Joillakin ihmisillä on taipumusta väkivaltaisuuteen. He saattavat pienestäkin syystä raivostua aivan valtavasti ja tehdä vaikka mitä kauheuksia vihastuksissaan. Jollakin taas voi olla niin voimakas halu vastakkaiseen sukupuoleen, että pettää puolisoaan kerta toisensa jälkeen. Joku toinen puolestaan tuntee vetoa samaan sukupuoleen.
Ei se ole syntiä, että on taipuvainen tekemään jotain väärää, vaan taipumuksen toteuttaminen. Toteuttaminen voi tapahtua jo ajatuksen tasolla, kun hellitään mielessä näitä tunteita, tai sitten varsinaisina tekoina. Raamattu antaa aivan selvät ohjeet, mikä on Jumalalle kauhistusta ja mikä ei. Vastauksena otsikon kysymykseen: homoseksuaalisuus ei siis ole syntiä, vaan sen harjoittaminen.
Valtaosa ihmisistä luulee, että uskovat eivät hyväksy homoseksuaaleja. Tämä on valitettava väärinkäsitys, sillä yksikään meistä ei ole yhtään sen parempi kuin kukaan homokaan. Kaikki olemme samanlaisia syntisiä, jotka tarvitsemme armahdusta. Tarvitsemme kuulla sen, mikä on Jumalan silmissä väärin, jotta osaisimme tehdä parannusta omassa elämässämme. Tarvitsemme myös kuulla Jeesuksen sanat: ”Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu, mene äläkä vastedes syntiä tee.”
Suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen on tullut Suomen ev.lut. kirkolle elämän ja kuoleman kysymys. Viimeistään kesäkuussa pidettyjen Lähetysjuhlien jälkeen tämä on kirkastunut jokaiselle aktiiviseurakuntalaiselle. Kyseisillä juhlillahan Suomen Lähetysseura vihki lähetyskentälle Kambodšaan miesparin kehitysyhteistyötehtäviin. Tunnen monia Lähetysseuran lähettejä ja tiedän, että lähetit sekä Suomessa että kohdemaissa surevat tätä tapahtumaa valtavasti.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: nyt viimeistään kristikansa on joutunut ottamaan kantaa, mitä mieltä on asioista. Ottamaan kantaa Lähetysseuran päätökseen ja yleisemmin samaa sukupuolta olevien suhteiden siunaamisesta kirkon sisällä. Rintamalinjat selkiytyvät sen suhteen, millä puolella kukin seisoo. Tässä asiassa ei voi olla keskitien kulkijoita.
Jos joku nykyajassa vetoaa Raamatun sanaan, hän joutuu suorastaan vainotuksi. Jumalan sanan esillä pitämisen seurauksena voi olla jopa kymmenien tuhansien henkilöiden eroaminen kirkosta, kuten kävi kuuluisan homoillan jälkeen. Elämme nyt aikaa, jossa monet tunnustavat kristityt kyselevät, onko jo tullut aika lähteä kirkosta? Jos tämä tapahtuu, lähtijöitä on silloin moninkertainen määrä.
Jos sinä kuulut näihin kyselijöihin, kehotan vielä rukoilemaan ja etsimään Herran tahtoa. Jos lähdet, onko sinulla hengellistä kotia, mihin mennä? Monet ovat lähteneet jo vuosia sitten ja perustaneet omia pieniä seurakuntia. Se on yksi mahdollisuus, mutta ei todellakaan ongelmaton; sanoisin, että se on se viimeisin vaihtoehto.
Joku voi ajatella, että eroaa kirkosta protestiksi, mutta jatkaa silti käymistä seurakunnan jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa. Valitettavasti Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoolliselle ei tällöin voi osallistua, sillä ”Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen”.
Jos omassa seurakunnassasi on hyvät paimenet ja raitista julistusta, olisiko parempi pysyä siellä eikä lähteä kokonaiskirkon tilanteen tähden? Paimenesi varmasti tarvitsevat tukeasi.
Muistakaamme, että Jeesus ei hylkää omiaan, jotka etsivät Hänen tahtoaan. Jumalalle on kaikki mahdollista – Hän voi vaikka siirtää syrjään sellaiset johtajat, jotka ovat poikenneet pois totuudesta. Nyt jos koskaan on aika tuoda Suomen Siionin tilannetta rukouksessa Herran eteen! Pyydän sisaria ja veljiä yli kirkkokuntarajojen yhtymään tähän rukousrintamaan.
Palaan vielä alkuperäiseen aiheeseen ja sanon, ettei jää kenellekään epäselväksi: homoseksuaalisen taipumuksen omaavat ovat tervetulleita mukaan seurakuntaan ja sen toimintaan aivan samoin kuin kuka tahansa. Seurakunta ei ole täydellisten yhteisö vaan täynnä toinen toistaan vajavaisempia ihmisiä. Yhdessä saamme kulkea Jeesuksen avulla toinen toistamme tukien, kunnes kerran saavumme kirkkauteen, jossa kaikki on täydellistä.