Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2015

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »

Paul and Imminence, Part 2

By Anton Bosch, suom. Samuel Korhonen

Jeesuksen opetus tulemuksensa läheisyydestä (imminence) on äärimmäisen selvä: ”…sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24:44; Luuk. 12:40). (Katso Oppi toisen tulemuksen läheisyydestä, osa 1). Hänen tätä aihetta koskevien lausuntojensa pitäisi riittää vakuuttamaan jokainen meistä, mutta mitä Paavali uskoi ja opetti tästä aiheesta?

Ennen kuin tarkastelemme Paavalin opetusta aiheesta, niin muista, että ne, jotka kiistävät opin läheisyydestä, yrittävät järkeillä sen pois sanomalla, että mehän voimme kuolla koska tahansa. He sanovat, että Paavali odotti kuolemaa eikä tempausta. Vaikka on totta, että Paavali opettaa meitä olemaan pelkäämättä kuolemaa ja että ”haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö” (2. Kor. 5:8), hän kannustaa uskovia odottamaan Herran paluuta ennemmin kuin omaa kuolemaansa.

Korinttolaisille Paavali kirjoittaa: ”...niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.” (1. Kor. 1:7-8)

Pilkkasiko Paavali heitä käskemällä heitä odottamaan jotakin sellaista, joka ei tapahtuisi heidän elinaikanaan? Käyttikö hän Herran paluuta eräänlaisena vääränä uhkana? Selvästikään ei. Herran pikainen paluu oli Paavalille ja kaikille tuon ajan uskoville hyvin todellinen.

Opettaessaan avioliitosta Paavali sanoo: ”…Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan… sillä tämän maailman muoto on katoamassa” (1. Kor. 7:29-31). Tämän opin valossa luvallisetkin pyrkimykset pitäisi laittaa syrjään. Muista, Paavali ei erehdy, koska läheisyyden periaate tarkoittaa, että Jeesus tulee milloin tahansa ja ”odottamattomalla ajalla”. Samalla kun Paavali puhui aikansa uskoville, hän puhuu myös kaikkien aikojen uskoville ja tämä totuus ei muutu: Aika on lyhyt, Herra on ovella.

Paavali muistuttaa myös korinttolaisia: Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52). Huomaa, että hän puhuu tässä ”meistä”. Hän ei puhu ”heistä” tarkoittaen kaukaisessa tulevaisuudessa olevia, vaan ”meistä” tarkoittaen itseään ja tuona aikana eläviä. On ilmeistä, että Paavali aidosti odotti, että muutamat, tai kaikki tuona aikana elävät, temmattaisiin, vaikkakin jotkut voisivat kuolla ennen tuota suurta päivää.

Rooman seurakunnalle hän sanoo: Ja että me sen tiedämme, nimittäin ajan, että nyt on aika unesta nousta; sillä meidän autuutemme on nyt lähempänä kuin silloin, kuin me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut; sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme meitämme valkeuden sota-aseilla.” (Room. 13:11-12, RK 1776). Huomaa, että jälleen kerran Paavali puhuu ”meistä” eikä ”heistä.” Meidän ”autuudellamme” Paavali selvästikin tarkoittaa pelastuksemme lopullista täyttymystä – ruumiin muutosta. Tämä ei voi tarkoittaa kuolemaa ja se voi tarkoittaa vain ylösnousemusta, joka on samanaikainen tempauksen kanssa (1. Kor. 15:51-54; 1. Tess. 4:14-18). Jälleen kerran Paavali painottaa, että tempaus on läheinen ja että hän odotti sitä omana elinaikanaan. Sitä paitsi hänen viittauksensa, että yö on pitkälle kulunut ja päivä lähellä, on viittaus ”Herran Päivään”, joka oli pian saapuva.

Hän muistuttaa filippiläisiä samasta totuudesta: Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi (Fil. 3:20-21). Muista, että kuolema ei muuta meidän ruumistamme, vaan tempaus/ylösnousemus ja jälleen hän kirjoittaa ”meistä” eikä ”heistä”.

Muista myös, että meitä ei kehoteta innokkaasti odottamaan kuolemaa eikä Antikristusta, vaan Herraa Jeesusta Kristusta. Meidän tulee keskittyä Jeesukseen. Se ei kerta kaikkiaan voi olla yksinkertaisempaa ja selvempää: ”Herra on lähellä” (Fil. 4:5). Aivan kuten on laita Jeesuksen lausuntojen suhteen, vaatii paljon Raamatun vääntämistä ja aivovoimistelua saada tämä lause tarkoittamaan jotakin muuta kuin: ”Herra on lähellä”!

Yksi selkeimmistä lausunnoista, joka osoittaa ensimmäisen vuosisadan uskovien uskoneen, että Herra voi palata kirjaimellisesti milloin tahansa, on siinä tosiasiassa, että tessalonikalaiset oli petetty uskomaan, että Herra oli jo tullut ja heidät oli jätetty (2. Tess. 2:1-2). Jos heille olisi opetettu, että Herra ei tule eikä voi tulla milloin tahansa, heitä ei olisi voitu pettää, mutta heidät petettiin nimenomaan siksi, koska he uskoivat, mitä Paavali oli opettanut heille: ”…ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10).

Siksi Paavali sanoo heille: Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit … Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (1. Tess. 5:1-9). Huomaa, kuinka Paavali käyttää samaa viittausta, kuin Jeesus varkaasta, joka tulee odottamatta (Matt. 24:36-44; Luuk. 12:35-40). Ei ehdottomasti ole mitään oikeutusta yhdistää tämän kohdan ”yötä” ahdistuksenaikaan. Vain lukemalla tekstiin jokin ennakkokäsitys voi tulla tuollaiseen johtopäätökseen. Asia on selvä: Varas tulee odottamatta ja keskiyö on kaikkein odottamattomin aika, kun ihmiset nukkuvat. Joten tessalonikalaisten (ja meidän) ei pitäisi olla hengellisesti unessa, vaan raittiita, koska Herran paluu on ovella.

Vaikka emme pelkääkään kuolemaa, niin toivomme ei ole asetettu kuolemiseen! Me todella kaipaamme Hänen seuraansa, mutta kuolema ei ole toivomme – vaan ylösnousemus (Apt. 23:6; 24:15; 26:6; 1. Kor. 15:19; 1. Tess. 2:19; 1. Tim. 1:1; 1. Piet. 1:3; 13; 1. Joh. 3:3). Tätä taustaa vasten Paavali kirjoittaa Tiitukselle: “…odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä (Tiit. 2:13).

Salli minun vielä sanoa, että Raamattu ei missään kehota odottamaan Antikristusta, ahdistuksenaikaa eikä mitään muutakaan tapahtumaa tai merkkiä – meidän tulee katsoa ja odottaa autuasta toivoamme – Herran Jeesuksen Kristuksen paluuta. Hänen pitäisi olla huomiomme kohde. Paavalin ja Herran Jeesuksen sanoma on täsmälleen sama: Olkaa valmiit, Hän tulee pian – kun vähiten odotamme Häntä!

Jatkuu artikkelissa Minä tulen pian, osa 3.

www.antonbosch.org
www.sunvalleycommunity.net

 

Read Full Post »

Imminence, Part 1

By Anton Bosch, suom. Samuel Korhonen

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta” (Mark. 13:35-36).

Englannin sana imminence tarkoittaa ”läheisyys” tai ”tapahtumaisillaan”. Sanomme, kun myrskypilvet tummenevat, että sade on lähellä. Tämä sana sekoitetaan usein kahteen muuhun englannin sanaan, jotka kuulostavat samanlaisilta, mutta joilla on eri merkitykset: immanence ja eminence.[i] Kristinuskossa sana imminence on hieno sana, joka viittaa siihen tosiasiaan, että Herra voi palata pian, eli milloin tahansa. Kuten osoitamme tässä artikkelisarjassa, käsitys Herran pikaisesta paluusta oli keskeinen UT:n ihmisten ajattelulle ja elämälle ja sen pitäisi edelleen olla tosi uskovien asenne tänä päivänä. Herran paluun läheisyys ei ollut vain osa Jeesuksen ja apostolien opettamaa ja Uuteen testamenttiin sisältyvää oppia, vaan se oli todellinen osa heidän elämäänsä. He aidosti odottivat Herran paluuta hetkellä millä hyvänsä.

Mutta mitä kauemmin Herra viivyttää tulemustaan, sitä enemmän joistakin tuntuu, että Hän ei tulekaan pian. Pietari ennusti: ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.'” (2. Piet. 3:3-4). Valitettavasti tällainen maailmallinen ajattelu on tarttunut myös kristittyihin. Mutta ajattelepa asiaa. Mitä kauemmin Hän viipyy, sitä lähempänä olemme Hänen paluutaan, joten tässä me olemme, 2000 vuotta lähempänä kuin Pietari. Paavali vahvistaa tämän sanoen, ”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme” (Room. 13:11).

Tarkoittaako se, että apostolit erehtyivät ja että Herran paluu on lähellä vain meitä, mutta se ei ollut lähellä heitä? Ei lainkaan. Esimerkiksi, siitä on 20 vuotta, kun viimeinen suuri maanjäristys oli täällä Los Angeles’issa [ii]. 20 vuotta olemme kuulleet, että ”seuraava iso järistys on lähellä – se voi tapahtua hetkellä millä hyvänsä – olkaa valmiina”. Se oli totta 20 vuotta sitten ja se on jopa enemmän totta tänä päivänä. Emme tiedä, milloin seuraava iso maanjäristys tapahtuu, vain sen, että se tapahtuu. Se on kuitenkin kirjaimellisesti nurkan takana joka hetki.

Koska uskovat eivät ole tienneet, milloin Jumala on suunnitellut seurakunnan tempauksen tapahtuvan, Hänen paluunsa oli läheinen silloin ja on sitä edelleen. Aivan kuten seuraava iso maanjäristys, Hän voi tulla pyhilleen, ennen kuin saan tämän kirjoituksen valmiiksi.

Jeesuksen opetus läheisyydestä

Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:36-44)

Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Luuk. 12:35-40)

Jeesuksen sanoman pelkistetty merkitys on selvä – et tarvitse jotakin hienoa seminaaritutkintoa, eikä sinun tarvitse oppia kreikkaa ja hepreaa ymmärtääksesi, mitä hän sanoo: Hän tulee hetkellä, jona et odota, joten ole valmis joka hetki. Jokainen yritys tulkita näitä tekstejä tarkoittamaan mitä tahansa muuta, kuin mitä ne selvästi sanovat ja tarkoittavat, on petos.

Yksinkertainen totuus on, että jos jokin on odottamaton, niin ei ole mitään varoitusmerkkejä eikä aikataulua, joka ennustaisi tarkalleen, milloin se tapahtuu. Jotkut ovat yrittäneet asettaa tarkan päivämäärän, mikä on aiheuttanut paljon ongelmia kristityille kautta vuosisatojen, mutta jo sen määritelmä, ”odottamaton”, edellyttää yllätystä ilman mitään ennakkovaroitusta. Siksi ne, jotka uskovat, että Jeesus ei voi palata seurakunnalleen tänä päivänä, koska tiettyjen tapahtumien täytyy toteutua ensin, ovat räikeässä ristiriidassa Jeesuksen selvien sanojen kanssa. Se on todellakin aika yksinkertaista.

Edellä mainitussa kohdassa Luuk. 12:42-48 Jeesus kertoo vertauksen, joka opettaa, että on kristillisiä johtajia, jotka johtuen siitä, että Hän viivyttää tulemustaan, alkavat kohdella väärin kanssakristittyjä ja elää moraalittomasti. Juuri tätä tapahtuu nykyisin. Monet kristilliset johtajat ovat kadottaneet näyn Hänen läheisestä paluustaan ja ovat alkaneet elää, ikään kuin Hän ei koskaan tulisi takaisin. Siinä prosessissa he myös poistavat läheisyyden käsityksen teologiastaan. He näyttävät tekevän sen rauhoittaakseen omaa ja opetuslastensa omiatuntoja. Jeesus varoitti, että palatessaan hän tuomitsee sellaiset miehet.

Ilmestyskirja päättyy Herran Jeesuksen sanoilla: ”’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20). Hänen sanansa ovat totuus, ja ihmisen valheet eivät voi sitä muuttaa, eivätkä tule muuttamaan tosiasioita: Hän tulee pian, viipymättä ja varoittamatta. Siksi meidän täytyy olla valmiina. Oletko sinä valmis?

Kirjoitus jatkuu artikkelissa Paavali ja oppi toisen tulemuksen läheisyydestä, osa 2.

[i] Sana Immanence viittaa Jumalan läsnäoloon maailmankaikkeudessa ja sana eminence viittaa johonkin, joka on tärkeä (joskus se tarkoittaa titteliä, kuten “your eminence”).
[ii] Northridge’n maanjäristys vuonna 1994 vaati 60 kuolonuhria Los Angeles’issa ja sen ympärillä sekä tuhosi paljon omaisuutta.

www.antonbosch.org
www.sunvalleycommunity.net

Read Full Post »

Seuraavissa kohdissa on käytetty Raamattu Kansalle -käännöstä, ellei muuta ole mainittu.

Tästä voit ladata raamatunkohdat PDF-tiedostona. Tulosta kaksipuoleisena, taita ja jaa edelleen!



Vahvistavia jakeita rohkaisuksi

Olkaa lujia ja rohkeita! Älkää pelätkö älkääkä säikkykö heitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee itse teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä eikä hylkää teitä. (5. Moos. 31:6)

Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi. Älä pälyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. (Jes. 41:10)

Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. (Sef. 3:17)

Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. (1. Kor. 10:13)

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 4:16-18)

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen (2. Tim. 1:7).

Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa (Fil. 4:13).

Lohduttavia ja rohkaisevia jakeita

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky. (5. Moos. 31:8)

Herra on sorretun linna, turvapaikka ahdingon aikoina. Sinuun luottavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat, sillä sinä et hylkää niitä, jotka etsivät sinua, Herra. (Ps. 9:10,11)

Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua. (Ps. 23:4)

Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin, vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta. (Ps. 46:2-4)

Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. (Ps. 55:23 KR33/38)

Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen (2. Piet. 5:7 KR33/38).

Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne. (Matt. 11:28,29)

Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. (Jaak. 1:12)

Jakeita Jumalan rauhasta

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö. (Joh. 14:27)

Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman. (Joh. 16:33)

Lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha (Room. 8:6).

Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:6,7).

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia (Kol. 3:15)!

Rohkaisua Jumalan lupauksien kautta

Lupaus iankaikkisesta elämästä: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Jumala on luotettava ja uskollinen: ”Tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, hän on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liittonsa ja uskollisuutensa voimassa tuhansiin polviin asti niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä” (5. Moos. 7:9).

Jumala lupaa johdattaa meitä: ”’Minä opetan sinua’, sanoo Herra, ’ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Minä neuvon sinua, minun silmäni valvoo sinua.'” (Ps. 32:8)

Raamatun sana on Pyhän Hengen inspiroimaa todellista Jumalan puhetta: ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin” (2. Tim. 3:16,17).

Jumala kuulee rukouksemme: ”Tämä on se rohkea luottamus, joka meillä on häneen: jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä” (1. Joh. 5:14).

Sitä, joka antautuu Jeesukselle, on parhaimmassa turvassa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30)


Tekstin pohjana on käytetty sivustoa What Christians Want To Know.

Lue myös seuraavat artikkelit:

 

Read Full Post »

Raamatun sana ei ole ihmisviisauden tuotosta, vaan siinä vaikuttaa Pyhä Henki. Raamattu on kokonaan Jumalan Hengen inspiroimaa, joten kaikki Raamatun lupaukset ovat Jumalan lupauksia. Seuraavissa kohdissa on käytetty Raamattu Kansalle -käännöstä.


Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee. (2. Piet. 1:3,4)

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer. 29:11)

Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt. (Matt. 11:28,29)

Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. (Jes. 40:29-31)

Minun Jumalani on täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa olevan rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:19).

Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:37-39)

Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuutta pelkäämättä (Sananl. 1:33).

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö. (Joh. 14:27)

Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan (Room. 10:9,10).

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 6:23).


Jakeet on poimittu sivustolta What Christians Want To Know.

 

Read Full Post »

Characteristics of Our Time – the Great Falling Away of the Last Days

Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (February 2015), suom. Samuel Korhonen

Raamattu luo valoa suuriin muutoksiin, joita tapahtuu elämän eri aloilla viimeisinä päivinä. Hengelliseltä näkökulmalta evankelisten kristittyjen keskuudessa yhtäältä on valmisteluja mennä taivaallista Ylkää vastaan Hänen salaisessa tulemuksessaan ja sen jälkeen edelleen jakaa Hänen kanssaan Hänen valtakuntansa ilmestyminen (Ilm. 5:9-10; 20:6). Toisaalta suuren hengellisesti petettyjen joukon keskuudessa on hengellisen ja moraalisen luopumuksen prosessi odotettaessa moniuskonnollisen rauhanruhtinaan vastaanottamista, jota Raamattu kuvailee Antikristuksena eli Petona (1. Joh. 2:18; Ilm. 13:1-2). Hän perustaa humanistisen uuden maailmanjärjestyksen (muistuttaen muinaista babylonialaista imperiumia), joka on langenneen ihmisen harkittu pyrkimys hallita itseään ilman Jumalaa ja erityisesti myös vastustaen Jumalan valtakuntaa (Ilm. 13:7).

Näiden valtakuntien kannattajat kummatkin odottavat messiaanisen johtajan ilmestymistä pelastamaan maailman vakavista poliittisista erimielisyyksistä, sotilaallisista yhteenotoista, moraalin laskusta, terveysongelmista ja taloudellisista kriiseistä, mutta heidän käsityksensä siitä, kuka hän on, eroavat suuresti toisistaan. Toinen messias on Jumalan Poika taivaasta, joka hallitsee jumalallisella vallallaan (1. Tess. 1:10; Ilm. 11:15; 19:15), kun taas toinen nousee kansojen merestä hallitsemaan maailmaa Saatanan vallan kautta (Ilm. 13:1-3). Ihmiskunnalla on nyt edessään lopullinen valinta Raamatun tosi Kristuksen ja kaikkien uskontojen väärän kristuksen välillä. Maailman vallitseva mielipide on nopeasti kääntymässä antikristillisen uuden maailmanjärjestyksen puolelle ja tuo suuntaus tekee uskontojenvälisen messiaan hyväksymisen päivä päivältä yhä todennäköisemmäksi. Seuraavat suuntaukset maailmassa toimivat tukien tulevaa pettäjää

Heikkenevä usko

Koska Kristus on ruumiillisesti taivaassa, voimme kokea Hänen läsnäoloaan vain hengellisesti Pyhän Hengen työn kautta. Emme voi nähdä Häntä ja olemme yhdistetyt Häneen vain uskon kautta: ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (Hepr. 11:1). Kun uskomme heikkenee, se vaikuttaa negatiivisesti suhteemme laatuun Herran Jeesuksen kanssa, koska taannumme asemaan, jossa meitä voidaan kuvailla pelkästään vähäuskoisina epäilijöinä (Matt. 14:31). Meidän pitäisi estää sellainen tilanne rakentamalla itseämme pyhimmän uskomme perustukselle (Juuda 20) ja vakuuttavalla tavalla ottaa kantaa kaikkien epäuskoisten ja agnostikkojen edessä dynaamisen uskonsuhteen puolesta Kristuksen kanssa: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä” (1. Tim. 6:12). Oletko myös sitoutunut ”kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu” (Juuda 1:3)?

On erilaisia indikaattoreita, että terve raamatullinen usko on kaikkialla laskussa. Tämä ilmiö on osa maailmanlaajuista ohjelmaa edistää vääriä uskontoja ja petosta päämääränä pystyttää näyttämö laittomuuden ihmisen ilmestymiselle: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty” (1. Tim. 4:1-2). Vaikka apostoli selvästi painottaa luopumuksen demonista alkuperää, se ei vähennä luopujien omaa vastuuta luopumisestaan. Heidän oma osuutensa uskon kieltämisessä on ilmeinen päätellen heidän vastaanottavuudestaan tekopyhien valehtelijoiden valheille. Näillä saarnaajilla on poltinraudalla merkitty omatunto, mikä vihjaa siihen tosiasiaan, että he ovat väärien oppien orjia ja näin ollen paholaisen yhteistyökumppaneita.

Luopuminen tapahtuu, kun uskova toimii vastoin omaatuntoaan (Pyhän Hengen valaisema sisäinen vakaumus oikeasta ja väärästä) ja tahallaan asettaa väärän opetuksen totuuden yläpuolelle. Paavali kehotti Timoteusta olemaan altistamasta itseään petokselle ja pysymään uskollisena uskolleen ja hyvälle omalletunnolle, vaikka se aiheuttaa ristiriitaa ja hylkäämistä toisten taholta. Häntä kannustettiin jatkamaan evankeliumin julistamista, jonka Paavali uskoi hänelle, että sen nojalla ” …taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet” (1. Tim. 1:18-19).

Tänä päivänä on monia, jotka ovat luopuneet uskosta ja haaksirikkoutuneet hengellisesti. He altistuivat Saatanan valheille esimerkiksi kuuntelemalla petollisia opetuksia, joissa Raamatun totuuksia vääristellään ja kiistetään, lukemalla vääriä kirjoja, tai vierailemalla eksyttäjien nettisivuilla. Näin ollen monet heistä ovat ”hyljänneet” oikean uskon ja itse tulleet eksyttäjiksi. Paavali mainitsee esimerkkejä sellaisista vääristä opettajista, jotka kirkkohistorian alkuvaiheissa ovat turmelleet monien uskon kieltämällä toivon kuolleiden ylösnousemuksesta ja väittämällä, että ylösnousemus on jo tapahtunut, siten ”kaataen (KJV: overthrowing)” muutamien uskon (2. Tim. 2:16-18).

Nykyään on tullut aika yleiseksi kiistää kaikki viittaukset ylösnousemukseen kuolleista – mukaan lukien Jeesuksen ylösnousemus. Paavali sanoo: ”Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut” (1. Kor. 15:16-18). Tämänluontoiset väärät opit johtavat väistämättä uskon turmeltumiseen ja Raamatun uskottavuuden epäilemiseen.

Paholaisella on hyvin selkeä agenda, mitä tulee luopumukseen ja se on tien valmistaminen suuren pettäjän, Antikristuksen, hyväksymiselle, hänen, joka tarjoaa itsensä Kristuksen sijaan maailman kuninkaaksi ja vapahtajaksi. Hengellinen petos on edellytys väärän maailmanopettajan ilmestymiselle. Jeesus varoitti tästä tilanteesta: ”Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta’”. (Matt. 24:4-5)

Rakkaus kylmenee

Rakkaus Herraan Jeesukseen vaatii meitä uskollisuuteen Häntä kohtaan, pyhään elämään ja siihen, että olemme juurtuneita ja maadoitettuja Hänen rakkauteensa perustavana moraalisena ja hengellisenä periaatteena elämässämme. Antikristus on näiden hyveiden täydellinen vastakohta ja synnin, petoksen, rakkaudettomuuden ja kaksinaismoraalin ihminen. Hänen päämääränsä on vahvistaa maailmassa synnin kulttuuri, jonka todistaa se tosiasia, että häntä kuvaillaan ”laittomuuden ihmisenä (KJV: man of sin)” ja ”kadotuksen lapsena (KJV: son of perdition)” (2. Tess. 2:3). Kun Antikristuksen henki toimii voimakkaammin maailmassa lopunaikana, niin synti ja vääryys (laittomuus) tulevat hyväksyttävämmiksi – jopa monissa seurakunnissa, joissa ennen synniksi katsottu käytös sallitaan nyt avoimesti ja sitä häpeilemättä harjoitetaan. Synnin ja epävanhurskauden nopean lisääntymisen seuraus on, että kristityt omaksuvat usein lihallisemman elämäntavan ja siinä prosessissa vieraantuvat seurakunnan Päästä – Jeesuksesta Kristuksesta. Öljymäen puheessaan lopunajasta Jeesus varoittaa tämänluontoisesta luopumisesta: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12). Synti rehottaa kaikkialla.

Pimeyden valtakunnan nimenomainen tarkoitus on jäytää pois rakkaus, joka uskovilla on Kristukseen, siihen pisteeseen, että he lopulta kääntävät selkänsä Raamatun Jeesukselle ja tulevat väärän Jeesuksen seuraajiksi. Varhaisessa kirkkohistoriassa on erilaisia esimerkkejä vakavasta luopumisesta. Sanomassaan Efeson seurakunnalle Jeesus sanoo: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” (Ilm. 2:4). Seurakunta ei korjannut vakavia hengellisiä erheitään ja lopulta turmeltui tilaan, jossa oli pakotettu sulkemaan ovensa.

Kuinka nykyajan kristityt reagoivat, kun vääristyneitä ja puolueellisia näkemyksiä Herrasta Jeesuksesta, Raamatusta ja Pyhästä Hengestä julistetaan heidän seurakunnissaan ja kun uskonnolliset johtajat avoimesti suvaitsevat synnillisiä käytäntöjä? Eivätkö he tiedosta, että se on paholaisen työ, joka on tähdätty täydellisesti tuhoamaan heidän uskonsuhteensa todelliseen Jeesukseen? Paavali kirjoittaa sellaiselle seurakunnalle, joka aloitti hyvin, mutta myöhemmin joutui petoksen uhriksi: ”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.” (2. Kor. 11:2-4).

Ihmiset, jotka ovat kylmenneet rakkaudessaan, ovat lähteneet väärälle matkalle ja omasta valinnastaan heitä viedään pois hengelliseen erämaahan. Tällä matkalla paholainen tulee heitä vastaan valon enkeliksi naamioituneena, tarjoaa heille monia vapauksia ja sananvapauden mukaan lukien ystävälliset suhteet ei-kristillisiin uskontoihin ja siinä prosessissa tutustuttavat heidät toiseen Jeesukseen, joka edustaa kaikkia uskontoja maan päällä. Hengellisen petoksen tärkein päämäärä on silloin saavutettu.

Toista tulemusta koskevien lupausten kumoaminen

Olennainen osa väärän messiaan valmisteluja ottaa maailman hallinta ja eksyttää kaikki ihmiset, on kiistää, että oikea Messias laskeutuu taivaasta tempaamaan pois opetuslapsensa maan päältä siten pelastaen heidät lopunajan suuresta ahdistuksesta. Tämä räikeä totuuden hylkääminen on jo tunkeutunut eri kristillisiin seurakuntiin ja selittää toisesta tulemuksesta saarnaamisen keskeyttämisen, koska kaikkia lupauksia Kristuksen paluusta pidetään myytteinä ja kuvaannollisena puheena ilman mitään todellista sisältöä. Ihmiset, jotka ovat omaksuneet tämän näkemyksen, eivät katso tarpeelliseksi valvoa ja rukoilla ollakseen arvollisia ”pakenemaan” tulevaa ahdistuksen aikaa (Luuk. 21:36). Petetyt uskovat, jotka kiistävät Raamatun profetioiden kirjaimellisen toteutumisen, hylkäävät myös kuvitteluna uskovien ”tempaamisen pois” (kr. harpazo) jakeissa 1. Tess. 4:16-17, koska se häiritsee heidän suunnitelmiaan perustaa maanpäällinen valtakunta, jossa he itse ovat hallitsijoita.

Koko ei-kristillisen maailman mukaan, kuten myös liberaaliteologien, jotka ovat hyljänneet raamatullisen tulevaisuuden odotuksen, ei ole mitään konkreettisia syitä, miksi meidän pitäisi ”odottaa taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess.1:10). Raamatunkriitikot ovat hyljänneet kaikki lupaukset em. jakeessa, nimittäin, että on taivas, että Jumalalla on Poika, joka herätettiin kuolleista ja nousi taivaaseen ja että Hän palaa sieltä pelastamaan meidät ahdistuksen ajan vihasta ja jumalallisista tuomioista. Epäilijät myös kiistävät jyrkästi, että ihmiskunta on menossa tuomioiden aikaan ja tilintekoon Jumalalle. He katsovat paremmaksi julistaa valtakunnan perustamista maan päälle ja edistää petollista väitettä, että ihminen voi positiivisesti muuttaa oman kohtalonsa voittamalla ja poistamalla kaiken pahan maailmasta; näin ollen he eivät odota Vapahtajaa taivaasta vapauttamaan heitä. Tämä näkemys on jo juurtunut siinä määrin, että yhä useammat ihmiset eri tahoilta pilkkaavat evankelisia uskovia, jotka odottavat Kristuksen toista tulemusta.

Valitettavasti on myös monia kristittyjä, jotka kyllä tunnistavat raamatullisen eskatologian tiettyjä puolia, mutta eivät kaikkia. Jotkut heistä uskovat ahdistuksen ajan todellisuuteen Antikristuksen hallitessa, kuten myös jumalalliseen väliintuloon ahdistuksen lopussa Kristuksen julkisen ilmestymisen aikaan, mutta jyrkästi kiistävät tempauksen ennen vihaa (pre-tribulation rapture). Tekemällä näin he siirtävät uskovien huomion pois Herrasta Jeesuksesta ja kiinnittävät sen tulevaan ahdistuksen aikaan ja Antikristukseen.

Sellaisille ihmisille eloonjäämisstrategioiden laatimisesta näinä koettelevina aikoina tulee heidän tärkein huolenaiheensa, samalla kun Kristuksen pikaisen paluun iloinen odottaminen morsiusseurakunnalleen luokitellaan ”myöhemmäksi tapahtumaksi” ja siten menetetään sen välitön merkitys. Tämänluontoinen epäraamatullinen opetus kristittyjen taholta sopii vihollisen petollisiin näkemyksiin, koska se riistää kristityiltä ankkurin Kristuksen ilmestymisestä pelastamaan heidät lähestyvistä tuomioista. Tätä näkemystä julistavat ihmiset tekevät enemmän vahinkoa kuin hyvää, koska he osittain tukevat agnostista kieltämisen teologiaa.

Raamatun epäilemistä

Eri kristillisten kirkkojen sisäpiireistä ja niiden teologisista seminaareista käsin käydään laajenevaa kampanjaa Raamattua vastaan autenttisena ja innoitettuna Jumalan Sanana. Ei vain Raamatun jumalallista alkuperää kyseenalaisteta, vaan myös evankelikaalisten oppien oikeellisuus ja sovellettavuus – mukaan lukien oppi toisesta tulemuksesta. Paavali vahvistaa yksikäsitteisesti Raamatun totuuden Jumalan Sanana, välttämättömyyden ottaa vaari sen opetuksista, Herran Jeesuksen jumaluuden, Hänen asemansa tuomarina, kuten myös kristittyjen velvollisuuden jatkaa näiden totuuksien julistamista, vaikka nykyajan agnostikot voivat syrjiä ja sortaa heitä. Meidän pitäisi noudattaa, mitä Herra on meille opettanut ja suojautua luopioiden vääriltä opetuksilta:

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 3:16–4:5).

Useiden näkyvien ”kristillisten johtajien” tuhoisa kampanja Raamattua vastaan autenttisena Jumalan Sanana sai aikaan sen, että Raamattu kiinnostaa ulkopuolista maailmaa vähemmän kuin koskaan. Kristilliset perustuslait ja valtion tukema kristillinen koulutus ovat harvinaisia ilmiöitä maailmalla. Tämän vuoksi langennut ihminen on mennyt enemmän äärimmäisyyksiin pitäessään itseään oman kohtalonsa ainoana mestarina. Tämä kehitys on edelleen avannut tien kohti humanistisen ja antikristillisen uuden maailmanjärjestyksen perustamista, jota Saatana ja hänen valtakuntansa tulevat käyttämään julistaakseen sodan oikeaa Kristusta vastaan, kun Hän palaa maan päälle ahdistuksen ajan jälkeen tuomitsemaan vihollisensa ja ennallistamaan Daavidin valtaistuimen Jerusalemissa.

Tieteellinen maailmankuva

Käynnissä on lisääntynyt Raamatun hylkääminen kristillisten arvojen pohjana, kun moderni ihminen omaksuu tieteellisen maailmankuvan. Tämän kognitiivisen (tiedollinen) suuntautumisen mukaan Raamattua pidetään mytologisena ja primitiivisenä, koska totuutena hyväksytään vain ilmiöt, jotka voidaan tieteellisesti todistaa. Näin ollen kaikki, mikä on yliluonnollista ja siten tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella, luokitellaan toiveajatteluksi ja fiktioksi – siihen kuuluu Jumalan olemassaolo, taivas ja helvetti, Raamatun luomiskertomus, Jeesuksen neitseellinen syntymä, Hänen ristiinnaulitsemisensa sovitusarvo, Hänen ylösnousemuksensa, taivaaseen astumisensa ja toinen tulemuksensa, kaikkien kuolleiden luvattu herättäminen, iankaikkinen elämä ja uusien taivaiden ja uuden maan luominen. Raamatullinen moraali nähdään vanhentuneena ja uhkaavina sääntöinä, jotka eivät sovellu moderneihin yhteiskuntiin. Tiede kiistää myös pimeyden vastustavan valtakunnan olemassaolon Saatanan ja hänen langenneiden enkeliensä (demonien) valvonnassa ja pitää lausuntoja näistä ilmiöistä vertauskuvina ja viittauksina primitiiviseen taikauskoon.

Mitä enemmän on kirkkoja/seurakuntia, jotka antavat täyden tunnustuksensa tieteelliselle maailmankuvalle tajuamatta sen täydellistä kyvyttömyyttä tunnistaa ja verifioida yliluonnollisia ilmiöitä, sitä useammat niistä tulevat hengellisesti köyhtyneiksi uhraamalla uskonsa ihmisen kehittämän rationaalisen ajattelun hyväksi kaikkine rajoituksineen ja varsinkin uskonkäsitysten ja käytäntöjen arvioimisen alalla. Ihminen ja hänen luonnolliset kykynsä korotetaan ylivertaiseen asemaan ja siten ihminen tulee omaksi jumalakseen. Ei ihme, että humanistinen johtaja, jolla on epätavalliset kyvyt ja karisma, hyväksytään maailman johtajana. Juuri tällä alueella paholainen hyödyntää modernin ihmisen sinisilmäisyyttä synkässä päämäärässä orjuuttaa ihmiskunta kontrolloimaan ihmisten elämän jokaista puolta.

Kun usko oikeaan Jumalaan on kaikkialla häviämisen partaalla ja lisäksi myös usko näkymättömän maailman hengellisiin realiteetteihin, niin langennut ihminen ottaa täyden määräysvallan omaan elämäänsä. Ahdistuksenajan lopussa on vain hyvin harvoja, jotka vielä uskovat oikeaan Jeesukseen ja palvelevat Häntä ja se on syy, miksi Hän sanoi: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8).

Väärän rauhan tavoitteleminen

Kristuksen tarjoama rauha eroaa radikaalisti maailman tavoittelemasta. Hän sanoi: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.” (Joh. 14:27). Uuden Testamentin aikoina ihmiset tervehtivät toisiaan yleisesti sanoen: ”Rauhaa (hepr. Shalom)”. Kuolemansa kautta Jeesus antoi opetuslapsilleen syntien anteeksiantamuksen rauhan perinnön ja siksi he nauttivat Jumalan rauhasta, joka käy yli ymmärryksen (Room. 5:1; Fil. 4:7). Maailma ei mitenkään voi tarjota ihmisille tällaista sisäistä rauhaa.

Rauha, jonka Herra Jeesus lupaa, ei kuitrenkaan rajoitu hengelliseen rauhaan sydämessä, koska Hän eräänä päivänä palaa perustamaan myös fyysisen rauhan valtakunnan maan päälle: ”Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa” (Jes. 9:7). Rauha vallitsee kaikkialla maan päällä; ”Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan” (Jes. 2:4). Enää ei tarvita sotilaskoulutusta, koska kaikki elävät yhdessä rauhallisesti. Messias itse on rauhan henkilöitymä ja ylläpitäjä maan päällä (Miika 5:5; vrt. Hoosea 2:18).

Maailma yrittää kaikkensa jäljitellessään Kristuksen rauhaa, mutta turhaan. He eivät voi tarjota kenellekään pelastusta synnistä ja sydämen rauhaa, eivätkä voi tuoda kestävää rauhaa jakautuneille ja vihamielisille kansoille. He yrittävät perustaa rauhan maan päälle, mutta heidän suunnitelmansa perustuvat kompromissiin, suostutteluun, lupauksiin talousavusta ja usein myös pelotteluun ja sotilaallisiin uhkiin. He voivat korkeintaan saavuttaa väärän rauhan, joka ei ole kestävä ja aito, mutta siitä huolimatta he näkevät sen viimeisenä keinona, koska ovat hyljänneet sen rauhan, jonka vain Kristus voi antaa. He ”puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus” (Ps. 28:3).

Väärä vapahtaja

Johtuen Raamatun Jumalan hylkäämisestään maailma on väistämättä menossa kohti liittoa ”tämän ajan jumalan” kanssa, eli Saatanan, joka sokaisee ihmisten mielet, etteivät he ymmärtäisi eivätkä vastaanottaisi Kristuksen evankeliumia (2. Kor. 4:4). Jatkuvassa sodassaan Kristusta vastaan Saatana tarjoaa maailmalle vaihtoehdon, moniuskonnollisen messiaan, joka perustaa väärän yhteyden ja veljeyden maan päällä. Ihmiskunta on riemuissaan, kun tämä yhteys toteutuu ja kaikki kansat palvelevat ja kumartavat vastalöydettyä johtajaansa: ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa … ja kumarsivat petoa sanoen: Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan? … ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:3-4, 7).

Tämä väärä vapahtaja tulee aluksi rauhanruhtinaan valeasussa ratsastaen valkoisella hevosella (Ilm. 6:2), mutta kun hän myöhemmin jälleenrakennetussa Jerusalemin temppelissä julistaa olevansa Jumala, hän määrää välittömästi teloitettaviksi kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta häntä hänen uudessa ominaisuudessaan omaehtoisena Jumalana (Ilm. 13:15). Tämä pettymys tapahtuu vasta seitsenvuotisen ahdistuksen ajan puolivälissä, mikä merkitsee, että petoksen ja valheen kautta väärä messias onnistuu voittamaan monien kannatuksen ensimmäisten 3½ vuoden aikana ilmestymisestään. Daniel sanoo Antikristuksesta: ”Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava ja väkevä on hänen voimansa … Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään” (Dan. 8:23-25).

Suuri järkytys

Ennennäkemätön järkytys uuden ajan historiassa iskee ihmiskuntaan, kun seurakuntadispensaatio päättyy ja kätketyt Jumalan ja Saatanan valtakunnat äkkiä paljastuvat. Ensimmäinen näistä dramaattisista tapahtumista on Kristuksen todellisen seurakunnan tempaaminen pois (1. Tess. 4:16-17). Evankelisille Raamattuun uskoville kristityille usko muuttuu näkemiseksi, kun he kohtaavat Jeesuksen ja seuraavat Häntä taivaaseen (Joh. 14:2-3). Heidän paikkansa maan päällä on yhtäkkiä tyhjä, mutta tätä tilannetta Saatana hyödyntää paljastamaan valtakuntansa kuninkaan ja väärän kristuksen (Antikristus) maailmalle.

Tempauksen järkytyksellä tulee olemaan useita kauaskantoisia seurauksia. Murenevat vakaumukset koskien Jumalan ja Hänen taivaallisen valtakuntansa olemassaoloa arvioidaan nopeasti ja radikaalisti uudelleen. Jäljelle jääneille taivasten valtakunta edelleen on piilossa silmiltä ja ihmisten on sitouduttava suhteeseen Kristuksen kanssa uskon kautta. He kohtaavat kuitenkin äärimmäistä vihamielisyyttä, kun pimeyden valtakunta tarjoaa maailmalle hyvin suositun, mutta väärän kristuksen, joka tekee liiton kaikkien kansojen ja uskonnollisten ryhmien kanssa – mukaan lukien Israel ja kristikunnan petetty osa. Vain pieni ryhmä ahdistuksenajan uusia kääntyneitä, jotka seuraavat todellista Kristusta, tietävät, että tämä uusi johtaja on väärä. He pystyvät kyllä vastustamaan häntä ja voittamaan hänet hengellisesti Kristuksen nimessä, mutta marttyyrikuolema on Antikristuksen ja hänen globaalin hallituksensa hylkäämisen seuraus (Ilm. 6:9-11; 12:11). Kun oppositio uhkaa Antikristuksen suosittua johtoa ahdistuksenajan puolivälissä, hän perustaa sotilasdiktatuurin, joka määrätietoisesti hoitelee hänen vastustajansa kaikkialla maailmassa (Dan. 11:44). Sitten hän näyttää todelliset värinsä ja lyhyen 42 kuukauden jakson aikana alistaa koko maailman Saatanan täysin paljastetun maanpäällisen valtakunnan tuhoisalle luonteelle.

Petos loppuu

Nykyinen lisääntyneen petoksen prosessi loppuu vasta, kun Kristus palaa maan päälle seitsenvuotisen ahdistuksenajan lopussa tuhoamaan Antikristuksen ja hänen kannattajansa (Ilm. 19:19-21). Silloin Israelin jäännös ja kaikki kansat tunnustavat syntinsä suurella surulla ja tulevat sovintoon Jeesuksen Kristuksen kanssa, joka on maailman ainoa tosi Vapahtaja ja Kuningas (Sak. 12:10-14; Matt. 24:29-30; Apt. 15:16-17). Kristuksen toinen tulemus lopettaa kaikki väärät uskonnot ja epäjumalanpalveluksen: ”Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta.” (Sak. 13:1-2)

Samanlainen hengellinen herääminen ja sovinto Jumalan kanssa tapahtuu myös kaikkien kansakuntien jäsenten keskuudessa, jotka selviävät ahdistuksesta. He tulevat säännöllisesti Jerusalemiin, jossa on Messiaan valtaistuin, viettämään uskonnollisia juhlia Hänen nimensä kunniaksi: ”Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa” (Sak. 14:16). Se on muuttuneiden sydänten vaikuttamaa todellista antautuneisuutta: ”Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa” (Jer. 3:17).

Jerusalem on oleva maailman poliittinen ja uskonnollinen pääkaupunki, jossa Herra Jeesus hallitsee Daavidin valtaistuimelta. Kaikki kunnioittavat ja palvelevat häntä, samalla kun hengellisesti uudistunut Israelin kansa on kaikkien kansakuntien suuresti arvostama: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita ja toisen asukkaat menevät toiseen ja sanovat: ’Lähtekäämme, käykäämme etsimään Herran mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia’. – ’Minäkin lähden.’ Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’” (Sak. 8:20-23)

Herra on luvannut myös Jesajan kautta: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren” (Jes. 11:9). Tulevan Jumalan maanpäällisen paljastetun valtakunnan aikana pelastettu Israel on oleva erityinen todistaja Messiaasta evankelioimaan tulevia sukupolvia kansojen keskuudessa: ”Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä” (Jes. 27:6).

Olemme kuitenkin vielä seurakuntadispensaatiossa, jossa olemme hengellisesti alistettuja vaikutuksille sekä Jumalan että Saatanan valtakunnasta. Kristittyinä olemme sodassa pahaa vastaan ja siksi meidän on pukeuduttava Jumalan koko sota-asuun voidaksemme vastustaa perkeleen kavalia juonia (Ef. 6:10-12). Tämän dispensaation aikana kaikkien ihmisten enemmistö maan päällä on synnin lavealla tiellä ja siten vihamielinen Kristuksen todellista seurakuntaa kohtaan ja myös Israelia, Jumalan kansaa, kohtaan. Se on syy, miksi kaikki kansat kokoontuvat Israelia vastaan tulevan ahdistuksen aikana, kun Jumala käy tuomiolle heidän kanssaan johtuen heidän juutalaisvastaisista ja antikristillisistä uskomuksistaan ja teoistaan (Sak. 12:2-3; 14:2-3, 12-13; Joel 3:1-2). Armeijoiden lähettäminen Lähi-itään on seuraus Antikristuksen tehokkaasta petoksesta. Hän saa apua petoshengiltä, jotka perkele lähettää edelleen yllyttämään kaikkia kansoja Israelia vastaan, kristinuskoa vastaan ja myös taivaasta tulevaa Messiasta vastaan (Ilm. 16:13-14).

Kun todellinen seurakunta Pyhän Hengen temppelinä on poistettu maan päältä tempauksen kautta, niin Antikristus paljastetaan (2. Tess. 2:7-12). Sen jälkeen petos ja Antikristuksen hylkäävien uusien uskovien vaino alkaa pian ja aiheuttaa suuren ahdistuksen (Matt. 24:21). Tämän pettäjän ja hänen väärien opetustensa suhteen ei ole tinkimisvaraa; siksi jokaisella ihmisellä maan päällä on velvollisuus päättää, mihin valtakuntaan haluaa kuulua. Tämä päätös ratkaisee itse kunkin iankaikkisen kohtalon.

Read Full Post »

Suomen ev.lut. kirkossa on paljon mietitty jumalanpalvelusten uudistamista. 2000-luvun alussa yksi uudistamisvaihe toteutettiinkin.

Käytännössä luterilaiset jumalanpalvelukset – tai messut, kuten ehtoollisjumalanpalvelusta kutsutaan – sisältävät kaiken tarvittavan. Niistä löytyy synnintunnustus, synninpäästö, rukousta, ylistystä, kiitosta, Raamatun lukemista, sanan opetusta ja ehtoollinen. Kysymys on oikeastaan vain siitä, minkälainen pappi jumalanpalveluksen toimittaa; onko usko hänelle omakohtainen, ja välittyykö sitä kautta sanoma syvällisesti kuulijoihin.

On olemassa monenlaisia vaihtoehtomessuja, joilla yritetään tavoittaa niitäkin, jotka käyvät kirkossa harvemmin. On varmasti totta, että ”tavallisia” ihmisiä eivät virret ja urkumusiikki juuri kiinnosta. Mielestäni kirkkomusiikki onkin ”tavalliselle” ihmiselle juuri se seikka, joka saa joko jäämään kotiin tai lähtemään vaikkapa gospel-messuun.

Etenkin vanhat virret ovat sanomaltaan hyvin syvällisiä ja koskettavia. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan kosketa monenkaan kuulijan sävelkorvaa. Suomessa on valtava määrä muitakin hyviä hengellisiä lauluja kuin virret. Miksi niitä ei otettaisi enemmän mukaan jumalanpalveluksiin?

Uudempi hengellinen musiikki tarvitsee käytännössä usein jonkin muun säestyssoittimen kuin urut. Tarvittaisiin ehkä piano, kitara ja basso ainakin. Ja tällaista bändiä ei kanttori yksinään pystykään hoitamaan. Pitäisi olla siis jokin vapaaehtoispohjalta toimiva säestysryhmä, ja siihen tämä jumalanpalvelusuudistus sitten usein kaatuukin.

Tilastot todistavat, kuinka monissa seurakunnissa kirkossakävijöiden määrä vuosi vuodelta vähenee. On paljon puhetta siitä, miten kävijöiden määrää voitaisiin kasvattaa. Tässä yhteydessä usein sorrutaan vippaskonstien tielle, kun pitäisi puuttua perussyihin. Julistetun sanoman miedontumisen lisäksi yksi syy on se, että nuoret jäävät rippikoulun jälkeen pois seurakuntayhteydestä. Kun he jäävät pois, on seuraavakin sukupolvi menetetty.

On todella surullista, että ev.lut kirkon jumalanpalveluksissa ei ole otettu lapsia ja nuoria huomioon. Jos lapsi joutuu olemaan penkissä hiljaa tunnin tai enemmänkin, tulee siitä sellaista pakkopullaa, että aikuisena tuskin kirkkoon tulo enää kiinnostaa.

Monissa muissa seurakunnissa jumalanpalvelus on toteutettu niin, että lapset ovat alussa mukana, mutta lähtevät sitten noin puoleksi tunniksi pyhäkouluun. Tällainen käytäntö on esimerkiksi Raamattuopiston jumalanpalveluksissa – kuuntelepa Radio Deiltä sunnuntaisin klo 11-12 ja totea itse. Sama käytäntö on myös Lähetyshiippakunnan messuissa – vapaiden suuntien jumalanpalveluksista puhumattakaan.

Siihen aikaan kun omat lapsemme olivat pieniä, oli surullista huomata, miten vähän löytyi sellaisia tilaisuuksia, joissa olisi mukana myös toisia lapsia. Lapsille ja erityisesti nuorille on erittäin tärkeää huomata, että on muitakin lapsia, jotka käyvät seurakunnan tilaisuuksissa. Paikkakunnallamme toimii Loisto-yhteys ry, joka järjestää yhteiskristillisiä Loisto-iltoja. Toiminnassa on mukana tavallisia ihmisiä – niin sinkkuja kuin perheitäkin, ja kaikki tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Ja mikä tärkeintä: mukana on paljon lapsia, joille on järjestetty omaa ohjelmaa tai opetusta. Kun illoissa saa tutustua toisiin lapsiin, on mukavaa musiikkia ja mielekästä tekemistä, ei uskovien yhteydestä pitäisi jäädä muuta kuin hyviä asioita mieleen.

Palaan vielä ev.lut kirkon jumalanpalveluksiin. Ymmärtääkseni vain ani harvoissa seurakunnissa on järjestetty lapsille pyhäkoulu jumalanpalveluksen ajaksi; tällainen tulisi ottaa pikimmiten käytäntöön kaikissa seurakunnissa. Vapaaehtoistyöntekijöitä varmasti riittää niitä pitämään. Vai onko ongelmana vanhat kirkkorakennukset, joista ei löydy tilaa tällaiseen? Ainakin sakasti löytyy kaikista – mielikuvitus ja luovuus vain käyttöön!

Pyhäkoulu jumalanpalveluksen yhteydessä ei tosin ratkaise varhaisnuorten (n. 10-14 v.) ja nuorten (yli 14 v.) tilannetta. Miten heidät saadaan mukaan jumalanpalveluksiin ja pysymään seurakunnassa? Voisivatko tämän ikäiset olla mukana vaikkapa musiikin toteuttamisessa – laulamassa ja soittamassa? Valitettavan paljon seurakunnissa tehdään kaikki työntekijävoimin, ehkä se on niin helpompaa. Vapaaehtoisten – etenkin nuorten – ohjaaminen vaatii resursseja. Pallon voisi tässä asiassa kai heittää nuorisotyön puolelle. Vähenevän jäsenmäärän kanssa painivassa kirkossa tulisi nähdä tämä sijoituksena tulevaisuuteen.

Read Full Post »