Ruotsissa eräs sikäläinen kirkonmies oli ehdottanut radikaaleja toimia vähäisessä käytössä oleville kirkkorakennuksille. Hänen mukaansa kirkkoja on suljettava, muutettava asunnoiksi, kahviloiksi, pizzerioiksi, toimistotiloiksi, teollisuuskäyttöön – tai vain räjäytettävä ne!
Meillä Suomessa ei ole vielä onneksi tarvetta kirkkojen sulkemisille. Varsinkin pienten seurakuntien huono taloustilanne aiheuttaa kuitenkin kaikenlaisia muita säästöpaineita…
Tuolla tavalla kirjoitin aika tarkalleen vuosi sitten paikalliseen seurakuntalehteen. Enpä vielä silloin tiennyt, että yksi seurakuntamme kirkoista tulisi myyntiin. Eilen sitten kirkkovaltuuston kokouksessa päätimme myydä tämän Pikkukirkon ortodoksikirkolle. Lopullisen päätöksen asiassa tekee Kirkkohallitus aikanaan.
Mikä sitten oli syynä Pikkukirkon myyntiin? Tosiasia on, että pienten seurakuntien talous on tällä hetkellä koetuksella. Kirkkoon kuuluvien määrä vähenee tasaista tahtia, josta syystä verotuloja ei kerry aiempaan tapaan. Yhä jatkuva lama heikentää myös yritysten tulosta, joka näkyy seurakunnissa yhteisöverotulojen vähenemisenä. Vuodenvaihteessa tapahtuvat seurakuntaliitokset voivat olla monelle köyhälle liittyvälle seurakunnalle lottovoitto, mutta jonkunhan ne laskut on kuitenkin maksettava.
Taloustilanne totta kai vaikutti kirkon myyntiin: onhan nyt yksi rakennus vähemmän aiheuttamasta kuluja. Eikä kirkkoja kovin usein joku tarjoudu ostamaan, joten nyt oli käytettävä tilaisuus hyväksi – kun kirkko kuitenkin vielä säilyy hengellisessä käytössä. Ortodoksikirkolla oli tarvetta Pikkukirkolle, joten ”nyt se pääsi hyvään kotiin”, kuten eräs valtuutettu totesi. Itse asiassa rakennushan on palvellut aikoinaan ortodoksikirkkona peräti 92 vuotta, ja sen jälkeen ”vain” 74 vuotta evankelisluterilaisena kirkkona.
Itse en olisi ollut kirkkoa myymässä mistään hinnasta, jos siellä olisi ollut vielä sellaista aktiivista toimintaa kuin jokunen vuosikymmen sitten: katulähetysiltoja ja nuorten kokoontumista, kun oli herätystä ilmassa. Nyt kirkko oli vajaalla käytöllä (83 tilaisuutta vuonna 2011); kaikki tilaisuudet voidaan järjestää muissa, jopa käytännöllisemmissä, tiloissa. Toki se on idyllinen vihkikirkko, mutta vuodenvaihteen jälkeen Pikkukirkon sijaan vihkimiset voidaan suorittaa vaikkapa maailman suurimmassa puukirkossa, joka tulee samaan seurakuntaan seurakuntaliitoksen myötä.
Valitettava tosiasia vain on, että kaikille seurakuntien rakennuksille ei ole enää käyttöä entiseen malliin. Kuten edellä totesin, niin kirkon jäsenmäärä laskee jatkuvasti. Vielä suurempi lienee muutos siinä määrässä, joka ylipäätään tarvitsee kirkkoa instituutiona enää mihinkään – varsinkaan hengelliseen. Kuinkahan moni Pikkukirkon ohi kulkeneista paikkakuntalaisista on käynyt siellä viimeisen vuoden aikana? Tai jossain muussa seurakunnan tilaisuudessa? Toivottavasti ortodoksiveljillä ja -sisarilla olisi kirkolle enemmän käyttöä.
Suokoon Herra maahamme herätyksen, että seurakuntiemme tilat vielä täyttyisivät Häntä etsivistä ihmisistä!
Ajankohtaista uskosta 
Vastaa