Monet kyselevät, että miten Jumala johdattaa? Miten Jumalan äänen kuulee? Mistä tietää, mikä on Jumalan tahto jossakin asiassa? En sano olevani tämän aiheen asiantuntija, mutta kerron jotakin omasta kokemuksestani. On myös muistettava, että Jumalalla on rajattomat mahdollisuudet; johdatus voi tapahtua todella monella eri tavalla.
Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (Room. 8:14). Tämän voi sanoa myös niin, että Jumalan lapsia johtaa Jumalan Henki. Johdatus koskee meitä myös nykyaikana – se ei ole pelkästään jokin vain tuhansia vuosia sitten voimassa ollut asia.
On syytä kulkea rukouksessa jättäen kaikki asiansa Jumalan hoitoon. Tällöin voi turvallisesti luottaa siihen, että Isä johdattaa elämäämme tahtomallaan tavalla eteenpäin. ”… ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen…” (Jer. 31:9). Moni asiamme vaan ”hoituu” Jumalan johdatuksessa ilman että sitä ehkä tiedostammekaan. Ymmärrä tämä oikealla tavalla; ei ole tietenkään oikein vain heittäytyä mitään tekemättömäksi ja odottaa Jumalan hoitavan kaiken kuin automaatti. Rukoilemisen lisäksi meidän pitää myös kulkea, kuten raamatunkohdassa edellä luki. Kun kuljemme elämäämme rukouksessa lähellä Jumalaa, saamme jälkeenpäin huomata, miten meitä on eri asioissa ja tilanteissa ihmeellisesti johdatettu.
Vaikka vaellamme rukouksessa, niin silti vaelluksessamme on paljon inhimillistä. Olkoon esimerkkinä Paavalin ja Timoteuksen lähetysmatkat: ”Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.” (Apt. 16). Heillä oli hyvä tarkoitus ja aikomus mennä tiettyihin paikkoihin, mutta Jumala esti sen. Olkoon tämä meillekin vahvistuksena, että jos kuljemme rukoillen, Jumala johdattaa meitä tahtonsa mukaan oikeaan suuntaan emmekä joudu harhaan.
Luulenpa, että varmaan jokaiselle tulee jossain vaiheessa vastaan sellaisia asioita, joissa odottaisi Jumalalta selvää vastausta. Se voi sivullisen näkökulmasta olla ehkä mitättömältä tuntuva seikka, mutta itselle suuri asia. Muista silloin, että Jumalalle kaikki asiamme ovat tärkeitä – niin pienet kuin suuretkin murheemme.
Viisi kuusi vuotta sitten olin elämässäni melkoisen suuren valinnan edessä. Olimme muuttaneet pois paikkakunnalta, jossa olimme asuneet 17 vuotta. Asuimme nyt vanhassa kotitalossani, ja olin virkavapaalla työstäni. Suunnittelin ottavani lisää virkavapaata, jotta saisimme talon rakennettua valmiiksi – sitten voisin kenties palata takaisin vanhaan työhöni. Omat suunnitelmani romahtivat eräänä kesäkuun päivänä, kun työpaikaltani soitettiin ja tiedusteltiin, aionko tulla syksyllä takaisin töihin vai en? Vastaus pitäisi tietää aika pikaisesti, ja uutta virkavapautta ei kuulemma myönnettäisi.
Jokusen päivän ajan puntaroin asiaa ja rukoilin Jumalaa antamaan ymmärrystä päätöksen tekemiseksi. Sainpa käsiini sellaisen henkilön puhelinnumeronkin, jolla tiedettiin olevan profetoimisen armolahja. Päädyin kuitenkin mielessäni päätökseen, että irtisanon itseni. Sain siitä ajatuksesta mielenrauhan, enkä soittanut tuota puhelua. Heti kohta tämän jälkeen seurakunnassamme oli eräs tilaisuus. Kuinka ollakaan, tilaisuuden jälkeen eräs lähes tuntematon henkilö tuli luokseni ja sanoi kokevansa, että hänen on sanottava minulle jotakin. Hän sanoi muutaman lauseen, joista muistan vain tämän: ”Et tule palaamaan entiseen työhösi.” Jumalalle kiitos! Herra kuitenkin tahtoi vahvistaa palvelijansa kautta sen asian, josta olin jo sydämelleni varmuuden saanut!
Jotkut kulkevat profeetalta toiselle etsien vastauksia kysymyksiinsä, toiset taas toimivat näkemiensä unien mukaan. Jumala voi käyttää näitä molempia tapoja, mutta pelkästään niiden varassa ei pidä missään nimessä toimia. Jos joku asia askarruttaa meitä, oikea järjestys on se, että Pyhä Henki ensin puhuu meille ja saa meidät sisäisesti vakuuttumaan asiasta ja vasta sitten mahdollinen profetia vahvistaa sen. Koska profetoiminen on aina vajavaista, on vaarallista tehdä päätöksiä pelkästään sen perusteella.
Seuraavassa on mielestäni pari tosi viisasta neuvoa etsiessämme johdatusta:
Etsiessämme käytännössä Jumalan tahtoa, hyvänä neuvona voidaan pitää turvautumista kolmeen tietolähteeseen ja on tärkeää pitää niitä koko ajan yhdessä: Raamattu ja siihen liittyen uskovien ystävien neuvot, olosuhteet ja sisäinen vakuuttuminen.
– Rovasti Olavi Peltola –On turvallisempaa etsiä tietä Raamatusta ja rukouksesta tai keskustelusta ystävien kanssa kuin profetioista, unista, sisäisistä kehotuksista tai muusta vastaavasta.
– Liisi Jokiranta –
On paljon sellaisia asioita, joissa yksinkertaisesti taivas vain on hiljaa. Muista silloin, että Jumala on antanut meille järjen ja päättelykyvyn – Hän antaa meille vapauden valita. Muista silloinkin jättää päätöksesi Jumalan siunattavaksi. Tee kuin eräs johtaja, joka rukoillen ja siunaten lähetti kaikki tekemänsä päätökset eteenpäin.
Jokunen vuosi sitten olimme suuren taloudellisen päätöksen edessä. Pyysimme Jumalaa näyttämään, olisiko lähdettävä tuohon hankkeeseen vai ei. Emme saaneet mitään merkkiä asiassa, joten ratkaisu oli tehtävä uskon varassa. Pyysimme Häntä estämään kaiken, jos se mihin ryhdymme, ei kuulu Hänen suunnitelmiinsa elämässämme. Kaikki eteni kuitenkin hienosti, ja viimein etenimme sen vaiheen yli, jossa hanketta ei voi enää perua. Uskon sataprosenttisesti, että Jumala johdattaa tuossa asiassa edelleenkin, koska olemme sen Hänen käsiinsä jättäneet ja Häneltä apua pyytäneet.
Jumala saattaa johtaa elämäsi siihen pisteeseen, että et voi enää tukeutua omavoimaisuuteesi. Joudut jättäytymään täysin Hänen varaansa. Jos olet tällaisessa tilanteessa, olet parhaissa mahdollisissa käsissä!
Tässä vielä lukemisen arvoisia artikkeleja johdatuksesta:
- Liisi Jokiranta: Kuinka Jumala johdattaa
- Tapani Suonto: Kuinka Jumala johdattaa
- Tapani Suonto: Johdatuksen hinta
Jumalan runsasta siunausta ja johdatusta elämääsi!
Ajankohtaista uskosta 
Herra totisesti johtaa kunhan vain pysymme Jeesuksessa. Jeesus pysyy meissä lupauksensa mukaisesti Joh. 15. Johdatuksessa on muistettava, että Herra voi käyttää joskus kahlekoiraansa Saatanaa (tämä Luthrilta). Meille ei luvata kultalusikkaa ja aurinkoa jokaiseen päivään. Myös kärsimys on osa tietä jota Jlan lapsi kulkee. Kaikki kuitenkin yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme, meidän jotka rakastamme Jlaa (Room. 8:28).
Kiitos yllä olevista kirjoituksista.
Usein olen ajatellut,että Jeesuksen seuraamisesta on joskus tehty aivan kuin pieni lisä muutoinkin mukavaan elämään.Tai sitten niin,että elämässä ovat vahvasti vaikuttamassa tietyt o m a t odotukset,joihin etsitään lisäksi Jeesuksen tukea ja Isän myötävaikutusta.Itse asiassa onkin valittu oma tie,johon yritetään sovittaa sopiviin kohtiin myös Häntä.
Ihminen ei useinkaan haluaisi luopua mistään,koska sydän on harhautuneena niin kiintynyt rihkamaan,ja näkee sen arvon mahtavana.Jos uskovallakin vielä jatkuu samantapainen asetelma,voi olla vaikeaa löytää Isän todellista johdatusta.Jokin on pois raiteiltaan.
Voi olla niinkin,että on itse jo sydämessään päättänyt jonkin valinnan,johon sitten haluaa kuin varmistuksen Isältä.Jos Hän ei vastaakaan sopivalla tavalla pyyntöön,voi joku katkeroitua,ja pettyä ’hankalaan Jumalaan.’Tällöin onkin kyseessä vasta oman sydämen kuva Hänestä,ja Hänen johdatuksestaan.Sellainen ei kanna uskon tiellä.
On hyvä nöyrtyä Sanan arvovallan alle avoimin,kuuntelevin sydämin.
Jeesus on ehdoton.Hän ei ole puheissaan ympäripyöreä,tai lässyttäjä,vaan hyvin selkeä,tarkka ja täsmällinen,kun kehottaa seuraamaan Itseään.Se on arvokasta,ja tarkoitushakuista.Hän ei kerro,että kaikki valinnat ja tiet ovat yhtä hyviä.
Hän ei kerro myöskään,että kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä,ja vievät saman jumalan luo,vaan liittää olennaisimman,mitä tarvitsemme juuri Itseensä.H ä n e s s ä valitsemme Hänen mukaansa Elämän,ilman Häntä ei sitä ole.Ja Hänen tahdossaan pysyen teemme oikeita valintoja.
Hänessä on ikuisuus meitä varten,ja Hän on pian tulossa hakemaan omiansa luokseen.Sen jälkeen on tulossa Hänen tuhatvuotinen Kuningaskuntansa,meitä kutsutaan Hänen omikseen ikuisuutta ajatellen.
Hänen ulkopuolellaan on lopullinen ero Isästä,joka päätyy lopulta kadotukseen.Se on vakavaa ja järkyttävää.Joko tai.Siksi Hän varmasti pyrki selkeyteen,eikä suosinut kompromisseja.
En pystynyt ensin hyväksymään tätä kirkasta totuudellisuutta Hänen seuraamisestaan niin terävänä kuin se on.Sen hyväksyin vasta tuskan ja tietyn Jumalan koulun kautta. Uskon että joillakin muillakin saattaa olla samansuuntaista ongelmaa…ja silloin Isän johdatukseen pääseminen ei olekaan niin itsestään selvää,koska teemme itse omat mutkamme.Mutta varmaa on,että Hän haluaa johdattaa niitä,jotka taipuvat Hänen rakkaudessaan Hänen tahtoonsa,ja kulkevat rukoillen.
Totuus on sekin,että Hänen avaamansa aarteet ovat niin jaloja ja kallisarvoisia,ja kirkkaat elämänvirrat niin kauniita ja puhtaita,ettet niitä voi edes verrata maailmaan.Jos ihmislapsi vain ymmärtäisi sen,hän vaihtaisi heti omat polkunsa,ja kuravellinsä siihen kuninkaallisen puutarhan tuoksuun,jota Hän on täynnä. Nauttisi sisäisesti Hänen tuntemuksensa virkistävistä hedelmistä.Tuo sato kypsyy myös toisia varten.Silmiä sokaisevat likaiset rihkamat jäisivät hetkessä taa,ja niiden tympeyden tähden ne viskaisi luotaan.
Paradoksi on kuitenkin siinä,että tie tähän avautuu kaikesta luopumisen kautta.Olisi tultava ensin monen silmissä mitättömältä näyttävän ristin luo katuvana syntisenä,ja nöyrryttävä kääntymykseen!
Paratiisin tuoksuun meni ristinryövärikin vain runnellun,ristiin naulitun Messiaan kautta.Miten suloinen on tuon hetken kuvaus evankeliumissa.
Risti on syntien anteeksiannon,mutta myös riisuutumisen ja kuoleman paikka.Siinä vanha ihmisemme ristiinnaulitaan yhdessä Jeesus Messiaan kanssa,sillä lihan elämä on alentavaa,ja vain ikuiseksi kuolemaksi. Juuri tämä jää monelta ymmärtämättä.Puhutaan kyllä rististä,ja halutaan sovitus,mutta ei tullakaan vanhan ihmisen kuolemanpaikalle,ja anneta Messiaan elämää puhjeta esiin.Gal.5:13-26.Se tulee uskossa omistaa itselle,ja elää siitä.Room.6 selvittää tätä loistavasti.Kannattaa lukea heti.
Toora ja kaikki Kirjoitukset kuvaavat yksityiskohtaisesti mm.oikeiden valintojen tekoa meille esimerkiksi.Kuinka päädytään siunausten tielle,kuinka tuhon tielle,ja miten välttää sellainen.Siellä paljastetaan,mitä Isä ajattelee asioista,ja miten Hänen sydämensä halu on ollut aina siunata ja johdattaa ymmärtämätöntä ihmislasta.
Hän on Luojamme,kuinka elää ilman Häntä,mieletöntä.Hänen säädöksensä ovat meille elämäksi, saamme pyytää ymmärrystä niiden käytäntöön soveltamisessa.Ei ole viisautta ilman Hänen rakastavan sydämensä tuntemusta,joka ilmestyi Messiaassa.Hänen sydämessään palaa säälivä,myötätelävä rakkaus heikointa ja turmeltuneintakin ihmistä kohtaan.Hänessä on puhdistus,parantuminen,ja ovat viisauden ja voimanlähteet. JHWH:n tuntemusta opitaan vain jaloon öljypuuhun oksastettuina,Messiaan kautta.
Ja vain kuoleman kautta mennään elämään sisälle.Fil.3:7-21.Silloin on aika mahdotonta olla elämättä myös Isän johdatuksessa,sillä Hän armossaan,ARMOSSAAN vaikuttaa sen,että ihminen voi sanoa:Elämä on minulle Messias,kuolema on voitto.
Herra johdattaa sitä, joka kulkee rukoillen; on tosiasia. Miksihän saatana sitten niin kovin estää Jumalan lapsia rukoilemasta ja lukemasta Raamattua? Juuri siksi, että edellinen kirjoitus on tosi!
Jokainen joka on saanut Armoa maistaa, tietää myös omat heikkoutensa ja niiden aiheuttaman murheen sisimpäänsä ja Pyhälle Hengelle. Oman tieni kulkemisesta olen oppinut sen, että johdatuksen tuotua minut lopuksi paikalle, jossa uskovat ja minä mukaanlukien eivät ole enää jaksaneet minua armahtaa lankeamisteni sarjan jälkeen. Yksi on silti nähnyt minut ja sydämeni ja Hän on jaksanut armahtaa ja johdattaa minut lopultakin sille paikalle, jossa tahdoin vain Hänen apuansa – Jeesus. Nyt uskon, että jaksan aina luottaa Häneen, en tilanteisiin, itseeni tai edes uskovien hyvää tarkoittaviin, mutta voimattomiin neuvoihin, vaan ainoastaan Jeesukseen Kristukseen.
Herran kuritus on lahja ja johdatus, sekä suurta armoa, että saa tässä ajassa tulla parannukseen. Siitä on hyvä jakaa osattomillekin ja uskovillekin, jotka ovat kurjuutensa nääntymässä. En siis enää minä, vaan Kristus minussa! Veli Paavalia mukaillen.
Hyvä Jeesus meille ja uskomme siihen t. Seppo