Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. (Ps. 22:1,14,15,17,18)
Onko elämäsi sellaisessa tilanteessa, että vaikka kuinka huudat Jumalan puoleen, taivas vain vaikenee. Kyselet Jumalalta apua elämäsi vaikeuksiin tai päätöksiin, mutta et saa mitään merkkiä – et edes yhtä sanaa ylhäältä. Olosuhteesi on pelkkää kaaosta, eikä Jumala vastaa.
Jeesus huusi ristillä psalmin sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”. Oliko Jumala todella hylännyt rakkaan poikansa?
Kun Jeesus tuskissaan viittasi psalmiin 22, Hän tunsi sen sisällön ja tiesi sen olevan osa Messias-profetiaa – kuvausta Kristuksen ahdistuksesta. Psalmissa kärsivä kääntyy Jumalan puoleen ja saa varmuuden siitä, että Jumala kuitenkin auttaa:
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista – vastaa minulle. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. (Ps. 22:19-24)
Jeesus tiesi, että Jumala on hänen pelastajansa. Niinpä Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23:46). Jeesus jätti elämänsä parhaisiin mahdollisiin käsiin.
Ahdistettu ystäväni: kun olet Jumalan puoleen huutanut, Hän on sinua kuullut, vaikka ei siltä näyttäisi tai tuntuisikaan. Hän ei sinua hylkää, sillä ”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:17,19). ”… hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää” (Ps. 102:17).
Ajankohtaista uskosta 
Tämä kohta pysäyttää. Olen monta kertaa jäänyt kiinni tähän Psalmiin, näihinkin jakeisiin. Kiitän että kirjoitit siitä ja nostit sen esiin.
Voin vain yrittää sanoa jotakin, kenen sanat riittäisivät luotaamaan täysin Jeesuksen Kristuksen tuskaa ja kärsimyksiä. ”Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niin kuin vaha, se on sulanut minun rinnassani…”
Taikka pienen ihmisenkään tuskaa, joka huutaa jossakin sielunsa syvyyksissä kipuaan. Eikä vastausta heti tule.
Raamattu on siitä ihmeellinen, että kaikenlaisissa tiloissa sieltä voi löytää lohdutusta. Moni ajattelee kuinka ylhäinen ja etäinen on Jumala. Siellä jossakin. Ja jää lohdutusta vaille. Vasta kun saa löytää ristillä kärsivän Jumalan kaikessa avuttomuudessaan, voi alkaa nähdä jotakin kenties uusin silmin. Juuri se ajatus alkoi murtaa minua, että Ylhäinen ja suuri valitsi itse tällaisen tavan pelastaa meidät, kun tuli itse heikoksi meidän kärsivien maailmaan. Herran samaistuminen luomakunnan syntikipuun on kaunista. Hänen kuolemansa avaa meille tien toivoon. Veri joka Jeesuksesta valui, puhdistaa syntimme. Veri valkaisee sydämemme. Ovi Isän yhteyteen aukeaa. Uskossa saa omistaa tämän pelastuksen, ilman yhtäkään omaa tekoaan.
”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.”
Isä kovetti kasvonsa hetkeksi Pojalleen, että Isä voisi kuulla nyt meitä.
”… hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää” (Ps. 102:17).
Eikä Jeesustakaan hyljätty tuonelaan, vaan Hän sai nousta ylös kuolleista Isän kirkkauden voimassa. Tähän minä uskon. Se kantaa kuolemasta elämään.