Kirjoitin edellisessä artikkelissa Mystiikka – pyrkimistä jumaluuden yhteyteen, että kristinuskon piirissä puhutaan nykyisin sellaisista asioista kuin esimerkiksi kristillinen mystiikka, meditaatio, mietiskely ja kontemplatiivinen rukous. Nämä käsitteet ovat tuttuja katolilaisuudesta, mutta ovat tulossa vinhaa vauhtia myös luterilaisuuteen. Jatkan tässä artikkelissa aiheen käsittelyä kristillisen meditaation osalta.
Pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Kirkko & Kaupunki -lehden numerossa 1/2011 sivuilla 22 ja 23 on artikkeli otsikolla Ihan hiljaa. Siinä kerrotaan retriitistä, jonka ”… ohjelmasta on karsittu pois niin paljon puhetta kuin mahdollista. Messua ei ole, joten sanattoman rukouksen opettelun voivat jakaa kaikki kirkkokunnasta riippumatta.”
Olen itse pohtinut suosittuja hiljaisuuden retriittejä. Niissä on varmasti paljon hyvää, mutta myös tietty vaara näkyvissä. Heräsin tähän ajatukseen silloin, kun tuntemani New Age -ihminen vuolaasti kehui kokemustaan eräästä retriitistä. Onko niin, että siellä jokainen voi luoda omanlaisensa suhteen Jumalaan? Ja vieläpä sellaiseen jumalaan, johon kukakin haluaa uskoa? Tämä riippuu ehkä osaltaan retriitin vetäjästä. Olen aika huolestunut, kun retriitin vetäjä lausuu näin: ”Olen tullut hyvin sensitiiviseksi siinä, etten vain ohjaisi kenenkään kohdalla sitä, mitä pitäisi tai voisi tapahtua… Olen oppinut näkemään, että Jumalan Pyhä Henki kuljettaa meitä aivan erilaisia teitä. Siksi en halua vähäisimmässäkään määrin manipuloida. Siksi emme tapaamisissamme rukoile koskaan yhdessä ääneen.” (Lähde)
Palataanpa vielä tuohon Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeliin, mitä siinä opetetaan seurakuntalaisille: ”Ihmiset ovat löytäneet kotiretriitit, hengelliset päiväkirjat, keskittyvän rukouksen tien, katekismusmietiskelyn, zen-meditaation, ignatiaaniset harjoitukset ja sanameditaatiot… Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Taolaisen elämisen ihanteen mukaan asiat tehdään oikein, kun ne sujuvat itsestään.” Tuossa on huolestuttavaa se, että lehden lukijoille jää käsitys, että zen-meditaatio ja taolainen elämisen malli ovat kristitylle ihan normaaleja asioita.
Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen kirjoittaa blogissaan kristillisestä meditaatiosta:
Miltei jokainen erämaaisiä kuvaava lukemani kirja – viimeksi Basil Penningtonin Centering Prayer – vertaa erämaaisien elämänkuvauksia myöhempien mystikkojen kokemuksiin. Päädytään tulokseen, että kaikkien historianpyhien mystiset kokemukset ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaisia. Kristillinen meditaatio tuottaa kristillistä mystiikkaa ja samanlaisia sisäisiä juttuja vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. On mahdollista tutkia ja verrata eri aikakausien kristittyjen kokemuksia toisiinsa ja koettaa selvittää itselleen, mikä tekee mietiskelystä kristillistä.
Nykyajan luterilaisuudessa on trendikästä palata samaan mystiikkaan, jota on jo vuosisatoja sitten harjoitettu. On kuitenkin muistettava kriittisyys: mistä voimme tietää mystisten kokemusten olevan raamatullisia? Tarkastellaanpa hieman edellä mainitun Basil Penningtonin ajatuksia. Pennington kirjoittaa yhdessä Thomas Keatingin kanssa:
Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.
Edellä mainitut katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating ovat mietiskelevän rukouksen uranuurtajia maailmalla.
Hiltunen jatkaa blogissaan: ”Mietiskelytekniikoita ja mystisiä kokemuksia on verrattu myös eri uskontojen välillä. Mystinen kokemus ja meditaatio ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaista uskonnosta huolimatta. Kaikki meditoimiseen liittyvät mystiset kokemukset eivät ole siis vain kristillisiä.” Hiltunen tekee, kuten pitää, eron kristillisen ja muiden uskontojen meditoinnin välille: ”… jos halutaan meditoida kristillisesti, on selvitettävä, miten meditoidaan kristillisesti ja aletaan sitten vasta meditoida.”
Puurot ja vellit voivat kuitenkin tässä mennä monelta pahasti sekaisin. Se, että joku kokemus on samanlainen kristinuskossa ja muissa uskonnoissa, ei todista sitä, että kokemus on raamatullinen ja hyväksyttävä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut monta kertaa blogissani (napsauta oikeasta reunasta kategoriaa Uskon eksyttäjät, niin saat kaikki aihepiirin artikkelit näkyville). Saatanalle on tyypillistä tuottaa sellaisia hengellisiä kokemuksia, jotka saavat meidät uskomaan niiden olevan Jumalasta.
Mainitussa Kirkko & Kaupunki -lehden artikkelissa mainitaan vielä: ”Mietiskelyssä paljon mainostettu mielen tyhjentäminen on hyvä harrastus ja tarpeellista…” Kuten edellisessä artikkelissani totesin, niin New Age -pohjaisissa harjoitteissa tavoitteena on mielen tyhjentäminen. Siinä vain on vaarana se, että avataan tie henkivalloille ihmisen sisimpään, kun esteet on poistettu. Meediot yms. käyttävät tätä saadakseen yhteyden henkioppaaseensa. Mielen tyhjentäminen on vaarallista ja täysin kristinuskolle vierasta! ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8). Lue esimerkki mielen tyhjentämisestä (minkä seurauksena valhehenki näyttäytyi Pyhänä Henkenä).
Koska uushenkisyys on erittäin voimakkaasti lisääntymässä, kirkko etsii keinoja vastata tähän muutokseen. Kirkkohallituksen sivuilta löytyy monia hyviäkin keinoja, mutta yhden niistä saisi jättää pois: ”Kristillisen mystiikan ja kristillisen mietiskelyn vanhat traditiot on päivitettävä toimiviksi käytänteiksi.”
Sanon nyt aika rankasti, mutta mielestäni Kirkko & Kaupunki -lehti on levittämässä maahamme ei-kristillistä uushenkisyyttä ja edistää uskontojen yhteensulautumista eli synkretismiä. Ja mikä valitettavinta, se tapahtuu salakavalasti kristillisessä kaavussa. Kristillisissä piireissä ei pitäisi missään nimessä käyttää sellaisia termejä mitkä on totuttu yhdistämään idän uskontoihin; ei pitäisi puhua meditaatiosta, mietiskelytekniikoista, mystisistä kokemuksista jne. Tavalliset ihmiset sekoittavat asiat ja menevät mukaan joogaan yms. ei-kristilliseen. Kaikkein pahinta on se, kun nämä asiat vielä tuodaan tarjolle seurakunnan sisälle!
Olen varma, että oikeaa ja kristillistä meditaatiotakin on olemassa. Ongelma on vain siinä, että jos se ei ole täysin Kristus-keskeistä, siitä muodostuu menetelmäkeskeistä. Tällöin ollaankin jo rankasti harhapoluilla. Luepa seuraava Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeli Antaumuksen rukous. Olen kasvanut luterilaisuudessa, mutta tuossa tekstissä kuvattu tapa rukoilla tuntuu minusta todella kaukaiselta! Tekstissä mainitaan Contemplative Outreach -yhdistys, joka tekee tunnetuksi tätä kontemplatiivista, keskittävää antaumuksen rukousta. Huomasitko maininnan, että yhdistyksen hengellisiin vaikuttajiin kuuluu jo aiemmin siteeraamani Thomas Keating, joka uskoo kristittyjen saavan suurta apua joogasta, zenistä ja transsendentaalisesta mietiskelystä? Miten Suomen ev.lut. kirkko voikaan olla niin sinisilmäinen, että sallii tällaista!
Lisäys 20.8.2013
Thomas Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä – itse asiassa ne ovat okkulttisia. Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio:
Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.
Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.
Lue aiheesta lisää:
Ajankohtaista uskosta 