Nykyajan portti petoksen sillanpääasemaksi

The Modern Gateway for Deception’s Foothold
23.10.2009 by MORIEL – Danny Isom, suom. SK

Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: ”Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki (ylistämään/palvomaan) sen toisen kuvan luo Daaniin saakka. (1. Kun. 12:28-30)
[Monet englanninkieliset käännökset lisäävät verbin ”to worship” jakeeseen 30. Suom. huom.]

Kautta koko Raamatun, joka todistaa tuon jakson Israelin historiassa alkuperäisen Temppelin rakentamisen ajasta siihen asti, kunnes se hävitettiin vuosisatoja myöhemmin, on olemassa mittayksikkö, jonka perusteella Jumala pitää kaikkia johtajia tilivelvollisina. Heidän hurskauttaan verrataan kuningas Daavidin uskollisuuteen ja pahuuttaan kuningas Jerobeamiin nähtyinä näissä jakeissa, jotka aloittavat jotakin sellaista, johon myöhemmin toistuvasti viitataan ”Jerobeamin synteinä”. Jerobeam ei luo mitään täysin uutta ensimmäisestä päivästä alkaen. Sen sijaan hän lopulta ottaa kaiken yhteen oikeaan Jumalaan liittyvän ja systemaattisesti vääristelee joka ikisen asian varjoksi siitä, mitä se oli aikaisemmin. Tämä toiminta on erityisen paha siinä, ettei se ole suunnattu jokaiseen koko maailmassa, vaan pelkästään Jumalan kansaan. Jerobeam vääristelee joka ainoan Jumalan antaman määräyksen, kuinka Hänen kansansa pitäisi palvella ja ylistää ja korvaa ne duplikaatilla, joka näyttää päällisin puolin hyvin samanlaiselta, mutta on sisältä täyttä luopumusta. Mistä sitten tämä luopumus alkaa? Mikä oli ensimmäinen askel, joka otettiin Jumalan kansan täydellisen turmeluksen saavuttamiseksi? Ylistys. Ja minä uskon, että se on useimmiten se tapa, jolla petos ja luopumus tulevat sisään Lännen seurakuntiin tänä päivänä. Voi olla tapauksia, joissa se esiintyy ensi kerran saarnatuolissa, tai avustavassa palvelutyössä, mutta useimmiten se tulee sisään ylistysryhmän kautta.

Yksi jatkuvista taisteluista, jonka jokainen uskova kohtaa, on sanojen merkitys. Koska olemme syntyneet ja kasvaneet vanhassa elämässä, ennen kuin tulimme uskoon Kristukseen, niin sanastomme on maailman muotoilema. Kun meistä tulee uusia luomuksia, niin yksi uudelleen opittavista asioista on sanojen määritteleminen Jumalan näkökulmasta. Maailma määrittelee sanan ”rakkaus” aivan eri tavalla kuin Jumala. Sanakirjan määritelmät sanoille ”usko” ja ”toivo” ovat aivan erilaiset kuin Raamatussa. Yksi Saatanan suosikeista ja yleisimmistä menetelmistä on ottaa kaikkialla Raamatussa käytettyjä sanoja ja panna maailma opettamaan niitä juuri sen verran poikkeavina, että ne menettävät tehonsa. Käsky rakastaa toisia ei tarkoita toimimista sanan rakkaus maailman määritelmän mukaan, vaan sen mukaan, kuinka Jumalan Sana määrittelee sanan rakkaus. Sanon tämän, jotta voisit ymmärtää väitteeni täyden painon, että tässä nykyisessä ajassa ei ehkä ole enemmän vääristeltyä ja todellisen raamatullisen merkityksensä menettänyttä sanaa, kuin sana ”worship” (ylistys, palvonta). En usko, että keskiverto kristitty tänä päivänä osaa pukea sanoiksi, mitä merkitsee ”ylistää”, kuten Jumalan Sana sen määrittelee.

Jo tätä lukiessaan keskiverto kirkossakävijä ajattelee musiikkia. Tämä on se, mitä ”ylistäminen” on tullut merkitsemään tänä päivänä. ”Ylistyksen aika” sunnuntaiaamun jumalanpalvelusjärjestyksessä merkitsee nyt laulamiselle/musisoimiselle pyhitettyä aikaa. Monet nykyaikaiset ylistysryhmät aloittavat kunkin jakson sanoilla, ”oletko valmis ylistämään?” signaalina, että nyt on musiikin aika. Vanha tarina kuitenkin kertoo, kuinka pastori ja ylistyksenjohtaja pitivät kokousta suunnitellakseen tulevan viikon palvelua ja ylistyksenjohtaja kysyi pastorilta: ”Kuinka kauan haluat ylistää?” Pastori sanoi: ”Kolme päivää olisi sopivasti.” Ylistyksenjohtaja vastasi: ”Luulenpa, etten voi soittaa kitaraa niin kauan.” Viisas vanha pastori vastasi: ”Niin, koska sinä puhut musiikista; minä taas puhun ylistämisestä.”

Salli minun huomauttaa tässä välissä, että minä en ole musiikinvastainen tai tyytymätön tiettyyn musiikkityyliin tai lajiin. Haluan vain haastaa joka ikisen kristityn varmistamaan itselleen, että tietävät, mitä tekevät, miksi sitä tekevät ja että heidän luottamuksensa lepää siinä tosiasiassa, että nämä asiat ovat Jumalan Sanan mukaisia. Voimme uudelleen kontekstualisoida evankeliumin, ja siten esittää sen monin eri tavoin. Se voidaan tehdä saarnalla, laulamisella, nukketeatterilla, draamalla, vatsastapuhumisella, liekehtivillä patukoilla jne. jne. niin kauan kuin sanoma ei missään poikkea raamatullisesta määritelmästä, mutta heti, kun jokin alkaa poiketa Jumalan määritelmästä, se alkaa heijastamisen asemesta jäljitellä. Kysymys, jota nyt pelkästään käsittelen, on, että tunnetko sinä sanan ”ylistys” raamatullisen määritelmän.

Miksi esitän tämän olettamuksen, että useimmat kristityt eivät tunne ”ylistämisen” raamatullista määritelmää? Koska ainoa asia, mitä he tekevät, kun ”ylistävät”, ainoa toiminta, johon he sitoutuvat ”ylistämisessä”, on näinä päivinä musiikki. Ja jos todella ottaisimme Raamatun sanakirjamme ja etsisimme tietoa jokaisesta sanan ”ylistää” esiintymisestä Raamatussa, niin nopeasti huomaisimme, että sanalla ”ylistää” on harvoin mitään tekemistä musiikin kanssa. Avaa nyt kaikella vakavuudella sanakirjasi ja ala etsiä jakeita. Laske jakeiden lukumäärä, jotka jollakin tavoin viittaavat nimenomaan musiikkiin. Koska niitä on tuskin ainuttakaan, niin ala laskea kuinka monta jaetta eteenpäin, tai taaksepäin, kustakin jakeesta sinun on mentävä löytääksesi edes todellisen viittauksen musiikkiin. On raamatullisia esimerkkejä, jotka antavat meille musiikin oikean sovelluksen seurakunnassa, mutta mistään emme löydä, että sana ”ylistää” olisi määritelty lavealti, paljon vähemmän yhdistetty pelkästään musiikkiin.

Tarkastelkaamme sanan ”ylistää” aivan ensimmäistä esiintymistä. Aabraham mainitsee sen ensimmäisen kerran selostuksessa, kun uhrasi Iisakin uhrinaan.

Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan (KJV: worship); sitten me palaamme luoksenne.” (1. Moos. 22:5)

Asiat, jotka Aabram sen jälkeen teki, antavat vastauksen Aabrahamin määritelmään ”ylistyksestä”. Siihen kuului alttari ja uhri ja rukous, mutta siinä ei näytä olevan mitään viittausta musiikkiin. Itse asiassa heprean sana merkitsee ”kumartaa”, ”kaatua pitkälleen”, ”osoittaa kunnioitusta”. Tämän, yhdessä esimerkkien kanssa siitä, kuinka ihmiset ylistävät Raamatussa, pitäisi vihjata meille sanan ”ylistää” oikeasta merkityksestä. Tutkikaamme todella noita jakeita, jotka viittaavat jotakin tapahtuvan ylistyksen aikana nähdäksemme, mitä tapahtuu, kun on kysymys raamatullisesta ylistyksestä. On monia viittauksia ”ylistämiseen”, mutta nämä jakeet antavat lisätietoa siitä, mitä joku oli tekemässä, kun ”ylistäminen” (worship) tapahtui:

“‘Ja minä kumarruin maahan ja rukoilin (KJV: worship) Herraa, kiittäen Herraa, minun herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeata tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen’” (1. Moos. 24:48).

“Silloin Israel rukoili, kumartuneena (KJV: bowed in worship) vuoteensa päänalaista vasten.” (1. Moos. 47:31)

“Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat (KJV: bowed low and worshiped)” (2. Moos. 4:31).

”niin vastatkaa: ‘Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme’. Silloin kansa kumartui maahan ja rukoili (KJV: bowed low and worshiped).” (2. Moos. 12:27)

“Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili ja sanoi (KJV: bowed his head toward the earth, and worshiped)” (2. Moos. 34:8).

“Kun Gideon oli kuullut kertomuksen unesta ja sen selityksen, niin hän kumartaen rukoili (KJV: worshiped), palasi sitten takaisin Israelin leiriin ja sanoi: ‘Nouskaa, sillä Herra antaa midianilaisten leirin teidän käsiinne.’” (Tuom. 7:15)

”Tämän antakoon kuitenkin Herra anteeksi palvelijallesi: kun minun herrani menee Rimmonin temppeliin rukoilemaan (KJV: to worship), nojaten minun käteeni, ja minäkin kumartaen rukoilen (KJV: I bow myself) Rimmonin temppelissä, niin antakoon Herra palvelijallesi anteeksi sen, että minä kumartaen rukoilen (KJV: I bow down myself) Rimmonin temppelissä” (2.Kun. 5:18).

”Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja ja tulkaa hänen kasvojensa eteen, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa (KJV: worship the LORD in the beauty of holiness)” (1. Aik. 16:29).

”Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, polvistuivat (bowed) he kivillä lasketulla pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja kiittivät (KJV: worshipped, and praised) Herraa siitä, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti” (2. Aik. 7:3).

”Silloin Joosafat kumartui kasvoillensa maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen, rukoilemaan Herraa (KJV: worshipping the LORD). Ja ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään (KJV: praise) Herraa, Israelin Jumalaa, ylen korkealla äänellä.” (2. Aik. 20:18-19)

”Koko seurakunta kumartaen rukoili (KJV: worshipped), veisu kaikui, ja torvet soivat – kaikkea tätä kesti, kunnes polttouhri oli uhrattu” (2. Aik. 29:28).

”Ja kuningas Hiskia ja päämiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Aasafin sanoilla; ja nämä ylistivät häntä iloiten, polvistuivat ja kumartaen rukoilivat (KJV: they sang praises with gladness, and they bowed their heads and worshiped)” (2. Aik. 29:30).

”Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi, kohottaen kätensä ylös: ‘Amen, amen’; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa heittäytyneinä kasvoilleen maahan. (KJV: worshipped the LORD with their faces to the ground)” (Neh. 8:6).

”Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallansa, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa (KJV: they … read in the book of the law of the LORD their God)  neljännes päivää; ja toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat  (KJV: they confessed, and worshipped) Herraa, Jumalaansa.” (Neh. 9:3)

“Ja nämä toimittivat tehtävänsä Jumalaansa palvellen ja puhdistuksia suorittaen, samoin veisaajat ja ovenvartijat (NASB: performed the worship of their God and the service of purification, together with the singers and the gatekeepers in accordance with the command of David and of his son Solomon), niinkuin Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat käskeneet” (Neh. 12:45).

”Palvelkaa (NASB: worship) Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella” (Ps. 2:11).

“Kaikki maa kumartakoon sinua (KJV: shall worship thee) ja veisatkoon sinun kiitostasi (KJV: shall sing unto thee), veisatkoon sinun nimesi kiitosta (KJV: they shall sing to thy name). Sela.” (Ps. 66:4)

“Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme (KJV: let us worship and bow down), polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen” (Ps. 95:6).

“Ja Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla, ja he tekevät Herralle lupauksia (NASB: worship with sacrifice and offering, and will make a vow) ja täyttävät ne” (Jes. 19:21).

“Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen … Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee (KJV: worshippeth) sanoen: ‘Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani’.” (Jes. 44:15, 17)

“He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa’alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat (KJV: they fall down, yea, they worship)” (Jes. 46:6).

“Heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa (KJV: ye fall down and worship) kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra (KJV: falleth not down and worshippeth), se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin.” (Dan. 3:5-6)

”‘Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan (KJV: and are come to worship him).’ … Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä (KJV: fell down, and worshipped him), avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.” (Matt. 2:2,11)

“Niin venheessä olijat kumarsivat (KJV: came and worshipped him) häntä ja sanoivat: ‘Totisesti sinä olet Jumalan Poika’.” (Matt. 14:33)

“Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ‘Terve teille!’ Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä (KJV: held him by the feet, and worshipped him).” (Matt. 28:9)

“Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan (KJV: fell down at his feet, and worshipped him). Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: ‘Nouse; minäkin olen ihminen.’”

“Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa (KJV: he will worship God) ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä” (1. Kor. 14:24-25).

“Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa (KJV: worship God in the spirit) ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3).

“Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä (KJV: worshippers), jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? (Hepr. 10:1-2)

“Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen (KJV: glory), kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat (KJV: fall down before him … and worship) häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ‘Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut’.” (Ilm. 4:9-11)

“Ja ne neljä olentoa sanoivat: ‘Amen’, ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat (KJV: fell down and worshiped).” (Ilm. 5:14)

“Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat (KJV: worshipped) Jumalaa, sanoen: ‘Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!’.” (Ilm. 7:11-12)

“Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat (KJV: fell upon their faces, and worshipped) Jumalaa” (Ilm. 11:16).

“Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat (KJV: fell down and worshiped) Jumalaa), joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ‘Amen, halleluja!’” (Ilm. 19:4).

“Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni (KJV: I fell down to worship) sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ‘Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile (KJV: worship) Jumalaa’.” (Ilm. 22:8-9)

Vakavasti puhuen ystävät – en nyt halua naurattaa enkä pilkata ketään – mutta luettuani kaikki nämä viittaukset ylistämiseen ja mitä Raamatun mukaan joku tekee ”ylistääkseen”, niin voitko rehellisesti väittää, että se kaikki koskee musiikkia? Kuten sanoin aiemmin, niin viittaukset musiikin rooliin ylistämisessä ovat Raamatussa lähes olemattomat, mutta niitä tietysti on joitakin ja harvakseltaan. Väittäisin tämän ja lukemattomien muiden Raamatun sekä ”ylistämiseen” että ”musiikkiin” liittyvien viittausten perusteella, että musiikki on jotakin sellaista, joka näyttelee toissijaista roolia siinä, mitä otaksutaan tapahtuvan. Ja ellen esitä kantaani kyllin selvästi, niin salli minun heittää tämä haaste: Kuinka läheltä se ylistys, joka tapahtuu sinun paikallisessa seurakunnassasi, liippaa näitä raamatunkohtia? Milloin viimeksi teidän ylistysryhmänne edisti jotakin sellaista, joka edes kaukaisesti muistutti jotakin näiden jakeiden kuvailemaa? Eikö yksin tämän pitäisi oikeuttaa sinun huolesi?

Tässä vaiheessa minulla olisi kiusaus kattavasti dokumentoida musiikkia koskevan listani, mutta aion vastustaa kaikkien tuskaa aiheuttavien yksityiskohtien paljastamista. Riittäköön, kun sanon, että yhteen aikaan elämässäni olin kyllin typerä esittelemään itseni ”kristillisenä muusikkona”. Olen ollut ylistyksenjohtaja. Olen ollut bändeissä ja tehnyt levyjä. Olen ollut tässä tilassa itse. Ja minä paljastan näin paljon vain, jotta tietäisit, että minä puhun vilpittömästi ja kokemuksella, että marijuana on ”porttihuume”, joka johtaa koviin huumeisiin, kuten heroiini ja kokaiini ja tyypillinen ”ylistysryhmän” organisaatio länsimaisissa seurakunnissa tänä päivänä on ”porttihuume”, jonka kautta petos ja luopumus useimmin saavuttaa ensimmäisen jalansijansa seurakunnassa. Miksi? Koska se, kuten kaikki muukin petoksen ja luopumuksen piiriin kuuluva, hylkää Jumalan Sanan ja voimakkaasti suosii lihan himoja ja haluja. Mukaillakseni Paavalia: ”Sillä on viisauden ulkomuoto, mutta todellisuudessa antaa periksi lihalle” (Kol. 2:21-23).

Olen varma, että on joitakin ylistysryhmiä, jotka käsittävät tämän. Siitä riippumatta kuinka pahaksi asiat käyvät, niin aina on uskollinen jäännös. Silloin tällöin minulla itselläni on ilo ja yllätys vierailla seurakunnassa, jossa on aito raamatullinen ylistyksen henki. En kuitenkaan enää usko sen olevan normi. Yksi keino, jolla voimme sanoa, että jotakin on tietyssä ylistysryhmässä joko pielessä, tai menossa pieleen, on, jos meillä on mahdollisuus päätellä heidän prioriteettinsa. Mihin he antavat suurimman osan ajastaan ja resursseistaan?

Tämän ajan ympäristössä tyypillinen ylistysryhmä, jollaista tarkoitan, vaatii paljon harjoitusta, suunnittelua ja resursseja. Se on maallisen bändin kiillotettu jäljitelmä, jolla on soittimien ja laulujen terveellinen apu ja vaatii paljon harjoitusta ja ohjausta. Itse muusikkojen lisäksi se voi vaatia lavastajia, ääni- ja videoteknikkoja ja valo-ohjaajia. Voidaan mennä jopa niin pitkälle, että tarvitaan puvustajia, make-up-taiteilijoita ja kyky-agentteja. (En pilaile. Tiedän seurakuntia, jotka palkkaavat ammattimuusikkoja, joista toiset eivät ole edes kristittyjä, saadakseen ”ammattilaistasoisen” ylistyskokemuksen.) Ja paljon voidaan saada selville, kun päästään tuntemaan ylistyksenjohtaja ja hänen ryhmänsä heidän päämääriensä ja ponnistustensa suunnan ymmärtämiseksi. Epäilemättä keskustelu alkaa ohimenevällä viittauksella seurakunnan johtamisesta ylistyksessä, mutta paljon enemmän aikaa annetaan harjoitukselle ja musiikille, sille, mitä vaatii ”olla yhtä hyvä kuin maailma”, kaikille edellä mainituille resursseille ja seurakunnan tekemiseksi ”relevantiksi” kävijöille, tai tietylle kansanosalle, kuten ”nuorille”. (Esimerkki tällaisesta ajattelusta löytyy Saulin esimerkistä, joka otti lampaita Herran puolesta ja Aakanista, Israelin onnettomuuteen syöksijästä, joka haali Jumalalle annettua. Sellaisessa ajattelussa on järkeä meidän kannalta, mutta ei Jumalan.) Toisin sanoen heidän kaikenylittävä kiinnostuksensa on musiikki, musiikki, musiikki.

Jos sinulla on ylistysryhmä, joka viettää enemmän aikaa yhteydessä (fellowship), rukouksessa ja Raamatun tutkimisessa, kuin harjoitellen musiikkia, niin sinulla on todellinen Jumalan valtakunnan aarre. Tee kaikkesi rohkaistaksesi ja tukeaksesi heitä. Olkaamme kuitenkin realistisia; he ovat poikkeus. Ylistysryhmät, jotka määrittelevät ”ylistyksen” tarkoittavan ”musiikkia” ennemmin kuin tutkimista ja sitoutumista Jumalan määritelmään tästä toiminnasta, ovat lähes poikkeuksetta antautuneet musiikin harjoitteluun ja ”saamaan musiikin kohdalleen”. Rukous ja yhteys ja Raamatun tutkiminen, jos niitä on yleensä ollenkaan, ovat minimaalisia, hetkellisiä toimia, joita korkeintaan lyhyesti harjoitetaan ohimennen ennen tärkeämpää musiikin harjoittelua. Heidän sydämensä halu paljastuu sen kautta, mitä he itse ”kumartavat” eli ”ylistävät”, nimittäin musiikkia. Tämä on karu totuus sellaisista ryhmistä. Heidän ylistämisensä on itse ”musiikki”.

Tämä ei ole kokonaan heidän vikansa. Mikä on se kriteeri, jota useimmat kirkon johtajat tai seurakunnat käyttävät valitessaan ylistyksenjohtajan tai kelpuuttaessaan jonkun liittymään ylistysryhmään? Onko se heidän kristillisen vaelluksensa laatu? Onko se rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen sitoutunut elämä? Onko se sitä, että he ovat paras esimerkki, mitä merkitsee olla kristitty? Ei, useimmiten se on sitä, että he ovat parhaita muusikoita. Tiedän kyllä, että yksi ja toinen sanoo: ”Heillä on sydän, joka ylistää.” Se voi olla totta, mutta jos se ei ole raamatullista ylistämistä; jos se on sydän, joka ei ole annettu yksinomaan Sanalle ja Kristuksen teille, niin se ei ole sellaista ylistämistä, jota sinä todella haluat Kristuksen ruumiissa.

Jeesus neuvoo meitä, että tunnemme jonkin sen hedelmistä. Olkaamme hetken ajan hedelmäntarkastajia.

Tänä päivänä on yleinen käytäntö pitää ylistysryhmille kokeita. Mitä sitten kokeiden aikana tapahtuu? Mitä arvioidaan? Heidän vaelluksensa laatua, rukouselämänsä säännöllisyyttä, sitoutumistaan Jumalan Sanaan, kokemuksiaan evankeliumin kertomisessa? Näitä voidaan sivuta, mutta se, mitä arvioidaan, on musiikillinen kyky. Tämän vuoksi asiat alkavat mennä pieleen. Korostus alusta saakka on ”musiikki”, polttopiste ylistyksen aikana on ”musiikki” ja jokainen mukana oleva syö, juo ja nukkuu musiikkia paljon enemmän, kuin mitään muuta. Yleinen väite on kuitenkin jotakin tällaista: ”Eikö meidän musiikkimme pitäisi olla yhtä ammattitaitoista ja viimeisteltyä kuin maailman? Eikö Jumala ansaitse ‘parasta’?” Eikä kukaan alun perinkään edes välitä puhua, että olisi harhaa haluta tuoda ”maailman parasta” seurakuntaan.

Tämän vuoksi ”ylistys” on porttihuume petokselle ja luopumukselle. Se on useimmiten ensimmäinen alue, jonka kautta seurakunnan johtoa lähestytään ja sanotaan: ”Jos teemme ylistyksen viimeistellymmäksi ja ammattilaisemmaksi, niin teemme seurakunnan ajanmukaisemmaksi ja puoleensavetävämmäksi kävijöille.” Viettelys on, että tämä on ”järkevä” kompromissi, joka voidaan tehdä seurakunnan kasvattamiseksi ja useimpien ihmisten tekemiseksi onnellisiksi ja edelleen tehdään Jumalan työtä. Uskotko todella sen? Onko se sitä, mitä Jumalan Sana puolustaa?

Minä en ole jäsen Church of Christ -kirkossa, joka ei salli soittimien käyttöä tilaisuuksissaan. He kyllä käyttävät musiikkia, mutta he laulavat ilman säestystä. Se ei niin sanotusti ole minun heiniäni, mutta sanon heille yhden asian. Heillä voi olla taisteluja muilla alueilla, mutta yksi asia, jota heidän ei tarvitse käsitellä, on modernien ylistysryhmien jäsenten egot ja sisäinen taistelu. Heidän ei tarvitse käsitellä ihmisiä, jotka ovat sitoutuneempia ”musiikkiin” kuin ”ylistämiseen”. Heillä ei myöskään ole jatkuvaa vuotoa paikallisissa resursseissaan kaikkiin modernin ylistysryhmän tarpeisiin. Olen varma, että kuten me kaikki muut, hekään eivät ole täydellisiä, mutta olen myös vakuuttunut, että tämä ei ole läheskään sellainen ongelma heille, kuin se on kaikille muille.

Se, mitä haluan sanoa, on, että mitä tahansa teemmekin – evankeliointia, yhteyttä, lähetystyötä, pyhäkoulutyötä, ylistystä, tai mitä tahansa – niin meidän pitäisi tehdä se raamatullisesti, eikä jonkin sellaisen matkimisena, jota maailma tekee. Koska musiikilla on raamatullisia sovelluksia, niin miksi emme suuntaisi pyrkimyksiämme tuntemaan Jumalan mieli asiassa ja katsoisi, että sellaiset pyrkimykset ovat Hänen ilmoitettujen aivoitustensa mukaisia?

Luulen, että on olemassa kaksi jaetta, jotka antavat perustuksen, josta kaiken muun pitäisi lähteä, kun on kysymys ylistämisestä. Kuitenkin käytetään musiikin työkaluja, ääntä, valoja, lavastusta jne. Kaiken pitäisi ensiksi ja ennen kaikkea mukautua niihin ehtoihin, kuinka Jeesus määrittelee aidon ylistämisen:

”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin tosi palvojat palvovat Isää Hengessä ja totuudessa. Sillä sellaisten Isä tahtoo häntä palvovan” (Joh. 4:23, Toivo Koilon käännös: Suuri Ilosanoma).

”But an hour is coming, and now is, when the true worshipers will worship the Father in spirit and truth; for such people the Father seeks to be His worshipers” (NASB).

Tämä ei automaattisesti tee musiikkia kelpaamattomaksi yhtenä työkaluna tämän päämäärän saavuttamiseksi. Haluan vain sanoa, että musiikin työkaluna, kuten kaiken muunkin, pitäisi sopeutua tähän kaikenylittävään periaatteeseen.

Kuinka tiedämme varmasti onko joku oikea vai väärä profeetta, oikea vai väärä paimen, oikea vai väärä uskova? Rupeamme jälleen hedelmäntarkastajiksi. Mitä kriteerejä sitten sellaiset hedelmäntarkastajat käyttävät? Kuinka he tietävät, mikä on ”hyvä” vastaan ”paha” hedelmä? Vastaus: Jumalan Sanasta. KAIKKI asiat tulee mitata Hänen Sanansa antaman mallin mukaan. Tämä ei koske vain jokaista, joka on määrätty johtamaan seurakuntaa ylistämisessä, vaan sitä, kuinka he harjoittavat itse ylistystä. Onko se perustettu Jumalan Sanan Totuuteen? Ovatko sanoitukset musiikkia käytettäessä selkeästi raamatullisia? Keskittyykö se kokonaisesti ylistämään ”hengessä ja totuudessa”? Kuinka tämän ajan tyypillinen ylistyksenjohtaja, tai hänen ryhmänsä jäsen, reagoisi tähän hedelmän tarkastamisen sääntöön? Se itsessään voisi paljastaa, mitä todella on tapahtumassa.

Toinen jae, jonka perusteella uskon, että ylistäminen täytyy määritellä uudelleen, on luultavasti jae, jota monet teistä ovat ajatelleet lukiessanne tätä artikkelia:

“Jumalan laupeuden vuoksi kehotan siis teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi hengellisenä jumalanpalveluksenanne” (Room. 12:1, Toivo Koilon käännös: Suuri Ilosanoma).

”Therefore I urge you, brethren, by the mercies of God, to present your bodies a living and holy sacrifice, acceptable to God, which is your spiritual service of worship” (NASB).

Olen varma, että joku ilmoittaa minulle poikkeuksesta, mutta koko elämässäni en ole kuullut kenenkään todistavan tulleensa uskoon Kristukseen kuunnellessaan ylistysryhmää. Olen kuullut monia todistuksia toistuvasti niiltä, joita syvästi koskettivat ihmiset ylistävässä seurakunnassa, tai yksinkertainen todistus siitä, kuinka kristitty naapuri, tai työtoveri, elivät arkipäivän elämäänsä, tai se ”ero”, jonka he näkivät uskovan elämässä, tai heidän asenteessaan seurakunnassa, mutta en koskaan ole kuullut kenestäkään ”musiikin” kautta pelastuneesta. Ja itse asiassa suren, että kun musiikki vetää nykypäivän kävijöitä, se harvoin sallii heidän nähdä läsnäolevan seurakunnan suurempaa todistusta, niin että se voi todellisuudessa estää suuremman todistuksen, joka normaalisti olisi näkyvä.

Olen alkanut uskoa, että Jerobeamin tavoin Saatanan taktiikka on useimmiten saada jalansija ylistämisen tavassa. Se on portti seurakunnan muiden palvelutöiden ja toimintojen tekemiseen lopulta maailmallisiksi ja ennemmin tai myöhemmin se valtaa myös itse saarnatuolin. Ja aivan kuten Jerobeamin aikana, kun hänellä oli kaikkea, mitä aidoilla uskon harjoittajilla oli – pääoma, temppeli, alttari, pappeus, juhlat ja uhrit – niin samoin petetty ja luopunut seurakunta edelleen säilyttää evankelikaalisten, raamattu-uskollisten juurtensa julkisivun. Se, mitä tapahtuu ylistykselle, on sama, mitä tapahtuu kaikille asioille, kun liha valtaa ne. Sen, minkä Jumala tarkoitti hyväksi Hengen kautta, sen ihminen turmelee ja vie pahuuteen lihan kautta.

Hänen rakkaudessaan, ervant@WalkWithTheWord.org

Read Full Post »

Kristillinen elämä Roomalaiskirjeen mukaan

Living the Christian Life in Romans
By Mark Mullins, suom. SK

”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää” (Room. 8:13).

Tämä jae on vaivannut minua: kuinka kuoletan ruumiin teot Hengen kautta ja kuinka se liittyy Roomalaiskirjeen lukuihin 6 ja 7?

Se, mitä näin ensin kerran (luulen, että olen aika hidas), on ero, jonka Paavali tekee synnin, lain ja lihan välillä. Roomalaiskirjeen luvussa 6 Paavali puhuu synnille kuolleena olemisesta (jae 2), itsemme pitämisestä kuolleina synnille (jae 11) ja siitä, ettemme salli synnin hallita ruumiissamme (jakeet 12-14 jne). Roomalaiskirjeen luvussa 7 Paavali osoittaa, että me olemme kuolleita laille Kristuksen ruumiin kautta (jae 4), että voisimme tulla Kristuksen omiksi, joka herätettiin kuolleista. Roomalaiskirjeen luvussa 8 Paavali osoittaa, että lihamme tekee lain voimattomaksi auttamaan meitä ja että elämä lihassa johtaa syntiin, koska synti asuu lihassa (jae 3).

Kuolleita synnille

Eräs tärkeimmistä ongelmista, johon meidän täytyy tarttua kristittyinä, on, kuinka elää jumalista elämää. Me kaikki ymmärrämme, että olemme asemallisesti kuolleita synnille, kun meistä tulee kristittyjä ja olemme kastettuja Kristuksen ruumiiseen (1. Kor. 12:13). Tuolla hetkellä, kuten näemme Roomalaiskirjeen 6. luvusta, olemme synnille kuolleita, mutta meidät haastetaan lopettamaan synnin tekeminen. Paavali on tinkimätön siinä, että ollessamme kuolleita synnille me emme enää saa elää synnissä, johon sisältyy, että kristityillä on kyky ja taipumus syntiin. Hänen vastauksensa luvussa 6 on käskeä meitä pitämään itseämme kuolleina synnille ja alistaa itsemme Jumalalle.

Vapaita laista

Voimme kuitenkin alistaa itsemme Jumalalle vasta, kun emme enää ole lain tuomion alla, koska laki tuomitsee kaiken synnin, jonka palkka on kuolema (Room. 6:23). Paavali selittää luvussa 7, että olemme nyt kuolleita laille Kristuksen ruumiin kautta (jae 4), että voisimme palvella toista, koska Kristus on täyttänyt lain puolestamme. Tästä on eloisa kuvaus Kol. 2:13-15:

Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

Ristillä Herra Jeesus pyyhki pois kaikki syntimme, jotka laki tuomitsi meissä: vaikka laki sanoi, että meidän pitäisi kuolla, niin jokainen meistä, joka ansaitsee kuoleman, mutta luotti Kristukseen, on vapautettu lain tuomiosta. Pohdin, tunnetteko tuon kuoron Seth ja Bettie Sykes’in laulusta ”Olen onnellinen, iloinen ja vapaa”:

Jumala on pyyhkinyt ne pois,
Jumala on pyyhkinyt ne pois,
Syntini kuin pilvi riippuivat päälläni.
Hän pyyhki ne pois, kun Hän vapautti minut.
Jumala on pyyhkinyt ne pois,
Jumala on pyyhkinyt ne pois.

On tärkeää ymmärtää yhteys lain ja synnin välillä, että voisimme ymmärtää myös Paavalin päättelyn luvussa 7. Moraalilain tarkoitus oli asettaa synti valokeilaan. Voimme nähdä, kuinka tämä periaate toimii omassa laissamme Englannissa suhteessa homoseksuaalisuuteen. Aina vuoteen 1967 saakka oli rikos miehelle olla seksuaalisessa kanssakäymisessä toisen miehen kanssa tämän iästä riippumatta yksityisesti, mutta vuonna 1967 se tuli lailliseksi yli 21 vuotiaille miehille. Nykyisin siis ei ole mitään lakia sanomassa, että homoseksuaaliset teot yksityisesti olisivat vääriä yli 21 vuotiaille ja siksi miehet, jotka tekevät sellaista, eivät harjoita mitään rikosta.

Aivan kuten hallitukset tarvitsevat lakeja varoittamaan ihmisiä heidän käytösrajoistaan ja noiden lakien rikkomisen seurauksista, niin myös Jumalan laki tekee saman ihmisen käytökselle ilmoittamalla, mikä on syntiä: sekä turmeltunut sydän, joka tulee syntisestä luonnosta, että syntiset teot sen seurauksena. Jumalan laki julistaa myös rangaistuksen, joka on hengellinen kuolema johtaen toiseen kuolemaan – ks. Ilm. 20:14-15.

Paavalin perustelu Roomalaiskirjeen 7. luvussa osoittaa, että laki ei ole ongelma, vaan synti. Tämä tiivistetään jakeessa 7:

Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”.

Paavali jatkaa osoittaen, kuinka laki on pyhä, mutta että minä olen myyty synnin alaisuuteen (jae 4). Tämä on jokaisen ihmisen tila ja siitä johtuen hän on kykenemätön tottelemaan lakia. Jakeessa 15 Paavali kuvailee nyt sitä arvoitusta, jonka monet ovat kokeneet sekä kristittyinä, että ei kristittyinä:

Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.

Ennen uskoontuloani tämä oli varmasti minun kokemukseni, eikö sinunkin? Kuinka toivonkaan, ettei se koskaan olisi kokemukseni kristittynä. Jotkut kristityt ovat päätelleet, että tämä on myös kristittyjen kokemus ja ettemme koskaan tule tuntemaan voittoa vanhasta luonnostamme. Yksi syy tämän näkemyksen omaksumiseen löytyy jakeesta 22: ”Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin.” Ihmiset sanovat, että tämä ei voi viitata kehenkään muuhun, kuin kristittyyn. Meidän täytyy muistaa, että Paavali oli kiivas juutalainen, joka pyrki pitämään lain ja siksi, jos joku olisi iloinnut siitä ei-kristittynä, se olisi ollut hän.

Avain Jumalan miellyttämiseen tässä elämässä

Uskon, että luku 8 antaa vastauksen, koska se osoittaa, että ongelma lain kanssa oli, että vaikka se on täydellinen, se on voimaton auttamaan ihmistä, joka on edelleen langenneen luontonsa tai lihansa hallitsema. Jae 3 sanoo sen ytimekkäästi:

Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa.

Jokaisen ihmisen elämän voima tulee lihasta ja siten se on määrätty johtamaan syntiin. Nyt kuitenkin kristittynä kaikki on toisin, koska Jumala on antanut meille Henkensä! Tämä on aivan ihmeellistä! Emme ole vapaita vain menneisyyden synneistä, vaan meitä ei tulevaisuudessakaan ole määrätty elämään syntisten käytäntöjen mukaan. Jae 9 rauhoittaa meitä, että jokaiselle kristitylle on annettu Kristuksen Henki; muutoinhan emme voisi olla kristittyjä. Siksi jokainen kristitty on kykenevä miellyttämään Jumalaa ja minkä ihanan hedelmän tämä tuottaakaan, koska ”hengen mieli on elämä ja rauha” (jae 6). Jakeessa Kol. 3:15 Paavali kehottaa meitä: ”Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha.” Rauha tulee siitä, että on hyvä omatunto Herran edessä ja vaeltaa Hänen tahdossaan.

Kun tulemme uskoon, meitä johtaa Pyhä Henki (jae 14). Paavali sanoo jakeessa Ef. 2:10, että meidät on pelastettu hyviä töitä varten, jotka Jumala on jo valmistanut meitä varten ja niinpä Henki johtaa tekemään noita hyviä töitä. Jumalan Henki siis johtaa meitä elämään pyhää elämää ja tekemään Hänen meille valmistamia tekoja. Siksi, kun en ole varma siitä, minkä suunnan ottaa elämässä, niin yksi tapa päästä oikeaan ratkaisuun on valita se suunta, joka johtaa sydämen rauhaan. Voin muistaa erään tilanteen, kun tämä neuvo annettiin minulle erityisen tärkeään ratkaisuun. Se ei ollut tie, jota lihani olisi halunnut käydä, vaan se oli sydämenrauhan suunta. Älkäämme tehkö ratkaisuja, jotka johtavat sisäiseen myllerrykseen!

Jakeessa 13 näemme, kuinka Henki voittaa lihan tehdäkseen meille mahdolliseksi elää voittoisaa kristillistä elämää: ”mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Me kuoletamme ruumiin teot Hengen kautta. Eläminen luonnollisen ymmärryksemme mukaan on katastrofi! Kuinka vältämme tämän ansan? Uskon, että Room. 12:1-2 antaa vastauksen:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Itselleen kuoleminen on avain Kristukselle elämiselle. Herra itse sanoi, että meidän täytyy kieltää itsemme, ottaa joka päivä ristimme ja seurata Häntä. Meidän täytyy siis valmistaa mielemme seuraamaan Herraa Jeesusta. Huomioi Room. 8:5:

Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

Mielemme täytyy kiinnittyä siihen, mikä on Kristuksen. Eikö olekin suurenmoista tietää, ettemme enää ole velassa lihalle (Room. 8:12)? Toisin sanoen emme ole enää mitään velkaa vanhalle luonnolle. Meidän ei ole pakko noudattaa vanhoja ajattelumalleja, vaan olemme vapaita siihen, että Kristuksen Henki muuttaa mielemme! Täyttäkäämme itsemme Jumalan Sanalla ja sallikaamme Hänen Sanansa muotoilla kaiken tekemämme. Poistakaamme myös kiusauksen kohteet meistä (leikaten ne pois, kuten Herra niin havainnollisesti kuvailee Mark. 9:43-50). Näin Henki johtaa meidät noihin meille valmistettuihin hyviin tekoihin.

Kirjoittajasta:

Mark Mullins toimii asianajajana Englannin ja Walesin asianajajakunnassa. Hän on myös vanhin Stroud Green Christian Assembly’ssa (Smith Wigglesworth’in ristiretkestä 1920-luvulla alkanut perinteinen helluntaiseurakunta). Seurakunnalla on ollut yhteyksiä CWM:iin siitä saakka, kun CWM muodostettiin.

(www.sgca-online.org).

Read Full Post »

Bethel-seurakunnan Bill Johnson alentaa Jeesuksen

https://mywordlikefire.com/2014/07/21/bethels-bill-johnson-jesus-was-so-empty-of-divine-capacity/
By John Lanagan, suom. SK

Bill Johnson: ”Jeesus oli niin tyhjä jumalallisesta kyvystä…”

Bill Johnson on tehokas kenosis-opin levittäjä, harhaopin, että Kristus toimi maan päällä ollessaan pelkästään ihmisenä ilman yhtään mitään ”jumalallista kykyä”. Jokainen ihme, jokainen parantaminen, jotka Kristus teki, tapahtuivat Johnsonin mukaan Pyhän Hengen voiman kautta. Siksi Johnson opettaa, että me kaikki voimme suorittaa parantamisia ja ihmeitä, koska meilläkin on pääsy Pyhään Henkeen.

Siten Johnsonin kenosis-opin tarkoituksena on alentaa Raamatun Kristusta ja korottaa ihmistä. Kuten Bob DeWaay huomauttaa:

”Jeesus ei ole enää ainutlaatuinen, vaan ainoastaan erityinen valaistu, joka tulevaisuudessa voi näyttää tietä monille samanlaisille valaistuille. Siten meillä on New Age’in Kristus.” [1]

Kenosis tulee jakeen Fil. 2:7 väärästä ymmärtämisestä: ”…  vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.”

Tämä puhuu kuningasten Kuninkaasta, joka tulee alas ja elää keskellämme pelastukseksemme; se ei mitenkään tarkoita täydellistä jumalallisen kyvyn luovuttamista hänen ollessaan maan päällä. (Please check out the resources about kenosis at the end of this article.)

Seuraavalla Bethel’in Alabaster Prayer House -videolla Bill Johnson sanoo, että ”Jeesus on normaalein kristitty Raamatussa” (kohta 4:18). Niinkö? Jeesusko kristitty? Silloinhan Jeesus palvoo itseään.

Vuonna 2012 Bill Johnson ja hänen vaimonsa Beni Johnson, olivat avustajia kirjalle (toinen tekijä oli hänen henkilökohtainen avustajansa), jolla oli huolestuttavia New Age / kvanttihengellisyys -implikaatioita. Lue artikkeli Bethel-seurakunnan johtajan Bill Johnsonin New Age -taipumukset

Yksi tekijä, joka on houkutellut Bill Johnsonin pois raamatullisesta käsityksestä, on kontemplatiivinen rukous, joka pohjimmiltaan on kristillisellä terminologialla naamioitua itämaista / New Age -mietiskelyä. On siis sopivaa, että Bill Johnson antaa näitä harhaoppisia lausuntoja Bethel’in Alabaster House’sta tällä lyhyellä videolla. Bethel’in verkkosivuston mukaan: ”Alabaster Prayer House ja sitä ympäröivät puutarhat ovat hiljaisia ja rauhallisia paikkoja olla kontemplatiivisessa rukouksessa ja likoamisessa (soaking).” [2]

Kohta 2:42 videolla: “Jeesus oli niin tyhjä jumalallisesta kyvystä olla ikuisesti Jumala, mutta Hän valitsi elää rajoitettuna kuten ihminen. Miksi? Asettaakseen mallin. Asettaakseen jotakin seurattavaksi, oman elämäntapansa esimerkin. Jos Hän teki kaikki ihmeensä Jumalana, niin olen kyllä vaikutettu, mutta en pakotettu seuraamaan. … Mutta kun huomaan, että Hän pani Jumaluutensa syrjään näyttääkseen…”*

Kohta 3:58 videolla: “Joten mitä Jeesus tekee? Hän mallintaa meille normaalin kristillisen elämän.”

Kohta 4.18 videolla: ”Jeesus on normaalein kristitty Raamatussa.”

Kuinka Bethel’in kontemplatiivinen Alabaster Prayer House syntyi? Ilmeisesti Bill Johnson sai näyn, kun James Goll oli opettamassa:

Kohta 5:53 videolla: “Kun sanon, että Herra antoi sen minulle näyssä, niin istuin juuri täällä. Jim Goll opetti kaksi vuotta sitten profeetallisessa konferenssissa ja kun hän opetti, niin näin tämän rukouskappelin, jonka ikkunaseinät ovat pohjoiseen, etelään, itään ja länteen ja keskellä huonetta oli maapallo, jossa oli lähde, tämä jatkuvasti virtaava lähde.”

Vielä joku sana Johnsonin kenosis-opetuksesta ennen kenosis-linkkejä, joista voit tutkia itse. Näemme, että Kristus rajoitti itsensä täällä:

Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin” (Matt. 24:36).

Kristuksen itsensä asettamat rajat eivät kuitenkaan ole sama asia kuin luopua kaikesta jumalallisesta kyvystä. Bill Johnson tarvitsee Kristuksen, joka itseasiassa on alennettu vain ihmiseksi, sillä tämä on se, joka ruokkii hänen kellojen ja pillien teologiaansa –  teologiaa, joka paljon ylittää perinteisen helluntailaisen opetuksen ja nyt uhkaa niellä sen.

Kenosis, Christology, and Bill Johnson Part One

What is Kenosis

Kenosis, Christology, and Bill Johnson Part Two

Viitteet:

1. Bob Dewaay, “An Invasion of Error” (Critical Issues Commentary, Issue 124 Jan.-Feb. 2013, http://www.cicministry.org/commentary/issue124.htm).
2. http://bethelredding.com/ministries/prayer-house.

*Artikkelin tekijä ei ymmärrä muutamia seuraavia sanoja.

 

Read Full Post »

Lähtö

Departure
By Daymond Duck, suom. SK

Luku 2. Tess. 2. alkaa Paavalin, Silaksen ja Timoteuksen pyynnöllä, että veljet Tessalonikassa kiinnittäisivät huomiota siihen, mitä he aikoivat sanoa Jeesuksen toisesta tulemuksesta ja seurakunnan yhteen kokoamisesta (tempaus jakeessa 1).

He ajattelivat, että heidän täytyi käsitellä näitä kahta asiaa, koska eräs väärä opettaja oli kierrättänyt heidän nimissään epätarkkaa raporttia, joka järkytti seurakuntaa.

Tätä häikäilemätöntä henkilöä ei ole mainittu nimeltä, mutta hän sanoi suullisesti ja kirjeessä Paavalin, Silaksen ja Timoteuksen opettaneen, että Herran päivä, eli Ahdistuksen aika, (jotkut tekstit puhuvat Kristuksen päivästä, mutta niissä on alaviite, joka sanoo, että Herran päivä) oli alkamassa, tai että se oli jo alkanut (jae 2).

Paavali, Silas ja Timoteus eivät opettaneet, että Ahdistuksen aika oli lähellä, tai että se oli jo alkanut, mutta juuri niin väärä opettaja kertoi väärin toisille heidän sanovan.

Paavali sanoi: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä (Herran päivä eli Ahdistuksen aika) ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi” (jae 3).

Kaksi asiaa täytyy tapahtua, ennen kuin Ahdistuksen aika voi alkaa: 1) Apostasian täytyy käynnistyä ja 2) Antikristuksen täytyy paljastua.

Kreikan sana apostasia voi tarkoittaa ”lähtö”. Ensimmäiset seitsemän englanninkielistä käännöstä sanovat, että ”lähdön” täytyy tulla ensin. Kahdeksas englantilainen käännös (KJV) sanoo, että ”luopumuksen” (falling away) täytyy tulla ensin. Toiset käännökset sanovat, että ”kapinan” (rebellion) täytyy tulla ensin.

Ongelma on tässä: Sanoivatko Paavali, Silas ja Timoteus, että: 1) ”Lähdön” maan päältä (tempaus) täytyy tulla ennen Ahdistuksen aikaa, vai 2) Sanoivatko he, että ”lähdön” uskosta (luopumuksen) täytyy tulla ennen Ahdistuksen aikaa, vai 3) Sanoivatko he, että ”kapinan” (Jumalaa vastaan) täytyy tulla ennen Ahdistuksen aikaa? Jotkut kirjoittajat ovat voimakkaasti ottaneet kantaa yhden tai useamman tulkinnan puolesta, mutta tämän kirjoittaja uskoo, että kaikki kolme voivat olla totta.

Raamattu opettaa, että aikakauden lopussa on ”lähtö” maan päältä (tempaus; 1. Tess. 4:13-16).

Se opettaa, että aikakauden lopussa on ”lähtö” uskosta (luopumus; 1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 2. Tim. 4:3-4; Ilm. 3:16). Se opettaa, että aikakauden lopussa on kapina Jumalaa vastaan (Matt. 24:37; 1. Moos. 6:5).

Monet ovat eri mieltä, mutta tämän kirjoittaja uskoo, että Raamattu opettaa, että kaikki nämä asiat tapahtuvat ennen Ahdistuksen aikaa (1. Tess. 1:10; 1. Tess. 5:9; Ilm. 3:10; Luuk. 21:36).

Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä opettaa, että taivaan valtakunta alkaa pienenä, mutta lopunajalla siitä tulee rumilus (Matt. 13:31-32). Kun valtakunta kasvaa, Jumala lisää oikeita uskovia, ja Saatana lisää uskottelijoita (make-believers).

Jumalan tosi uskovat opettavat tervettä Raamatun oppia ja Saatanan väärät uskovat opettavat epätervettä väärää oppia. Siihen aikaan, kun Ahdistuksen aika on lähellä, massiivinen järjestäytynyt kirkko on paikka valtavalle joukolle kadotettuja.

Jeesuksen vertaus hapatuksesta opettaa, että Saatanan väärän seurakunnan (nainen, väärä morsian) jäsenet tuovat vääriä oppeja (hapatusta) taivaan valtakuntaan ja Ahdistuksen ajan lopulla se on täysin turmeltunut (Matt. 13:33).

Öljymäen puheessaan Jeesus varoittaa maailmaa petoksesta neljä kertaa (Matt. 24:4-5, 11 ja 24). Hän puhui petoksen vaarasta, koska luopumus, lähteminen uskosta, kapina, väärä opetus, penseä henki ja korruptio ovat hyvin vahvoja siihen aikaan, kun Ahdistuksen aika saapuu.

USA:n presidentti sanoo, että Amerikka ei ole enää kristitty kansakunta ja vain muutamat uskonnolliset johtajat mainitsevat herätyksen. Kaikkien toisen tulemuksen merkkien yhteen tuleminen on käynnissä, mutta suurin osa seurakuntaa ei halua tietää siitä. Kristityt ovat vainotuin ryhmä maan päällä, mutta monet seurakunnanjohtajat ja pastorit ovat huolestuneempia muslimien loukkaamisesta kuin kristittyjen julmasta tappamisesta muslimimaissa.

Pahuus rehottaa (abortit, vauvojen ruumiinosien keittäminen ja myyminen, homoliitot, avioerot, homojen pappisvihkimykset). Kristityt menettävät oikeuksiaan päivittäin (eivät saa rukoilla koulussa, eivät saa tehdä lippuvalaa tai esittää jouluohjelmaa jne.)

Ja hiljaisuus seminaareissa on korviahuumaava. Paavi näyttää olevan innokkaampi ajamaan ilmastomuutosta, maailmanhallitusta ja väärää maailmanuskontoa kuin parannuksen tekemistä, pelastusta ja oikein elämistä.

Tässä yhteenveto: Kapina Jumalaa vastaan on suuri. Näyttää siltä, että lähtö uskosta on tullut ja lähtö maan päältä lähestyy. Älä anna kenenkään pettää itseäsi mitenkään. Nämä ovat asioita, joiden täytyy tapahtua ennen Antikristuksen tuloa.

Prophecy Plus Ministries
Daymond & Rachel Duck
daymond.duck@yahoo.com

Read Full Post »

Bethel Redding, Heidi Baker ja päättömän kanan profetia

Bethel Redding, Heidi Baker, and the Headless Chicken Prophecy
By churchwatcher 15.4.2016, suom. SK

Tony Miano Cross Encounters Ministries’istä kirjoittaa:

Kuka on Heidi Baker?

Heidi Baker syntyi 29.6.1959. Hän on ollut naimisissa miehensä Rolland’in kanssa 36 vuotta. Rolland kärsii nykyisin heikosta terveydestä eikä ole aktiivisesti mukana työssä. (Lähde).

Rolland Baker kirjoitti seuraavaa pariskunnan verkkosivustolla (Lähde):

”Aloitimme Heidin kanssa Iris Global’in (aikaisemmin Iris Ministries) vuonna 1980 ja siitä lähtien olemme olleet lähetyssaarnaajia. Olemme molemmat saaneet pappisvihkimyksen vuonna 1985 suoritettuamme BA- ja MA-tutkinnot Vanguard-yliopistossa Etelä-Kaliforniassa. Minun pääaineeni oli raamattuopinnot (Biblical Studies) ja Heidin seurakunnan johtaminen (Church Leadership). Olen kolmannen polven lähetyssaarnaaja, syntynyt Kiinassa ja kasvanut Kiinassa, Hong Kongissa ja Taiwanilla. Minuun vaikutti suuresti isoisäni H. A. Baker, joka kirjoitti kirjan ’Visions Beyond the Veil’ (Näkyjä verhon takaa, Ev.lut. Herätysseura, 2012), kertomuksen pitkistä näyistä taivaasta ja helvetistä, joita lapset saivat hänen kaukaisessa orpokodissaan lounaisessa Kiinassa kaksi sukupolvea sitten.”

Rolland Baker’in isoisä ”Harold Armstrong Baker, joka tunnettiin nimellä, H.A. Baker, oli amerikkalainen kirjailija ja helluntailainen lähetyssaarnaaja Tiibetissä 1911–1919, Kiinassa 1919–1950, jolloin oli pakko lähteä sisämaasta ja sitten Taiwanilla vuodesta 1955 kuolemaansa saakka vuonna 1971” (Lähde).

Heidi Baker sai fil. tohtorin arvonsa (systemaattisessa teologiassa) Lontoon Kings College’ssa vuonna 1995 (Lähde).

Heidi Baker’in todistus

Google-haku osoittaa, että seuraava video on laajalti jaettu todistuksena hänen pelastuksestaan.

Heidi Baker sanoo todistuksessaan, että 16-vuotiaana Jumala kutsui hänet lähetyssaarnaajaksi ja sananpalvelijaksi. Tiedämme, että tämä ei ole totta, koska vaikka Jumala varmasti kutsuu naisia palvelemaan lähetyssaarnaajina, Hän ei kutsu heitä palvelemaan pastoreina (1. Tim. 2:12-14). Jumala ei milloinkaan tee vastoin Sanaansa.

”Catch the Fire TV” filmasi ja lähetti hänen todistuksensa. Catch the Fire TV on ”Catch the Fire/Toronton” mediatyö, joka on Toronto Airport Vineyard’n uudelleen nimetty tuotemerkki.

Toronto Airport Vineyard oli ja on vastuussa väärästä hengellisestä liikkeestä, joka tunnetaan nimellä ”Toronton Siunaus”. Tämä liike johti siihen, että ensimmäinen seurakunta, jonka jäseniä olimme perheenä, tuli toimintakyvyttömäksi. (Lähde).

Todistuksessaan hän kertoo, kuinka Jeesus käski häntä näyssä katsomaan silmiinsä ja sanoi: ”Minä kuolin, että aina olisi riittävästi.” Sitten hän repäisi palan lihaa runnellun ja murretun ruumiinsa kyljestä ja ojensi sen hänelle käskien häntä antamaan lihaansa lapsille. Kun hän otti palan raakaa lihaa Jeesuksen kädestä, se välittömästi muuttui leiväksi. Ja sitten Jeesus piti yksinkertaisen näköistä maljaa kyljessään ja verta ja vettä virtasi hänen kyljestään siihen maljaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Tämä on kärsimyksen ja ilon malja. Haluatko juoda siitä?” Ja sitten hän antoi maljan tuhansille lapsille ja he kaikki joivat siitä.

On merkillepantavaa, että tämä väitetty näky kuulostaa kauhistukselta, joka tunnetaan roomalaiskatolisena messuna. Ei ole yllätys, että Baker ilmaisee selvästi niin rienaavaa näkyä. Uusi Apostolinen Uskonpuhdistushan (NAR, uusapostolinen liike), kuten myös muut leirit karismanian piirissä, kosiskelevat luopiota roomalaiskatolista kirkkoa ja harhaisesti näkevät katolisen uskon yhteensopivana kristinuskon kanssa (Lähde/Example).

Sitten Baker kuvailee jotakin sellaista, jota kuka tahansa Raamattuun uskova kristitty voi kuvailla vain demonivoimien vuodatuksena, jonka Baker tietysti liittää Pyhään Henkeen. Hän kuvailee itseään seisomassa päällään runneltuna päästä varpaisiin.

Osana todistustaan Baker kuvailee hetkeä, jolloin hänet oli kuin naulittu lattiaan Toronto Airport Vineyard’issa. Kerrotaan, että hänet oli kannettava hotelliinsa ja laitettava sänkyynsä, johon hän jäi jäätyneenä kykenemättä liikkumaan.

”Pyhä Henki” (lainausmerkeissä) kuitenkin salli hänen nousta ylös klo 3:00 aamulla ja ryömiä vessaan. Vastattuaan luonnon kutsuun (ei Pyhän Hengen) hän ryömi takaisin sänkyyn, jossa palasi jäätyneeseen tilaansa.

Valitettavasti Heidi Baker’in todistus ei ole todistus pelastuksesta, vaan ennemmin todistus kokemuksesta. Ei mitään mainintaa synnistä eikä katumuksesta. Ei mitään mainintaa rististä.

Ja mitä Jeesus muka kertoi hänelle hänen näyssään?

”Minä kuolin, että aina olisi riittävästi.” Se ei ole evankeliumi! Se on NAR:in ja uskonsanan menestysevankeliumi. Se on väärä evankeliumi, jota Gal. 1:6-9 kuvailee.

Tämä on evankeliumi

Tämä on evankeliumi – evankeliumi, jota et kuule Heidi Baker’iltä ja hänen kaltaisiltaan.

Jokainen, joka seisoo Jumalan edessä antaakseen todistuksen, tekee sen ilman puolusteluja (Room. 1:18-23). Kukaan ei voi sanoa olevansa viaton tai tietämätön rikkoessaan Jumalan lakia – ajatuksin, sanoin tai töin. Koska Jumala on hyvä, koska Hän on pyhä, koska hän on vanhurskas ja oikeudenmukainen, Hänen täytyy rangaista syntiä (Jer. 14:10; Hoos. 9:9; Luuk. 13:1-5; Joh. 8:24; Hepr. 9:27; Ilm. 20:11-15). Jumalan määräämä rangaistus synnistä, kaikesta synnistä, on iankaikkisuus helvetissä (Matt. 25:41-46; Ilm. 21:8). Sillä ei ole väliä, uskooko ihminen tämän. Tärkeintä on, että se on totta. Totuutta ei määrittele se, mitä joku uskoo. Jumala on totuus, vaikka jokainen ihminen todettaisiin valehtelijaksi (Room. 3:4).

Tämä sama Jumala – ja on vain yksi Jumala – joka vihastuu pahoihin joka päivä, jonka viha pysyy jumalattomien päällä, joka tulee tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa, on se sama Jumala, joka on rakastava, armollinen ja hyväntahtoinen. Ja Hän osoitti suuren rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan lähettäessään Poikansa maan päälle Jeesuksen Kristuksen Persoonassa – joka on täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen, kuitenkin synnitön (Fil. 2:5-11; 2. Kor. 5:21).

Nasaretin Jeesus, joka syntyi neitseestä aivan kuten profeetta Jesaja julisti yli 700 vuotta ennen Jeesuksen kirjaimellista ruumiillista syntymää (Jes. 7:14; 9:6), eli täydellisen synnittömän elämän, jollaista et voi elää. Noin 33 vuoden ajan Jeesus eli elämää täydellisessä kuuliaisuudessa Jumalan laille – ajatuksissa, sanoissa ja teoissa – elämää, jollaista sinä ja minä emme voi toivoa elävämme 33 sekuntiakaan. Ja sitten Hän meni vapaaehtoisesti ristille (Joh. 10:15, 17; 19:1-27).

Se oli tosin juutalainen kansa, joka inhottavasti ja säälimättä vaati Jeesuksen teloittamista. Se oli tosin Rooman hallinto, joka suoritti tuon halveksittavan teon. He kaikki olivat kuitenkin vain välineitä toisen kädessä, sillä Isäjumala näki hyväksi murskata Poikajumalan synnin vihansa täyden painon ja raivon alla (Jes. 53:10-12). Isäjumala teki Poikajumalan, joka ei tiennyt synnistä, synniksi niiden puolesta, jotka katuvat ja uskovat evankeliumin, niin että Hänen Poikansa uhrin kautta monet tehtäisiin vanhurskaiksi Kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Toisin sanoen, tuona suurena ja kauheana päivänä Isäjumala katsoi Poikajumalaa ikään kuin tämä olisi elänyt syntisen turmeltuneen elämän ja sen sijaan – suurenmoisessa vaihtokaupassa – Isäjumala katsoo niitä, jotka Hän on saanut syntymään uudesti (1. Piet. 1:3), katumaan ja uskomaan evankeliumin, ikään kuin he olisivat eläneet Hänen Poikansa täydellisen, mittaamattoman kallisarvoisen elämän (Kol. 2:8-15; 2. Kor. 5:21).

Jeesus vuodatti viattoman verensä ristillä. Hän kuoli kirjaimellisen ruumiillisen kuoleman ristillä ja Hänet haudattiin hautaan, joka ei ollut Hänen omansa. Kolme päivää myöhemmin Jeesus iäksi voitti synnin ja kuoleman noustessaan ruumiillisesti haudasta (1. Kor. 15:1-4). Ja toisin, kuin kaikki muut ihmisten mielikuvituksen luomat väärät jumalat – joko islamin, katolilaisuuden, mormonismin, hindulaisuuden, Jehovan todistajien, Oprahismin tai ateismin (uskonto siinä kuin mikä tahansa hengellinen ”ismi”) väärät jumalat – Jeesus Kristus elää tänä päivänä ja palaa Isän valitsemalla hetkellä.

Jumalan määräys kaikille ihmisille kaikkialla on, että on tehtävä parannus (Luuk. 13:1-5; Apt. 17:29-31). Muuta mielesi. Lakkaa uskomasta valheisiin ja usko se totuus, jonka tiedät – totuus, jolle olet vastuussa ja tilivelvollinen. Käänny synnistäsi ja käänny kohti Jumalaa ja yksin uskolla vastaanota Jeesus Kristus Herranasi ja Vapahtajanasi.

Sinun täytyy tulla Jumalan tykö Hänen ehdoillaan. Jumala ei neuvottele syntisten kanssa. Et voi lahjoa Jumalaa uskonnollisilla harjoituksillasi etkä sellaisilla, joita ehkä pidät ”hyvinä tekoina”, kelvollisina Jumalalle. Jumala ei punnitse eikä vertaa sinun ”hyvääsi” sinun ”pahaasi”, sillä Jumala ei näe sinua eikä ketään muutakaan hyvänä. Jumalan määritelmä ja normi hyvyydelle on moraalinen täydellisyys ja vain Yksi on koskaan täyttänyt ja vain Yksi koskaan tulee täyttämään sen normin. Ja hän on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Messias, kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. Mitä sinuun tulee, niin muun ihmiskunnan lailla sinäkin olet tehnyt syntiä ja olet Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23).

Jos Jumala aiheuttaa sen, että sinä uudestisynnyt ja suo sinulle katumuksen ja uskon lahjat, jotka vain Hän voi antaa, niin Hän ottaa sinun kivisydämesi ja antaa sinulle lihasydämen. Sinä alat rakastaa asioita, joita Jumala rakastaa ja vihata asioita, joita Jumala vihaa. Lakkaat julkeasti olettamasta, että Jumalan anteeksiantamus olisi jotakin, jonka olet ansainnut. Sen sijaan sinulla on luottavainen varmuus, että Hän on antanut sinulle anteeksi – ei minkään vanhurskaudessa tekemiesi tekojen perusteella, vaan perustuen kokonaan Jumalan armoon ja rakkauteen ja Hänen kunniaansa (Tiit. 3:4-7).

Miksi Jumala salli ainokaisen Poikansa kuolla ansaitsemattoman syntisen kuoleman ottaakseen päällensä rangaistuksen, jonka syntiset oikeuden mukaan ansaitsevat synneistään Jumalaa vastaan, niin että syntiset voivat saada anteeksi ja pelastua? ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Tee parannus ja vastaanota Jeesus Kristus Herranasi ja Vapahtajanasi, kun Jumala vielä antaa sinulle aikaa.

Heidi Baker’in kumppanuudet

Merkittävin henkilö Heidi Baker’in palvelutyöjärjestön johtokunnan jäsenistä on Stacey Campbell. Campbell ”on Kanadan Profeetallisen Neuvoston (Canadian Prophetic Council) perustaja ja fasilitaattori ja palvelee kunniajäsenenä Profeetallisten Vanhinten Apostolisessa Neuvostossa (Apostolic Council of Prophetic Elders), jota johtaa Cindy Jacobs. Miehensä Wesley’n kanssa he ovat tri. Che Ahn’in alaisen Harvest International Ministries’in apostolisessa tiimissä. He ovat perustaneet myös seurakunnan (New Life Church, Kelowna, BC) sekä hyväntekeväisyysjärjestön vaarassa oleville lapsille nimeltä ’Be A Hero’ (Ole Sankari).  Konferenssipuhujina he ovat palvelleet yli 60 maassa ahertaen nähdäkseen herätyksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muuttavan maailman. Stacey’n omakohtainen kokemus seurakuntien istuttajana, pastorina ja lähetyssaarnaajana antaa hänen profeetalliselle opetukselleen syvyyden ja auktoriteetin, joka voi tulla vain omakohtaisesta kokemuksesta. Campbell’eillä on viisi aikuista lasta ja he asuvat Kanadan Brittiläisen Kolumbian Kelowna’ssa.” (Lähde).

Vaikka Stacey Campbell on vain Profeetallisten Vanhinten Apostolisen Neuvoston (ACPE) kunniajäsen, hän ei ole mikään pikkukala tässä erityisen mädässä hengellisessä lammessa.

Campbell osallistui Todd Bentley’n apostoliseen valtuutukseen, yhden pahimmista hahmoista, mitä Uusi Apostolinen Uskopuhdistus on koskaan tuottanut, Hän esitti aikamoisen kohtauksen päihittäen useimmat läsnä olevat väärät apostolit. Hän osoitti olevansa todella kehno näyttelijä, riivattu, tai sitten kumpikin (Lähde).

Bill Johnson, Bethel Redding -kulttijohtaja, osallistui myös Bentley’n valtuutukseen todeten: ”Me muutamme historian kulkua tekemällä yhteistyötä sinun kanssasi.” Ja: ”Sinä toivotat kirkkauden tervetulleeksi, niin kuin kuka tahansa, jonka koskaan olen nähnyt elämässäni. (You welcome glory as well as anyone I have ever seen in my life). Kaipaan saada oppia sinusta.” (Lähde).

Bentley osoitti pian olevansa huorintekijä ja avionrikkoja (Lähde).

Bentley’n palautti myöhemmin palvelutyöhön NAR-johtaja ja väärä opettaja Rick Joyner (Lähde).

Myös Joyner osallistui Bentley’n valtuutukseen sanoen, että Bentley olisi seurakunnassa vastalääke ”penseydelle” (Lähde).

Bentley on jälleen hommissa ja yhtä pahana kuin aina. Hän väittää, että yhden dollarin lahjoitus tuo yhden sielun pelastumisen (Lähde). Hän kerskuu myös miljoonalla ”ratkaisulla Kristuksen puolelle” hänen palvelutyönsä 10 ensimmäisen vuoden aikana (Lähde). Viimeksi Bentley palaten entisiin karnevaalimetkuihinsa väitti, että eräässä kokouksessa Fresno’ssa ilmestyi enkelin höyheniä ja jalokiviä (Lähde).

Heidi Baker’in päättömän kanan profetia

Heidi Baker on Bethel Redding’in säännöllinen kävijä. Hän puhuu siellä usein.

Hiljattain Bethel TV:n YouTube kanavalle oli laitettu katkelma Heidi Baker’in puheesta. Videon otsikko oli:  The Call of an Eagle – Heidi Baker, Bethel Church.

Baker aloittaa tyypilliseen apostoliseen profeetalliseen tyyliin laulamalla pienen vapaamuotoisen kappaleen, tarkoitan ”hengen johtaman” sävelmän ja pitäytyen yksitoikkoiseen käytäntöön toistaa sanoja ja sanontoja. Päätellen koolla olevien ulkonäöstä ihmiset oli jo vispattu tietoisuuden muutostilaan, ennen kuin Baker aloittaa profeetallisen lausumansa. Baker aloittaa temppunsa niin, että voi varmistaa, että ihmiset pysyvät hänen haluamassaan emotionaalisessa ja psykologisessa tilassa. Pahin on kouluttanut hänet. Hänen ensimmäinen julistuksensa ihmisille on, että Jumala haluaa nostaa heidät yläpuolelle tarkemmin määrittelemättömän myrskyn antaakseen heille ns. kotkan silmät. Hän ei voi olla tarkka. Yleisössä voisi olla joku tarpeeksi selväjärkinen ymmärtämään.

Hän julistaa, että Jumala on antanut hänelle profeetallisen sanan Amerikalle; sanan, joka on myös Bethelin yliluonnollisen palvelutyön koulua varten (Bethel School of Supernatural Ministry, todennäköisesti koulu, johon hän viittaa). Baker’in väitetty profeetallinen sana on jaettu osiin huudahduksin ”Ho!” ja toivottavasti uskottavuutta antavalla pään nykäisyllä oikealle. Mitä olisikaan profetia ilman nopeaa hengen aikaansaamaa taser-laukausta (taser on sähköinen tainnutusase, etälamautin. Suom. huom.)

Sitten Baker muka kuulee Jumalan sanovan: ”Sinun kohtalosi ei ole olla kana.” Luiskahtaen pois tietoisuuden muutostilastaan (todellisesta tai teeskennellystä) useat ihmiset yleisössä nauravat.

Seuraa vihellyksiä ja huutoja, kun Baker julistaa, että Jumala ei halua heidän olevan kanoja. Hän haluaa heidän olevan kotkia. Minun mielestäni se on melkoinen tuomio kanoille.

Baker kertoo yleisölleen, että Jumala haluaa heidän näkevän yläpuolelle epämääräisen pölyn, epämääräisen myrskyn ja epämääräisen pyörteen.

Jumalan (ota huomioon, ei Raamatun Jumalan) ryöpytys kanoja vastaan jatkuu väitetyllä julistuksella Baker’in kautta, että hän haluaa heidän kohoavan kuin kotkat eikä hyppelevän ympäriinsä maassa kuin kanat. Lisää kanasuvaitsemattomuutta.

Baker lainaa jaetta Jes. 40:31 (joka minulla oli ensimmäinen ulkoa opettelemani jae) ja tietysti ulkopuolella kontekstin. Se ei ole yllätys. Bethelissä ”paikka, paikka, paikka” – joko maallinen tai pienen taivasmatkailun aikana – on paljon tärkeämpää kuin ”konteksti, konteksti, konteksti”.

Siltä varalta, että ”näky kotkasta” ei ole kylliksi, Baker profetoi, että Jumala haluaa antaa yleisölle vallan yli käärmeiden. He tulevat syöksymään kuin kotkat ja kahmaisemaan käärmeitä. Sitten he lentävät niin korkealle, että käärmeet tukehtuvat.

En ole mikään käärmefani, mutta se on kova tapa kuolla. Ja voisiko joku tehdä minulle tutkimusta, joka osoittaisi, missä korkeudessa käärme tukehtuu ja verrata sitä korkeuteen, jossa kotka tukehtuu? Jos todella löydät tuon tiedon, niin pyytäisin laittamaan sen kommenttien osioon.

Tiedän, tiedän. Hän puhuu vertauskuvallisesti. Mutta minä olen kirjoittamassa tätä artikkelia osittain rauhoittaakseni hermojani. Olen niin vihainen tälle väärälle profetissalle ja kultille, joka on Bethel Redding, että haluaisin hyvinkin potkaista kanaa!

Sitten Baker profetoi, että Jumala on kutsumassa heitä pelottavimpaan paikkaan, missä koskaan ovat olleet – pelottoman rakkauden paikkaan. Hän erottaa tämän nimenomaisen puheen osan lyhyellä ”pyhän naurun” näytöksellä.

Tässä vaiheessa Baker’illa alkaa tökkiä. Hänen puheessaan alkaa olla enemmän katkoja – raskaampia (more pregnant) taukoja. Minun osaltani se on tietysti spekuloimista, mutta ei ole ihme, että Baker’ilta alkaa puhuttava loppua. Hän yrittää miettiä lennossa, minne vielä viedä vertauksen kotkasta ja kanasta.

Ja sitten…

Edelleen puhuen sitä, millä on saanut yleisön vakuuttuneeksi, että ne ovat Jumalan sanoja, Baker sanoo: ”Aion kutsua teidät; aion kutsua teidät paikalle, jossa te varoitatte, jopa varoitatte niitä, jotka sirkuttavat [hetken tauko] … päättöminä”.

Baker jatkaa: ”Aion kutsua sinua paikalle, jossa varoittaisit, jopa varoitat niitä, jotka juoksevat ympäri pihaa päättöminä. Minä olen pää, sanoo Herra. Minä olen pää. Minä olen sinun pääsi. Te ette ole tarkoitettuja olemaan päättömiä kanoja, jotka eivät edes tiedä juoksevansa päättöminä.” Saanen vain sanoa, että nyt juuri huokaisin helpotuksesta. Olin huolestunut siitä, että päättömät ihmiset tiesivät juoksevansa ympäriinsä kuin kanat, joiden pää on leikattu pois!

Mutta odota! Ei se tähän lopu!

Baker sanoo jälleen huijaten yleisön uskomaan, että hän puhuu Jumalan sanoja: ”Tuossa paikassa opit liitämään räpyttelemättä, räpyttelemättä ja ilman hikeä, koska se on minun henkeni.”

Pari asiaa. Jos lintu räpyttelee, se ei liidä. Jumala tietää sen. Joten Jumala ei sanoisi Heidi Baker’in kautta, että Hän aikoo panna ihmiset liitämään räpyttelemättä. Koska Jumala loi linnut, hän todella tuntee linnunlennon mekaniikan. Jumala, joka antoi kotkalle kyvyn liitää, tietää, että liiteleminen tarkoittaa lentämistä siipiä räpyttelemättä.

Vielä yksi syy välttää Bethel Redding’iä kuin ruttoa

Heidi Baker on sen tyyppinen huijari, joille Bethel Redding’in jäsenet ja kävijät altistuvat säännöllisesti. Hän on väärä opettaja, väärä profetissa ja ei ehkä ole itse pelastunut.

Tässä on Heidi Baker’in profetia ”Strange Fish” (Outo kala):

Jos käyt Bethel Redding’issä, jos Bethel Redding ja Heidi Baker’in kaltaiset ihmiset vaikuttavat sinuun, niin pakene Kristuksen tykö!

Olen dokumentoinut Bethel  Redding’in epäraamatullisia, jopa demonisia toimintoja. Et ole turvassa siellä. Et ole turvassa ollessasi alttiina tämän kultin ja sen yhteistyökumppaneiden väärille opetuksille.

Jos tarvitset apua löytääksesi Raamattuun uskovan, evankeliumia saarnaavan seurakunnan, jossa Pyhä Henki todella asuu, niin ota yhteyttä minuun: info@crossencountersmin.com.

Lähde: By Tony Miano, Bethel Redding, Heidi Baker, and the Headless Chicken Prophecy, Cross Encounters Ministry, http://crossencountersmin.com/featured-article/bethel-redding-heidi-baker-headless-chicken-prophecy/, Published 14/04/2016. (Accessed 15/04/2016.)

Read Full Post »

Kun uskova kuolee

When Believers Die
By Bill Perkins, Compass; suom. SK

”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä”  (Sananl. 7:1).

Kuolema on kaikille ihmisille yhteinen asia. Noin 150 000 ihmistä kuolee päivittäin, joka minuutti 107 henkilöä. Useimmilta meistä on kuollut läheisiä perheestä tai ystävistä. Kohdatkaamme se; loppujen lopuksihan me kaikki teemme kuolemaa – joillakin se tapahtuu nopeammin kuin toisilla.

Täällä Compass’issa saamme usein yhteydenottoja ihmisiltä, joilla on kuolemaan johtava sairaus ja jotka etsivät raamatullista tietoa siitä, mitä tapahtuu uskovan kuollessa. Tämä artikkeli on siis tarkoitettu tiivistetyksi esitykseksi niistä tärkeistä Raamatun jakeista, jotka käsittelevät uskovan siirtymistä maan päältä taivaaseen.

Kuolema on varma

Vain Eenok on päässyt kuolemaa pakoon (1. Moos. 5:24). Elia otettiin ylös tulisissa vaunuissa (2. Kun 2:11), mutta palaa ja kuolee toisena Ahdistuksen kahdesta todistajasta (Mal. 4:5). Minä uskon ja opetan, että Johanneksen on vielä kuoltava* (Joh. 21:20-23), kun hän vihdoin kuolee Ahdistuksessa toisena todistajana (Ilm. 11:3,7).

Joten eräänä päivänä sinä kuolet, ellei Jeesus tule ja tempaus tapahdu sitä ennen. Mitä sitten tapahtuu kuollessasi? Raamattu antaa joitakin kiehtovia oivalluksia siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Luukkaan evankeliumi kertoo todellisen tapauksen, ei vertauksen, kahdesta ihmisestä, jotka kuolevat ennen ristiä. Toinen mies menee Paratiisiin, paikkaan, johon kuolleet uskovat menivät odottamaan Messiasta maksamaan heidän syntinsä, jotta voisivat mennä taivaaseen.

Toinen mies meni Tuonelaan. Siellä hänellä oli ruumis, hän oli täysin tajuissaan, saattoi ajatella, järkeillä, puhua ja tuntea tuskaa. Hänen sanansa ovat hyytävät.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ (Luuk. 16:23-24)

Onneksi niille meistä, jotka ovat uudestisyntyneet, jotka uskovat evankeliumiin, hyvään uutiseen Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, syntejämme ei lueta meille ja eräänä päivänä menemme suoraan taivaaseen.

”… antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin” (Kol. 2:13) (kaikki menneessä aikamuodossa…)

”… mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta” (2. Tim. 1:10)

Taivas on oleva perinpohjainen yllätys!

Raamattu sanoo, että taivas on parempi, kuin voit kuvitellakaan:

”vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’.” (1. Kor. 2:9)

Minulla on aika vilkas mielikuvitus. Silti vaikka osaisin kuvitella jonkin olevan ihmeellisen uskomatonta taivaassa, se on vielä parempaa!

Mutta ennen kuin kuolemme, me elämme elämämme muukalaisina Saatanan kaappaamalla planeetalla. Hän on ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4.4) ja vihamielinen uskovia kohtaan.

Joten uskovat elävät tätä elämää odottaen tulevaa.

”Sillä meidän kansalaisuutemme on taivaassa, josta myös innokkaasti odotamme Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta” (Fil. 3:20 NASB:n mukaan).

”For our citizenship is in heaven, from which also we eagerly wait for a Savior, the Lord Jesus Christ” (Phil. 3:20 NASB, New American Standard Bible).

Syntymämme ja kuolemamme välisen hyvin lyhyen ajan pituudesta puhutaan vain ”usvana”.

”Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak. 4:14 KR38).

”Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo” (Jaak. 4:14 KR1776).

”You are just a vapor (usva, sumu) that appears for a little while and then vanishes away”  (Jk. 4:14b, NASB).

Ollessamme maan päällä Jumala antaa meille monia siunauksia, mutta ketään ei siunata kaikella hyvällä, eikä ketään kirota kaikella pahalla. Joskus koemme täydellisen ilon aikoja ja toisinaan on vaikeaa ja tuskallista, mutta pitämällä katseemme kohotettuna ikuiseen päämääräämme, olemme kiitollisia hyvistä ajoista, samalla kun kärsimme huonoja.

”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä (Kol. 3:2).

Olemme kiitollisia kaikista hyvistä ajoista maallisessa elämässämme, koska Herra sallii ne. Jos se riippuisi Saatanasta, niin koko maallinen elämämme ei olisi muuta kuin kauhua ja epätoivoa.

Kuolema poistaa pahan

Johtuen kaikesta Saatanan pahasta vaikutuksesta maailmassa olemme taipuvaisia määrittelemään elinikämme siinä tapahtuvan pahan perusteella… so. säätuhojen, tulvien, maanjäristysten, sotien, sairauksien, avioerojen jne.

Tosiasiassa on kuitenkin niin, että Jumalan kiitosten pitäisi määritellä elinikämme, asioiden, joita emme ansaitse, mutta jotka Jumala on armollisesti antanut meille. Ja kaikesta, mitä Jumala on meille antanut, kirsikka kakun päällä on kuolema.

Useimmat ihmiset eivät ajattele kuolemaa hyvänä asiana. Kuitenkin uskoville kuolema on Jumalan keino poistaa kaikki paha ja sairaus elämästämme.

Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, Jumala esti heitä syömästä elämän puusta, sillä jos he olisivat syöneet siitä, niin koko ihmisrodun olisi elettävä ikuisesti tuossa hirvittävässä syntisessä tilassa.

”Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’” (1. Moos. 3:22)

”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä” (1. Moos. 3:24).

Jumala salli kuoleman, jotta meidät voitaisiin lunastaa. Jumala jopa puhuu uskovan siirtymisestä tulevaan elämään nuhtelemalla kuolemaa: ”kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1. Kor. 15:55)

Jumala sanoo kuoleman olevan myönteinen asia

On merkillepantavaa, että Jumala puhuu kuolemasta hehkutellen: ”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema” (Ps. 116:15).

Toisessa kirjeessään korintolaisille Paavali kertoo, että hänet vietiin taivaaseen hetkeksi näkemään tulevaa elämää ja se muutti hänet. Hän halusi kiihkeästi palata taivaaseen, mutta antoi meille esimerkin tyytymällä elämään Jumalan suunnitelmassa (2. Kor. 12:2-10).

Seuraavassa kirjeessään Paavali kirjoittaa Rooman kristityille ja sanoo: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24)

Myöhemmin Paavali kirjoittaa Filippin kristityille olevansa ahtaalla kahden välissä, kuollako vai jäädä maan päälle.

”Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil. 1:22-24)

Korinton kristityille hän sanoi mieluummin kuolevansa, koska olisi silloin välittömästi Herran luona.

”Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.” (2. Kor. 5:6, 8)

Kuolema on voitto

Paavali jopa puhuu kuolemasta ”voittona”.

”Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: Kuolema on nielty ja voitto saatu.” (1. Kor. 15:53-54)

Pelkäätkö kuolemaa? Jeesus sanoo, että Hänen kuolemansa teki paholaisen voimattomaksi, joten voit elää luottavaisena tässä elämässä ilman pelkoa.

”…että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia” (Hepr. 2:14-15).

Uskoville kuolema on siis päivitys parempaan. Se on jotakin sellaista, jota tulee odottaa suurella arvostuksella, koska tuolla hetkellä me voitamme! Yhdessä hetkessä me menemme tästä maasta taivaan kirkkauteen.

”… ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti” (Ps. 23:6).

Joten jos olemme realistisia, niin Jumala sanoo, että kuolema uskoville ei ole jotakin pelottavaa, vaan sellaista, josta tulee olla kiitollinen; kiitollinen, kun saa vapautua tästä syntisestä ruumiista, eikä enää tarvitse käsitellä silmien pyyntöjä, lihan himoa, elämän korskaa.

Uusi astiamme

Kun kuolemme, panemme pois väliaikaisen maallisen astian ja saamme uuden ikuisen astian asunnoksi hengellemme, joka on ainoa säilyttämisen arvoinen asia. Paavali sanoo sen näin:

”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.” (2. Kor. 5:1-2)

Ja tämä Jumalan henkemme asunnoksi rakentama ikuinen astia näyttää samanlaiselta, kuin Jeesuksen ruumis ylösnousemuksen jälkeen.

”…ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi…” (Fil. 3:20,21).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käveli, söi ja joi. Meidän uusi ruumiimme on oleva samanlainen kuin Hänen ylösnoussut ruumiinsa – lihaa ja luuta.

”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” (Luuk. 24:39)

Meille siis annetaan uusi ruumis, jossa on kädet, jalat, silmät jne. ja me tunnemme toisemme, mutta ilman niitä heikentäviä vaikutuksia, joita synti tuo.

Vielä ihmeellisempää on, että voimme liikkua ajatuksen nopeudella, kuten Jeesus ilmestyi ja katosi halutessaan. Hän meni myös läpi seinien. Me tulemme tekemään samoin. Uudessa ruumiissamme voimme syödä ja juoda, niin kuin Jeesuskin ylösnousemuksensa jälkeen.

”Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa” (Mark. 14:25).

Uskovat, jotka olivat vammaisia tässä elämässä, eivät enää kärsi rajoituksistaan. Niillä, jotka olivat vuoteenomia tässä elämässä, on täydellinen liikkumisen vapaus – ja ilman kipua.

Niille, jotka ovat sokeita tämän maan päällä, annetaan täydelliset ja ikuiset silmät, joilla nähdä, eikä mikään sairaus ikinä enää koske meihin. Minkäänlainen sydänsuru ei tunkeudu tietoisuuteemme.

”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:4).**

Sairaudesta kärsivät parannetaan välittömästi – kuolema on lopullinen parantumisen muoto! Emmekä enää tee työtä, raada elatukseksemme.

Uskovat eivät kuole

Uskovat eivät todellisuudessa kuole siinä mielessä, että olisivat kuolleita tai lakkaisivat olemasta. Kun jätämme tämän maan, olemme elävämpiä kuin koskaan. Kun vedämme viime henkäyksemme, menemme välittömästi Herran luokse. Ei odottamista. Ei kokeita. Ei arviointia. Ei tuomiota. Jeesus maksoi sen kaiken, joten kun kuolemme, menemme Hänen luoksensa.

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1).

Johanneksen evankeliumi sanoo, että tämä uskomaton asema ilman tuomiota saadaan heti, kun uskomme evankeliumin.

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24).

Jumala päättää milloin kuolemme

On myös huomionarvoista, että Jumala on päättänyt aikamme tällä planeetalla ENNEN syntymäämme:

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16)

”Kaikella on määräaika ja aikansa on joka asialla taivaan alla.  Aika on syntyä ja aika kuolla.” (Saarn. 3:1-2)

Jumala myös sanoo meille, että kuoleman murehtiminen on hyödytöntä: ”Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” (Luuk. 12:25)

Joten Jumala päättää, kuinka kauan elämme. Se ei tarkoita, että heittäisimme varovaisuuden yli laidan ja leikkisimme liikenteessä. Me emme laita Herraa typeryyskokeeseen, mutta me elämme Hänelle ja tiedämme, että kun kuolemme, niin se on vieläkin parempaa.

”Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21).

Jos kuolema on voitto, niin eikö uskovien pitäisi odottaa tätä siirtymistä? Jumala käskee odottamaan innokkaasti ruumiimme lunastusta!

”…odottaen innokkaasti lapseksiottamistamme, ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23, (NASB:in mukaan suomennettu).

”…waiting eagerly for our adoption as sons, the redemption of our body” (Rom. 8:23, NASB)

Uskovien pitäisi ajatella kuolemaa korkeimpana ja turvallisimpana asiana. Paratiisi odottaa meitä!

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten…” (1. Piet. 1:3-4).

Paikkamme on siis ”säilytettynä” ja odotamme Jumalan ajoitusta siirtymisellemme.

”Jeesus sanoi hänelle: ‘Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?’” (Joh. 11:25-26)

Voimme siis rohkeasti elää tätä elämää tietäen, että Jumala valvoo kuolemaamme ja kohtaloamme. Vaikka näemmekin kuoleman lähestyvän, olemme lohdutettuja siitä, mitä Jumala lupaa olevan tulossa.

”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat” (Ps. 23:4).

Tempauksen mahdollisuus

On mahdollisuus, ehkä hyväkin, että elät tempaukseksi kutsutun suuren uskovien eksoduksen päivinä. Kaksi tärkeintä tempausta käsittelevää jaetta ovat:

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” (1. Kor.15:51-53)

”Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:15-17)

Tempaus on välttämättömyys, koska uskovia ei ole määrätty Jumalan vihaan.

”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

”… Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10).

”Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta” (Room. 5:9).

Siksi kristityt, jotka ovat elossa seurakunta-ajan lopussa, muutetaan ja temmataan yläilmoihin kohtaamaan Jeesusta. Tämä uskovien poistaminen maan päältä valmistaa tien 7-vuotiselle ahdistukselle, jolloin Jumalan viha vuodatetaan niiden päälle, jotka jätetään maan päälle.

Tulevassa ahdistuksessa Jumalan viha päästetään valloilleen laimentamattomana.

”…Jumalan viha …” (Ilm. 15:1).

”…seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa…” (Ilm. 15:7).

”…seitsemän Jumalan vihan maljaa…” (Ilm. 16:1).

”…vihansa kiivauden viinimaljan” (Ilm. 16:19).

Jos olet uskova, elossa sillä hetkellä, kun Jumala lopettaa seurakunta-ajan, sinä pääset tempaukseen, joka on aika hätkähdyttävä tapaus! Sinä et kuole luonnollista kuolemaa, mutta tulos on sama – sinä katoat välittömästi maan päältä ja olet Herran Jeesuksen luona ikuisesti.

Kuinka meidän sitten pitäisi elää tietäessämme, mitä uskovilla on edessään tulevaisuudessa tempauksen tai kuoleman kautta? Me elämme katsellen ylöspäin, ei alas. Raamattu tiivistää sen näin:

”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room. 14:7-8)

Käytä meitä, Herra!

BP

* Jos haluat lisätietoa Johanneksesta, joka ei ole vielä kuollut, niin lataa ILMAINEN DVD ”Steeling Studies, Vol 1” CLICK HERE

** Ilm. 21:4 tapahtuu 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen, kun uudet taivaat ja uusi maa tulevat.

Read Full Post »

Kris Vallottonin väärät kriteerit oikealle profeetalle

Jeesus lopunajan merkeistä: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja monin paikoin tulee nälänhätää ja maanjäristyksiä. Silloin te joudutte ahdistukseen, monia teistä tapetaan, ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden.” (Matt. 24:7,9)

Minä kieltäydyn hyväksymästä mitään ajattelutapaa, joka juhlii pahoja uutisia aikojen merkkeinä ja tarpeellisina merkkeinä Jeesuksen takaisinpaluulle (Kris Vallotton, Bethel-seurakunta).

---

 

Epic fail: Vallotton’s 5 non-biblical tests for a true prophet
24.7.2015 by Holly Pivec, suom. SK

Kuluvalla viikolla huolestuin Kris Vallotton’in artikkelista otsikolla ”5 Tests of a True Prophet” (Oikean profeetan viisi kriteeriä). Huolestuin vielä enemmän nähdessäni, että tämän artikkelin oli julkaissut Charisma-lehti. Niille, jotka eivät tiedä sanottakoon, että Vallotton on Kalifornian Redding’in Bethel-seurakunnan vanhempi apulaisjohtaja. Hänen artikkelinsa on otettu opetussuunnitelmasta, jonka hän kehitti otsikolla Basic Training for the Prophetic Ministry (Peruskoulutus profeetalliseen työhön).

Ei ainuttakaan Vallotton’in viidestä kriteeristä ole annettu Raamatussa. Täytyy vain hämmästellä, että hän täysin ohittaa kolme annettua kriteeriä.

Seuraavassa ovat Vallotton’in valitettavan puutteelliset kriteerit.

Vallotton’in viisi epäraamatullista kriteeriä

Vallotton’in epäraamatullinen kriteeri n:o 1:
Uskooko profeetta Jumalan Pojan lunastavaan työhön?

Päällisin puolin tämä kriteeri voi kuulostaa hyvältä. Varmasti oikea Jumalan profeetta uskoo Kristuksen lunastustyöhön. Mutta jos luulet, että käsityksellä ”Jumalan Pojan lunastava työ” Vallotton viittaa uskomiseen evankeliumiin Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, niin ajattele uudelleen. Artikkelissa Vallotton määrittelee uudelleen Jumalan Pojan lunastavan työn tämän päivän ihmeiksi. Hän sanoo, että ihmiset, jotka eivät usko ”Jumalan Pojan lunastavaan työhön”, ovat ”ihmisiä, jotka kertovat sinulle, ettei Jeesus tee enää ihmeitä”. Toisin sanoen – NAR:in kielellä – kukaan, joka kyseenalaistaa tämän päivän NAR-apostolien ja profeettojen tekemät väitetyt ihmeet, ei voi olla oikea profeetta. Mistä kohdasta tämä kriteeri löytyy Raamatusta? Sitä vain ei löydy.

[NAR, New Apostolic Reformation, uusapostolinen liike. Katso myös linkit artikkelin lopusta.]

Vallotton’in epäraamatullinen kriteeri n:o 2:
Väärät profeetat eivät halua kuunnella ketään; he uskovat, että Jumala kertoo heille kaiken.

Ensi silmäyksellä tämäkin kriteeri voi joistakin kuulostaa hyvältä. Mutta Vallotton’in kuvaus kriteeristä osoittaa, mitä hänellä todella on mielessä. Hän sanoo, että oikea profeetta alistuu ”todelliselle hengelliselle auktoriteetille”. NAR:issa todellisia hengellisiä auktoriteetteja ovat liikkeen profeetat ja apostolit. Tämä on tärkeää NAR:in opetusten ymmärtämiseksi. Käsitystä, että Jumalan oikean profeetan täytyisi alistua nykyisten NAR-johtajien auktoriteettiin, ei vain löydy Raamatusta.

Vallotton’in epäraamatullinen kriteeri n:o 3:
Väärien profeettojen vaikutin ei ole rakkaus, vaan tarve  saada huomiota.

Toisin sanoen, Vallotton sanoo, että väärien profeettojen vaikutin on ylpeys, ei rakkaus. Kuulostaa hyvältä, vai mitä? Eipäs hosuta. Varmaa on, että oikean profeetan vaikutin ei ole ylpeys ja hän haluaa rakastaa toisia, mutta Vallotton’in tässä lainaamat jakeet tämän kriteerin tueksi – 1. Joh. 4:7-9 ja 19-21 – koskevat yleisesti kaikkia Kristukseen uskovia. Ne eivät ole kriteeri sen ratkaisemiseksi, onko joku aito Jumalan profeetta.

Vallotton’in epäraamatullinen kriteeri n:o 4:
Väärät profeetat käyttävät yleisesti pelkoa motivoimaan ihmisiä.

Vallotton sanoo, että ”tuomiopäivän julistus tahtoo olla väärän profeetan sanoman keskeinen aihe”. Silti Raamatussa lukuisilla Jumalan profeetoilla oli vakava tehtävä jakaa ”tuomiopäivän” sanomia synnistä ja tuomiosta. Vaikka heidän sanomansa toivat toivoa anteeksiantamuksesta ja ennallistamisesta, heidän tärkeimpiin aiheisiinsa kuului myös synkkiä realiteetteja. Esimerkiksi VT:n profeetta Jeremialle annettiin seuraava synkkä sanoma koskien uskottomia israelilaisia.

”Ja Herra sanoi minulle: ’Älä rukoile tämän kansan puolesta, sen hyväksi. Vaikka he paastoavat, en minä kuule heidän huutoansa ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, en minä heihin mielisty, vaan miekalla, nälällä ja rutolla minä heidät lopetan.’” (Jer.14:11-12)

Ei kovin huoleton sanoma. Toisin kuin hänen masentava sanomansa, väärät profeetat latelivat toiveikkaita sanoja: ”Ei teidän tarvitse nähdä miekkaa eikä kärsiä nälkää, vaan minä annan teille vakaan rauhan tässä paikassa” (Jer. 14:13). Vallottonin kriteerin mukaan he silti olisivat oikeita Jumalan profeettoja ja Jeremia olisi väärä profeetta. Todella outoa.

Vallotton’in epäraamatullinen kriteeri n:o 5:
Väärät profeetat eivät ole liittosuhteessa Kristuksen ruumiiseen.

Tämä kriteeri – että oikea profeetta käy paikallisessa seurakunnassa – ei ole annettu Raamatussa. Vaikka jokaisen uskovan pitäisi käydä paikallisessa seurakunnassa ja pyrkiä terveeseen suhteeseen sen jäsenten kanssa, niin tämä ei ole kriteeri, joka olisi annettu ratkaisemaan, onko joku oikea profeetta.

Lyhyesti, Vallotton antaa viisi profeetan kriteeriä, joita ei ole annettu Raamatussa. Raamatunkohdat, joita hän lainaa kriteereidensä tueksi, eivät sano mitään profeetoista. Ne ovat kohtia, jotka koskevat kaikkia uskovia.

Miksi hän ei halua puhua niistä Raamatun kohdista, jotka koskevat nimenomaan profeettojen arvioimista? Ne ovat itsestään selviä kohtia, kun opetetaan profeetoista. Onko tämä pelkkää huomaamattomuutta hänen osaltaan? Ja jos, niin moinen huomaamattomuus on anteeksiantamatonta opettajalta, jolla on hänen vaikutusvaltansa.

Joten mitkä ovat tärkeimmät oikean Jumalan profeetan kriteerit? Raamattu antaa niitä kolme. Nämä kolme kriteeriä on selitetty kahdessa kirjassa, jotka kirjoitimme hiljattain NAR:ista. Selitän ne lyhyesti tässä.

Raamatun kolme kriteeriä

Toteutumisen kriteeri

Toteutumisen kriteeri (5. Moos. 18:21-22) edellyttää, että profeetan ennustukset toteutuvat. Vaikka Raamattu antaa tämän oikean profeetan kriteerin, niin on outoa, että Vallotton ei anna sitä. Itseasiassa hänen artikkelinsa näyttää sallivan mahdollisuuden, että oikea profeetta erehtyy ennustuksissaan, koska kirjoittaa: ”Teemme virheitä, sotkemme asioita ja joskus jopa epäonnistumme.” Käsitystä, että oikea Jumalan profeetta voi antaa virheellisiä profetioita, opetetaan NAR:issa yleisesti. Tämä selittää, miksi kannattajat jatkuvasti pitävät NAR-profeettoja aitoina, vaikka he ovat antaneet virheellisiä ennustuksia.

Oikeaoppisuuden kriteeri

Toinen kriteeri, jonka Raamattu antaa profeetoille, on oikeaoppisuuden kriteeri, joka edellyttää, että profeetan sanojen täytyy pitää yhtä jo annetun Jumalan ilmoituksen kanssa. Tämä kriteeri löytyy kohdasta 5. Moos. 13:1-5. Jälleen käy ilmi, että Uudessa Testamentissa kaikki opetukset seurakunnissa – mukaan lukien profeettojen antamat – pitäytyivät Kristuksen apostolien antamaan opetuksen malliin. Miksi Vallotton on jättänyt pois tämän ratkaisevan kriteerin? Voisiko se johtua siitä, että niin monet NAR:in opetukset eivät pidä yhtä Raamatun kanssa?

Elämäntavan kriteeri

Kolmas Raamatun profeetoille antama kriteeri on elämäntavan kriteeri. Jeesus sanoi, että väärä profeetta voidaan tuntea huonosta hedelmästään – se on laittomasta käytöksestään (Matt. 7:16-23). Miksi Vallotton jättää pois tämän kriteerin? On merkillepantavaa, että jotkut vaikusvaltaisimmista NAR-profeetoista ovat tunnustaneet merkittäviä moraalisia lankeemuksia, kuten Bob Jones ja Paul Cain. Silti monet NAR:issa ovat jatkuvasti pitäneet heitä aitoina.

On hämmentävää, että Vallotton antaa profeetalle viisi kriteeriä, joita ei ole Raamatussa ja täysin ohittaa kolme annettua.

---

 

Tutustu NAR-liikkeeseen, sen oppiin ja epäraamatullisuuteen katsomalla seuraavat OneWay TV:n jaksot. Keskustelijoina Esa Hyvönen ja Aki Miettinen:

• Uusapostolinen liike, osa 1
• Uusapostolinen liike, osa 2
• Uusapostolinen liike, extra-jakso

Read Full Post »