Olen jo pitkään ajatellut, että pitäisi kirjoittaa heikon veljen ja sisaren huomioimisesta. Nyt asia tuli ajankohtaiseksi, kun on uutisoitu ensi kesänä järjestettävästä kirkon viini-illasta: Kirkko isännöi virsi- ja viini-iltaa. Illan isäntänä ja emäntänä häärivät kirjailija-pappi Jaakko Heinimäki ja toimittaja-kirjailija Kaisa Raittila.
Meiltä uskovilta ei viini tai alkoholi ylipäätään ole kiellettyjä, mutta jos joku toinen kokee ne loukkaukseksi, silloin niitä ei pidä käyttää. Ei edes kotona lukkojen takana, mutta nyt tämä tuodaan kaiken kansan näkyville kirkon toimesta! Miksi Raamattua ei enää lueta niin kuin se on tarkoitettu luettavaksi? Jeesus sanoo: ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen” (Matt. 18:6).
Paavali opettaa tätä asiaa roomalaisille ja korinttilaisille (Room. 14:13-23 ja 1. Kor. 8). Roomalaisille hän puhuu joidenkin ruokien syömisestä: ”Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.” Paavali opettaa korinttilaisille epäjumalille uhratusta lihasta, että se ei ole sen huonompaa kuin muukaan liha, mutta:
Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni. (1. Kor. 8:9-13)
Pyhä Henki sanoo selvästi, että tämä asia ei ole missään määrin lakihenkisyyttä, vaan toisen ihmisen kunnioittamista. Kyse on lähimmäisemme iankaikkisesta elämästä; olemmeko me sen esteenä? Jos Jumalan armosta maailmasta pelastettu näkee pidettävän tanssitunteja seurakunnan tiloissa, se voi saada hänet luopumaan uskosta. Vastaavasti kuiville päässyt alkoholisti voi retkahtaa uudestaan meidän takiamme. Silloin olisi parempi, että meidät upotettaisiin meren syvyyksiin myllynkivi kaulassa.
Kirkossa on heitetty Raamattu ylimpänä ohjeena syrjään ja sen sijaan alettu toteuttaa vanhaa kreikkalaista sanontaa In vino veritas – viinissä on totuus.
Herra armahda Suomen kansaa ja sen hengellisiä johtajia. Älä salli maailman mielistelyn ja maailmanmielisten vallata kirkkoa.
Eiköhän meille suomalaisille ole kaikista paras selvä raittius. Ihmettelen jos viini ei tulisi kenellekään kiusaukseksi. Suositan mieluummin: virsi- ja parannus-ilta.
Paljon on meidän elämässä ajatuksia ja hyviäkin neovoja annetan joskus ja parhain lähde onnistumiseen elämässä on raamutun ilmoitus ja tämän pelastus suunnitelman meidän hyväksi ,täältä sa ammentaa viisiautta ja tietoa ja profetalliasta sanomaa ja paljon Herran rakkauta ja elävää vettä,kun Pyhä Henki kirkastta meille ja tuo ilon ja lämpöiset kosketuksen sydämmeen salatuimpaan kohtaan ja taivas antaa myöd osansa ja menestyksen meille ja suuren palkan noudatettuamme Jumalan sanaa,rakkaan Jeesuksemme nimessä ja veressä ,kiitos ja siuanusta,keijo södertälje
Viini ja leipä ovat kuitenkin sakramentteja. Keliakikolle en suosittelisi leipää enkä alkoholistille viiniä. Jeesus kumpiakin nautti – lasi viiniä vaikkapa Hänen muistokseen joskus ja kohtuudella ei ole mielestäni väärin.