Olen viime ajat ollut todella murheellinen yhdestä asiasta: uskovien keskinäisestä rakkaudettomuudesta. Ei tunnu hyvältä, jos kuka tahansa puhuu pahaa toisesta. Vielä kamalammalta se tuntuu, kun sitä tekevät uskovat.
Tuntuu surulliselta, että tuollaista tapahtuu, vaikka Raamattu opettaa ihan jotain muuta. Jeesus on sanonut: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34, 35). Vanha käännös sanoo tuon lopun vielä selvemmin: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Olen kuullut sellaisenkin tapauksen, että vasta uskoon tullut jätti seurakunnan, kun huomasi, miten rakkaudettomia siellä oltiin toisia kohtaan. Sanooko Jeesus sen takia kerran meille, että ”Minä en tunne teitä!”?
Jumalan ja toistemme rakastaminen on Jeesuksen antama käsky. Kun eräs lainopettaja kysyi Jeesukselta, mikä on suurin käsky, Jeesus vastasi: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” (Matt. 22:37-39). Kymmenestä käskystä kolme ensimmäistä liittyvät Jumalan rakastamiseen ja loput seitsemän ohjaavat rakastamaan lähimmäistä. Suurin synneistä on epäusko, ja sanoisin, että toiseksi suurin synti on tämän rakkauden kaksoiskäskyn laiminlyönti.
Tärkein Jumalan ihmiselle antamista ominaisuuksista on rakkaus (1. Kor 13:13), tai ainakin pitäisi olla. Se on esimerkiksi tärkeämpi kuin mikään armolahjoista.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. (Joh. 13:1-3)
Rakkaus on sellainen jumalallinen voima, jonka saatana tahtoo tuhota. Siksi meidän on oltava erityisen tarkkoina, ettemme olisi tällä alueella saatanan välikappaleina. Kielen synnit, kuten juoruilu, pahan puhuminen ja väärä todistus lähimmäisestä, ovat tehokkaita vihollisen työkaluja, niistä myös Jaakob varoittaa (Jaak. 3:1-12). Kaikki hengellinen toimintamme saattaa jopa muuttua aivan hyödyttömäksi: ”Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha” (Jaak. 1:26). Lue David Wilkersonin tärkeä kirjoitus Kesytä kielesi!
Miksi sitten on niin vaikeaa elää ja toimia Jumalan mielen mukaisella tavalla? Ihmiseen vaikuttavat kasvuympäristö, kuten koti ja ystävät. Jos kasvaa ympäristössä, jossa koko ajan arvostellaan muita, totta kai se malli tarttuu. Lisäksi oma luonteenlaatu vaikuttaa; jotkut ovat perusluonteeltaan pessimistisiä, ja silloin kaikki tahtoo näkyä negatiivisessa valossa. Huono itsetunto on yksi syy – se antaa pönkitystä alemmuudentunteelle muita syyttämällä. Tällöin ihminen ikään kuin tuntee, että on muita parempi. Muiden arvostelu voi myös olla oman pahan olon purkamista.
On tietysti helppoa paeta erilaisten syiden taa ja sanoa, ”mitäs minä luonteelleni ja kasvatukselleni mahdan.” Tähän valheeseen ei pidä kenenkään jäädä. Ihminen voi muuttua, asioita voi opetella katsomaan toisella tavalla. Tiedän sen varmasti, sillä puhun omasta kokemuksesta. Olen etenkin nuoruudessani ollut hyvinkin negatiivisesti ajatteleva, ja sorruin helposti puhumaan pahaa toisista. Jossain vaiheessa sitä tajuaa, että on näissä asioissa surkeampi ihmisenä kuin uskosta osattomat. Siinä vaiheessa uskovaisuus on vain kaapu ilman sisältöä; hedelmistäänhän puu tunnetaan. ”Ja jos oksa ei tuota hedelmää, on se leikattava pois ja heitettävä tuleen”. (Lue Wilkersonin hyvä kirjoitus Hedelmän kantaminen.) Vieläkin joudun taistelemaan raadollisuuteni kanssa ja katsomaan peiliin tässä asiassa. On tärkeää tiedostaa omat heikkoutensa, jotta edes vähän pystyisi kilvoittelemaan taivastiellä.
Yksi hyvä keino on alkaa rukoilla niiden puolesta, joita kohtaan tuntee vastenmielisyyttä. Jeesushan opettaa: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia” (Matt. 5:44, 45) ja ”siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat” (Luuk.6:28). Selittämättömällä tavalla Pyhä Henki alkaa vaikuttaa itsessä rakkautta sitä ihmistä kohtaan, jota siunaa ja jonka puolesta rukoilee!
”Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” (Room. 12:9, 10). Meidän pitää kilpailla toistemme kunnioittamisessa – kaikkien kunnioittamisessa ketään erottelematta. ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef 5:2).
Karmeinta on huomata, että uskovilla voi olla jopa vihaa toista uskonveljeä tai -sisarta kohtaan. Johannes kirjoittaa: ”Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1. Joh. 2:10, 11). Tarkkailkaamme itseämme, onko meissä Kristuksen vai suden tuoksu!
Johannes jatkaa suorin sanoin: ”Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään. Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.” (1. Joh. 3:10-12)
Meidän on opittava sietämään toisiamme ja rakastamaan kaikesta huolimatta. Jos emme tätä opi, emme mitään ole. Ponnistelumme Jumalan valtakunnan parhaaksi valuvat kuin hiekkaan.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1. Kor 13:4-7)
MInä olen ymmärtänyt Raamatusta tämän asian niin, että emme pystykään toisiamme rakastamaan muuten kuin sen kautta, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme Hänen käskynsä. Sitä kautta rakastamme jokaista totuudessa emmekä valheessa.
1. Joh. 5:2
Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
Emme me muutoin osaa mitata rakastammeko lähimmäistämme oikein muuta kuin rakastamalla Jumalaa ja Hänen käskyjää. Saamme olla varmoja että silloin rakastamme myös lähimmäistä totuudessa emmekä valheessa.
Nykyään eksyttävä evankeliumi keskittyy ihmisestä lähtevään rakkauteen ja siihen, että meidän täytyy oppia rakastamaan kielellä ja sanalla, emme me koskaan opi rakastamaan totuudessa ja teossa muutoin kuin Jumalan Sanan kautta.
1. Joh. 3:18
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
1. Joh. 5:3
Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
2. Joh. 1:6
Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
Kyllä oli mahtavat kirjoitukset.Kiitos Hannu ja Matthew.
Ei voi olla ihan sattumaa,että juuri viime aikoina Jumalan käskyt ovat puhutelleet minuakin,tarkoitan 10.käskyä.Niiden tiivistelmä on rakkauden kaksoiskäskyssä.Yhä uudelleen olen itsekin tullut siihen tulokseen,että ilman Jumalan käskyjen pitämistä rakkaus suhteellistuu,ja alkaa olla vain sitä ’sanan ja kielen rakkautta.’Tahdon siis nostaa hattua Hannulle,että Matthew:lle noista kirjoituksista.
Kaikkihan maailmassa rakkaudesta puhuvat,ja seurakunnassa ennen kaikkea.Miksi sitten kuitenkin monilla on niin paha olla? Olen tullut siihen tulokseen,että täytyy olla myös laittomuuden hengessä tuleva ”rakkaus”, petollinen rakkaus,joka korostaa rakkaudent u n n e t t a ,ja sitä että kaikilla olisi mukavaa.Mutta ei pidäkään yhtä totuuden kanssa, saati noita Jumalan käskyjä. Isämme mukaan meitä ei ole kuitenkaan kutsuttu pelkkään mukavuuteen,vaan sisälle myös pyhitykseen.Saamme siis pyrkiä siihen,ja luottaa,että Herra antaa voimaa,ja tekee työtään sydämissä.
Mutta jos ei pidetä käskyjä,tai ts.pyritä kilvoittelun tiellä niiden pitämiseen,miten käy?Jokainen alkaa määritellä rakkauden oman näkemyksensä mukaan. Hengellisyydestä tuleekin höttöä,ja se viihteellistyy,ja kulkee kohti laittomuutta.Moniavioiset ja pedofiilitkin väittävät rakastavansa omalla tavallaan.En halua lietsoa vihapuheita,ja kaikki synnit voidaan saada anteeksi,jos niitä kadutaan,ja käännytään koko sydämisesti Jeesuksen puoleen…mutta miten määritellä enää rakkautta,jos ei tosiaan pysytä käskyissä? Ja eihän Pyhä Henki,jos sen johdossa todella menemme,johdata koskaan rikkomaan niitä.Se menee kyllä lihamme piikkiin.
Olen todella kiitollinen teistä rakkaat veljet,että Herra on vienyt teitä syvälle tuntemiseensa!!!
Jumalan lakia ei siis ole kumottu,vaan Jeshua tuli sen päämääräksi,ja täyttäjäksi.Ja nyt Hän on kirjoittanut lakinsa meidän sydämiimme,ja elää meissä. Room.10:4 JKR. Hebr.8:10.Rakkaus on lain täyttymys, ja se ohjaa meitä voimassaan käskyjen pitämiseen. Herra anna meille rakkautesi niin suurena,että saisimme loistaa myös Sinun pyhyyden valoasi.Tue meitä rakas Isä olemaan kestäviä tässä lopunajassa,kunnes Herramme saapuu.
Voimia kaikille kilvoittelijoille,ette ole yksin paineissanne,Herra on puolellanne!
”Tässä on pyhien kärsivällisyys,niiden jotka pitävät Jumalan käskyt,ja Jeesuksen uskon.”
33/38
Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä,niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä,ja uskovat Jeesukseen. 92 käännös
Asioita voi tarkastella monelta kulmalta.Tätä rakastamisen aluettakin.Haluaisin hieman kirjoittaa rakkaudesta sen äidillisestä,isällisestä näkökulmasta.Monelle voi käydä niin,kun lukee Raamattua,että sieltä löytyy vain vaatimusta toisen perään.Syvä suhde Isään puuttuu,tai on vasta haussa.Tai ihminen on jostain syystä uupunut,ja elämää vailla.Ei ole mistä puristaa. Jeesus ymmärtää tämän. Hän tahtoo auttaa,avata taivaallliset lähteet sydämiin Hänen verensä puhdistuksen kautta.Tuntemisensa kautta!Levon kautta.Isä on rikas Antaja.
El Shaddai,Kaikkiriittävä Jumala on se,joka minua joskus puhutteli.Jouduin elämässäni tilanteeseen,tilaan,jossa koin,kuinka kaikki olennainen sisimmästäni puuttui.Tämä tapahtui jo uskossa ollessani.Olin tullut elämässäni tietyllä tapaa vahvaa itseriittoisuuden tietä,jossa olin selvinnyt miltei omin avuin.Sitä vahvuutta ei hetkessä pois purettu.Olin padonnut paljon asioita sisälleni, niitä koskaan käsittelemättä.Olin jonkinlainen kiltti ’suorittaja’.Mutta lopulta päädyin vaiheeseen,jossa olin väsynyt,ja kuin tyhjää täynnä,kuin alkutekijöissä.Ja sitä todella olinkin.Ulkoisesta menosta huolimatta olin sisäisesti elämää vailla.
Tällaisessa tilassa voi olla moni tälläkin hetkellä.Lapsuudessa rakkauden tarve jäi täyttymättä,eikä myöhemmätkään ihmissuhteet sitä korjanneet.Kun kaksi tällaista ihmistä päätyy yhteen,ei se aina ole helppoa.Ja tätähän on paljon.
Mietin joskus mitä tarkoittaa,kun Vapahtajamme kehotti meitä tulemaan lapsenkaltaiseksi.Löysin sille erilaisia selityksiä,ja huomasin pohtivani lapsen ominaisuuksia.Niitä ovat mm.aitous,tarvitsevuus,vastaanottavaisuus,nöyryys.Kuinka tulla sellaiseksi,sitä mietin.(liekö parhain selitys sille uudestisyntyminen ylhäältä Jumalan lapseuteen…?Lue Joh.3.)
No,joka tapauksessa…
Kaunein kuva tarvitsevuudesta ja läheisyydestä on minusta vauva äidin rintaa vasten.Näin läheisessä yhteydessä on muitakin kuin ruokinnan elementtejä.Syvä kohtaaminen,jossa äiti kokee iloa lapsestaan,ja lapsi turvallista läheisyyttä silmäillessään äitinsä piirteitä.Nypertäessään pikkusormillaan vaikkapa äidin hiuksia,kokien vahvan olemassaolon tunteen,sen tuoman tyydytyksen,ravitsevan maidon valuessa kurkusta alas.
Juokaa kuin vastasyntyneet Sanan väärentämätöntä maitoa,että tulisitte ravituiksi elämää varten,hempeilee Isä meille äidin hellyydellä Pietarin kirjeessä.On muuten ihanat kirjeet,painavaa asiaa täynnä.
Jumala,Kaikkivaltias ja kaikkiriittävä riisuu meitä vain sitä varten,että saisi juottaa ja syöttää heiveröistä lastaan omalla elämällään.Hän tietää tarpeemme.Saamme olla ihan pikkuisia,kaikkea vaille jääneitä,jos siltä tuntuu,Hänen edessään.Lapsi ei ole vahva,vaan avuton.Isä kertoo,että rakastaa.Että sinullakin ainutlaatuiset sormenjäljet,elämäsi tunnetaan,olet kallisarvoinen.Elämäsi menetykset ja kivut tunnetaan tarkoin,persoonallisuutesi samoin.Ja Hänessä on korvaava,ja eheyttävä rakkaus sinua varten.Hän tietää,miten puhdistaa likaiset haavat,ja hoitaa terveiksi.
Mutta aitoutta ja rehellisyyttä siinä kysytään.Saa opetella aidoksi ja tarvitsevaksi tulemista Hänen edessään, kieltämisen,tukahduttamisen,ja itseriittoisuuden sijaan.Saa tulla myös kunnolla syntiseksi.
Elämä voi olla täynnä Jumalan rakkauden korvikkeita.Kellä mikäkin lelu,tai tutti,johon jäi kiinni,kun ei parempaa ollut.Mutta Isä tahtoo kertoa,että voi auttaa ja siunata meitä pieniä kasvuntielle,kun vain suostumme Hänen ruokintaansa.Hän kutsuu meitä vapauteen!