Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi (Valitusvirret 3:31).
Hän voi hylätä joksikin aikaa, mutta ei pysyvästi. Nainen voi siirtää koristeensa syrjään muutamaksi päiväksi, mutta hän ei unohda niitä saati heittäisi ne roskiin. Samoin Herrakaan ei heitä pois niitä joita Hän rakastaa, sillä ”Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti” (Joh. 13:1).
Hän teki meidät ikuisuutta varten, ja Hän rakastaa meitä iankaikkisesti. Hän rakasti meitä niin paljon, että kuoli puolestamme. Siksi voimme olla varmoja, että Hänen rakkautensa ei koskaan lopu. Ei Hän turhenna pelastustyötään hylkäämällä meidät – ei totisesti! Herra Jeesus ei koskaan hylkää omiaan, kuten sulhanenkaan ei hylkää morsiantaan.
Ajatteletko, että sinut on hylätty? Miksi luulet sellaista Herrastasi, joka on kihlannut sinut itselleen? Vaienna tuollaiset ajatukset äläkä anna niille enää koskaan tilaa sielussasi! ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut” (Room. 11:2). ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra” (Malakia 2:16).
Tämä oli vapaa suomennos Charles H. Spurgeonin (1834–1892) kirjoituksesta Loved unto the End.
Ajankohtaista uskosta 
Rakkautta loppuun asti. Tätähän me jokainen haluamme. Että tämän maailman keskellä on joku joka ei hellitä, vaikka homma lähtee lapasesta, vaikka kompuroi sen sadannen kerran, vaikka on itsekin kadottanut jo kaiken uskon itseensä. (mikä vapautus:)Syntien anteeksiantamukseen on ihanaa uskoa tien alussa. Mutta uskotko sinä siihen Jumalaan,joka antaa syntejä anteeksi jatkuvasti, on kanssamme silloinkin, kun tiestä tulee kinttupolku jos sitäkään, umpihanki mieluumminkin…kun päivät pimenevät, kun usko häilyy, kun kaikki romahtaa? Kun ei ole yhtäkään näyttöä eikä onnistumista vietävänä Hänelle? Jeesus Kristus, AbbaIsä on näiden päivien Jumala, tähän haluan uskoa. Se usko jonka Jeesus Kristus vaikuttaa, ei sammu, eikä murru, silloinkaan. Se risti, jolla kaikki syntimme sovitettiin, oli olemassa jo silloin, kun ei ollut vielä meitä, eikä meidän vaellustamme. Siksi se voi kestää, ikuisesti,sillä se työ rakennettiin Hänen varaansa, ei meidän. Kun vain riipumme Hänessä. Mutta tästä anon lisää ilmestystä…tunnen nimittäin olevani alussa…kenties uuden kinttupolun…
Ajattelin vielä kilvoitusta, ja ajan rikkonaisuutta…
Siihen liittyi siksi myös ajatuksia sisäisestä eheydestä. Olen ollut itse raskautettu monin tavoin, kenties moni muukin. Tämä Jeesuksen sana alkoi elää:Tulkaa Minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut niin Minä annan teille levon.” Matt.11:28
Ja kuinka kaikki tämä liittyy ristiin. Ilman ristin sovituksen ymmärtämistä kaikesta tulee lainvaatimusta. Eheytymisenkin liittäisin ristiin.En tiedä ketään sopivampaa ja parempaa kuin Jeesus Kristus,joka on itse haavoille lyöty meidän puolestamme. Jumala tietää miltä tuntuu olla haavoitettu sisäisesti kuin ulkoisesti.Ja olla ihmisten edessä alastomana,häpeäänsä kantaen. Minusta tämä on liikuttavaa.Jeesus ei kävele luoksemme kuin moitteeton kiiltokuva sanoen: Katsopa todella eheää ihmistä, ja yritäpä itse pystyä samaan. Vaan Hän lähestyy meitä itsekin lyötynä ja murrettuna; samaistuva, sovittava rakkaus on kaunista. Herra paljastaa meille omaa kipuaan,jotta me uskaltaisimme olla aitoja Hänen edessään. Hän ei vaadi meiltä vahvuutta ja täydellisyyttä,vaan tuntee meidät tomuksi. Saviastioiksi. Hänen lähellään uskaltaa olla heikko. Hän ymmärtää sanoittakin. Jeesuksen rakkaus on parantavaa ja armahtavaa,lohduttavaa rakkautta. Hänen luonaan löytää levon.
Kuitenkin Raamattu on täynnä käskyjä ja kehotuksia tehdä hyvää, olla täydellinen kuten Taivaallinen Isäkin on. Kuinka siis lukea Raamattua. En ole Sanan opettaja. Voin vain jakaa joitakin löytöjäni. Jokainen koetelkoon omassatunnossaan, Sanan valkeudessa mietteitäni.
Uskon aidon kilvoituksen syntyvän rakkaudesta,Jeesuksen Kristuksen sisäisestä tuntemuksesta. Armon kohtaamisesta.Sitä katsoo Sanasta Hänen ihania kasvojaan ja sydäntään, ja ajattelee: Kunpa Hän saisi näkyä minussakin. Minunkin vaelluksessani; täynnä armoa ja totuutta! Mutta jokainen joka on yrittänyt yltää kilvoituksessaan ” pyhyyteen ja täydellisyyteen” on varmaan kokenut saman:olen saviastia.En näe muuta vaihtoehtoa kuin Jeesuksen Kristuksen täydellisyyden.Hänessä olemme eheät,Hänen täytetty työnsä luetaan hyväksemme. Mutta tältä evankeliumin pohjalta voi lähde pulputa kuin luonnostaan.Ilman pumppaamista. Kun pysymme Hänessä. Ei lahjaksi saatu rakkaus ja armo voi olla vuotamatta yli.Mutta kaikki se on Hänen kauneuttaan.