Iranin ydinohjelma
Iranin ydinohjelma on aiheuttanut jo usean vuoden ajan huolta kansainvälisesti. Iran on halunnut itsepintaisesti aloittaa uraanin rikastamisen YK:n asettamista pakotteista huolimatta. Yleisesti uskotaan, että Iranin ydinohjelma tähtää ydinaseen luomiseen. Presidentti Mahmoud Ahmadinejadin jotkut vihjailevat lausunnot ovat myös antaneet viitteitä tähän.
Iranilla on useita kohteita, joissa se rikastaa uraania U-235-isotoopin pitoisuutta kasvattamalla. Tunnetuin niistä on Natanzin alueella sijaitseva maanalainen laitos. Rikastamista tai oikeammin väkevöintiä varten siellä on sentrifugeja, joiden määrää on tarkoitus kasvattaa tuotannon tehostamiseksi. Sentrifugi on eräänlainen nopeasti pyörivä sylinteri, jolla voidaan erotella eri painoiset uraanin isotoopit toisistaan. Yhden sentrifugin käsittelykyky on pieni, joten niitä tarvitaan tuhansia.
Ydinvoimakäyttöön riittää noin 3-5 %:n rikastusaste, jonka Iran on jo saavuttanut. Helmikuussa 2010 se ilmoitti aikovansa kasvattaa pitoisuutta 20 %:iin ”lääketieteellisiä tarkoituksia varten”. Ydinasetta varten tarvitaan vähintään 90 %:n pitoisuus, mutta 20 %:sta voidaan päästä aseluokan pitoisuuteen puolessa vuodessa. Israel on tästä syystäkin huolissaan, onhan Iran uhannut selväsanaisesti Israelin olemassaoloa useaan otteeseen. Kaiken lisäksi Iran ilmoitti 18.10.2011, että sillä on jo 70 kiloa 20-prosenttista väkevöitettyä uraania. IAEA:n arvio määrästä (raportin sivu 4) tukee Iranin väitettä. Lue asiasta myös Ylen uutisista 8.11.2011. Ymmärtääkseni 70 kg on määrä, joka riittäisi ydinaseeseen.
Puoli vuotta tästä eteenpäin, ja Iranilla voi olla käsissään ydinase. Kun sillä vielä on Israeliin asti kantavia ohjuksia käytössään, on Israel nyt todella uhattuna.
Puoli vuotta on ehkä lyhin aika, mikä ydinaseen valmistamiseen menee, sikäli kuin Iranilla on muu teknologia valmiina. Edellä mainitun IAEA:n raportin mukaan Iran on uraanin väkevöittämisen kanssa samanaikaisesti kehittänyt muuta ydinkärjessä tarvittavaa tekniikkaa. Miten valmista kaikki lopulta onkaan, on vaikea tietää. Säteilyturvakeskuksen asiantuntijan arvion mukaan Iranilla on valmius ydinaseeseen kahden vuoden kuluessa.
Elokuussa 2010 aloitti toimintansa Bushehrin ydinvoimala, joka on Iranin ja samalla koko Lähi-Idän ensimmäinen ydinvoimala. Iran on luvannut toimittaa käytetyn ydinpolttoaineen Venäjälle. Tämän laitoksen osalta huolta aiheuttaa se, että ydinjätettä voidaan käyttää ydinaseen valmistamiseen.
Lue tarkempaa tietoa Iranin ydinohjelmasta.
Kybersota on alkanut
Kesällä 2010 maailmalle levisi uutinen kaikkien aikojen kehittyneimmästä ja monimutkaisimmasta haittaohjelmasta nimeltä Stuxnet. Itse asiassa tämä mato oli aloittanut työnsä ainakin jo vuotta aiemmin. Se on levinnyt suurimmaksi osaksi Iranin alueelle. Asiantuntijat ovat onnistuneet purkamaan haittaohjelman salakirjoitetun koodin ja ovat saaneet sitä tutkimalla selville jotain madon aikeista. On paljastunut, että se etsii vain tietynlaisia kohteita: sellaisia laitoksia, joissa käytetään Siemensin Step 7 -prosessinohjausjärjestelmää. Tällaista ohjausjärjestelmää käytetään yleisesti teollisuuslaitoksissa ja voimaloissa. Kun mato sabotoi ohjausjärjestelmää, se voi saada aikaan suurtakin tuhoa kohteessa. Onkin arveltu, että haittaohjelma on suunnattu Iranin ydinlaitoksia vastaan. Kotikoneelle Stuxnetista ei ole vaaraa, sillä se aktivoituu vain tietynlaisessa teollisuusympäristössä.
Heinäkuussa 2009 Wikileaks tiedotti vakavasta onnettomuudesta Natanzin ydinlaitoksessa. Sittemmin iranilaiset ovat itsekin myöntäneet, että ”Iranin viholliset ovat onnistuneet sabotoimaan uraanin rikastamiseen käytettyjä sentrifugeja”. Myös atomienergiajärjestö IAEA on kertonut, että Iranilla on ollut ongelmia sentrifugien kanssa. New York Timesin mukaan sentrifugeista viidennes olisi rikkoutunut. Iranilaiset ovat vahvistaneet, että lisäksi Stuxnet on levinnyt Bushehrin ydinvoimalaan.
Madon lopulliseksi kohteeksi ovat tarkentuneet taajuusmuuttajat. Niitä käytetään sähkömoottorien pyörimisnopeuden säätöön. Esimerkiksi jokaisessa sentrifugissa on sähkömoottori, jolla sentrifugia pyöritetään. Mato muuttaakin Siemensin ohjelmoitavan logiikan asetuksia salakavalasti niin, että sentrifugi ajetaan ylikierroksille, jolloin se hajoaa. Stuxnetin koodia tutkittaessa on havaittu, että sillä on mahdollisesti toinenkin kohde. Haittaohjelman on arveltu yrittävän sabotoida Bushehrin ydinvoimalan turbiineja.
Koska ydinlaitokset ovat erittäin suojattuja ja niiden tietoverkot muusta maailmasta eristettyjä, haittaohjelman leviäminen on hyvin ovelasti ja ammattitaitoisesti toteutettu. Stuxnetin tekijät ovat muun muassa käyttäneet hyväkseen useaa ennen tuntematonta Windows-haavoittuvuutta. Lisäksi on käytetty hyväksi kahta varastettua varmennetta – varmenteiden joutuminen vääriin käsiin on ennenkuulumatonta. Varmenteiden avullahan voimme luottaa esimerkiksi verkkopankissa käydessämme, että taho jonka kanssa asioimme, on luotettava.
Sen lisäksi, että haittaohjelma on saatu ujutettua oikeisiin kohteisiinsa, tekijöillä on ollut erinomaisen hyvä tieto kohteissa käytetyistä ohjausjärjestelmistä. On arvioitu, että Stuxnetin kehittämiseksi on tarvittu kymmenen taitavan ohjelmoijan puolen vuoden työ. Heillä on pitänyt olla teollisuusjärjestelmiä käytettävissään testejä varten. Hanke on maksanut ainakin kolme miljardia dollaria. Kaikki yksityiskohdat viittaavat vahvasti siihen, että tämän takana on valtiotason toimijoita. Jo alusta asti sormi on osoittanut Yhdysvaltain ja Israelin suuntaan. Stuxnet on siis kybersodankäyntiin luotu ase. Sana ”kyber” tarkoittaa tietokoneisiin, tietoverkkoihin ja tietoliikenteeseen liittyvää. Kybersodalla tarkoitetaan tietoverkoissa tietokoneiden välillä tapahtuvia verkkohyökkäyksiä, sähköistä sodankäyntiä.
Nimettömiin sotilastiedustelulähteisiin perustuen New York Times on kertonut, että Israel ja Yhdysvallat testasivat Stuxnetia kaksi vuotta Dimonan tukikohdassa Negevin autiomaassa. Sinne oli luotu Iranin uraanirikastamojen sentrifugeja jäljittelevä laitteistokokonaisuus. Mainittakoon, että Israelilla on osasto 8200, joka on erikoistunut muun muassa kybersodankäyntiin. Sen palveluksessa on tuhansia sotilaita.
Kaksi kuukautta sitten – syyskuun alussa – paljastui Stuxnetin variaatio, Duqu-virus. Se on hyvin monimutkainen ja vaikeasti havaittava vakoiluohjelma. Tietoturvayhtiö Symantecin mukaan Duqun tarkoituksena olisi kerätä tietoja ja valmistella hyökkäystä teollisuusautomaatiota käyttäviin laitoksiin. Viruksessa on itsetuhomekanismi, joka hävittää sen 36 päivän kuluttua aktivoitumisensa jälkeen. Kotikoneelle tästä viruksesta, kuten Stuxnetistakaan, ei ole mitään haittaa.
Lisätietoa:
Sotilaallinen isku Iraniin
Stuxnetin ja Duqun tapaisilla haittaohjelmilla on ilmeisesti pystytty hidastamaan Iranin ydinohjelmaa, mutta tuskin pysäyttämään sitä. Iranilla on aikomus siirtää pian ydinmateriaalinsa maan alle ja vuorten sisään suojaan pommituksilta (JPost, Boston.com ja Yle).
Uutislähteet ovat kertoneet, että johtavat länsimaat olisivat valmistelemassa hyökkäystä Iraniin. Syynä on se, että Iran ei ole luopunut ydinaseiden tavoittelusta. Israelin presidentti Shimon Peres onkin sanonut, että isku Iraniin on todennäköisempää kuin konfliktin ratkaiseminen rauhanomaisin keinoin. IAEA:n kokoama yli 1000-sivuinen aineisto johti siihen loppupäätelmään, että Iranin ydinohjelma tähtää asekäyttöön. IAEA on juuri julkaissut raportin asiasta (Yle ja The Guardian 8.11.2011).
Israel Updaten artikkelin 3.11.2011 mukaan on oletettavaa, että länsimaat hyökkäävät Iraniin, ja Israel keskittyy maansa puolustamiseen. Onhan Iranin sotilasjohto jo varoittanut, että ”Iran tulee iskemään Israeliin yllättävällä tavalla ja aiheuttamaan suurta tuhoa Yhdysvalloille ja sionistiselle hallitukselle”, jos Israel ja/tai Yhdysvallat hyökkäävät Iraniin. Suomalaisasiantuntijan mukaan isku Iraniin aiheuttaa ketjureaktion: Iran iskee Israeliin, jolloin Israelin on pakko vastata. Jopa suursota Arabian niemimaalla on mahdollinen. (Uusi Suomi 8.11.2011)
Ministeri Moshe Yaalon on todennut, että Israel ei voi luottaa pelkästään muiden apuun pyrkiessään estämään Iranin ydinaseen valmistumista. Hänen mukaansa Israelin tulee varautua suorittamaan tarvittavat iskut yksin, mutta toivoo silti kansainvälisen yhteisön pystyvän hoitamaan asian. (Israel Update 3.11.2011)
Kybersodan avulla on saatu vähän aikalisää ja valmisteluaikaa varsinaiselle sotilashyökkäykselle. Pinnan alla kuhisee – valmisteluista ei luonnollisestikaan tiedoteta. Jos sota alkaa, Iranin liittolaisiksi tiedetyt Syyria sekä terroristijärjestöt Hamas ja libanonilainen Hizbollah varmasti kostavat hyökkäämällä vähintäänkin raketein Israelia vastaan.
Venäjä on juuri ottanut kantaa Shimon Peresin lausuntoon ja varoittanut, että sotilaallinen isku Iraniin olisi suuri virhe ja seuraukset siitä voisivat olla arvaamattomat (Yle 7.11.2011). Nyt eletään jännittäviä ja vakavia aikoja.
Muistetaan rukouksin Israelin kansaa! Rukoillaan myös Suomen päättäjien puolesta, etteivät he asettuisi Israelia vastaan.
Lue myös artikkelini
Read Full Post »
Ajankohtaista uskosta 