Tulevana perjantaina 28.11.2014 klo 13 Suomen eduskunta äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Näillä näkymin tulos voi olla kumpi tahansa. Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi viime torstaina ehdotuksen äänin 9-8, mikä antaa viitteitä siihen, että tuleva äänestyskin on tasainen.
Nyt on jokaisen Jumalan sanaa kunnioittavan kristityn syytä hiljentyä rukoukseen sen puolesta, että aloitetta ei hyväksyttäisi. Jos lakialoite hyväksytään, siitä seuraa suuria muutoksia Suomalaisessa yhteiskunnassa. On hyvä panna merkille, miten muualla maailmassa on käynyt. Joitain viitteitä löytyy artikkelista Homoliikkeen ylivalta.
Eduskunnan lakivaliokunta on pohtinut mahdollisen lain vaikutuksia: ”Uskonnolliset yhdyskunnat kantavat kuitenkin huolta avioliittolain muutosten vaikutuksista uskonnollisten yhdyskuntien sanan- ja uskonnonvapauteen. Vaarana pidetään, että uskonnolliset yhdyskunnat joutuvat syrjittyyn asemaan tai niihin kohdistetaan syrjintäväitteitä opetuksensa ja vihkimiskäytäntöjensä vuoksi.” (Lakivaliokunnan mietintö 14/2014 vp)
Mietinnössään lakivaliokunta toteaa lisäksi, että nykyinen laki rekisteröidystä parisuhteesta on riittävä perustuslain ja ihmisoikeuksien kannalta, myös Euroopan Unionin säädökset ja käytännöt huomioiden. ”Lakimuutos on lähinnä symbolinen askel”, toteavat STT:n haastattelussa siviilioikeuden professori Urpo Kangas ja Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.
Jos mahdollinen lakimuutos ei tuo isoja muutoksia samaa sukupuolta oleville pareille, se olisi kuitenkin yksi suurimmista mullistuksista Suomen kristillisellä kentällä. Käytännössä Raamattuun pitäytyvä opetus joutuisi menemään ”maan alle”. Totuuden sanominen tietyistä asioista radiossa tai televisiossa olisi sitten tuskin mahdollista ilman pelkoa toimiluvan menettämisestä.
Rukoillaan ja paastotaan tämän asian puolesta – että esitys tasa-arvoisesta avioliittolaista hylättäisiin. Elävä Jumala Pyhän Henkensä kautta voi vaikuttaa kansanedustajiin.
Tällä lailla ei saada kuitenkaan pois niitä ”alkukuvia”, jotka jo luomisessa on piirretty meihin. Edelleen on kaipaus turvaan, isälliseen rakkauteen ja huolenpitoon. Äidin syliin. Perheeseen. Edelleen niillä pienillä lapsilla, joita ihastelemme, ja joiden horjuvia ensiaskeleita seuraamme, on jossakin olemassa äiti sekä isä. Ilman heitä ei heitäkään olisi. Luoja loi kaiken kauniisti, Hän asetti asiat viisaasti ja taitavasti kohdalleen. Samoin on sydämessämme kaipaus Luojaamme, eikä se kaipaus täyty ennen kuin saa levon syntien anteeksiantamuksessa. Kun olen katsonut joskus ohjelmaa ”Kadonneen jäljillä”, en ole voinut sitä itkemättä seurata. Niin suuri on tarve löytää se isä, joka pystyi kenties vain alkumetreillä olemaan läsnä elämässä.. ja sittemmin jotakin tapahtui, joka rikkoi yhteyden. Äidin kohdalla sama. Ja mikä on se ilon määrä, kun tapaaminen onnistuu. Halauksista ei tule loppua.
On totta, että olemme kaikki eri tavoin synnin rikkomia, ja voimme löytää aidon ja alkuperäisen kuvan ihmisyydestä vain Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän voi mahdollistaa myös niiden yhteyksien syntymisen jotka ovat rikkimenneet. Samoin Taivaan Isä iloitsee jokaisesta tuhlaajalapsestaan, joka ”palaa takaisin Isän luo.” Siitä sylistä ei koskaan tarvitse lähteä pois.