Kristillisessä kentässä on kaksi äärilaitaa.
Ensimmäinen ryhmä ovat ne, joiden puheessa toistuvat kyllä sanat Jumalan suuruudesta, mutta yhä enemmän sanat rakkaus, armo ja suvaitsevaisuus. Heille oikea oppi ei ole tärkeää, vaan jokaisella on oikeus uskoa miten tahtoo. Jumala on olemassa, mutta Raamattu ei heidän mielestään välttämättä ole Jumalan ilmoitusta. Jeesuksen opetuksesta otetaan vain se osa, joka tukee omaa tulkintaa Raamatusta. Jeesus nähdään vain historiallisena henkilönä, ei Jumalan poikana ja syntien sovittajana. Tätä suuntausta kutsutaan nimellä liberaali uskonnollisuus. Ryhmästä voidaan käyttää myös nimitystä arvoliberaalit.
Toisen ryhmän muodostavat ne, joille keskeistä ovat Pyhä Henki, kokemukset, ihmeet ja merkit. Odotetaan parantumisia, liotaan eli soukataan (soaking) Pyhässä Hengessä ja juovutaan Pyhästä Hengestä – eletään voitelussa. Puhutaan kyllä Jeesuksesta, mutta keskipisteenä on Pyhä Henki. Näitä ihmisiä voidaan kutsua äärikarismaattisiksi; toinen yleisesti käytetty nimitys tästä ilmiöstä on uuskarismaattisuus.
Mutta missä on julistus ristiinnaulitusta Jeesuksesta? Eikö se ole enää muotia? Eikö tämä aika kestä kuulla tätä kristinuskon ydinsanomaa? Yhteistä kummallekin edellä mainitulle äärilaidalle on, että julistus Jeesuksen sovitustyöstä puuttuu, tai se on hyvin ohutta. Jeesus ei olekaan enää keskipisteenä. Ja kun Jeesus ei ole keskiössä, sielunvihollinen saa helposti tilaa omille asioilleen, ja niin toiseksi tärkeimmät asiat nousevat etusijalle. Se, että puhuja huutaa ”Jeesuksen nimessä”, ei aina todista sitä, että toimitaan oikeassa hengessä. Jeesus itse sanoo: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:22-23). Tämän takia on tarpeellista arvioida opetusta ja sitä, mistä hengestä se on lähtöisin.
Koko Raamatun punaisena lankana on Jeesuksen sovitustyö. Siitä on lukuisia profetioita jo Vanhassa Testamentissa. Uusi Testamentti sitten kertoo tästä sovitustyöstä ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Jumalan silmäterä on Jeesus, ja Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Jeesusta – Jeesus on kaiken keskipiste. Ja kuka tätä raittiisti pitää esillä, on raamatullinen julistaja. Julistaja ei ole ollenkaan huono, jos ei osaa puhua mistään muusta kuin Jeesuksesta!
Toki seurakunnassa voi olla hyvää opetusta ilman että aina pitäisi kertoa Jeesuksesta. Mutta jos haluat saada selvyyden seurakuntasi todellisesta tilasta, pyydä puhujaksi sellainen, joka puhuu yksinkertaista sanomaa ihmisen syntisyydestä ja Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme sovitukseksi. Lauluksi ehdota Golgatan veressä voima on. Usein tässä tulee raja vastaan – uudestisyntymätön, sen armon kadottanut tai muuten vain paholaisen sokeuttama ihminen kun ei siedä kuulla puhetta tällaisista asioista.
Vanha sanonta on, että ”kun usko loppuu, niin konstit alkavat”. Sen enempää liberaalikristityiltä kuin äärikarismaattisiltakaan ei ole usko loppumassa – kyse on vain siitä, mihin uskotaan.
Lue myös julkaisu Oikean ja väärän erottaminen kristillisessä toiminnassa ja julistuksessa.
Ajankohtaista uskosta 
Olen huomannut samantapaisia asioita.On erilaisia painotuksia ja jopa äärimmäisiä näkökulmia.Moni voi olla pettynyt uskontiellä,ja ahdistettu kaiken keskellä.Mistä enää tietää,mikä on oikein?Miten päästä sellaiseen vaellukseen,joka on Isän sydämellä?
Kirjoitan jälleen joitakin ajatuksiani,ja kokemuksiani näiltä alueilta.Pidä vain se mikä hyvää.
Joskus,kun menin kaiken hengellisen ristiriitaisuuden keskellä,muistan,kuinka minut pysäytti eräs suomenjuutalainen,uskova nainen sydämenasenteellaan.Hän eli tavallista,aika vaatimatonta elämää,eikä höpöttänyt paljon voiteluista…mutta oli käynyt säännöllisesti,jo vuosien ajan katsomassa erästä vanhusta.Hän teki rouvalle pieniä palveluksia,ja vanhus luotti häneen,ja rauha näkyi tämän ystäväni kasvoilla.Hän myös kuunteli paljon hyvää Sanan opetusta,ja näin kuinka usko oikeasti toimi hänen elämässään.Tunsin itseni typeräksi,olin itse niin kaukana siitä.Jotenkin näin hänessä Jeesuksen,ja hyvän,tavallisen arkielämän siunauksen.
Hän laittoi minulle myös ruokaa,ja kutsui syömään.Otti myös kerran asumaan hetkeksi luokseen,kun elämäntilanteeni sai yllättävän käänteen.Puhuimme paljon,lenkkeilimme yhdessä ,ja olen ajatellut lämmöllä tuota ihmistä vuosien mittaan.Hän käsitti mitä on arjen,ja sydämen aito usko.Näitä ihmisiä on muitakin,ja he ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen.
Näen myös alkuseurakunnan,juutalaisista ja pakanoista koostuvan seurakunnan elämässä jotakin samaa.Heidän sydämissään oli Kirjoituksista nouseva terve Herran tuntemus ja kunnioitus,joka toimi elämässä Messiaan kautta.Ainakin alussa usko eli näissä kehyksissä,ja se toimi elämän keskellä.Ennen kuin tulivat sudet, apostoli Johannes kuvailee jotakin siitä.Usko eli ja toimi,eikä vain piilotettuna synagoogiin.Kokoonnuttiin kai etupäässä kodeissa,ja liikuttiin ihmisten parissa,ja Jeesus toimi sen kaiken keskellä.Tällaiseen uskon,totta kai.
Hannu kirjoitti rististä.Lunastuksen tärkeydestä.Ristin tähden,ja läpi vain me elämme,ei ilman sitä ole elämää.Elämä syntynee vain kuoleman kautta.Ollaan saatu armo,ja päästy Hänen lähelleen,ja toistemme lähelle Messiaan veressä.Ollaan ristiinnaulittuja yhdessä Messiaan kanssa,jotta H ä n saisi elää ja vaikuttaa tahtomallaan tavalla elämässämme.
Lohduttavaa on se,ettei Hän kysy meiltä jotakin omia näyttöjä tai suorituksia.Hän ymmärtää vallan hyvin,ettei meillä ole mitään.Takki on tyhjä.Hänen on annettava meille kaikki,ja miten mielellään Hän meille antaa.Ei taida ihmisellä olla kykyä edes ajatella oikein ja viisaasti,sekin tulee Häneltä.Jo se,että olemme täällä olemassa,on ihme,ja Hänen tekonsa. Ja Hän varmasti ainoana voi myös vaikuttaa meissä sitä pyhää elämää,joka on Isälle otollista,kun janoamme Hänen tuntemustaan.
”Niin tuntekaamme,pyrkikäämme tuntemaan Herra:Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko,Hän tulee meille kuin sade,kuin kevätsade,joka kostuttaa maan.”Hoos.6:3
Hebr.12:14-15.Ja pyhyys tuskin voi olla elämälle vierasta.Ymmärrän,että saamme elää täysipainoista elämää,ja nauttia kaikesta siitä hyvästä,minkä Jumala on ihmiselle lahjoittanut.Kunhan asiat eivät pääse vain orjuuttamaan meitä,tai että olisi kompastuksena muille.
Lohduttavaa on,ettei Herrallamme ole koskaan yhtä ainutta kovaa sanaa sanottavana katuvalle syntiselle,tai murretulle ruo’olle.Hän taisi olla kova vain ylpeille,ja itseensätyytyväisille /omaan hyvyyteensä/omaan viisauteensa luottaville ihmisille.Hänen lähellään on turvallista.On hyvä olla.Hänen läheisyydessään on parantava voima.Eikö Hän vain haluakin,että tunnemme tilamme, käännymme katuen Hänen tykönsä?Puhdistaudumme pyhässä veressä, ja alamme tarvita Häntä koko elämäksemme?
Ei meistä itsestämme ole itseämme parantelemaan.
Kun Hän näki kansanjoukot,nousi Hän vuorelle;ja kun Hän oli istuutunut,tulivat Hänen opetuslapsensa Hänen tykönsä.Niin Hän avasi suunsa,ja opetti heitä ja sanoi:
Autuaita (siunattuja)ovat hengellisesti köyhät,sillä heidän on Taivasten Valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset,sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset (nöyrät?),sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat vanhurskauden (oikeamielisen, pyhän ja armollisen Herramme?)nälkäiset ja janoiset,sillä heidät ravitaan
Autuaita ovat laupiaat,sillä he saavat laupeuden
Autuaita ovat puhdassydämiset,sillä he saavat nähdä Jumalan
Autuaita ovat rauhantekijät,sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman
Autuaita ovat ne,joita vanhurskauden tähden vainotaan,sillä heidän on Taivasten Valtakunta
Autuaita olette te,kun ihmiset Minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa,iloitkaa ja riemuitkaa,sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.Sillä samoin he vainosivat profeettoja,jotka olivat ennen teitä.
Te olette maan suola;mutta jos suola käy mauttomaksi,millä se saadaan suolaiseksi?Se ei kelpaa mihinkään muuhun,kuin pois heitettäväksi,ja ihmisten tallattavaksi.
Matt.5:1-13
Olen ymmärtänyt,että kun ihminen Messiaan ristin,ja veren kautta uudestisyntyy Abba Isän lapseuteen,hän on heti osa seurakuntaa,pyhien perhettä.Eikö vain Jumala voi liittää perheeseensä?Isän oma on silloin yhtä toisten Jumalan lasten kanssa.Niiden,jotka Isä tuntee omikseen,ja jotka ’halavoivat Sanan puhdasta,väärentämätöntä maitoa’ ,jotta tulisivat ravituiksi elämää varten.
On mielestäni väärin,ja murheellista,jos pitäisi sen lisäksi oppia jonkin tietyn suuntauksen erityistavoille-ja painotuksiin.Juuri tästä ovat vaarassa syntyä eriseurat ja lahkot.Ei kai rakasta Messiastamme ole kuitenkaan jaettu siten?Hän on meidän kaikkinensa,Tooran täyytymys,ja päämäärä.On totta,että saamme ilmestystä Hänestä eri tahtiin,ja eri tahtiin pääsemme Isän sydämen tuntemukseen.Näemme erilaisia puolia Hänestä.
Abba Isi tuntee taustamme,ja persoonamme.Kuitenkin Herra itse opettaa,että siunattu Armon ja Totuuden Henki,Opastajamme,Lohduttajamme,eli Pyhä Henki kirkastaa juuri M e s s i a a n,ja juuri Hänen kauttaan olemme yhtä.Ei Hän kirkasta jotakin erityisvalittujen salaista gnosista,ihmisen suuruutta, tms.Pyhä Henki kirkastaa sen Messiaan,jota Mooses ja profeetat ennustivat.
Pohdin,helpottaisiko se suoran tien löytämistä tämän sekavan ajan keskellä,että alkaisi rukoilla:
Isä vie minua sisälle tuntemukseesi väärentämättömän Sanasi kautta.Anna polttava jano koko Sanaasi.Älä salli minun jäädä vain ’hengen’ vietäväksi, kiinni kuppikuntaisuuteen,tai vain perinteisiin;teidän ja meidän traditioihimme. Anna avara näky!Anna mahdollisimman laaja,ja totuudenmukainen näky Itsestäsi,ja seurakunnastasi.Vie syvemmälle siihen,miten Sinä nämä jutut olet Sanassasi suunnitellut!Että kasvaisin kiinni Sinuun,ennen kaikkea Sinuun Messias. Ja että liittyisin tahtomallasi tavalla siskoihin ja veljiin.
Uskon silti Jumalan toimivan myös tämän kaiken hengellisen ristiriitaisuuden,ja erilaisten painotusten keskellä.Sillä Hän on nöyrä!
Eikä Hän varmasti muutu nyt lopunajassa joksikin muuksi,kuin mitä Sana on jo ilmoittanut.Hän on aina sama!Hän on valtava,myös erityisesti heikkouksiimme ja kipuihimme samaistuva Rakkaus.Jes.53.
Hän ymmärtää senkin,että ihmisellä liian usein tave muodostaa oma porukkansa.Mutta uskon Jeesuksen kaipaavan sitä,ettemme tyytyisi liian heppoiseen,liian pintapuoliseen,liian yksipuoliseen Herran tuntemukseen.Hän, Rakkaamme,etsii kaiken aikaa eksyneitä.Etsii pieniä,epävarmoja lampaitaan lähemmäs Itseään,että voisimme kuunnella aivan Hänen sydänääniään.Maata Johanneksen tavoin Hänen rintaansa vasten,ja oppia Hänestä.Oppia,millainen näky on Hänen sydämellään.Hän on sydämeltään nöyrä,ja lempeä.
Aika vähän olen kuullut opetusta hengellisten opetusten ja ilmiöiden arvioinnista.
Juuri tämän takia aikanani lähdin sivuraiteille.Olen todella,todella kiitollinen hyvästä Sanan opetuksesta,ja kiitollinen niille,jotka näkevät myös ajan ’myrkyllisen sumun’, näkevät sen läpi,ja arviointiakin opettavat.
Pikkuinen vastasyntynyt karitsa yleensä luottaa siihen,että hän saa turvalliset alkumaidot seurakunnastaan.Ja pääsee kiinni ’rintaan’,hyvään,monipuoliseen Sanan opetukseen.Kukaan ei osaa heti arvioida itse.Ja loppuun saakka tarvitaan Jumalan armovaikutusta sekä suoraan,että toistemme kautta,että näkisimme tien,jota kulkea.
Juuri tässä kohtaa mietin,saako hyvä alku lähteä käyntiin?Vai onko uusien ilmestyksien virta imaisemassa heti mukaansa?Yksi sudenkuoppa voi olla myös Uuden Testamentin ylikorostunut painotus,jossa Vanhempaa Liittoa ei enää tutkitakaan arvostaen,ja nöyrällä sydämellä.Kuitenkin molempien opetusta tarvitaan,ja ne avaavat toisiansa.Luovat pohjan,josta ei olekaan enää niin helppoa pois eksyä.