Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2014

Näin joulun aikaan on hyvä muistaa Jumalan pelastushistoriaa. Se tarkoittaa Raamatun läpi punaisena lankana kulkevaa Jumalan suunnitelmaa ihmisten pelastamiseksi.

Jumala tiesi jo meidät luodessaan, että emme pysty elämään Hänen tahtonsa mukaisesti. Niinpä Hän suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan valmisti itsensä uhriksi meidän syntiemme vuoksi. Tästä Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta Raamattu kertoo.

Jumala ilmoitti profeettojen suulla, että Hän lähettäisi välimiehen, joka toimii sovittajana Hänen ja ihmisten välillä. Tämä välimies, Jeesus, tarjoaa vapautusta synnin sitomille.

Vanha testamentti on täynnä Jumalan ilmoitusta siitä, miten Hän tulee itse pelastamaan ihmiskunnan sen synneistä – miten Hän itse pojassaan Jeesuksessa on se virheetön uhrikaritsa, joka meidän puolestamme on annettu. Siellä ilmoitetaan myös se, että tarjottu pelastus ei meille kelpaa, vaan lähetetty Messias on oleva muukalaisena omiensa joukossa, vihattu ilman syytä.

Hän, Jeesus, on silti maallisia kuninkaita suurempi, ja Hänen valtakuntansa on oleva ikuinen. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Hän on jumalallista alkuperää: syntynyt neitsyestä, mutta siinnyt Pyhästä Hengestä. Hän on ollut todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hän on Immanuel – Jumala kanssamme.

Hän ei ollut perisynnin alainen, mutta silti Hänet on tehty synniksi meidät tähtemme. ”Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21 RK). Tämän Jumala itse ilmoitti Jesajalle jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää (Jes. 53:6-9).

Julkaisen alla Vanhan testamentin Messias-ennustuksia According to the Scriptures -sivuston ylläpitäjän luvalla. Kun en ole teologi enkä tunne alkukieliä, niin jätin luettelosta pois joitakin Vanhan testamentin kohtia, joiden viittausta Messiaaseen en heti oivaltanut. Seuraavassa luettelo Messias-ennustuksista eri formaateissa.

Lue myös seuraavat artikkelit:

Read Full Post »

Ennen Raamattu oli sitä varten, että ojentauduttiin elämässä sen sanoman mukaisesti. Nyt tässä ajassa henki näyttää olevan, että Raamattua ja Jumalaa sovitetaan omien mielihalujen mukaiseksi. Ensimmäisiä askelia tähän oli kirkkoraamatun vuonna 1992 valmistunut käännös. Se ikään kuin antoi vinkin, että kuka tahansa voi tulkita Raamattua omista lähtökohdistaan ohi Jumalan ilmoituksen.

Paavali kuitenkin sanoo: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2 RK – Raamattu Kansalle).

Jeesus puhuu pahasta, syntisestä ja avionrikkojasukupolvesta. Paavali täydentää: ”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9-10 RK)

Kristityn kuuluu ojentautuu Jumalan sanan mukaan, vaikka se tekeekin kipeää lihalle. Olemme pelastettuja yksin armosta, mutta kristityn vaellukseen kuuluu olennaisena osana tiettyjen asioiden pois paneminen – luopumista synneistä.

Paavali kirjoittaa edellä luettujen roomalaiskirjeen jakeiden edellä: ”Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1 RK). Kun meitä on armahdettu rikkomustemme tähden, on meidän osamme panna pois niitä asioita elämästämme, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia. Jaakob sanookin, että usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.

Itsensä antaminen eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi tarkoittaa sitä, että suostumme kuolemaan omille ”lihan teoille”. Ne tarkoittavat syntisestä luonnostamme nousevia pahoja ajatuksia, sanoja, tekoja ja laiminlyöntejä. Paavali antaa pitkän luettelon näistä lihan teoista (Gal. 5:19-21). Raamatun sanan mukaan emme kuitenkaan ole tässä synnin vastaisessa taistelussa yksin, vaan Pyhä Henki antaa siihen voiman. Joku onkin sanonut osuvasti, että lihalle kuoleminen on sitä, että suostuu hylkäämään syntejä aina sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa hylätä niitä. Itsessämme meissä ei ole voimaa synneistä luopumiseen.

Saatamme olla avionrikkojia, haureellisia, homoseksuaalisuuden harjoittajia tai minkä tahansa muun synnin sitomia. Jeesus antaa kuitenkin toivon: ”En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen” (Luuk. 5:32). Saamme uskoa Raamatun lupaukseen: ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13 RK). Ja niin tästä armosta kiitollisina tahdomme kuolettaa lihamme Herralle mieluisaksi uhriksi.

Entisille vääryydentekijöille Paavali sanoo: ”Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä” (1. Kor. 6:11 RK).

Kiitos Taivaallinen Isämme, että lähetit poikasi Jeesuksen tähän maailmaan. Kiitos, että uhrasit Jeesuksen minunkin syntieni tähden. Anna anteeksi kaikki pahat tekoni, ajatukseni ja asenteeni, joilla olen rikkonut Sinua ja lähimmäisiäni vastaan. Kiitos, että saan turvautua Sinun suureen armoosi. Auta minua jättämään pois kaikki se, mikä sitoo ja mikä ei ole Sinun tahtosi mukaista. Sinuun minä turvaudun Jeesuksen nimessä, aamen.

Read Full Post »

HAS WORLD WAR THREE BEGUN?
28.11.2014
By David Dolan (suom. Samuel Korhonen)

Kun puhuin hiljattain Amerikan Tyynenmeren luoteisrannikolla, jossa nyt asustan elettyäni Israelissa 33 vuotta, kerroin yleisölleni sanasta, jonka jaoin viime tammikuussa eräässä messiaanisessa seurakunnassa aivan New York City’n ulkopuolella. Seurakuntaa johtaa Jonathan Cahn, joka kirjoitti bestseller-romaanin Harbinger (Airut). Kuten useimmat tiedätte, kirja keskittyy mahdollisesti lähestyvään jumalalliseen tuomioon Amerikalle. Minun on määrä puhua Jonathan’in seurakunnassa taas tulevan tammikuun 16. ja 18. päivä.

Sanomani viime tammikuussa koski sanaa, jonka ymmärsin kaikkivaltiaan Herran jakaneen kanssani rukouksen aikana loppuvuodesta 2013. Minua käskettiin varoittamaan seurakuntalaisia, että vuosi 2014, silloin juuri alkamassa, tulisi päättymään läheisesti muistuttaen vuotta 1914. Se oli silloin, kun se ”Suuri Sota” – joka myöhemmin nimettiin ensimmäiseksi maailmansodaksi – puhkesi Keski-Euroopassa.

Kun jäljellä on vain vähän yli kuukausi, ennen kuin siirrymme vuoteen 2015, en ole yksin vahvasti epäilemässä, että nykyisin esiintulevat useat kansainväliset kehitykset voidaan todella esittää tulevaisuuden historian kirjoissa uuden globaalin sodan genesiksenä.

Kommentoiden hiljattain kasvavaa todistusaineistoa, että maailma on liukumassa kohti uutta monen valtion konfliktia, amerikanjuutalainen poliittinen aktivisti Noam Chomsky ennusti, että se mitä todennäköisimmin ”enteilisi ihmisrodun loppua”. Entinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov toisti tätä sanoen, että paheneva globaali tilanne on käymässä päivä päivältä pahaenteisemmäksi.

Kaksi sotarintamaa avautuu

Kaksi kirskuvaa kansainvälistä kehitystä tänä vuonna voivat hyvin olla asettamassa paikoilleen uudelle maailmanpalolle räjähdysaineen, joka voisi lopulta saada suunnattomat uhriluvut kummassakin aikaisemmassa maailmansodassa kalpenemaan vertailussa. Ensimmäinen kehitys on nopeasti paheneva Venäjän aggressio eteläisessä Keski-Euroopassa ja muualla ympäri maailman. Tämä tulee esiin, kun yhä itsevaltaisempi Venäjän voimamies, Vladimir Putin, jatkaa ilmeisiä ponnistelujaan herättää eloon romahtanut neuvostoimperiumi. Hänen toimensa ovat jo johtaneet uuteen Idän ja Lännen ”kylmään sotaan”. Monet poliittiset analyytikot varoittavat, että Putin’in aggressiiviset toimet tähän mennessä voivat olla merkki hänen valmiudestaan, ellei tarkoituksestaan, viedä kotimaansa ja planeetta vielä uuteen globaaliin suurpaloon, johon mahdollisesti sisältyy molemminpuolisia ydinaseiskuja. Viimeisissä liikkeissään Putin on selvästi testannut Lännen halua vastustaa pahenevaa sotilaallista aggressiotaan siirtämällä naamioimattomia venäläisiä sotilaita ja varusteita Ukrainan itäosaan. Muistanet, että aiemmin tänä vuonna Venäjän johtaja kaappasi haltuunsa Ukrainan sijainniltaan strategisen Krimin niemimaan, mikä on antanut Moskovalle uuden tärkeän merisataman Lähi-Idän lähivesillä.

Venäjän hallinnon raportoitu hakkerointi amerikkalaisilla verkkosivustoilla, joista jotkut on kytketty Amerikan armeijaan, on uusi merkki, että ”kuuma” sota voi olla tekeillä NATO:n voimien ja Putin’in ja hänen Kremlin tovereidensa välillä. Monet muut asiat, liian lukuisat tässä mainittaviksi, mukaan lukien Venäjän ilmavoimien NATO:n ilmatilan loukkaukset, osoittavat myös ilmeiseen tosiasiaan, että Putin soittaa vaarallisesti sotarumpuja. Pahaenteisimpiin tänä vuonna suoritettuihin ilmavoimien operaatioihin kuului valehyökkäys tiheästi asutetun tanskalaisen saaren yllä. Juuri tänään (17.11.) NATO:n F-16 koneet komennettiin ilmaan sieppaamaan venäläinen SU-27 suihkuhävittäjä, joka eteni kohti NATO:n ilmatilaa Latvian lähellä.

Selvässä paljastuksessa, että Putin’in hallitus suunnittelee laajentaa sotilasmahtiaan kaikkialla maailmassa, Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu ilmoitti puolivälissä marraskuuta, että hän on määrännyt Venäjän ilmavoimien pitkänmatkan pommikoneet aloittamaan operaatiot ei kaukana USA:n länsi-, itä- ja etelärannikoista. Hän kertoi toimittajille Moskovassa, että ”nykyisessä tilanteessa meidän täytyy varmistaa sotilaallinen läsnäolomme Atlantin länsiosassa, Tyynenmeren itäosassa ja Karibian ja Meksikonlahden vesillä”. Samalla, kun Obaman hallinto piti suunniteltuja lentoja laillisina, jos ne toteutetaan kansainvälisten vesien yllä, tänä vuonna on tapahtunut jo useita Amerikan ilmatilan venäläisiä loukkauksia niiden lisäksi, jotka kohdistuivat useisiin Euroopan maihin (mm. Suomeen, suom. huom.)

Islamilainen valtio

Seuraava kirskuva kehitys on tietysti Al Qaida -pohjaisen ”Islamilaisen Valtion” terroristiliikkeen salamannopea laajeneminen. Vaikka monet eivät ole olleet tietoisia ryhmästä ennen tätä vuotta, niin minä aloin tehdä määräajoin radioraportteja ohjelmassa, Eye On The Middle East (Katse Lähi-Idässä), ryhmän kasvavasta vallasta ja vaikutuksesta yli kaksi vuotta sitten. Vaikka sunnimuslimien jihadistisella siviiliarmeijalla on juurensa Irakissa, niin se aikaisemmin levisi sekä koossa että vahvuudessa samalla aggressiivisesti operoiden monissa osissa sodanrepimää Syyriaa.

Monet Lähi-Idän turvallisuusasiantuntijat sanovat, että Islamilaisen Valtion kyky taistella ja kasvaa Syyriassa oli ainakin osittain seuraus aikaisemmasta Barack Hussein Obaman passiivisuudesta ryhtyä konkreettisiin toimiin toteuttaa toistuvia lausuntojaan, että Syyrian diktaattori Bashar Assad täytyy nopeasti poistaa vallasta. Marraskuun puolivälissä kurdien sotilaskomentajat, jotka taistelevat Islamilaisen Valtion jihad-sotureita vastaan, raportoivat, että siviiliarmeija on nyt kasvanut noin 200 000 mieheen, mikä, jos pitää paikkansa, tekisi siitä yhden suurimmista aseistetuista joukoista maan päällä.

Sen sijaan, että kutsuisin sitä nimillä ISIS, ISIL, tai vain IS, pidän parempana kutsua Islamilaisen Valtion ryhmää lyhenteellä ”ITS” (Islamic Terrorist State = Islamilainen terroristivaltio), mikä varmasti paljastaa, mitä kasvavan ryhmän vastenmieliset käytännöt paljastavat sen olevan. Yksi asia on, että Isis on Egyptiläisen ”jumalattaren” nimi, jota laajalti palvottiin muinaisen maailman ihanteellisena vaimona ja äitinä ja jota edelleen kunnioittaa nykyajan nainen, joka on sitoutunut noituuteen. Englanninkielinen akronyymi ISIL, jonka Obaman hallitus on ottanut käyttöön, tarkoittaa ”Islamic State in Iraq and the Levant” (Irakin ja Levantin Islamilainen Valtio). Se kuulostaa minusta liikaa sanalta ”weasel” (lumikko), mutta ainakin se vihjaa, kuinka ryhmä toimii, koska sanakirja kuvailee lumikkoa, että se on ”älykäs, nopea ja kavala”.

Kuten kaikki nykyisin tietävät, niin enimmäkseen sunniyhteisöistä tulevat Islamilaisen Valtion komentajat – joista useimmat toimivat käsi kädessä läntisen liittoutuman joukkojen kanssa pitkän sodan aikana, joka alkoi Saddam Hussein’in poistamisella alkuvuodesta 2003 – ovat osoittautuneet äärimmäisen julmiksi suorittaessaan sotilaallisia valloituksiaan. Jopa heidän Al Qaida -kasvattajansa pitävät heidän menetelmiään liian äärimmäisinä, vaikka edesmenneen Osama Bin Laden’in perustama ryhmä tukeekin nyt aktiivisesti Islamilaisen Valtion operaatioita, kuten myös kasvava määrä muslimiterroristiryhmiä kaikkialla Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Uutiset kertovat, että ulkomaisten värvättyjen lukumäärät, jotka matkaavat alueelle taistelemaan pahenevassa konfliktissa, kasvavat nykyisin nopeasti enteillen edessä olevan paljon enemmän väkivaltaa ja sodankäyntiä.

Marraskuun 10. päivänä viisi Al Qaidaan -sitoutunutta jihadistiryhmää Egyptissä, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Libyassa ja Algeriassa antoivat lausuntoja julistaen kuolematonta uskollisuuttaan Abu Bakr Al Baghdadi’lle, verenhimoisten sunnimuslimijoukkojen valvoman laajenevan alueen ”kalifiksi” julistautuneelle johtajalle. Tämä tuli keskellä uutisia, että papillinen terroristijohtaja on voinut kuolla amerikkalaisten ilmaiskussa Pohjois-Irakissa. Kuitenkin senjälkeisessä Islamilaisen Valtion videonauhoituksessa Al Baghdadi mainitsi tapahtumia, joita tapahtui useita päiviä ilmaiskun jälkeen. Vielä pahaenteisempää on, että ”kalifi” toisti Bin Laden’in sanomaa kutsuen muslimeja Saudi-Arabiassa nousemaan ja heittämään ulos saudiperheen hallituksen, joka on hallinnut muslimien pyhää maata 1920-luvulta saakka. Hän varoitti myös, että amerikkalaisia vastaan hyökättäisiin pian kotona samalla kehottaen kaikkialla maailmassa eläviä muslimeja ”räjäyttämään jihadin tulivuoret” omilla alueillaan.

Taistelun keskus: Jerusalem

Suurin ja vaarallisin ryhmä, joka lupasi aktiivista tukea Islamilaisen Valtion julistetulle päämäärälle perustaa kalifaatti koko Lähi-Itään – Israel mukaanlukien – on egyptiläinen terroristiryhmä, joka tunnetaan nimellä Anssar Bait Al Maqdis, joka englanniksi on suunnilleen: ”Supporters of the Islamic Shrines in Jerusalem” (Jerusalemin islamilaisten pyhäkköjen kannattajat). Tämän ryhmän aktiivisuus on kasvanut siitä saakka, kun USA:n tukema Egyptin armeija poisti presidentti Muhammad Morsi’n vallasta heinäkuussa 2013. Tukikohtanaan laiton Siinain niemimaa eteläisen Israelin vieressä terroristinen siviiliarmeija on ampunut raketteja juutalaisvaltioon useaan otteeseen samalla vielä useammin hyökäten alueelle sijoitettuja egyptiläisiä turvallisuusjoukkoja vastaan.

Joten, kun jokin sellainen, joka muistuttaa kolmatta maailmansotaa, näyttää olevan alkamassa, niin maailman ainoa juutalaisten johtama maa on nyt Islamilaisen Valtion jihad-taistelijoiden ympäröimä sijoitettuina pohjoiseen Syyriassa, itään Irakissa, etelään Jemenissä ja Saudi-Arabiassa ja länteen Libyassa mainitsematta Hamasia Gazan kaistalla, Hizbollahia pohjoiseen Libanonissa ja sen pääsuojelijaa, ”shiittiläistä Iranin tasavaltaa” itään. Jatkuvien tuhouhkausten päälle, joita tulee Teheranista ja nyt myös Islamilaisen Valtion liikkeestä, pikkuisella Israelilla on edessään suuren konfliktin kasvava todennäköisyys, johon sisältyy raivon täyttämiä muslimitaistelijoita kaikkialta kiehuvalla alueella ja maailmassa. Sitä ennen suhteellisen maltillinen Hashemiitti-hallitus sunnimuslimilaisessa naapurissa Jordaniassa epäilemättä joutuu Islamilaisen Valtion komentajien maaliksi.

Kuten olen sanonut menneisyydessä ja kirjoittanut laajasti vuoden 2001 kirjassani Israel In Crisis, uskon sellaisen sodan todennäköisesti olevan täyttymys Psalmista 83 löytyvälle profetialle. Se ennustaa pohjimmiltaan, että Jordania ja muut ympäröivät arabimaat, mukaan lukien Syyria ja Irak (joihin viitataan muinaisella nimellä Assyria, joka ulottui kummankin nykyisen arabimaan alueen poikki) yhdessä hyökkäävät Israelia vastaan yrityksessä ”pyyhkäistä se pois” kansana. Kuitenkaan arabimaailman suurinta maata, Egyptiä, jossa Amerikan tukema armeija on nyt taas kerran vahvasti vallassa, ei mainita osana kansanmurhasalaliittoa. Tämä tarkoittaa, että ilmeinen lopunajan profetia (koska mitään sellaista alueellista salaliittoa tai hyökkäystä ei ole kirjattu muinaisessa historiassa) ei toteutunut vuosien 1948, 1967 ja 1973 sodissa, kun Egypti oli suurin vihollisvoima.

Samaan aikaan muslimien terroristihyökkäykset ovat jyrkästi lisääntyneet tänä vuonna Israelin ja kiisteltyjen alueiden sisällä, jossa todisteet kasvavat, että kolmas palestiinalaisen uuvutussodan ”kansannousu” on alkanut. Hyökkäysten tärkeimpiä toteuttajia ovat ekstremistisen Hamasin kannattajat Gazan kaistalla. Nyt PA:n johtaja Mahmoud Abbas, muka Israelin ”rauhan kumppani,” on usuttanut PA:n hallituksen osaa, sunnimuslimiterroristiryhmää, joka usein kilpailee Islamilaisen Valtion liikkeen kanssa sen silkassa julmuudessa. Hän vaati hiljattain kaikkia muslimeja ”nousemaan ja puolustamaan” muka vaarannettuja islamilaisia pyhäkköjä Jerusalemin Temppelivuorella. Uutisankka, että Netanyahu’n hallitus valmistautuu muuttamaan olemassaolevaa tasapainoa paikalla, joka on pyhä kolmelle maailmanuskonnolle ja sallii vain muslimien julkisesti rukoilla Temppelivuorella, uskotaan laajalti muslimimaailmassa.

Ensimmäisten vuosieni aikana Israelissa 1980-luvun alussa sain tietää heprealaisen yliopiston professori Moshe Sharon’ilta, Islamin asiantuntijalta jotakin, joka on juuttunut mieleeni siitä saakka. Hän huomautti, että islamilaisen historian tarkka tutkimus osoittaa, että kun muslimiarmeijat olivat voittamassa merkittäviä voittoja, tai ainakin näyttivät olevan, heidän johtajillaan oli melko helppo aika värvätä lisää jihad-taistelijoita, koska näytti ”ilmeiseltä”, että Allah oli heidän puolellaan. Kun tilanne oli päinvastainen, muslimien sotilaskomentajat olivat taipuvaisia nopeasti perääntymään ja rauhoittumaan.

Nykyajan kontekstissa tämä oli ilmeisintä sen jälkeen, kun arabimuslimit olivat melkein voittaneet vuoden 1973 Yom Kippur -sodan sen alkuvaiheissa. Huolimatta tosiasiasta, että supervalta Neuvostoliitto tuki voimakkaasti hyökkääviä arabiarmeijoita, lopputulos oli silti nöyryyttävä tappio heille. Yksikään toinen arabimaa ei ole sen jälkeen aloittanut täysimittaista sotilaallista hyökkäystä juutalaisvaltiota vastaan, vaikka Saddam kyllä lähetti muutamia neuvostovalmisteisia Scud-ohjuksia Israeliin vuonna 2003 ja monia kahakoita on käyty Libanonilaisen Hizbollah-siviiliarmeijan, Hamasin, PLO:n ja muiden ei-valtiollisten muslimiterroristijoukkojen kanssa.

Kremlillä on jo liitot Iranin ja Syyrian kanssa. Vladimir Putin on ahkerasti yrittänyt kosia Egyptin hallitusta pois Amerikkalaisesta vaikutuksesta, mutta asiantuntijat sanovat, että on epätodennäköistä, että se menee kovin pitkälle. Kuitenkin, kuten Adolf Hitler menetteli palestiinalaisten ja eri arabimaiden kanssa, Putin voi hyvinkin päättää yhdistää voimansa Islamilaisen Valtion sotureiden kanssa, koska hänellä on yhteiset viholliset heidän kanssaan Lähi-Idässä ja Lännessä. Hyvin harvat amerikkalaiset odottivat 1930-luvulla, että keskellä uutta globaalia konfliktia presidentti Franklin Roosevelt solmisi liiton julman neuvostodiktaattori Josef Stalinin kanssa, mutta niin vain kävi.

Mitä rooleja ydinaseistettu Pohjois-Korea ja Pakistan näyttelisivät uudessa maailmansodassa? Vain tulevaisuus voi kertoa sen. Yksi asia on selvä: Maailman väestöräjähdyksen jatkuessa kuin ei koskaan ennen historiassa asettaen lisääntyviä rasitteita makean veden varastoille ja monille muille asioille, jokainen uusi kansainvälinen suurpalo on vähintäänkin hirvittävä.

Polvillenne!

Sekä Venäjällä että Islamilaisen Valtion ryhmällä menee lujaa ja uskon, että seuraus mitä todennäköisimmin on kolmas maailmansota, joka todennäköisesti tuo viimeisen maailmanhallitsijan, jonka kristityt tuntevat Antikristuksena. Samalla odotan, että alati kasvava kaaos, terrorismi ja taloudellinen romahdus nielaisee kaikki osat planeettaa osittain Amerikan vähenevän vallan ja vaikutuksen ruokkimana, mikä on käynyt erityisen selväksi nykyisen presidentin kuusivuotisen hallinnan aikana. Kun ”Suuri Sota”, joka alkoi täsmälleen vuosisata sitten, loppui tappavaan maailmanlaajuiseen flunssavitsaukseen, niin tämä sota näyttää olevan alkamassa paljon ilkeämmällä viruksella, joka leviää osissa Afrikkaa samalla putkahdellen myös muilla mantereilla.

Kun Raamatun ennustama ”päivien loppu” näyttää olevan nopeasti lähestymässä, niin saakoon Armollinen Jumala kirjaimellisesti viedä meidät polvillemme, niin että huudamme Hänen puoleensa, kuin ei koskaan ennen! Kun teemme sen, niin muistakaamme, että meidän ei tule pelätä, mitä ihmiset maailmassa voivat tehdä meille, vaan pelätä Herraa, joka loi ja lunasti meidät: ”Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa. Ja hän on oleva pyhäkkö…” (Jes. 8:13)

Read Full Post »

Mikä on Raamatun keskeinen sanoma? Onko se lähimmäisenrakkaus? Niin ainakin jotkut papit opettavat. Lähimmäisenrakkaus on tärkeä osa Jeesuksen opetusta, mutta se ei kuitenkaan ole Raamatun keskeinen sanoma.

Raamatun ydinsanoma on siinä, että Jumala jo Raamatun alkulehdiltä lähtien valmistaa tietä omalle pelastustyölleen Jeesuksessa. Raamatun keskeinen opetus on, että ihminen ei voi saada syntejään anteeksi ja pelastua muutoin kuin turvaamalla Jeesukseen. Kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Olen tämän syksyn aikana lukenut aivan erinomaista Leif Nummelan kirjaa Raamatun punainen lanka. Sitä lukiessa silmät avautuvat näkemään Jumalan ihmeellisen rakkauden ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan. Vanhan testamentinkin aikaisilla käytännöillä ja tapahtumilla on oma tarkoituksensa tässä suunnitelmassa. Raamattu on todella Jumalan puhetta – ei mitään ihmisviisauden tuotetta!

Kaiken lähtökohtana on ihmisen syntisyys. Nummela kirjoittaa: ”Ihminen ei ainoastaan tee syntiä, vaan ihminen on syntinen. Ihminen ei tule syntiseksi siksi, että hän tekee syntiä. Ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen.” Tämä on syntiinlankeemuksen seurausta.

Syntinen ihminen tarvitsee pelastusta, eikä hän voi pelastaa itseään. Siksi tarvitaan sovittajaa. Jumala ilmoittaa läpi koko Raamatun, miten Hän tulee Jeesuksen kautta sovittamaan ihmiskunnan synnit. Tästä pelastustyöstä kerrotaan ensin kätketysti, sitten yhä selvemmin.

Ensimmäisen kerran Jumala julistaa evankeliumia ihmisille heti syntiinlankeemuksen jälkeen: ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.'” (1. Moos. 3:14,15)

Edellisessä raamatunpaikassa viitataan Jeesukseen, joka on murskaava Saatanan vallan ristinkuolemallaan. Nykytutkimuksen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui nimenomaan lyömällä naula kantapään läpi. Toinen profeetallinen viittaus tuossa on ennustus neitseestä syntymisestä. Kun tavallisesti sukuluetteloissa luetellaan vain miehiä, tässä poikkeuksellisesti viitataan ”vaimon siemeneen”.

Monet Vanhan testamentin henkilöt ovat esikuvia Jeesuksesta. Samoin monet Vanhan testamentin tapahtumista kertovat ennakoiden Jeesuksen elämästä. Lisäksi Vanhan testamentin profetioista osa sai esitäyttymyksen jo omana aikanaan, mutta olivat samalla myös ennustuksia Jeesuksesta ja toteutuivat täydellisesti vasta Jeesuksen myötä.

Nummela käy kirjassaan Raamattua läpi ja osoittaa, miten Messias löytyy niin Mooseksen ja Jobin kirjoista kuin profeettojenkin ennustuksista. Monet kohdat ovat niin selkeitä, että jokainen Raamattua lukeva ne huomaa, mutta Nummela avaa myös piilotetumpia kohtia. Jotkut yksityiskohdat ovat aivan henkeäsalpaavan huikeita, kuten seuraava.

1. Mooseksen kirjan 15. luvussa Jumala vahvistaa liittonsa Abrahamin kanssa. Siinä on jotain erityisen esikuvallista. Siihen aikaan, kun tehtiin ihmisten välisiä sopimuksia, oli tapana halkaista uhrieläimet. Sitten sopijaosapuolet kulkivat uhrieläinten välistä ja näin ikäänkuin vannoivat, että ”jos en pidä sopimusta, käyköön minulle samoin kuin näille eläimille”. Nyt Abraham valmisti uhrieläimet, mutta vaipui itse horrokseen. Vain Jumalan tuli kulki uhrilihojen välistä. Jumala teki yksipuolisen liiton Abrahamin kanssa aivan kuin sanoen: ”Käyköön minulle samoin kuin näille uhrieläimille, ellen pidä sinun kanssasi solmimaani liittoa.”

Nummela kirjoittaa: ”Kun Jeesus kuolee ristillä, Jumala pitää liittonsa loppuun asti. Siihen voi luottaa täydellisen varmasti. Pelastus on loppuun asti Jumalan työtä. Hän yksin jätti taivaan kirkkauden tullakseen ihmiseksi ja voidakseen pelastaa meidät. … Jumala jätti mieluummin taivaan ihanuuden ja kuoli tuskaisen ristinkuoleman kuin petti lupauksensa Abrahamille. … Kyse ei ole meidän pystymisestämme tai jaksamisestamme, vaan hänestä, joka kulkee yksin uhrikappaleiden välissä.”

Yksi Jumalan lupauksista Abrahamille oli, että Abrahamin siemenessä (Jeesuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä (1. Moos. 22:16-18).

Monet ajattelevat, että Vanhan testamentin aikana pelastuttiin lain kautta ja Uuden testamentin aikana pelkästä armosta. Leif Nummela korjaa tämän väärinkäsityksen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tärkeitä olivat niin laki kuin evankeliumikin: ”Lailla on kolme tehtävää. Se antaa yhteiskunnalle mittapuun oikean ja väärän erottamista varten. Toiseksi se näyttää ihmiselle hänen syntisyytensä. Kolmanneksi se osoittaa kristitylle, missä kulkee Jumalan tahdon tie. Lain kautta ei kukaan ole koskaan tullut Jumalan yhteyteen. Laki pikemminkin osoittaa, ettei ihminen ole sovelias Jumalan yhteyteen. Evankeliumi pelastaa meidät. Myös Vanhan testamentin puolella ihmiset pelasti evankeliumi.”

Kirja Raamatun punainen lanka sytyttää rakkauden Raamattuun Jumalan sanana. Kun tänä päivänä Raamattua Jumalan ilmoituksena turhennetaan kaikin tavoin, Nummelan kirja onkin tervetullut uudistamaan uskoamme elävään Jumalaan.

Leif Nummela sanoo, että ainoastaan puhdas sananjulistus kykenee herättämään tämän ajan hengellisesti kuolleet eloon. ”Jos sanaa julistetaan rohkeasti periaatteella ’kuulkaa tai olkaa kuulematta’, sana itsessään synnyttää hengellistä elämää ja sanaa halutaan kuulla lisää.” Aito Jumalan sanan julistaminen herättää hengellisestä kuolemasta vain siksi, että julistuksen sisältö on sanoma Kristuksesta.

Tämän päivän kaiken antikristillisyyden keskellä moni kaipaa herätystä. Nummelan mukaan sen voi saada aikaan vain Jumalan Pyhässä Hengessä annettu raamatunopetus. Siihen kuuluu Raamattu kokonaisuudessaan: ”Jeesuksen persoonaa ja työtä ei voi ymmärtää syvemmin, jollei ymmärrä Vanhaa ja Uutta testamenttia. Ne kuuluvat yhteen, ja yhdessä ne antavat täyden kuvan Jumalan lupaamasta ja lähettämästä Messiaasta, maailman Vapahtajasta, Jeesuksesta. Aidon herätyksen keskuksessa on Jeesus Kristus. Siksi aidon herätyksen keskuksessa on aina myös Raamattu.”

Jeesus on avain Raamatun ymmärtämiseen. Evankeliumi Jeesuksesta on kirjoitettu Vanhaan testamenttiin kätkettynä, mutta löytyy Uudesta testamentista avattuna. Näin koko Raamattu muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. ”Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat koko Raamatun koossapitävä, yhtenäistävä ja keskeinen sanoma”, kirjoittaa Nummela.

Leif Nummela painottaa sitä tärkeää seikkaa, että Jumala itse ilmoittaa Raamatussa oman pelastustyönsä Kristuksessa – siitä, miten Hän itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itsensä kanssa. Jumala antaa itse oman selväsanaisen tulkintansa Jeesuksen ristin sovitustyölle niin, että sitä ei voi, ei tarvitse eikä pidä tulkita kunkin yksilön inhimillisen ajattelun mukaisesti. Vanha testamentti luo taustan Golgatan tapahtumien ymmärtämiseksi, evankeliumit valottavat niitä ja Uuden testamentin kirjeet avaavat tapahtumien merkityksen. ”Kirjeissä ilmoitetaan Jumalan oma tulkinta Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta”, Nummela summaa.

Jumalan pelastustyöhön kuuluu luovuttamattomasti Jeesuksen ylösnousemus. Jeesuksen neitseestäsyntymisen lisäksi tämä on liberaaliteologeille vaikea pala nieltäväksi. Ylösnousemuskin on Vanhassa testamentissa tuotu selvästi esille, kätketysti tosin.

  • ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:1,2)
  • Abraham saapui kolmantena päivänä Moorian vuorelle uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22:4). Vertauskuvallisesti hän sai poikansa takaisin kuolemalta. Paavali kirjoittaakin tästä: ”Hän [Abraham] päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä” (Hepr. 11:19).
  • Jeesus viittaa Joonaan puhuessaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt. 12:40). Joona oli suuren kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä (Joona 1:17), kunnes se päästi Joonan kuoleman otteesta (Joona 2:10).
  • Myös monissa muissa Vanhan testamentin kohdissa kolmannella päivällä on erityinen merkitys, esimerkiksi 2. Moos. 19:10,11 ja 3. Moos. 7:17,18.

Aiemmin edellä kerrottiin Jumalan tekemästä liitosta Abrahamin kanssa, jossa Jumala yksipuolisesti vakuuttaa pitävänsä sopimuksen. Israelin kansan vaiheet osoittavat, miten se kerta toisensa jälkeen omilla toimillaan pilasi mahdollisuutensa Jumalan edessä. Silti Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Nummela kirjoittaa, että Raamattu ikään kuin alleviivaa sitä, että ellei Jumala olisi niin käsittämättömän uskollinen, mistään ei olisi tullut mitään: ”Jumala itse kutsuu kansansa, pelastaa sen, hoitaa sitä, armahtaa sitä, auttaa sitä ja kuljettaa pelastushistoriaa eteenpäin sen keskuudessa. … Lopulta hän itse astuu alas taivaasta lunastaakseen meidät synnin vallasta.”

Jumala on kaiken suunnitellut jo ennen aikojen alkua. Hän on tiennyt, ettemme pysty itseämme pelastamaan. Niinpä Hän on samalla valmistanut meille myös lunastuksen pojassaan Jeesuksessa. Ja millainen Jeesus meillä on – Hänen luonteensa esitellään meille läpi Raamatun: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on nöyrä täyttäen Isän tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman – mielellään (Ps. 40:8).

Lopuksi tässä vielä Vanhan ja Uuden testamentin uhrijärjestelmän vertailua kirjan Raamatun punainen lanka s. 207 mukaan. Kirjasta löytyvät tarkemmat viitteet raamatunkohtiin.

Vanha uhrijärjestelmä Uusi uhrijärjestelmä
Oli väliaikainen On pysyvä
Aaron ensimmäisenä ylipappina Jeesus ainoana ylipappina
Papit Leevin heimosta Pappi Juudan heimosta
Papit palvelivat maan päällä Kristus palvelee taivaassa
Käytti eläinten verta Käyttää Kristuksen verta
Vaati paljon uhreja Vaati yhden uhrin
Vaati virheettömiä eläimiä Vaati virheettömän elämän (Jeesuksen)
Armoistuimen luo sai mennä vain varoen Armoistuimen luo saa mennä luottavaisena
Ennakoi uutta järjestelmää Syrjäyttää vanhan järjestelmän

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:19-21 RK)

Read Full Post »

Piispoista Irja Askola ja Björn Vikström ovat arkkipiispa Mäkisen lisäksi selkeästi asettuneet samaa sukupuolta olevien liittojen taakse. Mikä mahtaa olla heidän perustelunsa asialle?

Liberaalitkin raamatuntutkijat sanovat, että Raamatun kanta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on selvä: se on selkeästi kielteinen. Viittaan tässä emeritusprofessori Heikki Räisäsen ja dosentti Kari Kuulan lausuntoihin.

Jotkut viittaavat Daavidin ja Joonatanin suhteeseen homoeroottisena, mutta esimerkiksi Kuula sanoo, että tämä on väärä tulkinta. Kyse on lujasta ystävyyssuhteesta.

Kun tutkijat sanovat, että Raamattu ei missään kohdassa hyväksy homoseksuaalisuutta, niin eikö asia ole sitten päivän selvä? Kun se ei ole selvä ainakaan edellä mainituille piispoille, niin mistä oikein onkaan kysymys?

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, onko Raamattu oikeasti Jumalan sanaa – onko Jumala sanonut:

Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. … Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:1,2,22)

Ja jos onkin sanonut, niin ei kai Jumala enää nykyisin ole samaa mieltä kuin on joskus ollut?

Tuossa 3. Mooseksen kirjan 18. luvussa Jumala ilmoittaa Mooseksen kautta israelilaisille koko joukon erinäisiä asioita, jotka ovat iljetystä Herra silmissä. Nykyajan Raamatun tulkitsijat sen sijaan sanovat, että homoseksuaalisuuteen suhtautumista ei ratkaista Raamatun ilmaiseman asenteen pohjalta, vaan Raamatun kielteinen kanta ohitetaan tässä asiassa inhimillisyyden takia. ”Tässä asiassa yksinkertaisesti nykyajan tietämys ja valistunut etiikka on ajanut Raamatun käsitysten ohi”, sanoo Heikki Räisänen.

Kristitty voi kysyä mielessään, kumpi on viisaampi: ”valistuneet” ihmisajatukset vai Jumalan sana? Jumalaan uskova tietää oikean vastauksen, mutta Jumalan arvovaltaan uskomaton ei tietenkään näe perimmäistä totuutta asiassa. Omissa silmissään ”viisas” ihminen ei ensinnäkään tunnusta, että on Jumala, joka on jotain sanonut. Niin ollen on helppo muuttaa tällaisen ”Jumalan” sanoja mennen tullen – aivan kuin Jumala olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että Pyhä Jumala on ikuinen ja muuttumaton, samoin Hänen sanansa.

Joku voi vedota siihen, että eiväthän Vanhan testamentin käskyt päde enää uuden liiton aikana. Totuus on kuitenkin se, että osa pätee edelleenkin, osa oli tarkoitettu siihen aikakauteen. Edellä luettu Jumalan käsky on niin sanottu moraalikäsky, joka on voimassa aina. Lue tarkempi selostus artikkelista Miten kristittyjen tulisi suhtautua Vanhan testamentin lakeihin? Ja kuten hiukan myöhemmin käy ilmi, niin liberaalitutkijakin myöntää sen totuuden, että Uusi testamentti yksiselitteisesti torjuu homoseksuaalisen käyttäytymisen.

Homoseksuaalisuuden puolustajat vetoavat lisäksi sellaisiin seikkoihin, että samalla jos homoseksuaalisuuden harjoittaminen kielletään, pitäisi Raamatun mukaan myös orjuus sallia ja hiusten leikkaaminen kieltää. Tuossa mainitussa artikkelissa vastataan myös näihin ja muihin vastaaviin väitteisiin.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on sanonut, että kirkon avioliittokäsitystä on arvioitava uudelleen. Olen varma, että siinä keskustelussa otetaan esille ne argumentit, jotka löytyvät Kari Kuulan laajasta selvityksestä Raamattu ja homoseksuaalisuus (105 s.). Se kannattaa jokaisen lukea. Keskustelu kirkon avioliittokäsityksestä tulee pohjimmiltaan palautumaan siihen, onko Raamattu todella Jumalan ilmoitusta.

Kuula kiteyttää em. selvityksessään Uuden testamentin kannan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen (s. 81-82). Tässä johtopäätökset, joista tutkijat ovat jotakuinkin yksimielisiä, tiivistetysti:

  • Varhainen kristillisyys suhtautui torjuvasti kaikkeen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.
  • Kielteinen kanta periytyi juutalaisesta traditiosta ja se on yhteneväinen Vanhan testamentin kanssa.
  • Evankeliumeissa ei puhuta homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Luontevin tulkinta on, että Jeesuksella ei ollut perinteisestä juutalaisesta näkemyksestä poikkeavaa kantaa asiasta; Hän piti homoseksuaalista käyttäytymistä Jumalan tahdon vastaisena.

Sitten ovat erikseen ne argumentit, joilla perustellaan samaa sukupuolta olevien rakkaus ja parisuhde. Niistäkin voi lukea Kuulan selvityksestä. Valitettavasti hänen loppupäätelmänsä ovat ihmisviisauden kyllästämiä yrittäen peittää alleen Jumalan selkeän ilmoituksen.

Yhteys-liikkeen tuki ry:n puheenjohtaja Ulf Särs sanoo: ”Olen vakuuttunut siitä, että asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan muuttuvat koko ajan hyväksyvämmiksi ja tämä on Pyhän Hengen työtä ajassamme. Pyhä Henki on totuuden henki ja vaikuttaa vääjäämättä siihen suuntaan, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat yhä paremmin kirkossa ja yhteiskunnassa.”

Pyhä Henki sanoo puolestaan minulle, että tuossa edellä ei puhu Pyhä Henki vaan tämän ajan antikristillinen henki. Pyhä Henki sanoo, että Raamattu on muuttumatonta Jumalan sanaa, ja Hän on ilmoittanut siinä itsensä ja tahtonsa meille. Hänen sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumalan tahdon mukaista ja siunamaa ei ole sellainen, mikä turhentaa Hänen sanansa.

Lue roomalaiskirjeen 1. luvusta ainakin jakeet 18-28 ajatuksen kanssa. Ne ovat juuri nyt hyvin ajankohtaiset.

18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Tämä Paavalin kirjoittama teksti kohdistuu niin homoseksuaalisuuden harjoittajiin kuin tämän ajan viisaisiin. Se luokittelee tyhmyydeksi niiden viisauden, jotka tulkitsevat Raamattua ohi Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen.

Jeesus itse sanoi, että ”te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt 22:29).

Sen ajan avioliittokeskusteluun Jeesus otti kantaa sanoen fariseuksille: ”’Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?’ Ja hän jatkoi: ’Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.'” (Matt. 19:4-6)

Häntä olisi syytä kuunnella tänäkin päivänä, sillä ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8).

Read Full Post »