Maallistunut kirkko, maallistuva Suomi

Kirkon nelivuotiskertomus 2008-2011 on viime päivinä saanut runsaasti huomiota ja kirvoittanut kommentteja. Erityisesti silmään pistää raportista löytyvä tutkimustieto suomalaisten suhtautumisesta kristillisen uskon ydinkohtiin.

Kaaviossa näkyy niiden suomalaisten osuus, jotka pitävät mainittuja kristillisiä opetuksia vähintään todennäköisinä:

Kuten kaaviosta huomataan, niin neljän vuoden aikana (2007-2011) on tapahtunut aivan järkyttävä muutos suomalaisten uskossa. Tuona aikana usko keskeisiin totuuksiin on vähentynyt keskimäärin 20 %.

Mitä sellaista on tapahtunut tuon neljän vuoden aikana, joka selittäisi tämän järkyttävän muutoksen suhteessa uskomme kulmakohtiin? Kirkossa on käyty kovaa ja repivääkin keskustelua parisuhdelain vaikutuksesta kirkon toimintaan. Lopulta piispainkokous laati alkuvuodesta 2011 ohjeen rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Kirkkomme johto on selväsanaisesti tuonut ilmi, että Raamattua pitää tulkita tälle ajalle sopivalla tavalla. Jos piispat ja monet papit tällaista sanovat, kyllä se asettaa Raamatun uskottavuuden ylipäätään kyseenalaiseksi. Puhumattakaan siitä, miten monet teologit ovat saaneet äänekkäästi pitää esillä sellaisia mielipiteitä kuin että uskontunnustusta ei tule ottaa kirjaimellisesti, tai että Jeesuksen neitseestä syntyminen ei ole totta. Ja kaikki tällaiset kannanotot on saanut esittää ilman että piispat olisivat niitä mitenkään kritisoineet. Sitä he kyllä ovat kritisoineet, jos joku on Raamatun totuutta puolustanut – palautan vain mieliin jälkipyykin homoilta-keskustelun ja Älä alistu! -kampanjan tiimoilta.

Sitä saa mitä tilaa. Nyt kirkon johto miettii kuumeisesti, miten saada kansa osallistumaan enemmän jumalanpalveluksiin. Mitä se hyödyttää, jos siellä julistetaan muunnettua totuutta? Pidetään vain julistus sellaisella tasolla, että se ei ärsytä ketään vaan kelpaa kaikille. Ketä tällainen muotojumalinen kosiskelu kiinnostaa? Kansa kaipaa elävää sanaa, se kaipaa kohdata elävän Jumalan.

Nyt tarvitaan niitä rohkeita pappeja, jotka uskaltavat julistaa Kristusta olematta mieliksi ihmisille, mutta ovat uskollisia Jumalalle ja Hänen muuttumattomalle sanalleen.