Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2012

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes. 7:14).

… Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria … Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:26-33)

… hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. (Matt. 1:20-23)

Jumala itse Jeesuksessa syntyi kerran ihmiseksi tänne pimeään maailmaan. Jeesus oli tosi ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hän eli täällä sovittaakseen rikkomuksemme ristinkuolemallaan, mutta myös osoittaakseen meille, että tietää kaikki ihmiselämän vaikeudet.

Tässä ajassa on paljon kärsimystä ja ahdistusta, ja yhä enemmän uskovilla. On vakavia sairauksia, työttömyyttä, ongelmia perheessä uskosta osattomien lasten ja puolison kanssa. Missä ajassa oikein elämme?

Elämme lopunaikaa, jossa saatana saa lisää valtaa väliaikaisesti. Osa näistä vaikeuksista voikin olla saatanan hyökkäyksiä meitä kohtaan. Toiset niistä voivat olla Jumalan antamia koetuksia. Paavali kirjoittaa: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita” (1. Piet. 4:12-13).

Nyt lopunajassa Jeesus tahtoo muistuttaa meitä, että aikaa on vähän – turva ei löydy tästä maailmasta vaan yksin Hänestä. Kun perheongelmiisi, sairauteesi tai talousvaikeuksiisi ei löydy lääkettä tästä ajasta, käänny Hänen puoleensa! Jeesus antaa toivon, Hän antaa uuden alun mahdollisuuden, Hän antaa vastauksen.

Olet jo ehkä kantanutkin asiaasi Herran eteen uupumiseen asti, mutta vastausta ei tahdo kuulua. Koen, että Herra tahtoo nyt erityisesti kutsua meitä kaikkia kantamaan toistemme taakkoja. Nyt jos koskaan on aika käydä hellittämättömään rukoukseen toistemme puolesta. Kun lääkärit eivät voi enää parantaa, tai ihmissuhteet ovat toivottomassa umpikujassa, Jeesus kyllä voi auttaa! Tätä Hän tahtoo nyt meille muistuttaa – Hän tahtoo vetää meitä kaikkia rukoukseen, vaikka itsellä ei vaikeuksia olisikaan.

Paavali jos kuka sai kärsiä eri tavoin, ja hän ymmärsi niiden tarkoituksen: ”Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä” (2. Kor. 12:10). Jumalan voima tulee täydelliseksi vasta ahdistusten kautta.

Oletko tilanteessa, josta ei ole inhimillistä ulospääsyä? Usko mitä nyt sinulle sanon Jeesuksen nimessä: Hän on kuullut rukouksesi, ja Hän tahtoo auttaa. Vuodata koko sydämesi, kaikki asiasi Hänelle – jätä ne Hänen hoidettavakseen. Hän on elänyt ihmisenä täällä maan päällä ja tietää rajallisuutemme. Hän ei särjettyä ruokoa muserra (Jes. 42:3).

Jumala pystyi saattamaan Jeesuksen äidin raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja samoin Jumala pystyy luomaan sinunkin elämäsi uudeksi. Usko Häneen!

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5)

Tule Herra Jeesus!

Read Full Post »

Ruotsissa eräs sikäläinen kirkonmies oli ehdottanut radikaaleja toimia vähäisessä käytössä oleville kirkkorakennuksille. Hänen mukaansa kirkkoja on suljettava, muutettava asunnoiksi, kahviloiksi, pizzerioiksi, toimistotiloiksi, teollisuuskäyttöön – tai vain räjäytettävä ne!

Meillä Suomessa ei ole vielä onneksi tarvetta kirkkojen sulkemisille. Varsinkin pienten seurakuntien huono taloustilanne aiheuttaa kuitenkin kaikenlaisia muita säästöpaineita…

Tuolla tavalla kirjoitin aika tarkalleen vuosi sitten paikalliseen seurakuntalehteen. Enpä vielä silloin tiennyt, että yksi seurakuntamme kirkoista tulisi myyntiin. Eilen sitten kirkkovaltuuston kokouksessa päätimme myydä tämän Pikkukirkon ortodoksikirkolle. Lopullisen päätöksen asiassa tekee Kirkkohallitus aikanaan.

Pikkukirkko

Mikä sitten oli syynä Pikkukirkon myyntiin? Tosiasia on, että pienten seurakuntien talous on tällä hetkellä koetuksella. Kirkkoon kuuluvien määrä vähenee tasaista tahtia, josta syystä verotuloja ei kerry aiempaan tapaan. Yhä jatkuva lama heikentää myös yritysten tulosta, joka näkyy seurakunnissa yhteisöverotulojen vähenemisenä. Vuodenvaihteessa tapahtuvat seurakuntaliitokset voivat olla monelle köyhälle liittyvälle seurakunnalle lottovoitto, mutta jonkunhan ne laskut on kuitenkin maksettava.

Taloustilanne totta kai vaikutti kirkon myyntiin: onhan nyt yksi rakennus vähemmän aiheuttamasta kuluja. Eikä kirkkoja kovin usein joku tarjoudu ostamaan, joten nyt  oli käytettävä tilaisuus hyväksi – kun kirkko kuitenkin vielä säilyy hengellisessä käytössä. Ortodoksikirkolla oli tarvetta Pikkukirkolle, joten ”nyt se pääsi hyvään kotiin”, kuten eräs valtuutettu totesi. Itse asiassa rakennushan on palvellut aikoinaan ortodoksikirkkona peräti 92 vuotta, ja sen jälkeen ”vain” 74 vuotta evankelisluterilaisena kirkkona.

Itse en olisi ollut kirkkoa myymässä mistään hinnasta, jos siellä olisi ollut vielä sellaista aktiivista toimintaa kuin jokunen vuosikymmen sitten: katulähetysiltoja ja nuorten kokoontumista, kun oli herätystä ilmassa. Nyt kirkko oli vajaalla käytöllä (83 tilaisuutta vuonna 2011); kaikki tilaisuudet voidaan järjestää muissa, jopa käytännöllisemmissä, tiloissa. Toki se on idyllinen vihkikirkko, mutta vuodenvaihteen jälkeen Pikkukirkon sijaan vihkimiset voidaan suorittaa vaikkapa maailman suurimmassa puukirkossa, joka tulee samaan seurakuntaan seurakuntaliitoksen myötä.

Valitettava tosiasia vain on, että kaikille seurakuntien rakennuksille ei ole enää käyttöä entiseen malliin. Kuten edellä totesin, niin kirkon jäsenmäärä laskee jatkuvasti. Vielä suurempi lienee muutos siinä määrässä, joka ylipäätään tarvitsee kirkkoa instituutiona enää mihinkään – varsinkaan hengelliseen. Kuinkahan moni Pikkukirkon ohi kulkeneista paikkakuntalaisista on käynyt siellä viimeisen vuoden aikana? Tai jossain muussa seurakunnan tilaisuudessa? Toivottavasti ortodoksiveljillä ja -sisarilla olisi kirkolle enemmän käyttöä.

Suokoon Herra maahamme herätyksen, että seurakuntiemme tilat vielä täyttyisivät Häntä etsivistä ihmisistä!

Read Full Post »