Paavali ja oppi toisen tulemuksen läheisyydestä, osa 2

Paul and Imminence, Part 2

By Anton Bosch, suom. Samuel Korhonen

Jeesuksen opetus tulemuksensa läheisyydestä (imminence) on äärimmäisen selvä: ”…sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24:44; Luuk. 12:40). (Katso Oppi toisen tulemuksen läheisyydestä, osa 1). Hänen tätä aihetta koskevien lausuntojensa pitäisi riittää vakuuttamaan jokainen meistä, mutta mitä Paavali uskoi ja opetti tästä aiheesta?

Ennen kuin tarkastelemme Paavalin opetusta aiheesta, niin muista, että ne, jotka kiistävät opin läheisyydestä, yrittävät järkeillä sen pois sanomalla, että mehän voimme kuolla koska tahansa. He sanovat, että Paavali odotti kuolemaa eikä tempausta. Vaikka on totta, että Paavali opettaa meitä olemaan pelkäämättä kuolemaa ja että ”haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö” (2. Kor. 5:8), hän kannustaa uskovia odottamaan Herran paluuta ennemmin kuin omaa kuolemaansa.

Korinttolaisille Paavali kirjoittaa: ”...niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.” (1. Kor. 1:7-8)

Pilkkasiko Paavali heitä käskemällä heitä odottamaan jotakin sellaista, joka ei tapahtuisi heidän elinaikanaan? Käyttikö hän Herran paluuta eräänlaisena vääränä uhkana? Selvästikään ei. Herran pikainen paluu oli Paavalille ja kaikille tuon ajan uskoville hyvin todellinen.

Opettaessaan avioliitosta Paavali sanoo: ”…Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan… sillä tämän maailman muoto on katoamassa” (1. Kor. 7:29-31). Tämän opin valossa luvallisetkin pyrkimykset pitäisi laittaa syrjään. Muista, Paavali ei erehdy, koska läheisyyden periaate tarkoittaa, että Jeesus tulee milloin tahansa ja ”odottamattomalla ajalla”. Samalla kun Paavali puhui aikansa uskoville, hän puhuu myös kaikkien aikojen uskoville ja tämä totuus ei muutu: Aika on lyhyt, Herra on ovella.

Paavali muistuttaa myös korinttolaisia: ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52). Huomaa, että hän puhuu tässä ”meistä”. Hän ei puhu ”heistä” tarkoittaen kaukaisessa tulevaisuudessa olevia, vaan ”meistä” tarkoittaen itseään ja tuona aikana eläviä. On ilmeistä, että Paavali aidosti odotti, että muutamat, tai kaikki tuona aikana elävät, temmattaisiin, vaikkakin jotkut voisivat kuolla ennen tuota suurta päivää.

Rooman seurakunnalle hän sanoo: ”Ja että me sen tiedämme, nimittäin ajan, että nyt on aika unesta nousta; sillä meidän autuutemme on nyt lähempänä kuin silloin, kuin me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut; sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme meitämme valkeuden sota-aseilla.” (Room. 13:11-12, RK 1776). Huomaa, että jälleen kerran Paavali puhuu ”meistä” eikä ”heistä.” Meidän ”autuudellamme” Paavali selvästikin tarkoittaa pelastuksemme lopullista täyttymystä – ruumiin muutosta. Tämä ei voi tarkoittaa kuolemaa ja se voi tarkoittaa vain ylösnousemusta, joka on samanaikainen tempauksen kanssa (1. Kor. 15:51-54; 1. Tess. 4:14-18). Jälleen kerran Paavali painottaa, että tempaus on läheinen ja että hän odotti sitä omana elinaikanaan. Sitä paitsi hänen viittauksensa, että yö on pitkälle kulunut ja päivä lähellä, on viittaus ”Herran Päivään”, joka oli pian saapuva.

Hän muistuttaa filippiläisiä samasta totuudesta: ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21). Muista, että kuolema ei muuta meidän ruumistamme, vaan tempaus/ylösnousemus ja jälleen hän kirjoittaa ”meistä” eikä ”heistä”.

Muista myös, että meitä ei kehoteta innokkaasti odottamaan kuolemaa eikä Antikristusta, vaan Herraa Jeesusta Kristusta. Meidän tulee keskittyä Jeesukseen. Se ei kerta kaikkiaan voi olla yksinkertaisempaa ja selvempää: ”Herra on lähellä” (Fil. 4:5). Aivan kuten on laita Jeesuksen lausuntojen suhteen, vaatii paljon Raamatun vääntämistä ja aivovoimistelua saada tämä lause tarkoittamaan jotakin muuta kuin: ”Herra on lähellä”!

Yksi selkeimmistä lausunnoista, joka osoittaa ensimmäisen vuosisadan uskovien uskoneen, että Herra voi palata kirjaimellisesti milloin tahansa, on siinä tosiasiassa, että tessalonikalaiset oli petetty uskomaan, että Herra oli jo tullut ja heidät oli jätetty (2. Tess. 2:1-2). Jos heille olisi opetettu, että Herra ei tule eikä voi tulla milloin tahansa, heitä ei olisi voitu pettää, mutta heidät petettiin nimenomaan siksi, koska he uskoivat, mitä Paavali oli opettanut heille: ”…ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10).

Siksi Paavali sanoo heille: ”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit … Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Tess. 5:1-9). Huomaa, kuinka Paavali käyttää samaa viittausta, kuin Jeesus varkaasta, joka tulee odottamatta (Matt. 24:36-44; Luuk. 12:35-40). Ei ehdottomasti ole mitään oikeutusta yhdistää tämän kohdan ”yötä” ahdistuksenaikaan. Vain lukemalla tekstiin jokin ennakkokäsitys voi tulla tuollaiseen johtopäätökseen. Asia on selvä: Varas tulee odottamatta ja keskiyö on kaikkein odottamattomin aika, kun ihmiset nukkuvat. Joten tessalonikalaisten (ja meidän) ei pitäisi olla hengellisesti unessa, vaan raittiita, koska Herran paluu on ovella.

Vaikka emme pelkääkään kuolemaa, niin toivomme ei ole asetettu kuolemiseen! Me todella kaipaamme Hänen seuraansa, mutta kuolema ei ole toivomme – vaan ylösnousemus (Apt. 23:6; 24:15; 26:6; 1. Kor. 15:19; 1. Tess. 2:19; 1. Tim. 1:1; 1. Piet. 1:3; 13; 1. Joh. 3:3). Tätä taustaa vasten Paavali kirjoittaa Tiitukselle: “…odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13).

Salli minun vielä sanoa, että Raamattu ei missään kehota odottamaan Antikristusta, ahdistuksenaikaa eikä mitään muutakaan tapahtumaa tai merkkiä – meidän tulee katsoa ja odottaa autuasta toivoamme – Herran Jeesuksen Kristuksen paluuta. Hänen pitäisi olla huomiomme kohde. Paavalin ja Herran Jeesuksen sanoma on täsmälleen sama: Olkaa valmiit, Hän tulee pian – kun vähiten odotamme Häntä!

Jatkuu artikkelissa Minä tulen pian, osa 3.

www.antonbosch.org
www.sunvalleycommunity.net