Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Suurin yksittäinen lopunajan merkki

The Single Greatest Sign of the End Times
By Britt Gillette, 18.5.2019, suom. SK

Tänä päivänä näyttää, että minne katsommekin, niin näemme väkivaltaa, vihaa ja kaikenlaista irstautta. Kaupungit seuraavat murhien määrää vuosittain ja paikallisuutiset raportoivat, oliko viimeinen ruumiiden määrä uusi ennätys. Elokuvat ja televisio-ohjelmat siirtävät jatkuvasti rajoja kuvaillen alati lisääntyvää väkivaltaa ja kaikenlaista seksuaalista moraalittomuutta. Tämä on sitä, mitä Paavali sanoi viimeisten päivien olevan. Hän sanoi, että ihmiset rakastavat vain itseään ja rahojaan. He ovat kerskailevia, ylpeitä, pilkallisia, tottelemattomia, kiittämättömiä, rakkaudettomia ja anteeksiantamattomia. He eivät pidä mitään pyhänä. He herjaavat muita eikä heillä ole itsehillintää. He ovat julmia ja vihaavat hyvää, kavaltavat ystävänsä, ovat holtittomia, paisuneita ylpeydestä ja rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. (2. Tim. 3:2-5). Juuri tällaista käytöstä me näemme tänä päivänä. Siksi ei ole yllätys, että niin monet ajattelevat lopun olevan lähellä.

Itseasiassa osoittautuu todeksi, mitä monet vaistomaisesti ajattelevat. Loppu on lähellä. Kuinka voin olla näin varma? Koska Jeesus ja heprealaiset profeetat viittasivat tiettyihin tapahtumiin, joiden sanoivat olevan lopunajan merkkejä. Tänä päivänä me näemme noita tapahtumia. Evankeliumi on saarnattu maan ääriin (Matt. 24:14)… Matkustaminen ja tieto lisääntyvät eksponentiaalisesti (Dan. 12:4)… Juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia (Luuk. 21:24)… Ja nämä ovat vain muutamia merkeistä. Jeesus sanoi: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28). Tämä tarkoittaa, että kaikkien näiden merkkien yhteen tuleminen on tärkein syy uskoa, että Hänen toinen tulemuksensa on lähellä.

Mutta mikä sitten kaikista merkeistä on suurin? Mikä on tärkein yksittäinen merkki siitä, että Jeesus on palaamassa?

Jälleenkokoaminen

Minun mielestäni epäilemättä suurin merkki on juutalaisten jälleenkokoaminen Israelin maahan. Jumala ei ainoastaan luvannut, että se tapahtuisi viimeisinä päivinä, vaan itse ahdistus ei voi toteutua ilman Israelia. Tässä on vain muutamia lopunajan tapahtumia, jotka edellyttävät Israelin olemassaoloa:

Antikristuksen liitto – Ahdistus alkaa, kun Israel tekee liiton eli sopimuksen Antikristuksen kanssa

(Dan. 9:27). Miten Israel voisi hyväksyä tällaisen liiton, jos sitä ei ole olemassakaan?

Ahdistuksen tarkoitus – Jumalan ensisijainen tarkoitus ahdistuksessa on toteuttaa lupauksensa Israelin kansalle (Dan. 9:24). Ennen kuin se voi tapahtua, Israelin täytyy olla olemassa.

Jerusalem – Jeesus sanoi, että juutalaiset menettävät määräysvaltansa Jerusalemissa, mutta myöhemmin he saavat sen takaisin (Luuk. 21:24). Vasta silloin toteutuvat Hänen kuvailemansa lopunajan tapahtumat. Se tarkoittaa, että ahdistus ei voi toteutua, elleivät juutalaiset hallitse Jerusalemia.

Hes. 38-39 – Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä, kun Jumala tuo juutalaiset takaisin maahan monista maista, joissa he olivat hajotettuina (Hes. 38:8), massiivinen armeijoiden koalitio valtaa Israelin. Se ei voi tapahtua, ellei Israelia ole olemassa.

Israelin ”tavattoman suuri” armeija – Hesekiel sanoo, että Israelilla tulee viimeisinä päivinä olemaan ”tavattoman suuri armeija” (exceedingly great army) (Hes. 37:10, KJV). Jumala sanoo, että Israel on oleva kuin tuli lyhteiden keskellä, joka polttaa naapurivaltiot (Sak. 12:6). Hän sanoo, että heikoinkin sotilas heidän joukossaan on kuin Daavid (Sak. 12:8). Jälleen, kuinka tämä voi toteutua, ellei Israelia ole olemassa?

Hävityksen kauhistus – Ahdistuksen puolivälissä Antikristus lakkauttaa temppeliuhrit (Dan. 9:27). Sitten hän asettuu temppeliin ja julistaa itsensä Jumalaksi (2. Tess. 2:3-4). Tämä on häpäisevä teko, jota Jeesus kutsuu ”hävityksen kauhistukseksi” (Matt. 24:15). Ennen kuin se tapahtuu, niin juutalaisen temppelin täytyy olla olemassa. Rooman legioonat tuhosivat sen vuonna 70 jKr. Se merkitsee, että on rakennettava uusi temppeli. Ja jotta se voisi toteutua, niin juutalaisten on oltava maassansa ja hallittava Jerusalemia.

Nämä ovat vain muutamia niistä tapahtumista, joita Raamattu sanoo tapahtuvan lopunajassa. Kuinka ne voivat tapahtua, jos Israelia ei ole olemassa? Eivät mitenkään. Ne edellyttävät, että juutalaiset ovat jälleen Israelin maassa. Epäilemättä Israelilla on johtava rooli Jumalan lopunajan suunnitelmassa. Ilman sitä ei voi olla mitään lopunaikaa.

Ennen toukokuun 14. päivää vuonna 1948 se oli ongelma. Israelia ei ollut olemassa. Maailman silmissä Israel oli mennyt pois ikuisesti.  Raamatun profetiaa ymmärtävät tiesivät kuitenkin paremmin. He tiesivät Jumalan luvanneen tuoda juutalaiset takaisin maahan. He tiesivät, että heprealaiset profeetat sanoivat uudelleen ja uudelleen, että viimeisinä päivinä Israelin kanssa tuodaan takaisin maahan. Ja juuri niin tapahtui.

Jumalan lupaus

Koko Raamattu (ja varsinkin Vanha testamentti) sisältää selviä ja kiistämättömiä Jumalan lupauksia tuoda Hänen kansansa takaisin Israelin maahan. Esimerkiksi Jumala lupasi Moosekselle ja israelilaisille: Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi.” (5. Moos. 30:4-5).

Kautta Israelin historian yksi profeetta toisensa jälkeen sanoi saman asian. Heidän kauttansa Jumala lupasi tuoda juutalaiset takaisin maahan huolimatta vaikeuksista, joita he kohtasivat (Jes. 43:1-13). Hän lupasi kerätä heidät ”maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12), ”pakanakansojen keskuudesta” (Hes. 39:28) ja ”pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä” (Ps. 107:3). Hän lupasi tuoda heidät kotiin ja näyttää pyhyytensä kansoille (Hes. 20:41-42). Hän lupasi toivottaa heidät tervetulleiksi kotiin ”maista, joissa he olivat hajotettuina” (Hes. 20:34). Hän sanoi palauttavansa heidät Israelin maahan kaukaisista maista (Jer. 30:2-10). Ja Jumala lupasi, että vaikka olivat hajotettuina kansojen sekaan, Hänen kansansa ei koskaan unohtaisi Häntä ja Hän toisi heidät takaisin Israelin maahan (Sak. 10:9). Jumala piti lupauksensa. Nykyinen Israel todistaa sen.

Mutta Jumala lupasi tehdä enemmän kuin vain palauttaa Israelin valtion. Hän sanoi kuinka Hän tekisi sen. Hän sanoi, että Israel synnytettäisiin yhdessä päivässä (Jes. 66:7-8), palaisi yhdistyneenä kansana (Hes. 37:22), muuttuisi autiomaasta vehreäksi puutarhaksi (Hes. 36:34-35; Jes. 51:3) ja muodostaisi ”tavattoman suuren armeijan” (Hes. 37:10, KJV). Joka ainoa näistä asioista on toteutunut.

Milloin tämä kaikki tapahtuu?

Mutta niin hämmästyttäviä kuin nämä toteutuvat profetiat ovatkin, niin se, mikä on yllätys useimmille, on, että milloin Jumala sanoi niiden toteutuvan, koska heprealaiset profetiat suoraan yhdistivät Israelin jälleensyntymisen Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemukseen.

Hoosean kautta Jumala sanoi, että Israelin kansa on oleva kauan ilman kuningasta, uhreja, pyhiä pilareita ja pappeja ja sitten he palaavat maahan ja etsivät Jumalaansa ja Messiastaan viimeisinä päivinä (Hoos. 3:4-5). Joel sanoi, että maailman armeijat kokoontuvat yhteen Harmageddonin taistelua varten ”aikana, jolloin Jumala kääntää Juudan ja Jerusalemin kohtalon” tuoden kansansa takaisin kansojen seasta, jossa he olivat hajotettuina (Joel 3:1-2). Toisin sanoen, kun Jumala palauttaa Israelin kansan, niin Harmageddon ja lopunaika seuraavat pian.

Jumala lupasi, että juutalaiset palaavat maahan ja erämaa kukoistaa (Jes. 35:1). Sitten Herra palaa tuhoamaan Israelin viholliset (Jes. 35:2-4). Jeremian kautta Jumala lupasi koota laumansa jäännöksen kansoista, jonne hän oli ajanut heidät ja tuoda heidät takaisin maahan (Jer. 23:3-4). Sitten Hän lupasi herättää kuningas Daavidin vanhurskaan jälkeläisen, kuninkaan, joka hallitsee maata viisaudella (Jer. 23:5-6). Tämä on kauan odotettu Messias ja Hän tulee hallitsemaan ”kun kansa asuu omassa maassansa” (Jer. 23:7-8).

Jesajan kautta Jumala lupasi palauttaa Israelin valtion ja nostaa sen lipun kansakuntien keskuudessa (Jes. 11:12). Kun se toteutuu, niin Jumala sanoo, että ”susi asuu lampaan kanssa” ja ”leopardi makaa vuohien vieressä”. Jopa vauva leikkii kobran kanssa, eikä se pure! (Jes.11:6-9). Daavidin valtaistuimen perillinen (Jeesus Kristus) hallitsee kansakuntia ja muuttaa maailman rauhan ja tyyneyden paikaksi (Jes. 11:10). Tämä kuvailee Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa. Milloin sitten Hänen valtakuntansa tulee? Sen jälkeen, kun Hänen kansansa on palautettu ”kaukaisista maista” ja ”maan ääristä” (Jes. 11:11-12) ja sen jälkeen, kun Israel on jälleensyntynyt yhtenä yhdistettynä kansakuntana (Jes. 11:13).

Eikä tässä kylliksi, Jeesus sanoi, että kun juutalaiset palaavat maahan, he saavat takaisin Jerusalemin hallinnan. Hän sanoi, että pakanat tallaavat Jerusalemia, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Kun tämä tapahtuu, Hän sanoi sen olevan merkki Hänen paluustaan (Luuk. 21:24). Vuonna 1967 Israelin valtio otti haltuunsa Jerusalemin ensimmäisen kerran 1897 vuoteen. Sattumaltako? Ei. Jeesus sanoi, että se sukupolvi, joka todistaa näitä tapahtumia, ei mene pois, ennen kuin Hän palaa (Luuk. 21:32).

Tänä vuonna nykyinen Israelin valtio juhlii 71. vuosipäivää perustamisestaan. Siitä on 52 vuotta, kun Israel otti jälleen Jerusalemin hallinnan. Kuinka monta vuotta voi mennä, ennen kuin se sukupolvi, joka todisti näitä tapahtumia, on mennyt pois? Kuinka monta vuotta vielä voi mennä, ennen kuin Jeesus palaa? Ei montakaan.

Miksi sillä on merkitystä?

Juutalaisten jälleenkokoaminen takaisin Israelin maahan on lopunajan tärkein merkki. 1878 vuoden ajan tätä merkkiä ei ollut olemassa. Tänä päivänä se on. Ajattele sitä ihmettä, jota se edustaa. Kautta historian valloitetut kansakunnat katoavat. Ne assimiloituvat ympäröiviin kansoihin. Missä ovat Israelin muinaiset naapurit? Missä ovat heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset? (4. Moos. 7:1)? Ne ovat kadonneet historiaan. Silti siitä huolimatta, että ovat olleet melkein 2000 vuotta ilman kotimaata, juutalaiset menestyvät edelleen. He säilyttävät edelleen ainutlaatuisen kulttuurisen, uskonnollisen ja etnisen identiteettinsä. Huolimatta melkein 2000 vuoden rehottavasta antisemitismistä, jota ilmensivät Espanjan inkvisitio, Venäjän pogromit ja natsien holokausti, juutalaiset ovat yhä maisemassa. Nyt he ovat jälleen maassa. Tämä ei ole yhtään vähemmän kuin moderni ihme. Se on selvä todistus koko maailmalle, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on ainoa tosi Jumala. Se on myös tärkein syy uskoa, että Jeesus tulee pian!

Britt Gillette is author of the free ebook Coming to Jesus as well as the books Signs of the Second Coming and Racing Toward Armageddon. Receive his book 7 Signs of the End Times for free when you sign up for his monthly newsletter.

 

Onko Reinhard Bonnke NAR-apostoli?

Reinhard Bonnke: A New Apostolic Reformation Apostle?
By CHURCHWATCHER 27.1.2017, suom. SK

Niillä evankelisilla, jotka harjoittavat erottamista, voi olla vaikeuksia ymmärtää Reinhard Bonnke’n palvelutyötä. Häntä kuvataan evankelistana, jonka ainoa tarkoitus on saarnata Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna samalla kun toiset, jotka harjoittavat samaa erottamista, kyselevät, miksi hän puhuu Hillsongissa, C3:ssa tai TBN:llä.

On tärkeää huomioida, että näillä kolmella organisaatiolla on yksi yhteinen asia: Ne kaikki ovat osa Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) kulttia. NAR-kultti saarnaa väärää Jeesusta, väärää evankeliumia ja New Age’in metafyysisiä opetuksia ja strategioita yrittäessään tuoda taivasta maan päälle.

Ja siksi kysymmekin: Onko Reinhard Bonnke todella veli Kristuksessa? Hän puhuu näissä organisaatioissa, koska ei vain kuulu NAR:iin, vaan on yksi heidän apostoleistaan. Vaikka monet pitävät häntä evankelistana, niin Bonnke uskoo NAR:in viisitahoisen palvelutyön (Five-Fold Ministry) harhaoppiin ja suosittelee sitä. Tämä harhaoppi lyhyesti: se uskoo, että on olemassa nykyajan apostoleja. Vaikka hänet tunnustetaan evankelistaksi, niin se, mikä erottaa hänet oikeaoppisesta kristitystä evankelistasta ja asettaa hänet NAR-evankelistojen leiriin, ovat hänen NAR-”voimaevankeliumin” ristiretkensä. Toisin sanoen hän on harhaoppisen ”Voimaevankelioimisen” koulukunnan luoneiden NAR-apostolien John Wimber ja Peter Wagner opetuslapsi.

Hänen palvelutyönsä pitäisi kyseenalaistaa. Jos olet joskus ollut C3 Presence -konferenssissa, tai Hillsong-konferenssissa, niin yleisöille näytetään valtava joukko afrikkalaisia tulvimassa valtavalle aukiolle nähdäkseen evankelista Reinhard Bonnke’n saarnaavan. Se, mitä EI kerrota, on, että nämä haavoittuvat ihmiset on houkuteltu näihin tapahtumiin lupaamalla heille parantumisia ja taloudellisia läpimurtoja. Sinulle näytetään todistuksia vain ihmisiltä, jotka edistävät Bonnke’n asiaa (eivätkä Jeesuksen). Niinpä on luonnollista, että hänen asemansa evankelistana on apostoliuden varassa. Juuri näin NAR-evankelistat etenevät NAR-apostoleiksi. Juuri näin kävi Carlos Annacondia’lle, Steve Hill’ille (Argentiinan herätyksissä) ja Michael Brown’ille (Pensacola’ssa).

Katsotaanpa sitten, kuka pitää Bonnke’a apostolina:

Ensinnäkin Reinhard Bonnke’a pitävät nykyajan ”apostolina” ihmiset, jotka ovat ”pelastuneet” hänen ”palvelutyössään”:

”Se perustuu vanhemmilleni ja minulle tärkeään tarinaan, nimittäin että synnyin pian sen jälkeen, kun vanhempani olivat ”uudestisyntyneet” – eli vastaanottaneet Kristuksen lunastuksen lahjan omakseen – ihme kyllä saksalaisen apostoli Reinhard Bonnke’n järjestämässä telttakokouksessa. He antoivat minulle tuon nimen sekä elämää muuttavan ratkaisunsa juhlistamisena, että rukouksena minun elämäni puolesta, että minun pitäisi myös vastaanottaa tämä lunastus ja kenties jopa auttaa viemään sitä toisillekin.” (Source: By SMW, What’s In A Name?, Mixed Up Blog, Published 01/11/2013. Accessed 26/01/2017.)

Toiseksi uskonnolliset oppilaitokset pitävät Reinhard Bonnkea ”nykypäivän apostolina”. Ministry International Inc., joka edistää NAR-oppeja, -apostoleja ja -johtajia, sanoo näin Reinhard Bonnke’sta:

”Otsikko – Maailman evankelioiminen
Nykyajan apostoli Reinhard Bonnke (George Cantyn kanssa) opettaa evankelioinnin ydintä, evankelioinnin voimaa, evankelioinnin tulta ja kuinka evankelioidaan.” (Source: CORRESPONDENCE COURSE REQUIREMENTS, Ministry International Institute, Accessed 27/01/2017.)

Reinhard Bonnke sanoo näin apostoleista:

Kun apostoleja etsitään, ei ole pulaa hakijoista. Se on jalo titteli. Mutta kuinka moni haluaisi olla apostoli tietäessään, mitä heidän todella oli tehtävä? ”Apostoli” ei ollut kunniatitteli, jotta heistä tuli kuuluisia. Se kuvaili, mitä heidän pitäisi tehdä (mennä) ja mitä heidän pitäisi olla (ensisijaisia vainon kohteita, ei arvostuksen). Luemme: Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi” (1. Kor. 4:9). Apostolit eivät olleet jumalallisesti nimitettyjä seurakuntapomoja. He jättivät seurakunnan johtamisen toisille. Apt. 15. luvussa mies, joka teki sitä, Jaakob, ei ollut apostoli. Apostoli Jaakob oli jo kärsinyt marttyyrikuoleman (Apt. 12). Emme löydä mainintoja määräyksiä antavista apostoleista. Heidän erityinen kunniansa oli, että ”heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään häpeää hänen nimensä tähden” ja he iloitsivat (Apt. 5:41). Kärsiminen Kristuksen pioneereina oli ainoa korkea asema, jota he nauttivat. Seuratkaamme Karitsaa, minne ikinä Hän menee (Ilm. 14:4). (Source: Evangelist Reinhard Bonnke – Official Page, FaceBook, Published 01/11/2016. Accessed 25/01/2017.)

Bonnke ei ainoastaan usko NAR-harhaoppiin nykyajan apostoleista, vaan yllä olevassa lainauksessa hän antaa ymmärtää olevansa nykyajan apostoli. Ja se selittää, miksi hän ei pelkää olla yhteydessä NAR-apostolien kanssa sellaisissa harhaoppisissa organisaatioissa kuin Hillsong, C3, TBN ja NAR Asian Conferences – koska hän on apostoli NAR-verkostossa. Jos et usko, että hän on osa NAR:ia ja yksi heidän apostoleistaan, niin verkkosivusto Elijah List mainosti väärä profeetta Tamara Lowe’a ja hänen Kingdom-intensiivikurssiaan, jolla puhuvat seuraavat NAR-apostolit:

Lue myös Etiopiassa lähetystyössä olleen Kimmo Malisen kirjoitus Voimaevankeliointi. Artikkelissa kuvataan hyvin, mitä äärikarismaattinen voimaevankeliointi on, ja minkälaista vahinkoa se on tuottanut Afrikassa muun muassa Reinhard Bonnken toiminnan kautta. Voimaevankelioinnin suurina niminä mainitaan Bonnken lisäksi muun muassa John Wimber, Benny Hinn, Michael Howard ja David Herzog.

 

 

https://ericbarger.com/hughes.five.prophecy.htm
Suom. SK

Profetia täyttää Raamatun. Lopunajan profetia koskettaa jokaista tänä päivänä elävää ihmistä. Jeesus opetti sitä. Niin myös Johannes, Paavali, Pietari, Jaakob ja Juuda. Kuitenkin vain pieni osa seurakunnista opettaa tätä ratkaisevan tärkeää osaa Jumalan sanomasta sukupolvellemme.

Jotkut pastorit eivät opeta sitä teologisista syistä. He eivät usko siihen, luulevat, ettei se koske meitä, pitävät sitä vertauskuvallisena, tai vaikka minä. Toiset uskovat, että elämme luultavasti lähellä aikakauden loppua, mutta kieltäytyvät silti koskettamasta aihetta. He näkevät sen valinnaisena osana Jumalan opetussuunnitelmaa. Ota tai jätä.

Jeesus ei nähnyt sitä näin. Hän nuhteli fariseuksia ja saddukeuksia, että he eivät erottaneet ajanmerkkejä. Kun ilta tulee, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa’ ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa.” (Matt. 16:2-3). Yli neljännes Raamatusta on profetiaa – paljon siitä vielä toteutumatta. Kuinka voimme antaa seurakunnille tasapainoisen käsityksen pyhistä kirjoituksista, jos jätämme pois niin tärkeän osan?

Seuraavassa viisi syytä, miksi monet pastorit kieltäytyvät opettamasta Raamatun profetiaa.

1: He eivät ymmärrä sitä

Ehkä palvelet pastorina ja uskot, että elämme lähellä Kristuksen paluun aikaa, mutta et tunne olevasi pätevä opettamaan niin isosta aiheesta. Kysy itseltäsi. Kuka kelpuutti sinut opettamaan Raamattua ollenkaan? Herra teki sen. Kun hän kutsuu, Hän myös varustaa. Hänen kutsunsa on Hänen varustamisensa. Jos Hän kutsui sinut pastoriksi, Hän myös varustaa sinut opettamaan koko Raamattua. Muistan ensimmäisen kerran, kun tunsin Herran johtavan minua opettamaan Ilmestyskirjaa. Ajatus moisesta yrityksestä tuntui musertavalta, mutta Jumala muistutti minua, että voin opettaa Ilmestyskirjaa aivan kuten mitä tahansa Raamatun aihetta – rukouksen ja tutkistelun kautta.

Hanki erilaisia kommentaareja. Et ole samaa mieltä kaikkien kanssa, joten sinun on arvioitava niitä keskenään. 5. Moos. 19:18 kuvailee tuomarien työtä kolmella sanalla: tutkikoot tarkoin asian”. 5. Moos. 3:14 sanoo, että tuomitessasi ”tutki, tiedustele ja kysele tarkoin”.

Pastorina teet näitä asioita säännöllisesti. Ennen kuin opetat mitään Raamatun osaa, sinä ”tutkit, tiedustelet ja kyselet tarkoin”. Tämä on sama asia. Tee kotitehtäväsi ja rukoile. Muista, että Hän on sinun Opettajasi ja Valmentajasi.

2: He pelkäävät loukkaavansa seurakunnan jäseniä

Nykypäivän seurakunnassa pastorit kokevat usein olevansa enemmän erotuomareita kuin opettajia. Ihmiset loukkaantuvat niin monista asioista; pastori pelkää, että häntä ammutaan. Ehkä tiedostamattaan sitä, hän alkaa saarnata tavoilla, joiden arvelee vähiten loukkaavan.

Toiset pastorit näkevät saarnan keinona saada ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi. Ihmiset, jotka tuntevat olonsa hyväksi, haluavat saada tunteen uudelleen, joten he tulevat takaisin. Kofeiini saa ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi, mutta kirkko ei ole Starbucks-kahvila.

Unohdamme, että Jumalan sana on miekka ja joskus se leikkaa kahtia. Jeesus sanoi:Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan(Matt. 10:34).

Adrian Rogers sanoi sen näin: ”Olen mieluummin totuuden jakama kuin harhan.”

Raamattu loukkaa. Jeesus loukkasi eliittiä ja uskonnollisia. Kuningas Ahab esitteli 400 väärää profeettaa valtaistuimensa edessä. He kertoivat hänelle mukavia uutisia, mutta yksi profeetta kertoi aina totuuden ja kuningas Ahab vihasi häntä siksi. Hänen nimensä oli Miika. Hän ennusti, että Ahab kuolisi, jos menisi taisteluun. Kuningas kuoli sinä päivänä ja 400 hyvän olon profeettaa pakenivat pelosta. (1. Kun. 22)

Jokaisen pastorin tulisi muistaa, että hänet on kutsuttu tiukempaan standardiin ja että hänellä on kaksinkertainen vastuu tuomiopäivänä. Me emme saa pyrkiä miellyttämään ihmisiä, vaan Jumalaa. Onpa kyseessä kultainen sääntö tai tempaus, niin totuus aina loukkaa jotakuta. Tosiasia kuitenkin on, että – Jeesus tulee takaisin! Pastoreilla on velvollisuus puhua tämä totuus ja sekä varoittaa että rohkaista seurakuntalaisiaan.

Tahallinen loukkaaminen ei kuitenkaan koskaan ole hyvä. Suurta osaa kiistelystä profeetallisen tulkinnan suhteen voidaan lieventää yksinkertaisesti saarnaamalla nöyryydellä. Näillä asioilla ei tule nostaa omaa profiilia. Kukaan meistä ei tiedä kaikkea. Älä kohtele erimielisiä kuin hulluja. Kunnioita heitä. Esitä näkemyksesi arvovallalla, mutta myös nöyryydessä, rukouksella kylvetettynä.

3: Ihmiset pelästyvät.

Raamatun profetia voi pelästyttää. Hollywood tekee rahaa pelottelemalla ihmisiä, joten se rakastaa apokalyptisia teemoja. Totuus voi olla pelottava. Eikö kuitenkin ole parempi olla peloissaan ja valmis, kuin onnellinen ja tuomittu?

Niitä, jotka tuntevat Herran, lopunaikojen ymmärtäminen auttaa pelkäämisen sijaan olemaan uskollisia. Paavali kirjoitti Timoteukselle:Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat (2. Tim. 4:8).

Opeta seurakuntasi ”rakastamaan Hänen ilmestymistään” ja he lakkaavat pelkäämästä.

Me ihmiset pelkäämme tuntematonta, mutta ilman jumalallista ilmoitusta emme koskaan tiedä mitään tulevaisuudesta yli sen hetken. jossa elämme. Emme ole ikuisen pelon tilassa, koska pystymme tarkastelemaan menneisyyttä ja sen perusteella päättelemään jotakin tulevaisuudesta.

Mutta me emme tiedä. Teemme viisaita arvauksia. Voit istua kotonasi lukemassa tätä ja kappale ”avaruusromua” putoaa taivaalta katon läpi ja osuu päähäsi. Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraava sekunti tai nanosekunti tuo.

Onneksi Jumala ei ole jättänyt meitä pimeään todella tärkeissä asioissa. Hän on antanut meille ilmoituksen. Yhdistämme lopunajalle ennustetut kauheudet sanaan ”apokalyptinen”. Tuo sana tulee verbistä, joka tarkoittaa ”paljastaa”. Kirjaimellisesti se tarkoittaa ”ilmestys”.

Jonkin paljastaminen antaa meille mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää. Se antaa meille suunnan ja kiintopisteen. Emme enää kompastele pimeässä, vaan alamme vaeltaa valossa. Dorothy ja hänen ystävänsä kävivät läpi monia koetuksia Oz’issa, mutta heillä oli aina ”keltainen tiilitie”. Tämän vuoksi he tiesivät aina, missä olivat ja mihin menivät. Se antoi heille suunnan. Olla eksyksissä vaarallisessa maassa on äärettömän paljon pelottavampaa kuin olla samassa paikassa kartan kanssa.

Katsot karttaa (Raamatun profetiaa) ja sanot: ”Okei. Pelottavaa, mutta sehän menee, niin kuin pitikin. Kaikki hyvin. Jumalalla on homma hanskassa!”

4: Ihmiset eivät ehkä maksa kymmenyksiä, jos luulevat lopun olevan lähellä

Lopunajan profetioiden tutkistelu ei saa ihmisiä asettamaan itsekkäitä tavoitteita Kristuksen edelle.

Päinvastoin. Jos seurakuntasi uskoo, että Herra tulee pian, he ovat vähemmän itsekeskeisiä ja enemmän jumalakeskeisiä. He ovat parempia seurakunnan jäseniä, parempia aviopuolisoita, parempia vanhempia, parempia ihmisiä ja myös parempia antajia. He eivät todennäköisesti kokoa aarteita itselleen vaan elävät anteliaasti. Heidän mielensä suuntautuu enemmän iankaikkisiin ja vähemmän ajallisiin.

Kun näemme profetian toteutuvan ajassamme, se muistuttaa meitä, että loppu tulee ja voi tulla piankin. Muistutus hänen pikaisesta tulemuksestaan on muistutus sijoittaa iankaikkisuuteen ja lopettaa yritykset rakentaa katoavaiselle (Matt. 6:19-21).

Puhuessaan tulevasta valtakunnastaan Jeesus sanoi: Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa” (Luuk. 21:34-36).

Kristuksen lääke ”päihtymyksen, juoppouden ja elatuksen murheiden raskauttamiseen” on ”rukoilkaa” ja ”valvokaa” Hänen tulemustaan. Mutta voit valvoa, vain jos tiedät, mitä on odotettavissa.

Lopuksi, jos olet pastori, joka saarnaa kymmenyksistä, sinun täytyy harkita uudelleen ja tehdä parannus. Raamattu sanoo sinusta todella pahoja asioita, joista lievin on ”palkkalainen”. Sinun täytyy tutkia profetiaa, jotta sinä ja seurakuntalaisesi saisitte iankaikkisuusperspektiivin ja alkaisitte koota kaikenlaisia aarteita taivaaseen.

Muista, että Jeesus on seurakunnan pää. Ole uskollinen ja julista koko totuutta ja Hän on uskollinen ja pitää huolen seurakunnastaan.

5: Pelko joutumisesta hörhöjen kategoriaan

Vääriä ja epäraamatullisia profetian opettajia on paljon. Heitä on radiossa, TV:ssä ja varsinkin internetissä! Mutta nämä eivät ole syitä välttää profetian opettamista. Harhat, liioittelut ja petkuttajat ovat parhaita syitä opettaa todellista asiaa. Seurakuntasi kuulee paljon hölmöyksiä. Sinun täytyy opettaa heille totuus, etteivät olisi haavoittuvia valheille.

Katsokaamme sitä nyt toiselta puolelta.

Profetia on ihmeellinen uskonpuolustaja

Profetiat Kristuksen ensimmäisestä tulemuksesta toteutuivat. Ne todistavat, että Raamattuun voi luottaa. Profetiat Hänen toisesta tulemuksestaan toimivat samalla tavalla, paitsi että saamme todistaa näitä tapahtumia omassa ajassamme ja usein omin silmin.

Näyttää, kuin näkymätön käsi liikuttelisi maailman kansakuntia täsmälleen oikeisiin asemiinsa globaalilla shakkilaudalla. Miten ihmeellistä onkaan nähdä sen tapahtuvan silmiemme edessä! Se vahvistaa uskoa ja vetää huomiotamme kohti Jumalaa.

Profetia on tänä päivänä paras evankelioimisen työkalu

Tulevaisuus kiehtoo meitä, koska siihen suuntaan olemme kaikki menossa. Raamattu sanoo paljon tulevaisuudesta, joten ihmiset todennäköisesti kuuntelevat, jos puhut profetiasta. Todisteet siitä, että Jeesus tulee pain, pakottaa kuuntelijat tunnistamaan Raamatun todenmukaisuuden ja antavat heille välähdyksen Kristuksen väitteiden suunnattomuudesta.

Jos Raamatun profetia on toteutumassa ajassamme, se tarkoittaa, että kaikki muukin Raamatussa on totta. Jeesus on todella Jumalan Poika ja todella kuoli meidän sijastamme, niin että syntimme voidaan antaa anteeksi. Raamatun profetian totuus ei jätä tilaa tämän maailman messiaan jäljittelijöille. Selviää nopeasti, ettei pelastusta ole missään muussa nimessä.

Oikein opetettuna se on motivaattori hyvän tekemiseen ja sydämen valmiuteen

Profetian ymmärtäminen antaa ikuisuusnäkökulman elämään. Se osoittaa meille oikean kontekstin, jossa arvioida elämässämme tapahtuvia asioita. Profetia tekee meistä vähemmän sitoutuneita ajalliseen ja valmiimpia investoimaan ikuiseen.

Pietari kirjoitti: Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista. (2. Piet. 3:10-12)

Profetian opetus korostaa, millaisia meidän pitäisi olla – käytökseltämme pyhiä ja hurskaita.

Muita syitä opettaa lopunajan profetiaa

Yhä uudelleen Jeesus kehotti opetuslapsiaan ottamaan esimerkkiä itsestään. Jakeessa Joh. 13:15 Hän pesee opetuslastensa jalat. Sitten Hän sanoo heille:Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.”

Antakaamme Jeesuksen olla esimerkki myös sen suhteen, mitä opetamme ja saarnaamme. Hän opetti paljon toisesta tulemuksestaan ja sitä edeltävistä merkeistä. Myös meidän pitäisi opettaa.

Jeesus sanoi usein: ”Valvokaa!”

Paavali kirjoitti: ”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. … Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.(1. Tess. 5:2, 4-6)

Rukoukseni on, että yhä useammat kristilliset seurakunnat ympäri maailman alkaisivat ”valvoa ja olla raittiita” niin, että se päivä ei yllättäisi niitä kuin varas.

Tom Hughes on Kalifornian San Jacinto’n 412 -kirkon johtava pastori. Hän on kirjailija, konferenssipuhuja ja TV-juontaja, joka tunnetaan selkeästä ja ytimekkäästä viestinnästä koskien Raamatun profetiaa ja nykytapahtumia.

 

The Grand Old Papal Duke and the March Up and Down the Hill
By Shaun Willcock, 7.3.2019, suom. SK

Voi, vanha kunnon Yorkin herttua,
Hänellä oli tuhat miestä;
Hän marssitti ne mäen päälle
Ja hän marssitti ne taas alas.

Tämä vanha lastenloru kuvaa hyvin hiljattain pidettyä Vatikaanin huippukokousta koskien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä pappien ja piispojen toimesta. Laita sanojen ”vanha kunnon Yorkin herttua” tilalle sanat ”Fransiskus, Rooman paavi” niin se sanoo kaiken. Fransiskus marssitti kardinaalinsa, arkkipiispansa, piispansa ja pappinsa Rooman seitsemän kukkulan (Ilm. 17:3,9) päälle – ja mitä sitten?

Hän marssitti heitä taas – alas. Tultuaan kaikkialta maailmasta ja päästyään kokoukseen he kuuntelivat puheita, katselivat videoita, sulkivat silmänsä rukoukseen – ja sitten palasivat kotiin. Huippukokous ei saavuttanut mitään. Pappien hyväksikäyttö tulee jatkumaan, kuten on jatkunut satoja vuosia ja salaukset ja valheet tulevat jatkumaan, kuten aina ennenkin.

Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen ilmapiirissä. – Roomalaiskatoliset kardinaalit Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke –

Huippukokous: Näytelmä, että tehdään jotakin tekemättä mitään

Kokous nimeltä ”Alaikäisten suojeleminen kirkossa” kesti vuoden 2019 helmikuun 21. päivästä 24. päivään. Tänä aikana kaikkien maailman piispojen konferenssien päämiehet tapasivat Vatikaanin jesuiittapaavin sekä monia kardinaaleja ja muita Vatikaanin virkamiehiä keskustellakseen tästä roomalaiskatolisen instituution kriisistä. Kokouksessa keskityttiin kolmeen pääaiheeseen: ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)”, kaikki hyvin suosittuja sanoja, mutta täysin vailla merkitystä Rooman piispojen, arkkipiispojen, kardinaalien ja itse Rooman paavin huulilla. Epäilemättä monet näistä papillisista pervertikoista ovat tulevaisuudessa varovaisempia. Epäilemättä monet jatkavat, tulevat pidätetyiksi ja joutuvat vankilaan. Epäilemättä sadat, ehkä tuhannet papilliset päät vielä kierähtävät, mutta kaikki se on silmänlumetta. Se on ääntä ja raivoa, joka ei merkitse mitään. On oleva hurskaita järkytyksen, kauhun ja raivon huutoja, mutta hyväksikäyttö ei tule loppumaan.

Maailmalle, samoin kuin miljoonille raivostuneille ja järkyttyneille roomalaiskatolisille, on jäänyt vaikutelma, että jotain on tehty ja että enemmän vielä tehdään, eikä Vatikaani muuta haluakaan. Maltan katolinen arkkipiispa Charles Sciculna sanoi: ”Tämä on uusi aika läpinäkyvyyden kannalta. Piispoja aletaan pitää vastuullisina. Toivon, että ihmiset pitävät tätä käännekohtana.”1 Kyllä, valitettavasti monet näkevät sen käännekohtana ja silti mitään kääntymistä – mitään todellista katumusta, mitään todellista kääntymystä – ei ole tapahtunut. Se ei ole läpinäkyvyyden uusi aika eikä piispojen suurta enemmistöä pidetä tilivelvollisina. Voi, varmasti joitakin pidetään ja annetaan vaikutelma, että ollaan ”läpinäkyvämpiä”. mutta katolinen systeemi vetää yhtä köyttä ja jatkaa etsien keinoja salata hyväksikäyttö ja selvitä siitä kuin koira veräjästä, sillä tämä globaali papillinen perversio ei ole pelkästään hapatus muutoin happamattomassa ”kirkossa”. Se ei ole vain muutama mätä omena muuten kauniissa korissa, eikä se ole uusi ilmiö. Se on luontainen osa paavillista systeemiä ja on aina ollut. Ovatpa uhrit olleet poikia, tyttöjä, nunnia, naineita naisia, naimattomia tyttöjä, tai jopa muita pappeja – seksuaalinen hyväksikäyttö on roomalaiskatolisessa systeemissä mittasuhteiltaan pandeeminen vuosisatainen iljetys.

Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet piispat eivät tienneet, mitä tapahtui heidän nenänsä edessä

Huippukokouksen ensimmäisenä aamuna pitämässään puheessa Fransiskus sanoi: ”Ihmiset … katsovat meihin, eivätkä odota meiltä yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia, vaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka toteutetaan. Meidän on oltava konkreettisia.”2 Hyviä sanoja. Mutta – yllätys, yllätys – mitä tämä huippukokous tuotti? Yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia. Annettiin vaikutelma, että nyt tehdään jotakin, mutta loppujen lopuksi ”konkreettiset ja tehokkaat toimenpiteet” jäivät kokonaan puuttumaan.

Fransiskus rukoili: ”Valaiskoon Neitsyt Maria meitä, kun pyrimme parantamaan niitä vakavia haavoja, joita pedofilian skandaali on aiheuttanut sekä pienissä että uskovaisissa.” Rukous ”Marialle” on rukous demonille – sillä todellinen Maria, Herran inhimillisen luonnon äiti, ei ole jumalallinen eikä voi kuulla rukouksia eikä vastata niihin. Hän rukoili myös, että ”Pyhä Henki ylläpitäisi meitä näiden päivien ajan ja auttaisi meitä muuttamaan tämän pahuuden tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”. Pyhä Henki ei tietenkään ollut missään mielessä läsnä, sillä katolinen uskonto ei ole Jeesuksen Kristuksen kirkko.

Mitä tulee ”tämän pahuuden muuttamiseen tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”, niin olemme usein kuulleet, että maailman roomalaiskatoliset piispat ja papit tarvitsivat tätä huippukokousta, jotta he tulisivat tietoisiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön pahuuden laajuudesta. Tämä on kuitenkin vain uusi savuverho! Onko koko maailmassa pappia tai piispaa, jonka pää on ollut pensaassa nämä viimeiset vuosikymmenet niin, että hän on ollut tietämätön siitä, että tämä skandaali keikuttaa paavillista systeemiä sen perustuksia myöten? Lähtikö yksikään tämän kokouksen valtuutetuista sieltä sanoen: ”Meillä ei ollut aavistustakaan, että se oli näin pahaa?” Se kaikki on vain sanojen ovelaa käyttämistä hämmentämään ja rauhoittamaan roomalaiskatolisten uskovaisten massat kuten myös muun maailman.

Ja kun puhutaan ”puhdistuksesta”, niin olkaamme selvillä tässä asiassa: roomalaiskatolisen järjestelmän hierarkiaa ei tulla puhdistamaan. Ei mitenkään. Ei nyt. Ei huomenna. Ei koskaan. Se pysyy täsmälleen samana, kuin oli ennen kokousta; he tulevat jatkamaan lasten ja myös naisten hyväksi käyttämistä; saalistajapappeja tullaan hiljaisesti siirtelemään muihin hiippakuntiin, joissa he tulevat jatkamaan perversioitaan; ja tämän uskonnollisen systeemin, tämän ”paholaisten asuinpaikan”, tämän ”saastaisten henkien tyyssijan” (Ilm. 18: 2) moraalinen saasta jatkuu entisellään.

Toinen Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet hierarkiassa eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt poistaa lasten hyväksikäyttö kirkossa

Huippukokous alkoi ja vain muutamaa päivää myöhemmin se oli ohi. Sitten Fransiskus puhui pyhiinvaeltajille Vatikaanin Pyhän Pietarin aukiolla.

Hän sanoi, että kokouksen seuraus oli nyt koko roomalaiskatolisen ”kirkon” vastuun suurempi ymmärtäminen hävittää hyväksikäyttäminen.3 Mietipä tätä hetkinen. Itsensä Rooman paavin mukaan suuri määrä kardinaaleja, arkkipiispoja ja piispoja katolisessa systeemissä (sillä tätä hän tarkoitti ”kirkolla” – hierarkiaa, pappeja) ei koskaan aikaisemmin kuvitellut, että heillä oli mitään vastuuta hävittää lasten seksuaalinen hyväksikäyttö pappien toimesta! Ja nämä miehet ovat roomalaiskatolisten uskovaisten ns. ”pastoreita”, ”paimenia”? Miehet ovat niin täysin tietämättömiä, ei vain omasta oletetusta työstään, vaan myös mistä tahansa moraalisesta vastuusta ihmisinä suojella nuoria ja haavoittuvia! Ja tällaisille miehille roomalaiskatoliset uskovat hengellisen hyvinvointinsa ja sielunsa? Se on hirveää. Nämä miehet eivät mitenkään täytä raamatullisia vaatimuksia ”piispoina” (ks. 1. Tim. 3). He ovat väärän ”kirkon” vääriä paimenia. He ovat katumattomia, pahoja miehiä, jotka pönkittävät väärää uskonnollista systeemiä, joka on portto eikä Kristuksen neitsytmorsian.

Fransiskus jatkoi huippukokouksen yhteenvetoa: ”Kuulimme uhrien äänen, rukoilimme ja pyysimme Jumalalta ja loukkaantuneilta anteeksi, tulimme tietoisiksi vastuustamme, velvollisuudestamme noudattaa oikeudenmukaisuutta, hylätä radikaalisti jokainen vallan ja omantunnon väärinkäytön muoto ja seksuaalisen hyväksikäytön muoto.” Valitettavasti katolisten rukoukset eivät ole todelliselle ja elävälle Jumalalle, vaan roomalaiskatolisuuden väärälle jumalalle.

Sellaisten katumattomien miesten rukoukset ovat myös tekopyhiä, tyhjiä, turhia ja hyödyttömiä. Ja jälleen kerran Fransiskus sanoi, että he ovat nyt tietoisia vastuustaan! – ikään kuin tähän huippukokoukseen saakka tämän systeemin piispat eivät olisi tienneet satoja vuosia, että heidän pitäisi suojella heikkoja ja haavoittuvia ja katsoa, että syylliset rangaistaan! Kuinka typeriä tämä Rooman paavi luulee ihmisten olevan? (Historia ja katolisuuden asema tänä päivänä todistavat, että paavi ei luule vaan tietää. Suomentajan kommentti.)

Fransiskus jatkoi: ”Haluamme, että kaikki kirkon toiminnot ja paikat ovat aina täysin turvallisia alaikäisillemme [se ei tule toteutumaan koskaan eikä milloinkaan]; että kaikki mahdolliset toimenpiteet toteutetaan niin, että tällaisia rikoksia ei enää tapahdu [kauhea tragedia on, että niitä tapahtuu – koko ajan kaikkialla maailmassa]; että kirkko palaa täysin uskottavaksi ja luotettavaksi tehtävässään palvella ja opettaa pienimpiä Jeesuksen opetuksen mukaan [ainoa ”tehtävä”, joka paavinvallalla on koskaan ollut, on tehtävä rikastua ja laajentaa valtaansa; se ei ole koskaan huolehtinut lapsista, eikä koskaan tule huolehtimaan; ja se tulee koskaan olemaan uskottava vain hengellisesti sokeiden seuraajiensa silmissä].”

Huippukokouksen Jesuiitta-moderaattori suoltaa samaa valhetta

Kun kokous oli ohi, sen moderaattori, yksi jesuiittapapeista, nimeltä Federico Lombardi, jatkoi antaen uskomattoman vaikutelman, että monet piispat olivat muka tietämättömiä rikosten laajuudesta. Hän sanoi: ”Paavi selitti aikomustaan … auttaa piispoja ymmärtämään täysin, mitä heidän täytyy tehdä … [Paavi] haluaa heidän olevan tietoisia uhrien draamasta ja kärsimyksestä. Kaikki tämä saa aikaan jokaisessa piispassa eräänlaisen vastuuntunnon voimallisen (forceful) esiintulemisen.”4

Tuleeko meidän todella uskoa, että nämä katoliset piispat eivät ymmärrä, mitä pitäisi tehdä ja ovat tietämättömiä keskuudessaan olevien lasten kärsimyksestä? Ja jos mies on noussut piispan asemaan tässä systeemissä ja silti hänen vastuuntuntoaan on ”pakotettava” (force) esiin, niin millainen moraalinen hirviö hän onkaan?

Mihin toimiin tarkasti ottaen Rooman ”kirkko” ryhtyisi huippukokouksen jälkimainingeissa? Lombardin mukaan kolme tulevaa toimintaa olisivat:5

Ensinnäkin uusi asiakirja Fransiskukselta koskien ”alaikäisten ja haavoittuvien henkilöiden suojelemista”, ehkäisemään hyväksikäyttöä ja edistämään taistelua sitä vastaan (Hohhoijaa. Uusi asiakirja. Se tulee olemaan todella tehokas).

Toiseksi, Vade mecum (no niin, ainakin oletamme hänen tietävän, mitä se on) inkvisitiosta auttamaan piispoja selvästi ymmärtämään velvollisuutensa ja tehtävänsä. (Olisi luullut, että tullessaan piispoiksi nämä miehet tiesivät velvollisuutensa ja tehtävänsä tämän kaltaisessa tärkeässä asiassa. Jatkuvaa latinan sanojen viskelemistä – se saa sen kuulostamaan ikään kuin he todella tekisivät jotain suurta.)

Kolmanneksi, luokaa työryhmiä (tuo varmasti kuulostaa tärkeältä) auttamaan hiippakuntia, joiden on vaikea kohdata ongelmia ja tuottaa aloitteita alaikäisten suojelemiseksi (kuinka vaikeaa se voi olla? Jos pappi on syyllinen, hän on syyllinen ja suojellaksenne lapsia pitäkää heidät erossa näistä miehistä, ei vain rippituolissa vaan kaikkialla).

Yhteenveto: Fransiskus marssitti heidät mäen päälle ja hän marssitti heidät taas alas.

Jotkut puhuvat: Homoseksuaalisuus pappien keskuudessa tärkein syy papilliseen lasten hyväksikäyttöön

Ainakin muutamat roomalaiskatolisen instituutin kardinaaleista tulivat avoimesti esiin ja osoittivat tärkeää syytä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön pappien toimesta – joka on massiivinen homoseksuaalisuus.

Tosiasiaksi jää, kuten olemme toisaalla usein kirjoittaneet, että sodomia on yleistä papistossa. Se on ollut sitä aina. Pappien avioliiton kieltäminen helpottaa homoseksuaalisten miesten pääsyä pappeuteen – varsinkin, kun se tarjoaa heille niin monia väyliä luonnottomiin himoihinsa. Se alkaa seminaareista, joissa pappiskoulutuksessa olevat nuoret miehet elävät läheisesti yhdessä; se on yleistä luostareissa, jotka ovat täynnä naimattomia miehiä; ja sitten heillä on loputtomia mahdollisuuksia väärinkäyttää valtaansa pappeina rippituolin kautta viettelemällä miehiä ja myös lapsia – mukaan lukien poikia. Varsinkin poikia.

Ja kuitenkin tämä Vatikaanin huippukokous kutsuttu muka käsittelemään hirvittävää syntiä ja rikollisuutta papistossa, joka hyväksikäyttää lapsia, jätti jokseenkin vaille huomiota papiston homoseksuaalisuuden! Tästä huomautti kardinaali nimeltä Gerhard Mueller, entinen johtaja Vatikaanin uskonopin kongrekaatiossa (Congregation for the Doctrine of the Faith), jota aiemmin kutsuttiin inkvisitioksi. Hän sanoi, että homoseksuaalinen tekijä jätettiin huomiotta keskusteluissa. ”Uskonopin kongrekaatiossa meillä oli tilastollisesti täydellinen yhteenveto, hän sanoi. Yli 80 % alle 18-vuotiaiden seksuaalisen hyväksikäytön uhreista oli murrosikäisiä tai vähän vanhempia poikia. Mutta tulevassa torstaina alkavassa hyväksikäytön huippukokouksessa näillä tiedoilla ei ole mitään roolia, mikä on kohtuutonta.6 (kursiivi lisätty).

Miksi tietoja ei huomioitu? Yksinkertaisesti, koska roomalaiskatolisen systeemin pappishierarkia on täynnä homoseksuaaleja. Ja mikä tahansa homoseksuaalisten pappien ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön välistä suhdetta koskeva sisäinen tutkinta avaisi väistämättä matoja kihisevän purkin. Mueller ei ollut ainoa kardinaali, joka puhui tästä suoraan. Kaksi muuta kardinaalia, Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke, jotka puhuivat Roomassa kokoontuneille piispojen kokousten puheenjohtajille, sanoivat: ”Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen (omertà) ilmapiirissä.”7

Se, että useat kardinaalit puhuvat avoimesti ja jopa julkisesti homoseksuaalisuuden yleisyydestä papistossa ja viittaavat siihen ”vitsauksena”, on uskomatonta. Tämä osoittaa, kuinka laajalle levinnyttä se todella on. He eivät koskaan sanoisi sellaista asiaa, jolla on kaikki mahdollisuudet vahingoittaa heidän ”kirkkoaan”, elleivät tietäisi sen olevan totta.

”Vastuu, tilinvelvollisuus, läpinäkyvyys”: Merkityksettömiä sanoja Rooman johtajien huulilla

Tämän artikkelin alussa sanoimme, että huippukokouksen kolme tärkeintä aihetta olivat ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)” ja että kaikki kolme eivät merkitse mitään Rooman piispojen, arkkipiispojen ja kardinaalien huulilla eikä myöskään itse paavin huulilla. Kuinka nämä kolme pääaihetta voisivat saavuttaa todellisia ja konkreettisia tuloksia? Tässä ovat ainoat mahdollisuudet – mutta voit olla varma, että yksikään niistä ei toteudu:

Vastuu: kaikki piispat, arkkipiispat, kardinaalit ja paavi itse ottavat täyden vastuun; myöntävät, että he itse ovat rikollisen, pahan, maailmanlaajuisen skandaalin perussyy; myöntävät, että heidän oma oppinsa pappien selibaatista on kriisin ytimessä ja on aina ollut ja sallivat pappiensa mennä naimisiin; myöntävät, että sodomiitti-pappeja on kannustettu ja kautta vuosisatojen; estävät kaikkia sodomiitteja palvelemasta pappeina; myöntävät, että lapsia hyväksikäyttäviä pappeja on kannustettu ja suojeltu kautta vuosisatojen; ja välittömästi luovuttavat kaikki tällaiset papit syyttäjäviranomaisille heti, kun heidät on löydetty (olisimme sanoneet saman sodomiitti-papeille, mutta valitettavasti monet maat eivät enää käsittele sodomiaa rikoksena, josta heitä syytettäisiin, vaikka Rooma tekisikin sen). Todennäköisyys, että jotakin edellä mainitusta toteutuisi: nolla %.

Tilivelvollisuus: Tilivelvollisuuden hengessä tämä moraalisesti saastainen, täysin paha uskonnollinen systeemi pitäisi hajottaa ja tunnustaa, että se on suurin pahuus, joka koskaan on häväissyt maan kasvoja. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Läpinäkyvyys: sitä ei tarvittaisi, jos koko uskonnollinen systeemi hajotettaisiin. Rooman systeemin olemassaolon täytyisi loppua. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla % – ainakaan ennen kuin Herra itse tuhoaa sen maailman lopussa (2. Tess. 2: 8).

Niinpä tietäen, että he ohittavat vastuun ja tilivelvollisuuden näkökohdat, eivätkä varmasti pura koko hirvittävää systeemiä, ainoa tapa olla edes jonkin verran läpinäkyvä, olisi ripin lakkauttaminen, niin ettei yksikään lapsi, yksikään naimaton tai naimisissa oleva nainen ole koskaan kahden kesken poikamiespapin kanssa rippituolissa tai sen ulkopuolella tunnustamassa sisimpänsä salaisuuksia syntiselle ihmiselle ja joudu vähitellen hänen viettelemäkseen. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Maaliskuussa 2019.

Shaun Willcock is a minister, author and researcher. He runs Bible Based Ministries. For other articles (which may be downloaded and printed), as well as details about his books, audio messages, pamphlets, etc., please visit the Bible Based Ministries website; or write to the address below. If you would like to be on Bible Based Ministries’ email list, to receive all future articles, please send your details.

Tie suoraksi Antikristukselle

URI: Making Straight the Path to Antichrist
10.4.2019 by Geri Ungurean, suom. SK

Tunsin Pyhän Hengen tönäisyn, että minun pitäisi tuoda esille eräs viimevuotinen artikkeli. Se oli paavi Fransiskuksesta ja hänen yhteydestään aloitteeseen nimeltä ”United Religions Initiative” (URI) ja sen perustajaan William E. Swing’iin, joka on entinen San Francisco’n episkopaalisen kirkon piispa.

Erottamiskykyinen uskova tuntee välittömästi pahan läsnäolon ja näkee selvästi, miten tämä kaikki liittyy tulevaan laittomuuden ihmiseen – Antikristukseen.

Kutsun näitä ”Antikristuksen propagandavideoiksi”:

Baabelin torni

Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ‘Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi’. Ja tiiltä he käyttivät kivenä ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ‘Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan’.”

Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ‘Katso, he ovat yksi kansa ja heillä kaikilla on yksi kieli ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:1-9).

Siteeraan Raamattua Baabelin tornista, koska Jumalan lapsille on niin tärkeää ymmärtää, että Hän on kaikkitietävä. Jumalamme tietää kaiken, mitä tapahtuu – Hän näkee alusta loppuun ja hän puuttuu ihmisen tekemiin suunnitelmiin. Hän tekee sitä kautta Raamatun, koska Hän valvoo ja Hänen profeetallinen sanansa toteutuu kirjaimelleen.

Baabelin tornin uusi ”malli”

On olemassa järjestö nimeltä Yhtyneet Uskonnot -aloite (United Religions Initiative = URI), josta kuulemme yhä enemmän. Paavi Fransiskuksella on läheiset suhteet moniin jäseniin ja varsinkin sen perustajaan, William E. Swing’iin, joka on entinen San Francisco’n episkopaalisen kirkon piispa. Kun Fransiskus oli Buenos Airesin arkkipiispa, hän kutsui herra Swing’in juhlimaan URI:n 10. vuosipäivää Latinalaisessa Amerikassa katedraalissaan.

URI on Yhdistyneiden Kansakuntien projekti. Piispa Swing kertoi siitä kesäkuussa 1995 okkultistisessa maaplaneettaa palvovassa uskontojenvälisessä tilaisuudessa, jota hänet kutsuttiin pitämään YK:hon sen peruskirjan allekirjoittamisen 50. vuosipäivän kunniaksi. Tilaisuuteen San Francisco’n episkopaalisen kirkon Grace-katedraalissa osallistui poliittisia tähtiä ja kaikkien uskontojen edustajia, kuten Britannian prinsessa Margaret, anglikaaniarkkipiispa Desmond Tutu Etelä-Afrikasta, Puolan presidentti Lech Walesa, YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali, arkkipiispa Renato Martino (Vatikaanin YK-lähettiläs) ja San Francisco’n arkkipiispa John Quinn.

URI:n tarkoitus on olla uskonnoille, mitä YK on kansakunnille. Sen tarkoitus on olla maailman uskonnollinen auktoriteetti, ”uskonnon YK” rauhan vaalimiseksi. Valtuutetut sen peruskirjan allekirjoittamiskokouksessa vuonna 1997 katsoivat synnyttäneensä ”liikkeen kuten myös hengellisen instituution”. ”Kertokaa ihmisille, että on olemassa Yhtyneet Uskonnot”, sanoi Swing. Se loistaa ”maailman henkisten perinteiden valoa [mukaan lukien pakanuus ja okkultismi] maailmaan, joka tarvitsee epätoivoisesti valoa.” Sen tavoitteena on ratkaista ympäristöön, väestöön, köyhyyteen ja sairauksiin liittyviä kysymyksiä samalla rakentaen uskonnollista yhteyttä. – (lähde)

Katso lisää URI:sta täältä: https//:uri.org

”Interfaith”-sivustolta koskien paavi Fransiskusta

”Paavi Fransiskuksen avoimuus muita uskontoja kohtaan on osa Vatikaanin suuntausta. Tämän päiväinen posti Wild Hunt’issa huomautti, että hiljattaisella matkalla Brasiliaan paavi Fransiskus tapasi Candomblén edustajia. Postissa kysyttiin: Jos paavi hyväksyy sovinnon Candomblén kanssa, todellisen, inhimillisen kohtaamisen johtajien välillä, niin miksi eivät katoliset voisi hyväksyä myös Voodoon harjoittajia? Tai Afrikan alkuperäiskansojen uskontoja? Tai nykyaikaista pakanuutta? Todellakin, paavin uutta asennetta tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Elämme maailmassa, jossa inhimilliset olennot uskonnollisten vakaumusten ruokkimina vainoavat ja tappavat toisiaan yhä huolestuttavammissa tapauksissa. Mikä olisi parempi hetki paaville voimakkaasti omaksua uskontojenvälinen tehtävä? Tehtävä, joka laiminlyötiin paavi Benediktuksen kaudella, mutta nyt toivottavasti kantaa uutta hedelmää. – (lähde)

Veljet, onko mitään epäilystä, että katselemme viimeistä paavia – hyvin mahdollisesti Väärää Profeettaa, josta puhutaan Jumalan pyhässä Sanassa?

Paavi Fransiskus on nyt asettunut samalle kannalle globaalin lämpenemisen yhteisön kanssa ja oli tuon asian puolestapuhuja YK:ssa. Hän on myös samaa mieltä siitä, että planeettamme on ylikansoitettu ja että jotain on tehtävä sen korjaamiseksi.

Hän on tuonut edustajia kaikista uskonnoista Vatikaaniin rukoilemaan. Tämä mies on vienyt ekumenian uudelle tasolle! On niin ilmeistä, että hän on vetämässä maailman verkkoonsa, ja monet ovat joutumassa siihen.

Hän puhuu varallisuuden uudelleenjaosta ja kapitalismin pahuudesta. Mistä saakka paavi sotkeutuu maailman poliittisiin kysymyksiin? Tältä mieheltä tuskin kuulemme mitään Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.

”…mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista” (Gal. 2:16).

Kirjoitukset vanhurskautuksesta uskon eikä tekojen kautta selvästi erottavat meidät roomalaiskatolisesta kirkosta. Katolisuus on kultti. Herran Jeesuksen Kristuksen seuraajina meidän ei pitäisi asettua tuon luopiokirkon linjoille – ei mistään syystä, niin jalolta kuin se ehkä kuulostaa.

Paavi Fransiskuksen sanat ja uskonkäsitykset

Hän tuli maailmannäyttämölle paljolti presidentti Obaman tavalla. Vasemmistolaiset ”Pelastakaa äiti Maa” -radikaalit hyväksyvät hänet omanaan. Eikö olekin hullunkurista? Eikö paavin työnkuva ollut johtaa ns. uskovaisia maan päällä – hengellisesti puhuen? Tämä puhuu PALJON Vatikaanista ja roomalaiskatolisesta kirkosta maailmanlaajuisesti! Roomalaiskatolinen instituutio on KULTTI. Minä rakastan katolisia, ja tämän rakkauden vuoksi minun täytyy puhua heille totuutta.

Missä paavin vuoropuhelussa lehdistön kanssa on parannus ja luottaminen pelastuksen asiassa Herraan Jeesukseen Kristukseen? Kaipasinko sitä? En usko. Onko tämä mies pelastettu? Tunteeko hän Jeesuksen Herrana ja Vapahtajana omassa elämässään? Jos etsimme parannuksen soveliaita hedelmiä, niitä vain ei löydy.

Mitä ovat hänen uskonkäsityksensä ja ovatko ne raamatullisia?

No niin, katsotaanpa, mitä paavi Fransiskus pitää tarpeeksi tärkeänä antaa lehdistölle: (Minun kommenttini ovat sisennettyjä) – (lähde)

”Jokaisella meistä on näky hyvästä ja pahasta. Meidän on rohkaistava ihmisiä siirtymään kohti sitä, mitä he pitävät hyvänä… Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä ja pahasta, ja hänen on päätettävä seurata hyvää ja taistella pahaa vastaan sellaisina, kuin ne käsittää. Se riittäisi tekemään maailmasta paremman paikan.”

Jesaja 5:20: Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!”

”Koska monet teistä eivät kuulu katoliseen kirkkoon ja toiset ovat ei-uskovia, niin sydämeni pohjasta annan tämän hiljaisen siunauksen jokaiselle teistä kunnioittaen teidän jokaisen omaatuntoa, ja tietäen, että jokainen teistä on Jumalan lapsi.”

Johannes 1:12: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

”Minun näkökulmastani Jumala on valo, joka valaisee pimeyden, vaikka se ei hajota sitä ja jumalallisen valon kipinä on meidän jokaisen sisällä.”

Raamattu EI sano näin. Sanoa, että jokaisessa meissä on jumalallisen valon kipinä, on New Age -opetuksen merkki!

”Eräs henkilö kysyi minulta kerran provosoivasti, hyväksynkö homouden. Vastasin siihen: ’Kerro minulle: kun Jumala tarkastelee homoa, hyväksyykö hän tämän ihmisen olemassaolon rakkaudella vai hylkää ja tuomitsee hänet? Meidän täytyy aina ajatella ihmistä.’”

Room. 1:24-27: Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

”Varon aina kiireellisiä päätöksiä. Varon aina ensimmäistä päätöstä, eli ensimmäistä asiaa, joka tulee mieleeni, jos minun on tehtävä päätös. Se on yleensä väärä. Minun on odotettava ja arvioitava katsoen syvälle itseeni ja otettava riittävästi aikaa.”

Sananl. 3:5-6: Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.  Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.”

”Jos joku on homo ja hän etsii Herraa ja hänellä on hyvä tahto, niin mikä minä olen tuomitsemaan? Meidän ei pitäisi syrjiä ihmisiä tämän takia. Heidät täytyy integroida yhteiskuntaan.”

Sananl. 14:12:  Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.”

”Rahoitusuudistusta tarvitaan eettisillä linjoilla, jotka puolestaan tuottaisivat taloudellisen uudistuksen hyödyttämään kaikkia. Se kuitenkin vaatisi rohkeaa asennemuutosta poliittisten johtajien osalta.”

Neuvojen antaminen poliittisille johtajille ja rahoitusmarkkinoiden johtajille – sekö on paavin tehtävä? Luulin, että ihmisten tuominen pelastavaan tietoon Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta on se, missä kirkon pitäisi olla mukana.

”Jesuiitoilla on vala totella paavia, mutta jos paavi on jesuiitta, niin ehkä hänellä pitäisi olla vala totella jesuiittakenraalia… tuntuu, että olen edelleen jesuiitta hengellisyyteni suhteen, sen, mitä minulla on sydämessä.”

1. Kor. 11:1: Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.

”Proselytismi [käännyttäminen] on juhlallista hölynpölyä; siinä ei ole järkeä. Meidän täytyy tuntea toisiamme, kuunnella toisiamme ja parantaa tietämystämme ympärillämme olevasta maailmasta.”

Matteus 28:19-20: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

”Kirkko ilman naisia olisi kuin apostolinen kollegio ilman Mariaa. Madonna on tärkeämpi kuin apostolit, ja kirkko itse on feminiininen, Kristuksen puoliso ja äiti.”

MISSÄ Raamatussa sanotaan, että Jeesuksen äiti on tärkeämpi kuin apostolit??

”Herra on lunastanut meidät kaikki, meidät kaikki, Kristuksen verellä: meidät kaikki, ei vain katoliset. Ateistitkinko? Kaikki. Jopa ateistit. Kaikki!”

Room. 10:9: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut

”Juuri nyt meillä ei ole kovin hyvä suhde luomakuntaan.”

Voitteko sanoa ”WICCA”?

”Minun autoritaarinen ja nopea tapani tehdä päätöksiä johti siihen, että minulla oli vakavia ongelmia ja että minua syytettiin ultrakonservatiivisuudesta. En ole koskaan ollut oikeistolainen. Se oli autoritaarinen tapani tehdä päätöksiä, joka aiheutti ongelmia.”

Voi paavi Fransiskus – emme koskaan kutsuisi sinua oikeistolaiseksi!

”Jumala ei pelkää uusia asioita. Siksi hän yllättää meitä jatkuvasti avaten sydämemme ja ohjaten meitä odottamattomilla tavoilla.”

Tämä tuli paavin suusta, kun kysyttiin homoseksuaalisuudesta. JUMALAKO ei pelkää uusia asioita?? Hän on maailmankaikkeuden ja meidän jokaisen Luoja! Ohjaten meitä odottamattomilla tavoilla?? HÄNEN SANANSA EI MUUTU MILLOINKAAN!!

”Turvatkaa luomakunta”, hän sanoi. ”Koska jos tuhoamme luomakunnan, niin luomakunta tuhoaa meidät! Älkää unohtako sitä!

New Age, New Age, New Age…

”Mutta kun hyödynnämme luomakuntaa, tuhoamme merkin Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan; tuhotessamme luomakunnan sanomme Jumalalle: ’En tykkää siitä! Tämä ei ole hyvä!’ Mistä sitten tykkäät? ’Tykkään itsestäni!’ – Tämä on syntiä! Näetkö?”

En, paavi Fransiskus – minä EN näe.

”Ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden ja metsien häviäminen osoittavat jo tuhoisia vaikutuksiaan todistamissamme suurissa katastrofeissa.”

Nyt hän on jo tiedemies?

”Luonnon kauneus ja kosmoksen suuruus on kristillinen arvo, mikä tarkoittaa, että planeetan hoitamatta jättäminen uhkaa apokalyptisilla seurauksilla.”

Psalmi 19:1: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

Hiljattain tämä paavi julisti, että Kristuksen risti oli Jumalan epäonnistuminen. Ja pitkäperjantaina tämä paavi kertoi ateistiystävälle, että: ”Ei ole helvettiä.”

Väärä Profeetta?

Veljet, katselemmeko paavi Fransiskuksessa Raamatun Väärää Profeettaa? Vaikka en voi sanoa varmasti, niin uskon, että tämä mies täyttää kaikki kriteerit.

Uskon, että Jumala käyttää paavi Fransiskusta näinä viimeisinä päivinä tuomaan Antikristuksen. Uskon myös, että hän voi olla viimeinen paavi.

Maailma on niin sokea totuudelle, koska se hylkää Totuuden!

Joh. 14:6: Jeesus sanoi hänelle: ‘Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” Yksin tämä jae paljastaa, että URI on satanistinen.

Taivaaseen on vain YKSI tie ja se on Jumalan Pojan Herra Jeesuksen Kristuksen kautta. Kaikki muut yritykset päästä taivaaseen ovat turhia.

How Can I Be Saved?

A Sermon for Sunday

Shalom b’Yeshua

MARANATHA!

grandmageri422@gmail.com

 

Tulkaa ja katsokaa (osa 2)

Come and see (Part II)
15.3.2019 by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Tulkaa ja katsokaa (osa 1).

Viime postissani aloin kiinnittää huomiotanne perusteettomiin riskeihin, joita lukemattomat evankelikaalit ottavat, yliarvostaessaan akateemisia saavutuksia. Se, että asetamme liian paljon toivoa pääntietoon, on todellisuus, jota ei voida kieltää, kun ratkaisut ja päätöslauselmat, joita tällainen haaveilu on aiheuttanut, puhuvat liian äänekkäästi, että ne voitaisiin noin vain ohittaa. Ja minun on sanottava, että viesti on aika huolestuttava.

Kuinka tulimme tällaiseen petolliseen optimismiin? Väitän, että se tuli kristillisen koulutuksen sekularisaation kautta, sekularisaation, jonka synnytti vahva usko, että tärkeintä on koulutus.

Juuri tätä kuitenkin peräänkuulutan kyseenalaistamaan ainakin mitä tulee kristilliseen tietoon.

Kahdenlaista oppimista

Kristillinen oppiminen on ensisijaisesti sitoutumista moraaliin, joten jos ihminen ei elä oikeanlaista elämää, hän ei kristillisen tiedon osalta edisty lainkaan. Yritys piilottaa tämä totuus diplomien taakse voi vain pahentaa murhenäytelmää.

Toisaalta älyllisellä oppimisella ei ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Joku voi olla sarjamurhaaja ja saada enemmän diplomeja, kuin professori V.N. Parthiban. Valitettavasti tätä ratkaisevaa eroa ei oteta huomioon ja niin tuotamme ”sananpalvelijoita” kuin Clemson-yliopisto arkkitehtejä.

Se, mitä haluan sanoa, on, että UT:ssa tutkintotodistuksia ei missään koroteta. Itse asiassa niitä ei edes mainita. Mistä siis kaikki nämä uudet evankelikaalien vaatimukset tulevat? Minusta tuntuu, että olemme eksyneet tiedon polulta ja tässä me olemme etsimässä maailmallisia korvikkeita.

Takaisin aktiivisiin vastauksiin

Viime postissani jaoin todelliset vastaukset kahteen alaryhmään, nimittäin passiivisiin ja aktiivisiin. Sanoin myös, että passiiviset vastaukset voivat tuottaa vain informaatiota, ei tietoa.

Tässä postissa väitän edelleen, että vain aktiiviset vastaukset voivat synnyttää todellista tietoa.

Natanael

Olemme jo ajatelleet vastausta, jonka Jeesus antoi kysyttäessä: ”Rabbi, missä sinä majailet?” Hänen ensisijainen vastauksensa oli yhtä lyhyt kuin aktiivinenkin: ”Tulkaa ja katsokaa.” Tässä on ymmärrettävä, että ”tulkaa ja katsokaa” ei sellaisenaan ollut vastaus, vaan se oli paketti, jossa vastaus oli piilotettuna ja ainoa keino henkilölle purkaa se, oli seurata Jeesusta päästäkseen paikkaan, jossa Hän majaili.

Seuraavassa toinen esimerkki siitä, mitä aktiivinen vastaus voi saada aikaan.

”Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista’. Natanael sanoi hänelle: ’Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?’ Filippus sanoi hänelle: ’Tule ja katso’.” (Joh. 1:45,46)

Joten tässä meillä on Natanael, joka kysyy: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippus olisi voinut opettaa häntä kaksi tuntia, mutta hän tiesi parempaa. Hän tiesi, että passiivinen vastaus ei johtaisi minnekään. Niinpä hän sanoi hänelle: Tule ja katso.”

Tällainen operatiivinen vastaus johtaa ihmisen henkeyttävään tietoon (breathing knowledge). Natanaelin kohdalla se sai aikaan ihmeen: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas” (Joh. 1:49). Tämä on tietoa, veljet! Toisin kuin pelkkä informaatio, se leikkaa syvälle sieluun ja osuu koko ihmiseen; se tuo myös muutoksen ja sytyttää sydämen.

Opetus, joka ei saa aikaan liikettä – ja joskus uhrautuvaa sellaista – on hyödytöntä ja vaarallista. Vaarallinen, koska se voi saada ihmisen uskomaan, että hän tietää, kun todellisuudessa hän ei tiedä mitään, niin kuin pitäisi tietää.

Nainen kaivolla

Sitten meillä on nainen kaivolla: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus? Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.” (Joh. 4:29,30). Tulos on jälleen mahtava: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja” (Joh. 4:42).

Paavali viittaa sellaiseen kuulemiseen sanoessaan efesolaisille:

”Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa” (Ef. 4:20,21).

Tällaiset Kirjoitukset eivät jätä lukijaa tuoliin; ne työntävät häntä eteenpäin sinne, missä tieto on löydettävissä. Ne lietsovat moraalista liikettä niin sanoakseni ja sitä ihminen tarvitsee, jos haluaa päästä Jumalan totuuteen.

Mitä ”tulkaa ja katsokaa” tarkoittaa

Kun joku sanoo sinulle ”tule ja katso” hän pyytää sinua seuraamaan itseään. Niinpä sanonta tarkoittaa moraalisia käsitteitä, kuten kuuliaisuus, alistuminen ja antautuminen. Tämä on yksi syy siihen, miksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Seuraa minua”, sillä vaikka ihminen voi saada kristillistä informaatiota staattisessa tilassa, hän ei saavuta kristillistä tietoa sillä tavalla. Juuri tätä Jeesus todistaa. Kiinnitä huomio hänen sanoihinsa:

”Niin Jeesus sanoi heille: ’Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.’” (Joh. 12:35)

Tässä se taas on. Jeesuksen mukaan ennemmin tai myöhemmin pimeys valtaa staattisen kristityn eikä hän tiedä, mihin on menossa. Hänellä voi olla kaikenlaisia tutkintotodistuksia taskussaan, mutta jos hän ei tiedä, mihin hän menee, niin mitä syytä on ottaa hänet oppaaksi? Tämä on vakava kysymys ja teemme hyvin, kun käsittelemme sitä rehellisesti.

Toinen asia, jota sanonta ”tulkaa ja katsokaa” tarkoittaa, on, että ihminen, joka kieltäytyy tulemasta, ei näe. Toisin sanoen passiivinen vastaus – tai passiivisuus yleensä – jättää ihmisen sokeaksi. Näin on, koska passiivinen vastaus ei saavuta silmiä, se saavuttaa vain korvat.

Johtopäätös

Jätän teille Jeesuksen sanat: ”Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne” (Joh. 8:38). Ja jälleen: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme” (Joh. 3:11). Tässä Jeesus yksinkertaisesti vahvistaa, että se, mitä tiedämme, vastaa näkemäämme. Hän puhui tässä Nikodemuksen kanssa, jolle hän oli juuri sanonut: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!” (Joh. 3:10). Ilmeisesti Nikodemuksella oli runsaasti informaatiota päässään, mutta häneltä puuttui tietoa. Hän tarvitsi tulla ja katsoa. Miten on meidän laitamme?

 

Tulkaa ja katsokaa (osa 1)

Come and see (Part I)
14.2.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Niiden teistä, jotka olette seuranneet blogiani jonkin aikaa, on oltava tietoisia joistakin huolenaiheistani, joista yksi on kuolleen kristillisen tiedon tuhoisa sivuvaikutus. Murhenäytelmä – enkä yhtään liioittele – liittyy perusteettomaan väärinkäsitykseen, tai ehkä jopa pahempaan, jossa on kyse evankelikaalisesta petoksesta – petoksesta, joka koostuu keltaisen muovin esittämisestä tai myymisestä, ikään kuin se olisi kultaa.

Oikein! Meitä on johdettu sekoittamaan kuollut kristillinen tieto (information) elävään kristilliseen tietämykseen/tuntemukseen (knowledge) ja katastrofin lopputulos vaikuttaa nyt evankelikaalisiin massoihin, kuin ei koskaan ennen ja vasta aika näyttää, mikä lopputuote on oleva. Yksi on varmaa: se ei ole meidän mieltymyksemme mukaista ja me tulemme harmittelemaan ja katumaan. Tässä postissa rajaan jälleen kerran elävän kristillisen tiedon kuolleesta, sillä mitä nopeammin ymmärrämme olemassa olevan vastakkainasettelun, sitä vahvemmilla olemme.

Eron esittely

Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Niin Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan sanoi heille: ”Mitä te etsitte?” He vastasivat hänelle: ”Rabbi” – se on käännettynä: opettaja – ”missä sinä majailet?” Hän sanoi heille: ”Tulkaa ja katsokaa”. Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen tykönään sen päivän. Silloin oli noin kymmenes hetki.” (Joh. 1:35–39).

Tässä meillä on kaksi opetuslasta, jotka tulevat Jeesuksen tykö kysyen: ”Opettaja, missä sinä majailet?” Yleensä, kun joku kysyy, hän odottaa vastausta. Vastaus voi tietysti olla oikea tai väärä, mutta tässä keskityn oikeisiin vastauksiin, koska ne ovat niitä, jotka sopivat siihen, mitä haluan sanoa.

Oikeat vastaukset voidaan jakaa kahteen alaryhmään, nimittäin passiivisiin ja aktiivisiin. Kun ymmärrämme näitä kahta alaryhmää vastaavat perinnöt, ymmärrämme sen leveän kuilun, joka erottaa kristillisen tiedon (information) kristillisestä tuntemuksesta (knowledge).

Passiiviset vastaukset

Aloittakaamme passiivisilla vastauksilla. Niitä koskeva hämmästyttävä asia on, että niitä voidaan saada staattisessa tilassa, sillä ne eivät vaadi muuta kuin älyllistä osallistumista. Siksi niitä voi tulla päähämme, kun istumme sohvalla kahvia juomassa. Eräässä mielessä ne ovat helppoja vastauksia.

Kuten kohta näemme, tällaiset vastaukset voivat välittää vain tietoa. En sano, että näin saatu tieto olisi täysin hyödytöntä. Sanon vain, että se jää hyvin kauas kokemusperäisestä tiedosta eli ilmoituksen kautta saadusta, koska sillä itsessään ei ole suoraa vaikutusta elämäämme. Itse asiassa voimme pitää informaatiota pelkkänä tiedon varjona, sillä siinä ei ole mitään todellisuutta.

Aktiiviset vastaukset

Sen sijaan aktiiviset vastaukset edellyttävät osallistumistamme. Itse asiassa ne saattavat mennä niin pitkälle, että vaativat antautumistamme ja se johtuu siitä, että ne eivät tule luoksemme. Ne vaativat meitä menemään niiden luokse. Ja jos kieltäydymme, jäämme ilman vastausta, tai mikä pahempi, ilman tietoa. Siksi on niin paljon tietämättömyyttä tänä päivänä. Tykkäämme helpoista vastauksista, joten menemme raamattukouluihin, täytämme päämme tiedolla (information) ja kävelemme ulos diplomi kädessä. Älä ymmärrä minua väärin; diplomissa sinänsä ei ole mitään väärää, kunhan ymmärrämme sen vähäisen arvon. Mutta juuri tässä on ongelma; me yliarvioimme sen, asetamme sen jalustalle, ylistämme sitä entisaikojen jumalana ja avaamme mahdollisuuksien ovia ihmisille, jotka tietävät vain vähän Kristuksen koulusta. (Ef. 4:20,21). Tämä on todellakin murhenäytelmä.

Se voi tuntua ristiriitaiselta, mutta ajassa, jossa on paljon diplomeja, tietämättömyys rehottaa ja näin ollen Hoosean sanat ovat edelleen ajankohtaiset: Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla” (Hoosea 4:6). (Jokseenkin kaikki englanninkieliset käännökset käyttävät taidon kohdalla sanaa knowledge, tietämys, tuntemus. Suom. huom.) On selvää, että tämä on tuhoisaa, mutta onnettomuutta pahentaa se tosiasia, että useimmat evankelikaaliset uskovat olevansa upotettuja tiedon mereen, kuin ei koskaan ennen. Kaikki tämä ja paljon muuta on viemässä meitä hengelliseen pimeään aikaan, aikaan, joka jo vaikuttaa meihin negatiivisesti sotilaallisessa marssissamme.

Jeesuksen vastaus

Kuten olemme nähneet, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Opettaja, missä sinä majailet?” Jeesus olisi voinut antaa heille osoitteensa tai koordinaattinsa; se olisi ollut passiivinen vastaus, eli se olisi jättänyt heille pelkkää informaatiota. Mutta Hän halusi antaa heille enemmän, joten Hän antoi heille vastauksen, joka kantoi tietoa siivissään eli aktiivisen vastauksen. Hän kehotti heitä: ”Tulkaa ja katsokaa.”

Päivän päättyessä he tiesivät, missä Jeesus asui, sillä he olivat taipuneet tiedon vaatimuksiin. He tiesivät talon värin ja mistä se oli tehty. He tiesivät, mitä näkyy, kun katsoo ulos ikkunasta. He olivat myös varmistaneet, että se oli järjestyksessä, valoisa tai pimeä. He jopa tiesivät talon ominaishajun ja miltä ulko-ovi näyttää. He olivat nähneet sen, koskettaneet sitä, mennet sisään, istuneet siellä ja kokeneet sen. He tiesivät, miten sinne päästään ja tullaan takaisin. Voimme sanoa ja sanoa todella, että HE TIESIVÄT, missä Jeesus asui.

Kuten me kaikki ymmärrämme, passiivinen vastaus ei olisi voinut antaa kaikkia näitä asioita. Mutta jotenkin suuri joukko evankelikaalisia suosii halpoja passiivisia vastauksia ja arvostaa niitä hienona kultana. He etsivät niitä, maksavat niistä, kirjoittavat ne muistiin ja siellä he menevät, täysin onnellisina, ikään kuin mitään ei olisi todella kadoksissa. Tämä on sydämen särkevä katastrofi, ja uskokaa minua, se on synkempi, kuin miltä näyttää.

Jatkuu artikkelissa Tulkaa ja katsokaa (osa 2).