Ole Israelin puolella

Tornado iski Yhdysvalloissa viikko sitten 22.5.2011 tuhoten maan tasalle 50 000 asukkaan Joplinin kaupungin. Kyseessä on tuhoisin yksittäinen tornado Yhdysvalloissa vuoden 1953 jälkeen. Tornadon jäljiltä on löydetty 140 kuollutta ja yli 100 henkilöä on edelleen kateissa. Tänään MTV3 uutisoi, että USA:ssa on nyt harvinaisen hurja tornadokevät – tornadoja on ollut tavallista enemmän ja kuolonuhreja on tullut historiallisen paljon.

Vain kolme päivää aiemmin lehdet ja TV uutisoivat, miten Yhdysvaltain presidentin Barak Obaman linjapuhe suututti Israelin. Puheessaan Obama sanoi, että Israelin ja palestiinalaisten rauhan pitää perustua vuoden 1967 sotaa edeltäneisiin rajalinjoihin. Näihin rajoihin tosin voitaisiin tehdä muutoksia yhteisellä sopimuksella. (MTV3 20.5.11). Heti kohta Lähi-Idän kvartetti eli Yhdysvallat, YK, EU ja Venäjä ilmaisivat tukensa tälle linjaukselle. Pari päivää puheen jälkeen palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas vaati Obamaa painostamaan Israelia, jotta se suostuisi vuoden 1967 rajoihin. Palestiinalaisten vapautusjärjestö PLO puolestaan aikoo hakea syksyllä YK:n tunnustusta valtiolleen, jos Israel ei suostu esitettyihin rajalinjoihin. (HS 21.5.11). Tuota ilmoitusta ei ole kovin paljon vielä kommentoitu, mutta se saattaa olla ratkaiseva askel huonompaan suuntaan Israelin kannalta. Viekö se Israelin sotaan koko muuta maailmaa vastaan? Todella veitsen terällä nyt eletään.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun jokin katastrofi kohtaa Yhdysvaltoja heti kun se koskee Jumalan valittuun kansaan Israeliin. Edellinen vastaava kerta oli syksyllä 2005, kun Katrina-hurrikaani iski. Se oli tähänastisista yksi eniten ihmisuhreja vaatinut ja kaikkein suurimmat taloudelliset menetykset aiheuttanut hurrikaani Yhdysvaltain historiassa. Vain viikkoa aikaisemmin Israel oli joutunut tuhoamaan 9500 asukkaan juutalaissiirtokunnan Gazassa Yhdysvaltain painostuksesta. Monet Israelin rabbeista, kuten Avraham Shmuel Lewin, ovat sanoneet suoraan, että siirtokunnan tuhoamisella ja hurrikaanilla on syy-yhteys keskenään.

Vastaavia esimerkkejä on muitakin aikaisemmilta vuosilta, mutta yksityiskohtia niistä en enää muista.

Israel on maa, josta Jumala sanoo: ”Tämän on minun”. Kukaan ei silloin voi koskea Jumalan silmäterään nousematta itse Jumalaa vastaan. ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1. Moos. 12:3). Lue Jack Hayfordin kirjoitus: Miksi olla Israelin puolella tänään.

Read Full Post »

Vanhan ajan usko riittää!

Kuulin eilen Radio Deistä Seppo Kohvakan kappaleen, jossa hän laulaa ”Anna mulle vanhan ajan usko, se riittää mullekin”. Koko laulun sanat löytyvät täältä.

Kyseinen laulu sopii mitä parhaiten tälle ajalle, jossa kaikki muu tuntuu kelpaavan paitsi se vanhan ajan usko. Eräässä tutkimuksessa on esimerkiksi todettu, että kolme neljästä suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta vain neljäsosa uskoo niin kuin kristinusko opettaa. Tilalle on tullut niin kutsuttu uushenkisyys, jolla tarkoitetaan uutta kansan- ja yleisuskonnollisuutta. Siinä maailmankaikkeuden henkinen voima – ”Jumala” – löytyy ihmisestä sisältä. Ihminen voi muodostaa oman uskonsa eri uskontoja yhdistelemällä. Samanaikaisesti saatetaan uskoa Jeesukseen ja idän uskontojen jälleensyntymiseen.

Edellä kuvatulle uushenkisyyden kasvulle voidaan löytää ainakin yksi selitys Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksesta Monikasvoinen kirkko. Siinä todetaan, että 57 % suomalaisista lukee Raamattua harvemmin kuin kerran vuodessa (s. 35). Vain 12 % lukee sitä viikoittain tai vähintään kerran kuukaudessa. Samassa tutkimuksessa myös paljastui, että tärkein syy olla osallistumatta seurakunnan tilaisuuksiin on se, että ihmiset haluavat hoitaa jumalasuhdettaan yksityisesti ilman kirkkoa (s. 39). Kun ei lueta Raamattua eikä saada opetusta siitä, niin ei mitenkään voida erottaa oikeaa ja väärää. Kirkko ei enää ole ihmisille auktoriteetti, joka sanelee, mikä on oikea oppi. Ja miten voisi ollakaan, kun kirkosta löytyy pappeja, jotka julkisesti saarnassaan kieltävät Jeesuksen neitseestä syntymisen, tai pappeja, jotka iskevät raamattupiirissä Raamatun pöytään ja sanovat ”Tämä kirja ei ole totta!”. Nuo molemmat esimerkit ovat pääkaupunkiseudun seurakunnista. Ei suomalainen ole tyhmä; jos hän näkee, että kirkossa ei ole uskoa, hän hakee sitä muualta tai muodostaa itse oman uskonsa.

Ihmisillä on uskontoon liittyen kokemusten kaipuuta. Uskon pitäisi tuntua joltakin ja sen pitäisi vaikuttaa jotenkin. Kirkko vastaa tähän esimerkiksi tuomalla kokemuksellisuutta ”kristillisen mystiikan” ja ”kristillisen mietiskelyn” muodossa. Karismaattisuudessa puolestaan kokemukset ovat hyvinkin tuntuvasti läsnä. Ei kokemuksissa sinällään mitään väärää ole, mutta silläkin tiellä on  mahdollista mennä metsään. Kirjoitan joskus myöhemmin oman juttunsa kokemuksellisuudesta, ja kuinkas muuten – omien kokemusteni pohjalta.

Kirkossa on viime vuosina tullut entistä enemmän esille ne äänenpainot, jotka esittävät uutta tulkintaa Raamatusta. Ja nämä mielipiteet saavat paljon kaikupohjaa niiden parissa, joille vanhan ajan usko ei riitä.

Mutta ei pelkästään kirkko ole sellainen, jolle ei riitä perinteinen usko. Vapaista kirkkokunnista on lähtenyt jäseniä, jotka ovat perustaneet monia pieniä yhteisöjä. Nämä yhteisöt pohjautuvat esimerkiksi menestysteologiaan tai vaikkapa Starfish- eli meritähtimalliin. Viimeksi mainitusta löytyy hyvä analyysi täältä. Jossain piireissä taas opetus kietoutuu (ja kieroutuu) hengellisen DNA:n ympärille.

Itse olen ollut uskossa lapsesta asti. Silti joskus on vaikeaa erottaa oikea ja väärä opetus toisistaan – niin taitavasti väärät painotukset on kudottu oikean joukkoon. Saatatkin kysyä, että mitä niissä sitten on väärää, jos niitä ei välttämättä edes huomaa? Muista, että todellinen eksytys tulee valkeuden vaatteissa – se tulee sillä tavalla, että jopa valitutkin eksyvät (Matt. 24:24). Kyseessä on henkivalta, joka vie kauemmas siitä vanhan ajan uskosta niin, että tilalle tulee jotain muuta.

”Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia” (1. Tim. 4:1). ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4:3-4)

Miten sitten vain vähän aikaa uskossa ollut voi erottaa väärän opetuksen? Tässäpä onkin se todellinen vaara! Nyt tarvitaan jo uskossaan kasvaneilta todellista hereillä olemista ja puuttumista seurakunnan sisällä mahdollisesti esiintyviin vääriin painotuksiin. Pyydä Jumalalta itsellesi henkien erottamisen armolahjaa! Äläkä juokse paikasta toiseen eri puhujien perässä. Paavali kirjoittikin viisaasti: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan” (Hepr. 10:25).

Mitä sitten on se vanhan ajan usko, joka laulun mukaan riitti isälle ja äidille sekä Pietarille, Paavalille ja Jaakobille? Se on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja hänen lunastustyöhönsä, jossa Hän kuoli meidän syntiemme vuoksi. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Kun tähän uskomme, se riittää meille jokaiselle silloinkin, kun tulee lähtömme aika tästä maailmasta.

Vanhan ajan uskon keskipisteenä on Jeesus. Vanhan ajan uskon suuntaviivat löytyvät Raamatusta, joka on todellista Jumalan sanaa.

Read Full Post »

Uutiset, huonot uutiset ja talousuutiset

Suomessa ja muualla Euroopassa kiistellään tällä hetkellä siitä, pitäisikö Portugal-tukipaketti hyväksyä ja millä ehdoilla. Samaan aikaan jo kertaalleen suosta nostettu Kreikka nousee uudelleen otsikoihin. Otsikot viikon ajalta kertovat: ”Kreikan luottoluokitusta laskettiin jälleen”, ”Brittiministeri: Kreikka kaivannee euroalueen lisäapua”, ”Kreikan velkakriisissä jäljellä vain huonoja ratkaisuja”, ”Kreikka-kriisin onnellinen loppu lähes mahdoton” jne.

Taloussanomat-verkkolehti kirjoittaa: ”Nordean ekonomistit antavat ankeita ennusteita Kreikasta – tarjolla on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. He arvioivat, että Kreikkaan pumpataan rahaa vielä pitkään.” Tuensaajavuorossa on nyt Portugali, mutta asiantuntijat arvelevat, että Kreikan uutta hätärahoitusta valmistellaan jo. Miten tämä on mahdollista? Kreikallehan myönnettiin lainaa 110 miljardia euroa vuosi sitten, josta Suomen osuus on 1,5 miljardia. Nyt arvioidaan, että Kreikka tarvitsisi vielä lisää 70 miljardia.

No, annetaan Kreikalle tässä välissä vähän lisää rahaa ja jatketaan sitten Euroopan vakautusmekanismin luomista. Kohta koko ongelma on onneksi pois päiväjärjestyksestä. Näin voi ehkä joku tavallinen kansalainen ajatellakin valtaapitävien aivopesun tuloksena. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Itse asiassa Kreikka ei edes olekaan velkaisin euromaa, vaikka siltä äkkipäätään kuulostaisi. Monasti tilastoissa tarkastellaan pelkästään valtioiden velkamääriä. Esimerkiksi Portugali on vain lievästi ylivelkainen tällä tavalla tarkasteltuna. Analyysiyhtiö Lombard Street Researchin mukaan (Taloussanomat 15.5.2011) oikea tapa on laskea yhteen valtiovelan lisäksi myös yritysten ja kotitalouksien velat – ne kaikkihan kuormittavat kansantaloutta. Tällä tavalla laskettuna Kreikan kokonaisvelka on 230 % maan vuotuisesta bruttokansantuotteesta, Portugalilla 310 % bkt:sta ja Irlannilla peräti 330 %.

Mitä edellä olevista luvuista pitäisi sitten ymmärtää? Jos Kreikalle on viime vuoden toukokuussa myönnetty mittava pelastuspaketti ja se on taas konkurssin partaalla, niin miten on tilanne Portugalin ja Irlannin osalta? Nyt meille syötetään pajunköyttä, että on pakko pumpata rahaa näihin Etelä-Euroopan maihin, jotta Euroopan talous ja elintaso meillä ei kärsisi. Kaikki raha tulee menemään aivan hukkaan – konkurssi odottaa kyseisiä maita joka tapauksessa. Sitä ei kukaan esimerkiksi Euroopan Keskuspankista voi sanoa ääneen, koska se aiheuttaisi heti sijoitusten pakenemisen näistä maista ja tilanteen huononemisen entisestään. Nyt yritetään vain laittaa paikkaa paikan päälle ja antaa tekohengitystä niin pitkään kuin mahdollista – ja samalla sinne menevät meidän jokaisen verorahamme kuin Kankkulan kaivoon. Velkaa hoidetaan velkarahalla, joka johtaa yhä syvempään suohon.

Ekonomisti Elina Berghäll kirjoittikin Helsingin Sanomissa 19.5.2011 osuvasti: ”Nyt ylisuuria riskejä ottaneille saksalaisille, ranskalaisille ja englantilaisille pankeille viestitään, että pelastava eurooppalainen veronmaksaja kyllä saapuu tarvittaessa. Siten kylvetään uuden kriisin siemen. … Nykyinen yhteisvastuukäytäntö hajauttaa kustannukset Euroopan veronmaksajille, kun taas hyödyt voivat kertyä hyvinkin keskittyneesti.”

Suomessa on tapetilla juuri nyt sijoittajien vastuun saaminen väliaikaiseen kriisirahastoon. Sitä käytettiin jopa vaaliaseena, ja sen hyväksyminen on nykyisissä hallitusneuvotteluissa ehtona hallitukseen pääsylle. Maaseudun Tulevaisuus kirjoittaa 23.5.2011, miten asia itse asiassa on: ”Ei tullut sijoittajan vastuuta väliaikaiseen kriisirahastoon. Näyttää siltä, että sitä ei tule edes pysyväänkään. Ja vaikka tulisikin, ei Kreikassa, Portugalissa ja Irlannissa olisi sen voimaan tullessa enää euroakaan yksityisten sijoittajien rahaa. Sijoittajat eivät ole tyhmiä.”

Hyvin monien asiantuntijoiden mukaan Kreikan ja Portugalin ongelmat ovat niin syviä ja rakenteellisia, että niiden korjaamiseksi ei ole käytännössä mitään tehtävissä. Kilpailukykyä ei voi yrittää parantaa nykyistä enempää palkkoja alentamalla, koska se johtaa levottomuuksiin, joita on jo nähty aika tavalla näissä maissa. Velkoja ei voi antaa anteeksikaan, koska se johtaa sellaiseen hälläväliä-asenteeseen, että budjetteja ei tarvitsekaan saattaa tasapainoon. Ainoaksi ratkaisuksi monet näkevät eurosta irrottautumisen. Se mahdollistaisi oman valuutan käyttöönoton ja devalvoimisen eli maan valuutan arvon laskemisen muihin valuuttoihin nähden. Tämä taas aiheuttaisi valtavan talletuspaon maan pankeista, joka johtaisi syvään lamaan. Jos Kreikka irrottautuisi eurosta, spekulaatiot Irlannin ja Portugalin suhteen lähtisivät välittömästi liikkeelle ja aiheuttaisivat myös niiden joutumisen hallitsemattomaan tilaan.

Kyse on aivan kuin kauhun tasapainosta – mitään ei voi tehdä, kun kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Miten ja miksi tähän on tultu? Aiemmin mainitun analyysiyhtiö Lombard Street Researchin mukaan euromaiden riskipitoisuudelle ja velkakriisin venymiselle on selvä syy – Euroopan rahaliitto Emu ja EU. ”… Emun ja yhteisvaluutta euron keskeiset ominaispiirteet osaltaan voimistivat nyt pinteessä olevien maiden velkaantumista.” Ja niin kuin meille aikoinaan markkinoitiin EU:ta kaikin mahdollisin ylisanoin…

Velka orjuuttaa. Velallinen on mahdollista saada tekemään mitä tahansa, jotta pääsisi eroon veloistaan. Edellä kuvatut euroalueen ongelmat eivät ole ainoat maailmalla; koko globaali talous on kuilun partaalla. Nyt on näköpiirissä globaaliin maailmanvaluuttaan siirtyminen – sen laukaisisi viimeistään maailmanlaajuinen talousromahdus. Uudesta maailmanjärjestyksestä (New World Order, NWO) on puhuttu jo vuosikymmenet, välillä on ollut hiljaisempaa. Viime vuosina on taas alkanut kuulua puhetta tämänkaltaisesta järjestelmästä talousongelmien ratkaisemiseksi.

Onko meidät tieten tahtoen johdettu valtaeliitin toimesta tähän talousorjuuteen? Nyt olisi aika irrottautua eurosta ja EU:sta. Kristittyinä voimme aina rukoilla, että Jumala johdattaisi kansamme tien oikeaan suuntaan ja antaisi kansallemme oikeamielisiä päättäjiä. Suuressakin kriisissä voi olla mahdollisuus ja siunaus, kun sitä rukoilemme.

Yksi tärkeä asia pitää tiedostaa, kun puhutaan globaalista rahajärjestelmästä. Se on melko varmasti tie pedonmerkkijärjestelmään, josta Raamattu puhuu. Nyt jos koskaan on seurattava ajan merkkejä!

Lisäys 24.5.2011:

Kirjoitin kuukausi sitten, että Kreikan arvioidaan tarvitsevan 70 miljardia euroa lisää lainaa. Nyt puhutaan, että rahaa tarvittaisiin ainakin 120 miljardia. Uutiset Kreikan tilanteesta tällä hetkellä ovat erittäin lohduttomia. Kreikan taloudessa ja yhteiskunnassa sanotaan olevan sellaisia perustavaa laatua olevia ongelmia, että niitä ei aivan helpolla pysty muuttamaan.

Helsingin Sanomien kolumnissa 22.6. Paavo Rautio kirjoittaa kreikkalaisen yhteiskunnan epäkohdista. Hallinto on äärimmäisen byrokraattista ja korruptoitunutta, ja virkamiehiä on paljon. Eläkeiät ovat alhaiset ja palkat joillakin aloilla päätä huimaavia. Esimerkiksi veturinkuljettaja ansaitsee Suomen kustannustasoon suhteutettuna 15 000 €/kk. Valtionyhtiöt ja puoluepolitiikka ovat kietoutuneet yhteen: vaalivoiton myötä puolueet palkitsevat tukijoitaan viroilla ja eduilla yhtiöissä. Monet ammatit on suljettu pois kilpailulta. Lue lisäksi vuoden takainen Talouselämä-lehden verkkokirjoitus Kreikan kukkaro tyhjeni, jossa hieman valotetaan edellä kuvattuja ongelmia. Lue myös Kauppalehden artikkeli, jossa listataan Kreikan pielessä olevia asioita.

Kohta (heinäkuussa) Kreikalle annettavassa lainaerässä on 8 miljardia euroa erääntyvien lainojen maksamiseen ja 4 miljardia lainojen korkojen maksamiseen. Käytännössä maa tuskin kykenee koskaan maksamaan edes lainojen korkoja takaisin puhumattakaan siitä, että se pystyisi lyhentämään varsinaisia lainojaan. Kreikan perusongelma on se, että siellä kulutetaan enemmän kuin tienataan. Vaikka kuuluisa Huittisten hullu mies söi enemmän kuin tienasi, silti hänelle jäi lopulta säästöön enemmän kuin muille. Siinä olisi oppia meille kaikille!

Read Full Post »

Missä sinä olet?

Eilen olin eräässä tilaisuudessa, jossa hartauspuheen pitäjä esitti hienon ajatuksen. Kun syntiinlankeemus oli tapahtunut, Jumala etsi Aadamia. Hän ei kysynyt ensimmäisenä ”Mitä sinä olet tehnyt?”, vaan kysyi sen sijaan: ”Missä sinä olet?”.

Toistamatta sen enempää puhujan ajatuksia haluan jakaa kanssasi joitakin tuntoja tästä aiheesta.

Aadam ja Eeva olivat syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta. Samalla heille tuli tietoisuus siitä, että olivat tehneet väärin. Siksi he lymysivät paratiisissa piilossa Jumalaa. Ei Jumala esittänyt kysymystään sitä varten, etteikö Hän olisi täysin tiennyt, mitä on tapahtunut ja missä ihminen on (Aadam tarkoitta ihmistä). Kysymys on ihmistä itseään varten, jota hän voisi ymmärtää jotain omasta tilanteestaan.

Kun teemme väärin, haluamme piiloutua Jumalalta samalla tavalla kuin jo ensimmäiset ihmiset tekivät. Silti Jumala näkee kaiken – Hän tietää lankeemuksemme. Turha meidän on yrittää niitä piilotella. Meidän tulee sen sijaan katuen tulla Jumalan eteen pyytäen anteeksi rikkomuksiamme. Sitä Hän tahtoo ja sen takia Hän kutsuu meitä: ”Missä sinä olet?”.  Hän kutsuu meitä omaksi parhaaksemme.

Ihminen on monesti omilla teillään ja kaukana Jumalasta. Silti Jumala koko ajan etsii ja yrittää saada meidät kuulemaan kutsunsa – ”Missä sinä olet?”. Samalla tavalla tuhlaajapoikakertomuksen isä oli varmasti monta kertaa mielessään huutanut rakasta poikaansa.

Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.  Mutta poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään. (Luuk. 15:20-24)

Kertomuksen isä kuvaa Jumalaa, jolla on todellinen rakkaus meitä lapsiaan kohtaan. Tuon rakkauden edessä näemme oman syntisyytemme ja saamme sen Hänelle tunnustaa. Samalla saamme vapauden taakoistamme. Hiljenny siis kuulemaan, kun Jumala kutsuu sinua sanoen ”Missä sinä olet, rakas lapseni?”.

Read Full Post »

EVVK – Kirkkopäivät

Nuorison kuulee aina silloin tällöin lausuvan akronyymin EVVK, eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Sama kirjainlyhenne tuli itselleni mieleen, kun katsoin Lahdessa 13.-15.5.2011 pidettävien kirkkopäivien ohjelmaa. Miten jostain tapahtumasta on saatukin niin kuiva ja mitäänsanomaton? Ohjelmassa on muun muassa valokuva- ja taidenäyttelyitä, performanssiesityksiä, konsertteja yms. kulttuuritapahtumia, sosiaalifoorumi ja muita seminaareja aiheista maan ja taivaan väliltä. Ohjelmaa on aivan hengästymiseen asti. Toki mukana on tilaisuuksia lähetystyöstä, seurat, jumalanpalveluksia ja jopa Jukka Norvannon yhden tunnin mittainen raamattuluento, mutta miten löytää jyvät akanoista, kun on 100 tapahtumaa ympäri kaupunkia?

No ehkä minä olen väärässä. Nimittäin viimeksi kirkkopäivillä oli 40 000 vierailijaa, ja ilmeisesti tänäkin vuonna kävijöitä riittää.

Jotain sellaista kirkkopäiviltä puuttuu, joka saisi minut lähtemään mukaan – paitsi tuo Norvannon osuus. Olen käynyt monilla hengellisillä kesäjuhlilla, joten arvostan tämänkaltaisissa tapahtumissa ennen kaikkea hengellistä sisältöä. Kirkkopäivät eivät ilmeisesti halua profiloitua samaan kategoriaan muiden (hengellisten) tapahtumien kanssa, vaan tarjoaa kulttuuria ja muuta korkeatasoista ”hengen”ravintoa.

Eikö silti ihmisen iankaikkista sielua ruokkiva hengellinen ravinto olisi yksi tärkeimmistä asioista? Ainakin tästä voidaan nähdä yksi selkeä asia: kirkon herätysliikkeet, jotka järjestävät hengellisiä kesäjuhlia, pitävät huolta ihmisten sielun tilasta ja tarjoavat sanaa Jeesuksesta. Kirkko puolestaan omilla päivillään tarjoaa enemmän kaikkea muuta – aika paljon uskonnolliseen kaapuun puettua ajanvietettä. Ei pidä siis yhtään ihmetellä, miksi kirkon nykyjohto suhtautuu niin peittelemättömän nurjasti herätysliikkeisiin.

En ole kirkkopäivillä käynyt, joten saatoin antaa edellä väärän todistuksen tapahtumasta. Mutta vuosikymmenten aikana asioita paljon seuranneena pystyn jotain aistimaan siitä hengestä, joka välittyy minulle pelkän ohjelman ja puhujaluettelon välityksellä. Surullista on, että suuret määrät rahaa palaa tuollaiseen toisarvoiseen toimintaan. Annettaisiin sekin rahasumma vaikka mainituille herätysliikkeille evankeliumin levittämiseen – tosin kirkon linja viime kuukausina on valitettavasti ollut, että halutaan ottaa nykyisetkin määrärahat niiltä pois.

Read Full Post »

Oikean ja väärän opetuksen tunnistaminen

Kristillisessä kentässä on kaksi äärilaitaa.

Ensimmäinen ryhmä ovat ne, joiden puheessa toistuvat kyllä sanat Jumalan suuruudesta, mutta yhä enemmän sanat rakkaus, armo ja suvaitsevaisuus. Heille oikea oppi ei ole tärkeää, vaan jokaisella on oikeus uskoa miten tahtoo. Jumala on olemassa, mutta Raamattu ei heidän mielestään välttämättä ole Jumalan ilmoitusta. Jeesuksen opetuksesta otetaan vain se osa, joka tukee omaa tulkintaa Raamatusta. Jeesus nähdään vain historiallisena henkilönä, ei Jumalan poikana ja syntien sovittajana. Tätä suuntausta kutsutaan nimellä liberaali uskonnollisuus. Ryhmästä voidaan käyttää myös nimitystä arvoliberaalit.

Toisen ryhmän muodostavat ne, joille keskeistä ovat Pyhä Henki, kokemukset, ihmeet ja merkit. Odotetaan parantumisia, liotaan eli soukataan (soaking) Pyhässä Hengessä ja juovutaan Pyhästä Hengestä – eletään voitelussa. Puhutaan kyllä Jeesuksesta, mutta keskipisteenä on Pyhä Henki. Näitä ihmisiä voidaan kutsua äärikarismaattisiksi; toinen yleisesti käytetty nimitys tästä ilmiöstä on uuskarismaattisuus.

Mutta missä on julistus ristiinnaulitusta Jeesuksesta? Eikö se ole enää muotia? Eikö tämä aika kestä kuulla tätä kristinuskon ydinsanomaa? Yhteistä kummallekin edellä mainitulle äärilaidalle on, että julistus Jeesuksen sovitustyöstä puuttuu, tai se on hyvin ohutta. Jeesus ei  olekaan enää keskipisteenä. Ja kun Jeesus ei ole keskiössä, sielunvihollinen saa helposti tilaa omille asioilleen, ja niin toiseksi tärkeimmät asiat nousevat etusijalle. Se, että puhuja huutaa ”Jeesuksen nimessä”, ei aina todista sitä, että toimitaan oikeassa hengessä. Jeesus itse sanoo: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:22-23). Tämän takia on tarpeellista arvioida opetusta ja sitä, mistä hengestä se on lähtöisin.

Koko Raamatun punaisena lankana on Jeesuksen sovitustyö. Siitä on lukuisia profetioita jo Vanhassa Testamentissa. Uusi Testamentti sitten kertoo tästä sovitustyöstä ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Jumalan silmäterä on Jeesus, ja Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Jeesusta – Jeesus on kaiken keskipiste. Ja kuka tätä raittiisti pitää esillä, on raamatullinen julistaja. Julistaja ei ole ollenkaan huono, jos ei osaa puhua mistään muusta kuin Jeesuksesta!

Toki seurakunnassa voi olla hyvää opetusta ilman että aina pitäisi kertoa Jeesuksesta. Mutta jos haluat saada selvyyden seurakuntasi todellisesta tilasta, pyydä puhujaksi sellainen, joka puhuu yksinkertaista sanomaa ihmisen syntisyydestä ja Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme sovitukseksi. Lauluksi ehdota Golgatan veressä voima on. Usein tässä tulee raja vastaan – uudestisyntymätön, sen armon kadottanut tai muuten vain paholaisen sokeuttama ihminen kun ei siedä kuulla puhetta tällaisista asioista.

Vanha sanonta on, että ”kun usko loppuu, niin konstit alkavat”. Sen enempää liberaalikristityiltä kuin äärikarismaattisiltakaan ei ole usko loppumassa – kyse on vain siitä, mihin uskotaan.

Lue myös julkaisu Oikean ja väärän erottaminen kristillisessä toiminnassa ja julistuksessa.

Read Full Post »

Paavi ei ole Jumala

Piti tämäkin ihme nähdä, että edesmennyt Paavi Johannes Paavali II on tänään julistettu autuaaksi. Seuraava vaihe on pyhimykseksi julistaminen.

Katolisessa kirkossa autuaaksi voidaan julista henkilö, joka on todistetusti tehnyt yhden ihmeen kuolemansa jälkeen. Pyhimykseksi julistamiseen tarvitaan kaksi kuoleman jälkeen tehtyä ihmettä. Vatikaaniin tulvii kertomuksia Johannes Paavali II:n tekemistä ihmeistä, joten seuraava vaihe lienee hänen julistamisensa pyhimykseksi.

Se ensimmäinen ihme tapahtui, kun ranskalainen nunna vuonna 2007 rukoili kaksi vuotta aiemmin kuollutta paavia. Nunna kertoo parantuneensa Parkinsonin taudista.

Mitä Raamattu sanoo tähän? Jumala itse ensimmäisessä käskyssä sanoo: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Tämä yksiselitteisesti kieltää meitä palvomasta ja rukoilemasta luotua Luojan sijaan. Toiseksi kyse on kuolleiden palvonnasta. Henkivallat ottavat tällöin helposti sijan, ja ihmeentekijänä voikin olla itse saatana. Aina silloin kun keskipisteenä on joku muu kuin Herramme Jeesus tai isä-Jumalamme, paholaisella on mahdollisuus tulla väliin; se kyllä osaa tekeytyä valkeuden enkeliksi.

Jos joku tulee toisen luokse sairauksiensa kanssa esirukoiltavaksi, siinä rukoillaan Jeesusta Kristusta auttajaksi. Ei esirukoilija paranna – ei kukaan meistä, ei  paavikaan. Paavinkin on pyydettävä apua Jumalalta.

Read Full Post »

David Wilkerson pääsi kotiin

Muutama päivä sitten luin uutisen: ”David Wilkerson on kuollut auto-onnettomuudessa”. Hän oli kuollessaan 79 vuoden ikäinen. Uutinen oli minulle pienoinen järkytys, olenhan seurannut hänen toimintaansa jo vuosikymmenten ajan.

Ensimmäiset muistikuvani Wilkersoniin liittyvät 70-luvulle. Savonlinnassa esitettiin David Wilkersonin kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa ”Risti ja linkkuveitsi”. Olin kirjan jo lukenut, ja nyt mieli paloi katsomaan elokuvaa. Sen näytännön oli muistaakseni seurakunta järjestänyt elokuvateatteri Killassa. Niinpä sitten suuntasimme sinne yhdessä serkkupojan kanssa. Väkeä oli sen verran paljon, että salin puolelle emme pääseet, joten eteisen puolelta yritimme muitten päitten yli jotain nähdä. Suurin jännitys taisi olla siinä, että olimme vuoden pari alle sallitun ikärajan.

Katsoin tuon elokuvan kotona uudelleen muutama kuukausi sitten. Täytyy hattua nostaa Wilkersonille, että oli Jumalan antamalle työnäylle uskollinen alkaessaan tehdä jengityötä. Sen seurauksena lukuisa määrä nuoria on päässyt irti alamaailmasta ja on antanut elämänsä Jeesukselle.

Wilkerson muistetaan monista muistakin kirjoistaan, joista kenties tunnetuin on ”Näky” ja sen uudistettu painos ”Näky nyt”. Ihmeellisellä tavalla Wilkerson näki vuonna 1974 sellaisia asioita, jotka ovat toteutuneet tuon ajankohdan jälkeen, muun muassa moraaliarvojen murentumisen ja homoseksuaalisuuden nousun. Kirjat ovat hyvin ajankohtaisia vieläkin.

Wilkerson on varoittanut moneen kertaan talouden tulevasta romahduksesta Jumalan tuomiona. Hän on saanut siitä ilmestyksen. Kirjassaan Taloudellisen tuhon jyrkänteellä – viimeinen varoitus vuodelta 1998 (ensimmäisen painoksen nimi oli Jumalan varoitus) hän uskoo globaalin talouskaaoksen johtavan pedonmerkkijärjestelmään siirtymiseen. Wilkerson kirjoittaa ”Näky”-kirjassaan: ”Oikeastaan en näe tulevan mitään varsinaista lamakautta, vaan niin laajamittaisen taloudellisen taantuman, että se vaikuttaa lähes jokaisen palkansaajan elämäntyyliin niin Amerikassa kuin muuallakin maailmassa”.

Yhdysvaltalaisille Wilkerson on profetoinut seuraavasti:

1. Jossakin maapallolla yksi valtio menee konkurssiin seurauksena Amerikassa alkaneesta katastrofikurssista. Kun uutinen tästä julkistetaan, amerikkalaisilla on tasan kaksi viikkoa aikaa nostaa rahansa pankeista.
2. Amerikka selviää kriisistä, Jumala sallii uuden alkamisen mahdollisuuden. Mutta …
3. Elämä Amerikan mantereella ei koskaan, ei milloinkaan enää palaa entiseksi. Materialismin ja hyvinvoinnin aika on peruuttamattomasti ohitse. Vain Jumalaan ankkuroituneet löytävät toivoa.
4. Nyt, ennen mainittua yhden valtion konkurssia, Jumala ilmoittaa: Järjestäkää elämänne arvot! Luopukaa materialistisista epäjumalistanne. Etsikää pyhyydessä Jumalan kasvoja!
5. Jumala on valmis olemaan tulimuuri niitten omiensa ympärillä, jotka elävät liitossa Hänen kanssansa. Ahdingossa Jumala on ilmaiseva kirkkautensa vertaansa vailla olevalla voimalla. Odotettavissa on herätyksen aika: seurakunnan luku kootaan täydeksi ja Herra Jeesus tulee.

Nyt eletään aikaa, jolloin katse tulee suunnata iankaikkisiin – ei tämän maailman mammonaan.

Ennen kaikkea olen oppinut pitämään David Wilkersonia sellaisena Jumalan miehenä, joka opettaa raittiisti ja Raamatun sanan mukaisesti. Hän ei puhu ihmisen korvasyyhyn mukaan, vaan sitä, mitä Pyhä Henki käskee puhumaan ihmisille. Keskeisenä hänen opetuksissaan on ollut aina saarna synnistä ja sen tuomasta tuomiosta, mutta samalla myös sanoma Jumalan armosta katuvia kohtaan. Samoin Wilkerson on koettanut pitää Herran huoneen puhtaana varoittamalla hyvinkin jyrkästi kaikesta siitä epäraittiista toiminnasta, jota etenkin USA:n seurakunnissa on.

Kun kuulin David Wilkersonin menehtyneen, mieleeni nousi ajatus: ottiko Jumala pois tämän ajan tunnetuimman varoittajansa, joka profeetta Jeremian lailla on koettanut varoittaa Jumalan tuomioista syntiselle ihmiskunnalle? Ja miksi otti pois – onko Jumalan mitta jo täynnä? Uskon, että vartiomies otettiin pois näkemästä sitä, mikä pian on tulossa.

Wilkerson on nyt siellä, missä on hyvä olla – taivaassa. Hänen lukuisat kirjoituksensa täällä maan päällä jatkavat vielä onneksi elämäänsä. Suosittelen viivähtämään hetken esimerkiksi seuraavien tekstien parissa. Jos elät juuri nyt suurissa vaikeuksissa ja kamppailuissa, löydät noista teksteistä tukea elämääsi. Jumala tahtoo David Wilkersonin kirjoitusten kautta antaa sinulle lohdutuksen ja toivon sanan: ”Minä en hylkää sinua koettelemustesi keskellä.”

• David Wilkersonin päivittäisiä hartauksia
• David Wilkersonin kirjoituksia

Read Full Post »