Suvaitsevaisuus – hyve, joka uhkaa seurakuntia

Kuinka suositusta hyveestä on tullut kirous siunauksen sijaan
By Dr. David R. Reagan, suom. SK

Kristittyjä kehotetaan kaikkialla Raamatussa olemaan hyveellisiä. Pietari kirjoittaa: ”Niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta” (2. Piet. 1:5-7). Paavali esittää samanlaisen hyveiden luettelon jakeissa Gal. 5:22-23 ja viittaa niihin ”Hengen hedelmänä”.

On tarpeetonta sanoa, että hyveiden oletetaan olevan hyvän tunnuspiirteitä. Sanakirja määrittelee hyveen, että se on ”moraalisen erinomaisuuden tai hyvyyden tunnusomainen piirre”. Kuitenkin se hyve, jota tänä päivänä pidetään ykkösenä Amerikassa, on kaikkea muuta kuin hyvä. Se uhkaa tuhota sekä Amerikan että Seurakunnan.

Arvojen muuttuminen

Meidän kansallinen ykköshyveemme oli oikeudenmukaisuus. Se on hyve, jota Martin Luther King nuorempi käytti vakuuttamaan omatuntomme syyllisyydestä ja kutsumaan meitä katumaan rodullista vääryyttä.

Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan enää ole Amerikan tärkein hyve. Jos haluat tietää, mikä tuo hyve on, niin kysy sitä lapsiltasi, koska sitä taotaan heidän päihinsä päivittäin heidän julkisen koulunsa luokissa.

Mikä on tänä päivänä tärkein hyve? Se on suvaitsevaisuus (engl. tolerance).

Se kuulostaa niin hyvältä. Se kuulostaa niin kohottavalta, niin myönteiseltä luonnoltaan. Mitä todennäköisimmin sinä vastaat lapsillesi: ”Se on suurenmoista! Kuunnelkaa tarkasti opettajaa!” Mutta ennen kuin teet sen, salli minun varoittaa sinua. Se suvaitsevaisuuden käsite, jota tänä päivänä opetetaan lapsillemme, on kaikkea muuta kuin suurenmoinen. Se on läpikotaisin vaarallinen.

Uusi merkitys

Kuinka voi jokin, joka näyttää niin hyvältä, olla niin kauhea? Eikö suvaitsevaisuus sitten olekaan välttämätön hyve ennakkoluulojen, ahdasmielisyyden ja vihan estämiseksi? Ongelman juuri on siinä tosiasiassa, että perinteinen suvaitsevaisuuden käsite – se jonka kanssa Amerikan aikuiset kasvoivat – on määritelty uudelleen moraaliseksi perversioksi.

Se suvaitsevaisuus, jonka kanssa kasvoimme, oli sellaista, että se kehotti kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä, uskontoja ja elämäntapoja. Se oli aate käsitellä arvokkaasti ja kunnioituksella niitä, jotka voivat olla eri mieltä kanssamme elämän peruskysymyksissä.

Tämä perinteinen suvaitsevaisuuden käsitys on yksi Amerikan demokratian peruskivistä. Se tuotti erilaisuuden vapauden asenteen – vapauden, joka on tehnyt mahdolliseksi katolisille, protestanteille ja juutalaisille elää yhdessä rauhassa.

Tämän perinteisen suvaitsevaisuuden käsitteen on kuitenkin korvannut ”Uusi Suvaitsevaisuus”, jota tänä päivänä opetetaan lapsillemme. ”Uusi Suvaitsevaisuus” ei vaadi ainoastaan kunnioitusta, vaan myös kannattamista ja kehumista. Siten ei enää riitä, että vain suvaitsen homoseksuaalista elämäntapaa. Ollakseni todella suvaitsevainen, minun täytyy myös kannattaa ja kehua sitä. Ja jos kieltäydyn siitä, olen vihamielinen ja ennakkoluuloinen fanaatikko!

Kieroutunut ”hyve”

Uusi suvaitsevaisuus ei ole ensinkään hyve, koska se perustuu valheeseen. Valhe, joka toimii sen perustuksena, on uskomus, että kaikki arvot, uskomukset ja elämäntavat ovat yhtä hyviä.

Siten demokratiaa ei katsota yhtään paremmaksi kuin diktatuuria. Kapitalismia ei pidetä yhtään parempana kuin sosialismia. Ja kristinuskoa ei nähdä yhtään parempana kuin hinduismia.

Tiivistettynä nykykielellä: ”Kukin taaplatkoon tyylillään kenenkään tuomitsematta toistansa.”

Tähän ”Uuteen Suvaitsevaisuuteen” liittyy kuitenkin ironia. Se ironia, että suvaitaan kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta!

”Uuden Suvaitsevaisuuden” uskonnollisella vaikutuksella on syvällisiä profeetallisia seurauksia. Minä näen sen valmistavan tietä Antikristuksen maailmanuskonnolle.

Aika on lyhyt

Jeesus tulee pian! Hän tulee hallitsemaan ”rautaisella valtikalla” (Ps. 2:9 ja Ilm. 2:27). Silloin ei pahaa suvaita ollenkaan ja seuraus on oleva että maailma on täynnä rauhaa, vanhurskautta ja oikeudenmukaisuutta, niin kuin vedet peittävät meret.

Odottaessamme Hänen paluutaan meidän ei tule antaa periksi ”Uudelle Suvaitsevaisuudelle”. Meidän tulee olla rakastavia, mutta ei välinpitämättömiä. Meidät on kutsuttu olemaan maailman valo ja suola (Matt. 5:13-14). Se tarkoittaa, että meidän tulee puhua vanhurskauden puolesta

”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa” (Ps. 97:10).

Jumala kysyy: ”Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?” Ps. 94:16).

”Kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni” (Room. 12:9).

”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää ja saattakaa oikeus voimaan” (Aam. 5:15).

Kuten nämä sanankohdat selvästi opettavat, meidän täytyy rohkeasti kertoa maailmalle, että on Jumala, joka vihaa syntiä ja joka vihaa sitä niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa kuolemaan syntiemme tähden, jotta me voisimme olla sovinnossa Luojamme kanssa.

Opi lisää ”Uudesta Suvaitsevaisuudesta” ja sen kielteisestä vaikutuksesta läntiseen maailmaan ja seurakuntaan.