Onko suuri hadronitörmäytin portti manalaan?

Olen harkinnut useasti artikkelin kirjoittamista CERN-tutkimuskeskuksen suuresta hadronitörmäyttimestä (LHC) ja siihen liittyvistä spekulaatioista. Aikapulan vuoksi artikkelia ei syntynyt, ja toisaalta mietin, onko aihe edes käsittelemisen arvoinen. Mutta kun Samuel Korhonen on nähnyt vaivaa ja kääntänyt erään asiaa selventävän kirjoituksen suomeksi, julkaistakoon se nyt tässä.

Saako LHC aikaan sen apokalyptisen tapahtuman, mistä Pietari kirjoittaa: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10)? Jos uskot Herraan Jeesuksen Vapahtajanasi, älä ole huolissasi! LHC ei tule tuhoamaan maapalloa eikä maailmankaikkeutta ainakaan ennen uskovien ylöstempaamista. Millään tuomiopäivänennustuksilla ei ole Jeesuksen omiin mitään muuta vaikutusta kuin että pysymme yhä lujemmin ristissä kiinni. Meillä ei ole mitään pelättävää! Sen sijaan tämä maailma – myös tiede, kuten artikkeli osoittaa – turvautuu mieluummin tuhoon vieviin epäjumaliin kuin antaa kunnian Elävälle Jumalalle maailmankaikkeuden Luojana.

---

10 häkellyttävä tosiseikkaa CERNin suuresta törmäyttimestä
jotka tulee tietää
10 mind-blowing facts about the CERN Large Collider you need to know
Robert Bridge, Russia Today 31.8.2015

Yleiskuva suuren hadronitörmäyttimen (LHC) kokeilusta on otettu mediavierailun aikana ydintutkimusjärjestöön (CERN) ranskalaisessa Saint-Genis-Pouilly’n kylässä lähellä Sveitsin Geneveä © Pierre Albouy / Reuters

Syyskuussa Euroopan suuri hadronitörmäytin (Large Hadron Collider = LHC) paiskoo yhteen atomia pienempiä hiukkasia lähes valon nopeudella, ennenkuulumaton kokeilu, joka saa muutamat johtavat äänet tieteen – ja uskonnon – maailmassa antamaan hälytyksen siihen sisältyvistä riskeistä.

CERN on ehkä saanut eniten kuuluisuutta siitä että löysi vaikeasti tavoitettavan Higgs’in bosonin [nimi tulee brittiläisestä fyysikosta Peter Higgs, joka ennusti sen olemassaolon vuonna 1964], ns. ”Jumala-hiukkasen”, joka sallii muiden hiukkasten kasvattaa massaa, kun ne kulkevat läpi Higgs’in kentän.

Tänä päivänä kuitenkin CERN on kuuluisampi – tai ehkä surullisenkuuluisampi olisi parempi sana – tulevasta kokeestaan, jossa tiedemiehet leikkivät Jumalaa yrityksessä luoda uudelleen välittömästi ”Big Bangin”, tapahtuman, joka synnytti maailmankaikkeuden miljoonia vuosia sitten, jälkeen vallinneet olosuhteet.

Tässä on pika-aapinen niille, jotka ovat ulkona, mitä tulee CERNiin ja niihin kiisteltyihin tavoitteisiin, jotka se toivoo saavuttavansa.

10. CERN on maailman isoin kone

Kahta puolta Ranskan ja Sveitsin rajaa yhdeksän miljardin dollarin CERNin törmäytinkompleksi on haudattu jopa 175 metrin syvyyteen. Tunnelikompleksi muodostaa kehältään 27 kilometrin ympyrän. Projektissa mukana olevat tiedemiehet sanovat, että laboratorio rakennettiin maan alle, koska maan kuori antaa suojan säteilyä vastaan. He sanovat, että se haudattiin myös kunnioituksesta luonnollista maisemaa kohtaan, mikä kuulostaa hiukan ironiselta ottaen huomioon sen valtavan vahingon, minkä törmäytin voi jatkossa aiheuttaa.

Teknikoita työskentelemässä kompaktin myonisolenoidin (Compact Muon Solenoid = CMS), joka on osa suurta hadronitörmäytintä (LHC), kokeilussa mediavierailun aikana ydintutkimusjärjestöön (CERN) ranskalaisessa Saint-Genis-Pouilly’n kylässä lähellä Sveitsin Geneveä © Pierre Albouy / Reuters

9. Valtava gravitaatiovoima

CERNin törmäytin koostuu noin 9600 supermagneetista – 100 000 kertaa voimakkaammista kuin maan vetovoima – jotka ampuvat protoneja ympyrän kehälle ällistyttävillä nopeuksilla. Hadronisuihku voisi kiertää jopa 10 tuntia matkaten yli 10 miljardia kilometriä, joka riittäisi matkaan aurinkokunnan kaukaisille reunoille ja takaisin. Kulkien hyvin lähellä valon nopeutta protoni LHC:ssä tekee 11245 kierrosta sekunnissa.

Vähemmän hämmästyttäviä eivät ole magneettikelat, jotka on tehty 36 kierretystä 15 mm:n säikeestä, kukin säie vuorostaan koostuen 6000–9000 yksittäisestä kuidusta (filament) paksuudeltaan 7 mikrometriä (0,007 mm). LHC:n 27 km pituus vaatii noin 7600 km kaapelia, mikä vastaa noin 270 000 km säiettä – enemmän kuin kuusi kertaa maapallon ympäri päiväntasaajaa pitkin. CERNin verkkosivustolla, sanotaan, että jos säikeet purettaisiin filamenteiksi, ne ulottuisivat viisi kertaa aurinkoon ja takaisin ja vielä jäisi riittävästä muutamaan kuumatkaan.

8. CERN kehittää äärimmäisiä lämpötiloja

Voi olla toinenkin syy, miksi CERNin supertörmäytin on haudattu yli 100 metrin syvyyteen maan alle: Uskomattoman korkeat lämpötilat, joita se voi saavuttaa. Kuinka korkeita sitten, kysyt? No niin, suunnilleen yhtä korkeita, kuin olosuhteissa alkuräjähdyksen jälkeen, eli yli 100 000 kertaa auringon keskustan lämpötila. Tämä saavutetaan CERNin mukaan kiihdyttämällä ja törmäyttämällä yhteen kaksi suihkua raskaita ioneja – eeppinen tieteellinen tapahtuma, joka toteutuu ensi kuussa [syyskuu 2015].

7. Mutta Stephen Hawking on huolestunut

Vaikka voi vaatia jonkin verran aivovoimistelua saada aivonsa tajuamaan, mitä CERNin tiedemiehet itse asiassa yrittävät saavuttaa maanalaisessa laboratoriossaan, niin keskiverto maallikko vaistomaisesti ymmärtää, että sellaiseen kokeiluun voi sisältyä arvaamattomia sudenkuoppia. Stephen Hawking, etevä fyysikko, näyttää olevan samaa mieltä.

Higgs’in bosoni voi tulla epävakaaksi hyvin korkeilla energiatasoilla ja sillä voi olla kyky laukaista ”katastrofaalinen tyhjiörappeuma, joka voisi saada avaruuden ja ajan romahtamaan ja … meillä ei olisi mitään varoitusta vaaroista”, hän jatkoi.

Hawking ei ole ainoa ääni tieteellisessä erämaassa, joka ennustaa mahdollista katastrofia, jos CERN jatkaa atomisella ohituskaistalla. Astrofyysikko Neil de Grasse Tyson sanoi Eugene Mirman’ille radio-ohjelmassaan Star Talk, että kokeilu voisi saada planeetan kirjaimellisesti ”räjähtämään”.

”Kysy itseltäsi: Paljonko energiaa pitää sitä koossa? Sitten laitat tuota määrää enemmän energiaa kohteeseen.” Tyson oli tuloksesta varma: ”Se räjähtää.”

Loppuvuodesta 2008, kun CERN ensi kerran lämmitteli atomeja paiskovaa konettaan, Otto Rossler, saksalainen professori Tubing’enin yliopistolla, jätti syytteen CERNiä vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, että laitos voisi synnyttää pienen mustan aukon, joka voisi karata käsistä ja tuhota planeetan. Tuomioistuin heitti ulos Rossler’in pyynnön, mutta joka tapauksessa hän onnistui saamaan aikaan kiivasta keskustelua kokeilun pimeästä puolesta.

Brittifyysikko Stephen Hawking © Toby Melville / Reuters

6. Oven avaaminen toisiin ulottuvuuksiin

Vuosi CERNin avajaisista Sergio Bertolucci, entinen laitoksen tutkimuksen ja tieteellisen laskennan johtaja, pääsi otsikoihin kertoessaan englantilaiselle iltapäivälehdelle, että supertörmäytin voisi avata ovia toisista maailmoista (otherworldly doors) toiseen ulottuvuuteen ”hyvin pikkuiseksi ajaksi”, vain sekunnin murto-osaksi. Se voi kuitenkin juuri riittää ”kurkistamiselle tästä avoimesta ovesta joko saamalla siitä ulos jotakin, tai lähettämällä jotakin siitä sisälle”.

Bertolucci lisäsi: ”Tämän pikkuisen hetken jälkeen ovi tietysti taas sulkeutuu tuoden meidät takaisin ’normaaliin’ neliulotteiseen maailmaamme… Se olisi iso harppaus näyssämme luonnosta… Ja tietenkään ei olisi mitään vaaraa maailmamme vakaudelle.”

Luonnollisesti tämä kommentti on synnyttänyt pelkoja, että CERNin törmäytin voisi tahattomasti kutsua ei-toivottuja vierailijoita toisista aika-avaruusulottuvuuksista. Mitä tahansa Champs-Élysées’tä kiertelevistä dinosauruksista vieraisiin planeetan valtaaviin elämän muotoihin. Sellaiset skenaariot – ainakaan joidenkin tiedemiesten mielestä – eivät enää rajoitu Isaac Asimov’in fiktiivisiin romaaneihin; työn jatkuessa CERNissä puhutaan jopa portaalin avaamisesta aikamatkailulle.

Tällaisten skenarioiden olettaminen vain osoittaa, kuinka kauas ihmiskunta on mennyt suhteellisen lyhyessä ajassa ja sellaisissa kirjoissa kuin Brave New World ja Vuonna 1984 ennustettu karmea tulevaisuutemme voi jo olla täällä. Pystyykö ihminen valvomaan luomaansa teknologiaa, vai tuhoaako teknologia hänet, hänen työnsä ja niiden mukana koko planeetan?

5. CERNin outo maantieteellisen paikan valinta

Kaiken sen spekulaation huipulla koskien sitä, mitä CERNin tiedemiehet todella yrittävät tehdä suurella hadronitörmäyttimellään, monet tarkkailijat eivät voineet olla huomauttamatta, että kaupunki Ranskassa, jossa CERN osittain sijaitsee, on nimeltään “Saint-Genus-Poilly”. Nimi Pouilly tulee latinan sanasta “Appolliacum” ja uskotaan, että Rooman-vallan aikoina oli olemassa temppeli Apollon kunniaksi ja siellä eläneet ihmiset uskoivat, että se on portti manalaan. On mielenkiintoista panna merkille, että CERN on rakennettu samalle paikalle.

Uskonnolliset johtajat – aina epäluuloisina tiedemaailman päämääristä – yhdistivät sen suoraan erääseen Ilmestyskirjan jakeeseen, joka viittaa nimeen ”Apollyon” (Ilm. 9:1-2,11). Jae kuuluu: ”Ja sille annettiin syvyyden kaivon avain… Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon.” [Abaddon, Apollyon = Tuhoaja.] Yritä nyt sitten kertoa hengelliselle johtajalle, että Raamattu on salaliittoteoriaa!

CERNin tutkijoiden käsissä symbolinen hadronitörmäyttimen (LHC) avain
(kuva lisätty).

4. ”Pimeän aineen” etsimistä

On yllättävää, että astrofysiikan havainnot ovat osoittaneet, että kaikki näkyvä fyysinen aine selittää vain neljä prosenttia maailmankaikkeudesta. CERNissä on nyt käynnissä kilpailu löytää noita pakoilevia hiukkasia tai ilmiöitä, jotka ovat vastuussa pimeästä aineesta (23 %) ja pimeästä energiasta (73 %). Pohjimmiltaan se, mitä CERNin kokeilulla toivotaan saavutettavan, on erottaa – atomin murskaajan avulla – näkymätön pimeä aine, jota on kuvailtu koossa pitävänä liimana – näkyvästä. Tässä kokeilussa on vain yksi ongelma: Kenelläkään ei ole mitään käsitystä seurauksista, jos tämä päämäärä saavutetaan. Joten vielä kerran, tämä ”pimeä vastaan näkyvä” paradigma on synnyttänyt taistelun, joka ylittää tiedemaailman tullen kysymykseksi, joka sisältää filosofian ja hengellisyyden.

3. CERNin logo (666)

Jätän lukijan mielikuvituksen päätettäväksi avasiko CERNin PR-tiimi oven massiiviselle arvailulle – puhumattakaan valtavasta määrästä salaliittoteorioita – valitsemalla sen nimenomaisen logosuunnitelman, jonka valitsivat.

2. Tuhon jumaluus yrityksen maskottina

Vaikka useimmat yritykset karttavat kaikkea kytkentää uskontoon ja hengelliseen maailmaan, niin CERN on valinnut maskotikseen hindulaisen jumalattaren, vaan ei minkä tahansa hindulaisen jumalattaren. Sen päämajarakennuksen ulkopuolella seisoo Shivan, muinaisen Apollyonin, tuhon jumalattaren, patsas. Outoa?

© Kenneth Lu / Wikipedia

[Patsaan jalustassa on seuraava teksti: ”Oi kaikkialla läsnä oleva, kaikkien hyveiden ruumiillistuma, kosmisen universumin luoja, tanssijoiden jumala, joka tanssit hämärässä Hurmion tanssia (Ananda Tandava), tervehdin sinua.” Wikipedian mukaan tanssin herrana Shiva muodostaa tandavan, tanssin jossa maailmankaikkeus luodaan, säilytetään ja tuhotaan. Shivan hiukset, jotka tavallisesti ovat nutturalla, vapautuvat tanssin aikana törmäten taivaan olevaisiin tuhoten ne täysin. Yksi käsistä pitelee Agnia, tuhon tulta.]

1. Ei demokraattista keskustelua

CERN ajaa nyt ylös maailman suurinta atomitörmäytintä (magneeteilta vie kuukausia, että hiukkaset saavuttavat lähes valon nopeuden) valmistauduttaessa seuraavaan atomiseen törmäykseen, jonka on tarkoitus tapahtua ensi kuussa [syyskuu 2015] – median tuskin mainitessa siihen liittyviä riskejä. Koska jotkut kriitikot sanovat, että tämä tieteellinen kokeilu muodostaa suurempia riskejä, kuin jopa kokeet ennen atomipommin käyttöönottoa, niin olisi järkeenkäyvää, että tästä ”pimeästä aineesta” keskusteltaisiin paljon enemmän. On murheellista ja aika ironista, että CERN – joka pohjimmiltaan hallitsee sitä omana lääninään – toimii ihan yhtä näkymättömästi, kuin hiukkaset, joita he yrittävät tutkia.

CERN on kuitenkin ollut edelläkävijä useissa muissa hyvin uskottavissa projekteissa, jotka voivat houkutella ihmisiä epäilyksistään huolimatta luottamaan CERNiin, joka varmasti on yksi historian kattavimmista ja kalliimmista tieteellisistä kokeiluista.

Vuonna 1989 Tim Berners-Lee’n ohjauksessa CERN aloitti projektin nimeltä World Wide Web, joka johti historian ensimmäiseen verkkosivuun. Huhtikuun 30. päivänä 1993 CERN ilmoitti, että maailmanlaajuinen verkko (World Wide Web = www) olisi ilmainen kaikille. (On mielenkiintoista, että hepreankielessä englannin w-kirjainta vastaavan kirjaimen, vau, numeroarvo sattuu olemaan 6, eli www = 666. Suom. huom.)

Tim Berners-Lee noin vuonna 1990, maailmanlaajuisen verkon aamunkoitossa.
© courseweb.stthomas.edu

@Robert_Bridge

Robert Bridge, kotoisin alun perin Pensylvania’n Pittsburgh’ista, on työskennellyt tutkivana journalistina Venäjällä vuodesta 1998. Hänen artikkeleitaan on ollut monissa julkaisuissa, kuten Russia in Global Affairs, The Drudge Report, Russia Insider ja Infowars.com. Bridge on kirjan ”Midnight in the American Empire” tekijä, joka julkaistiin alkuvuodesta 2013.

---

 

Tässä vielä suomenkielinen video aiheesta: Tähtiportti halutaan auki! C.E.R.N.

Read Full Post »

Ikuisen sodan kaava

20.–26.9.2015 vietettiin Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) organisoimaa World Week for Peace in Palestine Israel -viikkoa. KMN kutsuu jäsenkirkkojaan, kristillisiä yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä osallistumaan tähän teemaviikkoon. KMN mainitsee sivuillaan useaan otteeseen ”Palestiinan laittoman miehityksen”. Viikon teemana on tänä vuonna ”Jumala on rikkonut erottavat muurit”. Sillä viitataan aivan ilmiselvän vihjailevasti Israelin rajoilleen pystyttämään suojamuuriin, jonka tarkoituksena on estää terrori-iskuja.

Jos joku ei vielä ymmärrä, missä puristuksessa Israel elää, niin mainittakoon tässä esimerkkinä yksi uutinen. Siinä kerrotaan, kuinka iranilaiset kouluttavat Gazan lapsia tappamaan israelilaisia. Tuosta edellisestä linkistä avautuu IsraelNationalNews.com-sivuston uutinen, josta löytyy silmiä avaava video. Siinä fanaatikoiksi aivopestyt lapset pitävät suurena tehtävänään juutalaisten surmaamista. Heidän kunnia-asianaan on saada kuolla Allahin tähden tässä tehtävässä. Kesän 2015 aikana on koulutettu 15 000 lasta ja nuorta 50 eri leirillä. Merkillepantavaa on, että näitä koulutuksia on pidetty myös YK:n alaisen UNRWA-järjestön tiloissa.

Kun Yhdysvaltain johdolla neuvoteltu Iran-sopimus alkaa kunnolla toimia, Iran saa jäädytettyjä varoja käyttöönsä 150 miljardia dollaria. Ja kuten tiedetään, Iran on terrorismin suurin tukija ja Israelin pahin vihaaja. Voimme vain kauhulla odottaa Hamasin ja Hizbollahin voimistumista Israelin rajoilla.

Alla oleva Hal Lindseyn kirjoitus vuodelta 2009 on hyvää perustietoa Israelista, Hamasista ja globaalista Israel-vastaisuudesta. Onko kaikki vika kuitenkaan Israelissa, vaikka monet kirkotkin niin kuvittelevat?

---

 

A formula for perpetual war

Hal Lindsey, suom. Samuel Korhonen

Kun nykyinen Israelin sota Hamasia vastaan Gazassa jatkuu, niin maailmanlaajuinen propagandahyökkäys Israelia vastaan kasvaa eksponentiaalisesti. Tämän valossa on tärkeää tarkastella vähän Gazan historiaa. Vuonna 2005 Israel vetäytyi yksipuolisesti Gazasta ja luovutti Gazan hallinnon Palestiinan hallitukselle. Kaikki juutalaiset asutukset lakkautettiin ja niiden asukkaat vietiin väkisin pois. Israelin maanviljelyyn, kauppaan ja asutuksiin liittyvä omaisuus – joka oli merkittävä – jätettiin palestiinalaisille.

Melkein heti he hylkäsivät ja tuhosivat tämän arvokkaan omaisuuden, joka olisi suuresti auttanut heitä ruokkimaan omaa kansaansa. Heille tarjottiin vapautta kehittää jotakin sellaista, josta helposti olisi voinut tulla Välimeren “Hong Kong”. Monet maat kaatoivat miljardeja dollareita Palestiinan johdon kirstuihin auttaakseen heitä toteuttamaan tämän unelman.

Sen sijaan palestiinalaiset käyttivät rahat terroristiarmeijan rakentamiseen. He ostivat aseita ja ammuksia varustamaan tuota armeijaa. He salakuljettivat Gazaan hirvittävän arsenaalin ja käynnistivät päivittäiset hyökkäykset Israelin kaupunkeja vastaan.

He eivät edes teeskennelleet rakentavansa taloudellista infrastruktuuria, joka mahdollistaisi Gazan asukkaille itsensä elättämisen. Juuri siksi Israelin rajanylityspaikkojen osittainen sulkeminen on tehnyt elämän keskivertopalestiinalaisille niin vaikeaksi. Suurin osa heistä voi löytää töitä vain Israelista. Gazassa ei ole mitään.

Miksi? Koska kaikki talouden kehittämiseen tarkoitettu raha kaadettiin terrorismiin. Tästä räikeästä vääryydestä huolimatta maailma vaatii palestiinalaisten palkitsemista heidän avoimesta petoksestaan.

Niin sanotut “valaistuneet ja vastuulliset maat” ovat kehittäneet kaavan, jota sovelletaan yksinomaan Israeliin. Tämä kaava määrää missä olosuhteissa ja kuinka Israelin sallitaan puolustaa itseään terroristihyökkäyksiä vastaan. Ensiksikin provokaation täytyy olla monin verroin vakavampi, kuin edellytettäisiin muiden maiden kohdalla. Yksinkertaiset sotatoimet, kuten panttivankien ottaminen, tai jatkuvat ohjushyökkäykset siviiliväestökeskuksia vastaan, eivät ole riittäviä provokaatioita oikeuttamaan puolustustoimia.

Vuodesta 2005 Israelin kaupunkeihin on satanut yli 6000 rakettia Gazasta. Osoittaen huomattavaa pidättyvyyttä Israel lopultakin vasta kolmen vuoden ja tuhansien aiheettomien hyökkäysten jälkeen tunsi riittävän oikeutetuksi käynnistää puolustustoimet.

Nyt on astumassa kuvaan Israelin-vastaisen propagandasodan toinen vaihe. Se alkaa melkein välittömästi tavanomaisista syyllisistä – joita johtavat arabit, venäläiset, muslimit – ja kaikki vaativat Israelin välitöntä vetäytymistä Gazan “valtauksestaan”.

Aivan kuin tilauksesta YK:n jäsenet aloittavat tavanomaisen kuoronsa – syyttäen, että Israelin reaktio on “kohtuuton”.

Lopuksi media kiihdyttää yksipuolisen kampanjansa. Heidän hommansa on tuoda parrasvaloihin palestiinalaisten naisten ja lasten loukkaantumisia ja kuolemantapauksia, kun heihin vahingossa osuu ankarien taisteluiden aikana. On ilmeistä, että Hamasin roistojen vuosikausia jatkunut israelilaisten runsas pommittaminen ei saanut median mielenkiintoa liikkeelle. Vasta, kun Israel iski takaisin, niin signaali lähti vallitsevalle medialle, että on aika liittyä rähinään.

Hamasin terroristit Gazassa piileskelevät luokkahuoneissa ja sairaaloiden kellareissa. He varastoivat aseita moskeijoihin ja käyttävät yliopiston laboratorioita pommitehtaina. Nykyisin he piilottelevat pitkän kantaman raketteja Gaza City’n pääsairaalan kellarissa. He sijoittavat tarkoituksellisesti naisia ja lapsia niiden rakennusten katoille, joiden he tietävät kohta olevan Israelin ilmavoimien maaleja.

Sitten, kun nämä ihmiskilvet ovat joutuneet Israelin tulituksen tappamiksi tai haavoittamiksi, media purkaa raivoaan israelilaiselle tykkimiehelle tai lentäjälle, eikä suinkaan laskelmoivalle terroristille. Terroristien ruumiita – tai heidän ihmiskilpiensä – näytellään sitten aina niin auliin median toimesta “Israelin aggression viattomina uhreina” ja yhteinen järjestäytynyt “kohtuullisuuden” vaatiminen käy yhä äänekkäämmäksi.

Noudattaen tätä usein toistettua kaavaa valikoitujen median kuvien tukemana arvattavat vaatimukset Israelin tulitauosta ilman ehtoja voimistuvat globaaliksi pauhuksi (crescendo). Maltilliset länsimaiden hallitukset, kuten Ranska, Britannia ja muut EU-maat, joilla on suuret muslimiväestöt, alkavat vaatia, että Israel lopettaa tämän “kohtuuttoman sodan”. Maailmanlaajuinen huuto kasvaa, kunnes lopulta USA ahdistetaan luopumaan käyttämästä veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen, joka tuomitsee Israelin oikeudettomana hyökkääjänä.

Tämä on se kaava, joka on aina toiminut. Islamilaiset fundamentalistit tuntevat tämän kaavan hyvin. Hizbollahin ja Hamasin kaltaiset terroristijärjestöt ovat kehittäneet huippuunsa tämän kaavan käytön aina siihen pisteeseen, että siitä on tehty “sotataktiikka”. Islamilaiset terroristit hyökkäävät ja taistelevat, kunnes alkavat hävitä. Sitten maailma ryntää väliin ja pelastaa heidät jatkamaan taistelua jonakin toisena päivänä.

”Kohtuullisuus” on se avainsana, jota erikoisesti on sovellettu käyttöön Israelia vastaan takaamaan sen lopullisen tuhon näännyttämisen kautta.

Puolustussodan historiallisesti hyväksytty päämäärä on eliminoida vihollisen kyky vahingoittaa. Se puoli, joka onnistuu siinä ensin, on voittaja ja ellei kumpikaan puoli ole päässyt tuohon päämäärään, sota jatkuu.

Hamasin kaikenylittävä päämäärä on Israelin tuhoaminen. Se on selvästi sanottu heidän peruskirjassaan. He vahvistavat sen aina, kun tulee tilaisuus. “Valaistuneet maat” vaan eivät voi tajuta tätä tosiasiaa. Mikään muu, kuin Israelin jatkuva olemassaolo, ei voinut provosoida yli 6000 rakettihyökkäystä Israelia vastaan. Niin kauan kuin Israel on olemassa, Hamasin päämäärä jää toteutumatta. Lukuisat valtioiden tukemat islamilaiset terroristijärjestöt tuntevat samalla tavalla.

Israel on toisaalta osoittanut voivansa sietää melkein mitä tahansa ennen kuin turvautuu sotaan. Israelin yksi päämäärä on turvata kestävä rauha. Sen saavuttamiseksi Israelin täytyy eliminoida vihollisen kyky käydä sotaa. Elleivät he tee sitä, sota jatkuu ikuisesti.

YK:n “kohtuullisuuden” määritelmä koskien Israelin käyttämiä keinoja puolustaa itseään tarkoittaa, että Israelin tappioiden täytyy vähintäänkin vastata palestiinalaisten tappioita. Jos Israel noudattaisi tätä kaavaa, se takaisi, että he lopulta häviävät näännytyksen kautta. Se takaisi, että sota jatkuu, kunnes muslimit vahvistuvat riittävästi lopulta tuhotakseen Israelin. Ajattele vain, mikä olisi ollut toisen maailmansodan lopputulos, jos liittoutuneiden armeijat olisi pakotettu samaan mielettömään ajatteluun sodassa Natsi-Saksaa ja keisarillista Japania vastaan.

Jotkut väittävät, että Hamas vain puolustaa itseään ja että kotitekoiset ohjukset ovat ainoat aseet, joita heillä on Israelin lentokoneita ja tankkeja vastaan. Hamas kuitenkaan EI puolusta itseään Israelia vastaan silloin, kun se pommittaa Israelin kaupunkeja. Israel ei ole miehittänyt Gazaa vetäydyttyään sieltä vuonna 2005.

Jos Hamas lakkaisi ampumasta raketteja ja lähettämästä itsemurhapommittajia Israeliin, sillä ei olisi mitään tarvetta puolustautua. Rajat olisivat auki ja rauha ja vauraus seuraisivat.

Summittainen rakettien ampuminen siviiliväestökeskuksiin tunnustetaan kansainvälisesti sotarikokseksi. Se luo puitteet kollektiiviselle rangaistukselle YK:n sopimuslain mukaan, mutta koska se on Hamas, joka ampuu juutalaisia maaleja, niin YK on hiljaa. Tämä on vain eräs esimerkki siitä, kuinka kansainvälinen laki sitoo Israelia enemmän, kuin mitään toista maata maan päällä.

Ei ole toista maata, jonka menettelyä “kansainväliset lakiasiantuntijat” tutkisivat tarkemmin kuin Israelin – YK:han nimitti heidät nimenomaan tuohon tarkoitukseen, mutta Israelin tapauksessa voidaan osoittaa, että Israelin viholliset käyttävät YK:n kansainvälistä lakia sitä vastaan.

Hamas väittää, että hyökkäyksillä vastustetaan Israelin rajojensa sulkemista, mutta syytä, miksi Israel sulkee Gazan rajansa, ei koskaan mainita. Yksikään Israelin arvostelijoista ei koskaan ajattele, että aina, kun Israel avaa rajansa palestiinalaisille työntekijöille, niin itsemurhapommittajien tulva lähetetään maahan. Ja kun Gazan kansainväliset rajat avataan, niin Hamas heti tuo maahan uusia ja tehokkaampia raketteja ampuakseen Israelin kaupunkeja.

Mikä se on Israelissa, joka tekee siitä paaria-luokan valtion maailmassa? Kuinka voi olla, että mikään loukkaus arabeille ei ole liian vähäinen oikeuttaakseen massamurhan, kun taas mikään julmuus, vaikka kuinka hirmuinen, ei anna oikeutta Israelille puolustautua? Sillä ei ole väliä, kuinka järkevä ja laillinen puolustustoimi olisi mille tahansa toiselle maalle. Kuitenkin johtajat kaikkialta maailmasta ovat virranneet YK:hon puolustamaan “palestiinalaista demokratiaa” – ikään kuin sellainen jossakin olisi.

Luonnollisesti käsitettynä siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Yksin Raamattu voi selittää sen mysteerin, joka on yliluonnollisen juutalaisvihan taustalla. Raamatun profetiat ennustivat, että Israel syntyisi ihmeellisesti uudelleen “viimeisinä päivinä”. Raamattu ennusti myös, että yliluonnollinen juutalaisviha kasvaisi maailmanlaajuiseksi. Tätä seuraa pian Harmageddon ja Jeesus Messiaan paluu.

Kaikki tämä on toteutumassa kirjaimellisesti silmiemme edessä. Älä siis ylläty äläkä pelkää. Kristuksen paluu vapauttamaan ne, jotka ovat uskoneet Häneen, tapahtuu hyvin pian.

 

Read Full Post »

Reiki hiipii sisälle kristikuntaan

“Hiipivä” vaikutus – New Age ja evankelikaalinen kristikunta

The “Creeping” Effect – The New Age and Evangelical Christianity

6.12.2010 by Ray Yungen, suom. Samuel Korhonen

Jos olet koskaan pohtinut, miksi New Age-kirjailijat ja heidän opetuksensa hiipivät monien kristittyjen ohi, niin sanan hiipiä (engl. creep) määritelmä ehkä auttaa. Sana merkitsee: edetä hitaasti nopeudella, jota ei voi juuri havaita, ennen kuin katsot taaksesi pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi hiipivää (creeping) inflaatiota ei huomata lyhyellä jaksolla, mutta kun katsoo taaksepäin 20–30 vuotta, niin se on tyrmistyttävä. Ateria, joka maksoi kaksi dollaria vuonna 1970 voi nyt maksaa kahdeksan – hinta kohosi niin hitaasti, että vaikutus väheni.

Samanlainen liike on tapahtunut yhteiskunnassamme ja siitä on vähitellen tullut vallitseva. Mitä kerran pidettiin eriskummallisena, on tänä päivänä normaalia – jopa hyödyllistä. Tämä trendi vaikuttaa evankelikaaliseen kristikuntaan vain hiukan pienemmässä määrin kuin sekulaariin yhteiskuntaan. Syy pieneen eroon on, että monet, ehkä useimmat kristityt eivät vielä ole ymmärtäneet, tai sopeutuneet siihen käytännölliseen mystiseen lähestymistapaan, jonka New Agen kannattajat ovat jo sisällyttäneet sekulaariin maailmaan, kuten myös kristikuntaan.

Mystinen pragmatismi kasvaa erityisen nopeasti erilaisten New Age -parantamismenetelmien kautta. Erästä sellaista kutsutaan nimellä reiki, japaninkielinen sana, joka käännettynä on universaali elämän energia, eli Jumala-energia. Siihen on viitattu myös säteilymenetelmänä (engl. radiance technique). Reiki on muinainen Tiibetin buddhistinen parantamissysteemi, jonka eräs japanilainen mies löysi uudelleen 1800-luvulla ja se on tullut Länteen vasta hiljattain.

Reiki-menetelmä sisältää käsien panemisen vastaanottajan päälle ja sitten energian aktivoimisen virtaamaan parantajan kautta vastaanottajaan. Eräs parantaja kuvailee kokemusta seuraavasti:

Tehdessäni sitä minusta tulee kanava, jonka kautta tämä voima, tämä universumin mehu, tulee valuen kämmenistäni koskettamani ihmisen ruumiiseen joskus kevyesti, lähes huomaamatta, joskus nälkiintyneissä imaisevissa siemauksissa. Minäkin saan sen samalla, kun annan sitä. Se ympäröi meidät molemmat, potilaan ja parantajan.¹

Mitä on tämä ”universumin mehu?” Vastaus on tärkeä, erään maineikkaan reiki-mestarin antama, joka selittää:

Reiki-virittäytyminen on vihkimys, initiaatio, pyhään metafyysiseen järjestykseen, joka on ollut läsnä maan päällä tuhansia vuosia … Tulemalla osaksi tätä ryhmää, myös sinä vastaanotat apua reiki-oppailta ja muilta hengellisiltä olennoilta, jotka myös toimivat näiden päämäärien hyväksi.²

Vaikka tätä ei ole laajasti mainostettu, reiki-parantajat pitävät kiinni tästä ”henkiopas”-kytkennästä reikin olennaisena puolena. Itse asiassa se on perustus ja energia reikin takana. Eräs reiki-mestari, joka on kirjannut satoja muita mestareita, puhui vuorovaikutuksestaan henkioppaiden kanssa:

Minulle reiki-oppaat tekevät itsensä parhaiten tunnettaviksi virittäytymisiä suoritettaessa. He seisovat takanani ja ohjaavat koko prosessia ja oletan, että he tekevät tämän myös jokaiselle reiki-mestarille. Kun suoritan virittäytymisiä, tunnen heidän läsnäolonsa koko ajan. Joskus voin nähdä heitä.³

Kristityn alkureaktio tähän infoon voisi olla: ”Että mitä? Minä en pyöri niissä piireissä, joten se ei koske minua.” Tämä huoleton suhtautumistapa olisi pätevä, ellei olisi tosiasia, että reiki on nykyisin kasvamassa suunnattomiin mittoihin ja joissakin hyvin vaikutusvaltaisissa piireissä. (Se voi olla jopa teidän paikallisissa sairaaloissanne, kouluissanne ja nuorisojärjestöissänne.) On tärkeää tietää, että monet hoitajat, neuvojat ja varsinkin hierontaterapeutit käyttävät reikiä täydentämään työtään. Sitä mainostetaan usein täydentävänä palveluna.

Vieläkin merkittävämpää on tässä menetelmässä mukana olevien lukumäärä. Tutki seuraavia lukuja saadaksesi pienen välähdyksen reikin kasvavasta suosiosta. Vuonna 1998 Internetissä oli noin 33000 reiki-listausta. Tänä päivänä tuo luku joillakin hakukoneilla käsittää yli 22 miljoonaa listausta. Vain 10 vuodessa tuo luku on kasvanut 700-kertaiseksi! Kuten sanoin tämän kirjan ensimmäisessä luvussa, niin Yhdysvalloissa on nyt yli miljoona reiki-parantajaa. Eräs reiki-mestari pani ilolla merkille tämän kiinnostuksen aallon sanoessaan:

Vuosien mittaan ihmisten uskomusjärjestelmässä on tapahtunut muutos, joka sallii vaihtoehtoisen lääketieteen laajemman hyväksynnän. Siitä johtuen olemme näkemässä kasvavaa mielenkiintoa reikiin suurelta yleisöltä. Kaikentaustaisia ihmisiä tulee saamaan hoitoja ja kurssitettaviksi.⁴

Eräs hyvin paljastava tilasto sisältää Kentucky’n Louisville’n, jossa 102 ihmistä perehdytettiin reikiin vain yhden viikonlopun aikana.⁵ Tämä osoittaa, että suuri määrä ihmisiä vedetään reikiin raamattuvyöhykkeellä, joka perinteisesti on Amerikan konservatiivisinta aluetta.

On tärkeää ymmärtää se tapa, jolla reiki esitetään suurelle yleisölle. Vaikka sen taustalla on metafyysinen perustus, niin kun lukee reiki-parantajien julkaisemaa kirjallisuutta, se ei ole lainkaan selvää. Eräs reiki-mestari, joka pyörittää päiväkylpylää, käyttää esitteessään toistuvasti sanoja comfort (mukavuus) ja nurture (hoiva). Reiki on jotakin, joka antaa sinulle mielihyvää. Eräs nainen, joka on ammattineuvoja, kertoo mahdollisille asiakkailleen, että reiki antaa heille syvän rentoutumisen ja lievittää kipua. Uudelleen ja uudelleen nämä samat teemat tulevat esiin reikin mainoskirjallisuudessa – rentoutuminen, hyvä olo, sairauden vähentäminen, stressin vähentäminen, mielen tasapainottaminen jne. Kuinka joku voi sanoa, että reiki on paha, kun se väittää auttavansa ihmisiä?

Syy näin laajaan hyväksyntään on helppo ymmärtää. Useimmat, monet kristityt mukaan lukien, uskovat, että jos jokin on hengellisesti myönteistä, niin se on Jumalasta. Eräs pastoriystäväni kertoi tilanteesta, jossa kristitty, jolla oli joitakin fyysisiä ongelmia, kääntyi reikin puoleen hakemaan lohtua. Kun tämä pastori neuvoi miestä, että reiki pohjimmiltaan vastustaa kristinuskoa, tämä raivostui ja vastasi seuraavalla puolustuksella: ”Kuinka voit sanoa, että tämä on pahaa, kun se auttoi minua?” Siksi annoin kirjassani eräälle luvulle nimen ”Erottaminen”. Erottaminen on ”henkien koettelemista” (1. Joh. 4:1). Jos jokin on Jumalasta, se mukautuu Jumalan suunnitelman kulmakiveen ja osoittaa Hänen armonsa yksin Kristuksen Jeesuksen kautta (Ef. 2:7). Reiki, kuten aiemmin määrittelin, perustuu okkulttiseen näkemykseen Jumalasta.

Tämä arviointi reikistä on kiistaton. Jokainen reiki-kirja, mitä ikinä olen nähnyt, on täpötäynnä lausuntoja, jotka tukevat sitä, mitä yritän väittää. Kirjassa nimeltä, The Everything Reiki Book, seuraava poistaa kaikki epäilykset koskien reikin yhteensopimattomuutta kristinuskon kanssa:

Reiki-virittäytymisprosessin aikana väylä, joka avataan ruumiissa sallimaan reikin virrata läpi, avaa myös psyykkiset kommunikaatiokeskukset. Siksi monet reiki-parantajat kertovat, että heillä on sanallista kanavoitua kommunikaatiota henkimaailman kanssa.⁶

Vielä huolestuttavampaa on, että reiki-kanavoija ei ehkä voi edes valvoa tätä ”energiaa”, kuten seuraava kommentti osoittaa:

Hoitajat ja hierontaterapeutit, jotka on viritetty reikiin, eivät koskaan voi paljastaa, milloin reiki alkaa virrata heidän kämmenistään, kun he käsittelevät potilaitaan. Reiki vaikuttaa luonnollisesti, kun sitä tarvitaan ja jatkaa virtaamistaan niin kauan kuin vastaanottaja on alitajuisesti avoin sitä vastaanottamaan.⁷

Toinen sellainen menetelmä on terapeuttinen kosketus (Therapeutic Touch). Kuten reiki, sekin perustuu okkulttiseen chakra-systeemiin, jota on kuvattu seitsemänä ruumiin energiakeskuksena, jotka ovat yhdenmukaisia hengellisten voimien kanssa. Seitsemäs chakra samaistetaan näkemykseen, että Jumala on kaikessa. Hoitajat klinikoilla ja sairaaloissa harjoittavat laajalti terapeuttista kosketusta. Se nähdään hyödyllisenä ja parantavana lisänä hoitotyölle.

Jos yhteys reiki-parantamisen ja muiden metafyysisten menetelmien välillä voidaan nähdä, niin ymmärrämme täydellisemmin, miksi seuraava lainaus on yksi voimakkaimmista lausunnoista, mitä tulee kontemplatiivisen rukouksen todelliseen luonteeseen. Eräs reiki-mestari kertoi tätä menetelmää mainostavalla kurssilla:

Jokainen, joka on tutustunut seuraavien henkilöiden työhön ja ajatteluun [sitten hän luettelee listan huomattavia New Age -kirjoittajia, Thomas Merton aivan keskimmäisenä], huomaa yhteensopivuuden ja yhteisen soinnin reikin teorioiden ja harjoitusten kanssa.⁸

Reiki tulee buddhismista ja kuten eräs Merton-tutkija kirjoitti: ”Jumala, jonka hän [Merton] tunsi rukouksessa, oli sama kokemus, jota buddhistit kuvailevat valaistumisessaan.”⁹

Siksi on niin tärkeää ymmärtää Richard Foster’in ja Brennan Manning’in kirjoitusten yhteys Merton’in kanssa. Mainostaminen osoittaa mieltymystä ja mieltymys osoittaa yhteistä pohjaa. Jokin on pahasti pielessä, kun reiki-mestari ja kaksi tämän päivän evankelikaalisen seurakunnan vaikutusvaltaisinta hahmoa molemmat osoittavat samaa miestä hengellisen polkunsa edelläkävijänä. (luvusta 5 kirjasta A Time of Departing, Ray Yungen; suomeksi Erottautumisen aika)

Viitteet:

1. “Healing Hands” (New Woman Magazine, March, 1986), p. 78.
2. William Rand, Reiki: The Healing Touch (Southfield, MI: Vision Pub.,1991), p. 48.
3. Diane Stein, Essential Reiki (Berkley, CA: Crossing Press, 1995), p. 107.
4. William Lee Rand, “Reiki, A New Direction” (Reiki News, Spring 1998, http://www.reiki.org/reikinews/reikinewdir.html,, p. 4.
5. Reiki News, Winter, 1998, p. 5.
6. Phylameana lila Desy, The Everything Reiki Book (Avon, MA: Adams Media, 2004), p. 144.
7. , p. 270.
8. Janeanne Narrin, One Degree Beyond: A Reiki Journey into Energy Medicine (Seattle, WA: Little White Buffalo, 1998), p.xviii.
9. Brian C. Taylor, Setting the Gospel Free (New York, NY: Continuum Publishing, 1996), p. 76.

 

 

Read Full Post »

Pakolaistulva – islamin invaasio Eurooppaan?

Ruotsalaislehti Aftonbladet kirjoittaa, että Suomesta on tulossa pakolaisten unelmamaa. Suomi onkin erityisesti irakilaisten suosiossa. Ruotsi ja jotkut muut Euroopan maat ovat tehneet Irakin kanssa sopimuksen pakolaisten palauttamisesta, mutta Suomi ei. Suomen maahanmuutto- ja eurooppa-ministerinä oli Astrid Thors vuosina 2007–2011. Hän kannatti työperäistä maahanmuuttoa, eikä palautussopimusta hänen ministerikaudellaan sovittu. Sen jälkeen Irak ei ollut enää halukas tekemään kyseistä sopimusta.

Tämän päivän Ilta-Sanomien etusivu huutaa: Suomen varauduttava jopa 200 000 pakolaiseen. Taloutemme on kurjassa jamassa, mutta pakolaistulva alkaa olla jo isompi pulma: ”Tilanne on hyvin poikkeuksellinen. Voi sanoa, että maan taloustilanne on jo pienempi ongelma”, totesi pääministeri Juha Sipilä hiljattain.

Suomen talous on niin kurjassa jamassa, että sitä ei edes ymmärretä. Harvalla on halua luopua mistään saavutetuista eduista. Jos tänne tulee pakolaisia tuhatmäärin, valtion rahakirstu vajenee entisestään. Todellisessa hädässä olevia on ilman muuta autettava, se on selvää – saapujan taustasta ja uskonnosta riippumatta. Euroopassa, myös Suomessa, on jo saatu nähdä yksityisten ihmisten avuliaisuutta. On myös saatu nähdä protesteja ja vihanilmauksia tulijoita kohtaan. Vielä on pitkä matka siihen, että toisten todellinen hätä koskettaa tämän yltäkylläisyyden keskellä olevia. Monen meistä olisi hyvä mennä itseemme, että voisimmeko antaa jotakin omastamme pois pakolaisten hyväksi – tai yhteiskuntamme hyväksi.

Mielenkiintoinen seikka pakolaisasiaan liittyen on, että ISIS on ilmoittanut soluttaneensa 4000 ekstremistiä pakolaisten joukkoon (Daily Express 10.9.2015). Jostain syystä suomalainen media ei ole tästä uutisoinut. ISISin edustajan mukaan ”tällä hetkellä kaikkialla Euroopan Unionin alueella on yli 4000 asemiestä valmiudessa”.

Kaksi turkkilaista salakuljettajaa on vahvistanut ISISin väitteen. Toinen heistä myöntää auttaneensa yli kymmentä ISISin taistelijaa soluttautumaan Eurooppaan pakolaisten mukana. Hänen mukaansa jotkut heistä haluavat vierailla perheidensä luona, ja ”toiset vain menevät Eurooppaan ollakseen valmiina”.

ISISin edustajan mukaan heillä on kunnianhimoinen suunnitelma: ”Unelmamme on, että ei olisi kalifaattia pelkästään Syyriassa, vaan kaikkialla maailmassa. Ja me saamme sen pian, jos Allah suo.” Hän sanoi uskovansa, että tulevat hyökkäykset kohdistuvat hallituksia vastaan, ei siviilejä. Tähän yhteyteen sopii se viesti, jossa ISISin toinen edustaja aiemmin tänä vuonna kehotti muslimeja Lännessä tekemään terrori-iskuja.

Monet ihmettelevät, että miksi rikkaat arabivaltiot Qatar, Kuwait, Bahrain, Saudi-Arabia, Oman ja Arabiemiraatit eivät ota pakolaisia vastaan? Islamilaisista maista tulevat pakolaisethan ovat heidän uskonnollisia veljiään ja sisariaan? Syynä on se, että nämä mainitut maat pelkäävät sunnien ja shiiojen keskinäisistä erimielisyyksistä aiheutuvia levottomuuksia. Erimielisyys näiden suuntausten välillä on jopa niin suuri, että sunnien viha shiioja kohtaan on suurempi kuin juutalaisia ja kristittyjä kohtaan. Syynä on se, että shiiat ovat sunnien mukaan luopuneet oikeasta islamista – ja uskosta luopuminen on kaikkein suurin rikkomus.

On hyvä muistaa kaiken keskellä, että elämme nyt lopunaikaa. Kaikki nämä ja tulevat tapahtumat toteuttavat Jumalan suunnitelmaa. Hänellä on kaikki hallinnassaan. Kun luotat Jumalaan, sinulla ei ole tulevaisuuden suhteen mitään pelättävää!

Elämme merkillistä aikaa, jossa mitä tahansa voi tapahtua hyvin lyhyessä ajassa. Kuka olisi osannut ennakoida tämän meneillään olevan valtavan pakolaistulvankaan Eurooppaan? Kaikki tapahtuu aivan kuin eksponetiaalisesti kiihtyvällä nopeudella. Lue tähän liittyen artikkeli Kaikki kiihtyy loppua kohti mentäessä.

Lisäys 22.9.2015

Ote norjalaisen naisen näystä vuodelta 1968:

”Köyhien maiden asukkaita virtaa rikkaisiin maihin. He tulevat Eurooppaan, Skandinaviaan ja myös Norjaan. Tulijoita on paljon. Heitä aletaan halveksia ja kohdella kovasydämisesti. Heitä kohdellaan yhä enemmän sillä tavalla, kuin juutalaisia kohdeltiin ennen toista maailmansotaa. Silloin syntiemme mitta on täysi. Sota syttyy ensin pienenä, merkityksettömänä selkkauksena. Se ei kuitenkaan ota loppuakseen, vaan yltyy ja leviää. Lopulta se kasvaa suureksi sodaksi.”

Tämän päivän kohdalta Päivän Tunnussanasta voimme lukea seuraavat jakeet hieman laajennettuna:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jes. 58:6,7)

Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. … Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. (Matt. 25:35,36,40)

Kannattaa huomata Jeesuksen sanat niille, jotka eivät katso laupeuden silmin apua tarvitsevia:

”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.” Silloin nämäkin kysyvät: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” Silloin hän vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. (Matt. 25:40-46)

Kansalaisten tehtävänä ei ole olla sen tuomareina, ovatko pakolaiset varmasti kärsineet hätää omassa maassaan vai ovatko he mahdollisesti vain ”elintasopakolaisia”. Viranomaiset tutkivat sen puolen parhaalla mahdollisella tietämyksellään. Meidän velvollisuutemme kristittyinä on osoittaa lähimmäisenrakkautta KAIKKIA ihmisiä kohtaa – olkoon sitten kyseessä kuka tahansa.

Read Full Post »

Tie luopumukseen

Pathway to Apostasy

Commentary by Roger Oakland, suom. Samuel Korhonen
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org

Hiljattain minuun otti yhteyttä eräs ystävä ja kollega, jolla on myös erottamispalvelutyö. Hän tutki toisia erottamispalvelutyöjärjestöjä saadakseen luettelon kymmenestä hienovaraisesta tavasta, joilla Kristuksen ruumista nykyisin eksytetään. Koska tuolla hetkellä, kun sain hänen sähköpostinsa, olin kiireinen puhuessani eräässä konferenssissa, vastasin hänelle ja sanoin palaavani hänen asiaansa muutaman päivän kuluessa.

Lentäessäni takaisin kotiin konferenssin jälkeen, otin tietokoneeni ja vastasin ystäväni pyyntöön. Konferenssissa esittämäni aiheet olivat vielä tuoreina mielessäni. Seuraavassa ensimmäiset 10 trendiä, jotka olen henkilökohtaisesti kohdannut. Vaikka olen varma, että on monia muitakin, niin seuraavat 10 trendiä antavat hyvän yleiskuvan siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu tänä päivänä:

• Ekumeeninen yhteys hinnalla millä hyvänsä ilman mitään kytkentää sanomaan, että Jeesus kuoli ristillä.
• Seurakuntakasvuliike, joka on keskittynyt markkinavetoiseen, etsijäystävälliseen kristinuskoon, joka painottaa megaseurakunta-ajattelua.
• Kristinusko, joka on keskittynyt seuraamaan ihmisiä, heidän menetelmiään ja liikkeitään.
• Jesuiitta-agenda, jota edistävät roomalaiskatolisen kirkon ja roomalaiskatolisten mystikoiden opetuksia ja ideoita julistavat kustantajat ja pastorit.
• Raamatullisen luomisen hylkääminen ja teistisen evoluution ja progressiivisen luomisen hyväksyminen.
• Uuden ajan (New Age) babylonialaisten käytäntöjen hyväksyminen, kuten jooga ja kontemplatiivinen rukous keinona ”päästä lähemmäs Jeesusta”.
• Väärä kristinusko, joka korvaa Raamatun mukaisen evankeliumin sosiaalisella evankeliumilla.
• ”Päämäärätietoinen (purpose driven) P.E.A.C.E. -suunnitelma”, joka valmistaa seurakunnan globaalia maailmanuskontoa varten.
• Kokemuspohjainen ”kristinusko”, joka etsii merkkejä ja ihmeitä ja hylkää Raamatun varoitukset viimeisten päivien hengellisestä petoksesta.
• Kompromisseja – tullakseen ”postmoderniksi” ja ”edistykselliseksi” – tekevä seurakunta yrityksessä saavuttaa postmoderni sukupolvi.

Tarkoitukseni ei ollut asettaa näitä erilaisia trendejä tärkeysjärjestykseen. On tosiasia, että jokainen on käynnissä ja valtava enemmistö tunnustavista kristityistä ei ole edes tietoinen, että nämä trendit ovat käynnissä, tai että edes on ongelmaa. Ehkä tulevaisuudessa nämä 10 kohtaa olisivat hyviä lukuotsikoita pieneen kirjaan, joka käsittelisi kutakin aihetta yksityiskohtaisemmin.

Salli minun sanoa nyt, että raamatullinen kristinusko on hyökkäyksen kohteena, niin kuin ei koskaan ennen. Emme ole vain ”liukkaassa rinteessä” – kristinusko on valmis putoamaan kalliojyrkänteeltä. Kuten Jeesus kysyi jakeessa Luuk. 18:8: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa?

Nykytapahtumat osoittavat, että tie luopumukseen johtaa täsmälleen Raamatun ennustamaan suuntaan.

Read Full Post »

12 teesiä Raamatusta

1970-luvulla Suomen ev.lut. kirkossa käytiin kiivasta keskustelua Raamatusta. Debatti taisi alkaa Heikki Räisäsen väitteistä, joilla hän murensi Raamatun arvovaltaa. Tämän tunnetun liberaaliteologin puheisiin ottivat kantaa vuonna 1972 myös silloiset piispat Martti Simojoki, Eero Lehtinen, Olavi Kares, Hannes Leinonen, Osmo Alaja, Aarre Lauha, Erkki Kansanaho ja John Vikström julkilausumallaan 12 teesiä Raamatusta. Julkaisen seuraavassa tuon tärkeän kannanoton tiivistetyssä muodossa.

Kunpa meillä vielä olisi piispoja, jotka yhtenä joukkona nousisivat sanomaan, että Raamattu on Jumalan muuttumatonta sanaa. Itse Jumala vaikuttakoon piispoihin niin, että palaisivat siihen tunnustukseen, jota heidän edeltäjänsä yli 40 vuotta sitten puolustivat.

Suomen ev.lut. kirkon piispojen julkilausuma vuodelta 1972, johdanto

Kun kirkossa keskustellaan Raamatun merkityksestä ja ohjeellisesta arvosta, on kannanotot perustettava kristilliseen uskoon. Kirkkolain 1 §:n mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuen Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, on lausuttu julki vanhimman kirkon kolmessa päätunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ynnä muissa luterilaisen kirkon niin sanottuun Sovintokirjaan otetuissa tunnuskirjoissa, ja pitää tunnustuksen korkeimpana lakina sitä näissä tunnustuskirjoissa selvästi lausuttua järkähtämätöntä totuutta, että Jumalan pyhä sana on ainoa ohje, jonka mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvosteltava”. Tämä kirkkolain kulmakiveä merkitsevä ensimmäinen pykälä liittyy sellaisenaan Sovinnonkaavan ensimmäiseen kohtaan, jossa lausutaan näin: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että sinä ainoana ohjeena ja ojennusnuorana, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat tutkitaan ja arvostellaan, ovat yksinomaan Vanhan ja Uuden Testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat.”

Vaikka luterilaisella kirkolla ei olekaan yksityiskohtaista dogmia Raamatusta, sen synnystä ja arvosta, se kuitenkin ratkaisee Raamatun sisällyksen perusteella oppeja koskevat kysymykset. Tämän periaatteen, joka on kaiken luterilaisen uskon ja ajattelun perusedellytys (uskonpuhdistuksen muodollinen periaate), esittää kirkkomme Kristinoppi sanoin: ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta” (kohta 5).

Siitä, mitä tämä periaatteellinen kannanotto merkitsee käytännössä ja minkälaisia johtopäätöksiä siitä on nykyisessä henkisessä tilanteessa tehtävä, allekirjoittaneet haluavat esittää seuraavan.

1 Ilmoituksesta

Raamattu on kokonaan Jumalan pyhää sanaa eli ilmoitusta, mutta kokonaan myös ihmisten kirjoittama. Raamatun jumalallista alkuperää ja inhimillistä muotoa ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan.

2 Innoituksesta eli inspiraatiosta

Raamattu itse viittaa Pyhän Hengen vaikutukseen selittäessään kirjojensa synnyn. ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet. 1:21). ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi …” (2. Tim. 3:16). Uuden Testamentin mukaan ’Hengen ilmoitus’ (1. Kor. 12:7) edellyttää ihmisen koko persoonallisuuden, myös hänen ymmärryksensä osallistumista ilmoitustapahtumaan (1. Kor. 14:15, 20).

3 Raamatusta, kirkosta ja perinteestä

Raamattu on alusta alkaen ollut kirkon kirja. Vanhin kristillinen kirkko on ottanut sen käyttöönsä ja määrittänyt sen kokoonpanon eli kaanonin. Monet Uuden Testamentin kirjoista syntyivät seurakunnille tehtyinä saarnatekstien, jumalanpalveluskaavojen tai kristillisen uskon ja elämän ohjeiden kokoelmina. Toisaalta kirkko ei ole Raamatun yläpuolella tai sen totuuden ’vartija’. Kirkko ei omista sellaista perinnettä eli traditiota, jolla olisi Uuden Testamentin kirjoituksista riippumatonta arvoa. Kirkon on päinvastoin täysin riippuvainen Raamatusta.

4 Vanhan Testamentin arvosta

Vanhan Testamentin kirjat ovat erottamaton osa Raamattuamme. Ne olivat Jeesuksen ja alkukirkon ’Raamattu’ eli pyhät kirjoitukset. Vain niiden valossa voidaan ymmärtää ja lukea Uutta Testamenttia. Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoittajat, samoin kuin heidän kirjoihinsa sisältyvien traditioiden esittäjät, kuuluvat samaan, Jumalan Hengen johtamien profeetallisten henkiöiden sarjaan.

5 Raamatun keskeisestä sisällyksestä

Luterilaisina me teemme eron Raamatun keskuksen ja sen kehällisen aineksen välillä ja myös tunnustamme, että ilmoituksen historiassa on eroa Vanhan ja Uuden Testamentin sisällyksen välillä. Raamatun keskus on Uuden Testamentin mukaan evankeliumi, ilosanoma Jumalan pelastavasta teosta Jeesuksessa Kristuksessa.

6 Raamatun ilmoittamasta pelastustiestä

Luterilaisen uskonpuhdistuksen aineellinen periaate, oppi uskonvanhurskaudesta, on koko Raamatun johtava ajatus. Se on jatkuvasti ajankohtainen, kun on kysymys rajankäynnistä kristinuskon ja kaiken yleisen uskonnollisuuden ja moralisimin välillä. Siinä kriisissä, joka koskee kirkon julistusta ja toimintaa nykyajassa, tuo ainoan ratkaisun Raamatun pelastussanoman täysimittainen ja puhdasääninen esittäminen.

7 Uuden Testamentin sisäisestä yhtenäisyydestä

Uuden Testamentin perussanoma, keerygma, on yhtenäinen: yksi ainoa evankeliumi, jota enkelikään ei voi toiseksi muuttaa (Gal. 1:8) Uusi Testamentti sisältää useampia Kristus-tunnustuksen muotoja ja eri-ikäisiä kristologisia kerrostumia, mutta kaikilla niillä on yhteinen, selvästi rajattava pohja. Kirkon uskontunnustuksen keskeinen Kristusta koskeva sisältö tuli varsin varhain, jo apostolisena aikana määritellyksi.

8 Jeesuksen syntymästä ja ylösnousemuksesta

Kristinusko perustuu historiallisen Jeesus Nasaretilaisen elämäntyöhön. Raamatulliseen Kristus-uskoon on samalla sisältynyt ehdoton varmuus siitä, että Jeesuksella on ihmisen eksistenssin ylittävä olemassaolo: hän on ollut ennalta ja hän on kuolemansa jälkeen. Vaikka Jeesuksen yliluonnollista syntymää ja ylösnousemusta kuolleista ei voikaan perustella kokemus- ja järkiperäisesti, ne kuuluvat erottamattomasti historialliseen kristinuskoon.

9 Raamatusta ja luonnontieteistä

Raamatun luomisuskon ja luonnontieteellisten, maailman syntyä, elämän muotoja ja maailmankaikkeuden rakennetta koskevien selitysten välillä ei ole ristiriitaa, jos lähdetään siitä, että Jumala on kaiken tekijä ja luonnontieteet ’lukevat Jumalan käsialaa’ luonnossa ja maailmankaikkeudessa. Raamattua ei ole pidettävä luonnontieteellisenä oppikirjana, mutta myöskään luonnontiede ei saa ylittää rajojaan Jumalan olemassaoloa ja vaikutusmahdollisuuksia koskevilla väitteillä.

10 Raamatusta ja historiankirjoituksesta

Kaikki Vanhan ja Uuden Testamentin kirjat ovat syntyneet tietyssä historiallisessa tilanteessa ja myös kuvastavat omaa aikaansa ja antavat arvokkaita historiallisia tietoja. Raamatun kirjat eivät kuitenkaan ole historiankirjoitusta, eikä menneen ajan kuvaus ole sen historiankirjojenkaan yksinomainen tai aina edes ensisijainen tarkoitus. Kysymys Raamatun erehtymättömyydestä tai siinä tavatuista erehdyksistä ja virheellisistä tiedoista on sen vuoksi väärin asetettu. Raamattu on tosi kaikissa kirjoissaan, koska se sellaisenaan, kaikessa inhimillisyydessään, ilmoittaa Jumalan pelastustahdon ja on Pyhän Hengen työväline.

11 Raamatun tieteellisestä tutkimuksesta

Raamatun ohjeellinen ilmoitusarvo ja tieteellinen tutkiminen eivät sulje pois toisiaan. Luterilainen raamattuperiaate päinvastoin velvoittaa tutkimukseen, joka tieteen parhain mahdollisin menetelmin selvittää Raamatun kirjojen ja kohtien alkuperäisen sisällyksen. Eksegeettinen tutkimus on sekä oikeutettu että välttämätön, jos tahdotaan tehdä oikeutta Raamatun kirjoittajille.

12 Raamatun kääntämisestä ja soveltamisesta

Kaikessa Raamatun käyttämisessä on viime kädessä kysymys sen luotettavasta kääntämisestä ja mielekkäästä soveltamisesta. Tämä ns. hermeneuttinen tehtävä on erinomaisen tärkeä, mutta myös vaikea. Jos ihmiset eivät yleensäkään ymmärrä samalla tavalla samoja sanoja ja virkkeitä, tavallista suurempi hajonta tapahtuu Raamatun sanojen ja näkökohtien käsittämisessä. Kirkon on raamatuntutkimuksessaan, raamatunkäännöksissään ja kaikessa julistuksessaan ja opetuksessaan pyrittävä siihen, että helluntain kieli-ihme jatkuvasti uusiutuisi, ts. että erilaiset nykyajan ihmiset kuulisivat kukin omalla kielellään puhuttavan Jumalan suuria tekoja (Apt. 2:11).

---

 

Jos haluat lukea teesien tarkemmat perustelut, lue alkuperäinen 12 teesiä Raamatusta.

Read Full Post »

Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen

Vaelluksemme täällä maan päällä ei useinkaan ole ruusutarhoissa kulkemista. Se on todellisuudessa oman syntisyytemme kanssa taistelemista. Tätä kuvaa hyvin Niilo Tuomenoksan kaunis Vaellusvirsi:

Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.

Tahtoisimme elää oikein, mutta oma syntinen luontomme houkuttelee meitä tekemään kaikkea sellaista, mitä sitten kadumme. Seuraavat Paavalin sanat voi jokainen uskova omalla kohdallaan todeta pitävän paikkansa:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:18,19)

Monet kristityt ovat hyvin ahdistuneita siitä, että eivät ole pystyneet saamaan yliotetta synneistään, heikkouksistaan ja lankeemuksistaan. Tämä estää kristittynä kasvamista ja estää jopa hengellisen palvelutyön.

Ja sitten ovat vielä kaikenlaiset kiusaukset, joista Jaakob kirjoittaa:

”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:13,14)

Kiusaukset tulevat Kiusaajalta, Saatanalta, joka saa synnin näyttämään houkuttelevalta. Omatuntomme kyllä sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin, joten pyrimme vastustamaan kiusauksia ja kaikkea sitä, minkä tiedämme Jumalan tahdon vastaiseksi. Jumala ei johdata meitä kiusaukseen, mutta sallii joskus tiellemme lankeemuksia. Se pitää meidät Jumalan edessä pienellä paikalla, kun emme voi luottaa omavoimaisuuteemme. Se vie meitä ristin juurelle etsimään Jeesuksen armahdusta.

Jumala sanoo Jesajan suulla näin: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä” (Jes 66:2). Tässä Jumala antaa ymmärtää, että meillä täytyy olla halu noudattaa Jumalan sanaa, ei pelkästään lukea ja kuulla sitä. Raamatun sana on Pyhän Jumalan puhetta meille, ja sen takia sen on vaikutettava meissä halua muutokseen.

On tärkeää, että emme hiljennä Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme, vaan olemme herkkiä kavahtamaan kiusaajan houkutuksia. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Moni uskonratkaisun tehnyt ihminen kamppailee elämässään suurten kiusausten keskellä. Häntä saattaa sitoa myös jokin riippuvuus, josta ei vain pääse irti. Hän on kyllä jättänyt elämänsä Jeesukselle ja tunnustanut syntinsä, mutta lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus: ”Olen niin suuri syntinen, etten enää kelpaa Jeesukselle. Minä luovutan.” Vastaavasti joku vielä uskosta osaton vertaa itseään hurskaiksi tuntemiinsa ihmisiin ja toteaa: ”Ei tällainen ihminen kelpaa Jumalalle.”

Voin vakuuttaa: kukaan meistä ei kelpaa Jumalalle, sillä ”… kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Mutta jos vain tahdot ottaa pelastuksen lahjan uskossa vastaan, sinä kelpaat Jumalalle Jeesuksen sovitustyön tähden. Ei ole niin suurta syntistä, jonka syntejä Jeesus ei olisi jo kantanut ristinpuulla.

Aiemmin oli esillä Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kohtia. Jakeessa 22 Paavali jatkaa, että hän kyllä sydämessään yhtyy iloiten Jumalan lakiin. Tällä Paavali tarkoittaa sitä, että hän iloiten ottaa vastaan Jumalan sanan antaman ohjeistuksen, joka ohjaa hänet oikealle tielle. Laki – Jumalan sana – on hyväksi meille, sillä se näyttää oikean suunnan. Se paljastaa syntisyytemme.

Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla – mua auta valvomaan!
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva, sua kaikes kuulemaan.
 – Vaellusvirsi –

Rakas ystävä: kun omassa elämässäsi tunnet olevasi synnin sitoma, mutta tunnet siitä syvää surua, ole siunattu! Se on Pyhä Henki, joka vetää sinua parannukseen. Paavalikin lohduttaa: ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi” (1. Kor. 11:31). Ja Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

C. O. Rosenius (1816–1868) kirjoittaa:

”Sitä ihmistä kohtaan, joka pysähtyy Herran äänen kuullessaan, tuntee ja tunnustaa syntinsä, tahtoo mielellään siitä päästä, mutta tuntee olevansa synnin sitoma ja voimaton sitä vastustamaan, vieläpä heikko ja kadotettu, mutta juuri sen tähden etsii laupeutta ja pelastusta vain Kristuksessa – sitä ihmistä kohtaan on Jumala aina kärsivällinen – ”niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä”. Sille ihmiselle Jumala ei lue mitään syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä rakkaassa Pojassaan otollisena ja rakkaana lapsenaan.”

Kun peilaamme itseämme Jumalan sanan valossa, se paljastaa meidän syntisyytemme. Kun tutkimme lisää Raamattua, sieltä löytyy myös se ainoa toivo, johon voimme turvautua: Jeesuksen sovitustyö. Vaikka syntimme olisivat kuinka raskaat, saamme uskoa ne anteeksiannetuiksi sillä hinnalla, jonka Jeesus maksoi puolestamme Golgatan ristinpuulla. ”Jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt. 10:43).

Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo, riemu ja taivas syntisen,
sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
– Vaellusvirsi –

Kun lankeat yhä uudelleen ja uudelleen, tule myös ristin luokse yhä uudelleen. Jaksa luottaa siihen, että Jeesus ei sinua hylkää, kun vain turvaudut Häneen. Jeesus itse lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37 RK).

**

David Wilkerson sanoo, että todellinen hengellisyyden mitta on siinä, kuinka murheellisiksi tulemme pienimmästäkin synnistämme. Jotkut murehtivat vain suurina pitämiään asioita, kuten aviorikos tai kiroilu, mutta eivät huomaa sellaisia asioita kuin vaikkapa pahan puhuminen. Vanhurskautemme mitataan sillä, että olemme haluttomia hyväksymään pienintäkään seikkaa, mikä murehduttaa Herraamme.

Tuossa on varmasti meillä useimmilla opittavaa. Tutkikaamme siis tarkoin ajatuksiamme ja asenteitamme. Puhukoon Pyhä Henki tästä meille ja antakoon Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaa parannukseen. Kun niin paljon puhutaan herätyksestä, niin luulenpa, että se voi alkaa vasta sitten, kun ensin yksittäiset ihmiset seurakunnassa ja sitten koko seurakunta tulevat parannuksen paikalle.

**

Joku saattaa istua vuodesta toiseen seurakunnan kokouksessa onnellisena siitä, että on pystynyt elämään hyvän elämän tekemättä mitään pahempaa syntiä. Hyvä niin – meidän tulee kilvoitella vaelluksessamme. Mutta miten pärjää tällainen kristitty kerran viimeisellä tuomiolla? Jumalan edessä kukaan ei kestä omilla ansioillaan. Tie Jumalan yhteyteen kulkee vain Jeesuksen kautta. Vain Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla saamme iankaikkisen elämän. Olemme pelastettuja vain armosta uskon kautta, emme tekojen kautta (Ef. 2:8,9).

C. O. Rosenius kirjoittaa Jumalan armon ja tekojen välisestä suhteesta näin:

”Jos minulla, joka uskon Kristukseen, olisi armo sinä hetkenä, jolloin itse olisin hurskas, ja kadottaisin armon sinä hetkenä, jolloin teen syntiä ja rikon, silloinhan Kristuksen valtakunta olisi tekojen valtakunta… Mitä Kristus meitä silloin hyödyttäisi? Jos minulla olisi armo sinä hetkenä, jolloin olen hurskas, mutta ei kauempaa, silloin totisesti vanhurskaus tulisi teoista! Mutta silloin Kristus olisi turhaan kuollut! Sellaisen epävakaisen armon tähden Hän ei olisi tullut ihmiseksi ja uhrannut vertansa.”

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1). Meidät on armahdettu vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta.

Johannes kirjoittaa: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1). Hän korostaa sitä, että emme saa suhtautua syntiin kevyesti. Jos teemme syntiä tietoisesti, se on armon halventamista. Jos kuitenkin syntinen luontomme saa meistä ajoittain vallan, Jeesus on puolustajamme ja syntiemme sovittaja. Häneen saamme turvautua.

Tunnusta Jumalalle kaikki väärät ajatuksesi, asenteesi, tekosi ja laiminlyöntisi. Hän tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi poikansa Jeesuksen sovintoveren tähden.

Se virsi ain on heikko, ja kiitos köyhä on;
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
– Vaellusvirsi –

Read Full Post »