Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for kesäkuu 2016

Abraham’s Journey
By James Jacob Prasch, suom. SK
http://www.moriel.org

Avaa kanssani 1. Moos. 12. luku. Hepreaksi me kutsumme Genesistä nimellä ”B’reshit” – ”alussa”. Tämä tapahtui 2166 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Ja Herra sanoi Abramille:

(Silloin”Abram” – ei vielä ”Abraham”.)

”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”

Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha. Ja Abram otti  vaimonsa Saarain…

…joka hepreaksi on ”ruhtinatar”…

… ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. Ja he tulivat Kanaanin maahan.

Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan”. Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt. Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä. Ja sieltä Abram lähti ja vaelsi yhä edemmäksi Etelämaahan päin.

Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova. Ja kun hän lähestyi Egyptiä, puhui hän vaimollensa Saaraille: ”Katso, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, niin he sanovat: ‘Hän on hänen vaimonsa’, ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää. Sano siis olevasi minun sisareni…

…ja itseasiassa hän olikin hänen sisarpuolensa…

…että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja minä sinun takiasi saisin jäädä henkiin.” Kun Abram tuli Egyptiin, näkivät egyptiläiset, että Saarai oli hyvin kaunis nainen. Ja kun faraon ruhtinaat olivat nähneet hänet, ylistelivät he häntä faraolle; ja vaimo vietiin faraon hoviin. Ja Abramia hän kohteli hyvin hänen tähtensä. Ja hän sai pikkukarjaa, raavaskarjaa ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleja. Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviansa Saarain, Abramin vaimon, tähden. Silloin farao kutsui Abramin luoksensa ja sanoi: ”Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on sinun vaimosi? Miksi sanoit: ‘Hän on minun sisareni’, niin että minä otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene.” Ja farao antoi hänestä käskyn miehillensä, että he saattaisivat hänet pois, hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli.

Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan. Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa. Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,  siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä. Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua. Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

Silloin Abram sanoi Lootille: ”Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.”  Ja Loot nosti silmänsä  ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

Se alkoi ennen Harrania

Aabrahamin_matka

Muinaiset juutalaiset tiesivät asioita, joita ei ollut kirjoitettu Raamatun Vanhaan Testamenttiin, mutta kirjattiin myöhemmin Uuteen. Stefanus puheessaan ennen marttyyrikuolemaansa luvussa Apt. 7 kertoo jotakin Aabrahamin vaelluksesta, jota Genesis ei kerro. Apt. 7:2-4 sanoo näin:

…Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: ‘Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan’. Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.

Apostolien teot kertoo, että Jumala kutsui Aabrahamin Mesopotamiassa – Kaldean Uurissa. Genesis aloittaa kertomuksen Harranista paljon myöhemmin.

Aabraham on kaikkien uskovaisten isä – juutalaisten, arabien, jopa muslimit katsovat Aabrahamiin. Arabit kutsuvat häntä nimellä ”Ibrahim”,” juutalaiset käyttävät nimeä ”Abba Abraham” – ”isä Aabraham”. ”Uskovaisten isä” merkitsee teologisesti, että hän on prototyyppi. Hänen kokemuksensa enteilevät sitä, mitä tapahtuu hänen lapsilleen, hänen jälkeläisilleen.

Egyptin typologia

Ymmärtäkäämme ”ulos tuleminen Egyptistä”. Nälänhädän aikana Aabraham menee Egyptiin ja asuu siellä. Jumala tuomitsee faaraon ja Aabraham tulee ulos Egyptistä ja menee Israeliin.

Myöhemmin hänen jälkeläisensä, Jaakobin pojat, menevät nälänhädän aikana Egyptiin. Jumalan tuomio tulee faaraon päälle – pahan faaraon ja Aabrahamin jälkeläiset tekevät, mitä Aabraham teki: he tulevat ulos Egyptistä vieden mukanaan Egyptin aarteet Israeliin. Niinpä se, mitä tapahtuu Aabrahamille, tapahtuu hänen biologisille jälkeläisilleen, juutalaisille.

Sitten Paavali kuitenkin kertoo 1. Korinttolaiskirjeessä, että se tapahtuu meille. Egypti on kuva maailmasta. Luvattu Maa on kuva taivaasta ja kuten Mooses teki liiton verellä, joka pirskoteltiin ihmisten päälle ja toi heidät läpi Punaisen Meren Luvattuun Maahan, niin samoin Jeesus tuo meidät ulos maailmasta kasteen kautta taivaaseen (1. Kor. 10). Me tulimme ulos ”Egyptistä”. Faarao on tietysti kuva paholaisesta, maailman jumalasta, mutta hän on myös tärkeä esikuva tulevasta Antikristuksesta. Aabraham siis tulee ulos Egyptistä, hänen jälkeläisensä juutalaiset tulevat ulos Egyptistä ja pelastukseksemme, koska hän on kaikkien uskovaisten isä – me tulemme ulos Egyptistä.

Monilla on ongelma, varsinkin liberaaliteologeilla, koskien jaetta Matteus 2:15:

Egyptistä minä kutsuin poikani”.

…kun kuningas Herodes kuolee. Matteus lainaa jaetta Hoosea 11:1, jossa Hoosea puhuu juutalaisten eksoduksesta. Kuinka Matteus ottaa sellaista, joka kontekstissaan koskee juutalaisia eksoduksessa ja sanoo sen koskevan Jeesusta? Koska heprealainen profetiakäsitys on ”malli”.

Aabraham tulee ulos Egyptistä, juutalaiset tulevat ulos Egyptistä ja Jeesuksen, joka on Aabrahamin siementä, täytyy siksi myös tulla ulos Egyptistä. Hän sopii malliin. Jumala tuomitsee jälleen pahan kuninkaan – Herodeksen – ja Aabrahamin hahmossa Aabrahamin siemen, Jeesus, tulee ulos Egyptistä. Heprealainen profetia on malli.

Lopullisesti Egyptistä ulos tuleminen on Tempaus ja seurakunnan ylösnousemus. Nuo tuomiot Egyptille 2. Mooseksen kirjassa toistuvat Ilmestyskirjassa: pimeys, veri jne. Ja kuten faarao väärensi Mooseksen ja Aaronin ihmeitä, niin samoin Antikristus ja väärä profeetta väärentävät Jeesuksen ja hänen todistajiensa ihmeitä.

He toivat Joosefin luut mukanaan ulos Egyptistä Luvattuun maahan, koska kuolleet Kristuksessa nousevat ylös ensin, niin tulemme ulos yhdessä. Se on kuva ylösnousemuksesta. Se on lopullinen ulos tuleminen Egyptistä. Heprealainen profetia on aina malli, monia täyttymyksiä, mutta jokainen täyttymys on ”esikuva” eli varjo lopullisesta täyttymyksestä. Sitä on Aabraham. Hänen kokemuksiaan toistavat juutalaiset ja uskovat: me tulemme ulos Egyptistä.

Lupaukset Aabrahamille

Jumala antaa Aabrahamille viisi lupausta:

  1. Että Hän tekee hänen nimensä suureksi (ja se varmasti toteutui);
  2. Hän lupaa hänelle maan (se toteutuu);
  3. Hän lupaa tehdä hänestä kansan (se toteutuu);
  4. Jumala lupaa myös, että siunaisi niitä, jotka siunaavat Aabrahamia – tämä siirretään sitten Jaakobille ja Aabrahamin jälkeläisille patriarkkojen kautta – ja
  5. Hän kiroaisi ne, jotka kiroavat Aabrahamin ja hänen jälkeläisensä. (Ja se on aina toteutunut).

Jumalan tuomio olisi tullut USA:lle jo kauan sitten ilman kahta syytä: Kolme jokaisesta viidestä lähetystyöhön, evankelioimiseen ja hyväntekeväisyyteen käytetystä dollarista tulee Pohjois- Amerikasta; toinen syy on, että Amerikka on kohdellut juutalaisia paremmin kuin muut maat. Sama koskee Hollantia. Moraalittomuus Hollannissa on uskomatonta, mutta he suojelivat juutalaisia holokaustissa. Olen vakuuttunut, että se on ainoa asia, joka on pidättänyt Jumalan kättä. Jos et ole koskaan ollut Amsterdamissa, et voisi uskoa sitä.

Joka tapauksessa Hän siunaa niitä, jotka siunaavat juutalaisia ja Hän kiroaa ne, jotka kiroavat juutalaisia. Kun natsit valtasivat Saksan, niin kuten jos olet nähnyt filmin Schindler’s List, he rakensivat muureja juutalaisghettojen ympärille ja jokainen muurin yli kiipeävä juutalainen ammuttiin konekivääreillä. Mitä sitten tapahtui? Kun Kolmas Valtakunta sortui, niin Berliinin, valtakunnan suuren pääkaupungin, ympärille rakennettiin muuri ja jokainen tuon muurin yli kiipeävä saksalainen ammuttiin konekivääreillä, eikä tuo muuri kaatunut ennen kuin Hess kuoli Spandau’n vankilassa. Vasta sitten kun viimeinen natsi, joka oli vastuussa siitä, mitä tapahtui 30- 40-luvuilla, oli kuollut, tuo muuri kaatui.

Minun isovanhempani olivat Britanniasta. Britannia hallitsi maailman meriä. Jos olisit kertonut isovanhemmilleni, että tulisi aika, jolloin aurinko laskisi kerran vuorokaudessa brittiläisen imperiumin yllä, niin he olisivat nauraneet sinulle. Britannia peruutti Balfour’in julistuksen luvattuaan juutalaisille paluuoikeuden ja juutalaiset menivät keskitysleireille. Jopa sodan jälkeen, kun tiedettiin, että holokausti oli tapahtunut, britit panivat juutalaisia takaisin pidätysleireille Kyprokselle estääkseen heitä tulemasta Israeliin, ettei muslimeja loukattaisi. Nyt aurinko laskee brittiläisen imperiumin yllä kerran vuorokaudessa. Tiedän sen, koska asun siellä.

Espanjalainen inkvisitio. Oli espanjalainen Väli-Amerikka (Spanish Main). Espanja oli suuri maailmanvalta ja he olivat johtavassa asemassa Uudessa Maailmassa inkvisitioon saakka. Vuonna 1492 Kolumbus löysi Amerikan ja kohta sen jälkeen Ferdinand’in ja Isabella’n alaisuudessa roomalaiskatolisen kirkon käskystä alkoi inkvisitio. Ei mennyt kauan, kun Francis Drake upotti Armadan ja sen jälkeen Britannia hallitsi maailman meriä. ”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat.”

Aabrahamin lapset

Tällä ei ole mitään tekemistä juutalaisten kanssa – se johtuu Jumalan lupauksesta Aabrahamille. Ja tulet myös huomaamaan, että tämä on totta koskien seurakuntaa, koska uskovat ovat myös Aabrahamin lapsia. Kansat, jotka ovat siunanneet seurakuntaa, ovat olleet siunattuja ja menestyneet ja kansat, jotka ovat vainonneet seurakuntaa, ovat tulleet Jumalan tuomion alle. Katso vain mitä tapahtui Itä-Euroopalle. Antisemitismin ja uskovan seurakunnan vainoamisen välillä on lähes hypostaattinen suhde, koska uudestisyntyneet uskovat ja juutalaiset ovat ainoat kaksi ihmislajia, joita Raamattu kutsuu ”Jumalan valituiksi” (Ps. 105:6; 2.Tess. 2:13). 1. Moos. 3:15 sanoo:

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille….

”Vaimo” on Israel, mutta laajemmin katsoen ja yhteistyön kautta seurakunta. Huomaat, että kaksi ihmislajia, joita Saatana on aina eniten vihannut, ovat juutalaiset ja uudestisyntyneet kristityt, koska he ovat kaksi ihmislajia, jotka ovat Aabrahamin jälkeläisiä ja joita kutsutaan ”Jumalan kansaksi”.

Ketä kommunistit vihaavat eniten Venäjällä ennen kuin rautaesirippu laskeutuu? Juutalaisia ja uudestisyntyneitä kristittyjä. Ketä roomalaiskatolinen kirkko vainoaa eniten? Juutalaisia ja uudestisyntyneitä kristittyjä. Ketä muslimit vihaavat eniten? Juutalaisia ja uudestisyntyneitä kristittyjä. Sama koskee kreikkalaiskatolista kirkkoa. Jumala siunaa niitä, jotka siunaavat Aabrahamin jälkeläisiä, joko biologisia jälkeläisiä, tai hänen jälkeläisiään uskon kautta ja hän kiroaa niitä, jotka kiroavat. Ne, jotka kiroavat juutalaisia, tai jotka kiroavat tosi seurakuntaa, koskevat Jumalan silmäterään (Sak. 2:8). Siihen kuitenkin sisältyy enemmän.

Kuten meidän matkamme

Se on Aabrahamin matka. Hänen matkansa on meidän matkamme kaltainen. Genesiksen teksti kertoo, että matka alkaa täällä Harranissa, kun hänen isänsä kuolee. Se on, kun hän vastaa Jumalan kutsuun, mutta Uusi Testamentti kertoo, että Jumalan kutsu ei tullut silloin. Jumalan kutsu alkoi täällä Kaldean Uurissa.

Kaldean Uur oli siellä, missä Baabelin torni rakennettiin ja se oli siellä, missä babylonialainen valtakunta myöhemmin nousisi. Aabrahamin isä oli epäjumalien kaupustelija. Meille kerrotaan juutalaisessa perinteessä, talmudilaisessa kirjallisuudessa, että hänen isänsä oli epäjumalien kaupustelija ja Talmudissa on kertomus – se on vain kertomus, että Aabraham otti vasaran (”pattiysh”) ja murskasi isänsä patsaat – eli epäjumalat yhtä lukuun ottamatta ja pani vasaran sen yhden säilyneen epäjumalan käteen. Sitten hänen isänsä Terah tuli sisälle ja kysyi: ”Kuka tappoi kaikki nämä jumalat?” Ja Aabraham sanoi: ”Tuo sen teki, jolla on vasara kädessä.” Ja hänen isänsä sanoi: ”Se on mahdotonta! Sehän on vain pala kiveä vailla elämää ja henkeä!” Ja Aabraham sanoi: ”Juuri niin, isä – juuri niin.” Se on vain kertomus Talmudista. Hänen isänsä oli epäjumalien kaupustelija.

Vasta kun hänen isänsä kuolee hänen elämänsä kriisivaiheessa, hän vastaa Jumalan kutsuun, jonka Jumala antoi hänelle hänen nuoruudessaan jo paljon aikaisemmin Kaldean Uurissa.

Niin usein ihmisille käy näin. Jumala vetää heitä, Jumala kutsuu heitä aina, mutta vasta elämänsä kriisivaiheessa he vastaavat Hänen armoonsa ja Hänen kutsuunsa. Joskus se on läheisen kuolema, toisella kertaa taloudellinen onnettomuus, terveyskriisi, eri asioiden yhdistelmä. Jumala kutsuu ja kutsuu ja kutsuu, mutta kun ihmiset eivät vastaa, Hän vain yrittää pelastaa heitä. Hän käyttää jopa onnettomuutta heidän pelastamisekseen; nimittäin ne, jotka on edeltä tuntenut (Room. 8:29).

Minä en ole kalvinisti, mutta Jumala todella tunsi meidät jo ennen maailman luomista ja Hän alkaa vetää meitä syntymästä, lapsuudesta saakka. Kun joku uudestisyntyy, kun joku tulee pelastavaan tietoon Herrasta Jeesuksesta, kun olet ensin pelastunut, niin ei vain sinun tulevaisuutesi saa merkitystä, ei vain sinun nykyisyytesi saa merkitystä, vaan myös sinun menneisyytesi. Kaikki loksahtaa paikalleen. Kun tulet tuntemaan Herran, sinä tiedostat, miksi elämäsi oli niin kuin oli. Asiat, joita et osaa todella arvioida, ehkä sellaisia ajatuksia, joita risteili yöllä päässäsi sängyssä ennen uneen vaipumista, ehkä kokemuksiasi, tai vain vaikutelmiasi, missään niistä ei ollut järkeä. Niissä oli ehkä jonkinlainen metafyysinen puoli, mutta et osannut määritellä sitä. Kun pelastuit, sinä kuitenkin huomaat: ”Sehän olikin Jumala, joka kaiken aikaa veti minua tähän vaiheeseen ja tähän hetkeen, jolloin tulin tuntemaan Hänet Hänen Poikansa kautta.” Kun joku uudestisyntyy, niin ei vain hänen tulevaisuutensa saa merkitystä, ei vain nykyisyys saa merkitystä, vaan myös menneisyys saa merkityksen. Jumala vetää meitä koko ajan.

Mutta kuten meidän isämme Aabrahamin kohdalla, niin tarvitaan usein kriisi, että vastaamme Hänen kutsuunsa, mutta silloin todellinen matka alkaakin.

Perheen jättäminen on vaikea asia, mutta niin usein evankeliumi vaatii sitä. Se on varmasti totta juutalaisten keskuudessa. Se on totta myös muslimien keskuudessa, mutta olen tuntenut roomalaiskatolisia, olen tuntenut ihmisiä kommunistisista perheistä, olen tuntenut ihmisiä kreikkalaisista ja venäläisistä ortodoksisista perheistä – sama periaate pätee siellä. Paavali sanoo 2. Tessalonikalaiskirjeessä, että jopa pakanatkin joutuvat perheidensä hylkäämiksi samalla tavalla kuin juutalaiset. Jeesus tuli tuomaan eripuraisuutta (Luuk. 12:51). On ihanaa, kun perheet pelastuvat, mutta tosiasia on, että kuolema erottaa ja ainoa mahdollisuus olla perheesi kanssa on, jos he myös pelastuvat.

Hän siis aloittaa matkansa ja ensimmäinen pysäkki hänen matkallaan Herran kohtaamisen jälkeen on Sikem – ”Shakem”. ”Shakem” on hepreankielessä sellainen sana, joka merkitsee ”olkapää”. Ei kirjaimellisesti olkapää, vaan se tarkoittaa kuorman kantamista. Nykyisin se on Nablus’in kaupungin lähellä ja Sikemissä Aabraham asuu tammen alla, jota kutsutaan ”Mooren tammeksi”. Se on nykyhepreaksi ”opettaja”, mutta muinaishepreassa se tarkoitti ”tietoa”, erityisesti tietoa Jumalasta.

Puiden typologia

Sinun täytyy ymmärtää jotakin juutalaisesta midrashista koskien puun alla asumista. Jos juutalainen kristitty ensimmäiseltä vuosisadalta lukisi Johanneksen evankeliumia – lukuja 1, 2 ja 3 – hän olisi sanonut, että Johanneksen evankeliumi on midrash Genesiksen (1. Mooseksen kirja) luomiskertomuksesta. Uusi luominen Johanneksen luvuissa 1, 2 ja 3 on midrash Genesiksen lukujen 1, 2 ja 3 luomisesta:

  • Hän olisi sanonut, että luomisessa Jumala käyskenteli maan päällä. (Muistatko, että Aadam kuuli Jumalan käyskentelevän paratiisissa? Se oli Jeesus.) Nyt uudessa luomisessa Jumala käyskentelee maan päällä; Sana tulee lihaksi. (Joh. 1:1).
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksen luomisessa Jumala tulee erottamaan valon pimeydestä, mutta nyt Johanneksen evankeliumissa uudessa luomisessa Jumala tulee erottamaan valon pimeydestä.
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksessä Henki liikkuu veden päällä ja tuo esiin luomisen. Vedestä ja Hengestä syntymisen kautta Jumala tuo uuden elämän vedestä uudessa luomisessa.
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksen luomisessa on pieni valo ja suuri valo, mutta uudessa luomisessa on ”Johannan Hamadvil” – Johannes Kastaja, pieni valo ja ”Yeshua HaMashiach” – Jeesus, suuri valo, toinen todistaen toisesta ja heijastaen toisen valoa.
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksen luomisen kolmantena päivänä Jumala tekee ihmeen vedellä. Huomaa ja näe, että jakeessa Joh. 2:1 koskien Kaanaan häitä sanotaan, että se oli kolmas päivä. Jumala tekee ihmeen vedellä.
  • Hän olisi sanonut, että Jumala aloitti suunnitelmansa ihmisen luomista varten häillä, Aadamin ja Eevan välisellä avioliitolla. Siten Jumala aloittaa uuden luomisen suunnitelmansa ihmiselle Kaanaan häillä. Jeesuksen ensimmäinen julkinen palvelutyö tapahtuu häissä.

Näin hän olisi nähnyt sen. Uusi luominen on midrash VT:n luomiskertomukselle.

Mutta sitten Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa Natanael kysyy Jeesukselta: ”Mistä minut tunnet?” ja Jeesus vastaa: ”Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut” (Joh. 1:48). Minkä tahansa kirjaimellisen viikunapuun alla Jeesus näkikään Natanaelin, tuo viikunapuu tunnetaan midrashissa käsitteenä ”peshit” – ”yksinkertainen merkitys”. (Tämä ei ole gnostilaisuutta. Gnostilaisuus käyttää symboliikkaa opin pohjana, midrash käyttää symboliikkaa valaisemaan oppia.) Peshit oli: ”Näin sinut viikunapuun alla”, mutta ”pesshur” – ”syvempi merkitys”, oli: ”Minä näin sinut paratiisista, maailman luomisesta.” Juutalaisuudessa Elämän Puuta, ”Ets Chayim”, edustaa viikunapuu. Jeesus siis sanoi hänelle: ”Luominen tai uusi luominen, minä tunsin sinut, koska tunsin sinut Paratiisista, maailman perustamisesta. Näin sinut Elämän Puun alla” – viikunapuun, Ets Chayim.

Aabraham on siis tässä tammen alla. ”Tammi” on hepreaksi ”elon”. Se on hyvin kova puulaji; se on vahvaa puuta; se on voiman puu. Milloin ikinä joku Raamatussa asuu puun alla, niin typologisesti se merkitsee jotakin juutalaisessa midrashissa. Kuningas Saul oli ennen kuolemaansa tamariskipuun alla (1. Sam. 22:6). Epätoivoisessa tilassaan Elia oli kinsteripensaan (KJV: juniper-tree, kataja) alla (1. Kun. 19:4). Aabraham on kuitenkin Mooren tammen alla – hän on voiman paikassa johtuen Jumalan tuntemisesta.

”Sikem” on paikka, jossa sinä lasket kuormasi ja tulet ensi kerran tuntemaan Jumalan. Ja siellä hän rakentaa alttarin ja uhraa. Jokaisessa jumalasuhteemme käännepisteessä Hän vaatii meitä rakentamaan alttarin. Hepreassa me käytämme alttarista sanaa ”mizbeach” ja sillä on vain yksi tarkoitus, uhrata jotakin. Ei uhria, ei edistystä.

Sikemistä Beeteliin

Tähän saakka hyvin – hän tulee Sikemiin, mutta silloin hän jatkaa seuraavaan pysähdyspaikkaansa. Hänen seuraava pysäkkinsä on nimeltään Beetel, hepreaksi ”Beyth El” – ”Jumalan talo”. Kun joku tulee tuntemaan Herran, niin ensimmäinen asia, joka hänen pitäisi normaalisti tehdä on tulla seurakuntaan (church). Beetel on lännessä, paikka nimeltä Ai on idässä. ”Ai” hepreankielessä merkitsi ”rauniokasa”. Aabraham rakentaa toisen alttarin Beeteliin ja kääntää selkänsä itään, josta oli tullut ja jossa Baabelin torni oli ja jossa Babylon oli. Hänen menneisyytensä, itä, josta hän tuli, tulee rauniokasaksi ja hänen kasvonsa ovat Jumalan taloa kohti. Se on sama malli, jolla ylimmäisen papin oli uhrattava. Hänen olisi käännettävä selkä kohti itää, kohti Babylonia ja kasvot länteen. Siellä hän rakentaa toisen alttarin. Jälleen kerran uhri.

Kun tulet seurakuntaan, se maksaa sinulle jotakin. En nyt tarkoita ainoastaan sitä, mitä panet kolehtihaaviin. Se tarkoittaa, että käännät selkäsi menneisyydellesi. Vanhoista ystävistäsi tulee tuttuja, joiden kanssa tekemisissä oleminen kiinnostaa vain, jos heille voi todistaa. Ehkä jotkut entiset harrastuksesi ovat sellaisia, joista sinun on luovuttava ainakin vähäksi aikaa.

Itse en voinut kuunnella muuta musiikkia, paitsi perinteisiä virsiä, koska yhdistin musiikin, varsinkin rock-musiikin ja klassisen musiikin huumeiden ottamiseen. Minulla oli tapana kuunnella niitä, kun olin huumeiden vaikutuksen alaisena. En voinut kuunnella niitä pariin vuoteen. Muutaman vuoden kuluttua, kun kasvoin uskossani, se ei enää kiusannut minua, se ei enää häirinnyt keskittymistäni, mutta sen oli mentävä alttarille vähäksi aikaa, koska se irrotti katseeni Jeesuksesta. Kun kasvoin uskossani, sillä ei nyt enää ole väliä. Nyt se on minulle vain musiikkia, mutta yhteen aikaan se olisi aiheuttanut minulle ongelman. Samojen asioiden ei kaikkien kohdalla tarvitse joutua alttarille, mutta jonkin on mentävä alttarille. Me käännämme selkämme menneisyydelle. On ilmeistä, että se tarkoittaa synnistä kääntymistä, mutta se maksaa meille jotakin.

Tähän saakka hyvin, mutta on ihmisiä, jotka eivät koskaan jatka Beetelin. Minä kutsun heitä ”Sikemin asukkaiksi”. He ymmärsivät evankeliumin ja ehkä tunnustivat uskonsa, mutta sen kauemmaksi he eivät menneet. He eivät mene pitemmälle.

Tunsin yhden ”Sikemin asukkaan” Lontoossa, Englannissa Puhujan Kulmalla, jossa edelleen joskus saarnaan evankeliumia sunnuntai-iltapäivisin ja joudun muslimien ynnä muiden röykytettäväksi. Tämän kaverin nimi oli Robert – mukava kaveri, hänellä on iso taulu etu- ja selkäpuolellaan, jota ne Englannissa kutsuvat ”voileipätauluksi” ja siinä lukee molemmin puolin: ”Kristus kuoli syntiemme tähden” ja hän kiertää Puhujan Kulmaa. Kaikki kristityt saarnaajat siellä tuntevat toisensa, joten sanoin hänelle: ”Minun on lähdettävä nyt Robert, kirkossani on nyt iltatilaisuuden aika.” Hän kysyi minulta, mihin kirkkoon menisin ja kerroin sen hänelle – se oli baptistikirkko Lontoossa siihen aikaan ja sanoin: ”Minun on mentävä. Mihin kirkkoon sinä menet?” Hän vastasi: ”Minä menen korkeaan anglo-katoliseen kirkkoon.” Minä sanoin ”Miksi et mene evankelikaaliseen kirkkoon?” Hän sanoi: ”Well, kerran menin evankelikaaliseen kirkkoon, mutta kaikki siellä olivat jo uudestisyntyneitä. Siellä ei ollut ketään kenelle saarnata.” Hän oli täysin vilpitön; hän tarkoitti, mitä sanoi. Hän tunsi evankeliumin, mutta siinä oli suunnilleen kaikki, mitä hän tunsi. Hän ei koskaan tullut Beeteliin.

Aabraham jatkaa Beeteliin ja rakentaa tuon alttarin ja kääntää selkänsä menneisyydelle, mutta sitten jokin menee pieleen.

Egyptiin

Matteuksen 13. luku kertoo siemenistä, jotka putoavat erilaisiin maaperiin. Ellei paholainen saa jotakuta luopumaan tai lankeamaan lihan tai nuoruuden himoilla, tai jollakin niiden kaltaisella; ellei hän saa sinua luopumaan noista syistä, niin hän yrittää jotakin muuta: kriisiä – suurta onnettomuutta. Hän panee sinut luulemaan, että sinun on otettava kohtalosi omiin käsiisi, tai että Jumala on jotenkin hyljännyt sinut, kun asiat käyvät hankaliksi ja sinun täytyy alkaa tehdä omia ratkaisuja. Ja nuori kristitty on helppo suostutella siihen.

Nimittäin kun ihmiset pelastuvat ensi kerran, heillä on ensirakkautensa ja he luulevat ekapäivänä olevansa Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ja voivat mennä ulos ja tehdä ihmeitä.

He luulevat voivansa tehdä kaikkea. Heillä on ensirakkautensa, heillä on paljon intoa, mutta heillä ei ole kokemusta. He luulevat, että heillä on paljon tietoa, mutta eivät tiedä mitään, vaikka luulevat tietävänsä kaiken. Mutta kun heillä muutaman kuukauden kuluttua on ollut ensimmäiset koettelemuksensa, he huomaavat tietävänsä hyvin vähän. Heillä on ensirakkautensa – meidän on annettava heille se, se on sellaista, joka meillä on taipumus menettää, mutta heillä ei ole viisautta eikä kokemusta eikä tietoa. Ja silloin he joutuvat vaikeuksiin.

Mitä siis Aabraham tekee? Hän menee Egyptiin. Mitä Egypti kuvaa? Maailmaa.

Katso Jesajan lukua 30, mitä Jesaja sanoo Egyptiin menemisestä. Kuningas Hiskia oli hyvä kuningas, mutta hän sai huonoja neuvoja. Hän oli strategisessa kriisissä. Hänellä olivat assyrialaiset vastassaan itäpuolellaan ja Egypti toisella puolella. Hän oli ansassa kahden supervallan välissä ja häntä neuvottiin menemään Egyptiin apua hakemaan ja profeetta Jesaja varoittaa niistä, jotka kehottavat häntä tekemään sen, toimimaan kriisissä omalla viisaudellaan menemällä Egyptiin. Lue Jesaja 30:1:

Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni,

Kun taas näet ihmisten menevän sellaisiin asioihin kuin ekumenia, niin he tekevät liittoja, jotka eivät ole Jumalan Hengestä. He menevät Egyptiin, maailman uskontoihin.

kooten syntiä synnin päälle; jotka menevät Egyptiin, kysymättä minulta, turvautuakseen faraon turviin ja etsiäkseen suojaa Egyptin varjossa!

Huomaa, että kysymys ei ole siitä, että he menevät Egyptiin, vaan että he menevät kysymättä Herralta. Milloin tahansa olet tekemisissä maailman kanssa, sinulla täytyy olla Herran viisaus ja johdatus. Oletko tekemisissä maailman lakisysteemin kanssa? Sinulla täytyy olla Herran johdatus siinä. Oletpa tekemisissä maailman rahajärjestelmän, maailman terveysjärjestelmän, koulujärjestelmän kanssa – milloin tahansa olet tekemisissä maailman kanssa, niin sinun täytyy kysyä Herralta. Minä en neuvoisi edes nielaisemaan asperiinitablettia ensin rukoilematta. Milloin ikinä olet tekemisissä maailman kanssa, sinun täytyy kysyä Herralta. Aabraham ei kuitenkaan tehnyt sitä. Kriisin tullen lihaa vetää se, mitä se pitää vahvana: maailma.

Faraon turva koituu teille häpeäksi ja suojan etsiminen Egyptin varjosta häväistykseksi.

Milloin tahansa joku menee maailmaan, hän joutuu nöyryytetyksi. Luopioille käy aina niin. He joutuvat äärimmäiseen häpeän tilaan. Katso, kuinka kävi Aabrahamille. Hän meni niin alas, että itseasiassa oli valmis luovuttamaan vaimonsa toiselle miehelle ja on ilmeistä, että niin kävi.

Et voi koskaan olla entisesi

Et voi kohdata Jeesusta ja jäädä samanlaiseksi. Tultuasi tuntemaan Hänet sinä joko tulet paremmaksi tai tulet pahemmaksi, mutta et voi jäädä entisellesi. Jos menet takaisin maailmaan, sinä joko vajoat moraaliseen turmelukseen, joka on pahempi kuin koskaan ennen ensimmäistä pelastumistasi. Et voi kohdata Kristusta ja jäädä entisellesi; sinä joko tulet paremmaksi tai tulet pahemmaksi. Jos menet takaisin maailmaan, niin tulet turmeltuneemmaksi kuin koskaan, ennen kuin ensi kerran tulit tuntemaan Hänet. Sinä vajoat alemmalle tasolle.

Eikä tämä vielä riitä, vaan sinä päädyt nöyryytyksen tilaan. Lue Jesaja 31:1-3:

Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta. Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuuden; hän ei peruuta sanojansa, vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan. Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

Egyptistä ei ole apua! Hevosten voima oli liha eikä Henki. Vanha luonto katsoo aina lihan puoleen; se katsoo aina niihin asioihin, joita maailma pitää vahvoina: rahaan, poliittiseen valtaan, vaikutusvaltaan, korkeaan asemaan. Aina, kun olet tekemisissä maailman kanssa ja Jumala käyttää maailman asioita, niin se tapahtuu Hänen ehdoillaan, ei koskaan maailman ehdoilla. Aina, kun olet tekemisissä maailman kanssa, sinä tarvitset Herran mieltä, mutta liha tahtoo luottaa maailman asioihin; liha tahtoo luottaa siihen, mitä maailma pitää vahvana.

Aabraham huomaa kantapään kautta, ettei se toimi. Ja sinne hän menee. Hän vaeltaa koko matkan jossakin sellaisessa, joka muinoin tunnettiin Suurin erämaana. Suurin erämaa, suurin piirtein, oli Siinain erämaan itäinen alue ja Negevin läntinen alue. Se on pitkä, kuiva matka koko ajan alas ”Mitstrayim’iin” – Egyptiin. (Hepreaksi me käytämme Egyptistä nimeä ”Mistrayim”.) Ja sitten koko matka takaisin Beeteliin jakeessa 1. Moos. 13:1.

Jälleen alkuperäiselle matkalle

Siitä jatkat, missä lopetit. Hän olisi voinut olla jo kaukana matkallaan sinne, minne Jumala tahtoi hänen menevän, mutta sen sijaan hän tuhlasi aikansa. Luopiot tuhlaavat aikansa, he tuhlaavat elämänsä. Mitä on 10 tai 20 vuotta verrattuna iankaikkisuuteen? Ei mitään. Mutta verrattuna niihin 80-90 vuoteen, jotka sinulla todennäköisesti on korkeintaan tässä maailmassa, 10-20 vuotta on pitkä aika haaskattavaksi. Luopiot haaskaavat aikaansa ja he varmasti haaskaavat nuoruutensa ja se kaikki menee hukkaan. He päätyvät nöyryytyksen tilaan. He joko tulevat ulos Egyptistä, tai kuolevat siellä ja sinun on jatkettava siitä, missä lopetit. Takaisin Beeteliin.

Sitten hän aloittaa uudelleen matkan, jolle oli lähtenyt. Beetelistä hän etenee kauemmas etelään. Hän menee Juudean kukkuloiden kautta, Samarian vuorilta Juudean kukkuloille. Beetelistä Hebroniin on pitkä ja työläs matka, mutta ei läheskään niin vaikea kuin mennä koko matka Egyptiin ja sieltä taas takaisin. Hän tulee Hebroniin. ”Hebron” tulee heprean ”yhteyttä” tarkoittavasta sanasta

— ”heet ha brut”. Sana merkitsee ”yhdistetyt tiilet”. Pietari puhuu tästä jakeessa 1.Piet. 2:5: me olemme temppelin kivet ja temppeli on seurakunta. Me olemme ”eläviä kiviä.”

Kun Jeesus palmusunnuntaina tulee Temppelivuorelle Itäportista ja kansa laulaa Hänelle Hallel Rabbah’ia (Ps. 113-118) – ”Hoosianna Daavidin Pojalle”, niin Sanhedrin pyytää Jeesusta käskemään kansaa vaikenemaan. Ja Jeesus sanoo: ”Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat” (Luuk. 19:40). Hän tarkoitti juutalaisessa midrashissa, että jos juutalaiset eivät julista Minua Messiaana, niin kristityt tulevat tekemään sen. Johannes Kastaja sanoi, että Jumala voisi herättää Aabrahamin lapsia kivistä (Matt. 3:9) – kristittyjä Aabrahamin lapsina.

Hebron on yhteyden paikka – yhteen liitettyjen kivien

Olettakaamme, että tulisin kirkkorakennukseen ja sanoisin pastorille: ”Teillä on tässä miellyttävä kirkko – aikamoinen rakennus, mutta seinästä puuttuu paljon tiiliä. Missä ovat kaikki nuo puuttuvat tiilet?” Niin, siellä ne ovat – pinottuina keskellä lattiaa. Mitä hyötyä on tiilistä pinottuina keskellä lattiaa? Jotta tiilistä olisi jotakin hyötyä, ne on laitettava seinään ja kiinnitettävä toisiin tiiliin. On yksi asia tulla kirkkoon (church) ja toinen asia tulla seurakuntayhteyteen (fellowship).

Hebroniin oli pitkä työläs matka vuorten läpi ja sinne päästyään Aabrahamin oli rakennettava alttari. Jos tahdot tulla seurakuntaan, se maksaa sinulle jotakin. Kuka tahansa voi tulla seurakuntaan, veisata virren, maksaa kymmenykset, tuoda uhrinsa – ”Rauhaa veli, kuinka voit? Nähdään ensi viikolla.” Kuka tahansa voi tehdä sen.

Se ei ole väärin. Kun olet uusi kristitty, sinä tulet Beeteliin, mutta on väärin jäädä Beeteliin. Sinun on tultava Hebroniin; sinun on tultava yhteyteen (fellowship), koska yhteyden paikassa Aabraham asuu muutamien muiden tammien alla, Mamren tammien. (Tämä on Länsirannalla hyvin ongelmallisella alueella lähellä paikkaa, jota nykyisin kutsutaan nimellä Kiryath-Arba. Siellä on Makpelan luola, jonne patriarkat on haudattu.) ”Mamre” hepreassa tarkoittaa ”lujuus” tai ”voima”. Voiman tammet. Ja vasta kun pääsee Hebroniin ja asuu Mamren tammien alla, hän on strategisesti vahvassa asemassa pelastaakseen sukulaisensa Lootin. Jos olisi pysynyt ylhäällä Beetelissä, hän ei olisi voinut pelastaa sukulaistaan. Hänen oli oltava alhaalla Hebronissa lähellä Lootin olinpaikkaa.

Seurakunnasta seurakuntayhteyteen (From a Church to a Fellowship)

Haluamme nähdä perheemme pelastuvan, lähimmäistemme pelastuvan, ystäviemme pelastuvan, haluamme nähdä maanmiestemme pelastuvan pakanoista – kanaanilaisista maassa. New Agesta, Islamista, okkultismista, väärästä kristinuskosta, mutta et koskaan tule näkemään sitä menemällä seurakuntaan.

Olin vuosia lähetyssaarnaajana Lähi-idässä – kuuntele minua. Maailmassa ei ole seurakuntaa – enkä tarkoita kreikankielen merkityksessä ”eklesiaa”, vaan ”seurakunnan” (congregation) merkityksessä – maailmassa ei ole seurakuntaa, joka voi haastaa moskeijan ja voittaa. Kuulitko, mitä sanoin? Maailmassa ei ole seurakuntaa, joka voi haastaa moskeijan ja voittaa. Jos haluat haastaa moskeijan, sinun on paras olla seurakuntayhteydessä. Jos aiot haastaa islamin, sinun on parempi olla lujuuden, voiman, todellisen vahvuuden paikalla.

Maailmassa ei ole seurakuntaa, joka voi haastaa mormonit tai Jehovan todistajat – he ovat liian innokkaita. He ovat innokkaampia valheen puolesta kuin useimmat kristityt totuuden puolesta. Mikään seurakunta ei voi vallata Jehovan todistajien valtakunnansalia eikä mormonitemppeliä. Ei yksikään. Ei mikään seurakunta maailmassa voi vallata noita paikkoja; seurakuntayhteys (fellowship) voi – ei kirkkoseurakunta (church).

Beetel joutuu tuhon omaksi

Asutko sinä Beetelissä vai Hebronissa? Jos asut Beetelissä, tulet joutumaan vaikeuksiin. Lue kanssani Aamos 4:4-5:

”Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, ja Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä; tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.Uhratkaa hapanta… (syntiä, väärää oppia) … kuuluttakaa, julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.”

Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä? Oi, te tuotte kymmenyksenne ja uhrinne, mutta te tuotte syntiuhrin siitä, mikä on hapanta.

”Sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.”

Sillä niinhän te haluatte, te Plymouth-veljet! Sillä niinhän te haluatte, te helluntailaiset! Sillä niinhän te haluatte, te presbyteerit! Sillä niinhän te haluatte, te baptistit!

”Oi, minä tulen kirkkoon! Minä maksan kymmenykseni!” Se on hapanta. Hengellistä ylpeyttä, syntiä, väärää oppia. ”Oi, minä tulen kirkkoon! Minä teen osuuteni! Minä maksan kymmenykseni!” Liha rakastaa uskontoa. Vanha luonto yrittää aina vanhurskautua sääntöjä noudattamalla, menemällä takaisin lain alle. Lukekaamme Aamos 5:5:

”Älkää etsikö Beeteliä, älkää menkö Gilgaliin älkääkä vaeltako Beersebaan. (Kaikilla näillä nimillä on merkitys hepreassa). Sillä Gilgal viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja Beetel joutuu tuhon omaksi.”

Näetkö nyt? ”Beetel joutuu vaikeuksiin.” Kirkko pettää sinut. Jos se ei ole tapahtunut, niin minä ehdottomasti takaan, että ennemmin tai myöhemmin kirkko pettää sinut, koska kirkko koostuu ihmisistä, jotka ovat täsmälleen samanlaisia kuin sinä ja minä. Kirkko pettää sinut. Kirkko ei voi pysyä pystyssä. ”Beetel joutuu tuhon omaksi.” Seurakuntayhteys on se, joka pysyy pystyssä.

Meillä on joitakin uskovia, jotka olivat kristittyjä kommunistien vallan alla Romaniassa. Kirkoilla ei ollut mitään merkitystä. Kommunistinen poliisi pääsi eroon kaikista kirkoista. Se oli seurakunta, joka pysyi pystyssä. Ihmiset joilla on sitoutumisen mieli, yhteisö, perhe, ihmiset, jotka ovat valmiita panemaan kaulansa alttiiksi toistensa puolesta, ne ovat niitä, jotka seisoivat vainon alla. Ja vaino tulee palaamaan ennen kuin Jeesus tulee ja jopa maihin, joita me pidämme demokratioina. ”Beetel joutuu tuhon omaksi.”

Kirkossa ei ole turvaa; Hebronissa on turva – siellä on voima. Siellä kasvavat Mamren tammet.

Beetelin asukkaat

Mikä on ”Beetelin asukas”? On paljon tapoja heidän erottamisekseen. Yksi tietysti on tehdä se sen perusteella, että ihmiset tulevat seurakuntaan sunnuntaiaamuna, mutta jäävät pois iltatilaisuudesta ilman pätevää syytä, kuten työ tai sairaat lapset yms. Vain, koska he tahtovat mieluummin katsella jalkapalloa sen sijaan, että nauhoittaisivat ohjelman ja katsoisivat kotiin päästyään. Sellainen on ”Beetelin asukas”. Tänä päivänä voit nauhoittaa pelin, jos pidät urheilusta, mutta noilla ihmisillä n ongelma. Tai ihmisillä, jotka tulevat sunnuntaina ja tekevät osuutensa, mutta he eivät tule kokouksiin viikolla, ihmisillä jotka johdonmukaisesti tekevät niin. Ei pätevistä syistä, kuten sairaat lapset tai työvelvollisuudet yms. Tarkoitan vain ihmisiä, jotka puolustelevat poissaoloaan. Noilla ihmisillä on ongelma. Heillä on väärät arvostukset.

On kuitenkin olemassa varma tapa sanoa, kuka on ”Beetelin asukas”. Sanon teille, kuinka voi erottaa ”Beetelin asukkaan”: He ovat olleet uskossa viisi vuotta, he ovat olleet uskossa 10 vuotta, he ovat olleet uskossa 15 vuotta, he ovat olleet uskossa 60 vuotta, eivätkä tiedä, ovatko he ”silmä”, ”jalka” vai ”käsi”. He eivät tiedä, mikä heidän lahjansa on, he eivät tiedä, mikä heidän palvelutehtävänsä on, he eivät tiedä onko heillä opettamisen lahja, he eivät tiedä onko heillä evankelioimisen lahja ja jos heillä on avustamisen lahja – he eivät tiedä, mikä heidän lahjansa on. He eivät tiedä, mihin kohtaan seinässä he sopivat ja niin he vain jäävät tiiliksi lattialle. He tulevat kirkkoon, maksavat kymmenykset, veisaavat virren ja sanovat: ”Nähdään ensi viikolla.” Tämä on ”Beetelin asukas”.

Useimmat kristityt länsimaissa ovat ”Beetelin asukkaita”. Useimmissa kirkoissa länsimaissa, joihin menen, 15 % ihmisistä suorittaa 85 % rukoilemisesta. Ilmoita vain rukouskokous ja katso kuinka monta tulee. 15 % ihmisistä suorittaa 85 % palvelutyöstä. 15 % ihmisistä suorittaa 85 % antamisesta. En tarkoita niinkään summien puitteissa, vaan tarkoitan kyvyn puitteissa – suhteessa. 15 % ihmisistä on seurakuntayhteydessä (fellowship); loput käyvät kirkossa (church).

”Beetel joutuu tuhon omaksi.” Minun ei pitäisi nauraa sille, mutta ”Beetel joutuu tuhon omaksi”. Sanon teille, että kirkko tulee hylkäämään teidät ja viimeisinä päivinä se hylkää meidät kaikki.

Et koskaan saa mitään vain tulemalla kirkkoon. Nuori kristittykö? Hienoa, tule kirkkoon, mutta sitten sinun on tultava yhteyteen (fellowship) ja rakennettava alttari. Se maksaa sinulle jotakin tulla yhteyteen. Se maksaa: aikaa, rahaa, hengellisen hyökkäyksen – sillä on hintansa. Ei alttaria, ei uhria; ei uhria, ei edistystä.

Aabrahamin_matka

Jokainen meistä on jossakin tällä kartalla

Katso karttaa Aabrahamin vaelluksesta. Jokainen on jossakin tällä kartalla. Jopa nuo pienet lapset siellä lastenhuoneessa tai pyhäkoulussa – he eivät tiedä sitä vielä, mutta he ovat Kaldean Uurissa. Uskovien vanhempien uskon kautta heitä jo aletaan vetää Herran tykö pelastuksen tielle. Jumala kutsuu heitä jo nyt. Emme kasta vauvoja, mutta Jumala kyllä näkee uskovien lapset erilaisina kuin maailman lapset.

Olet ehkä Harranissa, tuossa kriisivaiheessa. Jos luet tätä etkä ole uudestisyntynyt etkä vastaanottanut Jeesusta, niin sinulla on syitä lukea tämä. Ei omia syitäsi, vaan Jumalan. Elämässäsi ei ole mieltä, mutta jos käännyt Jeesuksen puoleen, niin siinä on, koska kristityksi tuleminen on hyvin helppoa. Kenties ne asiat, joista tänä päivänä olet lukenut, ovat monimutkaisia, mutta vastasyntynyt vauva ei tiedä kovin paljon – se oppii. Sama koskee uudestisyntymistä: opit lisää, kun jatkat eteenpäin, mutta syntyminen on helppoa ja niin on myös uudestisyntyminen.

En puhu siitä hehkutuksesta ja hölynpölystä, jota näet siinä huijauksessa, jollaista näet amerikkalaisissa saarnaajissa tai TV:ssä. Se ei edusta uudestisyntymistä; se on huijausta. Minä puhun nyt evankeliumista. Evankeliumi on yksinkertainen. Jos sinulla on vauva, niin sinulla on samanlainen rakkaus sitä kohtaan. Jumala loi sellaisen rakkauden opettaakseen meille, kuinka paljon Hän rakastaa sinua ja kuten sinä olisit valmis antamaan elämäsi pelastaaksesi vauvasi, niin juuri sen Jeesus teki mennessään ristille sinun syntisi tähden. Juuri sen Hän teki. Kuten tiedät, me kaikki olemme kapinoineet Jumalan rakkautta vastaan ja hyljänneet Hänen auktoriteettinsa.

Olemme menneet jonkin sellaisen vaikutusvaltaan, jota kutsutaan paholaiseksi, tämän maailman jumalaksi. Juuri siksi ihmisen poliittiset ja taloudelliset systeemit eivät toimi, juuri siksi me tuhoamme ympäristöä, juuri siksi avioliitot hajoavat, juuri siksi me haluamme olla hyviä ja tehdä hyvää, mutta kaikki teemme asioita, joiden tiedämme olevan vääriä, koska meillä on langennut luonto ja koko maailma makaa pahan vallassa.

Yksi ihminen ilman syntiä on Jumalalle arvokkaampi, kuin kaikki ne ihmiset, joilla on syntiä. Juuri siksi Jeesus saattoi kuolla jokaisen puolesta, koska yksi synnitön on arvokkaampi kuin kaikki syntiset. Jumala tulee ihmiseksi ja Hän ottaa syntimme. Kaikki ne väärät asiat, jotka minä tein, kaikki ne väärät asiat, jotka sinä teit, Jumala panee ne Jeesuksen päälle. Ja sitten Jumala ottaa Hänen vanhurskautensa ja antaa sen meille. Ja kuten Hän nousi kuolleista, Hän herättää meidätkin kuolleista iankaikkiseen elämään. Sitä on evankeliumi.

Sinun on käännyttävä pois synnistä. Pyydä Jumalalta voima kääntyä synnistä ja Hän antaa sinulle tuon voiman. Hän vapautti minut kokaiiniriippuvuudesta, kauheasta riippuvuudesta, kun olin yliopistossa. Paholainen piti kiinni elämästäni, mutta Jeesus oli voimakkaampi kuin paholainen. Hän oli voimakkaampi kuin kokaiini. Minkä Hän teki minulle, sen Hän voi tehdä jokaiselle. Hän tekee sen sinulle. Hän antaa sinulle voiman kääntyä synnistä, jos pyydät sitä Häneltä. Hän ottaa sinun syntisi ja antaa sinulle Hänen elämänsä.

Jos et tunne Häntä, olet Harranissa, olet kriisivaiheessa. Sinä voit tänä päivänä tulla kuolemasta elämään. Sinun ei tarvitse mennä helvettiin, sinun ei tarvitse tulla tuomiolle, sinusta voi tänä päivänä tulla Aabrahamin lapsi.

Olet ehkä Beetelissä, jossa tulet kirkkoon (church). Paholainen tulee kirkkoon jokaisena sunnuntaina. Hän on hyvin uskonnollinen. Paholainen saa uskonnolla enemmän ihmisiä helvettiin, kuin kaikella marijuanalla, kaikella aineiden käytöllä, kaikella himopelaamisella yhteensä. Uskonto on huume.

Kuten tiedät, niin kaksi historian vaikutusvaltaisinta ihmistä olivat kumpikin juutalaisia: Karl Marx ja Jeesus Kristus. Yhdessä asiassa he olivat yksimielisiä: Uskonto on suurin koskaan ihmiskuntaa vastaan tehty petos. Uskonto ei koskaan vie sinua minnekään; se on Jeesus Kristus, joka vie sinut jonnekin. Uskonto ei ole ratkaisu maailman ongelmaan. Katso Pohjois-Irlantia – se on uskontoa.

Uskonto ei ole ratkaisu maailman ongelmaan; uskonto on maailman ongelma, Jeesus on ratkaisu.

Kenties asiat kuitenkin menivät pieleen. Ehkä se oli maailman laki, vanhan luonnon asiat, kuten lihan himot, seksuaalinen moraalittomuus, jumalattomat suhteet, huumeet – mikä sitten olikaan – rakkaus rahaan, tai ehkä asiat vain menivät pieleen. Sinusta tuntui, että Jumala hylkäsi sinut. Hän ei sitä tehnyt, sinusta vain tuntui siltä ja aloit harhailla ja olettaa, ettet oman elämäsi hallinnassa ollut enää nuorempi kumppani vaan vanhempi ja menit Egyptiin. Olet taas maailmassa.

Siellä ei ole sinulle mitään toivoa; tulet joutumaan vain nöyryytyksen tilaan. Joko tulet sieltä ulos, tai sitten kuolet siellä. Ei ole olemassa mitään sellaista kuin ”menestyvä” luopio. Se on teologinen mahdottomuus. Sinä tuhlaat elämääsi, sinä tuhlaat nuoruuttasi – vain tuhlaat sitä. Sinun on palattava Beeteliin, palattava Herran ja Hänen huoneensa tykö ja jatkettava siitä, missä lopetit.

Siellä on suurin osa ihmisistä – Beetelissä, mutta Jumala ei tahdo, että olemme siellä. Hän tahtoo, että olemme Hebronissa. Hän ei tahdo, että olemme tiiliä lattialla; Hän tahtoo, että olemme seinään muurattuja tiiliä. Hän tahtoo, että tiedät paikkasi ruumiissa. Hän tahtoo, että olet lujuuden ja voiman tilassa, että voit pelastaa sukulaisiasi pimeyden kuninkailta. Siellä Hän tahtoo sinun olevan.

Missä sinä olet? Pienet lapset ovat Kaldean Uurissa – siitä voimme olla yhtä mieltä, mutta oletko sinä vielä Harranissa, jossa et koskaan ole vastaanottanut Jeesusta? Oletko tuossa kriisivaiheessa? Voit aloittaa matkasi tänään. Raamattu sanoo: ”Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää” (Sananl. 27:1). Nyt on otollinen aika, tänään on pelastuksen päivä. Ellet tunne Herraa, ota meihin yhteyttä. Älä jatka ilman, että tulet tuntemaan Hänet.

Olet ehkä Egyptissä – Jumala ei rakasta sinua yhtään vähemmän. Tämä elämä on liian lyhyt, lopeta sen tuhlaaminen. Nuoruus pakenee, älä tuhlaa sitä. Saarnaajan kirja sanoo: ”Nuoruus pakenee” (Saarn. 12:1) Älä tuhlaa sitä.

Useimmat teistä ovat kuitenkin siellä, missä useimmat uskovat ovat – ainakin Länsimaissa – useimmat teistä ovat kirkossa (church). Useimmat uskovat ovat Beetelissä. Minulla on yksi toive ja yksi rukous sinun kirkkosi suhteen. Minun toiveeni ja rukoukseni sinun kirkkosi suhteen on, ettei se kohta olisikaan enää kirkko. Rukoukseni sinun puolestasi on, että sinun kirkostasi (church) tulisi seurakuntayhteys (fellowship = yhteys).

Read Full Post »

The End Time Prophecies of Daniel
By Dr. David R. Reagan, suom. SK

DanielJaLeijonatKun ajattelen Danielin kirjaa, mieleeni tulee aina kokemus, joka minulla oli vuonna 1983, kolme vuotta Lamb & Lion Ministries’in perustamisesta.

Se lähti käyntiin puhelinkeskustelusta erään henkilön kanssa Ft. Worth’in ja Dallas’in väliseltä kaupunkialueelta. Hän kertoi olevansa sen aikaisen radio-ohjelmani säännöllinen kuuntelija. Hän tahtoi tietää, haluaisinko tulla puhumaan Raamatun profetiasta hänen seurakuntaansa sunnuntai-iltana. Sanoin, että tulisin mielelläni, jos hänen pastorinsa kutsuisi minut.

”Siinä se ongelma onkin”, hän vastasi. ”Pastorini näet ei pidä Raamatun tutkimuksista ja hän pitää parempana viihdettä sunnuntai-iltoina – kuten suosittuja laulajia ja tanssijoita. Ei tule olemaan helppoa puhua hänelle teidän kutsumisestanne, joten voisitteko antaa minulle jonkin repäisevän aiheen.”

”Repäisevä aihe” pulpahti heti mieleeni. ”Annetaan sille nimi ’Entinen suuri planeetta Maan tulevaisuus’.” (Noihin aikoihin oli ilmestynyt Hal Lindsey’n kuuluisa kirja ”Maa entinen suuri planeetta”. Suom. huom.)

”Hei! Se on todella repäisevää”, hän vastasi. ”Rukoilkaa, että onnistuisin suostuttelemaan hänet.”

Seuraavana päivänä iltapäivällä mies soitti minulle ja oli niin innoissaan, että tuskin olisi tarvinnut puhelinta. ”Ylistys Herralle”, hän huusi. ”Pastorini suostui kutsumaan teidät ilman, että meidän edes tarvitsi väitellä siitä. Minun tarvitsi vain mainita hänelle aihe ja hän sanoi ’Kutsu hänet!’”

Se, mitä mies ei tiennyt ja minkä me molemmat tulimme tietämään vasta myöhemmin esiintymiseni jälkeen, on, että kun pyyntö esitettiin pastorille, hän istui pöytänsä ääressä lukemassa kirjaa, jonka nimi oli The Future of the Late Great Planet Earth (Entinen suuri planeetta Maan tulevaisuus). Se oli kiukkuinen hyökkäys Hal Lindsey’tä vastaan ja se oli Raamatun profetian kieltäminen. Pastori luuli, että koska olin valinnut kirjan nimen esitykseni aiheeksi, olisin samalla kannalla, kuin kirjan tekijä! (Jumalalla on suurenmoinen huumorintaju!)

Kun tuli aika minun puhua, minulta ei mennyt paljon aikaa havaita, että olin pulassa. Pastori esitteli minut ”Raamatun profetian asiantuntijana, joka selittää teille, ettei Raamatussa ole sellaista asiaa kuin profetia ja osoittaa teille, miksi Hal Lindsey on hullu”. Ei tarvitse sanoa, että olin tyrmistynyt esittelyn vuoksi.

Nousin pönttöön, taputin pastoria olkapäähän ja kuiskasin: ”Pelkään, että on tapahtunut kauhea erehdys. Minä näet uskon Raamatun profetiaan ja uskon, että Hal Lindsey on oikeassa. Pitäisiköhän minun unohtaa puhuminen ja mennä kotiin?”

Pastori mietti hetken ja sanoi sitten: ”Ei, sinä jatkat ja puhut, mutta lyhyesti.”

Kämmenet hiessä ja suu kuivana nousin mikrofonin eteen ja sanoin: ”Pyydän teitä avaamaan Raamattunne Apostolien tekojen luvusta 2.” Halusin osoittaa heille, kuinka ensimmäinen koskaan saarnattu evankeliumin saarna – apostoli Pietarin saarna Helluntaina – oli Raamatun profetian tarkastelua alusta loppuun ja osoitti, kuinka Jeesus toteutti monia messiaanisia profetioita.

Ennen kuin aloin lukea Apostolien tekojen toista lukua, katsoin yleisöön ja huomasin, ettei kenelläkään ollut Raamattua! Pyysin heitä avaamaan penkeissä olevat Raamatut. Eräs henkilö sanoi: ”Meillä ei tässä seurakunnassa ole mitään penkkiraamattuja.” Pyysin sitten muutamia miehiä menemään rakennuksen koulutussiiven läpi ja keräämään Raamatut luokista. Heidän palattuaan yksi heistä ilmoitti: ”Emme löydä yhtään Raamattua tästä kirkosta!”

Tuossa vaiheessa pastori ilmoitti, että hän voisi tuoda muutamia Raamattuja toimistostaan. Hän palasi mukanaan kuusi ja jakeli ne 200:lle läsnä olevalle.

Ja taas minä pyysin heitä avaamaan Apt. 2. Sivut alkoivat rapista – ja se jatkui ja jatkui, koska kukaan ei löytänyt Apostolien tekoja! Niinpä tartuin tilaisuuteen tutustuttaa heitä Raamattuun. Selitin eron Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Osoitin, minkä tyyppisiä kirjoja on kummassakin testamentissa ja sitten johdin heidät löytämään Apostolien teot.

Esitettyäni kantani Pietarin saarnasta Apt. 2. luvussa pyysin heitä avaamaan Vanhasta testamentista Danielin kirjan. Äkkiä pastori nousi seisomaan ja sanoi: ”Anteeksi, mutta minä en salli, että Danielin kirjaa luetaan tässä seurakunnassa.”

Kun kysyin, että miksi, hän vastasi: ”Ette ilmeisesti ole valmistunut seminaarista, koska jos olisitte, niin tietäisitte sen tosiasian, että Daniel on petoskirja. Se kirjoitettiin profetian kaltaiseksi, mutta tosiasiassa se kirjoitettiin kauan siinä profetoitujen tapahtumien jälkeen.”

Olin tyrmistynyt, mutta päätin, etten antaisi nuhteen mennä ohi ilman vastausta. Aloin esittää perusteluja toinen toisensa jälkeen Danielin kelpoisuuden puolesta ja joka kerran pastori vain naurahti minulle halveksivasti. Lopulta kysyin: ”Tahdotko, että menen kotiin?”

”En, älä vain lainaa Danielin kirjaa”, hän vastasi.

Seisoin siinä hetken, edelleen shokkitilassa. Sitten jatkoin pyytämällä seurakuntaa avaamaan 1. Moos. 3:15. ”Haluan osoittaa teille aivan ensimmäisen messiaanisen profetian Raamatussa.” Mutta ennen kuin ehdin lukea sitä, pastori keskeytti minut jälleen.

Hän hyppäsi pystyyn ja sanoi: ”Anteeksi, mutta en voi sallia teidän lukea tuota jaetta, koska tiedän, että aiotte väittää sen olevan profetia neitseellisestä syntymästä ja tässä seurakunnassa me emme usko neitseelliseen syntymään!”

Tämä kaikki tapahtui eräässä päälinjan protestanttisessa kirkkokunnassa.

Vihattu kirja

Pastorin asenne, jonka koin tuona iltana, on tavanomainen tämän päivän kristikunnassa. Daniel on Raamatun kiistellyin kirja. Liberaalit vihaavat sitä, koska eivät usko Kirjoitusten jumalalliseen innoitukseen ja Danielin kirja on suuri todistus siitä. Se johtuu siitä, että se sisältää muutamia Raamatun merkittävimpiä profetioita, profetioita, jotka ovat sisällöltään yksityiskohtaisia ja ajallisesti laajoja ulottuen Danielin ajasta Messiaan toisen tulemuksen päivään. Kuten eräs henkilö sen ilmaisi: ”Daniel kirjoitti historiaa tarkemmin etukäteen, kuin kukaan on koskaan kirjoittanut jälkikäteen.”

Tehdäkseen kirjan epäilyttäväksi, liberaalit ovat yrittäneet perustella, että sen kirjoitti joku, joka otti hänen henkilöllisyytensä kauan Danielin ajan jälkeen. Tavallisesti he ajoittavat sen kirjoittamisen noin vuoteen 100 eKr. He ovat päättäneet ajoittaa sen kreikkalaisen tyrannin Antiokus Epifanes’in (175-164 eKr), jälkeiseen aikaan. Syy tähän heidän päättäväisyyteensä on, koska Danielin kirja ennusti Antiokuksen hallinnon yksityiskohtaisesti, mukaan lukien ne hirmuteot, jotka hän suorittaisi juutalaisia vastaan.

Liberaalien yritykset tehdä kirjasta roskaa ovat kuitenkin olleet turhia. Yksi vahvimpia vastatodisteita on se tosiasia, että Danielin kirja kuului Heprealaisten Kirjoitusten Septuaginta-käännökseen. Se on meidän Vanhaksi testamentiksi kutsumamme tekstin käännös hepreasta kreikaksi. Sen tekivät 70 hengen ryhmä heprealaisia oppineita Aleksandriassa Egyptissä noin vuonna 280 eKr – paljon ennen Antiokus Epifanes’in aikaa.

Myös Josefus, ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija, kertoo, että kun Aleksanteri Suuri tuli Jerusalemiin vuonna 333 eKr, niin ylimmäinen pappi näytti hänelle, missä hän ja hänen valtakuntansa oli ennustettu Danielin kirjassa; hän oli niin vaikutettu, että jätti kaupungin hävittämättä.

Tärkein todistus kirjan autenttisuudesta löytyy kuitenkin Uudesta testamentista jakeesta Matteus 24:15, jossa Jeesus itse lainaa Danielin profetioita ja siten henkilökohtaisesti tunnustaa kirjan luotettavuuden.

Merkittävä profeetta

DanielTarkastelkaamme lyhyesti, kuka tämä mies nimeltä Daniel oli. Vuonna 605 eKr. Nebukadnessar, Babylonin kuningas, valloitti Jerusalemin, Juudan valtion pääkaupungin. Hän vei pois Juudan kuninkaan Joojakimin ja asetti hänen tilalleen hänen 18-vuotiaan poikansa Joojakinin.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, kun myös Joojakin kapinoi, Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan uudelleen, valloitti Jerusalemin toisen kerran ja asetti Joojakinin tilalle hänen setänsä Sidkian.

Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Sidkia uusi kapinan, Nebukadnessar hyökkäsi kolmannen kerran ja päätti, että juutalaisten kapinoiminen riittää nyt. Ja niin vuonna 587 eKr. babylonialaiset hävittivät Jerusalemin täydellisesti mukaan lukien Salomon temppelin ja lopettivat kuninkaiden daavidilaisen sukulinjan.

Jokaisella niistä kolmesta kerrasta, kun Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan ja valloitti Jerusalemin, hän palatessaan vei vankeja Babyloniin. Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen vuonna 605 eKr. hän vei vain kourallisen juutalaisia vankeja. He olivat hallitsevan juutalaisen eliitin poikia ja yksi heistä oli Daniel (Daniel 1:3-4, 6-7).

Tähän aikaan Daniel oli vasta 15-vuotias, mutta hän erottautui heti hengellisesti kypsänä henkilönä kieltäytymällä saastuttamasta itseään non-kosher-ruualla, jota kuningas hänelle tarjosi. Samalla tavalla monia vuosia myöhemmin 82-vuoden iässä Daniel vaaransi henkensä kieltäytymällä tottelemasta Meedo-Persian kuninkaan Daarejavesin määräystä, ettei kukaan saanut 30 päivään rukoilla muuta jumalaa paitsi kuningasta itseään. Danielin kieltäytyminen noudattaa tätä käskyä sai aikaan sen, että kuningas heitätti hänet leijonien luolaan, mutta hänen henkensä säästyi Jumalan ihmeen kautta.

Läpi elämänsä Daniel oli uskon, rukouksen ja nuhteettoman hyveen mies. Eräs hänen aikalaisistaan, profeetta Hesekiel, viittaa häneen yhtenä kolmesta hurskaimmasta miehestä, mitä koskaan on elänyt, nimittäin Job, Nooa ja Daniel (Hes. 14:14). Enkeli Gabrielin vieraillessa hänen luonaan, josta kertoo Dan. 9:23, hänelle sanottiin: ”Sinä olet otollinen.” Käsittelemme tässä yhtä Raamatun merkittävimmistä miehistä.

Nyt kun olemme tarkastelleet historiallista kontekstia ja miestä, jonka kautta Jumala puhui, niin tarkastelkaamme myös niitä profetioita, joita Jumala antoi hänelle lopun ajoista. Minä jaan ne neljään kategoriaan:

I Pakanain ajat
II Antikristuksen hirmuhallitus
III Kristuksen voitto
IV Herran paluun ajoitus

I Pakanain ajat

Kaksi vuotta Danielin Babyloniin saapumisen jälkeen, hänen ollessa 17-vuotias, Jumala antoi Nebukadnessarille unen, joka suuresti ahdisti häntä. Kuningas vaati viisaita miehiä kertomaan hänelle kaksi asiaa – ensiksi, mitä hän oli unessa nähnyt ja toiseksi, mitä uni tarkoitti. On tarpeetonta sanoa, että viisaat miehet olivat ymmällään. Kuultuaan kuninkaan epätavallisesta vaatimuksesta hän kääntyi rukouksessa Jumalan puoleen etsien ilmoitusta sekä kuninkaan unesta että sen merkityksestä. Jumala vastasi ilmoittamalla nämä salaisuudet Danielille ja Daniel puolestaan vastasi Herralle kiitosvirrellä (Daniel 2:20-23):

Daniel lausui ja sanoi: ”Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat…

Tämä psalmi on hyvin tärkeä, sillä se tiivistää koko Danielin kirjan teeman – nimittäin, että Jumala on kaikkivaltias, että Hänellä on päämäärä historiassa ja että Hänellä on viisaus ja voima järjestellä ihmisten ja kansojen asiat Hänen jumalallisen tahtonsa voitoksi.

Nebukadnessar antaa myöhemmin samanlaisen julistuksen Jumalan kaikkivaltiudesta koettuaan Jumalan kuritusta (Daniel 4:31-32):

[Jumalan] valtakunta pysyy suvusta sukuun. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille…

Nebukadnessarin uni

Nebukadnessarin_uniLuvussa 2 alkaen jakeessa 31 Daniel alkaa paljastaa Nebukadnessarille sekä hänen untaan että sen selitystä. Hän kertoo kuninkaalle, että tämä näki unessaan mahtavan ja peljättävän patsaan, jonka pää oli kultaa, rinta hopeaa, lanteet vaskea ja jalat rautaa. Patsaan jalkaterät olivat rautaa ja savea. Hän muistutti kuningasta, että tämän ihaillessa patsasta ilmestyi äkkiä suuri kivi – kivi, jota ihmiskädet eivät olleet leikanneet. Tämä yliluonnollinen kivi iski äkkiä patsaan jalkoihin ja koko patsas tuhoutui. Sitten kivi kasvoi nopeasti suureksi vuoreksi, joka ”täytti koko maan”.

Jakeessa 36 Daniel alkaa selittää tämän salaperäisen unen merkitystä ja se, mitä seuraa, on henkeäsalpaava pakanavaltojen yleiskatsaus Nebukadnessarin ajasta aina siihen asti, jota me nyt sanomme Messiaan toiseksi tulemukseksi. Daniel paljastaa, että patsaan osat edustavat peräkkäisten valtakuntien jaksoja (sukkessiota):

  1. Kultainen pää – Nebukadnessar ja hänen babylonialainen
  2. Hopeainen rinta –Valtakunta, joka korvaa Babylonin ja jonka Daniel myöhemmin luvussa 8 tunnistaa Meedo-Persiaksi.
  3. Vaskinen lantio – Sarjan seuraava valtio, jonka Daniel jälleen luvussa 8 tunnistaa
  4. Rautaiset jalat – Sarjan neljäs valtio, jonka historiasta tiedämme olevan Rooma ja joka lopulta jakautui kahteen
  5. Jalkaterät rautaa ja savea – Historian viimeinen pakanavaltakunta. Saven ja raudan epävakaa yhdistelmä viittaa valtioiden löysään liittoon, joka tulee olemaan vanhan Rooman valtakunnan alueella.
  6. Yliluonnollinen kivi – Messiaan paluun symboli, joka tuhoaa viimeisen pakanavaltakunnan ja lopettaa pakanahallituksen perustamalla Jumalan valtakunnan maan päälle.

Pakanoiden hallinnan aika

Kuten näemme, tämä profetia on hämmästyttävä laajuudessaan ulottuen tuhansia vuosia Babylonin valtakunnan ajasta Jeesuksen tuhatvuotisen hallituksen perustamiseen tämän maan päälle.

Se on ajanjakso, johon Raamattu viittaa ”pakanain aikana” (Luuk. 21:24). Se alkaa Juudan viimeisen kuninkaan Sidkian kaatumisella (586 eKr.) ja jatkuu kunnes Jeesus palaa ja uudelleen pystyttää Daavidin valtaistuimen Jerusalemiin.

Minusta on hyvin mielenkiintoista panna merkille, että tätä pakanoiden hallinnan kautta korostetaan Danielin kirjan kielessä. Luvun 2 jakeessa 4 kieli vaihtuu hepreasta arameaksi, joka oli tuohon aikaan pakanakansojen kieli ja teksti jatkuu arameaksi aina luvun 7 loppuun. Luvussa 8 se vaihtuu takaisin hepreaksi, koska painopiste vaihtuu tuossa vaiheessa pakanoiden ajoista juutalaisten lopulliseen kohtaloon.

Aika-aukko

Toinen merkittävä huomioitava seikka on, että historiallisesta näkökulmastamme me voimme nähdä selvästi, että profetiassa on merkittävä aika-aukko, mikä on useinkin luonteenomaista Raamatun profetialle. Aukko on neljännen ja viidennen valtakunnan välissä – rautaisten jalkojen ja jalkaterien, jotka olivat saven ja raudan sekoitusta, välissä. Aukko on ilmeinen, koska historiassa ei ole pakanavaltakuntaa, joka vastaisi valtakuntaa raudasta ja savesta, jonka Daniel sanoo luvussa 7 olevan kymmenen valtion liitto, joka tulee yhteen elpyneenä Rooman valtakuntana.

Rooma lakkasi olemasta vuonna 476 jKr. Sen itäinen haara jatkui Bysantin valtakuntana aina vuoteen 1453. Vuosisatojen aikana on ollut monta yritystä palauttaa Rooman valtakunta, joista kaksi merkittävintä tapahtuivat Napoleonin ja Hitlerin toimesta. Kaikki yritykset kuitenkin epäonnistuivat aina toisen maailmansodan jälkimaininkeihin saakka, jolloin Euroopan johtajille valkeni, että heidän ainoa toivonsa Euroopan jälleenrakentamiseksi oli toimia yli valtiollisten rajojen ja alkaa tehdä yhteistyötä eurooppalaisen supervallan rakentamiseksi.

Tuo yritys on poikinut Euroopan Unionin, Rooman valtakunnan elpymisen, joka nykyisin käsittää 27 jäsenvaltiota, joista uskon, että ne lopulta jaetaan kymmeneksi hallintoalueeksi.

Danielin uni

Tämä profetia maailmanvaltojen sukkessiosta uudelleenvahvistettiin Danielille 48 vuotta myöhemmin, kun Herra antoi hänelle unen. Se on kerrottu luvussa 7.

Daniel näki sarjan kauhistuttavia petoja, jotka nousivat merestä, joka symbolisoi pakanakansoja.

pedotEnsimmäinen peto oli leijona, jolla oli kotkan siivet. Toinen peto oli karhu, joka nostettiin kyljelleen ja jolla oli suussansa kolme luuta. Kolmas peto oli leopardi, jolla oli neljä päätä ja neljä siipeä. Neljäs oli peto, jota Daniel kuvaili, että se oli ”kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä”. Sillä oli suuret rautaiset hampaat ja kymmenen sarvea, Se, mitä Daniel näki tässä unessaan, oli sama maailmanvaltojen sukkessio, jonka Nebukadnessarkin näki unessaan. Ero on siinä, että Nebukadnessar näki ne ihmisen näkökulmasta jonakin suurenmoisena ja kunniakkaana. Danielille Jumala näyttää ne sellaisina kuin itse ne näkee – ahnaina petoina.

Kun Daniel kauhuissaan tuijottaa viimeistä petoa, hän äkkiä huomaa, että eräs muu – ”pieni sarvi” – nousee kymmenen sarven joukosta ja vetää niistä pois kolme juurineen. Tällä pienellä sarvella on ihmisen silmät ja suu, joka ”herjaten puhuu”. Luvun 7 jakeessa 24 Danielille kerrotaan, että 10 sarvea edustavat kymmentä kuningasta ja että pieni sarvi alistaa niistä kolme ja alkaa sitten puhua rienauksia Korkeinta Jumalaa vastaan. Tämä on Antikristuksen, joka johtaa viimeistä pakanavaltakuntaa ja joka käsittää koko maailman, ensimmäinen esiintyminen Danielin kirjassa. Se tosiasia, että 10 sarven viimeinen valtakunta kasvaa neljännen pedon päästä, on selvä osoitus, että viimeinen pakanavaltakunta alkaa vanhan Rooman elpymisenä.

II Antikristuksen terrori

Nämä jakeet tuovat meidät Danielin lopunajan profetioiden toiseen tärkeään teemaan – Antikristukseen ja hänen demoniseen hallintoonsa. Danielia voitaisiin sanoa Antikristuksen profeetaksi, koska hän antaa meille enemmän tietoa tästä tyrannista kuin kukaan toinen profeetta, Ilmestyskirjan Johannes mukaan lukien.

Ottakaamme esim. luvun 7 jakeet 8, 20 ja 25. Profeetta kuvailee Antikristusta ylpeänä miehenä täynnä kerskailua, pilkkaajana, juutalaisten vainoojana ja sellaisena, joka muuttaa lain ja ajat. (Hän tietysti muuttaa länsimaisen lain, koska se perustuu Raamattuun ja hän muuttaa kalenterin, koska se on liitetty Jeesuksen syntymään.)

Meille kerrotaan edelleen, että hän vainoaa juutalaisia kolme ja puoli vuotta ja sitten, yhtäkkiä, hän ja hänen valtakuntansa tuhotaan.

Antikristuksen symboliset esikuvat

Lisää ymmärrystä Antikristuksen luonteesta ja menetelmistä voidaan löytää luvusta 8, jossa Daniel alkaa keskittyä häneen esittämällä sarjan Antikristuksen symbolisia esikuvia. Nämä symbolit esitettiin Danielille näyssä, joka annettiin hänelle kolme vuotta hänen luvussa 7 kerrotun petonäkynsä jälkeen. Jälleen kerran Daniel näki eläinten sukkession.

oinasEnsimmäinen eläin oli oinas, jolla oli kaksi sarvea, toinen toista pitempi (jakeet 3-4). Enkeli Gabriel ilmoittaa Danielille, että tämä oinas edustaa Meedo-Persian valtakuntaa (jae 20). ”Pitempi sarvi” edustaisi siten miestä joka tulisi hallitsemaan tätä valtakuntaa – nimittäin Dareios Suuri. Kaksi ominaisuutta, joita Daniel korostaa tässä miehessä, ovat hänen voimakas tahtonsa ja hänen egonsa, kuten käy ilmi siitä, että se teki mitä tahtoi ja tuli suureksi (jae 4).

vuohiSeuraavaksi Daniel näkee urosvuohen (KJV: he goat), jolla on keskellä otsaa ”uhkea” sarvi. Tämä vuohi liikkuu nopeasti ja hyökkää oinaan kimppuun tuhoten sen heti (jakeet 5-7). Gabriel selittää taas Danielille, että urosvuohi edustaa Kreikan valtakuntaa, joka tulee hävittämään Meedo-Persian (jae 21). ”Uhkea sarvi” oli tietysti Aleksanteri Suuren symboli.

Danielin kuvaus Kreikan valtakunnasta painottaa sen armeijan voimaa ja sen voittojen nopeutta. Tämä sopii siihen tosiasiaan, että Ilmestyskirjan mukaan Antikristus valloittaa koko maailman kolmessa ja puolessa vuodessa. Toinen Danielin painottama seikka on uhkean sarven ego. Meille kerrotaan, että ”kauris tuli ylen suureksi (KR38)” (jae 8).

Daniel päättää kuvauksensa urosvuohesta kertomalla, että tämä uhkea sarvi särkyy ja tilalle tulee neljä muuta sarvea (jae 8). Tämä profetia toteutui historiassa, kun Aleksanteri Suuri kuoli äkkiä 33- vuotiaana ja hänen valtakuntansa jakautui neljäksi valtakunnaksi, joita johtivat hänen neljä kenraaliaan.

Luvun 8 jae 9 tuo meidät kolmanteen Antikristuksen symboliseen esikuvaan. Palaten luvun 7 terminologiaan Daniel kutsuu tätä yksilöä ”pieneksi sarveksi”. Hän sanoo, että se nousee yhdestä neljäksi jakautuneen Aleksanterin valtakunnan osasta ja että se siirtyy kohti ”ihanaa maata”, joka on Israel. Tämä henkilö osoittautui olevan kreikkalainen tyranni, joka nousi hallitsemaan Aleksanterin valtakunnan Seleukidian aluetta, joka käsitti Syyrian ja Israelin. Hän oli hullu mies, joka piti itseään jumalana. Hän antoi itselleen nimen, ”Antiokus Epifanes”, joka merkitsee ”Antiokus ilmestynyt Jumala”. Juutalaiset antoivat hänelle pilkkanimen ”Antiokus Epimanes”, joka merkitsee ”Antiokus Hullu”! Se oli nimi, jonka hän hyvin ansaitsi.

Täydellinen Antikristuksen tyyppiesimerkki

Tarkastelkaamme ensin profetiaa ja sitten historian todistusta. Jakeet Daniel 8:9-12 kertovat, että ”pieni sarvi” polkee alas juutalaisia, pilkkaa Jumalaa, vahingoittaa juutalaista Temppeliä ja pysäyttää uhrit. Daniel jopa kertoo, kuinka kauan Temppelin häväistys kestää: ”Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa” (jae 14). Mitä todennäköisimmin tämä merkitsi, että uhrijärjestelmä keskeytettäisiin 1150 päivän ajaksi, koska uhreja oli kaksi päivässä, toinen aamulla ja toinen illalla (2. Moos. 29:38-43).

Josefus, juutalainen historioitsija, on antanut meille yksityiskohtaisen historiallisen kuvauksen näiden profetioiden täyttymisestä Antiokuksen brutaalissa hallinnossa. Tietoja löytyy myös Raamatun kaanoniin kuulumattomista 1. ja 2. Makkabilaiskirjoista.

Näiden lähteiden mukaan Antiokuksen ollessa mukana johtamassa hyökkäystä Egyptiin Jerusalemissa levisi huhu, että hänet oli tapettu. Tämä uutinen sai aikaan sen, että entinen ylimmäinen pappi nimeltä Jaason ryhtyi kapinaan. Antiokus oli erottanut Jaasonin ja nyt tämä näki tilaisuuden tulleen saada asemansa takaisin. Niin hän hyökkäsi Jerusalemiin kanssaan tuhannen miehen armeija. Antikristuksen nopea ja brutaali reaktio on kerrottu 2. Makkabilaiskirjan luvuissa 11-15:

Kun [Antiokus] kuuli siitä, mitä oli tapahtunut, hän päätteli, että Juudea oli kapinatilassa. Siksi hän marssi Egyptistä raivoten kuin villipeto ja aloitti ryntäämällä kaupunkiin. Sitten hän määräsi sotilaansa tappamaan armotta kaikki kohtaamansa ja teurastamaan kaikki, jotka hakivat suojaa taloistaan. Se oli nuorten ja vanhojen verilöyly, naisten ja lasten, neitsyiden ja vauvojen teurastus. Noiden kolmen päivän aikana tuli kahdeksankymmentätuhatta uhria, kun neljäkymmentätuhatta kuoli väkivaltaan ja yhtä monta myytiin orjuuteen. Tyytymättä tähän hänellä oli rohkeus mennä koko maailman pyhimpään Temppeliin … Saastaisilla käsillään hän tarttui pyhiin astioihin ja hänen epäpyhät kätensä pyyhkäisivät pois kaiken, mitä toiset kuninkaat olivat lahjoittaneet paikan kirkkauden ja kunnian edistämiseksi.

Tämän hullun miehen hirmuteot on kerrottu vieläkin yksityiskohtaisemmin 1. Makkabilaiskirjan 1. luvun jakeissa 23-67. Siellä kerrotaan, että hän ryösti Temppelistä kaiken – kaiken sen hopean, kullan ja kallisarvoiset astiat – ”jättäen paikan sekasortoon”.

Kaksi vuotta myöhemmin hän hyökkäsi Jerusalemiin uudelleen. Hän ryösti kaupungin, sytytti sen tuleen, repi maahan talot ja otti naiset ja lapset vangeiksi. Sitten hän antoi julistuksen, jossa kaikki juutalaiset tavat määrättiin lakkautettaviksi. Hän kielsi uhrit ja juhlat sekä sapatin pitämisen. Hän määräsi, että kaikki vastasyntyneet pojat oli jätettävä ympärileikkaamatta ja hän teki Tooran omistamisen kuolemanrangaistuksen alaiseksi rikokseksi.

Sitten hän jälleen saastutti Temppelin. Hän ”pystytti hävityksen kauhistuksen” alttarin yläpuolelle. Se oli kreikkalaisen Zeus-jumalan patsas.

Ensimmäisen Makkabilaiskirjeen jae antaa tarkan päivämäärän, jolloin Antiokus saastutti Temppelin pystyttämällä Zeus’in patsaan: ”Viidentenätoista päivänä Kislev-kuuta vuonna sataneljäkymmentäviisi.” Tämä on joulukuun 8. vuonna 168 eKr. Myöhemmin Makkabilaiskirjoissa kerrotaan, että Juudas Makkabealainen puhdisti Temppelin ja korjasi alttarin Kislev-kuun 25. päivänä 165 eKr., mikä toteuttaa täsmälleen Danielin 8. luvun jakeen 14 profetian 1150 päivästä (1. Makk. 4:52).

Daniel etsii ymmärrystä

Aleksanteri Suuri

Aleksanteri Suuri

Tässä vaiheessa luvussa 8 Danielille on annettu näky kolmesta kuninkaasta – Dareios, Aleksanteri Suuri ja Antiokus Epifanes. He kaikki ovat Antikristuksen symbolisia esikuvia, mutta Daniel ei ymmärrä sitä.

Niinpä hän pyytää Herralta näyn selitystä (jae 15). Vastaukseksi Herra lähettää enkeli Gabrielin, joka kertoo hänelle, että näky ”tarkoittaa määrättyä lopun aikaa” (jae 17).

Nämä selityksen sanat tekevät selväksi, että Antiokus ja toiset kuninkaat olivat vasta Antikristuksen symbolisia esikuvia. Todellinen Antikristus tulisi vasta lopunaikoina.

Todellinen Antikristus

Tämä tuo meidät Danielin ilmoitukseen todellisesta Antikristuksesta, jossa tulevat yhdistymään Dareioksen, Aleksanterin ja Antiokuksen piirteet. Kohta Daniel 8:23-26 antaa hänestä pelottavan kuvan, tosiasiassa niin pelottavan, että Daniel oli ”ällistynyt” (astounted) ja ”uupunut” (exhausted) ja sairastui useaksi päiväksi (jae 27). Hänen kuvaillaan olevan:

  1. ManInDarknessJulkea (insolent) (jae 23)
  2. Taitava vehkeilyssä (skillful in intrigue) (jae 23)
  3. Yliluonnollinen voimassa (jae 24)
  4. Hävittäjä (jae 24)
  5. Itsepäinen (jae 24)
  6. Viekas (jae 25)
  7. Petollinen (jae 25)
  8. Itsekeskeinen narsisti (egotistical) (jae 25)
  9. Jumalanpilkkaaja (jae 25)

Ainoa hyvä uutinen tässä kohdassa on, että Jumala lopulta tuhoaa Antikristuksen yliluonnollisesti (jae 25).

Lisätietoa Antikristuksesta

Seuraava viittaus Antikristukseen löytyy luvusta 9 Danielin profetiassa 70 vuosiviikosta (Dan. 9:24- 27). Danielille kerrotaan, että tullaan antamaan määräys jälleenrakentaa Jerusalem ja että 69 vuosiviikkoa myöhemmin (483 vuotta) Messias ”leikataan pois” (engl. cut off) ja Jerusalem tuhotaan jälleen.

Jakeessa 26 annetaan johtolanka, mitä tulee Antikristuksen henkilöllisyyteen:

”Then after the sixty-two weeks the Messiah will be cut off and have nothing, and the people of the prince who is to come will destroy the city and the sanctuary. And its end {will come} with a flood; even to the end there will be war; desolations are determined ” (Dan. 9:26, New American Standard Version, Suomalaisista käännöksistä on aika vaikea havaita tätä johtolankaa. Suom. huom.).

”And after threescore and two weeks shall Messiah be cut off, but not for himself: and the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary; and the end thereof shall be with a flood, and unto the end of the war desolations are determined (Dan. 9:26. KJV-1611).

Sanotaan siis, että Antikristus tulee kansasta, joka tulee tuhoamaan Temppelin Messiaan kuoleman jälkeen. Tuo kansa oli tietysti roomalaiset, joten Antikristus tulee polveutumaan roomalaisista.

Sitten jakeessa 27 Danielille ilmoitetaan, että viimeinen vuosiviikko juutalaisille – seitsenvuotinen Ahdistus – alkaa liittosopimuksen allekirjoittamisella juutalaisten ja Antikristuksen välillä, sopimuksen, joka mitä todennäköisimmin takaa Israelin rauhan ja sallii heidän jälleenrakentaa temppelinsä.

Paljastetaan kuitenkin myös, että kun 3½ vuotta viimeisestä 7 vuoden jaksosta on kulunut, niin Antikristus pettää juutalaiset. Kuten Antiokus, niin Antikristuskin saastuttaa Temppelin, lakkauttaa uhrit ja autioittaa kaupungin.

Jälleen kuitenkin vakuutetaan, että Antikristus itse tulee tuhoutumaan prosessissa. Danielille kerrotaan, että ”säädetty tuomio (tuho) vuodatetaan hävittäjän ylitse” (jae 27).

Antikristuksen kohtalo

WorldLeaderAntikristuksen lopullinen tuho vahvistetaan jälleen Danielin viimeisessä häntä koskevassa kohdassa. Se löytyy Danielinkirjan luvusta 11. Jälleen Daniel esittää sarjan petomaisia kuninkaita, jotka ovat Antikristuksen symbolisia esikuvia. On mielenkiintoista, että kolmella tärkeimmällä on A-kirjaimella alkava nimi:

  1. Persian neljäs kuningas Dareioksen jälkeen: Ahasveros (jae 2)
  2. Aleksanteri Suuri (jae 3)
  3. Antiokus III Suuri (jae 11)
  4. Antiokus Epifanes (jae 21)

Jälleen kerran Antiokus Epifanes esitetään Antikristuksen klassisena esimerkkinä (jakeet 21-35). Häntä luonnehditaan halveksittavana, petollisena, vehkeilijänä ja ihmisenä, joka on asettunut vastustamaan Jumalaa. Hänet esitetään myös soturina, joka tulee valloittamaan ja ryöstämään ja joka lopulta häpäisee juutalaisen Temppelin lakkauttamalla uhrit ja pystyttämällä ”hävityksen kauhistuksen”.

Jakeessa 36 tapahtuu äkillinen siirtyminen, kun Antiokus Epifanes muuntuu lopunajan Antikristukseksi:

Ja [jakeen 35 ”lopun ajalla”] kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika (Ahdistus) on lopussa …

Sen lisäksi, että on omapäinen narsisti ja pilkkaaja, kuten tämä kohta osoittaa, niin seuraavat jakeet osoittavat, että hän on myös militaristi ja ihminen, jolla on pakkomielle rahaan.

Alkaen jakeesta 40 meille annetaan yleiskatsaus Antikristuksen lopunajan sotilaallisesta offensiivista, joka tapahtuu Lähi-idässä mahdollisesti vastauksena tuon alueen valtioiden kapinaan. (jakeet 40-45).

Kerrotaan, että Antikristus hyökkää ”Ihanaan Maahan” (Israel) ja että ”Etelän kuningas” ja ”Pohjan kuningas” (mitä luultavimmin Egypti ja Syyria) hyökkäävät häntä vastaan. Hän valloittaa kaikki Lähi-idän valtiot paitsi Jordanian, jonne hänet estetään menemästä (mitä luultavimmin siksi, että juutalaisten jäännös tulee piileksimään siellä).

Hän etenee Egyptiin ryöstämään sen rikkauksia, mutta ”sanomat idästä ja pohjoisesta” säikähdyttävät häntä (mahdollisesti häntä vastaan kapinoivat Venäjän ja Kaukoidän armeijat). Hän vetäytyy alueelle merten välillä (KJV: between the seas. Suom. huom.) (Harmageddonin laakso) odottamaan näiden armeijoiden saapumista. Tässä laaksossa ”hänen loppunsa tulee” (Daniel 11:45, Joel 3:9-17 ja Ilm. 19:14-21).

Koko tätä Raamatun jaksoa voitaisiin kutsua nimellä ”Harmageddonin sotaretki”, koska se johtaa Antikristuksen tuohon laaksoon, jossa hän ja hänen armeijansa kärsivät täydellisen tappion hetkessä, kun Messias Jeesus palaa ja puhuu yliluonnollisen tuhon sanan (Sak. 14:12 ja 2.Ts. 2:8).

III Jeesuksen Kristuksen voitto

Tämä tuo meidät Danielin kirjan kolmanteen lopunajan teemaan. Se on se täydellinen voitto historiassa, jonka Jumala antaa Pojalleen. Ensimmäisessä tulemuksessaan Jeesusta parjattiin ja lopulta Hänet ristiinnaulittiin, mutta kun Hän palaa, Hänen julistetaan olevan oikeassa ja Häntä kunnioitetaan.

patsasEnsimmäinen välähdys tästä voitosta annetaan meille luvussa 2. Muistatko Nebukadnessarin unen jättiläismäisestä ja kauniista miestä esittävästä patsaasta? Viimeinen savesta ja raudasta tehty pakanavaltakunta, se, jota jalkaterät ja varpaat edustivat, tuhotaan yliluonnollisesti (Daniel 2:34-35).

Muistatko, kuinka se tuhottiin? ”Kivilohkareella, ilman ihmiskättä” (jae 34). Se iski jalkoihin ja murskasi ne sortaen koko patsaan ja sitten ”kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan” (jae 35).

Daniel selittää, että kivilohkare edustaa maan päälle tulevaa Jumalan valtakuntaa, joka tuhoaa Antikristuksen valtakunnan ja lopettaa kaikki pakanavaltakunnat (jakeet 44-45). Sakarja ja Ilmestyskirja ilmoittavat, että tämä tapahtuu Jeesuksen toisessa tulemuksessa.

Seuraava näky Herran voitosta on esitetty Danielin luvussa 7. Meille kerrotaan jakeissa 13 ja 14, että Daniel koki yöllisen näyn, jossa hän näki ”Ihmisen Pojan” (Jeesus), joka esitettiin ”Vanhaikäiselle” (Isä Jumala). Jeesukselle ”annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä” (jae 14). Jakeissa 18 ja 27 meille edelleen kerrotaan, että ”Korkeimman pyhät” (lunastetut) tulevat hallitsemaan koko maailmaa Jeesuksen kanssa.

Tämä näky Jeesuksen tulevasta hallinnasta pyhiensä kanssa on Raamatun profetian jatkuva aihe, joka löytyy sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista. (Ks.: Jes. 2:2-4, Jes. 9:6-7, Jes. 11:4-9, Sak. 14:1-9, 2.Tim. 2:12, Ilm. 2:26-27, Ilm. 3:21, Ilm. 5:9-10 ja Ilm. 20:4.)

IV Herran paluun ajoitus

Neljäs ja viimeinen Danielin kirjan teema liittyy Herran paluun ajoitukseen. Daniel antaa meille useita johtolankoja. Ensimmäinen löytyy 70 vuosiviikon profetiasta Daniel 9:24-27.

Tässä kuuluisassa profetiassa Daniel kertoo, että kaikki juutalaista kansaa koskevat profetiat tulevat toteutumaan 490 vuoden jakson lopulla. Sitten hänen profetiansa tekee selväksi, että ensimmäisten 483 vuoden ja viimeisten 7 vuoden välillä on aukko. Tiedämme Ilmestyskirjasta, että tämän profetian viimeiset 7 vuotta muodostavat Suuren Ahdistuksen, kun Jumala vuodattaa vihansa maailman kapinoivien kansojen päälle ja siinä prosessissa tuo juutalaisen kansan heidän omaan päämääräänsä, mikä saa aikaan suuren jäännöksen pelastuksen.

Siis ensimmäinen johtolanka, mitä tulee Herran paluuseen, on, että se tapahtuu Ahdistuksen lopussa. Tämä ajoitus vahvistetaan Uuden testamentin Ilmestyskirjassa (19:1-16).

Daniel vahvistaa tämän ajoituksen uudelleen luvussa 12. Siellä hän viittaa Suureen Ahdistukseen aikana, ”jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti” (Daniel 12:1). Hän sanoo, että jotkut juutalaisista ”pelastetaan” tämä kauhean ajanjakson lopulla aikana, jolloin muut juutalaiset hurskaat herätetään. Tämä on jälleen Ahdistuksen lopussa ja tapahtuu, kun Messias palaa. (Tätä ”pelastusta” kuvaillaan jakeessa Sakarja 12:10.)

Danielin luku 12 antaa lisäksi vielä kaksi johtolankaa, mitä tulee siihen, milloin Messias palaa. Nämä johtolangat ovat sellaisia, joita me sanomme ”ajan merkeiksi”. Ensimmäinen löytyy jakeesta 4, jossa Danielille kerrotaan, että kaikkien hänelle annettujen profetioiden toteutuminen tapahtuu ”lopunajalla”, jolloin matkustaminen ja tieto suuresti lisääntyvät. Tuo räjähdys tuli esiin 20. vuosisadalla ja on vain kiihtynyt aina tähän päivään saakka.

Sitten jakeissa 8 ja 9 Danielille kerrotaan, että hänen profetioitaan ei tulla ymmärtämään ennen ”lopunaikaa”. Tänä päivänä meidän täytyy olla tuossa ajassa, koska me nyt historiallisesta kehityksestä ja teknisistä keksinnöistä johtuen ymmärrämme lopunajan profetioita, joita kukaan ei ole koskaan ennen ymmärtänyt

Useimmat lopunajan profetiat esimerkiksi kiertävät jälleenperustetun Israelin valtion ympärillä. Kuinka noita profetioita olisi voitu ymmärtää ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948, tapahtumaa, jonka suurin osa kielsi voivan ikinä tapahtua aina siihen päivään saakka, jolloin se tapahtui?

Ja sitten on monia profetioita, joita ei koskaan ole voitu ymmärtää ilman moderneja teknologisia keksintöjä. Kuinka koko maailma voisi katsella Jerusalemin kadulla makaavaa kahta ruumista (Ilm. 11:9)? Satelliittitelevisio on tehnyt sen mahdolliseksi? Kuinka voisi kolmasosa maata palaa sodassa (Ilm. 8:7)? Ydinaseiden tulemus on tehnyt sen mahdolliseksi. Ja lista jatkuu.

Johtopäätös

Danielin uskomattomat profetiat tekevät selväksi, että sekä viha että kirkkaus ovat edessämme. Olemme Ahdistuksen kauhistuttavien päivien kynnyksellä, mutta niitä seuraa loistava aika, jolloin kaikki Jumalan pyhät sekä Vanhan että uuden Testamentin ajalta hallitsevat Jeesuksen kanssa kirkastetuissa ruumiissaan maan kaikkia kansoja.

Danielin profetiat tekevät myös selväksi, että Jumalalla on asiat hallinnassaan. Hän on valtaistuimella ja Hän ohjaa inhimillisten tapahtumien kulkua ja Hänellä on viisaus ja valta järjestellä kaikki saatanan ja ihmisen pahuus oman Poikansa voitoksi.

Danielin kaiken syrjäyttävä teema on Jumalan täydellinen kaikkivaltius. Kun yritämme selvitä yhä pakanallisemmaksi ja pahemmaksi käyvässä maailmassa, jossa elämme, niin muistakaamme Danielin sanoja, jotka ovat luvussa 2 jakeissa 20-23:

Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. Sinua, minun isieni Jumala, minä kiitän ja ylistän …

Read Full Post »

The Truth of the Virgin Birth
Dr. David R. Reagan, suom. SK

”Marian Ilmestys” (enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle) ranskalaisen taidemaalari Philippe de Champaigne’n vuonna 1644 maalaamana

”Marian Ilmestys” (enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle) ranskalaisen taidemaalari Philippe de Champaigne’n vuonna 1644 maalaamana

Haluaisin aloittaa aiheeni julistamisen heti alussa: Usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään on täysin olennainen kristilliselle uskolle. Jeesuksen neitseellisen syntymän kieltäminen merkitsee Jeesuksen jumaluuden kieltämistä ja jos Jeesus ei ollut Jumala lihassa, niin sinulla ja minulla ei ole mitään toivoa.

Oppi, jota vastaan hyökätään

Ja kuitenkin huolimatta neitseellisen syntymisen opin keskeisyydestä ja olennaisuudesta ei ole toista oppia koko kristikunnassa, jota olisi enemmän solvattu ja ivattu.

Ajattele Thomas Jefferson’ia. Hän oli deisti, joka hylkäsi yliluonnollisen. Hän tuotti oman versionsa Uudesta Testamentista. Se on leikkaa ja liimaa -työ, joka tuhosi neitseellisen syntymän, kaikki Jeesuksen ihmeet ja tietysti Hänen ylösnousemuksensa. Koskien ylösnousemusta Jefferson kirjoitti:

Päivä on tuleva, jolloin Jeesuksen mystinen sikiäminen neitsyen kohdussa Korkeimman Olennon kautta hänen isänään luokitellaan taruksi, kuten Minervan syntyminen Jupiterin aivoissa.1

Kun korkeamman kritiikin saksalainen koulukunta 20. vuosisadan alussa valtasi tämän maan, tuon liberaalin näkemyksen johtava ja suosittu puhemies oli Harry Emerson Fosdick, New York’in Riverside-kirkon pastori (kuvassa). Seuraavassa hänen ylimielinen huomautuksensa koskien neitseellistä syntymää: ”En tietenkään usko neitseelliseen syntymään. … Enkä tiedä yhtään älykästä saarnamiestä, joka uskoisi.”2

Vuonna 1983 julkaistussa kirjassaan, In Quest of Jesus (Jeesusta etsimässä), W. Barnes Tatum, Pohjois-Carolina’n Greensboro College’n professori, kutsuu neitseellistä syntymää ”teologiseksi taruksi.”3

Hans Kung, maineikas katolinen teologi, jota hänen oma kirkkonsa on virallisesti nuhdellut harhaoppisten käsitystensä vuoksi, sanoi neitseellisestä syntymästä näin: ”Vaikka neitseellistä syntymää ei voida ymmärtää historiallisbiologisena tapahtumana, sitä voidaan pitää merkityksellisenä symbolina ainakin tuolle ajalle.”4

Teologi Robert Funk, pahamaineisen Jeesus-seminaarin perustaja ja johtaja, kirjoitti nämä sanat koskien neitseellistä syntymää: ”Jeesuksen neitseellinen syntymä on solvaus modernille älylle ja se pitäisi hylätä. Sitä paitsi se on turmiollinen oppi, joka vähättelee naisia.”5

Ja sitten on tietysti vielä John Shelby Spong, Newark’in episkopaalinen piispa, joka on kuuluisa luopioista näkemyksistään. Seuraavassa mitä sanottavaa hänellä oli koskien neitseellistä syntymää:

Aikanaan kertomus neitseellisestä syntymästä tulee liittymään Aadamin ja Eevan seuraan … selvästi tunnustettuina mytologisina osatekijöinä uskon perinteessämme, joiden tarkoitus ei ollut kuvailla kirjaimellista tapahtumaa, vaan vangita Jumalan tuonpuoleiset ulottuvuudet ensimmäisen vuosisadan inhimillisten olentojen maallisin sanoin ja käsittein.6

Toisin sanoen neitseellinen syntymä on, kuten tarina Aadamista ja Eevasta, vain primitiivisten ja tietämättömien ihmisten uneksima myytti.

Näiden hyökkäysten merkittävyys

Hämmästyttävä seikka koskien kaikkia näitä esimerkkejä, on se tosiasia, että kaikki lainaamani henkilöt olivat tunnustavia kristittyjä! En siis puhu ateistien tai agnostikkojen hyökkäyksistä. Heidän hyökkäyksensä ovat odotettuja. Minä puhun nyt tunnustavien kristittyjen hyökkäyksistä.

Ja ettet luulisi, että tämän kaltainen epäusko on tunnusomaista vain kaikkein liberaaleimmille kristityille, niin ottakaamme tarkastelumme kohteeksi Rob Bell. Hän on Michigan’in Grand Rapids’issa sijaitsevan Mars Hill -megaseurakunnan pastori. Lisäksi hän on yksi sellaisen liikkeen johtajista, jota kutsutaan esiintulevaksi seurakuntaliikkeeksi (Emergent Church Movement), liikkeeksi, joka väittää olevansa evankelikaalinen, mutta todellisuudessa on luopio. Bestseller-kirjassaan Velvet Elvis: Repainting the Christian Faith (Sametti-Elvis: Kristinuskon uudelleen maalaaminen) Rob Bell, koskien neitseellistä syntymää, kirjoittaa seuraavaa:

Jos saisit tietää, että Jeesuksella olikin maallinen isä nimeltä Larry ja he löytävät Larry’n haudan, ottavat DNA-näytteitä ja osoittavat ilman epäilyksen häivääkään, että neitseellinen syntymä oli todellisuudessa vain mytologisoimista. … Voisitko silti olla kristitty?7

Huomaa, kuinka salakavala hän on lausunnossaan. Ilman että kieltäisi neitseellistä syntymää, hän vain etenee heittäen kaikenlaisia sitä koskevia epäilyksiä tehden niiden kautta selväksi, että jos se on myytti, se ei vaaranna hänen uskoaan, koska hän ilmeisestikään ei katso sen olevan olennaista kristinuskossa.

Hämmästyttäviä syntymiä

So, what about it? Onko neitseellinen syntymä vain palanen mytologiaa? Vaikuttaako se mitenkään kristilliseen uskoon? Raamattu kertoo monista ainutlaatuisista syntymistä. Iisak esimerkiksi syntyi lähes 100-vuotiaille vanhemmille. Ja sitten ovat Simsonin, Samuelin ja Johannes Kastajan syntymät – jotka kaikki syntyivät hedelmättömille naisille

McCaughey’n seitoset

Samalla tavalla on tapahtunut muutamia huomattavia syntymiä Raamatun aikojen jälkeen – kuten Dionne’n viitoset Kanadassa vuonna 1934, ensimmäinen lajissaan, jossa kaikki selviytyivät imeväisiksi. Vuonna 1974 Etelä-Afrikassa Rosenkowitz’in perheeseen syntyi kuutoset; jälleen ensimmäinen sellainen synnytys, jossa kaikki kuusi jäivät eloon. Ja sitten olivat vielä McCaughey’n seitoset Iowa’ssa vuonna 1997, joille ovat pärjänneet vain Suleman’in kahdeksaiset, jotka syntyivät Kaliforniassa vuonna 2009.

Kuitenkaan mikään näistä synnytyksistä, niin näyttäviä kuin ehkä ovatkin olleet – ei ole nykyisen ajan näyttävin synnytys. Hämmästyttävimmäksi syntymiseksi sitten Raamatun aikojen olisi ehkä katsottava Louise Brown’in syntyminen Lancashire’ssa Englannissa heinäkuun 25. päivänä 1978. Hän oli ensimmäinen ihmisruumiin ulkopuolella siinnyt vauva – ensimmäinen ”koeputkilapsi”.

Maailman ensimmäinen koeputkilapsi, Louise Brown, täytti 30 vuonna 2008

Historia todistaa hedelmättömien kohtujen synnyttäneen. Historia todistaa hämmästyttävistä moninkertaisista synnytyksistä. Historia todistaa syntymisestä kohdun ulkopuolella.

Kuitenkaan mikään näistä syntymistä ei ole yhtä hämmästyttävä, yhtä ihmeellinen, yhtä ällistyttävä, kuin Nasaretin Jeesuksen syntymä – syntymä, jonka Jumalan enkelit julistivat Betlehemin paimenille. Jeesus Nasaretilaisen syntymä on koko kirjoitetun historian ainutlaatuisin syntymä, sillä Raamattu kertoo meille, että Hän syntyi neitsyestä ja haluaisin, että menemme siihen nyt heti – Raamattuun. Aloittakaamme Jeesuksen neitseellisen syntymän tutkimus tutkimalla Raamattua.

Jeesuksen neitseellinen syntymä

Pystyttääksemme tutkimuksemme näyttämön pohtikaamme kohtaa Matteus 1:18-21. Otan nämä jakeet raamatunkäännöksestä, joka tuskin on sinulle tuttu. Siitä käytetään nimeä Juutalainen Uusi Testamentti. Sen on kääntänyt David Stern, Jerusalemissa asuva messiaaninen juutalainen.8

Tämän käännöksen päämäärä on osoittaa, että UT on juutalaisten kirjoittama kirja ja juutalaisen kulttuurin läpitunkema. Hän tekee sen palauttamalla ihmisten ja paikkojen juutalaiset nimet, jotka on anglikanisoitu englantilaisissa käännöksissämme (ja suomalaistettu suomalaisissa). Ajattele tarkoin tätä hyvin tuttua kohtaa (Matt. 1:18-23):

  1. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Miriam oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Ruach HaKodesh’ista [Pyhästä Hengestä].
  2. Hänen tuleva miehensä Joosef, oli mies, joka teki sitä, mikä oli oikein, joten hän suunnitteli purkaa kihlauksen hiljaisuudessa sen sijaan, että saattaisi hänet julkiseen häpeään.
  3. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin hänelle ilmestyi unessa Adonain enkeli ja sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Miriamia kotiisi tykösi vaimoksesi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Ruach HaKodesh’ista.
  4. Hän on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeshua [joka tarkoittaa, ’Adonai pelastaa’,], sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”
  5. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Adonai on puhunut profeetan kautta:
  6. ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja he kutsuvat Häntä nimellä Immanuel.” [joka tarkoittaa: ”Jumala meidän kanssamme.”]

Saatanallinen hyökkäys

Kuten voit nähdä, Raamattu sanoo selvästi, että Jeesus syntyi neitsyestä ja luulen, ettei ole liioiteltua sanoa, että Saatana vihaa tosiasiaa neitseellisestä syntymästä. Hän vihaa sitä, koska se todistaa Jeesuksen jumaluudesta ja Saatana on päättänyt tehdä kaiken mahdollisen saadakseen maailman vakuuttuneeksi, että Jeesus oli vain ihminen.

Ajattele esimerkiksi erästä suosittuun Broadway-musikaaliin ja sen esitykseen sisältyvistä lauluista. Maria Magdaleena laulaa Jeesuksesta, kun tämä nukkuu. Sanat menevät jotenkin näin (korostus lisätty):9

I don’t know how to love him
What to do, how to move him.
I’ve been changed, yes really changed.
In these past few days, when I’ve seen myself,
I seem like someone else.
I don’t know how to take this.
I don’t see why he moves me.
He’s a man. He’s just a man.
And I’ve had so many men before,
In very many ways,
He’s just one more.

En tiedä kuinka rakastaa häntä
Mitä tehdä, kuinka vaikuttaa häneen.
Olen muuttunut, todella muuttunut.
Näinä menneinä päivinä, kun olen nähnyt itseni,
tuntuu kuin olisin joku toinen.
En tiedä, kuinka tämä tulisi ottaa.
En näe, miksi hän vaikuttaa minuun.
Hän on mies. Hän on vain mies.
Ja minulla on ollut monia miehiä ennenkin,
hyvin monin tavoin,
Hän on vain yksi lisää.

Huomaa sanat: “Hän on mies. Hän on vain mies.” Saatana on järjestänyt tämän kaltaisia hyökkäyksiä neitseellistä syntymää vastaan aina siitä saakka, kun se julistettiin Beetlehemin paimenille. Filosofit ja tiedemiehet pilkkaavat sitä – ei yhtään enempänä, kuin ”lapsellisena myyttinä”. Juutalaisten johtajat varhaisimmista ajoista saakka ovat hylänneet sen ”julmana väärennöksenä”. Ja mikä kaikkein murheellisinta, monet nykyajan kristityt teologit väittävät, että se on ”epäolennainen legenda”.

Sassoferrato’n madonna ja lapsi

Sassoferrato’n madonna ja lapsi

Saatanan hyökkäykset ovat olleet hyvin onnistuneita.

Tänä päivänä monet kristillisten seminaarien professorit törkeästi kieltävät neitseellisen syntymän. Itse asiassa rohkenisin sanoa, että se on kristinuskon ivatuin oppi. Se yleensä torjutaan vain ”uutena tulokkaana myyttien joukossa (johnny-come-lately myth), ensimmäisen vuosisadan tietämättömän paimenporukan esiin loihtimana.

Tätä havaintoa tukevat gallupit. Vuonna 1998 Harris’in ryhmä haastatteli yli 7000 pappismiestä USA:ssa ja totesi, että seuraavat prosenttiosuudet pappismiehistä kielsivät neitseellisen syntymän:10

  • 19 % Amerikan luterilaisesta papistosta
  • 34 % Amerikan baptistipastoreista
  • 44 % episkopaalisista papeista
  • 49 % presbyteerisistä saarnamiehistä
  • 60 % metodistipapistosta
  • 79 % kongregationaalisista pastoreista

Tämä epäusko papiston keskuudessa vaatii veronsa Amerikan kansan keskuudessa. Vuonna 1998, jolloin papiston haastattelu tehtiin, 83 % amerikkalaisista uskoi neitseelliseen syntymään. Kymmenen vuotta myöhemmin tuo prosenttiosuus oli pudonnut 20 yksikköä eli 61 %:iin.11

Nämä kyselyt kuitenkin osoittavat, että kansan keskuudessa on paljon enemmän uskoa Jumalan Sanaan kuin papiston keskuudessa!

Epävarmuus (ambivalence) Jeesuksen aikana

On mielenkiintoinen asia, että tämä epävarmuus koskien Jeesuksen alkuperää, ei ole mitään uutta. Jopa Jeesuksen aikana Hänen alkuperänsä oli epävarmuuden ja jatkuvan spekulaation kysymys.

Johanneksen 6. luvussa kerrotaan, että juutalaisten johtajat pilkkasivat hänen väitettään, että Hän oli tullut taivaasta. He sanoivat: ”Kuinka voit väittää, että olet tullut taivaasta, kun me tunnemme äitisi ja isäsi?”

Johanneksen 7. luvussa kerrotaan, että jotkut Jerusalemin asukkaista hylkäsivät Jeesuksen väitteen, että Hän on Messias, koska sanoivat: “Kuitenkin, me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on.”

Ja Johanneksen 8. luvussa kerrotaan, että jotkut kansasta syyttivät Jeesusta aviorikoksesta syntyneeksi, samalla kun toiset sanoivat hänen olevan sekarotuinen samarialainen.

Toinen mielenkiintoinen seikka on, että Jeesus itse paljasti syyn tähän kaikkeen epävarmuuteen alkuperästään. Seuraavassa, mitä Hänellä oli sanottavaa siitä jakeissa Matteus 16:13-17:

  1. Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?”
  2. Niin he sanoivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista”.
  3. Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?”
  4. Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
  5. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on ”

Pane tarkoin merkille viimeinen jae. Jeesus sanoi, että Isä Jumala oli ilmoittanut Pietarille Hänen jumaluutensa. Se tarkoittaa, että ainoa mahdollisuus kuinka kukaan voi koskaan tietää Jeesuksen jumaluuden, on jumalallisen ilmoituksen kautta Jumalalta. Ihminen ei milloinkaan tule tähän tietoisuuteen filosofian, teologian tai tieteen kautta. Se täytyy ilmoittaa.

Oman tietonsa kautta ihminen päättelee aina, että Jeesus oli suuri oppinut, innoitettu opettaja, visionäärinen profeetta, moraalinen johtaja – tai vaikka mitä.

Oman järkensä varassa ihminen kuitenkin aina ohittaa sen keskeisen tosiasian, että Jeesus on Elävän Jumalan Poika, ja siksi lihassa toimiva ihminen aina kieltää neitseellisen syntymän, koska neitseellinen syntymä ja Jeesuksen jumaluus ovat erottamattomat.

Jos Jeesus on Jumala, niin Hänen on täytynyt syntyä Jumalasta. Hän ei voi olla syntynyt inhimillisistä vanhemmista. Minun kantani on siksi, että neitseellisen syntymän kieltäminen merkitsee Jeesuksen jumaluuden kieltämistä.

Sillä kuten näet, niin ilman neitseellistä syntymää Jeesus on – Broadway-musikaalin sanoin – “vain uusi mies” syntynyt sen saman synnin luonnon kanssa, jonka me kaikki perimme Aadamilta. Ja jos Jeesus on vain uusi mies, niin sinulla ja minulla ei ole mitään toivoa missään eikä milloinkaan. Siksi neitseellinen syntymä ei ole toisarvoinen kysymys. Se on kristilliselle uskolle keskeinen.

Neitseellisen syntymän keskeisyys

Tarkastelkaamme hetkisen ajan neitseellisen syntymän keskeisyyttä. Miksi se on niin tärkeä kristinuskolle? Väittäisin, että siihen on kolme syytä.

Ensiksikin se liittyy Raamatun eheyteen Jumalan Sanana. Raamattu sanoo yksikäsitteisesti, että Jeesus syntyi neitsyestä. Jos se ei pidä paikkaansa, niin mitä me silloin voimme uskoa Raamatusta? Jos se, mitä se sanoo Jeesuksen syntymästä, on tarua, niin kuinka voimme uskoa siihen, mitä se sanoo Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan?

Toiseksi, se liittyy Jeesuksen uskottavuuteen Messiaana. Ollakseen Vapahtajamme, Jeesuksen oli täytettävä kolme ehtoa:

  1. Hänen oli oltava ihminen. Yksikään enkeli ei voinut kuolla.
  2. Hänen oli oltava Jumala. Pelkästään kuolevainen ei voinut kantaa sitä ääretöntä hintaa, joka oli maksettava syntiemme tähden.
  3. Hänen oli oltava synnitön. Syntinen ei voinut kuolla toisten syntien tähden.

Neitseellinen syntymä takasi kaikkien näiden kolmen ehdon täyttymisen:

  1. Koska Hän syntyi Mariasta, Hän oli
  2. Koska Hän sikisi Pyhästä Hengestä, Hän oli
  3. Koska Hän syntyi pyhäksi ilman synnin luontoa, Hän oli kelvollinen palvelemaan

Viimeinen kohta on äärimmäisen tärkeä. Vaikka sekä Aadam että Eeva kumpikin tekivät syntiä, niin Jumala piti Aadamia vastuullisena (1. Moos. 3:17-19). Room. 5:12-21 painottaa tätä seikkaa. Se sanoo, että aivan kuten kuolema tuli maailmaan yhden ihmisen, Aadamin, synnin kautta ja sai aikaan tuomion kaikille, niin myös elämän ja vanhurskauden toivo on tullut yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Olennaista on, että synnin luonto välittyy isän kautta ja siksi, jotta Jeesus saattoi syntyä ilman synnin luontoa, Hänen oli synnyttävä ilman maallista isää ja tämä tuo meidät toiseen tärkeään seikkaan. Se ei ollut Jeesuksen syntymä, joka oli ihme. Hänhän oli Marian kohdussa 9 kuukautta ja syntyi aivan kuin kuka tahansa. Se, mikä oli ihme, oli Hänen sikiämisensä. Suuressa luomisen ihmeessä Pyhä Henki asetti Hänet Marian kohtuun.

Tri. Henry Morris, Institute for Creation Research’in perustaja, kuvailee prosessia näin:

Joosef ja Kristus-lapsi

Joosef ja Kristus-lapsi

Marian kohdussa kasvavan ruumiin, voidakseen olla vapaa syntyperäisestä synnin vammasta, on täytynyt olla erikoisesti luotu täysin täydelliseksi ja Pyhän Hengen sinne asettama.

Kristus oli lisäksi “Daavidin siemenestä” (Room. 1:3), koska Maria, joka itse oli Daavidin siementä, ravitsi ja synnytti Hänen ruumiinsa. Silti Hän olisi Ihmisen Poika, joka jakoi kaiken yleisen inhimillisen kokemuksen sikiämisestä kuolemaan syntiä lukuun ottamatta. Hän on todella ”naisen siemen” (1. Moos. 3:15), jonka ruumis on muodostunut – ei miehen siemenestä eikä myöskään naisen munasolusta – vaan kasvanut itse Jumalan naisen ruumiiseen istuttamasta ainutlaatuisesta siemenestä.

Se merkitsee, että Jumala välittömästi muodosti ruumiin toiselle Aadamille, aivan kuten ensimmäisellekin (1. Moos. 2:7).

Tämä ei ollut yhtään vähemmän kuin luomisen ihme, johon suoritukseen vain Jumala pystyi.12

Ilmoitus

Palatkaamme nyt Raamattuun ja jatkakaamme syntymäkertomuksessa lukemalla Luukkaan 1. luvusta alkaen jakeesta 26 – käyttäen jälleen juutalaista Uutta Testamenttia.

  1. Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gavrielin Galilin kaupunkiin, jonka nimi on Natseret,
  2. neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Miriam.
  3. Lähestyessään häntä enkeli sanoi: ”Shalom, armoitettu nainen! Adonai olkoon sinun kanssasi!”
  4. Mutta hän huolestui suuresti hänen sanoistaan ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
  5. Enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Miriam, sillä sinä olet saanut suosion Jumalan kanssa.
  6. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeshua.
  7. Hän on oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman HaElyon’in [Korkeimman] Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen esi-isänsä, valtaistuimen;
  8. ja hän on hallitseva Jaakobin huonetta iankaikkisesti – hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

Pysähtykäämme hetkeksi, koska haluan muistuttaa eräästä hyvin tärkeästä tosiasiasta: se henkilö, joka kirjoitti nämä jakeet, oli mies nimeltä Luukas, joka sattui olemaan lääkäri.

Tämä on tärkeää, koska hän antaa meille enemmän tietoa neitseellisestä syntymästä kuin kaikki toiset evankeliumien kirjoittajat yhteensä.

Lääkäri Luukas

Lääkäri Luukas

Ja luulenpa, ettei se ollut sattuma. Ajattelehan – Jumala käytti lääkäriä, tiedemiestä, antamaan meille tarkkoja tosiasioita koskien neitseellistä syntymää! Ja minä uskon, että Jumala teki sen tarkoituksella, jotta kukaan ei voisi oikeutetusti hyljätä kertomusta tietämättömän ja taikauskoisen ihmisen mytologisina kuvitelmina. Neitseellisen syntymän tärkein todistaja on lääketieteen tohtori!

Toinen seikka, joka meidän täytyy muistaa pohtiessamme näitä Luukkaan jakeita, on, että tuohon aikaan ei ollut sellaisia asioita kuin pakkoavioliitot – niitä ei tunnettu!

Virallinen avioliittosopimus, nimeltä Ketubah, neuvoteltiin ja allekirjoitettiin, jossa vaiheessa parin katsottiin olevan naimisissa, mutta avioliitto tuli valmiiksi vasta 9-12 kuukauden odotusajan jälkeen. Tuona aikana aviomies valmisti heille talon, jossa asua ja vaimo todisti uskollisuutensa.

Ja jos nainen tuli raskaaksi tuona aikana, niin se oli hyvin vakava asia. Se merkitsi, että hänet joko kivitettäisiin kuoliaaksi uskottomuudesta tai muutoin nöyryytettäisiin erosäädöksellä. Niinpä Gabrielin ilmoitus, että Maria oli tuleva raskaaksi tuona odotusaikana, toi mukanaan vähintäänkin vakavia seurauksia.

Pohtikaamme Marian reaktiota Gabrielin ilmoitukseen:

  1. ”Kuinka tämä voi tapahtua, koska minähän olen neitsyt?” kysyi Miriam enkeliltä.
  2. Enkeli vastasi hänelle: ”Ruach HaKodesh [Pyhä Henki] tulee sinun päällesi, HaElyon’in [Korkeimman Jumalan] voima varjoaa sinut; sentähden myös sinulle syntyvä pyhä lapsi pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
  3. ”Sinulla on sukulainen Elisheva, joka on vanha nainen; ja kaikki tietävät, että hän on hedelmätön, mutta hän kantaa kohdussaan poikaa ja on raskaana kuudetta kuukautta,
  4. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
  5. Miriam sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”.

Marian vastaus

Ensimmäinen asia, joka meidän täytyy huomioida Marian vastauksessa, on, että vaikka hän todennäköisesti ei ollut vanhempi kuin 14, hän ei ollut lapsi. Hän tiesi, mitä se edellytti saada vauva ja niinpä hän välittömästi huudahti: ”Kuinka tämä voi tapahtua, minähän olen neitsyt?” Gabriel vastaa kertomalla hänelle, että sikiäminen on oleva ihme Pyhän Hengen voimasta. Epäilen, että Marialla ei ollut mitään käsitystä, mitä se merkitsi – aivan kuten mekään emme tänä päivänä täysin ymmärrä sitä – mutta siitä huolimatta tietäen, että se suuresti hankaloittaisi hänen elämäänsä ja suhdettaan Joosefiin, hän vastasi: ”Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Hyvät ystävät, se oli uskomattoman rohkea uskon julistus!

Marian viattomuus

Marian vastaus ei kuitenkaan ole ainoa osoitus hänen viattomuudestaan. Lisätodisteita voidaan löytää Luukkaan kertomuksesta. Jatkakaamme lukemista:

  1. Viivyttelemättä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin,
  2. jossa Sakarja asui, meni hänen taloonsa ja tervehti Elishevaa.
  3. Kun Elisheva kuuli Miriamin tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan. Elisheva täytettiin Ruach HaKodesh’illa [Pyhällä Hengellä]
  4. ja puhui suurella äänellä: ”Kuinka siunattu sinä oletkaan naisten joukossa! Ja kuinka siunattu onkaan lapsi sinun kohdussasi!
  5. ”Mutta kuka olen minä, että minun Herrani äidin pitäisi tulla minun tyköni?
  6. Sillä heti kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani!
  7. ”Sinä olet todella autuas, koska olet luottanut, että se lupaus, jonka Adonai on antanut sinulle, toteutuu.”

Huomaa, että nimenomaan näissä jakeissa Marian viattomuus vahvistetaan uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi ensimmäinen seikka, jonka ne kertovat meille, on, että Maria kiiruhti sukulaisen, Elisabetin, tykö jakamaan hänen kanssansa hyvän uutisen raskaudestaan. Sallinet minun kysyä kuinka monen raskaaksi tulleen naimattoman tytön olet koskaan nähnyt käyttäytyvän noin? He ovat tavallisesti häpeän valtaamia ja viimeisiä, joiden he haluavat tietävän tilanteestaan, ovat heidän sukulaisensa!

Hänen viattomuuttaan vahvistaa vielä enemmän se tosiasia, että hän valitsi pappisperheen, jonka kanssa jakoi uutisen! Se tarkoittaa, että Elisabetin mies, Sakarias, oli pappi. Jos Maria oli raskaana huoruudesta, niin Sakariaan velvollisuus olisi ollut ilmiantaa hänet ja saattaa oikeuteen ja kivitettäväksi hengiltä.

Luulen, että Marian viattomuutta vahvistaa myös Elisabetin reaktio, kun hän huudahti: ”Kuinka siunattu sinä oletkaan naisten joukossa! Ja kuinka siunattu onkaan lapsi sinun kohdussasi!” Hän teki sen ennen kuin Maria edes ehti kertoa käyntinsä tarkoitusta!

Kohta sanoo, että hän teki sen Pyhän Hengen voitelun alaisena. Toisin sanoen Elisabetille annettiin yliluonnollinen tiedon sana ja tämän on täytynyt palvella Gabrielin Marialle antaman sanoman vahvistuksena.

Ja lisävahvistusta antaa Johannes Kastaja, joka tuolloin oli vielä äitinsä Elisabetin kohdussa. Hän alkoi hypähdellä ilosta äitinsä kohdussa, kun Maria saapui, koska tunsi Messiaan läsnäolon!

Marian virsi

Jatkakaamme todisteiden etsimistämme Marian viattomuudesta. Seuraava todiste löytyy kauniista laulusta, jonka Maria laulaa Elisabetille:

  1. Silloin Miriam sanoi: ”Minun sieluni suuresti ylistää Adonaita,
  2. ja minun henkeni riemuitsee Jumalassa, Vapahtajassani,
  3. joka on huomioinut palvelustyttönsä hänen alhaisuudessaan. Sillä kuvittele sitä! Tästedes kaikki sukupolvet sanovat minua autuaaksi.
  4. Voimallinen on tehnyt minulle suuria! Todellakin, Hänen nimensä on Pyhä;
  5. ja jokaisessa sukupolvessa Hänellä on laupeus niille, jotka Häntä pelkäävät.”

Kysyn sinulta, kuka naimaton ja raskaana oleva tyttö, on koskaan käyttäytynyt näin laulaen ylistysvirsiä Jumalalle sukulaistensa edessä? Marian käytös on viattoman käytöstä!

Joosefin reaktio

Hänen viattomuutensa vahvistetaan sillä, mitä Matteus kertoo meille hänen miehensä Joosefin menettelystä. Matteus sanoo, että koska Joosef oli hurskas mies, niin hän ensin tahtoi erota Mariasta hiljaisesti, mutta sitten muutti mielensä ja päätti edetä avioitumalla, koska hänelle ilmestyi enkeli ja sai hänet vakuuttuneeksi Marian viattomuudesta (Matt. 1:18-23).

Matteus tekee selväksi, että Joosefin alkureaktio uutiseen Marian raskaudesta oli järkytys. Hän oli selvästi viaton osapuoli ja hänen halunsa jatkaa avioitumalla osoitti, että enkelin vierailu sai hänet vakuuttuneeksi, että myös Maria oli täysin viaton.

Maailman vastaväitteitä

Maailma, mukaan lukien jotkut tunnustavat kristilliset johtajat, kuitenkin kirkuu: ”Hölynpölyä!” ”Se on tieteellisesti mahdotonta!” he sanovat. Hyvä, tietysti se on sitä! Mutta Jeesuksen sikiäminen olikin Jumalan ihme, jonka suoritti se Yksi, joka puhui koko maailmankaikkeuden olevaiseksi. Kuten Gabriel sanoi Marialle: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Kriitikot vastaavat: ”Mutta sehän on mainittu vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Markuksella ja Johanneksella ei ole siitä mitään mainintaa, eikä siitä ole myöskään mitään mainintaa Paavalin, Pietarin eikä Johanneksen kirjeissä.” Vastaan tähän kysymällä: ”Kuinka monta kertaa Jumalan täytyy sanoa, jotakin, että se olisi totta?” Minulle riittää yksi kerta.

Se on ilmoitettu tarkemmin kahdessa evankeliumissa ja Paavali viittaa siihen epäsuorasti jakeessa Gal. 4:4, jossa hän viittaa Jeesukseen ”naisesta syntyneenä”, mikä on hyvin erikoislaatuinen sanonta miesten hallitsemassa kulttuurissa. (KR33/38: vaimosta, valitettava käännösvirhe. Suom. huom.)

Kriitikot torjuvat tämän väittämällä, että varhaiset kristityt vain yrittivät jumaloida Jeesuksen liittämällä hänen syntymänsä pakanallisiin myytteihin suurista ihmisistä, kuten Aleksanteri Suuri – ihmisistä, joiden oletettiin syntyneen jumalan ja maallisen naisen liitosta. Kuitenkin kaikki sellaiset myytit karkeasti kuvailivat jumalia, jotka tulivat maan päälle ja harjoittivat seksiä naisten kanssa.

Ajatus, että ensimmäisen vuosisadan oikeaoppiset juutalaiset yrittäisivät jumaloida Messiaansa soveltamalla Häneen pakanallisia myyttejä, on naurettava. Yhtä naurettavaa on uskoa, että he omistaisivat elämänsä myytille ja olisivat valmiita kuolemaan sen puolesta.

Kriitikoiden viimeinen hengenveto on heidän väitteensä, että neitseellinen syntymä ei ollut ennakoitu missään heprealaisissa Kirjoituksissa ja siksi sen täytyi olla myytti, jonka tietämättömät ja taikauskoiset ihmiset myöhemmin loihtivat esiin.

Tämä kuitenkin ohittaa sen tosiasian, että ne kaksi kirjoittajaa, jotka mainitsevat neitseellisen syntymän, olivat kumpikin oppineita miehiä – Matteus, entinen roomalainen verojen kerääjä ja Luukas, lääketieteen tohtori.

Väite ohittaa myös sen tosiasian, että Messiaan neitseellinen syntymä ehdottomasti oli ennakoitu Raamatun profetiassa.

Raamatun profetia

Kun Aadam ja Eeva historian aamunkoitossa Eedenin paratiisissa tekivät syntiä, niin Jumala lupasi heille, että eräänä päivän heidät tuotaisiin sovintoon Hänen kanssaan ”naisen siemenen” kautta. Tuohon ilmoitukseen sisältyy selvästi Messias, joka syntyisi neitsyestä. Voit löytää tämän ilmoituksen jakeesta 1. Moos. 3:15:

Ja minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Tuhansia vuosia myöhemmin profeetta Jesaja ilmoitti, että Messias nimenomaan syntyisi neitsyestä. Jakeesta Jes. 7:14 löydämme nämä sanat: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”

Jotkut liberaaliteologit väittävät, että tässä kohdassa käytetty heprean neitsyttä tarkoittava sana voi myös tarkoittaa ”naimaton tyttö” (engl. maiden), mutta he katsovat sormien läpi kahta tosiasiaa:

  • Kun heprealainen Raamattu käännettiin kreikaksi noin 280 vuotta ennen Jeesusta ja tuloksena saatiin käännös nimeltä Septuaginta, niin ne 70 juutalaista oppinutta, jotka tekivät käännöstyön, käyttivät tässä kohdassa kreikan sanaa, joka voi tarkoittaa vain neitsyttä, koska se oli heidän tulkintansa tämän kohdan merkityksestä.
  • Ja tuo sana, parthenos, on se sana, jota Matteus käytti evankeliumissaan lainatessaan profetiaa. Se voi jälleen tarkoittaa ainoastaan neitsyttä.

Todisteisiin perustuva usko

Kuten olemme nähneet, Raamattu on täynnä luotettavia todisteita neitseellisestä syntymästä. Kuitenkaan ne eivät todista neitseellistä syntymää, koska neitseellinen syntymä, kuten Jeesuksen Kristuksen jumaluus ja Hänen ylösnousemuksensa täytyy lopultakin ottaa vastaan uskolla.

Meitä ei kuitenkaan vaadita harjoittamaan sokeaa uskoa. Meille annetaan vankat todisteet, joille perustaa uskomme.

Silti maailma edelleen kirkuu: ”Se on mahdotonta!”

Vastatessamme meidän täytyy pitää mielessä enkeli Gabrielin sanat Marialle. Hän sanoi: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Se, mitä maailma tänä päivänä niin epätoivoisesti tarvitsee, on Marian yksinkertainen lapsenkaltainen usko, kun hän sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”.

Ajatuksia Mariasta

Sitä ajatellen haluaisin lisätä sanan Mariasta. Protestanttisessa perinteessä hänet on lähes täydellisesti sivuutettu johtuen pääasiassa siitä tosiasiasta, että katoliset ovat antaneet hänelle niin paljon huomiota.

Varmaa on, että häntä ei tule korottaa jumalan asemaan, kuten jotkut ovat tehneet, mutta hän kyllä ansaitsee huomiomme. Yksi asia on, että useimmat eivät näytä olevan tietoisia siitä tosiasiasta, että hän oli todennäköisesti vain noin 13-vuotias, kun enkeli Gabriel vieraili hänen luonaan. Se oli naimaikä Israelissa tuohon aikaan, kuten se edelleen on suuressa osassa tuota osaa maailmaa.

Puhumme siis tässä teini-ikäisestä tytöstä, joka on uskon ja puhtauden ja Jumalalle antautumisen malli. Ja eräs avain hänen luonteeseensa paljastuu siinä riemuvirressä, jonka hän veisasi tullessaan raskaaksi Kristus-lapsesta. Tuo virsi, joka on kirjoitettu Luukkaan 1. luvussa, paljastaa, että hän oli Kirjoitusten läpitunkema. Ilmeisesti hän oli syntynyt hurskaaseen perheeseen, jossa hänelle oli lapsuudesta saakka opetettu Jumalan Sanaa.

Siitä huolimatta Raamattu ilmoittaa, että hänkin oli syntinen ja tarvitsi Vapahtajaa, kuten me kaikki toiset. Hän aloittaa virtensä julistamalla: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani (Luuk. 1:47).

Ja kuten Maria, me kaikki olemme tehneet syntiä ja vailla Jumalan kirkkautta. Me kaikki tarvitsemme Vapahtajaa.

Viitteet:

  1. ReligiousTolerance.org, “The Virgin Birth of Jesus: Fact or Fable?” www.religioustolerance.org/virgin_b.htm, page 1.
  2. Keep Believing Ministries, “Born of a Virgin,” sermon by Ray Pritchard, www.keepbelieving.com/sermon/2008-12-09-Born-of-a-Virgin, page 1.
  3. Ibid., page 2.
  4. ReligiousTolerance.org, “The Virgin Birth of Jesus: Fact or Fable?” page 1.
  5. Mark D. Roberts, “The Birth of Jesus: Hype or History?” www.markroberts.com/htmfiles/resources/jesusbirth.htm, page 10.
  6. org, “Common Beliefs of Many Liberal Theologians, Skeptics, Humanists, etc,” www.religioustolerance.org/virgin_ b1.htm, page 4.
  7. Gregory R. Reid, Trojan Church: The New Age Corruption of the Evangelical Faith, (LaVergne, TN: Xulon Press, 2008), page 100.
  8. David Stern, The Jewish New Testament (Clarksville, MD: Messianic Jewish Communications, 1989).
  9. STL Lyrics, “I Don’t Know How To Love Him,” www.stlyrics.com/lyrics/jesuschristsuperstar/dontknowhowtolovehim.htm, page 1
  10. ReligiousTolerance.org, “Beliefs of Christian Clergy & Public,” www.religioustolerance.org/virgin_b7.htm, page 1.
  11. Wtop.com, “61 Percent Believe in Jesus’ Virgin Birth,” www.wtop.com/?nid=773&sid=1544302.
  12. Henry Morris, “Creation and the Virgin Birth,” pamphlet published by The Institution for Creation Research (no date), pages 5-6.

Read Full Post »

Divination Finds Further Expression In The Evangelical Church
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 9, No. 3, June/July (2004), suom. SK

Ennustaminenko? Ennustaminen tuomitaan Raamatussa (5. Moos. 18:9-14; 2. Kun. 17:17­-18) ja se on siksi hyvin negatiivinen käsite. Kuinka sitä voisi olla evankelikaalisessa seurakunnassa? Onko Plumbline nyt mennyt liian pitkälle tai asiattomuuksiin tässä aiheessa? Nykykielellä tämän täytyy olla aivan ”ulkona”. Kaikesta huolimatta, jos luet tämän uutiskirjeen läpi, niin luulenpa, että tulet myöntämään, että ennustaminen on ehdottomasti “sisällä” ja elää ja voi hyvin monissa seurakunnissamme.

On välttämätöntä määritellä ennustaminen hyvin huolellisesti. Tässä asiassa olen kutsunut pastori Bob DeWaay’n tekemään tämän raskaan työn ja keskittymään oikeaan, raamatulliseen määritelmään ennustamisesta. Tässä johdantoartikkelissa yritän antaa joitakin historiallisia konteksteja nykyisille seurakunnissa kierteleville ilmiöille. Pohjimmiltaan tässä kaikessa on kysymys yhdestä ilmiöstä vähäisin eroin ja muunnelmin.

Ennustaminen (engl. divination) viittaa yrityksiin tietää “salaisia asioita”, joita ei tavallisin keinoin voida tietää. Ennustaminen jakautuu kahteen laajaan kategoriaan: mekaaniseen ja sisäiseen. Mekaaninen ennustaminen käyttää fyysisiä keinoja salaisen tiedon saamiseksi. Esimerkkeinä voitaisiin mainita tuijottaminen kristallipalloihin, eläinten maksan ja muiden sisäelinten tutkiminen, ilmaan heitetyn nuolen putoamistavan tutkiminen ja Tarot-korttien lukeminen. Sisäinen kategoria, josta joskus käytetään englanninkielistä nimitystä ”soothsaying” (totuuden kertominen), sisältää henkiolennon esiin kutsumisen transsissa eli muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Joskus tämä henkiolento ilmestyy jo kuolleena ihmisenä, joka palaa ja puhuu viisauden sanoja. Joskus ”kutsuttu” henki puhuu meedion ”kautta”. Apt. 16:16 jakeessa orjatytössä oli ”tietäjähenki” (engl. spirit of divination). (On mielenkiintoista panna merkille, että koska siihen sisältyi usein petkutusta, niin ensimmäisellä vuosisadalla ennustamista tarkoittavaa sanaa käytettiin myös yleisesti tarkoittamaan vatsastapuhumista.)

Mitä kategoriaa tai menetelmää sitten käytetäänkin, niin ennustaminen on yritys saada selville salaista (okkulttista) informaatiota. Ennustamisen tulva seurakuntaan on ennemmin sisäistä kuin mekaanista lajia ja se keskittyy visualisoimismenetelmiin, joita käytetään ”sisäisessä parantamisessa” ja mielikuvitukseen perustuvassa (engl. imaginative) rukouksessa (jäljempänä fantasiarukous).

Visualisoimismenetelmillä on pitkä historia, joka ulottuu aina muinaiseen Egyptiin, jossa perinne opetti, että fyysinen voidaan muuttaa henkisen kuvittelemisen avulla, ne esiintyvät hindujen ja buddhistien harjoituksissa sekä ennen että nyt ja niillä on ilmaisunsa varhaisen kristillisen luostariliikkeen kontemplatiivisessa rukouksessa. Näitä kuvittelumenetelmiä on myös hyvin dokumentoitu nykyisessä okkulttisessa ja New Age -kirjallisuudessa. New Agen piireissä ymmärretään yleisesti, että kaikkein tehokkain ja eniten käytetty menetelmä saada yhteys henkiolentoihin tai henkioppaisiin on ”imaginative visualization” (mielikuvitukseen perustuva visualisointi). Kirjassaan Magic: an Occult Primer johtava okkulttinen kirjoittaja David Conway julistaa visualisoimisen ehdottoman välttämättömyyden rituaalisessa noituudessa:

”…visualisoimisen tekniikka on jotakin sellaista, jonka vähitellen tulet hallitsemaan ja se todella täytyy hallita, jos aiot yleensä ollenkaan edistyä noituudessa…”1

Kristityt harjoittajat, jotka opettavat ja kokevat sisäistä parantamista ja fantasiarukouksia, esittävät todennäköisesti kiihkeän vastalauseen, kun käytämme sanaa ”divination” (ennustaminen), mutta miksi muuksikaan voisi kutsua mielikuvitukseen perustuvaa itsensä Jeesuksena esittäytyvän henkiolennon visualisoimista (esiin manaamista, engl. conjuring up)? Kutsukaamme lapiota lapioksi – tämä on ennustamista!

Kaikesta huolimatta kaikkialla maassa muistojen parantamisen spesialistit johtavat kokonaisia seurakuntia visualisoimaan Jeesusta läsnäolevana kunkin syntymässä, jossakin traumaattisessa lapsuuden kokemuksessa, tai jopa synnytystä edeltävissä tapahtumissa. Uskotaan, että tämä visualisoitu Jeesus lausuu anteeksiannon sanoja ja todella muuttaa historian tapahtuman. Fantasiarukous toimii samalla tavalla.

Ne, jotka harjoittavat ja opettavat näitä visualisoimismenetelmiä kyllä tunnustavat – kuten heidän täytyykin, että samanlaisia menetelmiä on nykyisin myös okkultismin piirissä. Heidän puolustuksensa syytöksiä okkulttisen menetelmän käyttämistä vastaan on, että okkulttinen maailma vain väärentää totuutta, jonka lähde on Jumala. Heidän puolustuksensa on kuitenkin valhetta – Raamattu ei opeta visualisoimista missään; okkulttiselle väärennökselle ei ole mitään raamatullista vastinetta. Muista, että ennustaminen pyrkii löytämään salaista hengellistä tietoa ja Raamattu tuomitsee sen.

Hiljattainen esimerkki yhä suositummaksi tulevasta sisäisestä parantamisesta ja fantasiarukouksesta tulee Gregory A. Boyd’in kynästä. Boyd kasvoi UPC-kirkossa (United Pentecostal Church, kolminaisuuden kieltävä helluntaikirkko USA:ssa. (Gregory A. Boyd kuuluu myös Aikamedian menestyskirjailijoihin. Suom. huom.). Vielä kaksi vuotta sitten hän opetti Bethel College’ssa, mutta on nyt Woodlands Hills -kirkon pastori Minnesota’n St. Paul’issa 5000–6000 jäsenen seurakunnassa. Yhdessä muiden evankelikaaleiksi julistautuneiden kanssa, kuten Clark Pinnock, Richard Rice ja John Sanders, Boyd ehdottaa nyt kirjassaan, Seeing is Believing: Experience Jesus Through Imaginative Prayer (Näe ja usko: Koe Jeesus fantasiarukouksen kautta), että seurakunnan täytyy omaksua sisäisen parantamisen ja fantasiarukouksen mnenetelmiä.2

Se, että Baker Book House kustantajana tarjoaa meille tätä kirjaa, on kamala osoitus nykyisestä erottamisen puutteesta evankelikalismissa. Se enemmän kuin vihjaa raamatullisen rehellisyyden puutteesta ja että vanha kunnon pragmaattinen voitontavoittelu elää ja voi hyvin amerikkalaisessa evankelikalismissa.

Christianbook.com’in julkaisemassa haastattelussa Boyd ilmoittaa syynsä tämän kirjan julkaisemiselle ja puhuu harjoituksestaan kokea Jeesus fantasiarukouksen kautta ja seuraavassa lausunnossa kertoo, miksi hän tuntee, että tätä rukoustekniikkaa tarvitaan:

”Koko kirjan tarkoitus on osoittaa ihmisille muuttumisen tie, josta he ehkä eivät ole tietoisia… Niinpä se, mitä olen tuonut esiin tässä kirjassa, on hyvin perinteisen rukousmuodon sovellus, joka on hyvin muuttava. Sitä kutsutaan myöntäväksi (cataphatic) rukoukseksi eli käyttäen yleisempää terminologiaa mielikuvitukseen perustuvaksi fantasiarukoukseksi (imaginative prayer)… Se on rukousta, joka tarkoituksellisesti avaa mielemme ja mielikuvituksemme niin, että Pyhä Henki voi toimia ja vaikuttaa meihin sillä tavalla. Katson, että suuri syy siihen, että monet uskovat eivät koe mitenkään dynaamisesti eivätkä johdonmukaisesti Jeesuksen Kristuksen ja kristinuskon todellisuutta, on, että he eivät koskaan ole oppineet käyttämään mielikuvitustaan rukouselämässä.”

Boyd’in mukaan monet uskovat eivät ilman tätä rukoustekniikkaa koe Jeesuksen ja kristinuskon ”todellisuutta”. Tässä on houkutteleva perinteinen syötti, jota käytetään saamaan uskovat koukkuun: Raamatun – Jumalan Sanan – opettaminen ja soveltaminen elämäämme ei ”oikein toimi”, joten me tarvitsemme lisäpotkua näistä fantasiarukousmenetelmistä ja kokemuksista. Kristityt, varokaa! Näiden menetelmien käyttäminen merkitsee Raamatun pitämistä ennemmin riittämättömänä (deficient) kuin riittävänä (sufficient).

Kun kristillisen sisäisen parantamisen ja fantasiarukouksen sukutaulua seurataan, voidaan nähdä, että ne perustuvat ateistisen psykologin Sigmund Freud’in opetuksiin. Juuri Freud opetti, että jokaisessa on syvä tiedostamaton mieli, ja vastaus tunne-elämän terveyteen on paljastaa tämä kätketty tiedostamaton mieli ja parantaa se. Freudilaisen opin mukaan itse kukin tukahduttaa lapsuutensa traumat. Tässä tukahduttamisessa me unohdamme tapahtumat, koska ne ovat kerta kaikkiaan liian kauheita mietittäviksi. Emme voi muistaa näitä unohdettuja tapahtumia tietoisen muistin normaalein prosessein. Juuri tämä freudilainen oppi nosti esiin psykoterapian ja hypnoositerapian harjoittamisen nykyisessä laajuudessaan.

Carl Jung, alun perin Freud’in yhteistyökumppani 1920- ja 1930-luvuilla, riitaantui Freud’in kanssa hengellisten ja okkulttisten ilmiöiden tulkitsemisesta. Sen sijaan, että olisi ollut ateisti, Jung oli lapsuudestaan lähtien tuntenut vetoa henkimeedion rooliin. Jung eteni asettaen oman okkulttisen ajattelunsa freudilaiselle pohjalle. Hän kirjoittaa erityisestä henkioppaastaan, jota kutsui Filemoniksi, ja jonka ansioksi hän katsoo monet opinkohtansa. 1940-luvulla Agnes Sanford sulautti Jung’in psykologisoidut okkulttiset näkemykset omiin okkulttisiin kokemuksiinsa ja esitteli ne seurakunnalle. Sanford’ista ja hänen kirjoituksistaan ja seminaareistaan tuli jungilaisen okkulttisen opetuksen kristillinen lähde. Hänen näkemyksensä siirtyivät suoraan ketjulle ”kristillisiä” kirjoittajia, kuten Francis McNutt, Ruth Carter Stapleton, John ja Paula Sandford, Thomas Merton, Morton Kelsey ja Richard Foster.

“Kristillistetty” sisäinen parantaminen palauttaa ihmisen hänen menneisyyteensä erilaisilla mystisillä ja täysin shamanistisilla proseduureilla ja sitten tuo ”todellisen ja elävän Jeesuksen” ihmisen muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Tällä menetelmällä menneisyydestä tulee mystisesti nykyisyys. Tämä esiin manattu Jeesus-hahmo ei ainoastaan paranna menneisyyttä, vaan myös muuttaa historian faktat saadakseen aikaan halutun paranemisen.

Suositun kirjansa Celebration of Discipline luvussa ”Meditation”, Richard Foster pohdiskelee Agnes Sanford’in vaikutusta ja mainostaa erästä visualisoimisrukouksen muotoa. Brooks Alexander huomioi:

“Opiskeluoppaassaan (1983) Foster lisää ehdottomasti epäraamatullisen lopetuksen. Hän vihjaa, että luomamme kuollut kuvittelu voi tulla meille eläväksi ja kosketuskohdaksi kirjaimelliselle kohtaamiselle Elävän Kristuksen kanssa.”4

Foster ei jätä epäselväksi, että Jeesus voidaan “kutsua” mielikuvituksen (okkulttisilla) menetelmillä. Hän sanoo:

”Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus. Se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus voi todella tulla sinun tykösi.”5

Alexander huomioi myös:

”On selvää, että se [fantasiarukous] muuttaa tapamme lähestyä Jumalaa. Anomisesta tulee manipuloimista. Hänen tahtonsa etsimisestä tulee omaa suunnittelua. Tekninen korvaa henkilökohtaisen ja mekaaninen korvaa eettisen. Suoraan sanoen: se ei ole raamatullinen käsitys rukouksesta.”6

Sisäinen parantaminen ja fantasiarukous kumpikin lähtevät olettamuksesta, että rationaalinen mieli täytyy ohittaa, jotta kätkettyyn sisäiseen sieluun saadaan yhteys. Koska kuitenkin rationaalinen mieli vastustaa tätä, niin täytyy käyttää erilaisia menetelmiä sen ohittamiseksi. Osallistuin erääseen esitykseen, jossa opetettiin ”keskittymistä”. Keskittyminen on kummallista mielen keskittämistä mielikuvaan Jeesuksesta.  Ihmisiä kehotetaan ”pitämään” tuota Jeesuksen kuvaa mielessään. Aluksi se on kuin still-kuva, mutta jossakin vaiheessa Jeesuksen kuva alkaa liikkua ja sitten puhua. Tässä vaiheessa oppilasta neuvotaan aloittamaan päiväkirja Jeesuksen puhumien sanojen kirjaamiseksi.

Juuri tämä visualisoimisen henkienmanaamistekniikka, joka on lainattu sekä muinaisesta että nykyajan okkultismista, on se, joka kaikkein selvimmin edustaa ennustamista seurakunnassa.

Verkkosivulla “Student Books Online” anonyymi arvostelija kuvailee Boyd’in kokemusta todellisuuden muuttamisesta fantasiarukouksella:

…ja se prosessi, jota tri. Boyd meille tarjoaa, rakentaa ”vaihtoehtoisen todellisuuden” hänen mielikuvituksessaan, joka on irrallinen objektiivisesta kirjoitetusta historiasta. Hän rakentaa valheen ja väittää, että se on ”todellinen”. Hän sisällyttää kuvittelemansa ”hengellisen Jeesuksen” valheeseen ja väittää sen olevan aito ja raamatullinen, koska se toimii. En liioittele. Tri. Boyd antaa tosiasioihin perustuvan historiallisen totuuden tapahtumasta elämässään. Hänellä oli julma isoäiti, joka ei antanut hänelle lahjaa ja kutsui häntä pahaksi, jota hän muistelee sivulla 117: ”Ei, Greggie on paha poika ja pahat pojat eivät saa lahjoja.” Tämä tapaus tuo tuskaa hänen elämäänsä. Tri. Boyd väittää, että Jeesus itse johtaa häntä tämän prosessin läpi. Kun prosessi paljastuu, me näemme, että se mitä tapahtuu, on, että Jeesus itse muuttaa Boyd’in sisarten todistaman objektiivisen kirjoitetun historian erilaiseksi tarinaksi, jota ei koskaan ole tapahtunut. Tarina kehittyy seuraavaksi selostukseksi sivulla 121: ”Mutta nyt sen sijaan, että olisin nähnyt isoäitini vihaiset ryppyiset kasvot, minä näin Jeesuksen säteilevät iloiset kasvot. Hän kumartui kassin puoleen ja katsoi sinne villin jännittävä hymy kasvoillaan. Sen sijaan, että olisin kuullut sanovan ’Ei, Greggie on paha poika’, minä kuulin Jeesuksen huudahtavan: ’Oi, tietysti Greggie saa lahjan. Hänhän on niin hyvä poika!’”…

Raamattu kertoo meille erilaisen tien anteeksiantamukseen, johon ei sisälly itse luomaani innoitettua ”subjektiivista todellisuutta”. Kun tiedostan olevani täysin syntinen ja ansioton, suunnattomassa velassa Jumalalle ja kyvytön sitä maksamaan, kadotus määränpäänä – ja Jumala tulee ja kuolee puolestani ja antaa anteeksi vuorenkorkuisen velkani ja sen tilalle iankaikkisen elämän kaiken sen vastakohtana, mitä olin ansainnut, niin kiitollisuus, joka valtaa sydämeni ja mieleni tiedostaessani tämän tekee minut kykeneväksi antamaan anteeksi isoäitien pienemmät velat minulle. Tämä on evankeliumi. Tämä ei vaadi henkiolentoja luomaan vapaamuotoista historiaa, jotta voisin antaa anteeksi. Se vain uskoo työhön, jonka Jumala todellisena ihmisenä teki puolestani ristillä. Tässä löydämme aidon ja todellisen voiman antaa anteeksi objektiivisessa historiassa, jonka todistajat ovat nähneet ja kirjoittaneet meitä varten luettavaksi ja ymmärrettäväksi.

Plumbline on luodannut tämän aiheen. Ennustaminen vaarallisessa valeasussa on saastuttanut seurakunnan ja kukoistaa siellä! Mitä lääkkeeksi? Aimo annos raamatullista erottamista.

Viitteet:

  1. David Conway, Magic an Occult Primer, p. 59 (Referenced by Dave Hunt in Seduction of Christianity; Harvest House Publishers: Eugene OR, 1985, p. 142.)
  2. God of the Possible, Baker: Grand Rapids, MI, 2000.
  3. Baker: Grand Rapids, MI, April 2004.
  4. SCP Journal, 9:3, 1990, p. 18.
  5. Celebration of Discipline, New York: Harper and Row, 1978, p. 26. (Referenced by Dave Hunt in Seduction of Christianity, Harvest House Publishers: Eugene OR,1985, p. 164.)
  6. SCP Journal,9:3, 1990, p. 16.

Plumblinen päämäärä

Me haluamme tiedottaa Kristuksen ruumiille laajasta valikoimasta uskomuksia ja käytäntöjä nykyajan seurakunnassa. Rukouksemme on, että tarjottu informaatio (1) paljastaisi tiettyjen opetusten ja käytäntöjen epäraamatullisen luonteen ja (2) kääntäisi sydämet takaisin todelliseen raamatulliseen uskoon. Emme väitä tietävämme kaikkea, mutta silti palvelemme nöyrästi Kristuksen ruumista. Plumblinella ei ole tilausmaksuja ja se luottaa lukijoidensa lahjoituksiin kaikkien kustannusten kattamisessa.

The Plumbline

Read Full Post »

Apostasy, Divine Judgements and the Great Escape
Prof. Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (May 2016), suom. SK

Raamatun profetiat antavat huolestuttavan kuvan hengellisestä ja moraalisesta turmeluksesta, joka tapahtuu maailmanlaajuisesti lopunajassa. Jeesus Kristus itse vertaa tätä ajanjaksoa ihmisen historiassa Nooan ja Lootin aikoihin (Luuk. 17:26-30), jolloin tosi Jumala ja Hänen sanansaattajansa toistuvasti ja avoimesti torjuttiin. Ylimielisyydessään ja itsekorotuksessaan Nooan aikalaiset karttoivat Jumalan vanhurskauden rajoittavaa luonnetta ja katsoivat paremmaksi antautua synnin kulttuuriin, jolle oli luonteenomaista täysin kehittynyt materialismi liittyneenä pahoihin elämäntapoihin, kuten korruptio, väkivalta ja hillitön moraalittomuus. Sodoman ja Gomorran kohdalla turmelus myös yhdistyi Jumalan antaman seksuaalisen identiteetin menetykseen, kun homoseksuaalisuus (sodomia) oli yhteiskunnallisesti hyväksytty ja laajalti harjoitettu. Johtuen tästä luonnottomasta taipumuksesta, kyseessä olevat yhteisöt olivat matkalla itsetuhoon, koska eivät solmineet (eivätkä halunneet solmia) heteroseksuaalisia suhteita lisääntyäkseen normaalilla tavalla.

Vanhan Testamentin aikoina oli tapauksia, jolloin äärimmäisen turmeluksen ja Jumalan vastaisen kapinan vallitessa Hän puuttui peliin tuomioiden kautta. Kuitenkin pienelle tosi uskovien ryhmälle tarjottiin aina olemassa pako tuomioista. Luemme seuraavaa koskien suuren vedenpaisumuksen tuomiota: ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. … Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä…. Mutta maa turmeltui Jumalan edessä ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä. Silloin Jumala sanoi Nooalle: ’Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan. Tee itsellesi arkki honkapuista.’” (1. Moos. 6:5, 9, 11-14). Nooa ja hänen perheensä pakenivat tätä suurta tuomiota pahoille aikalaisilleen, koska he olivat uskovia, jotka luottivat Herran pelastavaan armoon.

Kuitenkin ajan mittaan myös uskovan Nooan jälkeläiset luopuivat avoimeen kapinaan Jumalaa vastaan. Pahassa ylimielisyydessään he sanoivat: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan” (1. Moos. 11:4). Tämä babylonialainen kansojen fuusio muodosti uuden maailmanjärjestyksen, joka perustui itsekorotukseen, vallan kokoamiseen ja vihamielisyyteen taivaan tosi Jumalaa vastaan. Osallistuvien kansojen oli luovutettava suvereenit oikeutensa omaan maahansa, kuten myös kulttuurinsa, hallintonsa ja uskontonsa kansainvälisen yhteyden vuoksi. Nimrod, aivot babylonialaisen kulttuurin takana, oli suorapuheinen tosi Jumalan vihollinen ja oli itse babylonialaisen aurinkojumalan henkilöitymä. Häntä myös palvottiin. Astrologia ja muita okkulttisen mystiikan muotoja yhdistettiin hänen väärään maailmanuskontoonsa.

Herra puuttui asioihin kielten sekoituksen kautta varmistaakseen, että tämä demoninen maailmanjärjestys ja sen pakollinen epäjumalanpalvelus romahtaisi. Itsenäiset suvereenit kansakunnat omine maantieteellisine alueineen ovat edelleen Jumalan järjestys varmistamaan sisäinen harmonia ja kuulumisen tunne. Ulkoisesti se tarjoaa ainoan pohjan rauhanomaiselle yhteiselolle muiden kansakuntien kanssa (Apt. 17:26). Kaikkien ihmisten etu on kunnioittaa näitä maantieteellisiä, kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia rajoja. Sekoitettu babylonialainen järjestys aiheuttaa suurta pelottelua, pakottamista mukautumaan, vähemmistöjen hyväksikäyttämistä, kulttuuri-identiteetin, oman kielen ja henkilökohtaisten vapauksien menettämisen – kaikki väkisin määrätyn globaalin yhteyden vuoksi.

Babylonista hajaantuneet erilaiset kansakunnat omaksuivat kukin oman epäjumalanpalveluksen ja väärien uskomusten muotonsa ja lopulta koko asutettu maailma oli pakanallistunut. Uskonnollisen petoksen mukana juurtui myös moraalinen turmelus ja tuli ajoittain niin vakavaksi, että Herra tuhosi Sodoman, Gomorran ja muut Jordanin laakson kaupungit. Myös tässä tapauksessa varmistettiin, että tosi uskovia ei tuomittu. Kaksi tuomioita toteuttamaan lähetettyä enkeliä kehottivat Lootia pakenemaan kiireesti vuorille: ”Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden” (1. Moos. 19:15). Pahat tuomittiin vasta, kun uskovat olivat lähteneet.

Kun Jumala kutsui Aabrahamin ja Israel lopulta perustettiin Jumalan valituksi kansaksi luvatulle maalle, niin siellä oli selvä raja – maantieteellinen, etninen, uskonnollinen ja poliittinen – Jumalan kansan ja Saatanan hallinnassa olevien pakanakansojen välillä. Eri tilanteissa Jumala vuodatti tuomioita Israelin vihollisten päälle esim. Israelin lähdön aikaan Egyptistä (2. Moos. 7-11 ja 14), pakanakansojen tuhoamisen aikana Kanaanissa (Joos. 6-12) sekä erilaisissa Jumalan väliintuloissa Israelin ja sen vihollisten välisissä sodissa. Viimeinen ja hyvin ilmeinen Jumalan tuomio kohdistui Israeliin itseensä sisältäen Jerusalemin hävittämisen johtuen Israelin pitkästä luopumuksen historiasta, joka huipentui heidän Messiaan hylkäämiseensä (3. Moos. 26:33; 5. Moos. 28:52, 64; Matt. 23:37-39; Luuk. 19:41-44; 21:20-24). Tuomiot Israelille eivät kuitenkaan johtaneet heidän lopulliseen tuhoon ja hylkäämiseen Jumalan kansana (3. Moos. 26:44-45) ja se selittää, miksi heidät on taas palautettu lopunaikana – fyysisesti, poliittisesti ja hengellisesti (Jer. 31:31-34; Hes. 36:22-28; 37:21-22; Room. 11:25-26).

Armon dispensaatio (aikakausi)

Tämän Israelin tuomion ja kaikkien sen vakavien seurausten jälkeen luopuneelle Jumalan kansalle astui voimaan Uuden Testamentin armon dispensaatio kaikille kansoille (Matt. 28:19). Koko tämän dispensaation ajan Herra tarjoaa kaikille kansoille, kielille ja kansakunnille maan päällä (mukaan lukien hajotetut juutalaiset) tilaisuutta pelastua ja siten tulla synnin pimeydestä Herran valtakunnan ihmeelliseen valkeuteen. Ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan tee tätä siirtymistä iankaikkiseen elämään, koska he rakastavat pimeyttä enemmän kuin valkeutta (Joh. 3:19). Näin ollen kadotettujen lavealla tiellä on paljon enemmän liikennettä kuin taivaan kaidalla tiellä. Tämä tilanne selittää, miksi armonkin dispensaation aikana koko maailma on yleensä pahan vallassa. (1. Joh. 5:19) ja siksi hengellisesti ja moraalisesti paha paikka elää.

Koska koko tämän dispensaation päämäärä on maailmanlaajuinen Jumalan pelastavan armon julistaminen Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman nojalla, niin pahoja ihmisiä ei vielä tuomita. Väärät seurakunnat, pakanalliset uskonkäsitykset ja pahat poliittiset ideologiat ovat joissakin tapauksissa olleet olemassa vuosisatoja Jumalan tuomitsematta niitä. Edes silloin, kun jotkut kansakunnat vajosivat ja katosivat maisemasta, se ei johtunut Jumalan tuomioista, vaan ihmisistä itsestään paholaisen provosoidessa heitä suurena ihmisten murhaajana. Jumala ei myöskään aiheuttanut kahden menneen vuosituhannen aikana tapahtuneita luonnonkatastrofeja, kun sekä uskovia että uskomattomia kuoli tai loukkaantui näissä onnettomuuksissa. Jumalan tuomiot ovat aina vanhurskaita ja koskevat vain syyllistä osapuolta – ei viatonta.

Nykyisessä dispensaatiossa Jumala ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin” (Matt. 5:45). Me elämme myös ajassa, jolloin koko luomakunta on alistettu turhuudelle ja korruptiolle (Room. 8:19-21), mikä selittää sellaisia ilmiöitä, kuin kuivuudet, tulvat, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, bakteerit, virukset, myrkylliset aineet, laajan skaalan tauteja, vaarallisia eläimiä, vihamielisiä ja pahoja ihmisiä, rikoksia, ahdistusta, vainoa ja monia muita vaaroja. Nämä asiat piinaavat myös kristittyjä – ei siksi, että jumala olisi tuomitsemassa heitä, vaan koska he elävät epätäydellisessä syntisessä maailmassa, jossa Saatana nauttii enemmistön kannatusta (Ef. 6:10-13). Herra Jeesus itse sanoi, että meidän pitäisi odottaakin vihamielisyyttä, ahdistusta ja vaikeita aikoja maailmassa (Joh. 15:18-20; 16:33). Me emme kuitenkaan kärsi siksi, että Jumala rankaisisi meitä synneistämme (siitä huolimatta monilla synneillä on kyky aiheuttaa oma tuskansa ja kärsimyksensä uhreilleen), vaan pohjimmiltaan me kärsimme, koska elämme vihamielisessä ja vaarallisessa maailmassa, joka on vainonnut Kristusta ja siksi vihaa ja vainoaa myös Hänen seuraajiaan (Luuk. 6:22-23).

Pietari sanoo, että on kunnia kärsiä Kristuksen vuoksi, mutta on häpeällistä kärsiä, jos tekee syntiä tahallaan: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:12-16).

Ottaen huomioon taistelun pahaa vastaan ja kaikki uhkaavat vaarat epätäydellisessä maailmassa, meidän on säännöllisesti rukoiltava Herran suojelusta sairauksia, onnettomuuksia, vaaroja, petosta ja kiusauksia vastaan. On ratkaisevan tärkeää pukeutua Jumalan koko sota-asuun kyetäkseen vastustamaan paholaisen juonia. Mutta miksi Jumala ei tuomitse pahantekijöitä tämän dispensaation aikana? Koska uskovaiset ja pelastumattomat syntiset elävät yhdessä samoissa yhteiskunnissa ilman mitään heitä erottavia fyysisiä rajoja. He ovat kuin samalla pellolla rinnakkain kasvavat nisu ja luste, kuten Jeesus selitti opetuslapsilleen.”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt’. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.’” (Matt. 13:24-30).

Erottava hetki

Lopunaikana tulee ero vanhurskaiden ja väärien välillä. On väistämätöntä, että tämä ero tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa, koska seitsenvuotinen ahdistus on myös Jumalan tuomion aika syntisille ja Herra ei missään tapauksessa tuomitse omia lapsiaan (vrt. 1. Moos. 18:23). Niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ei ole tuomiota (condemnation) (Room. 8:1); siksi odotamme Jumalan Poikaa taivaasta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta (1.Tess. 1:10). Lähdettyämme Herra vuodattaa tuomionsa pahojen päälle: ”Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset” (Jes. 13:9; vrt. Matt. 24:21; Ilm. 6:15-17).

On tärkeää tehdä selvä ero sen ahdistuksen, jota kristityt nyt kokevat pahassa maailmassa uskonsa tähden, ja seurakuntadispensaation lopun suuren ahdistuksen välillä, kun Jumala tuomitsee epäuskoiset, syntiset, luopiot ja luopuneen Israelin. Tuleva ahdistus on vaivan aika Jaakobille ja kaikille kansoille, jotka kuten petetty Israel, ovat hyljänneet Jeesuksen Messiaana Jer. 30:7; Ilm. 3:10). Kristittyjä ei ole määrätty Herran päivän vihaan ja Hän kehottaa meitä seuraavasti: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Kristittyjen pako ennen ahdistuksen alkamista on sopusoinnussa yhtenäisen raamatullisen mallin kanssa koskien uskovien pakenemista ennen Jumalan vihan vuodattamista pahojen päälle:

  • Vedenpaisumuksen aikaan Nooa ja hänen perheensä ensin varmistettiin turvapaikkaan, ennen kuin Jumala kääntyi pahojen puoleen ja tuomitsi heidät, koska eivät suostuneet katumaan. Heidän joukossaan ei ollut yhtään uskovaa, kun se tapahtui.
  • Sodoman ja Gomorran tuhon aikaan tosi uskovat määrättiin lähtemään Jumalan tuomioiden tuhoalueelta vähän ennen tuomioiden vuodattamista.
  • Israelin Egyptistä lähdön aikaan kaikki vitsaukset iskivät aina epäuskoisiin egyptiläisiin – koskaan ne eivät koskeneet Jumalan kansaa.
  • Israelin monien sotien aikana Vanhassa Testamentissa Jumalan tuomiot olivat yhtä lailla valikoivia ja aina kohdistuivat tiettyyn pahantekijöiden ryhmään.
  • Tuomioiden aikana epäuskoiselle Israelille heidän Messiaansa tulemuksen ja hylkäämisen jälkeen tuomiot kohtasivat vain epäuskoisia juutalaisia ja kun se tapahtui, niin kaikki opetuslapset olivat jo paenneet Jerusalemista ja ylittäneet Jordanin turvapaikkaan (Luuk. 21:20-22).
  • Tulevan tempauksen aikaan kristityt temmataan pois maan päältä, kun Jumalan tuomiot vuodatetaan koko pelastumattoman maailman päälle (Jes. 24:3-6; Ilm. 6 to 19). Uskovat temmataan pois fyysisesti kohtaamaan Herraa yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18). Ahdistus on vaivan aika Israelille ja epäuskoisille kansoille (Jer. 30:7; Matt. 24:21) – se ei ole seurakunnan vaivanaika.

Vauhdinotto ahdistukseen

Lähestyessämme seurakuntadispensaation loppua, tehokkaita valmisteluja on tekeillä Jumalan valtakunnan ilmestymiseksi maan päällä Jeesuksen Kristuksen hallitessa kuninkaana ja myös Saatanan valtakunnan ilmestymiseksi Antikristuksen johdon alaisena. Sen jälkeen, kun uskovien ylösnousemus on tapahtunut ja heidät kaikki temmattu taivaaseen kirkastettuine ruumiineen, Jumalan lopunajan tuomiot epäuskoisille pannaan toimeen. Sen jälkeen Kristus kuningasten Kuninkaana palaa maan päälle pyhiensä kanssa perustamaan vanhurskauden hallinnon (Ilm. 5:9-10; 19:11-15).

Seitsemän vuoden aikana, jolloin tuomiot kohtaavat epäuskoisia, tosi seurakunta on Kristuksen kanssa taivaassa. Paholainen käyttää tilaisuutta perustaa Jumalan vastainen vääryyden, synnin ja kapinan valtakunta maan päälle Antikristuksen ja väärän profeetan johdon alaisuudessa. Se tapahtuu kohta tempauksen jälkeen, kun hänen pahoille suunnitelmilleen ei ole vastustusta tosi seurakunnan – Pyhän Hengen temppelin – ollessa poissa. Paavali myös kuvailee pidättäjän poistamista ja sen seurauksia: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Tämä on edelleen kiistämätön todistus, että tempaus tapahtuu ennen Antikristuksen ilmestymistä. Uuden Testamentin seurakunta on Pyhän Hengen temppeli ja sellaisena pidättäjä Antikristuksen ilmestymiselle. Kun pidättäjä on tempauksessa otettu pois maan päältä, niin Antikristus voi ilmestyä ilman vastustusta. Johtuen Jumalan kaikkialla läsnäolevaisuudesta Pyhä Henki on yhä läsnä maan päällä, mutta ei yhtä ilmeisenä kuin Helluntain jälkeisenä aikana, koska tosi seurakunta, jonka kautta Hän toimi, on otettu pois. Hän löytää kuitenkin muita kanavia ilmentämään itseään, varsinkin Israelissa (vrt. Ilm. 7:2-8), mutta lyhyen täydellisen pimeyden jakson aikana tempauksen jälkeen Antikristuksella ja väärällä profeetalla on täydellinen tilaisuus ilmestyä ja ottaa fyysinen kontrolli yli petetyn maailman.

Olemme ehdottomasti lähellä tätä tilannetta, koska on ilmeistä, että ihmiset ovat nyt lopulta valmistautumassa joko ilmestymään Kristuksen eteen ja olemaan osa Hänen valtakuntansa ilmestymistä, tai vastaanottamaan Antikristuksen ja seuraamaan häntä moniuskonnollisena maailmanjohtajana. Ne, jotka odottavat Herraa Jeesusta, puhdistavat itsensä, niin kuin Hän on puhdas (1. Joh. 3:3). Hän on perusteellisesti puhdistamassa puimatantereensa tarkasti erotellakseen jyvät akanoista. Kohta pelastettujen sielujen sato kootaan taivaaseen. Lustetta ollaan sitomassa kimppuihin ja ne heitetään Jumalan tuomioiden tuleen seitsenvuotisen ahdistuksen aikana. Näitä kahta ryhmää erotellaan lisääntyvästi, kun pahat jatkavat pahoilla teillään ja pyhät tavoittelevat suurempaa pyhyyttä (Ilm. 22:11).

Ihmisten suuren enemmistön keskuudessa on jo merkittävä raamatullisista totuuksista lähteminen, ja myös nimellisten uskovien keskuudessa luopuneissa seurakunnissa. He tulevat yhä sokeammiksi ja vieraantuneemmiksi evankelisista kristillisistä periaatteista – siinä määrin, että hyväksyvät ja palvovat moniuskonnollista Antikristusta maailman tosi Kristuksena ja pelastajana. Siinä prosessissa he yhä enemmän kääntävät selkänsä tosi Jumalalle ja Hänen Sanalleen ja jopa pilkkaavat Häntä. Samalla synti ja vääryys, kuten valheet, korruptio, moraalittomat elämäntavat ja kaksinaismoraali nopeasti lisääntyvät siten valmistaen tietä ihmiskunnalle myös moraaliselta näkökannalta tulla Antikristuksen, ”laittomuuden ihmisen”, innokkaiksi seuraajiksi (2. Tess. 2:3). Kun Yljän viipyessä etenemme pitemmälle lopunajassa, niin uskosta luopumiseen liittyvät ongelmat saavat suurempia mittasuhteita.

Vain pieni uskollisten ryhmä jatkaa valvomista ja rukoilemista samalla puhdistautuen. Kun yö pimenee, niin aamutähti loistaa kirkkaammin ja se on taivaallisen Kuninkaan tulemuksen toivon symboli. Vain Hän, toisen tulemuksensa kautta, voi perustaa rauhan hallinnan, joka tuo kestävän muutoksen tälle turmeltuneelle maailmalle.

Lavean tien synkkä päämäärä

Pelastumattomalla maailmalla, kuten myös miljoonilla nimikristityillä, joiden sydän ei ole muuttunut (uudestisyntynyt), ei ole sellaista tulevaisuuden näkyä ja he katsovat vain maailmaan yrittäen tehdä sen vieraanvaraisemmaksi itselleen. He ovat innokkaasti sitoutuneet ajamaan globaalin yhteyden korkeampaa astetta pyrkiessään kohtaamaan yhä kasvavan määrän ongelmia, joita koetaan kansainvälisesti. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan aiheuta taloudellista globalismia, jolla on näky perustaa maailmanhallitus sekä valvoa maailmantaloutta, vaan se voidaan myös selvästi nähdä nykyisessä uskonnollisen globalismin prosessissa. Tämän aloitteen puitteissa on tehty suunnitelmia luoda maailmanuskontojen liitto, joka voi auttaa vaalimaan maailmanrauhaa ja yhteyttä. Ekumeeninen liike on perustettu sille petolliselle idealle, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja siksi myös odottavat samaa maailmanmessiasta, joka edelleen yhdistää heidät. Yhdessä he pyrkivät edistämään suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rauhanomaista rinnakkaineloa kaikkien uskontojen mystisen veljeyden kera, mutta tämä väärä yhteys valmistaa tien kohti heidän yhteisen pelastajansa – Antikristuksen – ilmestymistä.

Ilm. 13. luvun mukaan langenneen ja petetyn ihmiskunnan globaalit aloitteet lopunajassa paholaisen vaikutuksesta aiheuttavat maailmanhallituksen perustamisen Antikristuksen johdon alaisuudessa, keskitetysti valvotun maailmantalouden, jossa kukaan ei voi ostaa eikä myydä ilman Antikristuksen lukua, sekä maailmanuskonnon, jossa kaikki ihmiset palvovat Antikristusta yhteisenä pelastajanaan. Aluksi kaikki ihmiset maan päällä ovat hämmästyneitä globalististen unelmiensa täyttymisestä ja spontaanisti seuraavat ja palvovat Antikristusta. Ennen pitkää heidät kuitenkin alennetaan orjiksi hänen sotilaallisessa diktatuurissaan. Kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta häntä Jumalana, teloitetaan muitta mutkitta, ja ilman hänelle vannottua uskollisuudenvalaa kenelläkään ei ole mitään taloudellisia oikeuksia.

Mitä lähemmäs tulemme tosi Kristuksen tulemusta, sitä lähempänä on kaikkien uskontojen väärän kristuksen ilmestymisen hetki. Raamatun profetioiden toteutuminen lopunaikana – erityisesti Israelin ennallistaminen ja globaalien rakenteiden luominen Antikristuksen maailmanhallintoa varten – korostaa sitä tosiasiaa, että Kristuksen tulemus taivaallisena Ylkänä voi nyt tapahtua milloin tahansa. Profeetallinen skenaario tätä hyvin merkittävää tapahtumaa varten on ollut valmiina jo useita vuosia; näin ollen elämme ajassa, jolloin Ylkä viivyttää tulemustaan (vrt. Matt. 25:5). Tänä aikana maallismieliset ihmiset tekevät kuumeisia valmisteluja perustaakseen uuden globalistisen maailmanjärjestyksensä ja vastaanottaakseen yhteisen maailmanmessiaansa johtajanaan. Uskolliset kristityt odottavat Jumalan pasuunan puhallusta, joka ilmoittaa heidän kohtaamisensa taivaallisen Yljän kanssa. Kaikki, jotka jäävät jäljelle, alistetaan kaikkien aikojen suurimmalle petokselle ja koska seuraavat Antikristusta, ovat suuren ahdistuksen uhreja, joka on myös oleva ennennäkemätön maailmanhistoriassa.

Read Full Post »