Viikko sitten vietimme pääsiäistä, joka on kristittyjen tärkein juhla. Vietämme pääsiäistä sen muistoksi, että silloin Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit. Nyt pääsiäisen jälkeisenä aikana puolestaan voimme muistella ylösnoussutta eli kuoleman vallan voittanutta Jeesusta.
Seuraavassa Apostolien tekojen kohdassa Pietari ja Johannes ovat juuri parantaneet ramman miehen.
Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelin miehet, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään? Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut palvelijansa Jeesuksen, jonka te kavalsitte ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista, ja me olemme sen todistajia. Uskomalla Jeesuksen nimeen on tämä mies, jonka te näette ja tunnette, vahvistunut hänen nimensä kautta. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette toimineet tietämättömyyttänne, samoin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin Jumala toteutti sen, minkä hän oli ennalta ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa piti kärsiä. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” (Apt 3:12-20)
Palataanpa vielä Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus oli todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hänen ristinkuolemansa kautta Jumala itse otti päälleen rangaistuksen ihmisten synneistä. Tällä Jeesuksen teolla Jumala antoi sovittaa maailman itsensä kanssa. Jeesus otti kantaakseen sen tuomion, joka olisi muutoin meidän osamme.
Jumala itse korjaasi sen synnin rikkoman suhteen, jota ihminen ei voinut korjata. Ja niin Paavali voi kirjoittaa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).
Jeesus ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana maallisten hallitsijoiden tavoin. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle, jopa alemmaksi. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).
Erityisesti Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että Hän on Jumalan Poika. Hänen ylösnousemuksensa nimittäin todistaa sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.
Jeesuksen aikana monet odottivat hänen olevan maallinen kuningas, joka vapauttaa sorretun kansan miehittäjävallan eli Rooman ikeestä. Monet kääntyivät pois Jeesuksen seurasta, kun hän ei ollutkaan tällainen luvattu Messias. Tänäkin päivänä saatetaan Jeesukselta odottaa jotakin muuta kuin mitä Hän todellisuudessa on.
Paavali kuitenkin kirjoittaa korinttilaiskirjeessä: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Todellisuudessa Jumalan voima siis tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).
Ensisijaisesti Jumalan voima on siis evankeliumi – sanoma rististä ja Kristuksesta! Siinä ei ehkä jonkun mielestä ole mitään hohdokasta, mutta se on koko kristillisen elämämme ydin ja pelastuksemme avain. Jeesus on meidän – sinun ja minun – Vapahtajamme ja Lunastajamme!
Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).
Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus itse lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30).
Jeesus kutsuu sinua seuraamaan Häntä ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).
Hänen seuraamisensa ei poista elämästämme vaikeuksia, sairautta ja kärsimystä, mutta saamme jättää kaikki taakkamme Hänen kannettavakseen. Hän tietää kaikki ahdistuksemme ja murheemme, emmekä ole niiden kanssa yksin. Mooses sanoi seuraavat sanat Joosualle, ja näihin sanoihin saamme mekin turvata: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky.” (5. Moos. 31:8)
Lue myös Raamatunkohtia rohkaisuksi.
Ajankohtaista uskosta 
Vastaa