Pietarin jalanjäljissä

Savonlinnan tuomiokirkossa on esitetty jo kahtena pääsiäisenä hyvin koskettava näytelmä Pietari hiilivalkealla. Se käsittelee pääsiäisen tapahtumia Pietarin näkökulmasta. Hän tuntee olevansa kaikessa täysin epäonnistunut, mutta saa Jeesukselta armahduksen. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Viimeisen aterian jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he kaikki tulisivat hylkäämään hänet. Pietari keskeytti Jeesuksen ja sanoi itsevarmasti: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.” Siihen Jeesus vastasi: ”Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Pietari uhosi: ”Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä”, ja samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset. (Matt. 26:31-35)

Getsemanessa Jeesus joutui kuoleman tuskan valtaan ja halusi opetuslastensa olevan hänen tukenaan: ”… valvokaa minun kanssani.” Mutta miten kävikään? Opetuslapset eivät jaksaneet valvoa. Eikö heillä ollut yhtään sääliä ja myötätuntoa Jeesusta kohtaan? Eivätkö he nähneet, mitä kamppailua Jeesus sisimmässään kävi? Erityisesti Pietarille hän sanoi, että ”Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani?”

Ylipapin luona, kun Jeesusta tutkittiin, Pietari istui ulkona hiilivalkean äärellä lämmitellen. Siellä olevat muut ihmiset tunnistivat hänet Jeesuksen seuralaiseksi, mutta vannoen ja vakuuttaen Pietari kolmeen kertaan kielsi tuntevansa Jeesuksen. Samassa kukko lauloi – ja Pietari muisti Jeesuksen sanat. Hän meni ulos ja itki katkerasti.

Voiko joku meistä sanoa, että olisi menetellyt Pietarin sijassa toisin? Olisimmeko jaksaneet valvoa, kun meiltä sitä pyydetään? Olisimmeko tunnustautuneet Jeesuksen seuralaisiksi, vaikka se olisi ehkä johtanut hengenvaaraan? Ainakin minun täytyy myöntää olevani vähintään yhtä kurja opetuslapsi kuin Pietari oli. On helpompaa piilottaa uskonsa kuin tunnustaa se.

Voimme Pietarin lailla mennä ulos ja itkeä katkerasti virheitämme. Samalla saamme uskoa, että Jeesus on kaiken vajavaisuutemme jo sovittanut hirvittävällä ristinkuolemallaan. Hän on meidät ikuisen kuoleman vallasta omakseen lunastanut!

Kolmantena päivänä haudalle menneet naiset näkivät enkelin, joka sanoi heille: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'” (Mark 16:6,7)

Huomaatko – enkelillä oli viesti erityisesti Pietarille! Mitkä ovat mahtaneetkaan olla hänen tunteensa tuossa tilanteessa? Hän oli pettänyt Mestarinsa, joten uskaltaisiko hän enää kohdata Jeesusta? Toisaalta Jeesus elää, joten asia on mahdollista vielä selvittää! Niinpä hän ryntäsi toisen opetuslapsen kanssa haudalle todetakseen, että Jeesus ei ollut siellä – Hän oli noussut ylös!

Myöhemmin Jeesus ilmestyi Pietarille Tiberiaanjärven rannalla; mukana oli muitakin opetuslapsia. He olivat kalastamassa, ja kun Pietari näki rannalla Jeesuksen, hän hyppäsi veteen ja kahlasi Jeesuksen luokse niin pian kuin kykeni. Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa hieman eri sanoin, että rakastiko Pietari häntä. Kolme kertaa Pietarin oli nöyrryttävä sanomaan, että ”rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas”.

Vaikka Pietari oli aiemmin Jeesuksen hyljännyt, Herra antoi hänelle suuren tehtävän: ”Ruoki minun lampaitani.” Pietarista tulikin Jerusalemin seurakunnan johtaja. Näin toteutuivat Jeesuksen paljon aikaisemmin lausumat sanat: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari [kallio], ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”

Ajatelkaamme Pietarin esimerkkiä: mies, jolla oli heikko luonne, sai olla kalliona, jolle Kristus perusti seurakuntansa. Pyhän Hengen voima muutti hänet vahvaksi ja rohkeaksi, hän saarnasi voimallisesti, levitti evankeliumia ja teki suuria ihmetekoja. Luepa Apostolien teot, niin näet aivan eri miehen kuin mitä evankeliumien sivuilta löytyy!

Hyvä ystävä, jos tunnet itsesi aivan epäonnistuneeksi, tule Jeesuksen luo! Hän ei ole sinua koskaan hylännyt, vaan tahtoo nostaa sinut jälleen. Olet Jumalalle todella tärkeä ja ainutlaatuinen. Hän katsoo sinua poikansa Jeesuksen sovitustyön kautta, ja näkee sinut omana rakkaana lapsenaan. Hän haluaa ja voi käyttää sinua työssään juuri niin vajavaisena kuin oletkin, sillä Hän on sinut luonut.

Saamme joka päivä jättää pahat ajatuksemme, tekomme ja laiminlyöntimme Jeesukselle. Herralle kiitos, että saamme olla armahdettuja syntisiä!