Näky venäläisistä sotilaista EU-Suomen arkulla

Alla on edesmenneen lähetyssaarnaajan Jukka Rokan 16.3.2001 saama näky Venäjän miehittämästä Suomesta. Tämä näky on palautunut viime aikoina minun ja monen muun mieleen, kun Venäjä on näyttänyt mahtiaan Ukrainan kohdalla.

Keskustelu Natoon liittymisestä on taas roihahtanut liikkeelle; sen uskotaan olevan Suomen pelastus. Natosta odotetaan olevan muutakin apua: muutama vuosi sitten eräs johtava poliitikko sanoi, että Suomen tulee liittyä Natoon, koska se lisäisi Suomen uskottavuutta hyvänä sijoituskohteena. Tämä muka saisi talouden taas paremmalle tolalle. On täysin unohdettu se, että Suomen turva ei ole missään muussa kuin Jumalassa!

Venäjä on useaan kertaan varoittanut, että Suomen ei tule liittyä Natoon. On varmaa, että se on punainen rajaviiva, jonka ylittäminen johtaa Venäjän vastatoimiin. Putinin nykyisellä Venäjän imperiumin kunnian palauttamisen tiellä tosin mikä tahansa saattaa johtaa asioiden kärjistymiseen. Karhua on turha ärsytellä. Nyt on rukoiltava Putinin puolesta, sillä Jumala voi muuttaa ja pelastaa hänetkin. Jumala Suomen rajoja varjelkoon älköönkä ottako enkelivartiota rajoiltamme pois!

Lue myös aiheeseen liittyvä Tukholman profetia.

---

 

Aamulla näin järkyttävän näyn. Heräsin kuin joku olisi tönäissyt minua olkapäähän. Katsoin kelloa, se oli tasan 6.00. Vaimoni nukkui vielä sikeästi; minä sen sijaan tuijotin eteeni ilmestynyttä järkyttävää näkyä.

Näky oli seuraava:

Metsäaukeamalta työnnettiin esiin mustaan verhottua ruumisarkkua, jossa jalat tulijaan päin oli ”ruumis”, jonka rinnassa luki Finland! Arkun päälle laskeutui Suomen siniristilippu. Arkun takaosaan ilmestyi sirppi ja vasara -tunnus, joka muutti Suomen lipun värit niin, että sininen risti muuttui mustaksi ja lipun valkoiset osat veripunaisiksi, sillä punainen kangas laskettiin arkun päälle.

Kun sitä kauhuissani tuijotin, sen läheisyyteen – arkun oikealle puolelle – ilmestyivät puolitankoon lasketut kolme kansallislippua: Ruotsi, Norja ja Tanska. Samassa näin arkun vasemmalle puolelle ilmestyvän Viron, Latvian ja Liettuan suruntäyteiset liput. Kaikki nämä liput olivat kuin ukkosmyrskystä nousseet, tankojensa puoliväliin lasketut suruliput. Tangot lippuineen taipuivat kohti arkkua kuin kunniaa tehden.

Katselin kauhistuneena edessäni olevaa näkyä. Sitten yhtäkkiä arkun pääpuolelle ilmestyi kaksi suurta kirjainta: EU. Kirjaimissa oleva näkymätön voima yritti riuhtaista arkussa olevan Suomi-neidon mukaansa, mutta ei voinut, sillä sirppi ja vasara iskivät niihin murskaavan kuolettavalla voimalla … EU katosi näyttämöltä. Kuului vain tuskasta huokaava, masentunut ääni, joka englanniksi huusi:

”Hopeless!” – Woe unto you, Finland … ! We cannot help you! But maybe NATO can…”
(Toivotonta! – voi sinua, Suomi … ! Me emme voi auttaa sinua! Mutta ehkä NATO voi.)

Samassa venäläiset sotilaat ympäröivät Suomi-neidon arkun, käänsivät sen kohti itää ja lähtivät menemään rumpujensa pauhatessa. Se oli kuin mahtavaa tuliaseitten jylinää. Samankaltainen aseitten jylinä kuului kaikilta ilmansuunnilta!

”Voi Herra, mitä tämä näky tarkoittaa?” tuskailin vapisevin äänin.

Tähän hätääni Herra sanoi:

Varoita kansaasi, sillä apu ei tule sieltä, mistä kansasi uskoo sen tulevan. Ellei Suomen kansa tee totista parannusta, se joutuu jälleen kokemaan kuoleman kauhut. Apua ei tule idästä, eikä lännestä vaan yksin minulta, sanoo Herra. Kääntykää kansana Minun puoleeni! Minä vapautan teidät tästä uhkaavasta vaarasta! Tehkää parannus synneistänne. Minä annan anteeksi, minä pelastan, minä parannan haavat. Minä täytän kansani Pyhän Hengen voimalla ja kirkkaudella.

Katso minä tulen pian – pikemmin kuin luulettekaan – sanoo Herra.

Vaimoni heräsi ja kysyi: ”Jukka mikä sinua vaivaa?”

Katsoin kelloa. Se oli tasan 7.00. Näky kaikkine kauhuineen oli kestänyt tasan tunnin. Kerroin näyn vaimolleni, jota hän suuresti kauhisteli. Sitten nousimme ylös vuoteesta Herraa kiitellen.