Uskovan kilvoittelu

Pelkästään hyvällä elämällä ja hyviä tekoja tekemällä emme taivaaseen pääse. Meidät on pelastettu armosta yksin Jeesuksen sovitustyön tähden.

Monelle riittää se, että on pelastettu. Raamattu kehottaa meitä kuitenkin kasvamaan hengellisesti, kasvamaan Jeesuksen syvällisempään tuntemiseen, jotta hengen hedelmät näkyisivät elämässämme. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Kun kasvamme Kristuksen kaltaisuuteen ja olemme Hänen tuoksunaan tässä maailmassa, ihmiset ympärillämme voivat kenties saada aavistuksen Jumalasta ja löytää tien iankaikkiseen pelastukseen.

Kilvoitteluun kuuluu taistelu syntiä vastaan omassa elämässämme. Gal. 5:19-21 kuvaa niitä lihan tekoja, jotka ovat meille luontaisia, ja joista meidän tulee tehdä parannusta: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”

Kuinka usein näemmekään ne virheet toisissa, mutta emme edes pyri eroon omista paheistamme. Ja kun joskus yritämme, kiusaaja saa meidät lannistumaan ja masentumaan. Näin meistä tulee heikkoja, passiivisia ja lyötyjä – paholaisen voittamia. On aika palata kilvoitteluun.

Kirjoitan seuraavassa joitakin keskeisiä ajatuksia David Wilkersonin kirjoituksen Palaaminen kilvoitteluun pohjalta. Wilkerson ottaa tarkastelun kohteeksi ja kilvoittelun esimerkiksi Jaakobin. Jaakobin tavoin meidän tulee tavoitella Jumalan siunausta elämässämme. Ei siunausta itsekkäästi omaksi hyväksemme, vaan muiden auttamiseen.

Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka ovat valmiita palvelemaan muita sen sijaan että huolehtisivat vain omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan. Wilkerson kirjoittaa suorasukaiseen tapaansa: ”Ellet janoa Jeesusta – jos haluat vain päästä taivaaseen etkä yhtään välitä muiden tarpeista – silloin sinulla ei ole mitään, minkä vuoksi kilvoitella. Olet kevyen sarjan kristitty, helppo saalis paholaiselle.” Tästä syystä monet Jeesuksen seuraajat ovat tapojensa ja mielihalujensa orjia. Heissä ei ole halua eikä voimaa taistella – he eivät pysty hylkäämään helmasyntejänsä.

Meidän on janottava läheisempää suhdetta Jeesuksen kanssa, emmekä voi tehdä sitä, jos samaan aikaan elämme synnissä. On noustava taisteluun syntiä vastaan ja sanottava: ”Jumala, minä haluan sinun siunauksesi. Haluan voittaa elämässäni kaiken sen, joka ei ole sinusta!”

Jaakob vaelsi Jumalan tahdon mukaisesti, janosi ja palvoi Herraa, mutta silti hän joutui suuriin koettelemuksiin elämässään. Hänen henkensäkin oli vaakalaudalla, ja kaiken lisäksi vielä itse Herra taisteli painien häntä vastaan.

Antoiko Jaakob periksi, luovuttiko hän? Ajatteliko Jaakob, että ”Kaikki nämä olosuhteet osoittavat, etten ole Jumalan suosiossa. Vaikka olen totellut, Hän on minut hylännyt.”?

Samalla tavalla moni uskova on tälläkin hetkellä elämänsä suurimmissa ahdingoissa. He sanovat Jumalalle: ” En elä synnissä, olen totellut sinua. Mitä siis olen tehnyt väärin?”

David Wilkerson sanoi kysyneensä Herralta, miksi niin monet totiset uskovat joutuvat kestämään raskaita ja vaikeita aikoja ja kaikenlaista ankaraa kärsimystä. ”Miksi niin monia koetellaan äärirajoille saakka?” Herra vastasi hänelle, että suurin osa kristityistä on luopunut taistelusta paholaista ja sen valtakuntaa vastaan. Kun Jumala löytää uskovan, joka janoaa ja halajaa Hänen siunaustaan, Hän panee uskovan koetukselle.

Elämme viimeisiä aikoja, lopunaikaa, ja saatana kulkee vapaana maan päällä taistelunsa viimeisinä hetkinä. Siksi Jumala tarvisee kunnolla valmennettuja ja koelteltuja sotureita, jotka selviytyvät voittajina kaikista helvetin valloista. Wilkerson kirjoittaa: ”Hän tuo rintamalle sotureita, jotka on valmennettu ja koeteltu, koska he ovat painineet Jumalan kanssa. Mitä enemmän he kärsivät ja mitä rajummaksi heidän koettelemuksensa muuttuu, sitä suurempi tehtävä Hänellä on heidän varalleen!”

Raamattu sanoo Jaakobista, että ”miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa” (Hoos. 12:3). Jaakob kesti ja voitti taistelun. Samalla tavalla meidän on pantava kaikkemme likoon, jotta voisimme selviytyä voittajina näinä aikoina.

Saatat ajatella, että entä jos koetusten takana kuitenkin on paholainen? Tässä Jumalan koulussa voimme olla turvallisin mielin, kun olemme Jumalan edessä oikealla tavalla: Kristuksen verellä pestyinä ilman syntiä ja kestävänä rukouksessa. Silloin paholainen ei pääse tekemään säröä siihen, mitä Jumala haluaa tehdä.

Wilkerson ravistelee hereille helppoon elämään tottuneita uskovia: ”Monet kristityt odottavat, että Jumala jotenkin pelastaa heidän perheensä, sovittaa heidän ihmissuhteensa, tekee ihmeitä – eikä se maksa heille mitään. He haluavat vain levätä – istua keinutuolissaan ja ’uskoa kaiken Jumalan haltuun’. Mutta tämä kestäminen rukouksessa – ’läpimurto’ Jumalan luo, vastausten saaminen ja tulosten näkeminen – se maksaa sinulle lihallisesti jotain. Ajattele, mitä se maksoi Jeesukselle: ’Ja lihansa päivinä Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia  ja anomuksia…’ (Hebr. 5:7). Vaikka Jeesus tiesi, että Hän oli lihaksi tullut Jumala, Hän itki ja huusi Isänsä edessä.”

Odotamme herätystä ja etsimme siunauksia, mutta kuka meistä etsii Häntä vakavissaan? Kuka rukoilee taistellen, itkien ja huutaen Jumalan puoleen kaiket yöt? Kuka haluaa miellyttää Jumalaa niin, että kaikin keinoin haluaa vapautusta omista pahoista tavoistaan ja himoistaan? Kuka etsii pyhyyttä, puhtautta ja Kristuksen kaltaisuutta niin paljon, että huutaa, kilvoittelee ja kamppailee Jumalan kanssa, kunnes Hän murtaa kaikki kahleet? Wilkerson kirjoittaa: ”Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei tule koskaan näkemään, mitä Jumalalla on Hänen ruumistaan varten varattuna – ennen kuin Hän näkee, että me etsimme Häntä vakavissamme.”

Ahdistuksemme aikana Jumala odottaa, että lähestymme Häntä. Moni kristitty ryhtyy rukouksen sijaan etsimään apua kaikilta muilta tahoilta: apua kysytään ystäviltä, muilta neuvonantajilta ja vaikka profeetoilta, josko tulisi jotain sanaa Jumalalta.

Kaiken aikaa Jumala odottaa, että vain tulisimme rukouksessa Hänen kasvojensa eteen. Wilkerson kirjoittaa lopuksi: ”Uskon, että Jumala antoi minulle tämän sanan välitettäväksi sinulle juuri tänä päivänä: Jumala kutsuu sinua tänään irrottaakseen katseesi kaikista ulkoisista olosuhteista. Älä tuomitse mitään nykyisen tilanteesi perusteella. Älä yritä miettiä asiaa loppuun asti. Älä anna pelon kaataa sinua. Jumala kohtaa sinut rukouksessa! Hän antaa sinulle pian sanansa. Hän ei pidä sinua pimeydessä. Hän tietää, että olet kuuliainen Hänelle.”

Lue David Wilkersonin kirjoitus Palaaminen kilvoitteluun.