Vapaakirkon pitkäaikainen evankelista ja yli kirkkokuntarajojen tunnettu julistaja Hilja Aaltonen on päässyt Taivaan kotiin.
Jo nuoruudestani muistan hyvin hänen sanoittamansa laulun Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen, josta osa alla:
Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen,
Joka tulvailee uskosta lupausten,
Joka vuotavi kädestä Mestarin
tyhjän tyhjihin sieluihin?
Tämä siunaus armona annetaan,
Omat ansiot turhuutta, roskaa vaan,
Kiinnä katseesi vuorehen voittoisaan,
Pyhän Golgatan kukkulaan.
Hilja Aaltosen ydinsanomaa oli ristinevankeliumi, eli Jeesuksen sovitustyö syntiemme tähden Golgatalla. Siinä on kristinuskon ydin, ja se riittää, vaikka muusta ei puhuisikaan.
Muistan hyvin, kun 2000-luvun alkuvuosina Jumala pysäytti minut noidannuolen kautta. Makasin viikon sängyssä ja aikani kuluksi luin Hilja Aaltosen kirjaa, jonka nimeä en tosin enää muista. Siltä sairasvuoteelta alkoi prosessi, joka muutti monta asiaa perusteellisesti – minut aivan kuin herätettiin.
Hilja Aaltonen puhui viime vuosinaan herätyksestä, jota hän odottaa. Mutta mitä on herätys? Se ei ole sitä, että olisi jotain hurmosta tai näkyisi ihmeitä ja merkkejä. Herätyksen odottaminen tässä ajassa valitettavasti vaikuttaa olevan jotain tuon kaltaisen etsimistä. Herätys on sitä, kun ihminen tulee synnintuntoon. Nykyisin ei kovinkaan usein kuulla kehotusta parannuksentekoon, mutta se on edellytys herätykselle.
Monesti ajatellaan, että herätystä on se, kun uskosta osattomat tulevat uskoon. Oikeasti herätys alkaa Herran huoneesta – minusta ja sinusta, jotka ovat etääntyneet Herrasta. Herätystä ei tule, jos emme ala tutkiskelemaan oman sydämemme tilaa. Meidän on joka päivä tultava Jeesuksen ristin juurelle ja tunnustettava rikkomuksemme ja tehtävä niistä parannusta. Jeesus on syntimme sovittanut ja antaa ne katuvalle anteeksi.
Hilja Aaltonen on sanonut, että ”nykypäivän ihminenkin kaipaisi yksinkertaista, vanhanaikaista, körttiläistä, kyynelten keskeltä julistettua veren sanomaa: ’Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.’ Ei rääkätty ihminen, joka on nääntymässä taakkojensa alle, tule autetuksi, ellei saarnatuoleista kuulu tämä ristin sovintosaarna.”
Hän sanoi odottavansa, että herätys alkaisi hiljaisena ja jykevänä, Jumalan Sanan mukaisena – ei minään hurmosliikkeenä. ”Kaipaan sitä jykevyyttä, jota ennen oli. Kokouksissa oli sellainen henki, että niissä itkettiin ja oltiin hiljaa. Se oli syntisen itkua Jumalan tuulen alla.”
Hilja Aaltonen totesi jokunen vuosi sitten, että ”Pyhän Hengen pilvi on Suomen päällä, mutta jokin pidättää”.
Mikä se on, joka pidättää herätystä alkamasta? Mielestäni syy on siinä, että ihmiset – edes uskovat – eivät ole nähneet tarpeelliseksi tulla ristin juurelle. Ei Jumala voi siihen pakottaa ketään. Meillä on asiat liian hyvin, jotta meiltä riittäisi aikaa Jeesukselle. Jumala voi tosin panna alulle herätyksen, mutta silloin se tapahtunee jonkin ahdistuksen kautta.
Ajankohtaista uskosta 
Hiljan aitous kosketti minua.Hän oli tosi.Se veren evankeliumi ei ollut vain huulilla,vaan sydämessä.Vaikka Herran alennuksessa ei ole mitään inhimillisesti houkuttavaa.Moni meistä kääntää kasvonsa pois,edelleenkin.Uskovanakin.Siitä siis,että Jumala joka tuli ihmiseksi,sovitti meidän syntimme. Runneltuna,vertavuotaen.Se on liian suurta,liian pyhää.Käsittämätön nöyryyden osoitus.Ei se sovi ylpeydellemme..omavanhurskaudellemme.Ihminen tykkää itse olla keskiössä.Mutta jos joskus elämässään sattuu pääsemään tilaan,jossa risti alkaa elää,ei kannata kiirehtiä.Se on pyhä paikka.Mitä osaisin itsekään kirjoittaa… Luomakunnan Luoja alentui alhaistakin alemmaksi,hylkiön tasolle.Luojamme ristiinnaulittiin luotujensa kautta.Alastomana,avuttomaksi naulittuna.Kiusattuna.Se kertoo agaperakkauden syvyyden.Nyt kukaan tässä maailmassa ei voi enää sanoa:Jumala ei tiedä miltä MINUSTA tuntuu.Kukaan ei ole käynyt läpi minun häpeääni,tuskatilaani,pelkoani,hylkäämisenkipuani.Pahoinpitelyni musertavuutta.Onpa.Sinun Luojasi.Hän tietää mitä on olla kaikin tavoin rikki ja uupunut.Sydämeltään särkynyt.Ei puhuta nyt menestyksestä.Puhutaan siitä,että on olemassa yksi joka tuntee menetyksen koko kauheuden.Mutta voitti voiton.Antoi täydellisen,kertakaikkisen uhrin.Hän rakastaa.Sinua.Syntisi on sovitettu.Tässä on rakkaus.Miksi häpeäisimme heikkouttamme,kipujamme,kun Hän halusi hoitaa kaiken kuntoon puolestamme?On särkyneiden sydämien parantaja.Ja Hänestä riittää loppuun saakka.’SILLÄ JUMALA OLI KRISTUKSESSA JA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA EIKÄ LUKENUT HEILLE HEIDÄN RIKKOMUKSIAAN’ 2 Kor.5:19 ’MUTTA HÄN ON HAAVOITETTU (=HÄVÄISTY,TEHTY EPÄPYHÄKSI) MEIDÄN RIKKOMUKSIEMME(=KAPINAMME)TÄHDEN,RUNNELTU (=MURSKATTU,SÄRJETTY) MEIDÄN PAHAIN TEKOJEMME (=VIKOJEMME,LUONNOTTOMUUKSIEMME,TURMELTUNEISUUTEMME TÄHDEN).RANGAISTUS OLI HÄNEN PÄÄLLÄÄN,ETTÄ MEILLÄ RAUHA OLISI,JA HÄNEN HAAVOJENSA KAUTTA ME OLEMME PARANNETUT’ Jes.53:5
Kiitos Hannu ihanasta kirjoituksesta ja hyvistä huomioista.Siunausta ja iloa kesääsi!Valtavasti on kaikenlaista hengellistä opetusta, ja tosi vähän ilmestystä rististä.Hiljalla sitä tosiaan oli.
Paljon ollaan joko laittomuudessa tai lain alla, siltä tuntuu, ja ilmestys rististä jää ajassa vähäiseksi.Siitä mitä Jeesus teki meidän puolestamme…ja kuinka oikeastaan vain siitä voi päivittäin elää.Evankeliumin ilosta!Kun Jeesuksen veri puhdistaa sydämen kaikesta synnistä.Helpottava etuoikeus.Olemmehan vain päivän lapsia.
Minusta tuo oli ihana, että ristin juurella oloa, puhdistautumista, parannuksentekoa tarvittaisiin.Se on vapauttavaa.
On monia jotka elävät eheytymissuossa, pyhityssuossa, taikka messiaanisissa korostuksissa.Risti jää usein vähäisimmälle huomiolle.Kuitenkaan missään niistä ei sitä ole vapauttavaa voimaa kuin ristissä. Sana rististä on Jumalan voima. On hyvä tavoitella pyhitystä,en minä sillä!Ja hyvä on löytää Jeesus evankeliuminsa kanssa särkyneiden sydämien parantajana. Ja nähdä kristinuskon juutalaiset juuret, ja kunnioittaa niitä.Eihän näissä mitään vikaa ole.Mutta jos kaikkea tätä ei saa liitetyksi ristintyöhön Elämänlähteenä,ja niin että vapautus omalletunnolle todella tulee,niin ilo katoaa elämästä.
Kun on aikansa ponnistellut pyhitykseen, ja käsitellyt haavojaan haavojen jälkeen, eikä kuitenkaan tunnu pääsevän rauhaan, niin jokin voi todella olla opetuksessa pielessä. Jumalan armosta voi jossain vaiheessa tulla tien päähän ja todeta; minun lihastani ei löydy mitään hyvää, kuka armahtaa minut tästä kuoleman ruumiista!?Liha ei pyhity, eikä ihminen uskovanakaan pääse Jeesuksenkaltaiseen eheyteen tässä ajassa. Mutta kaikessa heikkoudessa saa omistaa päästön vapauttavan sanan; poikani, tyttäreni sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.Mene rauhaan, Jeesuksen Nimessä. Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi on todella annettu anteeksi.Jeesus on sinun vanhurskautesi.
Uskon Jumalan näkevän meidät eheinä Kristuksessa.Ristintyö kantaa ja riittää.Emme voi lisätä siihen mitään.Mutta tästä armosta käsin voi syntyä uutta ja ihanaa,sellaista hyvää, jossa rakkaudenlaki elämässämme toteutuu.Jumalan suloinen Henki inspiroi kauniisiin asioihin, joista iloa Isälle, että meille itsellemme ja monelle muulle.Tämä totuus a r m o s t a on ainoana vapauttanut minua uuteen elämään.Jeesuksen luonto on herkkä ja jalo, vain Hän on sitä.Ei sitä itsestä parhaalla tahdollakaan löydy, ainakaan tiukan paikan tullen.On armoa olla Jumalan oma lapsi, matkalla Taivaan Ihanaan kotiin. Iloa jokaisen lukijan kesään.Kaikki synnit voidaan saada anteeksi, ja omatunto on silloin perhosen kevyt!