Sain jonkin aikaa sitten viestin, joka koski artikkeliani Ovatko väärät henget valtaamassa seurakuntaa ja siihen liittyvää keskustelua. Viestin kirjoittaja toivoi rakkautta nähdä, että pimeyttä ei ole, ei liioin saatanaa missään uskonnossa. Kaikissa uskonnoissa on hänen mukaansa kyse rakkaudesta, Jumalasta. Ymmärrän hänen tarkoittavan, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yhtä.
Tuo edellä kuvattu on hyvä esimerkki siitä, mihin suomalaiset ovat harhautuneet. Erään tutkimuksen mukaanhan 75 % suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta vain 25 % uskoo niin kuin kristinusko opettaa. Kirjoitin tästä artikkelissa Vanhan ajan usko riittää.
Perinteisen kristinuskon tilalle on tullut lähinnä idän uskonnoista nousevat New Age -uskomukset. New Age -yleisuskonnollisuutta kutsutaan myös uushenkisyydeksi. Tätä uushenkisyyttä voidaan luonnehtia muun muassa seuraavasti (lähde):
- Henkinen voima on löydettävissä ihmisen sisältä.
- Ihmisen sisimmästä löytyy Jumala, joka on myös maailmankaikkeutta ylläpitävä voima.
- Ihminen voi vapaasti valita ja koota itselleen sopivan uskonto- tai uskomuskokonaisuuden.
Yksi tyypillinen konkreettinen esimerkki tällaisesta ei-kristillisestä uushenkisyydestä on seuraava sivusto, jossa tehokkaasti sekoitetaan kristinuskon perinteet kaikenlaiseen New Age -henkisyyteen. Vielä pahempi esimerkki on tässä – huomaatko, miten kristillisyyttä käytetään taitavasti keppihevosena kaiken väärän ujuttamisessa!
Raamatun mukaan ihmisessä ei asu jumaluutta sillä tavalla kuin New Age uskoo. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksen myötä ihminen joutui kirouksen alaiseksi. Raamattu sanoo: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Vain Jeesukseen uskovan ihmisen sisimmässä asuu Pyhä Henki, sillä tuosta Paavalin kuvaamasta tilasta on vain yksi tie ulos: syntien tunnustaminen ja kääntyminen Jeesuksen puoleen.
Kristinuskon piirissäkin on nousevaa kiinnostusta sellaisille asioille, kuin kristillinen mystiikka, meditaatio, mietiskely, kontemplatiivinen rukous jne. On omaksuttu ajatus, että käytetään muista uskonnoista peräisin olevia tekniikoita kristillisiin harjoitteisiin. Käsitteet ovat aika tavalla samoja kuin mitä New Agessa käytetään, joten raja kristinuskon ja New Agen välillä entisestään kaventuu. Lisäksi kun liberaalin luterilaisuuden piirissä ei ole Jeesuksella keskeistä sijaa, välimatka yleisuskonnollisuuteen ei ole enää kovin suuri. Richard Kirby onkin sanonut: ”Pitkälle edenneiden okkultistien meditointi on täysin samankaltaista pitkälle edenneiden mystikoiden rukouksen kanssa.”
Monissa New Age -pohjaisissa harjoitteissa on tavoitteena mielen tyhjentäminen arkipäivän asioista. Tällöin on todellinen vaara, että avataan tie henkivalloille ihmisen sisimpään. Kristillisessä meditaatiossa ja kontemplatiivisessa rukouksessa pyritään myös tyhjentämään mielestä sellaiset asiat, jotka haittaavat keskittymistä. Uskaltaisin sanoa, että jos henkilö on kiinni Jeesuksessa, tässä ei ehkä ole vaaraa. Vaara onkin siinä, että jos Jeesus ei ole ihmisen elämän keskipisteessä, avataan helposti portit henkivalloille, jotka uskottelevat olevansa valkeudesta lähtöisin. Tästä on olemassa monia kuvauksia; kun mieli on tyhjentynyt, sen täyttää yhtäkkiä valo ja rauha. Lue esimerkiksi alhaalta linkki Tietoa kontemplatiivisesta rukouksesta.
Suhtaudun hyvin kriittisesti kaikenlaisiin menetelmiin ja harjoituksiin, joilla mukamas pitäisi päästä lähemmäksi Jumalaa. Kun usko Jeesukseen loppuu, niin konstit alkavat. Jumalaa voi lähestyä yksinkertaisesti Raamattua lukemalla, rukoilemalla ja ehkä vielä ylistämällä (kun se tulee sydämestä eikä ole vain yksi keino muiden joukossa). Jumalaa voi lähestyä kuin lapsi isäänsä – ei siihen tarvita mitään sen kummempia tekniikoita.
Jos Jeesus ei ole uskomme keskipisteenä, olemme samalla tiellä kaikkien uskontojen kanssa – ja se tie vie iankaikkiseen kadotukseen. Kristillinen usko nousee siitä, että olemme langenneita syntisiä, ja siten erossa Jumalan yhteydestä. Ainoa tie Jumalan luo on Jeesuksen kautta; kun tunnustamme Hänelle syntimme, pääsemme takaisin Jumalan yhteyteen. Vaikka Jumala onkin rakkaus, kaikki eivät pelastu automaattisesti. Jeesus sanoo: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät” (Matt. 7:13, 14).
En ole tässä artikkelissa ruotinut juurta jaksain niitä eroja, mitä raamatullisella kristillisyydellä ja kristillisen mystiikan epäraittiilla painotuksilla on. Halutessasi lisätietoa, lue seuraavat kirjoitukset nettikirjasta EROTTAUTUMISEN AIKA – Kuinka muinaiset mystiset harjoitteet yhdistävät kristittyjä maailman uskontoihin:
- Tietoa New Agesta (kirjan 1. luku)
- Tietoa kontemplatiivisesta rukouksesta (kirjan 2. luku). Käsite kontemplatiivinen rukous on kirjassa käännetty mietiskeleväksi rukoukseksi. Itse asiassa meditatiivinen rukous on mietiskelevää, mutta kontemplatiivinen rukous on enemmänkin sanatonta/kohteetonta, vain olemista.
- Henkilöitä kontemplatiivisen rukouksen takana (kirjan 3. luku). Huomaa, että kirjassa mainittu Henri Nouwen on kirjoittanut yhdeksän niistä kirjoista, joita Hiljaisuuden ystävät esittelevät sivuillaan. Lue, mitä Nouwenista sanotaan tässä nettikirjassa! Katso myös toinen lähde, jossa lisätietoa Nouwenista osoittaen hänen yhteytensä New Age -hengellisyyteen.
- Kyseisen kirjan kaikki luvut
Ajankohtaista uskosta 
On suurta armoa,jos saa löytää suoran tien,ja Jeesuksen sisäisen tuntemuksen.Aika niin täynnä sotkua ja valkoisia valheita.Kiitos Hannulle tästäkin kirjoituksesta. Kirjoittelen nyt joitakin omia huomioitani,ja ehkäpä tulen kuvanneeksi samalla muutaman muunkin ajatuksia…
Olen myös iloinen,jos joku innostuisi itse tutkimaan enemmän Sanaa,tai johdattuisi syvälle Sanan rikkauksiin siihen armoitettujen opettajien kautta.
En ole keksinyt mitään muuta parempaa keinoa välttyä eksytyksiltä,tai päästä syvemmälle Hänen tuntemukseensa,kuin Pyhän Sanan.Mutta kuinka lukea sitä oikein,ettei tekisi siitä vain omia tulkintojaan?
Sana selittää kyllä itse itseään.Tässä kohtaa olen aika aralla tunnolla,nimittäin sitä voi lukea myös väärin motiivein!
Eräs esimerkki on hyljätä kokonaisuus,ja lukea vain mielikohtiaan.Tai lukea sitä vain tiettyjen silmälasien läpi… Tai vain lakina ja ulkoisena vaatimuksena ponnistellen itse paremmaksi.Mutta voi myös nostaa kädet pystyyn,ja suostua tyhjentymisen tielle,jossa Jumalan a r m o alkaa vaikuttaa.Silloin Sana saa alkaa elää meissä omaa salattua elämäänsä.Hän haluaa Itse viedä meitä opetuslapseuteensa.
Uskon,että läheisyys Abba Isin kanssa saadaan ristin Jeesuksen kautta,totta kai.Syntien tunnustaminen,ja anteeksisaaminen Hänen kalliin sovintoverensä kautta, on ovi Hänen tuntemukseensa.Mitään omia näyttöjämme ja uhrauksiamme ei kelpuuteta.Voimme viedä ristin luo vain syntimme.
Tässä onkin se ihana paradoksi.Löytääkseen Elämän,saa kuolla vanhalle;omille elämänvalheilleen,ja vaihtaa ne Hänen Totuuteensa .Se vapauttaa!
Luopua omista ponnisteluista,ja paranteluyrityksistä.Suostua siihen totuuteen,että Hänen sovituksensa,että elämänsä riittää puolestamme.Mutta entä kun tutkitaan Sanaa?Kun tuo Elämä alkaa sisäisesti vaikuttaa!Kun löydetään vaikeita kohtia?Tai kun aloitetaan alkulehdiltä,esim.Luomiskertomus,Nooan aika,Aabrahamin,ja Mooseksen taival,Israelin kansan tarina?Kuinka näihin on suhtauduttava?
Riittääkö vain se,että tunnustamme Jeesuksen sovitustyön,ja muun Sanan kanssa on vähän niin ja näin?Näen kuitenkin siinä erään ongelman.Raamatun mukaan Hän oli jo Alussa,ja Pyhät Kirjoitukset ovat täynnä Häntä. Joku kuvannut Raamattua kuin vuorena joka kohoaa meren pinnan alaisista kerroksista jylhäksi vuoreksi,ja se on täynnä Messiasta.Silloin tarvitaan koko vuori,että päästään Jeesuksen sisäiseen tuntemukseen.
Tulee alkaa Alusta,ja uskoa myös muutamia mainitakseni esim.luominen,vedenpaisumus,Egyptistä lähtö kurituksineen ja ihmeineen, Israelin kansan asema Jumalan valittuna,ja sen taival,Sodoman ja Gomorran hävitys jne.Sillä Jeesus siteeraa Pyhiä Kirjoituksia kaiken aikaa,ja mainitsee esim.miehen ja naisen luomisen,ja avioliiton asettamisen. Matt.19:4.Ehkä haluat tutkia esim.Matteuksesta itse mitä kaikkea Hän siteeraa puheissaan.
Mooseksen kirjoissa,Toorassa kerrotaan niitä paloja,jotka asettavat asioita kohdalleen.Voimme käsittää,että ilman syntiin lankeemusta ei Jeesustakaan olisi tarvittu.Edellä mainittujen täytyy olla todellisia tapahtumia.Tahdon vain kuvata pienillä yksityiskohdilla,kuinka tärkeää on hyväksyä koko Sana paikkansa pitävänä,sillä alkulukujen ymmärtäminen luo pohjan myös koko Raamatun ymmärtämiselle.Että ihmiskunnan tilan,ja tilanteen ymmärtämiselle halki historian.Se avaa myös monien asioiden toistumisen nyt lopussa.Eletään Lootin ja Nooan päiviä.Kaiken keskuksena tuo mahtava,Jumalan käsittämättömän nöyryyden osoitus,Golgatan sovitustyö.
Mutta entä kun huomaa,että JHWH Elohim on pyhä ja peljättävä,ja jylisee Siinailta.Ja että moni tuhoutui Hänen vihansa hehkussa!Tällainenkö on Jumala,Isä,johon pitäisi tutustua?Kuinka uskaltautua läheisyyteen vihaisen Jumalan kanssa,kun kovin pulmuselta ei tunnu olo,ja on tullut tehtyä yhtä ja toista typeryyttä,jota Raamattu ihan selkeästi kutsuu synniksi?Eikö olisi parempi unohtaa koko Vanhempi Liitto,ja sen hankalat kohdat,ja upota mieluummin mystiikan maailmaan?Ottaa paloja sieltä täältä mukavasta ja harmittomasta hengellisyydestä.Buddhan patsas pöydälle,ikoni takanreunukselle,ja lootusasentoon joogaamaan…
Pidän todella suurena tyhmyytenä,jos VT:n, ja Tooran opetukset sivuutetaan.Jos unohdetaan käskyt ja profeetat,jne.Ei Isä ole laittanut sinne mitään turhaa.Kysymys voikin olla ehkä siitä,suostummeko kohtaamaan omaa syntisyyttämme,ja osaammeko katsella lukemaamme Messiaan läpi (eli Hänen vanhurskautensa varassa?)Löydämmekö sen olennaisen,jota soveltaa elämäämme?
Kaikki vanhastaan kirjoitettu on kirjoitettu meille opiksi,ja tarvitsemme kaikkea Pyhien Kirjoitusten viisautta erityisesti nyt lopun ajassa,joka täytyy eksytyksistä.Mielestäni me tarvitsemme löytää Siinain Jumalan pyhyyden!Mutta myös sen armollisen Isän,joka heltyi yhä uudelleen,kuunnellen esim. Aabrahamin hätäisiä pyyntöjä Sodoman puolesta.
Jos meiltä puuttuu Pyhien Kirjoitusten imeytyminen sydämeemme,meillä on vain osa Jeesus Messiaasta,ja voiko sellainen enää edes Hän ollakaan?Kuinka ymmärtää Hänen armonsa ylenpalttisuuttakaan silloin oikein?Esitän monia kysymyksiä,ja mietin tätä kaikkea murheissani. Hänen tuntemuksensa on jäänyt silloin sangen hataraksi.Eksyminen on ainakin helpompaa.
Tänä laittomuuden aikana tarvitsisimme tuntea Jumalan oikeudenmukaista hallintoa Ps.119, joka toimii ja elää kuitenkin Hänen ruumiissaan palvelevassa rakkaudessa.Se rakkaus ei koskaan voi olla vain sisäänpäin kääntynyttä tunnelmointia,vaan hedelmästä me tunnistamme Hänen seuraajansa.Gal.5:22-26.Hän armahtakoon meitä,että saisimme löytää todellisen Messiaan sisäisen tuntemuksen.