Messiaan odotus

Jeesuksen syntymän aikoihin juutalaiset elivät Rooman valtakunnan alaisuudessa. Rooman ylivalta ja heidän veronkantonsa eivät olleet juutalaisen kansan mieleen. Varmasti silloin oli kaikkien mielessä vanhat ennustukset tulevasta pelastajasta ja voidellusta, messiaasta. Esimerkiksi profeetta Miika kertoo hallitsijasta, jonka valta tulee ulottumaan maan ääriin saakka:

Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä. Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. (Miika 5:2-4)

Juutalaiset odottivat Messiasta, joka pelastaisi heidät vieraasta, maallisesta, ikeestä. Niinpä he eivät nähneet Jumalan suurta suunnitelmaa. Itse asiassa peite tulee olemaan Jumalan omaisuuskansan silmillä niin pitkään, kunnes Herra itse ottaa sen pois. Kunpa se tapahtuisi jo lähitulevaisuudessa! On myönnettävä, että kyllä me kristitytkin usein odotamme Jeesusta kaikkien vaikeuksien voittajaksi ja siunauksien antajaksi.

Jumalan suuri suunnitelma oli kuitenkin se, että Jeesus syntyy maailmaan vapauttaakseen meidät synnin ja iankaikkisen kuoleman vallasta; Jeesus tuli voittamaan saatanan valtakunnan. ”Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.” (Jes. 53:10)

Saatanan vallan teki kertakaikkisen tyhjäksi Jeesuksen sovitustyö ristillä. Siitä on Raamatussa lukuisia ennustuksia, mutta juutalaiset ovat sivuuttaneet ne. Heidän mukaansa messiaan ei kuulunut kärsiä ja kuolla ristillä. Sen sijaan he olivat oppineet, että Messiaan valta pysyisi ikuisesti (Joh. 12:34).

Jeesus ei tullut tarjoamaan pelastusta maallisesta kärsimyksestä vaan ikuisesta kuolemasta, sillä Jumalan näkökulma kaikessa on ikuisuus. Hän tahtoisi saada jokaisen rakkaan lapsensa luokseen iankaikkiseen elämään.

Ystävä kallis: tule tänä jouluna Vapahtajasi Jeesuksen luokse kaikkine taakkoinesi. Hän tahtoo olla kanssasi jokaisena elämäsi päivänä. Jeesus on jo sovittanut syntisi ristinkuolemallaan – sinun tarvitsee vain uskoa se ja ottaa pelastus lahjana vastaan.

Ylösnousseen Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen, siunattua syntymäjuhlaa! Hänen valtansa pysyy ikuisesti, ja se ulottuu maan ääriin saakka!

---

Tässä vielä Samuel Korhosen suomentamaa lukemista jouluksi:

• Raamatun matemaattisesti tarkin profetia
• Milloin Jeesus syntyi?
• Migdar Eder: Lauman Vartiotorni
• Myytti joulupukista uudessa valossa

Read Full Post »

Näky lopunajan seurakunnasta

Alla on edesmenneen lähetyssaarnaajan Jukka Rokan näky lopunajan seurakunnasta. Se kuvaa hyvin juuri tämän hetken kirkkolaitosta maailmanlaajuisesti, kuinka se mädäntyy omaan mahdottomuuteensa, kun Kristus ei ole enää sen päänä. Sen rinnalle nousee todellinen uudestisyntyneiden uskovien seurakunta, Kristuksen ruumis, yli kirkkokuntarajojen.

---

Näin edessäni patsaan. Se oli kuin Danielin näkemä kuvapatsas, mutta tämä näkemäni kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Tämän patsaan pää säteili rakkautta. Ruumiskin näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen rintakehässä luki sana Israel. Pää katseli tuota sanaa ja huokaisi syvään.

Sydämen kohdalle ilmestyi sana alkuseurakunta. Se valtasi koko ruumiin, jopa sana ”Israel” katosi. Ruumis näytti vahvalta ja elinvoimaiselta.

Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa, ja koko vatsa joutui kuin synnytyskipuihin, ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseeksi; ja totisesti, siitä syntyi eläviä lapsia ulkopuolisen voiman vaikutuksesta!

Mutta sitten tapahtui kauheaa: nämä syntyneet lapset joutuivat kidutettaviksi ja niitä tapettiin. Mutta jatkuvista vainoista huolimatta synnytyskivut jatkuivat. Syntyi sanoja: luterilaiset, anglikaanit, presbyteerit, episkopaalit, metodistit, babtistit, helluntalaiset…

Ja pää itki. Kuulin eri ryhmien taholta samaa, jatkuvaa huutoa: ”Lähtekää ulos, te minun kansani”.

Mutta tuo huuto oli kuin kuolleiden luiden kolinaa. Huuto ei ollut Pyhän Hengen vaikuttamaa, vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua.

Yhtäkkiä kävi kuin humahdus, ja se sai liikettä luihin. Käsivarret alkoivat liikkua huitoen sinne tänne. Samoin alkoivat käydä jalat, mutta nekin vetivät eri suuntiin. Ruumiiseen ilmestyi sinne tänne kiskovia jalkoja ja käsivarsia sadoittain. Koko ruumis näytti repeilevän kappaleiksi. Eikä matka edistynyt, kun ruumiinjäsenet, valtava määrä käsiä ja jalkoja, olivat toinen toisensa tiellä.

Kyyneleet valuivat päästä, kun koko ruumis oli kuin rikkirevittyä, runneltua lihaa. Pää itki, sillä olivathan kristityt itse ristiinnaulinneet Herransa ruumiin, repineet pyhien seurakunnan. Se oli täynnä oppia, riitaa, kateutta, vihaa.

Nyt ilmestyivät sanat Pyhä Henki ja karisma.

”Liittykää toisiinne rakkauden sitein, sillä olettehan samaa ruumista”, kaikui pään vaativana huutona.

Ihmeekseni näin, että yhä uudet ja uudet jalkaparit alkoivat astua tasatahtia. Ja samalla nämä tasatahtiset jalat alkoivat kuin näkymättömän voiman vaikutuksesta irrottautua tästä lahoamaisillaan olevasta ruumiista – jonka yhtäkkiä huomasin olevan ilman päätä. Se oli päätön ruumis. Samalla näin niiden tasatahtiin päässeiden muodostaneen todellisen ruumiin, joka oli nyt kiinteästi liitettynä päähän.

Päästä lähtenyt rakkauden virta pesi pois kaiken lian ja saastan, kaikki haavat ja vammat, jotka kuin kirouksena laskeutuivat tuon vanhan kirkkokuntaruumiin ylle saaden senkin käymistilaan.

Todellinen Kristuksen ruumis seisoi ylväänä, päähän liitettynä, kuin jotakin odottaen. Sen ylle sidottiin leveä kultainen vyö, jossa luki: ”Rakkaus, täydellisyyden side”. Tämä täydellisyyden side, rakkaus, liitti yhteen kaikki patsasruumiin osat: lihaksiston, luuston, elimistön; uudestisyntyneiden ruumiin. Tähän elävään patsaaseen ilmestyivät sanat: ”Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta”.

Sen rinnalla seisoneeseen, ulkonaisesti mahtavalta näyttävään mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa olevaan eri uskontojen kuolleista luista koostuneeseen kyhäelmään kirjoitettiin sanat: ”Suuri Babylon”. Sitä katseli kauhistuneena synnytyskivuissaan kiemurteleva vaimo, Israel.

Yhtäkkiä kävi kuin väkevä tuulispää, joka tempasi ylös tämän Hengestä syntyneen, Herransa tuloa odottavan Kristus-ruumiin, joka oli lopullisesti liittyvä päähän.

Alhaalla vaikeroivat maan kansat, ja siellä kuului myös viimeinen ”ulos”-käsky, joka koski Israelia ja kaikkia vielä jäljellä olevia pyhiä:

Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa (Ilm. 18:4).

Mutta Kristuksen ruumis, seurakuntamorsian, kohosi ylös. He nousivat kuin kirkkaat tähdet kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja sukukunnista, kaikista uskovien piireistä yli seurakuntarajojen.

Read Full Post »

Jumalan äänen kuuleminen

Jumala puhuu monella tavalla. Ensiksikin Hän on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa Raamatussa. Sen teksti on Pyhän Hengen johdatuksessa kirjoitettua Jumalan sanaa, ja sen mukaan meidän tulee ojentua.

Toisaalta Jumala puhuu monella muullakin tavalla, kuten luonnossa ja kaiken luomansa kautta. Erityisesti tänä syksynä olen ihaillut värikästä luontoa ja valtavan hienoja maisemakuvia, joita löysin netistä. Jumala on nimenomaan luonut kaiken eikä vain antanut kehittyä sattumalta. Hän on luonut kaiken kauniiksi ja hyväksi pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Onpa Jumala luonut avaruudenkin aivan uskomattoman kauniiksi; sen majesteetillisuus on paljastunut viime vuosina uusien avaruuteen lähetettyjen teleskooppien ansiosta. Katsopa vaikka kuvia tähtienvälisestä Nebula-kaasusumusta.

Vanhan Testamentin aikana Jumala puhui konkreettisella tavalla profeetoilleen. Jumala on kaiken luoja, myös meidät ihmiset Hän on luonut, ja haluaa olla edelleenkin vuorovaikutuksessa kanssamme. Nykyaikana, kun Jumala puhuu ihmiselle, Hän tekee sen Pyhän Hengen kautta. Joskus puheen voi kuulla ihan korvinkuultavasti, mutta yleensä se on aivan kuin kuiskaus suoraan sydämelle tai eräänlainen johdatus. Tässä on oltava tarkkana, että osaa erottaa Jumalan puheen omista ajatuksista ja mahdollisesti myös muiden henkien äänistä. On erittäin tärkeää, että tällä tavalla saatu ajatus on Raamatun mukainen. Jumala voi puhua joillekin myös unien tai ilmestysten kautta, mutta niidenkin on oltava linjassa Raamatun sanan kanssa.

Jumala voi antaa meille profeetallista sanaa sellaisten uskovien ihmisten kautta, joilla on profetoimisen armolahja. Tällaista ihmistä ei kutsuta profeetaksi vaan profetoijaksi. Profetian sana on tarkoitettu seurakunnan rakennukseksi, kehoitukseksi/rohkaisuksi tai lohdutukseksi. Sanoman on kuitenkin aina oltava alisteinen Raamatulle.

En väheksy profetioita Jumalan puheena, mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä roolissa joku esiintyy Jumalan äänitorvena. Tarkoitan tässä profeettoja. Maailmalla on monia henkilöitä, jotka on nostettu profeetan asemaan. Hälyyttävää on, jos joku kutsuu itseään profeetaksi. Itsensä korottaminen voi olla hengellistä ylpeyttä, joka ei ole Jumalan mielen mukaista. Jos nykypäivänä jostain löytyy profeetta, niin hän on mieleltään nöyrä ja taipunut Jumalan tahtoon. Hän pitää esillä puhdasta Jumalan sanaa korottaen vain Kristusta.

Kerron pari esimerkkiä Jumalan puheesta omalla kohdallani. Joskus olen saattanut painiskella jonkin asian kanssa rukoillen. Pyhä Henki voi antaa siihen tilanteeseen mieleen raamatunkohdan, joka sopii tilanteeseen. Samaan aikaan saatan avata Päivän Tunnussanan, jossa kyseisen päivän raamatunjakeet puhuvat juuri minulle. Kun vielä avaan kirjahyllystä hengellisen kirjan, niin sitä selatessani juutun kohtaan, joka puhuu juuri samasta asiasta. Pyhän Hengen puhe voi kehottaa vaikka parannuksentekoon, mutta koskaan se ei kehota mihinkään Jumalan sanan vastaiseen.

Jokunen aika sitten kyselin Jumalalta, että minkä ihmeen takia kaikki työt kertyvät samalle ajanjaksolle; välillä olisi aikaa vaikka mihin, mutta sitten yhtäkkiä pitäisi pystyä tekemään kahta tai kolmea asiaa samanaikaisesti. Olin pitemmän ajan kuluessa kerännyt tilille säästöön pientä varmuusvarastoa, joka oli alkanut uhkaavasti huveta kaikkiin pakollisiin maksuihin. Olin napissut Herralle, että minkä takia näin pitää käydä – eikö olisi hyvä, että olisi vähän säästöjä olemassa? Yhtäkkiä siinä Jumalalta kysellessäni mieleeni tuli kirkkaana ajatus: ”Juuri sen takia annan nyt sinulle ylen määrin töitä, koska olet huolissasi toimeentulostasi. Saat nyt tällä tavalla sinne tilillesi sitä varmuusvarastoa. Jos olisit vain luottanut minuun, olisin pitänyt kyllä sinusta huolen.” Ymmärsin, että tämä ajatus oli Jumalasta. Herra vahvisti sen saman päivän aikana vielä kahdella tavalla: tilille oli tullut aika iso summa rahaa – Hän näytti tällä tavoin, että pitää meistä kyllä huolen! Kuin pisteenä i:n päälle luin illalla sen päivän Tunnussanasta: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” (Luuk. 12:15)

On huomattava, että myös sellaisetkin asiat kuin vastoinkäymiset ja sairaudet, ovat Jumalan puhetta. Ne vievät meidät etsimään tosissamme Jumalaa.

Ja vielä lopuksi tärkein asia: Jumala puhuu meille poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh. 14:6,7). ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään” (Joh. 3:36).

Jumalan tärkein viesti meille on, että Hän on antanut Jeesuksen kuolla meidän syntiemme tähden. Jeesus kärsi sen rangaistuksen, jonka me olisimme ansainneet. Jeesus on ylösnoussut, ja Hänen kuolemansa on sovittanut syntimme. Jumala lupaa antaa anteeksi rikkomuksemme ja lahjoittaa meille pelastuksen, kun vain uskomme, että Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme. ”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan” (Joh. 3:18).

Read Full Post »