit purkaa kiukkusi Steven Furtick’in viimeisistä ilveistä jättämättä väliin kahta viikkoa. Jos aikataulusi tai kykysi eivät salli sinun suojella laumaa millään näistä keinoista, niin sinulla on aina käytössäsi kirjoja, seminaareja ja blogeja uskollisilta raamatunopettajilta. Mitä pastori tekeekään, hänen täytyy tehdä jotakin. Ihmiset tarvitsevat hyvää raamatullista saarnaa saarnatuolista ja materiaalia, joka auttaa heitä taistelemaan uskon puolesta tämän päivän kulttuurissa. Väkesi tulee kiittämään sinua, että koska he eivät tiedä viimeisimmästä harhaoppijuorusta, niin he todella tietävät, mitä tehdä sen suhteen.

5. Rukoile lauman uskon puolesta

Paavalin intohimoinen kiivaus ja halu taistella vääriä opettajia vastaan kumpusi hänen ahkerasta rukouselämästään. Eivät vain hänen varoituksensa, opetuksensa, eikä se, että hän nimitti uskollisia miehiä valvomaan seurakuntaa, vaan hänen rukouksensa olivat se, mikä suojeli seurakunnan uskoa. Seurakunnan parhaiden tulosten kannalta rukous on tärkein:

”Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.” (Ef. 1:15-23)

Näinä viimeisinä päivinä luopumus ei tule vähenemään. Vihollisemme ei pidä päivänkään lomaa. Seurakunnan täytyy kuitenkin olla ahkera tehtävässään ja saarnaajien täytyy päättäväisesti luottaa rukouksen voimaan, totuuden voimaan ja Jumalan voimaan vetää laumaan viimeinenkin Hänen lampaistaan, kunnes Kristus palaa.

See Also:

Kun Israel asuu turvallisena

When Israel Is Living Securely
By Kit R. Olsen, January 9, 2017

Jotkut kommentaattorit ehdottavat, että Israelin kostovalloitus, joka tuo suuresti laajentuneen alueen, antaisi Israelille lisää rauhaa ja turvallisuutta (alistamalla islamin ja tuoden miljoonia Allahin palvojia mukautuvaan valvontaan).

Itseasiassa siinä kävisi juuri päinvastoin. Laajentunut alue lopulta vaarantaisi Israelin entistäkin enemmän, koska sen viholliset tietäisivät hyvin, että IDF:n kokoinen armeija ei voisi käsitellä sitä valtavaa määrää vihollisia, jota täytyisi valvoa suuresti laajentuneella alueella.

Israelilaiset olisivat vieläkin enemmän varuillaan ja turvattomampia kuin nyt. Googin hyökkäys on se, jossa islam saa vakavan iskun – itse Jumalalta. Se tapahtuu, kun Israelilla on turvallisuussopimus tai useampia, kuten sillä on nyt.

Raamattu sanoo, että tulevaisuudessa juuri ennen seitsenvuotisen Ahdistuksen ajan alkua Israel allekirjoittaa jonkin sellaisen, joka on enemmän rauhan (shalom) liitto Antikristuksen kanssa (Dan. 9:27). Antikristus tietysti rikkoo tuon liiton.

Tänä päivänä Israel elää turvallisesti (securely), mutta ei rauhallisesti (peacefully).

Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, – mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni.

…ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.  Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena,  (Hes. 38: 8, 11, 14).

Mitä tarkoittaa ”asuu turvallisena” viittauksessa Israeliin ja Hesekiel 38 ja 39 lukujen taisteluun (Googin ja Maagogin sota)? Näemme edellisissä kohdissa, että Herra sanoo Israelin asuvan ”turvallisena”, kun sitä vastaan hyökätään. Jakeessa 14 Hän sanoo vielä tarkemmin: ”Minun kansani Israel asuu turvallisena.” Sana turvallinen on hepreaksi ”batach”.

Sanakirjassa Old Testament Hebrew Lexicon – New American Standard sana batach ei ole määritelty rauhaksi. Sana batach on määritelty näin: ”olla turvallinen”, ”olla huoleton”. Sana turvallinen yllä olevissa jakeissa ei ole heprean rauhaa tarkoittava sana shalom.

Tri. Arnold Fruchtenbaum (ja monet muut) on samaa mieltä, että Israel asuu turvallisena juuri nyt, kuten voit lukea seuraavasta:

Ilmaus “asuvat turvallisena” jakeista Hes. 38:11,14, on usein ymmärretty väärin tarkoittavan rauhan tilaa, mutta se ei ole heprean juuren batach merkitys. Tämän juuren substantiivimuoto tarkoittaa ”turvallisuus” (security). Se ei ole rauhan tilasta johtuva turvallisuus, vaan turvallisuutta johtuen luottamuksesta omaan voimaan. (Lihavointi suomentajan. Suomentajan mieleen tulee tässä Dan. 12:7: ”Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.” Risto Santalan mukaan tämä pitäisi kääntää: ”Kun pyhän kansan käden voima on murrettu, silloin nämä kaikki täyttyvät.”) Tämä on hyvä kuvaus Israelista myös tänä päivänä.

Israelin armeija on käynyt neljä tärkeää sotaa perustamisensa jälkeen ja voittanut ne joka kerta nopeasti. Tänä päivänä Israel on turvallinen, luottaen että sen armeija voi torjua jokaisen hyökkäyksen arabivaltioista. Näin ollen Israel asuu turvallisesti. Israel asuu turvallisesti muurittomissa kylissä (38:11). Tämä kuvailee hyvin tämän päivän kibbutseja Israelissa. (Arnold G. Fruchtenbaum, Footprints of the Messiah, pages 121-122). Huomaa, että tri. Fruchtenbaum ei sano, että Israelin valtio ei ole turvallisempi siksi, että se valloittaa ympäröivät valtiot. Hän esittää erinomaisen näkökannan, että Israel asuu jo turvallisena, johtuen luottamuksesta kykyynsä suojella itseään.

Heti kun Venäjä ja islamilaiset laumat marssivat Israelia vastaan toteuttamaan Hesekielin lukujen 38 ja 39 profetiat, ne, jotka odottavat Israelin olevan ”turvallisempi”, eli enemmän rauhassa, edellytyksenä Googin/Maagogin sodalle, tajuavat, etteivät ole ymmärtäneet heprean sanan batach merkitystä.

Israelilaiset eivät elä rauhassa, kun Hesekielin profetoima Venäjän johtama liitto hyökkää heitä vastaan. Mutta he elävät ”turvallisuuden” tunteessa eli ”turvallisina” yleensä turvallisin rajoin, kuten jo antaa ymmärtää se, että heillä on jo nyt useita turvallisuussopimuksia aina Camp David’in ajoista saakka.

Vuonna 1978 neuvoteltiin Camp David’in sopimus Israelin ja Egyptin välille (Camp David Accords),

joka asetti pohjan lopulliselle Israelin ja Egyptin väliselle sopimukselle. Syyskuun 17. päivänä 1978 Egyptin presidentti Anwar Sadat ja Israelin pääministeri Menachem Begin allekirjoittivat sopimuksen Valkoisessa Talossa Washington’issa ja jälleen maaliskuun 26. päivänä 1979 he allekirjoittivat lopullisen virallisen asiakirjan, joka peilasi Camp David’in sopimusta virallisesti lopettaen Israelin ja Egyptin välisen sotatilan.

Valitettavasti siihen kuului myös ehto Israelille vetäytyä Siinain niemimaalta, minkä se tekikin vaiheittain vastineena lupauksesta ”turvallisemmista” rajoista. Uutiskamerat lähettivät ja todistivat nämä historialliset tapahtumat koko maailmalle ja sen jälkeen on tehty muitakin sopimuksia.

Vaikka sopimuksiin Israelin kanssa usein sisältyy sana rauha, niin kaikki, mitä nämä ns. rauhantekijät todella näyttävät haluavan, on, että Israel luovuttaa lisää maata ontoista lupauksista lisärauhasta. Rauha ei todellisuudessa kuulu yhtälöön. Maan anastaminen kuitenkin kuuluu. Israel on pikkuinen valtio, suunnilleen New Jersey’n kokoinen, jota ympäröivät viholliset, joilla on suuret maa-alueet. Floridan osavaltioon mahtuisi kahdeksan Israelia.

Luemme Hes. 38:14: ”Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena.”  Pohjimmiltaan tämä profeetallinen jae on toteutunut. Turvallisuussopimuksia on allekirjoitettu ja me ”tiedämme sen. Camp David’in sopimus ei koskenut rauhaa (shalom) vaan turvallisuutta. Turvalliset rajat vahvistettiin. Jopa turva-aidat, joita on rakennettu läpi Israelin osien vuosien mittaan, merkitsevät turvallisuuden tunnetta huolimatta loputtomista ja usein toistuvista palestiinalaisten ohjusiskuista. Se, että Israelilla on nyt suoja-aitoja joillakin alueilla, ei luo eristyneisyyttä, kuten olisi asian laita, jos koko kansa asuisi ”salpojen ja ovien” takana.

Myös Israelin puolustusvoimat (IDF) antaa luottavaisen turvallisuuden tunnetta. Varmasti juutalaiset Israelissa tänä päivänä tuntevat olonsa turvallisemmaksi kuin menneisyydessä ottaen huomioon, että ennen jälleenkokoamistaan vuonna 1948, he olivat hajotettuina kaikkialla maailmassa etsien turvasatamaa. Missään eivät juutalaiset ole olleet enemmän vaarassa kuin Euroopassa, kun Hitler ja hänen verenhimoiset saatanalliset kätyrinsä metsästivät, kiduttivat ja murhasivat heitä.

Noista ajoista iranilainen hierarkia ja sen edustajat ovat olleet äänekkäimmät viholliset aikomuksessaan täysin tuhota Israel ja murhata juutalaiset. Heinäkuun 27. päivänä 2012 USA:n presidentti allekirjoitti poliittisesti vaikutetun lain vahvistamaan turvallisuusyhteistyötä Israelin kanssa: H.R. 4133, the United States Enhanced Security Cooperation Act of 2012 (Yhdysvaltain laajennettu turvallisuusyhteistyölaki vuodelta 2012). Jälleen kerran sana ”turvallisuus” on hallitseva.

Amir Tsarfati, jota olen usein lainannut vuodesta 2009 saakka, on Israelissa syntynyt juutalainen uskova, joka asuu Jerusalemissa. Hän on entinen Jerikon varakuvernööri ja kapteeni Israelin armeijassa. Amirin ollessa varakuvernööri Israelin hallitus uskoi hänelle asiakirjat, jotka nyt tunnemme kuuluisana Oslon sopimuksena (Oslo Accords). Amir on erittäin hyvin tietoinen, mitä on käynnissä Israelissa ja sitä ympäröivissä valtioissa ja on monta kertaa julistanut julkisesti puhetilaisuuksissaan eri seurakunnissa, että mitään ei tarvitse tapahtua, ennen kuin Googin/Maagogin hyökkäys tapahtuu.

Jopa silloin, kun Hamas ampuu ohjuksia Israeliin, se on turvallinen kyetessään kostamaan ja suojelemaan kansalaisiaan. Monilla kansalaisilla on aseita ja he voivat tarvittaessa suojella itseään. Muslimihyökkääjien aiheuttama sisäinen väkivalta, varsinkin Jerusalemissa, lisääntyy, mutta se ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Israelilla on turvalliset rajat ja se asuu turvallisena. Lisää muureja Israelin sisällä voidaan rakentaa suojaamaan israelilaisia arabien hyökkäyksiltä, mutta se antaa heille lisää turvallisuutta. Puhumme ensisijaisesti rajoista Israelin ympärillä, jotka ovat turvalliset, mutta se ei tarkoita, etteikö väkivalta Israelin sisällä asuvien muslimiterroristien taholta kasvaisi. Sitä voimme kyllä odottaa.

Muurittomuuden määritelmä

Ennen kuin nykyinen Israel perustettiin uudelleen, lähes jokainen muinaisessa Israelissa asui muurittomassa kylässä. Jerusalem oli muurien ympäröimä aina vuoteen 1860, jolloin Sir Moses Montefiore rakensi ensimmäiset asunnot muurien ulkopuolelle. Tänä päivänä suurin osa väestöstä asuu muurittomissa pienissä ja isoissa kaupungeissa. Hesekielin aikana kyliä ympäröivät raskaista kivistä rakennetut muurit vihollisten torjumiseksi.

Myöhemmin, kun juutalaisia alkoi palata Israeliin, he perustivat uusia juutalaisia siirtokuntia. Suojautuakseen arabien hyökkäyksiltä, varsinkin öiseen aikaan, he rakensivat vartiotorneja ja paaluaitoja. Nämä siirtokunnat olivat pohjimmiltaan maatalouteen perustuvia pieniä kyliä, mutta perustettu ensisijaisesti puolustusta varten ja muurin tai aidan ympäröimiä. Ensimmäiset kibbutsit perustettiin noin 40 vuotta ennen nykyisen Israelin valtion perustamista (1948), Degania (heprean sanasta ”dagan”, vilja), joka sijaitsi etelään Kinneret-järvestä, perustettiin pioneerien ryhmän toimesta juutalaisen kansallisrahaston (Jewish National Fund) hankkimalle maalle.

Sitä vastoin nykyinen Israel on valtio, joka koostuu muurittomista siirtokunnista (kylistä) ja kaupungeista. Näin on huolimatta turvatarkastuspisteistä, jotka valvovat pääsyä joihinkin siirtokuntiin ja näin on myös riippumatta muureista, joita Israelilla on tiettyjen juutalaisten ja palestiinalaisten valvomien alueiden välillä. Muureja, salpoja ja ovia edelleen on, mutta ne eivät edusta samaa puolustuksen etulinjaa, jota ne edustivat muinoin ja Israelin lähihistoriassa, kun juutalaisia alkoi palata maallensa.

Lisäksi modernit aseet ovat suuressa määrin tehneet muurien, salpojen ja ovien antaman suojan merkitykseltään vähäiseksi. Ne eivät anna suojaa raketteja, kranaatinheittimiä ja ohjuksia vastaan. Joten kun Hesekiel kirjoitti, että Israel asuisi ”vailla muureja”, kun sitä vastaan hyökätään, niin on oikein sanoa, että he kerran asuivat muurien takana, mutta eivät asu enää.

Tänä päivänä israelilaiset asuvat ”vailla muureja” turvallisten rajojen sisällä, kuten Hesekiel kuvaili sanoessaan, että Googin/Maagogin hyökkäyksen aikaan Israelin kansa asuisi ”turvallisena” ja ”muuria vailla” ja ilman ”salpoja ja ovia”.

Asua rauhassa ei ole sama kuin asua turvallisena

Jotkut kommentaattorit sanovat, että Googin/Maagogin sota ei voi tapahtua, ennen kuin Israel asuu rauhassa, mutta he eivät lue Raamattua, niin kuin se on kirjoitettu. Hes. 38:11 sanoo:

Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.

Raamattu puhuu ”rauhallisista ihmisistä”, ei, että Israel asuisi ”rauhassa”.

Jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa Jumalan viha vuodatetaan Googin/Maagogin liittouman päälle, mikä tulee merkittävästi ja murskaavasti muuttamaan tuntemamme maailman kiihdyttäen viimeisten päivien tapahtumia.

Ottaen huomioon Israel-vastaisen ja Iran-myönteisen ydinsopimuksen, jonka Obaman Valkoinen talo teki vuonna 2015, Googin/Maagogin sota ei ehkä ole kovin kaukana, varsinkin, kun iranilaisten demonien saastuttamien roistojen jatkuvasta uhkailusta tuhota Israel, on nyt tullut välittömämpi mahdollisuus. (Iran on osa Hesekielin profetoimaa venäläisten johtamaa liittoumaa.)

Artikkelissaan Gog’s Evil Thought (Googin ilkeä ajatus) Daymond Duck totesi jonkin aikaa sitten terävästi:

Jotkut sanovat, että ”turvallisena asuminen” tarkoittaa aikaa sen jälkeen, kun Antikristus vahvistaa seitsenvuotisen liiton monien kanssa Lähi-idän rauhan vuoksi (Daniel 9:27). Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, koska Israel asuu turvallisena jo nyt Jumalan suojeluksessa, joka ei salli, että se voitetaan (Aamos 9:15).

Milloin tämä hyökkäys tapahtuu?

Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena ja lähdet asuinpaikastasi pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, lukuisa sotaväki. Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä. (Hes. 38:14-16, korostus lisätty).

Tämä hyökkäys tapahtuu, kun Israel on jälleen maassansa, jälleen koottu kansakuntana, kuten se on nyt. Tämä sota on luonteeltaan yliluonnollinen ja tapahtuu, kun Jumala itse sanoo, että on aika – kun Jumala kaikkivaltiudessaan kaataa hyökkääjät. Meidän ei tarvitse odottaa mitään erityisolosuhteita, että Jumala päättää toimia. Israelin ei tarvitse olla rikkaampi eikä isompi. Sillä on nyt ihan tarpeeksi, että sen viholliset haluaisivat ryöstää sitä.

Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi  (Hes. 38:4).

Israel on nyt asemassa, että se ”asuu turvallisena” (Hes. 38:8-11,14). Heprean sana, jota tulee tutkia, ei ole SHALOM (”asuu rauhassa”). Tutkittava sana on heprean san BATACH, joka tarkoittaa asuu turvallisena, turvallisin rajoin, mikä pohjimmiltaan on Israelin tilanne tänä päivänä. Israelilaiset eivät koskaan luovu aseistaan luulemalla yhtäkkiä olevansa ”paremmin turvassa”, koska joillakin on käsitys, että kun on heillä enemmän maata, niin se tuudittaa heidän itsesuojeluvaistonsa uneen.

Meidän täytyy muistaa, että Raamattu sanoo: ”he asuvat turvallisina” (turvallisten rajojen sisällä).

Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, – mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni (Hes. 38:8).

Edesmennyt Grant Jeffrey sanoi kirjassaan Prince of Darkness – Antichrist and the New World Order (sivut 193-194):

Viimeinen kysymys koskee tämän tulevan Googin/Maagogin sodan ajoitusta. Jotkut kirjoittajat päättelevät, että taistelu tapahtuu Harmageddonin taisteluun johtavan seitsenvuotisen sopimusjakson aikana. Siellä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa Antikristuksesta eikä hänen seitsenvuotisesta sopimuksestaan suojella Israelia. Jos tämä taistelu tapahtuu Harmageddoniin johtavan seitsenvuotisen sopimusjakson sisällä, niin odottaisi profeetan viittaavan joko (1) siihen, että Antikristus puolustaa Israelia tätä hyökkäystä vastaan, tai (2) että hän pettää Israelin kieltäytymällä suojelemasta sitä sopimuksessa sovitulla tavalla. Hesekielin profetia Maagogin sodasta vaikenee Antikristuksesta ja Messiaasta, vaikka he ovat keskeisiä hahmoja Harmageddonin taisteluun johtavan jakson aikana. Tämä hiljaisuus vakuuttaa minulle, että Googin ja Maagogin sota tapahtuu jossakin vaiheessa ennen Antikristuksen nousua tekemään kohtalokkaan seitsenvuotisen sopimuksensa juutalaisten kanssa.

Tarkoittavatko sanat ”asuu turvallisena”, että Israel on löytänyt aidon kestävän rauhan naapuriensa kanssa? Lähi-idän synkän historian valossa on epätodennäköistä, että Israel riisuisi aseensa missään määrin ennen Messiaan paluuta. Israel tulee pysymään sen tuhoamiseen sitoutuneiden vihollisten ympäröimänä aseistettuna leirinä, kunnes Jumala muuttaa ihmiskunnan sydämet. Sanat ”asuu turvallisena” voivat vain osoittaa, että Israel tulee elämään odotuksessa, että sitä vastaan ei hyökätä tuona aikana ehkä johtuen hiljattaisesta rauhansopimuksesta PLO:n (Palestine Liberation Organization) kanssa.

Monta vuotta on kulunut siitä, kun Grant Jeffrey kirjoitti nämä sanat ja silti ne pitävät edelleen paikkansa. Nyt uuden tulevan Trump’in hallinnon myötä on mahdollista, että Israel päästää suuren helpotuksen huokauksen tietäessään, että yksi Israelin suurimmista vihollisista – Barack Hussein Obama, ei ole enää Yhdysvaltain presidentti. Israelilaiset ovat ehkä taipuvaisia tuntemaan olonsa vieläkin turvallisemmaksi.

Presidentti Trump’illa ja pääministeri Netanyahu’lla on lämmin kunnioitus toisiaan kohtaan. En yllättyisi, vaikka presidentti ryhtyisi voimatoimiin niitä vastaan, jotka ovat demonisoineet Israelia. Kun katselemme siirtoja Jumalan shakkilaudalla, niin Jumalan täydellinen suunnitelma jatkaa paljastumistaan. Emme osaa veikata, kuinka erityiset Googin/Maagogin profetiaan liittyvät yksityiskohdat toteutuvat, mutta tiedämme, että Hänet tullaan näkemään taistelun Voittajana. Hän tekee selväksi, että monet kansat tulevat tietämään Hänen valvoneen sen lopputulosta.

Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra (Hes. 38:23).

 

Antikristuksen debyytti lähenee

The Time of Antichrist’s Debut Advances
By Matt Ward 19.3.2017, suom.SK

”EU:n täytyy vahvistaa edustustaan ja puolustaa etujaan paremmin. Tätä varten Ranska ehdottaa, että luodaan Neuvoston nimittämä korkean tason edustaja, joka antaisi Euroopalle kasvot ja äänen.” (Entinen Ranskan presidentti Jacques Chirac, Liberation, 1996)

Ranskan näkemys oli ja on, että ”kaikkia keinoja” pitäisi käyttää ”vahvistamaan tuota korkean tason edustajaa” (Instituto Affari Internazional, 1996; page 46).

Tapahtumat tänä päivänä etenevät melkoista vauhtia. Melkein 20 vuotta sitten kirjoitin väitöskirjan otsikolla: ”Millaiset näkymät EU:lla on kehittää yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka uudelle vuosituhannelle?” Se oli todella silmien avaaja.

Tuossa väitöskirjassa käsittelin EU:n näkymiä saavuttaa sellainen poliittisen yhdentymisen vaihe, että se kehittäisi yhden toimivan ulko- ja turvallisuuspolitiikan (Common Foreign and Security Policy = CFSP). Tarkastelin mahdollisuutta, että EU voisi tulevaisuudessa kehittää yhdistetyn Euroopan armeijan.

Se oli vuonna 1999 ja johtopäätökseni voitaisiin tiivistää lyhyesti neljään sanaan: ei tule onnistumaan milloinkaan.

Tuohon aikaan syyt tähän olivat monimutkaisia. Ensiksikin oli käsittämätöntä, että Britannia ja Ranska antaisivat omien sotilaidensa taistella ja kuolla sodassa, jota käytäisiin jostakin tuntemattomasta palasta maata, joka ei ollenkaan liittyisi heidän omiin kansallisiin etuihinsa. Sitä kuitenkin yhdistetty Euroopan armeija olisi merkinnyt.

Esimerkkinä tästä ajattele Kreikkaa vuonna 1999. Johtuen rajaongelmistaan Turkin kanssa Kreikka oli tuohon aikaan pyytänyt EU:ta nimenomaan takaamaan ulkoiset rajansa Turkin hyökkäystä vastaan. Osana sitä Kreikka pyysi EU:lta tulevaa keskinäistä avunantoa (mikäli Turkki jossakin vaiheessa loukkaisi sen alueellista koskemattomuutta).

Vuonna 1999 mahdollisuudet, että Britannian sallisi miestensä ja naistensa mennä sotaan toista itsenäistä Turkin kaltaista valtiota vastaan johtuen lähinnä kiistasta, joka nousee kaukaisen ja strategisesti merkityksettömän kreikkalaisen saaren omistajuudesta – olivat nolla.

Yhtä epätodennäköinen vuonna 1999 oli hyvin todellinen näköala yhteisen eurooppalaisen armeijan alaisuudessa, että Britannia ja varsinkin Ranska sallisivat, että niiden joukkoja komentaisi upseeri Saksasta: vanhemmat saksalaiset upseerit komentaen kaikkia ranskalaisia armeijayksiköitä ja miehiä.

Vaikka NATO:n jäsenyys tuohon aikaan väistämättä merkitsi muille valtioille siirrettyä johtajuutta saksalaisten upseerien komentaessa ranskalaisia joukkoja, niin esim. EU-armeijan komento- ja valvontarakenteet olisivat olleet olennaisesti erilaiset yhdessä tärkeässä suhteessa: NATO:n sisällä Iso-Britannialle ja USA:lle taattiin yleensä aina johtoasemat, mikä ei automaattisesti toteutuisi yhdistetyssä EU-armeijassa.

Vaikka tällä hetkellä molemmat maat ovat oikein ystävällisiä toisilleen, niin menneiden niiden välisten sotien muisto merkitsi, ettei Ranska – eikä Britannia vuonna 1999 voinut kuvitellakaan, että saksalaiset upseerit komentaisivat ranskalaisia joukkoja. Se oli kuitenkin vuonna 1999 ja se oli ennen Brexit’iä ja Donald Trump’ia.

Brexit’in aiheuttaman järkytyksen aallot Euroopan mannermaalla jatkuvat valtavina. Samoin Donald Trump’in valinnalla on ollut valtavia globaaleja seurauksia, varsinkin Euroopassa.

Globaali muutosvoima on selvästi vaihtunut jättäen kokonaan uuden paradigman muotoutumaan silmiemme edessä; jotakin, josta Euroopan johtajat ovat hyvin tietoisia.

Brexit ja Donald Trump’in vaalivoitto ovat provosoimassa suunnattoman ja nopean profeetallisen kehityksen. Mielestäni ei ole liioiteltua sanoa, että Brexit’in alullepanemat muutokset ja sitten Trump’in nimittäminen korkeaan virkaan ovat nyt pystyttämässä näyttämöä itse Antikristuksen esiin tulemiselle. Niin tärkeitä uskon noiden kahden tapahtuman olevan.

Vuonna 1996 Euroopan hallitustenvälisessä konferenssissa (European Intergovernmental Conference), joka pidettiin nimenomaan käsittelemään aihetta yhdentää Euroopan ulkopolitiikka, kaikki läsnä olleet jäsenvaltiot suostuivat luomaan uuden roolin EU:n ylemmässä johtamiskoneistossa – herra tai rouva CFSP:n, miehen tai naisen, joka yksin olisi vastuussa EU:n ulko- ja sisäpolitiikasta. Tämä yksilö pitäisi käsissään Euroopan yhtyneiden puolustusrakenteiden yhdistettyä mahtia. [1]

Tämä mies tai nainen käyttäisi suunnatonta valtaa. Silloinen Ranska yhdessä muiden keskeisten EU-maiden kanssa selkeästi ja julkisesti kehotti luomaan sellaisen viran. Britannia kuitenkin kiihkeästi vastusti sitä vartioiden mustasukkaisesti omaa ulkopolitiikkaansa ja sotilaallista suvereniteettiaan.

Niinpä vaikka CFSP:n johtajan vakanssi, tuon yksilön, jonka varassa koko ulkopolitiikka ja EU:n armeijan luomisen jälkeen myös sotilaallinen voima lepäisi, hyväksyttiin, niin se myös hiljaisesti hyllytettiin. Kunnes nyt.

Kun Britannia päätti lähteä EU:sta Brexit’issä ja Donald Trump otti USA:n presidenttiyden, niin kaikki alkoi muuttua.

Nyt vuonna 2017 Euroopan sisäisiä liittoutumia testataan ja keskeisiä käsityksiä USA:n ja Britannian turvallisuussitoumuksista EU:lle haastetaan tavalla, jota ei koskaan ennen ole nähty.

Eurooppalaisia ravistellaan. Brexit on vain pahentanut tätä ja käyttänyt hyväkseen kuiskailtuja pelkoja, joita useimmilla Euroopan johtajilla on, että heidät jätetään yksin huolehtimaan itsestään sotilaallisesti. Monet Euroopan johtajat, vaikka tuskin myöntävät sitä julkisesti, pelkäävät NATO:n tulevan elinkelpoisuuden puolesta, varsinkin Donald Trump’in alaisuudessa. [2]

Vaikka EU:n jäsenvaltioiden osalta perinteisesti on vallinnut haluttomuus osallistua yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja varsinkin Euroopan armeijan vaatimiin syvän integraation tyyppeihin – niin se on nyt muuttumassa. Brexit ja Donald Trump, sekä massamuutto Eurooppaan, joka on hajottamassa ja tuhoamassa kudoksen, joka pitää Euroopan yhteiskuntaa koossa, on pakottamassa monet EU:n jäsenvaltiot tunnustamaan ne suuret edut, joita lisääntynyt integraatio niille tuo.

NATO:n havaittu heikentyminen Euroopan turvallisuuden takaajana alati läsnä olevaa Venäjän uhkaa vastaan, on vain pahentanut tätä.

Vaatimuksia Euroopan armeijan kehittämiseksi ei enää kuiskailla, vaan huudetaan katoilta. Jean-Claude Juncker, Euroopan komission puheenjohtaja, twiittasi omalta Twitter-tililtään 20.5.2014 seuraavasti:

”Hyvin pitkällä aikavälillä tarvitsemme Euroopan armeijan, koska meidän on oltava uskottavia, kun on kyse ulkopolitiikasta #wahlarena #withJuncker.”

Brexit’in ja Donald Trump’in vanavedessä näyttäisi, että ”hyvin pitkällä aikavälillä” itseasiassa tarkoittaa ”nyt”.

Puhuessaan saksalaiselle sanomalehdelle vain muutama päivä sitten 8.3.2017 Juncker sanoi toimittajalle näin: ”… Euroopan Unioni tarvitsee oman armeijansa kohdatakseen Venäjän ym. uhkat sekä palauttamaan ryhmittymän asema kaikkialla maailmassa.” [3]

Uudelleen samana päivänä Juncker meni pidemmälle tällä kertaa saksalaisessa Welt am Sonntag -lehdessä: ”Yhteinen EU-armeija näyttäisi maailmalle, että koskaan enää ei olisi sotaa Euroopan maiden välillä. Sellainen armeija auttaisi meitä muodostamaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdollistamaan Euroopalle ottaa vastuuta maailmassa.”

Juncker uskoo, että yhteinen EU -armeija toimisi myös pelotteena Venäjälle. Hän totesi:

”Omalla armeijallaan Eurooppa voisi reagoida uskottavammin uhkaan rauhalle jäsenvaltiossa tai naapurivaltiossa. Ei tarvitsisi olla Euroopan armeijaa välittömästi käytettäväksi, mutta yhteinen Euroopan armeija välittäisi selkeän viestin Venäjälle, että olemme tosissamme, mitä tulee eurooppalaisten arvojen puolustamiseen.” [4]

On vakavaa, että vanhemmat ministerit Saksan hallituksessa toistavat Junckerin näkemyksiä. Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen, sanoi Saksan radiolle viime viikolla, että: ”Tulevaisuutemme eurooppalaisina on jossakin vaiheessa Euroopan armeijan kanssa.”

Tämä näkemys saa taakseen myös kasvavat määrät saksalaisia. Forsa’n tekemässä mielipidetutkimuksessa saksalaiselle uutislehdelle Stern 49 % yli 1000 haastatellusta sanoi kannattavansa Euroopan armeijan luomista, kun 46 % vastusti sitä. [5]

Saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung sanoo näin:

”Britannian Euroopan Unionin jättämistä koskevan kansanäänestyksen vanavedessä kansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Francois Hollande ovat päättäneet todistaa EU:n voimaa ja ajaa jäljelle jääviä jäsenvaltioita osoittamaan enemmän yhteyttä. Varsinkin puolustuspolitiikassa monet hankkeet jäädytettiin, koska Britannia veto-oikeudellaan esti ne. Ilman Lontoota kaksi EU:n perustajavaltiota, Ranska ja Saksa, toivovat nopeita päätöksiä.”

EU:lla on jo vuorotteluperiaatteella miehitettyjä taisteluosastoja, joiden on tarkoitus olla saatavilla nopean toiminnan joukkoina ja näyttäisi, että ne eivät enää riitä. EU:n pääpelurit haluavat armeijan ja he haluavat myös, että tuo armeija on varustettu paremmin, kuin vain tavanomaisin asein. He haluavat ydinaseita.

USA:n ydinase-arsenaali on vuosikymmenien ajan tarjonnut Euroopalle lopullisen puolustuslinjan mahdollista venäläistä aggressiota vastaan, mutta Donald Trump’in tultua valituksi USA:n 45. presidentiksi, virkamiehet Berliinissä ja Brysselissä eivät enää luota, että Washington jatkaa suojaavan kätensä pitämistä Euroopan yllä.

Kirjoitus lehden Foreign Affairs marraskuun 2016 numerossa perustelee, että jos Trump vakavasti kyseenalaistaa Amerikan takuut, niin Berliinin on harkittava eurooppalaisen ydinpelotteen perustamista Ranskan ja Britannian valmiuksien pohjalta.

Heidän lopullinen strateginen päämääränsä näyttää olevan EU:n täysi aseistaminen. Tätä päämäärää varten Roderich Kiesewetter, ulkopolitiikan asiantuntija kristillisdemokraattisessa liitossa (Angela Merkelin puolue) ja korkea-arvoinen Bundestag’in jäsen, on nyt avoimesti ilmaissut sen, mitä monet Saksan ja Euroopan johtajat yksityisesti ajattelevat:

”… jos Yhdysvallat ei enää halua tarjota tätä ydintakuuta, niin Eurooppa edelleen tarvitsee ydinasesuojan pelotetarkoituksiin. Euroopan täytyy käynnistää suunnittelu omaksi turvallisuudekseen siinä tapauksessa, että amerikkalaiset nostavat jyrkästi maanosan puolustusmenoja, tai jos he päättävät lähteä kokonaan.” [6]

Kaikella tällä on Raamatun profetian kannalta dramaattisia seurauksia. Monet Raamatun profetian asiantuntijat uskovat, että eräänä päivänä pian Antikristus tulee esiin Euroopan sisältä. Yhdyn heihin. Eurooppa on oleva Antikristuksen alkuperäinen vallan paikka ja hänen ensisijainen vallan pohjansa. On kuitenkin suuri paradoksi, että sen sotilaalliset valmiudet eivät mitenkään vastaa sen taloudellista mahtia. EU on sotilaallisesti impotentti.

Tämä asettaa meille eskatologisen ongelman. Jos Antikristus, tämä viimeinen maailmandiktaattori, nousee Euroopan sisältä ja käyttää tätä eurooppalaista pohjaa päästäkseen maailman näyttämölle alistamaan toiset kansakunnat, kuten Raamattu ennustaa, niin se ei onnistu tämän päivän Euroopalta. Tuota sotilaallista vallan pohjaa ei ole. (Vanha totuus on, että valta tulee vain pyssyn piipusta, kuten Lenin sanoi. Suomentajan kommentti)

Mutta Brexit, Donald Trump ja massamuutto Eurooppaan ovat provosoimassa valtavan muutoksen Euroopassa, mikä aiheuttaa nopean kokonaan uusien valtarakenteiden muodostamisen EU:n sisällä, sellaisten, jotka tulevat terävästi keskeisiksi (sharply into focus) itse Ahdistuksen aikana.

Euroopan sotilaallinen valtapohja, josta Raamattu näyttäisi ennustavan, että siitä nousee Antikristus, on muotoutumassa silmiemme edessä juuri nyt. Tahto on nyt olemassa Euroopan armeijan luomiseksi ja vauhti kasvaa. Yksilöllistä herra tai rouva CFSP:n johtajan paikkaa ollaan ottamassa alas hyllyltä ja valmistamassa hyvin erikoiselle yksilölle, jonka varassa lepää valtava poliittinen ja sotilaallinen valta. Kuten Jacques Chirac sanoi vuonna 1996: yksi ainutlaatuinen yksilö ”… joka antaisi Euroopalle kasvot ja äänen”.

Eurooppalaisen kansanpuolueen (European People’s Party = EPP) presidentti Joseph Daul tiivistää tilanteen parhaiten lontoolaisen sanomalehti Express’in raportoimissa kommenteissaan: ”Olemme menossa kohti EU-armeijaa paljon nopeammin kuin kansa uskookaan.” [7]

Tällä vallalla tämä mies lähtee poikkeukselliseen valloitukseen, niin julmaan, että Daniel puhuu kaunistelematta sen seurauksista: ”… ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle” (Daniel 8:24).

Kaikki hänen edellään lakaistaan pois, niin että lopulta koko maailma julistaa: ”Kuka on pedon vertainen ja kuka voi sotia sitä vastaan?” (Ilm. 13:4).

Hän kirjaimellisesti ”järkyttää valtakunnat” ja ”järisyttää maan” (Jes. 14:16).

Daniel sanoo, että profetian ”… sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti” (Dan.12:8-13).

Monet, itseni mukaan lukien, uskovat, että näiden sanojen sinetöintiä puretaan nyt kasvavassa määrin ja nopeasti, mikä tarkoittaa, että jokaisen päivän ja kuukauden mentyä Antikristuksen paljastaminen ja mekaniikka, kuinka se tapahtuu, käy yhä selvemmäksi kaikille odottaville ja valvoville.

”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme” (Room. 13:11).

Viitteet

[1] Foreign and Security Policy in the European Union, edited by Kjell A Eliassen

[2] https://www.theguardian.com/world/2017/feb/18/trump-pence-eu-nato-munich-conference-germany-britain

[3] http://www.euractiv.com/section/global-europe/news/meps-call-eu-countries-to-boost-defence-cooperation-in-times-of-external-crises/

[4] https://www.gatestoneinstitute.org/8935/european-army

[5] http://uk.reuters.com/article/eu-defence-germany-poll-idUKKBN0ME0SS20150318

[6] http://carnegieendowment.org/2016/12/06/sudden-german-nuke-flirtation-pub-66366

[7] http://www.express.co.uk/news/politics/612710/European-leaders-EU-ARMY-close-to-reality-Juncker

wardmatt1977@gmail.com

 

Maailman liehittelyä

Romancing the World
By Howard Green, 24.3.2017, suom. SK

Kuvittele seuraavia skenaarioita: Näkisit, että naapurisi talo palaa ja haluaisit rynnätä pelastamaan ihmisiä? Arkailisitko auttaa heitä, koska et milloinkaan varannut aikaa tutustuaksesi heihin vuosien varrella? Entä jos olisit kävelemässä pysäköintialueella ja näkisit, että mies käy julmasti naisen kimppuun? Jättäisitkö puuttumatta asiaan, koska nainen ei ehkä ole tietoinen hyvistä aikeistasi? Ilmeinen vastaus kysymyksiin edellä esitetyissä skenaarioissa on tietysti ”en”. Kussakin näistä tapauksista suhteen syvyys, kesto ja tausta ei merkitse, koska nämä ihmiset tiesivät olevansa kuolemanvaarassa ja ainut merkitsevä asia heille oli elämä. Jutustelun aika on ohi ja nyt on aika varoittaa ihmisiä. Moni moderni evankelikaalinen seurakunta uskoo voivansa kiertää parannuksen saarnaamisen näennäisen epämukavuuden kadotetuille rakentamalla ensin suhteita ja ystävyyttä heidän kanssaan.

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Kasvava määrä evankelikaalisia pastoreita ja johtajia ajassamme laimentaa evankeliumin sanoman. Evankeliumin saarnaaminen ja todistaminen on muuttunut kannustuspuheiksi suhteiden rakentamiselle ja ystävyyssuhteiden kehittämiselle. Monet seurakunnat ovat huolissaan siitä, mitä ympäröivä yhteiskunta heistä ajattelee ja monet kristityt ovat yhtä huolissaan siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat, kuin mitä Jumala heistä ajattelee. Jos todistamme ihmisille ja rakastavasti varoitamme heitä, että ilman Jeesusta he ovat ikuisesti kadotettuja, me murehdimme, että annamme itsestämme ehkä liian ankaran kuvan. Niinpä lääke tähän on suhteiden rakentaminen ja ystävyysevankelioiminen, niinkö? Väärin, koska missään Raamatussa emme näe alkuseurakunnan apostolien ”pehmittävän” vastaanottajaa kykeneväksi vastaanottamaan hyvän uutisen. Evankeliumi, vaikka ihmiset kuinka haluavat sokerikuorruttaa sen, on sekä kaunis että pelottava.

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” (2. Kor. 2:14-17)

Miksi Paavali sanoo, että jotkut myyskentelevät Jumalan sanaa? Paavali oli ilmeisesti tietoinen, että jotkut opettajat laimensivat evankeliumin sellaiseksi, joksi se ei ollut tarkoitettu. Elämää, kuolemaa, taivasta, helvettiä ja iankaikkisuutta ei milloinkaan voida tehdä pikkuasioiksi, joissa voimme laskeutua small talk’in tasolle. Tämän luvun kontekstissa on selvää, että Paavali sanoi, että meidän kauttamme Kristuksen tuoksu on levinnyt kaikkialle. Kuulijoiden yhdelle ryhmälle se on kuoleman haju, mutta toiselle ryhmälle elämä. Olen kuullut sanottavan ja se kannattaa toistaa, että armo on todella ihmeellinen niille, jotka ovat epätoivoisen tietoisia sen tarpeestaan.

Hyvä pastori, opettaja, evankelista ja hyvää tarkoittava uskova, älä sekaannu siihen nykyiseen hölynpölyyn, joka on etsijäherkkä painostamaton evankeliumi. Nykyisillä ystävyysevankelioimisyrityksillä on paljonkin tekemistä lisääntyneen kirkossakäymisen ja maailman hyväksymisen kanssa, mutta ei mitään tekemistä opetuslasten Valtakuntaan tekemisen kanssa.

Seuraavassa jotakin siitä etsijäherkästä retoriikasta, jota olen kuullut saarnatuoleista ja lavoilta ihmisiltä, joiden pitäisi tietää paremmin:

”Me rakennamme armon siltoja, jotka kestävät totuuden painon.”

Se, mitä tällä lausunnolla annetaan ymmärtää, on, että meidän on jollakin tavalla ansaittava oikeus todistaa ja saarnata evankeliumia!! He sanovat, että ihmisten on tiedettävä sinun olevan ihan heidän kaltaisensa, ennen kuin voit kertoa totuuden. Emme ole myymässä autoa emmekä pölynimuria, vaan olemme Kristuksen evankeliumin sanansaattajia. Älä halvenna sitä rakentamalla kömpelösti siltaa sen myymiseksi. Mikään määrä inhimillistä ponnistusta ei voi valmistaa ihmisen sydäntä vastaanottamaan hyvää uutista. Meidän täytyy lopettaa huolestuminen siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat, tai siitä, osaavatko he käsitellä totuutta, koska ihmiset kuolevat ja menevät iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. Jotkut hylkäävät meidät ja siinä tapauksessa me pudistamme tomun pois ja jatkamme eteenpäin. Jos luotamme, että Pyhä Henki tekee työn, emmekä omaan hurmaavaan persoonallisuuteemme, niin ehkä joitakin tulee parannukseen, koska ymmärtävät olevansa iankaikkisessa vaarassa.

Säästä minut epäraamatulliselta typeryydeltä, koska missään Uudessa Testamentissa ei ole mallia saada kuulija valmiiksi käsittelemään evankeliumin sanomaa. Tämän tyyppistä hyvää tarkoittavaa mutta väärää opetusta levittävät sellaiset ihmiset kuin Rick Warren, joka tunnetaan parhaiten ohjelmastaan Purpose Driven Life, Catalyst-konferenssien Andy Stanley, ynnä muut, jotka hyödyntävät myyntitekniikan ja markkinoinnin menetelmiä kirkkojen täyttämiseksi. Kuten sanoin, tämän artikkelin alussa, aikaa ei ole juuri haaskattavaksi, koska ihmiset ovat kuolemassa. Meillä ei ole aikaa, ylellisyyttä eikä Uuden Testamentin mallia istuskelemiselle ja small talk’in harjoittamiselle kadotettujen kanssa. Tänään on pelastuksen päivä, joten keitä me olemme panemaan esteitä ihmisen tielle, joka juuri voisi tulla pelastavaan uskoon Jeesukseen. Epäraamatullisimman evankeliumin levittämistä koskevan lausunnon, mitä koskaan olen kuullut, antoi Andy Stanley sanoessaan:

”Jos voisimme uudelleenkirjoittaa käsikirjoituksen kristinuskon maineelle, niin luulen, korostaisimme suhteiden kehittämistä epäuskoisiin palvellen heitä, rakastaen heitä ja saaden heidät tuntemaan itsensä hyväksytyiksi; vasta silloin ansaitsisimme oikeuden kertoa heille evankeliumi” (Andy Stanley).

Raamatunopettajakollegani Mark Cahill puhuu Andy Stanley’n epäraamatullisista kommenteista:

”Kun Jeesus todisti naiselle kaivolla, antoiko Hän ensin hänelle vettä, ennen kuin ansaitsi oikeuden kertoa hänelle evankeliumin? Kun Jeesus puhui rikkaan nuoren hallitusmiehen kanssa, niin neuvoiko hän häntä ensin hänen osakesalkkunsa hoidossa, ennen kuin kertoi hänelle iankaikkisen totuuden? Ja mitä kivaa Stefanus aikoi tehdä häntä kivittäville ihmisille, koska oli kertomassa heille näkevänsä Jeesuksen seisomassa Isän oikealla puolella? Olisiko hänen pitänyt kysyä heiltä, että voisiko hän pestä heidän kivensä, ennen kuin he heittivät ne häntä kohti? Kun juutalaisilla oli Paavali pidätettynä luvussa Apt. 21 ja tämä sai tilaisuuden saarnata porukalle, niin olisiko hänen pitänyt jakaa karkkeja, ilmaisia konserttilippuja, vai pestä heidän autonsa, ennen kuin kertoi heille totuuden Jeesuksesta Kristuksesta? Hölynpöly ja potaska on kaikki, mitä tulee mieleen. Taas kerran meitä huijataan sillä, mitä ihmiset sanovat, sen sijaan, että kuuntelisimme, mitä Jumala meille sanoo. Kuten eräs kaveri sanoi, että jos olisit ollut World Trade Centerissä syyskuun 10. päivänä ja tiennyt, että kaikki nuo ihmiset kuolisivat seuraavana päivänä, niin mitä olisit sanonut heille? Minusta tuntuu siltä, että sinulla ei olisi ollut paljon aikaa saada heitä tykkäämään sinusta eikä tehdä kivoja asioita heille. Jos todella haluat, että kadotetut rakastavat sinua, niin luovu kristinuskosta ja mene ja etsi toinen uskonto, johon uskoa.” (Mark Cahill of Mark Cahill Ministries)

Tehtävämme ei ole kosiskella yhteiskuntaa luulemaan, että me olemme talo täynnä mukavia ihmisiä, eikä voittaa ympäröivien lähiöiden sydämiä ja mieliä. Kristityn tavoite ei ole käyttää lukemattomia tunteja jutusteluun yhden ihmisen saamiseksi lopulta antautumaan ja päättämään tulla jonakin päivänä kirkkoon.

Tuo ajattelutapa ei auta tekemään opetuslapsia. Salli minun mennä askelta pitemmälle sanomalla, että mielestäni maailman ihmiset tunnistavat myyntimiehen jo kilometrin päästä. Lakkaa yrittämästä saada ihmiset ”vastaanottamaan” Jeesus myymällä, vakuuttamalla ja ystävystymällä.

Hän ei halua ihmisten vaisua hyväksymistä. Hän haluaa olla heidän Herransa.

Ymmärräthän, missä sydämeni on tässä artikkelissa: Olen mustasukkainen seurakunnasta. Minä rakastan kanssauskovia ja olen väsynyt siihen, että ihmisiä vedetään kohti erilaista sanomaa, kuin se, mikä on Raamatussa. Minulla ei ole ongelmaa puhua ihmisille kahvin tai lounaan ajan. Minulla ei ole mitään ongelmaa ottaa ihmisiä keskusteluun elämästä. Asia, joka meidän on muistettava, on, että jokainen kohtaaminen, joka meillä on ihmisten kanssa, on tilaisuus kertoa heille pelastuksesta Jeesuksen kautta. Se voi olla ainoa kerta, kun he kuulevat evankeliumin. Joten sen sijaan, että puhut lapsesi jalkapalloharrastuksesta, suosikkijalkapallojoukkueestasi, politiikasta, tai seurakuntasi suuruudesta, puhu heille pelastuksesta Jeesuksen kautta.

Tarkoittaako tämä, että olemme kovia ja rakkaudettomia esittäessämme evankeliumin? Ei varmasti, koska syy siihen, että todistamme ihmisille, pitäisi olla sydämen rakkaus ja sääli. Meidän pitäisi esittää evankeliumi kadotetuille rohkealla ja suoralla tavalla ja särkyneestä sydämestä. Pietari kertoo meille, kuinka suhtautua ihmisiin todistaessamme:

”…vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat” (1. Piet. 3:15-16).

Ystävät, ette voi tarpeeksi maalata kaupunkitonttien aitoja, levittää tarpeeksi multaa naapureille, tai puhua tarpeeksi seurakuntanne suurista ohjelmista koko perheelle saadaksenne edes yhden ihmisen tulemaan pelastavaan uskoon Jeesukseen. Se tekee seurakunnastasi vain yhden uuden sosiaalipalvelun, vaikkakin risti seinässä. Maailmassa on paljon sosiaalipalveluja, mutta se, mitä ihmiset todella tarvitsevat, on kuulla Jeesuksesta. Hyvät teot ovat suurenmoisia ja Raamatun mukaisia, koska kuten tiedämme, usko ilman tekoja on kuollut. Älä kuitenkaan ryhdy kerran vuodessa lähiöremonttiin, aidan maalaamiseen, mullanlevitykseen ja sano, että se on evankelioimista, koska se ei sitä ole. Älä juttele siitä, kuinka suurenmoinen sinun pienryhmäsi on ja sano sitä todistamiseksi, koska se ei ole sitä. Yksi kristityn tuntomerkki on hedelmän kantaminen. Osaltaan siihen kuuluu antaa johdonmukaisesti aikaamme, resurssejamme ja myötätuntoamme. He tuntevat kristityt rakkaudestamme toisiimme ja rakkautemme Jeesukseen on ilmeinen, koska autamme näistä vähäisintä. Jotkut näistä ihmisistä voivat tulla uteliaiksi ja kysyä, miksi me teemme, mitä teemme ja siinä on tilaisuus kertoa evankeliumi, mutta meidän ei tarvitse ansaita oikeutta ystävyyden ja hyvien tekojen kautta.

Kun löydät itsesi kahvikeskustelusta, tai puhut muutaman minuutin kaupan myyjän tai kenen tahansa kanssa päivän mittaan, niin rakasta heitä sen verran, että kerrot totuuden. Kysy heiltä tietävätkö he, missä viettävät iankaikkisuuden. Kysy heiltä, mitä he ajattelevat Jeesuksesta ja taivaasta. Käännät silloin keskustelun small talk’ista johonkin sellaiseen, jolla on merkitystä vielä yli sadan vuoden kuluttua. Älä myy evankeliumia kuin kaupustelija, koska jotkut reagoivat totuuteen ja katuvat.

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman (2. Kor. 7:10).

Jos Jeesus, Paavali, Jaakob, Johannes ja uskollinen ensimmäisen vuosisadan seurakunta eivät ennaltaehkäisseet evankeliumin sanomaa tunteja kestävällä jutustelulla, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin? Jos uskolliset miehet ja naiset kautta vuosisatojen rohkeasti julistivat evankeliumia, niin miksi emme me? Jos Raamattu käskee meitä menemään ja tekemään opetuslapsia, niin eikö meidän pitäisi mennä? Jos menneiden vuosien Tozer’in, Ravenhill’in ja Keith Green’in kaltaisten uskollisten miesten sanoma oli saarnata parannusta ja pelastusta yksin Kristuksen kautta, niin minä haluan rohkeasti seisoa samassa 2000 vuotta vanhassa sanomassa. Älä suostu tekemään evankeliumia naurettavaksi uskomalla, että meidän on ansaittava oikeus kertoa evankeliumi, tai että meidän on ensin rakennettava totuuden painon kestäviä armon siltoja. Me olemme vain sanansaattajia, mutta Pyhä Henki on se, joka tekee työn ihmisen sydämessä. Hän vakuuttaa synnistä; meidän ei tarvitse rakentaa siltaa, pehmentää evankeliumia eikä ansaita oikeutta tuoda hyvä uutinen, koska päivän päättyessä evankeliumi ei ole meistä, vaan Jeesuksesta. Kun Pietari saarnasi ensimmäisen saarnan joukoille, hän ei rakentanut armon siltoja, kehittänyt syviä ystävyyssuhteita, eikä ensin ansainnut oikeutta saarnata; hän yksinkertaisesti saarnasi ristiinnaulittua Kristusta.

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’” (Apt. 2:37-39)

Jos me vain jatkamme ja rakentelemme siltoja, jotka kestävät totuuden painon, tai yritämme ansaita oikeuden kertoa evankeliumi ystävyyden ja ystävällisten tekojen kautta, niin tulevatkohan ihmiset koskaan tuntemaan epätoivoisen tarpeensa tehdä parannus ja pelastua? Eivät, koska niin traagista kuin se onkin, monet heistä vain sulautuvat kirkkoon kävijöinä, jotka tuntevat nyt olevansa hyviä ihmisiä, mutta eivät koskaan tule pelastavaan uskoon. Heistä tuntuu hyvältä, koska heidät saatiin tuntemaan olonsa hyväksi eikä ymmärtämään, että ovat kurjia ja tarvitsevat Vapahtajaa. Sellaiset jumaliset miehet kuin Dave Hunt, David Wilkerson, Paul Washer ym. ovat varoittaneet lähtemisestä etsijäherkän (seeker sensitive) seurakunnan lavealle tielle. Tozer ja Spurgeon kiteyttävät ikuisen todellisuuden seurakunnista, jotka kuhertelevat maailman kanssa, sen sijaan, että saarnaisivat evankeliumia:

”Tämän päivän evankelikaalinen seurakunta on täynnä toimintoja, jotka kosiskelevat maailman hyväksyntää, mutta eivät valmista ketään Jeesuksen tulemukseen” (A.W. Tozer).

”Ihmiset täytyy tappaa lailla, ennen kuin heidät voidaan tehdä eläviksi evankeliumilla” (Charles Spurgeon).

Hylkää myyntitaktiikat, joihin tämän päivän seurakunta on hukkumassa. Päämäärätietoiset liikkeet, Catalyst-konferenssit ja etsijäherkät saarnat ehkä täyttävät kirkkoja, mutta niillä ei ole mitään yhteistä ensimmäisen vuosisadan evankeliumin kanssa. Haluatko olla jonkun todellinen ystävä maailmassa? Kerro hänelle evankeliumi ja tee se rakastavasti ja Pyhän Hengen rohkeudessa. Jos he hylkäävät sinut, niin tiedä, että se on Jeesus, jonka he hylkäävät. Vuosikausien kollektiiviset ihmisten lihalliset ponnistukset eivät tuota, mitä yksi sekunti Pyhän Hengen aikaan saamaa synnintuntoa saa aikaan. Todelliset opetuslapset, jotka tekevät uusia opetuslapsia, ovat tulos evankeliumin rohkeasta levittämisestä, eivät maailman liehittelystä.

Kaikki Hänen tähtensä,

Howard

Monet teistä muistavat kristityn laulajan nimeltä Keith Green, joka on nyt Herran luona. Seuraavassa hänen erinomainen puheensa, jonka hän piti koskien nykyisiä evankeliumin muuttamisyrityksiä.

Click here for the video: What’s wrong With The Gospel (Mikä evankeliumissa on pielessä)?