Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Lost Israeli Tribes in Africa?
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (August 2016), suom. SK
Kirjoittajasta: Johan Malan on eteläafrikkalaisen Limpopon yliopiston antropologian emeritusprofessori.

Mustien juutalaisten heimojen olemassaolosta Afrikassa on erilaisia teorioita. Sellaisia ihmisiä kuvaillaan virheellisesti ns. “Israelin 10 kadonneen heimon” jälkeläisinä. Jotkut heistä väittävät olevansa israelilaisia (tai juutalaisia) ja tämä väite on jo aiheuttanut merkittävän muuttoliikkeen Afrikasta Israeliin. Yhä useammat “mustat juutalaiset” toivovat nyt voivansa siirtyä kamppailevista Afrikan valtioista väitetylle “isiensä maalle” Israelissa. Siinä prosessissa Israel aiheuttaa itselleen vakavan identiteettikriisin, kun toivottaa tervetulleeksi suuret joukot ei-juutalaisia johtuen myytistä “kadonneista 10 heimosta” ja tarjoavat heille täyden Israelin kansalaisuuden.

Jopa juutalaiset historioitsijat ja uskonnolliset johtajat antavat uskottavuutta tälle myytille siten avaten porttinsa tuhansille kodittomille opportunisteille Afrikasta, jotka väittävät olevansa juutalaisia. Tämä väite oikeuttaa heidät kattavaan apuun Israelin hallitukselta voidakseen asettua juutalaisvaltioon ja tulla osaksi nopeasti kehittyvää yhteiskuntaa.

Etiopian juutalaiset Israelissa

Tässä vaiheessa Israelissa on jo yli 120 000 Etiopian juutalaista (falashaa). 15. vuosisadalta saakka heidät on tunnettu maassaan ”falashoina” (”maattomina vaeltajina”). Heidän alkuperänsä on edelleen salaisuuden verhoama. Todentamattoman myytin mukaan kaksi ortodoksijuutalaista vaelsivat läheisestä Jemenistä Punaisen Meren poikki Etiopiaan, jossa heistä tuli tämän vaeltelevan kansan perustajaisät. He vahvistivat juutalaisia perinteitä, kuten poikien ympärileikkauksen, eläinten rituaalisen teurastamisen ja kiellon syödä sianlihaa. Tämä myytti säilyi vuosisatoja ja siitä kerrotaan monia erilaisia versioita. Jossain vaiheessa tämä ryhmä tuli tunnetuksi Israelin Huoneena (Beta Israel) ja useiden pyyntöjen jälkeen monet heistä siirrettiin Israeliin. Wikipedian artikkelin (https://en.wikipedia.org/wiki/Beta_Israel) mukaan on ollut suuria ongelmia sulauttaa heitä juutalaiseen yhteiskuntaan. Artikkeli sanoo mm. seuraavaa:

Etiopialainen Beta Israel -yhteisö Israelissa käsittää tänä päivänä yli 121 000 ihmistä. Suurin osa tästä väestöstä on etiopialaisia maahanmuuttajia ja heidän Israeliin operaatioiden Mooses (1984) ja Salomo (1991) aikana tulleita jälkeläisiään. Sisällissota ja nälänhätä Etiopiassa sai Israelin hallituksen järjestämään nämä dramaattiset pelastusoperaatiot. Operaatiot olivat Israelin kansallisen tehtävän kontekstin sisäpuolella koota diaspora-juutalaisia ja tuoda heitä juutalaiseen kotimaahan. Maahanmuutto on jossakin määrin jatkunut tähän saakka. Tänä päivänä 81 000 etiopialaista israelilaista on syntynyt Etiopiassa, samalla kun 38 500, eli 32 % yhteisöstä, on Israelissa syntyneitä.

Ajan mittaan etiopialaiset juutalaiset Israelissa muuttivat hallituksen omistamiin asuntovaunuleireihin, joissa he aluksi asuivat ja sitten asettuivat eri kaupunkeihin ja kyliin kaikkialle Israeliin viranomaisten kannustaessa ja myöntäessä uusille maahanmuuttajille anteliaita hallituksen lainoja, tai matalakorkoisia kiinnelainoja.

Kuten toistenkin maahanmuuttajajuutalaisten, jotka ovat tehneet alijan Israeliin, myös Etiopian juutalaisten on täytynyt voittaa esteet israelilaiseen yhteiskuntaan integroitumiselle. Aluksi etiopialaisen juutalaisyhteisön kohtaamat tärkeimmät haasteet Israelissa nousivat kommunikaatiovaikeuksista (useimmat etiopialaisista eivät osanneet lukea eikä kirjoittaa hepreaa ja monet vanhemmista jäsenistä eivät osanneet käydä yksinkertaista keskustelua hepreaksi) ja syrjinnästä, johon kuului rasismin ilmenemisiä joistakin osista israelilaista yhteiskuntaa. Toisin kuin venäläiset maahanmuuttajat, joista monet tulivat koulutettuina ja ammattitaitoisina, etiopialaiset maahanmuuttajat tulivat köyhtyneestä maatalousmaasta ja olivat huonosti valmistautuneita työskentelemään kehittyneessä teollisuusmaassa.

Nuorten Beta-israelilaisten integroitumisessa on vuosien mittaan tapahtunut merkittävää edistystä israelilaiseen yhteiskuntaan ensisijaisesti seurauksena palvelemisesta Israelin puolustusvoimissa toisten ikäistensä israelilaisten rinnalla. Se on johtanut tilaisuuksien lisääntymiseen etiopialaisille juutalaisille heidän erottuaan armeijasta.

Edistyksestä huolimatta etiopialaiset juutalaiset eivät edelleenkään ole hyvin sulautuneita israelilaisjuutalaiseen yhteiskuntaan. He ovat keskimäärin alemmalla taloudellisella ja koulutuksellisella tasolla kuin keskivertoisraelilaiset. Myös, vaikka avioliitot juutalaisten ja eritaustaisten välillä ovat hyvin yleisiä Israelissa, avioliitot etiopialaisten ja ei-etiopialaisten välillä eivät ole kovin yleisiä. Tutkimuksen mukaan vuonna 2009 90 % etiopialaisista israelilaisista – 93 % miehistä ja 85 % naisista – oli naimisissa toisten etiopialaisten israelilaisten kanssa. Tutkimus totesi, että 57 % israelilaisista ei hyväksy tyttären avioitumista etiopialaisen kanssa eikä 39 % hyväksy pojan avioitumista etiopialaisen kanssa. Esteet seka-avioliitoille on katsottu johtuvan tuntemuksista sekä etiopialaisessa yhteisössä että israelilaisessa yhteiskunnassa yleensä. Tutkimus vuonna 2011 osoitti, että vain 13 % etiopialaista alkuperää olevista korkeakouluopiskelijoista tunsivat olevansa ‘täysin israelilaisia’.

Syrjiminen ja rasismi etiopialaisia vastaan jatkuu edelleen. Toukokuussa 2015 israelilaiset etiopialaiset osoittivat mieltään Tel Avivissa ja Jerusalemissa rasismia vastaan sen jälkeen, kun oli julkaistu video, jolla näytettiin etiopialaista syntyperää oleva israelilainen sotilas, jota Israelin poliisi pahoinpiteli julmasti. Haastatellut etiopialaista alkuperää olevat opiskelijat vahvistavat, etteivät tunne olevansa hyväksyttyjä israelilaisessa yhteiskunnassa johtuen hyvin voimakkaasta heihin kohdistuvasta syrjinnästä.

Lembat ja muut kansat

On myös muita afrikkalaisia kansoja, jotka väittävät olevansa juutalaisia. Yksi niistä on Vendaland’in ja Zimbabwen viereisten osien Lemba-heimo. He asuvat hajallaan muiden heimojen joukossa ja myös harjoittavat monia juutalaisia rituaaleja ja perinteitä. Heitä on noin 700 000.

Afrikan suurimmalla mustalla heimolla, Nigerian Ibo’illa, joita on noin 35 miljoonaa, on samanlainen juutalaisen syntyperän perinne. Nykyisin heidän keskuudessaan ei kuitenkaan ole voimakasta siionistista liikettä, joka vaatisi kansalaisuutta israelilaisuuden perusteella. Jos niin käy tulevaisuudessa, niin Lähi-Itää uhkaa mittavat maahanmuutot Afrikasta.

USA:ssa on miljoonia afro-amerikkalaisia, jotka ovat orjien jälkeläisiä Länsi-Afrikasta – monet heistä Ibo-heimolaisia nykyisestä Nigeriasta. Oltuaan Amerikassa jopa satoja vuosia he eivät vieläkään ole täysin sopeutuneet eurooppalaista syntyperää oleviin amerikkalaisiin yhteiskuntiin. Afro-israelilaisen muuttoliikkeen nykyisessä vaiheessa on jo selvää, että Israelilla on edessään samanlaisia ongelmia vaalia kansallista yhtenäisyyttä epäyhtenäisessä yhteiskunnassa johtuen erityisesti rodullisista eroista. Pelkät kulttuurilliset ja kielelliset erot juutalaisilla maailman eri osista eivät ole osoittautuneet ylipääsemättömiksi johtuen ilmeisistä yhtäläisyyksistä heidän yhteisen seemiläisen syntyperänsä vuoksi. Suuri kuilu nykyajan israelilaisten ja väitettyjen ”kadonneiden juutalaisten heimojen” negridijäsenten välillä edustaa kuitenkin toisenlaista ongelmaa.

Uusia väitteitä Länsi-Afrikasta

Breaking Israel News’in artikkelin 2.8.2016 African King With Jewish Roots to Convene Royal Gathering in Jerusalem to Praise the God of Israel (Juuriltaan juutalainen afrikkalainen kuningas järjestää kuninkaiden kokouksen Jerusalemissa ylistämään Israelin Jumalaa) mukaan Länsi-Afrikassa on nykyisin uusi juutalaisen tietoisuuden herääminen. Artikkeli sanoo:

Yksi huomattavimpia karkotettujen profetoidun kokoamisen inkarnaatioita on juutalaisten juurien keksiminen Afrikan heimoissa. Togon, länsiafrikkalaisen maan, kuningas suunnittelee vahvistaa messiaanista näkyä tuomalla satoja afrikkalaisia kuninkaita Jerusalemin Länsimuurille tämän vuoden lehtimajanjuhlaan laulamaan rakkauttaan Israelin Jumalaan.

Kuningas Ayi kruunattiin vuonna 1994 Norsunluurannikon, Ghanan, Togon ja Beninin Ayigbe-kansan kuninkaaksi. Tämän kuningaskunnan istuin oli Togossa, vaikka useimmat historioitsijat vahvistavat sen alkaneen Ghanan Accra’ssa. Nykyisin hän asuu karkotettuna Yhdysvalloissa. Vuonna 2002 Afrikan päälliköiden ja kuninkaiden neuvoston toisessa maailmankonferenssissa Benin’in tasavallassa hänen kollegansa kruunasivat kuningas Ayi’n Afrikan kuninkaiden ja kuningattarien järjestön johtajaksi. Seuraavassa konferenssissa vuonna 2005 hän ilmoitti haluavansa tuoda kaikki 350 afrikkalaista kuningasta Israeliin lausumaan Shema’n, juutalaisen uskon julistuksen Kotel’illa (Jerusalemin Länsimuurilla). Hänen ilmoituksensa otettiin vastaan valtavalla innostuksella.

Kuningas Ayi selitti tätä yllättävää reaktiota Breaking Israel News’ille: ‘Ainakin puolella tulossa olevista kuninkaista on perinne, että ovat juutalaisia’, kuningas Ayi sanoi. ‘Muutamat kuninkaista ovat kuitenkin muslimi-imaameja. Hekin halusivat tulla. He ovat tulossa tarkoituksella tunnustaa, että Jumala loi koko maailman.’ Se on vaatinut 11 vuotta ja monta edestakaista matkaa, mutta kuningas Ayi’n näky on lopultakin toteutumassa. Seremonia tapahtuu Jerusalemissa Lehtimajanjuhlan 2016 aikana ja se on järjestetty yhdessä Israelin uskonnollisten asioiden ministeriön kanssa, jota johtaa Kessetin jäsen David Azulai.

Aiemmin kuningas Ayi on tavannut rabbi Chaim Kanievsky’n ja rabbi Shmuel Auerbach’in, kaksi tärkeää hahmoa ortodoksijuutalaisuudessa. Hänen ponnistuksiaan tukevat myös Bnei Brak’in Beit Din (rabbiininen oikeus) sekä tuleva Sanhedrin. Kokous on sopivasti ajoitettu, koska Lehtimajanjuhlassa on vahvasti monikansallinen tekijä. Talmud (Sukkah 55b) opettaa: ’Rabbi Eliezer sanoi: Miksi Lehtimajanjuhlassa tuodaan 70 uhria? Maailman 70 kansakunnan [ansion] vuoksi. Tämä perustuu Sakarjan profetiaan: Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa (Sakarja 14:16).’

Uskonnollisen tehtävän lisäksi vierailu on myös tilaisuus edistää Israelin ja Afrikan välistä diplomaattista yhteyttä. Koulutusseminaareja ja kiertomatkoja on siroteltu tapaamisten väliin hallituksen virkamiesten kanssa. Kuningas Ayi’lle tämä on pitkän henkilökohtaisen matkan täyttymys. Hän kertoi Breaking Israel News’ille, että hänen perheessään tiedettiin aina heidän polveutuvan juutalaisista: ’Kieltäydyimme aina Toorassa kielletyistä ruuista’, kuningas selitti. ’Ympärileikkaukset on tehty kahdeksantena päivänä ja me noudatamme niddah’in (perheen puhtauden) lakeja. Me vietämme Rosh Hashanah’aa, juutalaista uutta vuotta ja puhallamme shofar’iin (oinaan sarvi).’

Käännynnäiset

Kaikki nämä ihmiset, jotka väittävät olevansa juutalaisia, eivät kuitenkaan ole syntyperältään juutalaisia – he ovat vain käännynnäisiä, koska jotkut heidän esi-isistään kääntyivät juutalaisuuteen. Se oli yleinen ilmiö muinaisessa maailmassa. Luemme Apt. 2:5-12 juutalaisista ja käännynnäisistä, jotka osallistuivat Helluntain juhlaan Jerusalemissa, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Jakeessa 10 vieraiden nimenomaan sanotaan olleen ”juutalaisia ja käännynnäisiä” (ks. myös Apt. 13:43). Alkuperäinen kreikan sana on proselutos. Strong’in sanahakemisto kääntää sen näin: ”…tulija (arriver) vieraasta uskonnosta, so. juutalaisuuteen liittyjä (acceder, convert), käännynnäinen (proselyte).”

Nämä olivat ihmisiä muista etnisistä ryhmistä, jotka omaksuivat juutalaisen uskon. Tämä teko ei kuitenkaan tee heistä etnisiä juutalaisia ja siksi jotkut näistä käännynnäisistä yrittävät nyt oikeuttaa kääntymyksensä juutalaisuuteen väittämällä olevansa Israelin ”kadonneiden heimojen” jäseniä. He käyttävät tätä myyttiä kätevänä tekosyynä hiipiä sisälle takaoven kautta yrityksessä saada juutalainen identiteetti, joka antaa heille raamatullisen oikeuden asettua Israelin maalle. Näitä väitteitä ei voida kuitenkaan oikeuttaa historian perusteella ja ne ovat aivan yhtä kaukana totuudesta kuin vastaavat väitteet british israelismin kannattajilta, jotka väittävät, että kaikki maailman valkoihoiset polveutuvat Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta. Afrikkalaisilla on oma versionsa näistä valheellisista väitteistä.

Myytti kadonneista kymmenestä heimosta

Israelin kymmenen ja kahden heimon välillä ei ole koskaan ollut tarkkaa jakoa. Olemassaolonsa 250 vuoden aikana Israelin kymmenen heimon valtakuntaa hallitsi 19 luopiota kuningasta. Heidän joukossaan ei ollut ainuttakaan Jumalaa pelkäävää kuningasta. Aina, kun Jumalaa pelkäävä kuningas hallitsi Jerusalemissa, tapahtui voimakasta muuttoliikettä pohjoisesta. Kuningas Aasan hurskaudella ja positiivisilla uudistuksilla oli sama vaikutus: ”Ja hän kokosi koko Juudan ja Benjaminin ja myöskin heidän luonaan asuvat muukalaiset, jotka olivat tulleet Efraimista, Manassesta ja Simeonista, sillä monet olivat siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyänsä, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan” (2. Aik. 15:9).

Vuonna 721 eKr. 27 290 israelilaista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan. Suurin osa kansasta jäi jäljelle Samariaan. Vuonna 612 eKr. Babylonialaiset löivät Assyrian ja liittivät sen Babylonian imperiumiin. Kun Juudan eteläisen valtakunnan karkotus tapahtui vuonna 586 eKr., niin hajotetut israelilaiset ja juutalaiset jälleen integroituivat laajemman babylonian alueen sisällä. Profeetta Hesekiel vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 Nebukadnessarin toimesta. Tel Aabibissa Kebar-joella hän kohtasi israelilaisten jälkeläiset, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen 120 vuotta aiemmin. Jumala puhui hänelle Israelista, joka jatkoi kapinoimistaan (Hes. 2:3; 3:14-17).

Osa kymmenestä heimosta oli Assyriassa (joka myöhemmin liitettiin Babyloniaan), osa heistä jäi Samariaan, samalla kun suuri joukko oli jo siirtynyt Juudaan. Juudan pakkosiirtolaisuuden jälkeen Israelin kahdella huoneella (kymmenen heimoa ja kaksi heimoa) oli yhteinen kohtalo. Ne sulautuivat taas yhdeksi kansakunnaksi, jossa on 12 heimoa ja sen jälkeen ne on mainittu yhdessä. Ei ole olemassa mitään raamatullista eikä uskottavaa Raamatun ulkopuolista lähdettä, joka mainitsisi mitään Israelin heimoista, jotka tässä varhaisessa vaiheessa olisivat siirtyneet Aasiaan, Eurooppaan tai Afrikkaan.

Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana kuudennen vuosisadan alussa eKr. käsitteestä ’juutalainen’ (joka tulee nimestä Juuda), tuli vahvistettu synonyymi sanalle ’Israel’. Tarvitsee vain lukea Esran ja Nehemian kirjoja, että huomaa, kuinka sanoja ’juutalainen’ ja ’Israel’ käytetään vaihtelevasti puhuttaessa samasta kansasta. Esra sanoi: Ja minä annan käskyn, mitä teidän on tehtävä juutalaisten vanhimmille heidän rakentaessaan Jumalan temppeliä… Silloin israelilaiset, papit ja leeviläiset ja muut pakkosiirtolaiset, viettivät Jumalan temppelin vihkiäisiä iloiten… sekä syntiuhriksi koko Israelin puolesta kaksitoista kaurista, Israelin sukukuntien luvun mukaan… Ja sitä söivät kaikki pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset… sekä kaikki, jotka olivat eristäytyneet maassa asuvien pakanain saastaisuudesta ja liittyneet heihin etsiäkseen Herraa, Israelin Jumalaa.” (Esra 6:8, 16-17, 21). Nehemian jakeissa 1:6 ja 4:1 nimet ’Israel’ ja ’juutalainen’ vaihtelevat samalla tavalla.

Uudessa Testamentissa muinaista jakoa kahden ja kymmenen heimon välillä ei enää tunnisteta. Samoista ihmisistä puhutaan 174 kertaa ’juutalaisina’ ja 70 kertaa ’israelilaisina’. Ei siis ole olemassa mitään perustelua teorialle, että 10 heimoa olisivat ”kateissa” jossakin Euroopassa tai Afrikassa. Juutalaisten suuri hajotus tapahtui vasta ensimmäisen vuosisadan loppupuolella (kun Rooma hyökkäsi Israelin vuonna 70 jKr.) ja toisen vuosisadan alkupuolella 132-135 jKr. Bar Kokhban kapinan jälkeen Rooman ylivaltaa vastaan. Juutalaisia ei hajotettu kuitenkaan yhdessä heimoryhminä, vaan yksittäisinä perheinä. Useimmissa tapauksissa he eivät avioituneet ei-juutalaisten kanssa. Heidän yleinen käytäntönsä oli rakentaa synagoogia ja säilyttää juutalainen identiteettinsä ja se on syy, miksi heillä edelleen on juutalainen identiteetti lähes kahden vuosituhannen diasporan jälkeen. Heistä ei tullut englantilaisia, iboja, falashoja eikä lemboja. Ne heidän joukossaan, jotka avioituivat pakanoiden kanssa, kadottivat juutalaisen identiteettinsä ja assimiloituivat muihin kansoihin.

Seemiläinen vaikutus Afrikassa

Afrikan varhainen historia on heikosti dokumentoitu, koska siihen liittyvillä kansoilla ei ollut vielä lukutaitoa ja olivat usein myös kierteleviä. Näin ollen arkeologiset kaivaukset eivät paljasta paljonkaan heidän alkuperästään. Myös erilaisista myyteistä ja kansantarinoista on mahdotonta rekonstruoida heidän alkuperäänsä. On kuitenkin ilmeistä, että negridinen rotu oli alun perin metsästäjiä, keräilijöitä ja maanviljelijöitä. Monet heistä asuttivat Länsi-Afrikkaa sekä Itä-Afrikan aluetta suurten järvien ympärillä. Haamilaiset siirtyivät Niilin laakson kautta, joka johti heidät Saharan autiomaan läpi, kunnes törmäsivät neekeriheimoihin nykyisissä Etiopiassa, Keniassa, Ugandassa ja Tansaniassa.

Suuri mysteeri tässä fuusiossa on haamilaisten identiteetti. Jotkut yhdistävät heidät yhteen Nooan pojista nimeltä Haam. Toisten lähteiden mukaan on todennäköisepää, että haamilaiset olivat egyptiläisiä, mikä tarkoittaa, että he ennemminkin polveutuivat Seemistä ja olivat siis seemiläisiä (arabit, juutalaiset, assyrialaiset ja babylonialaiset ovat seemiläisiä). Haamilaiset (keitä sitten olivatkin) toivat karjanhoidon Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan sekä edistyneen teknologian, kuten raudansulatuksen. Heidän sulautumisensa negridiväestön valtavaan enemmistöön tapahtui hyvin epäsuhtaisesti; näin ollen neekerien geenit jäivät vallitseviksi jälkeläisissä. Joillakin ryhmillä oli kuitenkin vaaleampi iho. Sekaryhmistä tuli myöhemmin paimentolaisyhteisöjä (heidän joukossaan bantua puhuvat kansat ja Niilin haamilaiset (Nilo-Hamites), jotka kehittivät myös korkeampitasoista teknologiaa. Näin he pystyivät valmistamaan parempia aseita, perustamaan vahvoja valtakuntia ja varustamaan suuria karjalaumoja. Sodat karjan ryöstämiseksi tulivat hyvin yleisiksi. Nopean väestönkasvun ja ylilaiduntamisen vuoksi bantua puhuvat heimot alkoivat siirtyä etelään ja vuosien kuluessa asuttivat keskisen ja eteläisen Afrikan. Afrikan myöhemmän historian aikana, erityisesti vuodesta 500 eKr. 1700-luvun alkupuolelle voimakas arabivaikutus tuli havaittavaksi, varsinkin Itä-Afrikassa. Kauppa-asemia perustettiin, etninen fuusio edistyi ja syntyi uusi kieli swahili, joka on alkuperäiskielen ja arabian sekoitus. Suurissa osissa Itä-Afrikkaa swahilia käytetään virallisena kielenä. Islamin uskon perustamisen jälkeen 600-luvulla arabien läsnäoloa Afrikassa käytettiin tuomaan tämä uskonto moniin Afrikan maihin, varsinkin pohjoiseen, läntiseen ja itäiseen Afrikkaan.

Afrikan eurooppalaisen kolonisaation jälkeen kristinusko vahvistettiin suurissa osissa maanosaa. Suuri monimuotoisuus asetettiin ja useimmat ihmiset Afrikassa kannattavat joko kristinuskoa, islamia, tai esi-isien palvonnan, ennustamisen ja noituuden alkuperäisuskontoja. Kuten edellä mainitsin, on olemassa myös kasvava määrä juutalaisia käännynnäisiä, mutta se ei selvästikään vaikuta heidän biologisen polveutumiseensa. Näillä ihmisillä ei todellakaan ole mitään perinnöllistä vaatimusta Israelin kansalaisuuteen samasta syystä, kuin miksi Afrikan muslimit eivät voi vaatia Saudi-Arabian kansalaisuutta.

Lopunajan tilanne

Israel on liiton kansa, jota Jumala käytti ilmoittamaan Itsensä ihmiskunnalle. Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, tehtiin lihaksi tässä kansassa ja Raamattu on suurimmaksi osaksi juutalaisten kirjoittama (Room. 3:1-2), poikkeuksena vain Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot. Herra teki Israelin kanssa useita liittoja, jotka edellyttävät mm., että Israelin maa on heidän ikuinen asuinpaikkansa (1. Moos. 13:14-15; 3. Moos. 26:44-45).

Herran armoa tarjotaan pelastukseksi kaikkien kansakuntien ihmisille ja meidän ei taatusti tarvitse tulla juutalaisiksi voidaksemme olla tämän armon vastaanottajia. Siunaukset, jotka on luvattu uskollisille Herran Jeesuksen opetuslapsille, so. olla Hänen morsiusseurakuntansa jäseniä ja hallita Hänen kanssaan Hänen valtakunnassaan (Ef. 5:25-27; Ilm. 5:9-10; 19:7-9), ovat ainutlaatuisia ja ihmeellisiä eikä niitä saa sekoittaa lupaukseen Israelille tulla palautetuksi luopumuksestaan, tulla messiaaniseksi kansaksi ja palata isiensä maalle lopunajassa.

Näin ollen meillä on velvollisuus siunata Israelia, koska he olivat ensin siunaus meille (Room. 11:11-12). Olisi täysin sopimatonta meille yrittää muuttaa heidän identiteettiään siten, että mekin mahtuisimme Israelin lipun alle, koska se vaarantaisi heidän olemassaolonsa itsenäisenä kansana oman menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa kanssa. Me myös vahingoittaisimme itseämme hengellisesti äärimmäisen pahasti, jos tulisimme juutalaisiksi käännynnäisiksi liittymällä ihmisiin, jotka edelleen yleensä (poikkeuksena vain suhteellisen pieni ryhmä messiaanisia juutalaisia) kieltävät Jeesuksen Messiaana. Tätä ei voi eikä saisi tehdä ja siksi falashat ja heidän kaltaisensa eivät löydä lepoa sielulleen Israelissa ja sen synagoogissa.

Tempauksen jälkeen Herra pelastaa 144 000 juutalaisen sielut – 12 000 jokaisesta Israelin 12 heimosta (Ilm. 7:4) – olemaan Hänen todistajiaan tosi seurakunnan poissaolon aikana. Tämä tosiasia on toinen todiste, että Israelin täytyy säilyä elossa erillisenä kansana lopunaikaan saakka, jotta kaikki Jumalan monet lupaukset heille voivat toteutua. Itseasiassa Israelin tuleva eloonjääminen kansana on varmempi, kuin minkään muun kansan tulevaisuus maan päällä (Jer. 31:31-40; 46:27-28). Israelin 12 heimoa viittaavat koko juutalaiseen kansaan, joka tänä päivänä tunnetaan maailmassa juutalaisina, ei neekeriheimoihin eikä eurooppalaisiin kansoihin, jotka eivät ole juutalaista (seemiläistä) syntyperää, vaikkakin tietyt ryhmät esittävät monenlaisia väitteitä yrittäen todistaa polveutuvansa juutalaisista.

On epäeettistä käännynnäisille liittää sellaisia epärealistisia juutalaisen identiteetin ja Luvatun Maan asuttamisen vaatimuksia ystävyyden liittoonsa Israelin kanssa, koska, jos juutalaiset suostuvat näihin vaatimuksiin, he vaarantavat oman eloonjäämisensä ainutlaatuisena kansana Jumalan heille antamassa maassansa. Paavali sanoi: Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle(Room. 1:16). Pelastuttuaan juutalainen pysyy juutalaisena ja kreikkalainen kreikkalaisena. Pelastuneesta kreikkalaisesta ei tule hengellistä juutalaista ja tämä periaate koskee kaikkia pelastuneita kaikissa kansoissa. Uskovat ovat todella läheisesti liitetyt toisiinsa ja myös Israeliin, mutta se ei johda heidän oman kulttuuri-identiteettinsä menettämiseen. Pakanauskovia ei taatusti käsketä pakkaamaan laukkunsa, muuttamaan Israeliin ja sitten vaatimaan työ- ja kansalaisoikeuksia tuossa maassa.

Luopumus valtaa seurakuntaa

Roger Oakland kertoo seuraavassa artikkelissa kiteytetysti sellaisista ilmiöistä, jotka valitettavasti ovat totta myös nyky-Suomessa.

Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat menneet huolissaan puhumaan seurakunnan johtajalle, että eikö seurakunnan kokoontumisissa voisi lukea mieluummin Raamattua kuin jotain suosittua kirjaa. Heidän on annettu ymmärtää, että jos tämä ei käy, niin parempi lähteä seurakunnasta pois. Eikä kyseessä ollut edes mikään nykyajan uusista liikkeistä vaan perinteinen vapaan suuntauksen yhteisö. Ja niin asiasta huolestuneen on ollut pakko vaihtaa seurakuntaa…

Vastaavasti ev.lut. seurakunnissa on valtavaa suosiota saanut kaikenlainen katolisten mystikkojen ja mystisten käytänteiden ihannointi. Kerrankin eräässä seurakuntalehdessä ei ollut juuri yhtään lausetta Raamatusta, mutta lukuisa määrä Thomas Mertonin sitaatteja. Suosittuja ovat niin nykyjan kuin keskiajankin mystikot. Kuinka moni on selvittänyt heidän taustojaan ja oppejaan? Kristillinen mystiikka kiehtoo ja vie mukanaan, koska siinä kristillinen viitekehys, mutta Jeesuksesta syntien sovittajana ei tarvitse puhua. Keskeistä on rakkaus, Jumala, joka parhaimmillaan voi löytyä omasta sisimmästä kontemplatiivisen rukouksen ja muiden hengellisten harjoitusten avulla. Yksi surullinen esimerkki kaiken sekoittamisesta löytyy tästä linkistä. Kirjoittaja saa kristillisen mystiikan kuulostamaan hyvin kristilliseltä, mutta askartelee täysin Raamatun ilmoituksen ulkopuolella. Valitettavasti tuon kaltainen alkaa olla hyvin yleistä ja hyväksyttyä kirkossamme. Kun on aikansa harrastanut kristillistä mystiikkaa, voi todeta, että samanlaista opetustahan on idän uskonnoissakin. Kaikki uskonnot ovat siis yhtä ja palvelevat samaa jumalaa…

Tyypillistä kaikelle eksytykselle on, että Raamatun keskeisin asia on sivuutettu ja tilalle on tullut kaikkea muuta. Kristinuskon ydin on siinä, että kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin tunnustamalla syntisyytensä ja turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön. Jokainen meistä on syntinen eikä niin ollen kelpaa Jumalalle. Jumala kuitenkin lähetti poikansa Jeesuksen – joka on Jumalasta syntyisin – kuolemaan uhrina syntiemme tähden. Vain Jeesuksen sovintoveren kautta olemme Jumalalle kelpaavia. Jos kenen tahansa julistajan – mukaan lukien mystikot ja uuskarimaatikot – sanomasta ei käy kirkkaasti ilmi tämä keskeinen totuus, on kyseisen henkilön opetus hylättävä.

Katolisuudessa Jeesus on sivuroolissa – tai ainakin Hänestä annetaan vääristynyt kuva. Kannattaa kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Se ei ole puhtaasti katolinen, mutta vahvasti katolis-painotteinen luostari. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Ihminen ei kelpaa Jeesukselle synteineen, vaan hänen täytyy omilla teoillaan ansaita Hänen rakkautensa; armollista Vapahtajaa ei tunneta.


 

Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
Commentary by Roger Oakland, suom. SK

Menneen vuosikymmenen ajan evankelikaalisessa seurakunnassa on ollut käynnissä radikaaleja muutoksia. Julkaisijat, pastorit ja seurakuntajohtajat ovat yrittäneet uudistaa kristinuskon postmodernille sukupolvelle.

Seurakuntakasvun menetelmät ovat vallanneet seurakunnan maailmanlaajuisesti tutustuttaen ”etsijäystävälliset”, ”päämäärätietoiset” ja ekumeeniset seurakunnat vesitettyyn kristinuskoon, joka on poistanut Raamatun opettamisen ja saarnaamisen monista saarnatuoleista.

Kun huolestuneet ihmiset menevät pastoreidensa tai vanhimpiensa tykö ja ilmaisevat huolensa, heitä käsketään ”tulemaan mukaan tai etsimään toinen seurakunta”. Pakotettuina lähtemään he pian huomaavat, että on mahdotonta löytää kaupungistaan toinen seurakunta, jossa pastori vielä opettaa Raamattua ja uskoo siihen. Tyrmistyneinä he usein jäävät kotiin nääntymään seurakunnan puutteessa, tai pohtimaan onko toisia, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia.

Vaikka on muutamia pastoreita, jotka pysyvät uskollisina Jumalan Sanan julistamiselle, niin useimmat ovat langenneet konsteihin ja menetelmiin, joilla ymmärtävät saavuttavansa postmodernin sukupolven ja täyttävänsä kirkkonsa penkit. Jotkut pastorit kirkkokuntiin ja seurakuntaverkostoihin juurtuneina tunnistavat käynnissä olevat ongelmat, mutta pysyvät hiljaa, koska eivät halua keikuttaa venettä eivätkä menettää asemaansa sen ”toimiluvan” puitteissa, johon kuuluvat.

Pohjimmiltaan kristinuskosta on tullut iso bisnes totuudessa pysymisen kustannuksella. Pastorit, avustavat pastorit ja henkilökunnan jäsenet ovat palkkalistoilla. Voidakseen elättää perheensä he tarvitsevat kuukausipalkkansa, eikä heillä ole varaa menettää asemaansa.

Itämaisen maailmankuvan kontemplatiivinen mystiikka on vallannut kristikunnan lupaamalla mystisiä kokemuksia, joiden sanotaan vetävän seuraajat lähemmäs Jeesusta. Roomalaiskatolisten mystikoiden zen-buddhalaisia ideoita sisältävät kirjat ovat löytäneet tiensä saarnoihin.

Useinkaan raamattutunneilla ei enää käytetä Raamattua. Sen sijaan he käyttävät jonkun kirjaa, joka tutustuttaa heidät riivaajien oppeihin. Kun näin käy naisten raamattutunnilla, niin pastori usein vaikenee, koska ei halua loukata vaimoaan, joka on naisten ryhmän johtaja.

Monet, jotka kerran pitivät Genesiksen [1. Moos.] kertomusta Jumalan ilmoituksena ihmiselle, mitä tulee kaiken alkuun, ovat nyt hyljänneet raamatullisen luomisen ja sanovat, että Moosekseen vaikutti babylonialainen myytti eikä Jumalan innoitus. Epäuskoisten lailla kristityt nyt näkevät hyväksyttävänä uskoa, että kaikki asiat tulivat olevaisiksi luonnollisen darvinilaiseksi evoluutioksi kutsutun prosessin kautta. Vaikka Genesis on kristinuskon perustus, niin vain jäännös uskoo siihen ja siksi ovat väärintulkinneet evankeliumin.

Edelleen valtavat määrät ihmisiä, jotka sanovat tunnustavansa raamatullista kristinuskoa, ovat addiktoituneet Raamatun ulkopuolisille kokemuksille sen sijaan, että mittaisivat näitä kokemuksia Raamatun sanalla. Vaikka ”merkit ja ihmeet” vetävät suuria joukkoja ja vetoavat lihaan, niin tosiasia on, että nämä ”Pyhään Henkeen” yhdistetyt kokemukset, voivat hyvinkin olla toisesta lähteestä. Sekä Jeesus että Paavali varoittivat, että ”valheelliset tunnusteot ja ihmeet” olisivat luopumuksen merkki viimeisinä päivinä.

Kun monet evankelikaalit kerran näkivät Israelin kansan merkityksen Jumalan valittuna kansana, he nyt hyväksyvät Rooman ajaman korvausteologian. Tämä on saastuttanut monet kirkkokunnat, jotka nyt siirtävät Israelille annetut lupaukset kirkolle. Nyt pastorit jopa saarnaavat juutalaisvihaa ja lupaavat tukensa valtioille ja kansanryhmille, jotka ovat vannoneet pyyhkäisevänsä Israelin maailmankartalta.

Raamatun profetia, jota kerran pidettiin ratkaisevan tärkeänä sen paljastaessa eksytyksen ja luopumuksen, jonka Raamattu varoittaa tapahtuvan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta, on nyt alistettu ”Valtakunta Nyt” -rakentajille ja asetettu hengelliseen museoon. Nyt osallistujat sellaisessa, joka tunnetaan postmodernina kristinuskona, näkevät Raamatun profetian hyödyttömänä ja esteenä yhteistyölle kaikkien uskontojen väen kanssa ekumeenisessa yhteistyössä, jonka sanovat tuovan rauhan, turvallisuuden ja vaurauden maailmalle.

Kun paavi Fransiskus tammikuun 7. päivänä 2016 julisti, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja roomalaiskatolisen kirkon tuottama video näytti hänen pitävän eri jumalia eri uskonnoista, niin pastorien valtava enemmistö kieltäytyi tiedottamasta siitä seurakunnilleen pelosta, että heitä pidettäisiin rakkaudettomina. Rakkaus vaatii, että kristityt ”vakavasti kilvoittelevat uskon puolesta” eivätkä vaikene, kun lampaita eksytetään iankaikkiseen kadotukseen.

[Tarkempaa tietoa ja suomennos em. paavin puheesta tästä linkistä.]

Nämä hahmottelemani kysymykset ovat poikkikirkkokunnallisia ja maailmanlaajuisia. Toistaiseksi on tehty hyvin vähän foorumin rakentamiseksi, jossa samanmieliset paimenet ja lampaat voivat kokoontua ja kannustaa toisiaan. Siksi on perustettu sivusto thegoodshepherdcalls.com.

Tammikuun 22. päivänä 2016 eteläisessä Kaliforniassa pidettiin pyöreän pöydän keskustelu ja avoin foorumi, joissa keskusteltiin tässä artikkelissa hahmotelluista ongelmista. Siitä alkoi tätä verkkosivustoa koskeva näky. Voit katsoa tuon keskustelun näistä linkeistä:

Helmikuun 6. päivänä 2016 pidettiin 32 minuutin esitys konferenssissa Kaliforniassa, joka tiivisti tarpeen foorumista samanmielisille paimenille ja lampaille näinä viimeisinä päivinä. Voit katsella tuota esitystä tästä:

Verkkosivusto The Good Shepherd Calls: An Urgent Message for the Last Days Church (Hyvä Paimen kutsuu: Kiireellinen sanoma viimeisille päiville), on yritys toteuttaa foorumin perustaminen samanmielisille paimenille, seurakuntajohtajille, palvelutyöjärjestöille ja lampaille. Päämäärä on kannustaa toisiaan ja keskittyä ”Hyvään Paimeneen” Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Me seuraamme Häntä ja Hänen Sanaansa, emmekä ihmisten opetuksia, jotka useinkin ovat toisten ihmisten innoittamia, jotka eivät välttämättä seuraa Jeesusta Kristusta.

Tällä sivustolla ei siis ole kysymys kenenkään ihmisen tai liikkeen seuraamisesta. Suunniteltu sivusto tulee ylittämään kirkkokuntien rajat ja käsittelee kristillisen uskon olennaisia asioita. Tämä foorumi tulee antamaan tarvittavia varoituksia ja aina Raamattu auktoriteettinaan. Rukoilemme, että Jumala johtaisi meitä Pyhällä Hengellään niin, että tätä sivustoa voitaisiin käyttää kilvoiteltaessa uskon puolesta ja samalla julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia Kirjoitusten mukaan.

Uusi Tie tunnetaan kustantajana, jonka julkaisut pohjautuvat vahvasti Raamattuun Jumalan sanana. Ann Voskampin kirjan kohdalla kustantajalle on kuitenkin tapahtunut pahemman luokan arviointivirhe – liekö alkuperäisteosta luettu ennen kääntämistä ollenkaan? Etenkin kirjan loppupuolella teos paljastuu täydelliseksi sekoitukseksi kristinuskoa ja kristillistä mystiikkaa.

Kirjan sivulla 196 Voskamp toteaa, että ”… keskiajalla tie Jumalan yhteyteen oli kolmiportainen: puhdistuminen (purgatio), valaistuminen (illuminatio) ja yhdistyminen (unitio)”. Hän ei aseta tätä mitenkään kyseenalaiseksi vaan tuntuu pitävän sitä tavoitteena nykykristityllekin. Keskiajan katoliset mystikot tuntuvat olevan Voskampille tärkeitä tienviitoittajia, kuten Teresa Avilalainen, johon hän pariin kertaan viittaa.

Jos tarkastellaan esimerkiksi Teresa Avilalaista, voidaan nopeasti huomata, että hänen oppinsa on kaukana Raamatun mukaisesta. Hän ei lukenut Raamattua, koska ei sellaista omistanut, joten Avilan Teresan opetukset pohjautuvat hänen omiin hengellisiin kokemuksiinsa. Niiden perusteella hän kirjoitti kuuluisimman teoksensa Sisäinen linna. Tuossa kirjassa Teresa kuvaa tietä Jumalan yhteyteen. Hänen mukaansa jokaisessa ihmisessä on sisäinen linna, jossa on seitsemän sisäkkäistä huonetta, joista sisimmäisessä asuu Jumala. Tie Jumalan luokse kulkee rukouksen (meditaation) kautta, ja lopulta seitsemännellä tasolla ihminen yhtyy Jumalaan. Teresa Avilalaisen opetus liittyy siis kristillisen mystiikan unio-ajatteluun, joka tarkoittaa yhtymistä Jumalaan niin läheisesti, että ihmisestä tulee yhtä Jumalan kanssa (lähde Pro gradu -työ Teresa Avilalaisesta). Mielenkiintoinen yhtymäkohta tässä on joogan ja hindulaisuuden chakroihin, joita on yleensä seitsemää tasoa; tavoitteena on saavuttaa ylin chakra (tietoisuudentila), eli yhtyminen jumaluuteen.

Mikä saa aikaan yhteyden kristillisen mystiikan ja idän uskontojen välille? Onko kyseessä Jumalan Henki? Vai olisiko aika tunnustaa, että kyseessä ovat muut henkivallat?

Jos joku nykyaikana pitää ihanteenaan katolisia mystikkoja, osoittaa se täydellistä tietämättömyyttä kristinuskosta ja/tai piittaamattomuutta mystikkojen taustojen selvittämisessä. Kannattaa ehdottomasti kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Katolinen mystiikka alkaa olla evankelikaalisten kristittyjenkin ihanteena, koska siinä voidaan Jeesus ja Hänen sovitustyönsä jättää sivurooliin.



Kirja-arvostelu:
Tuhat lahjaa, Ann Voskamp, Uusi Tie 2014
By Gary Gilley, suom. SK

Ann Voskamp kirjoittaa tämän bestsellerin kasvatuksellisesta psykologisesta taustasta, kuuden lapsen äitinä ja viljelijän vaimona. Hänen elämäänsä on kuitenkin suuresti vaikuttanut hänen sisarensa tapaturmainen kuolema kirjoittajan ollessa nelivuotias. Sitä, oliko tämä murhenäytelmä pääsyy Voskamp’in emotionaalisiin ja hengellisiin ongelmiin, ei voi päättää, mutta näemme kautta koko kirjan kidutetun sielun, joka yrittää löytää tiensä elämässä. Hän myöntää, että hänellä oli aikoja, jolloin hän viilteli itseään, käytti masennuslääkkeitä, pelkäsi, sai ahdistuskohtauksia ja koki avoimen paikan kammoa. Kuten usein käy, niin sellaiset emotionaaliset kamppailut johtivat hänet tutkimaan psykologisia teorioita, jotka näkyvät hänen uskossaan, että hän on hyljännyt itsensä ja monissa lausunnoissa kuten: ”Ainoa keino taistella tunnetta vastaan on taistella tunteen kanssa” ja: ”On mahdotonta kiittää ja samanaikaisesti tuntea pelkoa.”

Voskamp ei löydä etsimäänsä psykologiasta ja lääkityksestä. Hän tietää, että se, mitä hän pohjimmiltaan tarvitsee, löytyy vain Jumalassa, mutta kuinka hän voi saavuttaa Jumalan keskellä kohtaamiaan arkisia asioita ja kamppailuja? Tutkiessaan elämäänsä tarkemmin hän päättää, että se, mikä häneltä puuttuu, on ilon kokemus, jota hän kuvailee pyhänä graalin maljanaan (as her holy grail). Ja hän päättää, että iloa voidaan kokea oppimalla olemaan kiitollinen. Tämä tavoitteenaan Voskamp päättää löytää ilon ja voittaa surunsa tulemalla kiitolliseksi persoonaksi 1000 asiaa, joista hän on kiitollinen, käsittävän listan keinoin (siitä kirjan nimi).

Myönteistä on, että Voskamp on oikealla asialla tunnistaessaan kiittämättömyyden, joka asustaa meidän jokaisen sydämessä. Luonnollinen taipumuksemme ei ole olla kiitollisia, vaikka tietysti jotkut ovat toiveikkaampia kuin toiset. Kirjan yleisaihe – että oppisimme olemaan kiitollisempia – pitäisi kaikkien lausua tervetulleeksi. Kirja Tuhat Lahjaa tarjoaa useita hyödyllisiä oivalluksia, esimerkiksi: ”Repeämä elämämme taustakankaassa, maailmamme puhkaisevat menetykset, oma tyhjyytemme, voisivat todella tulla paikoiksi nähdä. Näkemättä läpi Jumalaan.” Ja ”ilman Jumalan Sanaa linssinä maailma vääristyy” ja ”joka kerran, kun antaudun stressille, niin enkö mainostakin Jumalan epäluotettavuutta?” Ja ”Kaikki, mitä Jumala tekee, on hyvää. Voisiko olla, että se, mikä näyttää vastustavan Jumalan tahtoa, sitä Hän itseasiassa käyttää toteuttamaan Jumalan tahtoa?” Nämä ajatukset ansaitsevat huolellista pohtimista.

Voskamp kuitenkin menee harhaan jo kirjan alussa määrittelemällä perisynnin kiittämättömyydeksi eikä tahalliseksi kapinallisuudeksi Sanassa opetettua Jumalan tahtoa vastaan. Siitä seuraa, että pelastus saadaan, ei yksin uskosta, kuten Raamattu sanoo (Ef. 2:8-9), vaan uskosta ynnä kiittämisestä. Meille vakuutetaan, että ”Jeesus laskee kiittämisen olennaiseksi osaksi pelastavaa uskoa”. Kirja itseasiassa loppuu tähän huomautukseen: ”Se, minkä ensimmäinen ja katastrofaalinen kiittämättömyyden synti rikkoi … yhteys (union) … voidaan korjata Paratiisin täsmällisellä vastakohdalla: elämäntapakiitollisuudella…”

On tragedia, että ohittamalla Raamatun totuuden koskien perisyntiä ja henkilökohtaista syntiä Voskamp on suurelta osin pielessä lähestymistavassaan kristilliseen elämään. Hän näkee kristillisen elämän ilon jahtaamisena kiittämisen avulla. Kristillinen elämä on kuitenkin Kristuksen seuraamista ja ilo ja kiitollisuus ovat kumpikin oheistuotteita ja kuuliaisuuden askelia. Aina kun keskitämme elämämme minkä tahansa ympärille, paitsi Kristuksen, niin se johtaa meidät harhaan. Kiittäminen ja ilo eivät riitä ylläpitämään meitä. Lisäksi, kun niistä tulee tärkeimmät elämässämme, niistä itseasiassa tulee sydäntemme epäjumalia. Vain Kristuksella tulee olla keskeinen asema. Koska Voskamp ei ymmärrä tätä, hän käärii elämänsä Kristuksen asemesta kiittämisen ympärille. Hän ei ainoastaan käsitä väärin ihmisen lankeemusta ja pelastusta, vaan hän näkee myös kiittämisen voimana herättää kuolleita, avaimena elämän mysteerin avaamiseen, kyvyn antajana sulkea leijonien kidat, synnin voittamisen keinona, tienä ”päästä Jumalaan”, uskon ytimenä ja luottamuksen tuottajana. Hän menee niin pitkälle, että sanoo useita kertoja, että ”eucharisteo [eli kiittäminen] aina, aina käy ihmeen edellä”. Raamatun mukaan kaikki nämä lahjat virtaavat Kristuksesta, tai Pyhästä Hengestä, eikä kiittämisen teosta.  Kiittäminen on reaktio siihen, mitä Kristus on tehnyt, ei keino ”Kristus-elämään”.

Ohitettuaan Kristuksen keskeisyyden, korvattuaan Hänet ilon tavoittelemisella kiittämisen kautta, Voskamp’in täytyy seuraavaksi löytää työkalu, joka pystyy ohjaamaan häntä kohti hänen päämääräänsä. Raamatun pitäisi olla tuo työkalu, mutta vaikka kirjoittaja välillä lainaa Raamattua, hän harvoin selittää sitä oikein. Sen sijaan hänen oppaitaan ovat liberaaliteologit, kuten Albert Schweitzer, roomalaiskatoliset oppineet, kuten Tuomas Akvinolainen, G.K. Chesterton, Erasmus, ja Alexander Schmemann, juutalaiset rabbit ja C. S. Lewis. Etupäässä hän kuitenkin kääntyy katolisten ja ortodoksisten mystikoiden puoleen. Hän lainaa monesti seuraavia:

Simone Weil (s. 9; suom. s. 8), Juliana Norwichlainen (sivut 60-61, 89; suom. s. 55-56, 82), Pyhä Ristin Johannes (s. 79; suom. s. 73), Pyhä Teresa Avilalainen (sivut 98, 218; suom. s. 91, 205-206), Pyhä Nikodemos Athosvuorelainen (s. 102; suom. s. 95), Pierre Teilhard de Chardin (sivut 122, 125; suom. s. 114, 117?), Brennan Manning (s. 153; suom. ??), Äiti Teresa (s. 194; suom. s. 183), hindulainen Rabindranath Tagore (s. 200; suom. s. 188), Henri Nouwen (s. 205; suom. s. 193), Veli Lawrence (p. 210; suom. ??) ja Francis de Sales (s. 220; suom. s. 208). [ensimmäiset sivunumerot viittaavat engl. kieliseen kirjaan, jälkimmäiset suomennokseen]

Kautta kirjan on ilmeistä, että mystikot ovat vaikuttaneet häneen, koska hän puhuu ”ohuista paikoista”, jotka muka ovat paikkoja, joissa Jumala on lähempänä kuin muualla, yksinkertaisuudesta ja Jumalan tuoksun haistamisesta.

Kaikkein häiritsevin on muinaisten mystikoiden eroottisen/romanttisen kielen omaksuminen. Joitakin esimerkkejä ovat: Jumalan rakasteleminen ja täyttymys (engl. consummation = ensiyhdyntä avioliitossa) Jumalan kanssa. Seuraavassa pitempi lainaus:

Tätä Hänen rakkautensa tarkoittaa. Minä haluan sitä: yhteyttä (union) … Haluan koskettaa maalia [viittaus maalaukseen ”Illallinen Emmauksessa” vieraillessaan Pariisissa]. Haluan kuljettaa sormenpäitäni öljyvärien yli, antaa värien kyllästää ihoni, antaa niiden mennä vereeni. Haluan olla maalauksessa… maalauksen olevan minussa. Haluan olla Jumalassa ja Jumalan olevan minussa, vaihtaa rakkautta ja siunauksia ja hyväilyjä… Kohotan kättäni hiukan, sormea huomaamattomasti ilmassa kankaan edessä ja tämä on yhdyntä (intercourse) riisuttu sivumerkityksistään, puhdas ja väärentämätön: yhteyttä, kommunikointia, vuorovaikutusta hellän Yljän ja Hänen morsiamensa välillä. (a passing between, a connection, a communicating, an exchange, between tender Bridegroom and His bride) (sivut 217-218, suomennoksessa s. 205).

Kirjan viimeinen rivi on “Tunnen Hänen hyväilynsä” (I feel His caress, s. 227, suom. s. 213). Kirjoittaminen Jumalan rakastelemisesta ja Hänen hyväilyjensä tuntemisesta on sopimatonta, jopa jumalanpilkkaa. Kuitenkin niille, jotka ovat tutustuneet muinaiseen mystiseen kirjallisuuteen, tämä on tavanomaista. Voskamp on kallellaan mystikoihin ja se näkyy kaikkialla kirjassa.

Vasta viimeisessä luvussa hän todella paljastaa, minne hänen kiittämisen väärinkäsittämisensä on hänet vienyt. Hän kirjoittaa: ”Loputon kiittäminen, eucharisteo, oli avannut minut tähän, täysimpään elämän tapaan.” Ja mitä on se elämä, josta hän puhuu? Se on täyttä katolista mystiikkaa täydellisenä kolmine vakioaskelineen: puhdistus, valaistus ja unioni (purgation, illumination and union) (sivut 208-210, suom. s. 196-198). Se on tämä ”mystinen rakkauden unioni”, jota Voskamp etsii ja hän uskoo mystikoiden raivanneen hänelle tien. Kirja Tuhat Lahjaa on kutsu toisille seurata häntä tähän mystiikan maailmaan.

On surullista ja hämmästyttävää, kuinka pienet virheet voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Voskamp aloittaa ilon väärinkäsittämisellä etsien lapsenomaista onnellisuuden kokemusta, jopa Peter Panin olemassaolon ihailua, vääntäen synnin, pelastuksen ja kristillisen elämän väärän asian ympärille (kiittämisen Kristuksen asemesta), kääntyen väärien opettajien puoleen (mystikoiden ja psykologian) oppimaan tien eteenpäin ja niin meillä on bestseller, joka johtaa lukijansa pois Kristuksesta ja raamatullisesta kristinuskosta. Voskamp säälittää minua. Uskon, että hän todella haluaa olla oikeassa Jumalan edessä, mutta hän etsii vastauksia vääristä paikoista. Lisäksi hän tekee itsensä toisten opettajaksi ja se tuo lisäseuraamuksia (Jaak. 3:1).

Lighthouse Trails’in minikirja 20.6.2016
Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnsons Unbiblical Teachings
By Bill Randles, suom. SK

Mitä ajattelisit raamattukoulusta, joka lähettää nuoria kirjaimellisesti makaamaan pitkällään kuolleiden saarnamiesten haudoilla, jotta oppilaat imisivät haudoilla leijuvan ”voitelun”? Entä seurakunta, jossa höyheniä, kultaa ja jalokiviä sisältävä sumu laskeutuu palvojien päälle pyhäkössä? Entä konferenssi, jossa yhdessä työpajassa profeetallisesti ”tulkitaan tatuointeja”?

Mitä odottaisit seurakunnalta, joka on yhdistelmä Uskonsanan harhaa ja Kenneth Copeland’in ja Kenneth Hagin’in menestyksen evankeliumia, Oral Roberts’in ja Benny Hinn’in merkkejä ja ihmeitä, ”hengellisen sodankäynnin” ja hypervapautusliikkeen vääriä olettamuksia, ”profeetallista liikettä” ja Toronton Siunauksen gnostilaista mystiikkaa?

Sinun ei tarvitse kauemmin ihmetellä, sillä on olemassa sellainen ”palvelutyö”, joka on nykyisin profeetallisen liikkeen helpoimmin tunnistettava ja vaikutusvaltaisin julkisivu. Tarkoitan Bill ja Beni Johnson’ia, jotka yhdessä paimentavat Kalifornian Redding’in Bethel -seurakuntaa ja sen alaisia työmuotoja, kuten “Jesus Culture” -nuorisobändi ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (School of Supernatural Ministry).

Bill Johnson, arvostettu konferenssipuhuja ja johtaja, on tehnyt useita bestseller-kirjoja ja häntä pidetään apostolina ja profeettana apostolien ja profeettojen liikkeessä. Hänen palvelutyönsä on vaikuttanut satoihin tuhansiin ihmisiin ja he ovat osallistuneet retriitteihin ja konferensseihin, joilla ”voitelu” on ”jaettu” heihin.

Ymmärtääksemme täysin tätä profeetallista liikettä nykytilassaan, meidän täytyy tarkastella Bill Johnson’in opetuksia Jumalan Sanan valossa. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä, ettemme olisi sinisilmäisiä, vaan että ”jokainen puu tunnetaan hedelmästään”?

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt. 7:15-20)

Jokaisen profeetaksi tunnustautuvan ensisijainen ”hedelmä” on opetus. (Sama pätee jokaiseen pastoriin tai apostoliin tai kehen tahansa, joka esiintyy Jumalan nimessä.)

Tarkastelkaamme joitakin Bill Johnson’in opetuksia, jotka menevät metsään niin monella alueella, ettei oikein tiedä, mistä aloittaa. Lyhyyden vuoksi käsittelen vain neljää huolen aluetta:

  1. Uskonsanan liikettä (The Word of Faith Movement);
  2. Johnson’in opetuksia lihaksi tulemisesta (Incarnation);
  3. voitelua (Pyhä Henki); ja
  4. hänen teologiaansa kokemuksesta.

Kehotan sinua olemaan 5. Moos. 13. luvun mukainen tuomari.

1. Uskonsanan liike

Ei tarvitse kauan lukea hänen kirjojaan, kun jo huomaa, että Johnson on Uskonsanan opetusten puolestapuhuja, joita Kenneth Hagin ja Kenneth Copeland ovat popularisoineet. Siksi on tarpeen esittää lyhyt katsaus Uskonsanan opetukseen, jotta näkisimme, mistä Johnson tulee.

Lyhyesti, Uskonsanan opetus perustuu gnostilaiseen tulkintaan lankeemuksesta ja lunastuksesta. Seuraava on oma mukaelmani heidän selityksestään:

Kun Jumala loi Aadamin, Hän antoi hänelle maan hallinnan, hallita ja vallita Jumalan sijaisena. Kuitenkin, kun Aadam lankesi totellessaan Saatanaa, hän luovutti tuon Jumalan antaman hallinnan Saatanalle, josta tuli ”tämän maailman jumala”. Isäjumala ei voinut noin vain tulla ja ottaa hallintaa takaisin – Aadam oli antanut sen pois.

Jumalan oli löydettävä keino tulla ihmisenä ja tehdä tyhjäksi Aadamin typeryys ja voittaa takaisin Aadamin Saatanalle antama valta. Jeesus on tuo ihminen. (Uskonsanan opettajat kyllä tunnustavat, että Jeesus on Jumala, mutta uskovat, että Hän ”asetti sivuun oman jumaluutensa” inkarnaatiossa.)

Ihmisenä Jeesus tuli maailmaan, vastusti kaikkea sitä kiusausta, johon Aadan ja Eeva ja ihmisrotu suostuivat ja kuoli ristillä uhrina syntiemme tähden.

Siinä on kuitenkin ketunlenkki, sillä uskonsanan opettajat väittävät, että ihmisen pelastusta ei varmistettukaan Jeesuksen sijaiskuolemassa ristillä syntiemme tähden. Sen sijaan Jeesuksen oli ensin laskeuduttava helvettiin ja kärsittävä Saatanan ja hänen kätyriensä kidutusta, kunnes Jumala oli tyydytetty ja voi laillisesti herättää Hänet kuolleista.

Jumalan Sana tietysti sanoo, että Jeesuksen kuolema ristillä oli riittävä ja että kun Hän sanoi Tetelestai (Se on täytetty), niin se todella oli täytetty. Copeland ja Hagin kuitenkin opettavat, että se ei ollut täytetty, ennen kuin Jeesus oli kirjaimellisesti ”tullut synniksi” ja kestänyt demonisen kidutuksen helvetissä.

Uskonsanan mukaan syntiinlankeemus koski yhtä paljon vallan ja auktoriteetin menettämistä, kuin se koski syntiä ja vieraantumista Jumalasta. Pelastus koskee siten vallan ja auktoriteetin palauttamista yhtä lailla kuin syntien anteeksisaamista. Saamme vallan takaisin ja voimme nyt harjoittaa herruutta tähän elämään nähden ja ottaa auktoriteetin pahuuden yli.

Johtuen tästä vääristyneestä näkemyksestä Uskonsana on vallan (engl. power = valta, voima) uskonto. Tämän vuoksi uskonsanan kristityt vähän väliä puhuvat auktoriteetista; he ”sitovat ja/tai päästävät” enkeleitä ja demoneja; he julistavat, nuhtelevat ja muutoin puhuvat rauhan, suosion ja armon ”vapauttamisesta” tähän tai tuohon tilanteeseen.

Tämän teologian ydin on ”uskovan auktoriteetin” palauttaminen ja käyttö käytännössä.

Ihanne Uskonsanan piireissä on uudestisyntynyt ihminen, jolla on voima ja auktoriteetti, ihmemies, joka on tullut ” ilmestystietoon” siitä, ”kuka hän on Kristuksessa” ja demonstroi ”voitelun” voimaa kadotetulle maailmalle. Todella historiallisten hahmojen, kuten John Alexander Dowie, John G. Lake ja William Branham, ympärille on kehittynyt laajoja mytologioita. He sanovat heidän olevan ne miehet, jotka todella ”ottivat auktoriteetin” ja osoittivat meille kaikille, mitä jokainen uskova voisi tehdä, jos hänellä olisi vain usko ja ”voitelu” tehdä niin!

Uskonsana (WOF, Word of Faith) versoo näiden ihanteiden aikaisemmasta ilmauksesta, opista Jumalan ilmestyslapsista (Manifested Sons of God = MSOG), jonka AOG kerran torjui 1940-luvulla, mutta on nyt laajalti omaksuttu tässä uudessa muodossa. MSOG perustuu virheelliseen tulkintaan jakeesta Room. 8:19: ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.”

Perinteinen kristinusko on ollut sillä kannalla, että tämä jae viittaa siihen, mitä tapahtuu Herran ruumiillisessa tulemuksessa. Kun Jeesus palaa, niin kirous luomakunnalle lopulta poistetaan ja todelliset Jumalan lapset ilmestyvät.

MSOG kuitenkin opettaa tämän jakeen tarkoittavan, että luomakunta odottaa seurakunnan pääsevän vallan ja auktoriteetin tuntemukseen ”todistaakseen” (manifest) lapseutemme (sonship) maailmalle merkkien ja ihmeiden kautta. Kaiken tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus voi tulla takaisin!

Tämä on se konteksti, jossa voidaan ymmärtää, mistä Bill Johnson, Jesus Culture ja Bethelin Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (Bethel School of Supernatural Ministry) tulevat heidän pyrkiessään tuomaan seurakunnan ”mystisen herätyksensä” voimaan ja voiteluun.

2. Lihaksituleminen

Opetuksessaan lihaksitulemisesta Bill Johnson toteaa ja aivan oikein, että Jeesus Kristus on Jumala. Mutta Bill Johnson myös painottaa epäraamatullista äärimmäisyyttä, että Jeesus täydellisesti laittoi sivuun jumaluutensa:

Jeesuksella ei ollut mitään kykyä parantaa sairaita. Hän ei voinut ajaa ulos riivaajia eikä Hänellä ollut kykyä herättää kuolleita. Hän sanoi itsestään jakeessa Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä.” Hän oli laittanut jumaluutensa sivuun. Hän teki ihmeitä ihmisenä oikeassa suhteessa Jumalaan, koska Hän asetti mallin, jotakin meille seurattavaksi. Jos Hän teki ihmeitä Jumalana, niin olisimme kaikki äärimmäisen otettuja, mutta meillä ei olisi mitään pakkoa (compulsion) jäljitellä Häntä. Mutta kun näemme, että Jumala on valtuuttanut meidät tekemään, mitä Jeesus teki – ja enemmänkin – niin silloin ymmärrämme, että Hän asetti vapaaehtoisia rajoituksia itselleen osoittamaan meille, että me myös voimme tehdä sen. Jeesus tyhjensi itsensä niin, että oli kykenemätön tekemään, mitä Isä Häneltä vaati – ilman Isän apua.1

Tässä Johnson’in opetuksessa on useita ongelmia. On esimerkiksi teologisesti epätarkkaa sanoa, että ”Jeesuksella ei ollut mitään kykyä …” ja että Jeesus ”laittoi sivuun jumaluutensa”. Se on vaarallisen lähellä Kristuksen jumaluuden kieltämistä, sillä määritelmänsä perusteella jumaluutta ei voi ”laittaa sivuun” eikä myöskään voida sanoa, että Jumalalta koskaan puuttuisi kykyä missään mielessä.

Inkarnaatiossa ikuinen Jumala tuli ihmiseksi, vaikka ei milloinkaan lakannut olemasta Jumala. Hänellä oli aina kaikki valta, mutta Hän rajoitti itsensä kieltäytyen vallan ja majesteettiuden oikeuksista, jotka ovat luontaisia Hänelle, voidakseen elää ja kuolla puolestamme tosi ihmisenä.

Toinen ongelma tässä on, että Johnson väittää Jeesukseen tehneen ihmeitä ”asettaakseen meille mallin … näyttääkseen meille, että me myös voisimme tehdä niitä …”

Tämä on keskeinen opetus Uskonsanassa, josta Johnson on tullut. Yksilöuskovina me muka voimme ja meidän pitäisikin tehdä kaikki Jeesuksen tekemät ihmeet Hengen voimassa. Johnson’ille osasyy Jeesuksen lihaksitulemiseen oli näyttää meille, että myös me voimme tehdä, mitä Hän teki!

Ihmevoiman etsintä on harhaa ja on johtanut monet petokseen. Jeesus ei tehnyt ihmeitään ”osoittaakseen meille, että me voimme tehdä sen”. Jeesuksen ihmeet ovat todistuksia Jumalan armollisuudesta, ovatpa ne ihmeitä evankeliumeissa, Apostolien Teoissa, tai kaikkialla maailmassa tänä päivänä Hänen nimessään tehtyjä ihmeitä. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Meidän ei tule etsiä niitä. Vain ”paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkejä”.

Johnson itseasiassa väittää, että jokaisella uskovalla on kyky kokea suurin osa siitä, mitä Jeesus koki evankeliumeissa, jopa kirkastuminen! Hän sanoo:

Melkein kaikki Raamattuun kirjatut kokemukset olivat profeetallisia esimerkkejä alueista Jumalassa, jotka ovat saatavana uskovalle. Kirkastusvuori nosti rimaa merkittävästi mahdolliselle inhimilliselle kokemukselle … Valtava opetus tässä tarinassa on, että Jeesuksella Kristuksella, ihmisen Pojalla, oli Jumalan kirkkaus päällänsä. Jeesuksen kasvot loistivat Jumalan kirkkautta, samanlaista kuin Mooseksen, hänen tultuaan alas vuorelta.2

Johnson ei näytä arvostavan, että vaikka Jeesus inkarnaatiossa tuli ”kuin yhdeksi meistä”, niin Hänen ainutlaatuisuuttaan ei voida turvallisesti vähätellä. Kuvittele hengellisyyttä, joka tuhlataan kirkastumisen saamiseen! Ei ihme, että Johnson’in oppilaat näkevät sellaista vaivaa etsiessään ”kirkkauden” kokemuksia.

3. ”Voitelu”

Seuraava puoli Johnson’in opetuksessa, joka on vaarallinen ja on johtanut holtittomaan mystiikkaan, johon monet Bethel’iin liittyneet ovat sekaantuneet, on se, mitä hän opettaa Pyhästä Hengestä, varsinkin ”voitelusta”. Johnson sanoo:

Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi. Sana Kristus tarkoittaa ”Voideltu” eli ”Messias … [Kristus] on titteli, joka viittaa kokemukseen. Ei riittänyt, että Jeesus lähetettiin taivaasta maan päälle tittelin kanssa. Hänen oli saatava voitelu kokemuksessa suorittaakseen sen, mitä Isä halusi.3

Ensinnäkin tässä on esimerkki opettajasta, joka asettaa epäraamatullisen eron ”Jeesuksen” persoonan ja sanan ”Kristus” välille. Se on hyvin vaarallista ja vastaa sitä, mitä New Age -liike väittää ja se tehdään samankaltaisen päämäärän vuoksi.

Uusiaikalaiset haluavat vahvistaa (väärän) käsityksen, että Jeesus oli pelkästään valaistu ihminen, sellainen, joka voideltiin (tehtiin Kristukseksi) kolmikymmenvuotiaana, hyvin samanlainen kuin toiset huomattavat miehet, kuten Gandhi ja Zoroaster. Tämä ”voitelu” on itsensä tiedostamisen (self-realizing) kokemus.

Johnson näyttää yrittävän todistaa, että aivan kuten ihminen Jeesus oli voideltava Pyhällä Hengellä voidakseen (ihmisenä) tehdä tekemänsä ihmeet, niin myös meillä voi olla sama kokemus voidaksemme tehdä saman, sillä Jeesus on mallimme.

Raamattu ei tee sitä sanan ”Kristus” kanssa. Apostolit eivät koskaan luokitelleet Kristusta, että se olisi arvonimi tai kokemus. Kristus on Jeesuksen jumaluuden nimitys. Raamattu sanoo, että Jeesus on Kristus ja viittaa Jeesukseen Kristuksena: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa …” Kristus on ikuinen persoona, jumaluuden toinen persoona, Isän valittu ja siten voideltu Pyhällä Hengellä.

Tullessaan maailmaan Jeesus oli jo Kristus; hänen ei koskaan tarvinnut tulla Kristukseksi, eikä kukaan voi tulla Kristukseksi, ellei ole väärä Kristus (so. antikristus).

Johnson jatkaa samasta aiheesta – ”voitelusta”:

Sana voitelu tarkoittaa ”töhriä” (smear). Pyhä Henki on Jumalan öljy, joka töhrittiin Jeesukseen joka paikkaan Hänen vesikasteessaan. Nimi Jeesus Kristus merkitsee, että Jeesus on se Yksi, joka on töhritty Pyhällä Hengellä.

Hengen vuodatuksen täytyi tapahtua Jeesukselle, jotta Hän olisi täysin pätevä. Tämä oli Hänen etsintänsä. Tämän voitelun saaminen kelpuutti Hänet käyttämään nimeä Kristus, joka tarkoittaa ”voideltu”. Ilman sitä kokemusta [voitelua] ei voinut olla arvonimeä.4

Näetkö ongelmat, joita Johnson’in opetukset voitelusta nostavat?

Esimerkiksi, tuliko Jeesuksesta Kristus Hänen kasteessaan? Jos ”Kristus” on voimassa vasta kokemuksen jälkeen, niin mikä Jeesus oli ennen kuin Pyhä Henki tuli Hänen päällensä Jordanilla?

Johnson’in näkemys Kristuksesta muistuttaa hätkähdyttävästi harhaa, joka tuli esiin varhain seurakunnan historiassa ja torjuttiin harhaoppina. Sitä kutsutaan adoptianismiksi. Sen mukaan Jeesus oli hurskas ihminen, josta ”tehtiin Kristus” vasta kolmikymmenvuotiaana, kun Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä. Hän teki ihmeitänsä Pyhällä Hengellä, mutta ”voitelu” jätti Hänet, kun Hän kuoli ristillä. Jos Jeesus voi tehdä niitä (ilmestystiedon ja voitelun kautta), niin kaikki uskovat voivat.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on jae, joka torjuu tämän Kristusta koskevan harhan:

Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus (1. Joh. 5:6).

Hereetikot opettivat, että Jeesus ei ollut Kristus, ennen kuin Hänet kastettiin vedessä ja voideltiin Hengellä. Hän pysyi Kristuksena, kunnes vuodatti verensä. Apostoli kuitenkin sanoo, että ”Hän on tullut veden ja veren kautta”; siitä seuraa, että Hän oli jo Kristus, kun Hänet kastettiin ja pysyi sellaisena ristillä ja läpi ylösnousemuksensa. Nimitys ”Kristus” oli ja on enemmän kuin kokemus; se on luontainen (inherent) Jeesukselle, Jumalihmiselle (Divine God/man).

4. Kokemuksen korostus, opin vähättely

Lopuksi Bethel (ja Bill Johnson) on todella vaarallinen lähestymistavassaan oppiin ja kokemukseen ja on altistanut kannattajansa seuraaville käytännöille:

  • Väärä profetoiminen
  • Visualisoiminen
  • “Tulitunnelit”
  • Huolestuttavat likoamismatkat5
  • Visualisoiminen, kontemplatiivinen rukous ja mietiskelykäytännöt
  • Joikaaminen, likoaminen ja hengellinen juopumus
  • Pyhän Hengen ”pössyttely” (toking) päästäkseen ”korkealle Jeesuksessa”

”Normaalien” profeetallisten sanojen lisäksi Bethel’in ”Voiman ja rakkauden konferenssiin” osallistujat helmikuussa 2014 saivat tatuointeihinsa ja lävistyksiinsä liittyviä tulkintoja. Doug Addison osaa tulkita kätkettyjä viestejä ruumiissasi ja jopa kouluttaa sinut tekemään samaa. Sinun ei edes tarvitse lentää hänen olinpaikkaansa; kohtuullisesta 150 dollarin korvauksesta hän voi kutitella korviasi puhelimessa 30 minuuttia.6

Usko minua, kun sanon, että olen vasta raapaissut Bill Johnson’in irrationaalisen, epäraamatullisen ja jopa Raamatun vastaisen, mutta vaikutusvaltaisen palvelutyön pintaa. Kuinka ovatkaan tunnustavat kristityt tulleet niin arvostelukyvyttömiksi?

Bethel’issä on yksi puoli, joka on ehkä kaikkein vaarallisin. Johnson’illa, kuten niin monilla häntä edeltäneillä helluntailaisilla ja evankelikaalisilla, on voimakas opinvastainen korostus. Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (NAR) uusmystikoille opilla on kuolettava vaikutus ja se kelpaa vain siinä määrin, kuin saa aikaan kokemusta. Oppi on ”kirjain, joka kuolettaa” ja johtaa ”pääntietoon” vastakohtana yksilölliseen ilmoitukseen perustuvalle henkilökohtaiselle kokemukselle Jumalasta.

Niitä, jotka vaativat sitoutumista oikeaan oppiin, karrikoidaan fariseuksina. Näissä piireissä kierrätetään tuttuja kliseitä, kuten: ”Jumala loukkaa järkeä, että pääsisi sydämeen” ja ”kokemuksen omistava ihminen ei koskaan ole opin omistavan armoilla”. Paljastaessaan viimeisimmän nokareen omaa ilmoitustaan tämän lajin saarnaajat usein iloitsevat sanoessaan: ”Nyt minä käännän sinun teologiasi ylösalaisin …”  Havainnollistaessaan tätä Bill Johnson toteaa:

Jeesus esitti pelottavan lausunnon koskien niitä, jotka pitävät Raamatun tutkimista tärkeämpänä kuin kokemusta: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä ja ne juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Ellei Raamatun tutkimisemme johda meitä syvempään suhteeseen (kohtaamiseen) Jumalan kanssa, niin se vain kasvattaa taipumustamme hengelliseen ylpeyteen. Me kasvatamme tietämystämme Raamatusta, jotta asemamme Jumalan edessä tuntuisi hyvältä ja että olisimme paremmin varustettuja väittelemään niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Jokainen ryhmä, joka haluaa puolustaa oppia, on altis tälle kiusaukselle ilman Jumalan kohtaamista … Jeesus ei sanonut: ”Minun lampaani tuntevat minun Kirjani”; se on Hänen äänensä, joka meidän tulee tuntea.7

Johnson väittää niiden, jotka etsivät raamatullista tietoa olevan ”hengellisen ylpeyden” vaarassa lisäten tietoa, ”jotta heidän asemansa Jumalan edessä tuntuisi hyvältä” ja paremmin pärjäisivät väittelyissä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä! Mikä pastori! On melkein kuin hän lannistaisi halua kasvaa raamatullisessa tiedossa!

Toisaalta kuitenkin Johnson katsoo niiden olevan autuaita, jotka etsivät ”syvempää tietoa” (kuin se, mitä Raamattu paljastaa?) ja syvempää ”kohtaamista” Jumalan kanssa (kokemusta). Kuvittele nuorta henkilöä istumassa tällaisen jatkuvan opetuksen alla, niin näet, miksi Bethel, Jesus Culture ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu ovat antautuneet mitä aistillisimpaan mystiikkaan!

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. (Joh. 10:27-28)

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

(See related booklets.)

Viitteet

  1. Bill Johnson, The Supernatural Power of a Transformed Mind (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, first edition, January 1, 2005), p. 50.
  2. Bill Johnson, Face to Face with God (Lake Mary, FL: Charisma House, 2007), p. 200.
  3. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, 2005), p. 87.
  4. http://beyondgrace.blogspot.com/2011/07/bill-johnson-and-john-crowders-leaven.html; http://www.youtube.com/watch?v=LrHPTs8cLls; https://www.facebook.com/photo.
  5. http://gospelliving.blogspot.com/2013/04/why-jesus-culture-bethel-church-and_15.html.
  6. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth, op. cit., p. 93.

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

 

Käännä katseesi Jeesukseen

ristin_edessaVanha hengellinen laulu Käännä katseesi Jeesukseen sanoo:

  1. Käännä katseesi Jeesukseen
    ja hiljenny Herrasi etehen.
    Siinä rakkauden Herran Jeesuksen
    saa syntinen omakseen.
  2. Suuntaa mielesi Jeesukseen
    ja syvälle armonsa syvyyteen
    ja sä turhaks näät kaiken turhuuden
    eessä Jeesuksen suuruuden.
  3. Eessä Jeesuksen pyhyyden
    mä ylistän, rukoilen kiittäen.
    Nytkin palvoen eessä Jeesuksen
    tahdon viipyä hetkisen.
    Viisikielinen-laulukirjasta –

Tässä ollaan kristinuskon aivan ytimessä – Jeesuksessa. Meidän tulee kiinnittää katseemme ja huomiomme yksin Jeesukseen. Mistään muualta ei löydy ihmiselle apu eikä pelastus.

Nykyajassa ihmisillä on paljon huolia, tuskaa ja murhetta. Eikä ahdistusta yhtään vähennä uutiset terroriteoista ja sodista maailmalta. Silti muista: Jumalalla on kaikki hallinnassa!

Nyt jos koskaan ihmiset ympärillämme tarvitsevat niitä kristittyjä, jotka eivät vaivu epätoivoon kaikkien masentavien uutisten takia. Nyt jos koskaan meitä tarvitaan olemaan Kristuksen tuoksuna lähimmäisillemme kotona, naapurissa, työpaikoilla, harrastusten parissa ja niin edelleen.

Mutta miten olla valona tässä maailmassa, jos omakin elämä näyttää niin pimeältä ja toivottomalta?

Jumala vie omansa usein tilanteeseen, jossa meidän omavoimaisuutemme otetaan pois. Se voi tapahtua vaikkapa terveyden, talouden tai ihmissuhteiden suhteen. Pahimmillaan kaikki mitä olemme suunnitelleet, romuttuu. Omassa elämässänikin olen joutunut tilanteisiin, jossa on ollut ”pakko” jättää asiat yksin Herran johdatukseen, kun mitään inhimillistä selviytymistietä ei ole ollut näkyvissä. Liian usein yritämme ratkaista asioita omin voimin ja omalla ymmärryksellämme ja unohdamme mennä Herran eteen kysymään Hänen neuvoaan.

On Jumalan suurta rakkautta ihmistä kohtaan, että Hän johdattelee meitä huomaamaan ja tajuamaan, että kannattaa jättää niin isot kuin pienetkin asiat Hänen käsiinsä. Opettele rukoilemaan, että ”Herra, tapahtukoon yksin sinun tahtosi minun elämässäni”. Kun pystyt täysin luottavaisesti näin rukoilemaan, olet pystynyt jättämään kaikki asiasi parhaisiin mahdollisiin käsiin – Jumalan käsiin. Tätä Hän meiltä tahtoo.

Erityisesti nyt elämme aikaa, jossa meidän tulee opetella kiinnittämään katseemme yksin Jeesukseen. Hän tahtoo itse opettaa meille askel askeleelta tätä luottamusta, kun vain jätämme – tai edes haluamme jättää – koko elämämme Hänen johdettavakseen. Näin saamme kasvaa kristityiksi, joista maailman ihmisetkin kyselevät, että ”Mihin tuo oikein panee turvansa?”

Kannattaa opetella huomaaman Jumalan apu ja johdatus ensin pienissä asioissa, jolloin usko ja luottamus pikkuhiljaa kasvavat, ja kohta uskallamme turvautua kaikessa Häneen. Tuntuu vähän hullulta sanoa, että meidän pitäisi ”uskaltaa” turvautua Jumalaan, sillä senhän tulisi olla kristitylle aivan itsestäänselvyys!

Raamatussa on  lukuisia kohtia, joissa Herra lupaa pitää meistä huolen – oli tilanteemme mikä tahansa. Ja muista, että Hänen sanansa on tosi ja pitää paikkansa. Älä katso elämäntilannettasi vaan kiinnitä katseesi Kristukseen! Häneltä löytyy apu!

Seuraaviin artikkeleihin olen koonnut joitakin tärkeitä raamatunkohtia:

 

Uskonsanan ristiä koskeva opetus

Word-Faith Teaching About The Cross
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 14, No. 1, January/February 2009; suom. SK

Uskonsanan liike (Ruotsissa Livets Ord, Suomessa Elämän Sana), johon joskus viitataan “terveyden ja rikkauden” evankeliumina, on kuulunut Kenneth Hagin’in palvelutyön jälkeen menneisyydessä muutamien vuosikymmenten ajan karismaattis-helluntailaiseen maisemaan. Hagin on mennyt pois, mutta ennen lähtöään hän istutti liikkeen hyvällä menestyksellä.

Nyt on olemassa laaja talli Uskonsanan ideologeja ja harjoittajia. Epävirallisesti tunnustettu manttelinperijä on Kenneth Copeland, joka kertoo Hagin’in panneen kädet hänen päällensä. On kuitenkin monia toisen sukupolven aktiiveja, kuten Jesse Duplantis, Joyce Meyer, Jerry Savelle, Creflo Dollar, Joel Osteen, Charles Capps, Fred Price ja monia muita.

(Tuttuja nimiä Suomessakin ovat mm. John Bevere, Morris Cerullo, Benny Hinn, Rodney Howard-Browne, Oral Roberts  http://www.deceptioninthechurch.com/word-faith.html, suom. lisäys).

Kun Hagin ja kumppanit ilmestyivät kuvaan ensi kerran, monet olivat epätietoisia koskien uskonsanan opetusten lähdettä ja millaiset raamatuntulkinnat tukivat näitä uusia opetuksia. Monen vuosikymmenen jälkeen tämä mysteeri on nyt ohi. Hagin’in opetuksen lähde on ensisijaisesti E.W. Kenyon ja toissijaisesti 1940- ja 1950 lukujen Latter Rain -liikkeen pelastushistorian systeemi On myös vahvistettu, että Hagin itse asiassa plagioi Kenyon’ilta ja antoi ymmärtää, että Kenyon’in opetukset olivat ”ilmestystietoa” Herralta.

”E.W. Kenyon koulutettiin Emerson’in puhetaidon koulussa (Emerson School of Oratory) Bostonissa. Hän vietti siellä viisi vuotta vuodesta 1890 vuoteen 1895. Emerson-koulu oli paljon muutakin, kuin vain puhetaidon koulu. Se oli eri metafysiikan lajien tärkeä keskus, varsinkin ”Uuden Ajattelun” (New Thought) – joka on Kristillisen Tieteen (Christian Science) lähisukulainen. Charles Wesley Emerson ja hänen vaimonsa liittyivät myöhemmin Christ Scientist-kirkkoon. Kenyon’in kirjoitusten päämäärä Kenyon’in itsensä mukaan oli ”palauttaa” seurakunnalle se yliluonnollinen parantava voima, jota Mind Science -kultit (New Thought jne.) esittelivät, mikä Kenyonin näkemyksen mukaan oli epäoikeudenmukaisesti kaapattu. Kenyon’in kirjoitukset olivat Hagin’in ”ilmestystiedon” todellinen lähde. Uskonsanan opettajien usko ei ole lahja Jumalalta, eikä myöskään ehdotonta luottamusta Kristukseen, vaan voima, jota täytyy kehittää itsesuggestion kautta (positiivinen jatkuva tunnustaminen) ja käyttää saadakseen, mitä ikinä haluaa. Jumala ei enää paranna tahtonsa ja tarkoitustensa mukaan, vaan sinun uskosi parantaa sinut hengellisen lain mukaan.

Jumala on hengen maailmassa pannut liikkeelle tiettyjä lakeja. Ne eivät vaadi mitään Jumalan asioihin puuttumista saada ne toimimaan. Hagin sulautti Kenyon’in ajattelun lopunajan ilmoituksen Latter Rain’in ennallistamisopetukseen. Tämä yhdistäminen tuotti ”ilmestystiedon” Uskonsanan version. Helluntailaistaustainen Hagin antoi tälle sekoitukselle raamatullisen sanaston. Tämä ideologinen fuusio on antanut Uskonsanalle vähän erilaisen maun kuin perinteinen Latter Rain -opetus. He opettavat harvoin apostolien ja profeettojen ennallistamista, kuten Latter Rain’in kannattajat. Ennemminkin he yksinkertaisesti harjoittavat ”ilmestystietoa” korostaen vain vähän Latter Rain’in paradigman mukaista apostolien ja profeettojen ennallistamista. Kirjassaan I Believe in Miracles (Uskon ihmeisiin) Hagin sanoo, että hänelle annettiin kahdeksan ”näkyä Jeesuksesta joskus kolmiulotteisina, Technicolor-väreissä ja stereo-äänellä”. Hagin kutsuu sellaista näyksi ja ”avoimeksi näyksi”. (Sepittikö Hagin tämän usein käytetyn sanan?) Jeesuksen uskotaan antaneen Hagin’ille neliaskelisen kaavan, joka toimisi jokaisen sitä käyttävän kohdalla, jopa epäuskoisten. Jumala pani tämän kaavan maailmankaikkeuteen lakina. Usko on voima, jota Jumalan ei tarvitse antaa. Tämä on kuitenkin deismiä. Deismi väittää, että Jumala loi maailmankaikkeuden ja sitten jätti sen pyörimään omien lakiensa varassa. Mielentiedekultit ja okkultistit hyödyntävät usein deismiä. (Oral Roberts thesis, tuntematon kirjoittaja).

Menestyksen avain on lakien tunteminen ja niillä työskenteleminen. Niinpä Hagin sulautti menestyksellisesti yhteen hengelliset lait ja metafysiikan Latter Rain’in ennallistettujen profeettojen jatkuvaan ilmoitukseen. Tämän sekaverisen teologian vuoksi uskonsanalaiset ovat todella karismaattisia, mutta enemmän omien opetustensa ja supertähtiensä lumoissa. Tämän kirjoittajasta näyttää, että useimmat uskonsanan seurakunnat ja ihmiset eivät luonnostaan ole yhteisellä asialla eivätkä useinkaan harjoita yhteyttä toisten helluntailaisten/karismaattisten seurakuntien ja palvelujärjestöjen kanssa. He eivät useinkaan näytä olevan ekumeenisia edes toisten läheistä sukua olevien palvelujärjestöjen suhteen. Näyttää, että he säilyttävät tietyn etäisyyden muista sukulaisista Latter Rain’in perillisten keskuudessa. Heihin ei siksi kohdistu suurta painetta ja he näyttävät pitävän siitä. Joyce Meyer’illä on laaja julkisuus, mutta hän ei useinkaan puhu Uskonsanan aiheista suoraan, vaan valitsee mieluummin käytännöllisen kristillisen opetuksen. Siitä ei kuitenkaan ole epäilystä, että hän kuuluu Uskonsanan veljesliittoon. Kirjasessa The Most Important Desicion You Will Ever Make (Tärkein ratkaisusi) hän selvästi hyväksyy opetuksen “uudestisyntyneestä Jeesuksesta” (s. 36), joka on Uskonsanan erikoisuus. Myöhemmässä painoksessa opetus “uudestisyntyneestä Jeesuksesta” on kuitenkin poistettu. Tällä Uskonsanan ryhmien näennäisellä eristäytymisellä on taipumus tehdä heille enemmän tai vähemmän mahdolliseksi paeta arvostelua ja analyysiä.

Tässä Plumbline’n numerossa haluan erikoisesti kiinnittää huomiota Uskonsanan Kristuksen sovituskuolemaa koskevaan opetukseen. Uskonsanan positiivinen/negatiivinen tunnustamiskäytäntö on todella vakava harha, mutta me olemme tulleet tuntemaan heidän kallistuneisuutensa (pitch) ja yleensä se vahingoittaa vain heidän omiaan. Heidän opetuksensa Jeesuksen kuolemasta on kuitenkin paljon suuremman luokan väärä opetus. Monissa evankelikaalisissa piireissä raamatullinen oppi sovituksesta on enemmän tai vähemmän kaikkien saatavilla. Hiljattain Plumbline kiinnitti huomiota Jeesuksen sijaisuhrin kieltämiseen, mutta nyt jo useiden vuosikymmenten ajan Uskonsanan opettajat ovat omassa pienessä nurkassaan opettaneet vieläkin törkeämpää näkemystä rististä, kuin aivan viimeaikojen hyökkäykset evankelikaalisessa maailmassa. Tätä opetusta kutsutaan Uskonsanan liikkeessä ”identifikaatio- eli samaistumis”-opetukseksi. Vain muutamat kommentaattorit vuosien saatossa ovat paljastaneet ”identifikaation” viittaavan tähän samaan opetukseen ”uudestisyntyneestä Jeesuksesta”.

Uskonsanan ristiä koskeva opetus

Uskonsanan oppi rististä voidaan ymmärtää vain vasten heidän opetuksensa taustaa koskien Jumalan luontoa ja ihmisen luontoa.

Artikkelissaan ”An Examination of the Word Faith Movement” (http://www.biblebb.com/files/WRDFAITH.HTM) Richard J. Vincent paljastaa Uskonsanan opetuksen sisäisen logiikan koskien Jeesuksen kuolemaa.

Copeland opettaa, että ”Jumala on olento, jonka pituus on 2-3 tuumaa päälle kuuden jalan – 1,88-1,91 m (nauha no: 01-0601) antaen ymmärtää, että Jumalalla on ruumis (mormonismin mukaan). Vähäteltyään Jumalan hiukan enemmäksi kuin korotettu ihminen, uskonsananopettajat etenevät sitten ylentäen ihmisen Jumalan asemaan. Copeland opettaa: ”Hän, Aadam, ei ollut vähän kuin Jumala, hän ei ollut melkein kuin Jumala, Hän ei ollut edes Jumalan alainen.” (nauha no: 01-3001). Copeland sanoo jopa, että ”Aadam oli Jumala ilmestynyt lihassa” (nauha no: 01 3001), ilmaus, jota voidaan todella soveltaa vain yksin Jeesukseen Kristukseen. Uskonsanan opettajat väittävät, että kun Aadam lankesi paratiisissa, hän menetti Jumalan luonnon ja sai Saatanan luonnon. Tämä harha on vain rengas siinä ketjussa, joka yhdistää uskonsananopettajien ihmisen korottamisen ja Jumalan vähättelemisen. Kuten näet, niin pelastus uskonsananopettajille ei ole syntien anteeksisaaminen ja Jumalan ja ihmisen välisen oikean suhteen ennallistaminen. Pelastus on uskonsananopettajille sen sijaan Saatanan luonnon poistaminen ihmisestä ja Jumalan luonnon palauttaminen ihmiseen.

Kuinka sitten Jumalan luonnon palauttaminen ihmiseen tapahtuu? Uskonsananopettajien vastaus on, että Jeesuksen oli otettava Saatanan luonto ristillä. Itse asiassa koko Kristuksen uhri ristillä saa uskonsananopettajilla kokonaan erilaisen korostuksen ja merkityksen

Sinun täytyy seurata tämän opetuksen vaiheita hyvin huolellisesti, sillä se on vain portti heidän harhaoppiinsa rististä ja sovituksesta. [Tämän opetuksen vaiheet ovat lihavoiduin kirjaimin seuraavassa.]

1) Ristillä Jeesus otti päällensä Saatanan luonnon. Raamattu sanoo, että Jeesus on Jumalan Poika, Jumala ilmestynyt lihassa. Sen vuoksi Jeesus omistaa jumaluuden ominaisuudet, kuten kaikkivaltius, kaikkitietävyys, ikuisuus, muuttumattomuus jne. Lihaksi tulemisensa kautta Hän päätti olla harjoittamatta kaikkia ominaisuuksiaan, mutta edelleen Hän säilytti ne. Jumala ei muutu eikä Jeesuskaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8). Uskonsananopettajien harha alkaa kuitenkin siitä, kun he väittävät, että pyhä, saastumaton, muuttumaton Jumalan Poika tuli syvintä olemustaan myöten pahaksi ottaen päällensä Saatanan luonnon. Meidän pyhä Jumalamme ei tule epäpyhäksi!

2) Jeesus kuoli hengellisesti. Taaskaan muuttumaton jumal-ihminen ei kuole hengellisesti. 1. Piet. 3:18 sanoo, että Jeesus kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”. Jeesuksen ei tarvinnut kuolla hengellisesti hankkiakseen pelastuksemme. Hänen ruumiinsa uhri oli riittävä. Kol. 1:21-22 sanoo: ”hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta”. Valehteliko Jeesus huutaessaan ristillä: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30). Oliko vielä tehtävä jotakin pelastuksen varmistamiseksi? Tuo lohduttava huuto siunatun Herramme huulilta ei voi olla muuta kuin meidän pelastuksemme kalliopohja, ja pelastuksemme ostettiin ja maksettiin täydellisesti tällä koko historian ratkaisevimmalla hetkellä.

3) Jeesus laskeutui helvettiin kuolevaisena ihmisenä. Jeesus ei kärsinyt helvetissä. Hänen ei tarvinnut tehdään mitään enempää pelastuksemme puolesta. Saatana oli jo lyöty ja voitettu (Kol. 2:14-15). Jeesus ei myöskään ollut, eikä koskaan tule olemaan pelkästään kuolevainen ihmisolento. Voidakseen olla pelkästään kuolevainen, Hänen olisi täytynyt lakata olemasta Jumala ja se on yksi asia, joka on vastoin Jumalan luontoa ja ominaisuuksia.

4) Jeesus uudestisyntyi helvetissä. Jeesuksella ei ollut tarvetta uudestisyntyä. Jeesus ei ollut kadotettu ja helvettiin matkalla oleva syntinen, joka olisi tarvinnut uudestisyntymistä. Hän oli Jumalan kaikkivaltias, ikuinen ja pyhä Poika. Uskonsananopettajat haluavat raahata Jeesuksen helvetin syvimpiin kuiluihin, jotta heidän opetuksessaan olisi jotakin johdonmukaisuutta. Tämä idea, että Jeesus uudestisyntyi, on uskonsananopettajille ratkaisevan tärkeä rengas, joka tekee heille mahdolliseksi huutaa: ”Olen pieni jumala.”

5) Jeesus löi paholaisen uudestisyntymällä helvetissä. Meillä on nyt Jeesus, pelkästään [syntinen, demonien vaivaama] ihminen, joka kärsii helvetissä. Sitten Jeesus päättää uudestisyntyä. Hän lyö paholaisen ja hänestä tulee esikoinen monien veljien joukossa. Tällä kohtaa Raamatun vääntäminen käy naurettavaksi. Copeland väittää, ettei Raamatussa missään Apostolien tekojen jälkeen Jeesusta kutsuta ainutlaatuiseksi ja ainoaksi Jumalan Pojaksi. Sitten hän vääntää jakeen Room. 8:29 tarkoittamaan, että Jeesus on ensimmäinen uudestisyntynyt ihminen. Tämä ensimmäinen uudestisyntynyt ihminen on asettanut mallin uudelle rodulle tulla esiin ja uskonsananopettajien mukaan me olemme tuo uusi rotu. Me olemme Jeesuksen vertaisia, sillä me olemme uudestisyntyneet aivan kuten hänkin. Näetkö, mitä tässä on tapahtunut? Uskonsananopettajat ovat niin tukahduttaneet Jeesuksen jumaluuden, että tosiasiassa ovat kieltäneet sen. Copeland menee pisimmälle tässä ilmoituksessa, jonka hän muka sai Jeesukselta: ”Älä hermostu, kun ihmiset syyttävät sinua, että luulet olevasi Jumala. Mitä enemmän pääset minun kaltaisekseni, sitä enemmän he ajattelevat sinusta sillä tavalla. He ristiinnaulitsivat minut väitteeni vuoksi, että olin Jumala, mutta minä en sanonut olevani Jumala. Sanoin vain, että vaelsin Hänen kanssaan ja että Hän oli minussa. Halleluja! Juuri sitä me teemme.” (Voice of Victory, Vol. 15, No. 2,2/87).

Miksi uskonopettajista on niin tärkeää sivuuttaa sellaiset nimenomaiset kohdat, kuin ”se on täytetty”, jne.? Miksi heillä täytyy olla Jeesus, joka kuolee, niin hengellisesti, kuin fyysisestikin ja menee helvettiin kuolevaisena ihmisenä … ja uudestisyntyy lyödäkseen paholaisen? Syy siihen on, että uskonsananopettajilla on vähättelevä näkemys Jeesuksesta. Kun Jeesusta väheksytään, ei yhtään enempänä kuin voideltuna ihmisenä, niin se tuo uskonsananopettajat Jeesuksen tasolle. Itse asiassa sekä Kenneth Copeland että Fred Price ovat julkisesti sanoneet, että jos vain Jeesuksen fyysinen kuolema ristillä pelastaisi meidät, niin kuka tahansa olisi voinut tehdä sen. Kenneth Copeland sanoo: ”Ja koko UT kutsuu Häntä esikoiseksi (engl. first born)… Sana ’born’ (syntynyt) alkoi soida ajatuksissani… Ja kun makasin siinä ajatellen näitä asioita, niin Jumalan Henki puhui minulle. Ja Hän sanoi: ’Poika, tiedä tämä: Seuraa tästä lähtien minua tässä, älä anna perinteesi pettää sinua.’”

Rev. Orrel Steinkamp, Master of Divinity, and Doctor of Ministry, (Theology)

Plumbline Ministries, 74425 Co. Rd. Renville, MN 56284… orrelsteinkamp@hotmail.

Varastettu yksinkertaisuus

A Stolen Simplicity
By Allan Jenks, suom. SK

Artikkeli on julkaistu lehden Contending Earnestly for The Faith numerossa 3/2010

Kuinka ikuisesti traagista onkaan seisoa kerran Jumalan tuomiolla ja havaita palvoneensa väärää ”Jeesusta”! Juuri tämä kauhea mahdollisuus sai Paavalin antamaan terävän varoituksen Korinton seurakunnalle. Väärän ”Jeesuksen” seuraaminen on väärän Jumalan ja väärän vapahtajan seuraamista. Monet luulevat, että heidän uskonsa pelastaa heidät, mutta usko EI pelasta. JEESUS pelastaa. Kuitenkin usko väärään ”Jeesukseen” ei näytä häiritsevän heitä ja niinpä mitkään väitteet täydellisestä vilpittömyydestä väärän ”Jeesuksen” seuraamisessa eivät silloin tule riittämään. Se vain osoittaa, etteivät he olleetkaan Kristuksen omia. Hänhän sanoi omista ”lampaistaan”:

Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä (Joh. 10:5).

Pyhä Henki antaa Paavalin kautta varoituksen, jonka tarkoitus on säilyttää oikea mieli todellisissa lampaissa samalla vahvistaen muiden syyllisyyttä heidän itsepäisessä väärän rakkaudessaan. Paavali sanoo korinttolaisille pyhille:

Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. (2. Kor. 11:2-4)

Paavali varoittaa tässä tilanteesta, joka oli verrattavissa Käärmeen katastrofaaliseen Eevan pettämiseen Eedenin paratiisissa. Käärmeen petollinen ääni tuli silloin väärien saarnaajien kautta, joita korinttolaiset pyhät ottivat vastaan – aivan kuten tänä päivänä. Kauhea seuraus oli heidän mielensä turmeltuminen. Huomautimme ohimennen, kuinka tärkeä juuri mieli onkaan jokaiselle aidolle suhteelle Vapahtajan kanssa! Heidän mielensä olivat vaarassa turmeltua pois persoonien välisen suhteen yksinkertaisuudesta Jeesuksen, heidän Vapahtajansa, kanssa. Sama Eedenin paratiisin näytelmä on käynnissä nytkin.

Paavalin sanat ”niin kuin käärme petti Eevan”, vie meidät Genesiksen lukuun 3:

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti. (1.Moos. 3:1-7)

Käärmeen menetelmä oli seuraava:

Ensiksi saada Eeva tuntemaan, että häneltä puuttui jotakin hengellisessä kasvussaan ja että hän voisi omistaa niin paljon enemmän, kunhan vain päätti omistaa sen. Onnistuttuaan vakuuttamaan Eevan, että Jumalan nykyinen huolenpito hänestä oli vastenmielinen rajoitus. Kaikki mitä hänen nyt tarvitsi tehdä, oli tarjota omaa itsensä alullepanemaa tee-se-itse hengellisen kasvun ohjelmaa, jota seurasi varmuus, että jos hän vain harjoittaisi ohjelmaa, niin se toimisi hänen puolestaan ja hän saisi sen, minkä puuttumisesta hän nyt oli vakuuttunut.

Niin helppoa se oli – ja niin Jumalan hänelle antama täydellinen maailma kadotettiin. Hän menetti läsnäolevan paratiisin petollisen hengellisen kasvun lupauksen vuoksi. Siten meille jäi tämä synnin piinaaman maailman surkeus kaikkine synnin kauhuineen ja kaikki johtuen synnin luonnosta hänessä ja Aadamissa ja siksi myös meissä, mikä on tuominnut ja tulee tuomitsemaan niin monet miljoonat helvettiin. Ja kaikki vain siksi, koska Eeva tahtoi kasvaa hengellisesti! Kaikki vain siksi, koska Eeva saatiin tyytymättömäksi olemassa olevaan henkilökohtaiseen suhteeseensa itse Jumalan kanssa! Voisimme tehdä sellaisen rinnastuksen, että se täydellinen ehdollinen tila, joka oli tehty saatavaksi Eevalle paratiisissa ja erityisesti Elämän Puun kautta sen keskustassa, oli KRISTUS, niin että vaikka hän ei ehkä vielä ollut täysin kokenut kaikkea, mitä oli annettu, niin hänellä jo OLI KAIKKI, MITÄ HÄN HALUSI! Aivan samoin tänä päivänä seurakunnan ja TV:n saarnatuoleissa ja monissa kristillisiksi tunnustautuvissa kirjakaupoissa ja ovelasti markkinoiduissa seminaareissa käärme jatkaa tarjoamalla ihan niin monia erilaisia hengellisen kasvun ohjelmia, kuin vain miesten ja naisten laittomasti kiihotettu hengellinen kunnianhimo halajaa! Saatana on suuri paketoija ja markkinoija! Siksi hän tarjoaa ”Salaisuuden” tässä, ”Avaimen” siellä, joitakin ”askelia” täällä, joitakin ”periaatteita” tuolla tai joitakin korkeampia hengellisiä ”tasoja” saavutettavaksi, kaikki luvaten nousua siihen omaan jumaluuteemme!

Käärmeen sana, ”Te tulette olemaan kuin jumalia”, on aina ollut äärimmäinen saatanallinen kiihotus, kun Lusifer yllyttää sieluja kunnianhimoisesti nousemaan pseudo-taivaaseen itse rakennettujen Baabelin-tornien kautta. Sellainen riippumaton kunnianhimo oli Lusiferin oma lankeemus ja hän pyrkii aina toistamaan oman lankeemuksensa ihmiskunnassa kiihottamalla ihmisessä tuota samaa kapinallista kunnianhimoa, joka asettaisi Jumalan valtaistuimen tilalle omansa.

Pane merkille Paavalin Hengen innoittamat sanat koskien vaaraa: ”kiivailen”, ”kiivaudella”, ”kihlannut”, ”puhtaan neitsyen”, ”yhdelle miehelle”. Tämä on kieltä, joka kuvailee suurinta inhimillistä läheisyyttä! Sen kautta Paavali muistuttaa korinttolaisia, että he jo nauttivat Kristuksessa läheisimmästä mahdollisesta suhteesta ihmisen ja Jumalan välillä ja että he tulevat nauttimaan sitä aina vain enemmän ja ikuisesti! Paljon suurempi nauttiminen on vielä edessä, kuten Paavalin vertauksen kihlatulla puhtaalla neitsyellä, joka on seurakunta. Rakkauden kanssakäymisen täysi kokeminen Kristuksen ja Hänen Morsiamensa välillä on vielä edessä, mutta molemminpuolinen sitoutuminen tähän tulevaan tapahtumaan on sinetöity kihlauslupauksella.

Juuri tässä oman historiamme ratkaisevassa vaiheessa, kun avioliittosopimuksemme on sinetöity Kristuksen, luvatun ”yhden miehen”, kanssa ja odotamme tulevaa täyttymystä, niin Saatana pyrkii viettelemään sielun lupauksella hengellisestä itsetyydytyksestä, jota ei tarvitse odotella ja jonka voi luoda itse. Juuri siksi Hänen profeettansa luonnehtivat Israelin kansan juoksemista muiden jumalien ja hengellisten kokemusten perässä ”haureudeksi” ja ”aviorikokseksi”! Juuri siksi apostoli Jaakob kirjoitti maailmanhengen kanssa hengailevalle seurakunnalle:

Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen (Jaak. 4:4).

Kaikki kielletyt hengelliset kokemukset ovat silloin hengellistä moraalittomuutta Kristusta vastaan.

Tiivistäen: Eedenin paratiisin viettelyksen silmiinpistävät piirteet sellaisina, kuin niitä nykyisin tarjotaan, ovat yleensä:

  1. Haluttu hengellinen kokemus tai tila, joka lupaa paljon aisteille, ennemmin kuin raamatullinen kehotus kasvuun itsensä kieltävässä tottelemisessa ja uskonelämässä, jota kuvaillaan Hänen ristinsä kantamisena ja joka on ainoa tie todelliseen hengelliseen kasvuun.
  2. Imarteleva takuu suuresta henkilökohtaisesta edistymisestä, vedoten riippumattomaan omaan kunnianhimoon, joka katsoo sisäänpäin yksilön omaan etuun, sen sijaan, että katsoisi ulospäin Rakastettumme ja Hänen seurakuntansa etuun.
  3. Jotakin, joka voidaan ottaa heti käyttöön kokonaan ihmisen valvonnassa ja joka ei vaadi mitään luonne-edellytyksiä eikä sisällä itsensä kieltämistä eikä toisen asettamista itsensä edelle, mikä aina sisältyy kaikkiin rakkaudellisiin kaksisuuntaisiin suhteisiin.
  4. Tarjous, joka vaatii ohittamaan Jumalan kirjoitetun Sanan sisältäen Hänen käskyjensä ja varoitustensa hylkäämisen. Käärmeen räikeä Raamatun väärinkäyttö tarjouksensa tueksi kannattaa myös ohittaa jos ollenkaan huomioida.
  5. Kritiikitön hyväksyminen tulee enimmäkseen niiltä, jotka haluavat olla ilman raamatullisen seurakunnan valvonnan etua, kuten Eeva ilmeisesti oli sen valossa, että Aadam ei ollut paikalla hänen viettelemisessään.

(Tätä ei tietenkään pidä käsittää väärin minkään kultillisen, komentelevan, herroina teitä halliten – ”raskaan paimentamisen” – suosituksena. Ennemminkin se koskee niitä, jotka harkiten asettautuvat uskollisen seurakunnan Jumalalta saaman arvovallan saavuttamattomiin so. paimenten, jotka Jumala on velvoittanut vartioimaan sielujamme ruokkimalla Jumalan Sanalla ja raamatullisella seurakuntakurilla.)

Nämä siis olivat ne sen saatanallisen kiusauksen piirteet, jotka tuhosivat Eevan. Elintärkeä kysymys, joka jokaisen meistä täytyy kysyä itseltämme, on:

Olenko minä myös langennut Käärmeen ”Eedenin paratiisin” strategian vuoksi muka ”kristillisten” kirjojen, videoiden tai saarnojen kautta? Onko minulle tarjottu jotakin tee-se-itse ”hengellistä Salaisuutta”, tai ”Avainta”, tai annettu tietty lukumäärä ”askelia” noudatettavaksi, tai joitakin ”periaatteita” aktivoitavaksi, tai mikä tahansa muunlainen menetelmällinen hengellinen ohjelma, aktiviteetti, rukousmenetelmä tai rituaali, jonka taataan antavan varmat tulokset, jos vain otan sen käyttöön – ohjelma, josta minulle kerrottiin, että se toimisi, jos vain toimisin ohjelmalla. Onko minut kiihotettu kiipeämään kokonaan itse rakennetut portaat sinne, missä väärä ”jumala” on? Jos vastauksesi on ”kyllä,” niin väitän, että olet kuunnellut samaa käärmeen ääntä, jonka Eeva kuuli Eedenin paratiisissa ja tuhoisin seurauksin totteli.

Suhde Jumalan kanssa on kaksisuuntainen osapuolten välillä. Ei ole niin, että sinä teet osuutesi saavuttaaksesi hengellistä itseparannusta kuin jokin pakkomielteinen narsistinen hengellinen bodari! Todella onnistunut suhde, kuten jokainen aviopari voi todistaa, on, kun kumpikin aina tekee hyvää toiselle, eikä vain itselleen! Kumpikin etsii TOISEN etua, ei oman itsensä edistymistä. Hengelliset viettelijät levittävät paholaisen houkutuksiaan ihmisten silmien eteen ja kuten puoliso, joka uskottomasti tuhlaa koko yhteisen budjetin omaan henkilökohtaiseen nautintoonsa ja harrastukseensa, niin myös oma hengellinen itsetyydytyksemme tahallaan tuhoaa kallisarvoisen suhteemme taivaallisen kihlatun Miehemme kanssa.

Se, että tuleeko Eedenin käärmeen viettelevä ääni korviisi, kuten Eevankin kohdalla, riippuu AINA KOKONAAN SINUSTA! Se EI riipu sinun taivaallisesta Mestaristasi ja Herrastasi, jonka lunastavalle rakkaudelle ja ikuiselle sitoutumiselle sinun pitäisi iloisesti alistua päivittäisellä iloisella tottelevaisuudella. Ei, saatanallinen ääni ei puhu päivittäisestä alistumisestasi Jumalan tahtoon, missä tahansa tilanteessa huomaat olevasi, jonka tilanteen Hän on rakastavasti suunnitellut sinun pyhittymiseksesi ja lopulliseksi kirkastumiseksesi Hänen kanssaan. Hänen Sanansa on tosi:

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut (Room. 8:28).

Hengellinen kasvu tapahtuu näissä Jumalan asettamissa tilanteissa, eikä toimiessa jossakin ovelasti paketoidussa ja markkinoidussa ”hengellisessä” ohjelmassa.

Nämä väärät opettajat paisuttavat sinun itsetärkeyden tunnettasi kuvailemalla suuria asioita, joita voit saavuttaa ja sitä suurta persoonallisuutta, joka sinusta voi tulla. He houkuttelevat sinua itseäsi korottavilla näyillä, joita voit saavuttaa omilla ponnistuksillasi yhdessä heidän ohjelmansa kanssa. (He EIVÄT kerro sinulle, kuinka HE rikastuvat kaupustelemalla tuotettaan sinulle ja sinun kaltaisillesi!) Ja aivan kuten Eevan kohdalla tarjoamalla sinulle kaiken he saavat sinut menettämään kaiken! Saatana teki tarjouksen nopeasta ”ristittömästä” suuruudesta ihmiselle Jeesukselle Kristukselle erämaassa, mutta vaikka se olisi ollut aito, se oli arvotonta roskaa verrattuna siihen kirkkauteen, joka oli oleva seuraus siitä, että Kristus kulki Isän valitseman tien ristin kautta (vrt. Luuk. 4:5-7). Jeesus kieltäytyi saatanallisesta houkutuksesta, ja

…hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle (Hepr. 12:2).

Sellaisen ihmeellisen armon seurauksena me tulemme jakamaan Hänen valtaistuimensa so. Hänen hallitsijanasemansa, jos emme myy perintöämme hyväksymällä valheellisen saatanallisen lupauksen itsetiedostetusta itsekorotuksesta meille tarjotuin keinoin. Kaikki Jumalan lupaukset ovat ”niin ja aamen” Jeesuksessa Kristuksessa. Me perimme kaikki Jumalan kunniakkaat lupaukset vaeltamalla Hänen kanssaan, aivan kuten Jeesus vaelsi Isän kanssa kuolemalla itselleen nöyrässä iloisessa palvelussa ja niin tulla viimein herätetyksi luvattuun kirkkauteen.

Kirjoittajasta:

Allan Jenks on ollut mukana kristillisessä opetustyössä Uuden Seelannin seurakunnissa yli 45 vuotta, johon sisätyy ajoittain pastorin tehtäviä. Hän kuuluu nykyisin Spring Grove Church of Christ’in saarnaajatiimiin Uuden Seelannin Nelson’issa. Allan on kirjoittanut useita aiemmin CETF:ssä julkaistuja artikkeleita.