Luopumus valtaa seurakuntaa

Roger Oakland kertoo seuraavassa artikkelissa kiteytetysti sellaisista ilmiöistä, jotka valitettavasti ovat totta myös nyky-Suomessa.

Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat menneet huolissaan puhumaan seurakunnan johtajalle, että eikö seurakunnan kokoontumisissa voisi lukea mieluummin Raamattua kuin jotain suosittua kirjaa. Heidän on annettu ymmärtää, että jos tämä ei käy, niin parempi lähteä seurakunnasta pois. Eikä kyseessä ollut edes mikään nykyajan uusista liikkeistä vaan perinteinen vapaan suuntauksen yhteisö. Ja niin asiasta huolestuneen on ollut pakko vaihtaa seurakuntaa…

Vastaavasti ev.lut. seurakunnissa on valtavaa suosiota saanut kaikenlainen katolisten mystikkojen ja mystisten käytänteiden ihannointi. Kerrankin eräässä seurakuntalehdessä ei ollut juuri yhtään lausetta Raamatusta, mutta lukuisa määrä Thomas Mertonin sitaatteja. Suosittuja ovat niin nykyjan kuin keskiajankin mystikot. Kuinka moni on selvittänyt heidän taustojaan ja oppejaan? Kristillinen mystiikka kiehtoo ja vie mukanaan, koska siinä kristillinen viitekehys, mutta Jeesuksesta syntien sovittajana ei tarvitse puhua. Keskeistä on rakkaus, Jumala, joka parhaimmillaan voi löytyä omasta sisimmästä kontemplatiivisen rukouksen ja muiden hengellisten harjoitusten avulla. Yksi surullinen esimerkki kaiken sekoittamisesta löytyy tästä linkistä. Kirjoittaja saa kristillisen mystiikan kuulostamaan hyvin kristilliseltä, mutta askartelee täysin Raamatun ilmoituksen ulkopuolella. Valitettavasti tuon kaltainen alkaa olla hyvin yleistä ja hyväksyttyä kirkossamme. Kun on aikansa harrastanut kristillistä mystiikkaa, voi todeta, että samanlaista opetustahan on idän uskonnoissakin. Kaikki uskonnot ovat siis yhtä ja palvelevat samaa jumalaa…

Tyypillistä kaikelle eksytykselle on, että Raamatun keskeisin asia on sivuutettu ja tilalle on tullut kaikkea muuta. Kristinuskon ydin on siinä, että kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin tunnustamalla syntisyytensä ja turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön. Jokainen meistä on syntinen eikä niin ollen kelpaa Jumalalle. Jumala kuitenkin lähetti poikansa Jeesuksen – joka on Jumalasta syntyisin – kuolemaan uhrina syntiemme tähden. Vain Jeesuksen sovintoveren kautta olemme Jumalalle kelpaavia. Jos kenen tahansa julistajan – mukaan lukien mystikot ja uuskarimaatikot – sanomasta ei käy kirkkaasti ilmi tämä keskeinen totuus, on kyseisen henkilön opetus hylättävä.

Katolisuudessa Jeesus on sivuroolissa – tai ainakin Hänestä annetaan vääristynyt kuva. Kannattaa kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Se ei ole puhtaasti katolinen, mutta vahvasti katolis-painotteinen luostari. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Ihminen ei kelpaa Jeesukselle synteineen, vaan hänen täytyy omilla teoillaan ansaita Hänen rakkautensa; armollista Vapahtajaa ei tunneta.

---

 

Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
Commentary by Roger Oakland, suom. SK

Menneen vuosikymmenen ajan evankelikaalisessa seurakunnassa on ollut käynnissä radikaaleja muutoksia. Julkaisijat, pastorit ja seurakuntajohtajat ovat yrittäneet uudistaa kristinuskon postmodernille sukupolvelle.

Seurakuntakasvun menetelmät ovat vallanneet seurakunnan maailmanlaajuisesti tutustuttaen ”etsijäystävälliset”, ”päämäärätietoiset” ja ekumeeniset seurakunnat vesitettyyn kristinuskoon, joka on poistanut Raamatun opettamisen ja saarnaamisen monista saarnatuoleista.

Kun huolestuneet ihmiset menevät pastoreidensa tai vanhimpiensa tykö ja ilmaisevat huolensa, heitä käsketään ”tulemaan mukaan tai etsimään toinen seurakunta”. Pakotettuina lähtemään he pian huomaavat, että on mahdotonta löytää kaupungistaan toinen seurakunta, jossa pastori vielä opettaa Raamattua ja uskoo siihen. Tyrmistyneinä he usein jäävät kotiin nääntymään seurakunnan puutteessa, tai pohtimaan onko toisia, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia.

Vaikka on muutamia pastoreita, jotka pysyvät uskollisina Jumalan Sanan julistamiselle, niin useimmat ovat langenneet konsteihin ja menetelmiin, joilla ymmärtävät saavuttavansa postmodernin sukupolven ja täyttävänsä kirkkonsa penkit. Jotkut pastorit kirkkokuntiin ja seurakuntaverkostoihin juurtuneina tunnistavat käynnissä olevat ongelmat, mutta pysyvät hiljaa, koska eivät halua keikuttaa venettä eivätkä menettää asemaansa sen ”toimiluvan” puitteissa, johon kuuluvat.

Pohjimmiltaan kristinuskosta on tullut iso bisnes totuudessa pysymisen kustannuksella. Pastorit, avustavat pastorit ja henkilökunnan jäsenet ovat palkkalistoilla. Voidakseen elättää perheensä he tarvitsevat kuukausipalkkansa, eikä heillä ole varaa menettää asemaansa.

Itämaisen maailmankuvan kontemplatiivinen mystiikka on vallannut kristikunnan lupaamalla mystisiä kokemuksia, joiden sanotaan vetävän seuraajat lähemmäs Jeesusta. Roomalaiskatolisten mystikoiden zen-buddhalaisia ideoita sisältävät kirjat ovat löytäneet tiensä saarnoihin.

Useinkaan raamattutunneilla ei enää käytetä Raamattua. Sen sijaan he käyttävät jonkun kirjaa, joka tutustuttaa heidät riivaajien oppeihin. Kun näin käy naisten raamattutunnilla, niin pastori usein vaikenee, koska ei halua loukata vaimoaan, joka on naisten ryhmän johtaja.

Monet, jotka kerran pitivät Genesiksen [1. Moos.] kertomusta Jumalan ilmoituksena ihmiselle, mitä tulee kaiken alkuun, ovat nyt hyljänneet raamatullisen luomisen ja sanovat, että Moosekseen vaikutti babylonialainen myytti eikä Jumalan innoitus. Epäuskoisten lailla kristityt nyt näkevät hyväksyttävänä uskoa, että kaikki asiat tulivat olevaisiksi luonnollisen darvinilaiseksi evoluutioksi kutsutun prosessin kautta. Vaikka Genesis on kristinuskon perustus, niin vain jäännös uskoo siihen ja siksi ovat väärintulkinneet evankeliumin.

Edelleen valtavat määrät ihmisiä, jotka sanovat tunnustavansa raamatullista kristinuskoa, ovat addiktoituneet Raamatun ulkopuolisille kokemuksille sen sijaan, että mittaisivat näitä kokemuksia Raamatun sanalla. Vaikka ”merkit ja ihmeet” vetävät suuria joukkoja ja vetoavat lihaan, niin tosiasia on, että nämä ”Pyhään Henkeen” yhdistetyt kokemukset, voivat hyvinkin olla toisesta lähteestä. Sekä Jeesus että Paavali varoittivat, että ”valheelliset tunnusteot ja ihmeet” olisivat luopumuksen merkki viimeisinä päivinä.

Kun monet evankelikaalit kerran näkivät Israelin kansan merkityksen Jumalan valittuna kansana, he nyt hyväksyvät Rooman ajaman korvausteologian. Tämä on saastuttanut monet kirkkokunnat, jotka nyt siirtävät Israelille annetut lupaukset kirkolle. Nyt pastorit jopa saarnaavat juutalaisvihaa ja lupaavat tukensa valtioille ja kansanryhmille, jotka ovat vannoneet pyyhkäisevänsä Israelin maailmankartalta.

Raamatun profetia, jota kerran pidettiin ratkaisevan tärkeänä sen paljastaessa eksytyksen ja luopumuksen, jonka Raamattu varoittaa tapahtuvan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta, on nyt alistettu ”Valtakunta Nyt” -rakentajille ja asetettu hengelliseen museoon. Nyt osallistujat sellaisessa, joka tunnetaan postmodernina kristinuskona, näkevät Raamatun profetian hyödyttömänä ja esteenä yhteistyölle kaikkien uskontojen väen kanssa ekumeenisessa yhteistyössä, jonka sanovat tuovan rauhan, turvallisuuden ja vaurauden maailmalle.

Kun paavi Fransiskus tammikuun 7. päivänä 2016 julisti, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja roomalaiskatolisen kirkon tuottama video näytti hänen pitävän eri jumalia eri uskonnoista, niin pastorien valtava enemmistö kieltäytyi tiedottamasta siitä seurakunnilleen pelosta, että heitä pidettäisiin rakkaudettomina. Rakkaus vaatii, että kristityt ”vakavasti kilvoittelevat uskon puolesta” eivätkä vaikene, kun lampaita eksytetään iankaikkiseen kadotukseen.

[Tarkempaa tietoa ja suomennos em. paavin puheesta tästä linkistä.]

Nämä hahmottelemani kysymykset ovat poikkikirkkokunnallisia ja maailmanlaajuisia. Toistaiseksi on tehty hyvin vähän foorumin rakentamiseksi, jossa samanmieliset paimenet ja lampaat voivat kokoontua ja kannustaa toisiaan. Siksi on perustettu sivusto thegoodshepherdcalls.com.

Tammikuun 22. päivänä 2016 eteläisessä Kaliforniassa pidettiin pyöreän pöydän keskustelu ja avoin foorumi, joissa keskusteltiin tässä artikkelissa hahmotelluista ongelmista. Siitä alkoi tätä verkkosivustoa koskeva näky. Voit katsoa tuon keskustelun näistä linkeistä:

• https://www.youtube.com/watch?v=BLsH5DlBQy0
• https://www.youtube.com/watch?v=eUUZqyIrRts

Helmikuun 6. päivänä 2016 pidettiin 32 minuutin esitys konferenssissa Kaliforniassa, joka tiivisti tarpeen foorumista samanmielisille paimenille ja lampaille näinä viimeisinä päivinä. Voit katsella tuota esitystä tästä:

• https://www.youtube.com/watch?v=7eHhXaA-Ulw

Verkkosivusto The Good Shepherd Calls: An Urgent Message for the Last Days Church (Hyvä Paimen kutsuu: Kiireellinen sanoma viimeisille päiville), on yritys toteuttaa foorumin perustaminen samanmielisille paimenille, seurakuntajohtajille, palvelutyöjärjestöille ja lampaille. Päämäärä on kannustaa toisiaan ja keskittyä ”Hyvään Paimeneen” Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Me seuraamme Häntä ja Hänen Sanaansa, emmekä ihmisten opetuksia, jotka useinkin ovat toisten ihmisten innoittamia, jotka eivät välttämättä seuraa Jeesusta Kristusta.

Tällä sivustolla ei siis ole kysymys kenenkään ihmisen tai liikkeen seuraamisesta. Suunniteltu sivusto tulee ylittämään kirkkokuntien rajat ja käsittelee kristillisen uskon olennaisia asioita. Tämä foorumi tulee antamaan tarvittavia varoituksia ja aina Raamattu auktoriteettinaan. Rukoilemme, että Jumala johtaisi meitä Pyhällä Hengellään niin, että tätä sivustoa voitaisiin käyttää kilvoiteltaessa uskon puolesta ja samalla julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia Kirjoitusten mukaan.

Read Full Post »

Kirjan ”Tuhat lahjaa” arviointia

Uusi Tie tunnetaan kustantajana, jonka julkaisut pohjautuvat vahvasti Raamattuun Jumalan sanana. Ann Voskampin kirjan kohdalla kustantajalle on kuitenkin tapahtunut pahemman luokan arviointivirhe – liekö alkuperäisteosta luettu ennen kääntämistä ollenkaan? Etenkin kirjan loppupuolella teos paljastuu täydelliseksi sekoitukseksi kristinuskoa ja kristillistä mystiikkaa.

Kirjan sivulla 196 Voskamp toteaa, että ”… keskiajalla tie Jumalan yhteyteen oli kolmiportainen: puhdistuminen (purgatio), valaistuminen (illuminatio) ja yhdistyminen (unitio)”. Hän ei aseta tätä mitenkään kyseenalaiseksi vaan tuntuu pitävän sitä tavoitteena nykykristityllekin. Keskiajan katoliset mystikot tuntuvat olevan Voskampille tärkeitä tienviitoittajia, kuten Teresa Avilalainen, johon hän pariin kertaan viittaa.

Jos tarkastellaan esimerkiksi Teresa Avilalaista, voidaan nopeasti huomata, että hänen oppinsa on kaukana Raamatun mukaisesta. Hän ei lukenut Raamattua, koska ei sellaista omistanut, joten Avilan Teresan opetukset pohjautuvat hänen omiin hengellisiin kokemuksiinsa. Niiden perusteella hän kirjoitti kuuluisimman teoksensa Sisäinen linna. Tuossa kirjassa Teresa kuvaa tietä Jumalan yhteyteen. Hänen mukaansa jokaisessa ihmisessä on sisäinen linna, jossa on seitsemän sisäkkäistä huonetta, joista sisimmäisessä asuu Jumala. Tie Jumalan luokse kulkee rukouksen (meditaation) kautta, ja lopulta seitsemännellä tasolla ihminen yhtyy Jumalaan. Teresa Avilalaisen opetus liittyy siis kristillisen mystiikan unio-ajatteluun, joka tarkoittaa yhtymistä Jumalaan niin läheisesti, että ihmisestä tulee yhtä Jumalan kanssa (lähde Pro gradu -työ Teresa Avilalaisesta). Mielenkiintoinen yhtymäkohta tässä on joogan ja hindulaisuuden chakroihin, joita on yleensä seitsemää tasoa; tavoitteena on saavuttaa ylin chakra (tietoisuudentila), eli yhtyminen jumaluuteen.

Mikä saa aikaan yhteyden kristillisen mystiikan ja idän uskontojen välille? Onko kyseessä Jumalan Henki? Vai olisiko aika tunnustaa, että kyseessä ovat muut henkivallat?

Jos joku nykyaikana pitää ihanteenaan katolisia mystikkoja, osoittaa se täydellistä tietämättömyyttä kristinuskosta ja/tai piittaamattomuutta mystikkojen taustojen selvittämisessä. Kannattaa ehdottomasti kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Katolinen mystiikka alkaa olla evankelikaalisten kristittyjenkin ihanteena, koska siinä voidaan Jeesus ja Hänen sovitustyönsä jättää sivurooliin.

---

Kirja-arvostelu: Tuhat lahjaa, Ann Voskamp, Uusi Tie 2014
By Gary Gilley, suom. SK

Ann Voskamp kirjoittaa tämän bestsellerin kasvatuksellisesta psykologisesta taustasta, kuuden lapsen äitinä ja viljelijän vaimona. Hänen elämäänsä on kuitenkin suuresti vaikuttanut hänen sisarensa tapaturmainen kuolema kirjoittajan ollessa nelivuotias. Sitä, oliko tämä murhenäytelmä pääsyy Voskamp’in emotionaalisiin ja hengellisiin ongelmiin, ei voi päättää, mutta näemme kautta koko kirjan kidutetun sielun, joka yrittää löytää tiensä elämässä. Hän myöntää, että hänellä oli aikoja, jolloin hän viilteli itseään, käytti masennuslääkkeitä, pelkäsi, sai ahdistuskohtauksia ja koki avoimen paikan kammoa. Kuten usein käy, niin sellaiset emotionaaliset kamppailut johtivat hänet tutkimaan psykologisia teorioita, jotka näkyvät hänen uskossaan, että hän on hyljännyt itsensä ja monissa lausunnoissa kuten: ”Ainoa keino taistella tunnetta vastaan on taistella tunteen kanssa” ja: ”On mahdotonta kiittää ja samanaikaisesti tuntea pelkoa.”

Voskamp ei löydä etsimäänsä psykologiasta ja lääkityksestä. Hän tietää, että se, mitä hän pohjimmiltaan tarvitsee, löytyy vain Jumalassa, mutta kuinka hän voi saavuttaa Jumalan keskellä kohtaamiaan arkisia asioita ja kamppailuja? Tutkiessaan elämäänsä tarkemmin hän päättää, että se, mikä häneltä puuttuu, on ilon kokemus, jota hän kuvailee pyhänä graalin maljanaan (as her holy grail). Ja hän päättää, että iloa voidaan kokea oppimalla olemaan kiitollinen. Tämä tavoitteenaan Voskamp päättää löytää ilon ja voittaa surunsa tulemalla kiitolliseksi persoonaksi 1000 asiaa, joista hän on kiitollinen, käsittävän listan keinoin (siitä kirjan nimi).

Myönteistä on, että Voskamp on oikealla asialla tunnistaessaan kiittämättömyyden, joka asustaa meidän jokaisen sydämessä. Luonnollinen taipumuksemme ei ole olla kiitollisia, vaikka tietysti jotkut ovat toiveikkaampia kuin toiset. Kirjan yleisaihe – että oppisimme olemaan kiitollisempia – pitäisi kaikkien lausua tervetulleeksi. Kirja Tuhat Lahjaa tarjoaa useita hyödyllisiä oivalluksia, esimerkiksi: ”Repeämä elämämme taustakankaassa, maailmamme puhkaisevat menetykset, oma tyhjyytemme, voisivat todella tulla paikoiksi nähdä. Näkemättä läpi Jumalaan.” Ja ”ilman Jumalan Sanaa linssinä maailma vääristyy” ja ”joka kerran, kun antaudun stressille, niin enkö mainostakin Jumalan epäluotettavuutta?” Ja ”Kaikki, mitä Jumala tekee, on hyvää. Voisiko olla, että se, mikä näyttää vastustavan Jumalan tahtoa, sitä Hän itseasiassa käyttää toteuttamaan Jumalan tahtoa?” Nämä ajatukset ansaitsevat huolellista pohtimista.

Voskamp kuitenkin menee harhaan jo kirjan alussa määrittelemällä perisynnin kiittämättömyydeksi eikä tahalliseksi kapinallisuudeksi Sanassa opetettua Jumalan tahtoa vastaan. Siitä seuraa, että pelastus saadaan, ei yksin uskosta, kuten Raamattu sanoo (Ef. 2:8-9), vaan uskosta ynnä kiittämisestä. Meille vakuutetaan, että ”Jeesus laskee kiittämisen olennaiseksi osaksi pelastavaa uskoa”. Kirja itseasiassa loppuu tähän huomautukseen: ”Se, minkä ensimmäinen ja katastrofaalinen kiittämättömyyden synti rikkoi … yhteys (union) … voidaan korjata Paratiisin täsmällisellä vastakohdalla: elämäntapakiitollisuudella…”

On tragedia, että ohittamalla Raamatun totuuden koskien perisyntiä ja henkilökohtaista syntiä Voskamp on suurelta osin pielessä lähestymistavassaan kristilliseen elämään. Hän näkee kristillisen elämän ilon jahtaamisena kiittämisen avulla. Kristillinen elämä on kuitenkin Kristuksen seuraamista ja ilo ja kiitollisuus ovat kumpikin oheistuotteita ja kuuliaisuuden askelia. Aina kun keskitämme elämämme minkä tahansa ympärille, paitsi Kristuksen, niin se johtaa meidät harhaan. Kiittäminen ja ilo eivät riitä ylläpitämään meitä. Lisäksi, kun niistä tulee tärkeimmät elämässämme, niistä itseasiassa tulee sydäntemme epäjumalia. Vain Kristuksella tulee olla keskeinen asema. Koska Voskamp ei ymmärrä tätä, hän käärii elämänsä Kristuksen asemesta kiittämisen ympärille. Hän ei ainoastaan käsitä väärin ihmisen lankeemusta ja pelastusta, vaan hän näkee myös kiittämisen voimana herättää kuolleita, avaimena elämän mysteerin avaamiseen, kyvyn antajana sulkea leijonien kidat, synnin voittamisen keinona, tienä ”päästä Jumalaan”, uskon ytimenä ja luottamuksen tuottajana. Hän menee niin pitkälle, että sanoo useita kertoja, että ”eucharisteo [eli kiittäminen] aina, aina käy ihmeen edellä”. Raamatun mukaan kaikki nämä lahjat virtaavat Kristuksesta, tai Pyhästä Hengestä, eikä kiittämisen teosta.  Kiittäminen on reaktio siihen, mitä Kristus on tehnyt, ei keino ”Kristus-elämään”.

Ohitettuaan Kristuksen keskeisyyden, korvattuaan Hänet ilon tavoittelemisella kiittämisen kautta, Voskamp’in täytyy seuraavaksi löytää työkalu, joka pystyy ohjaamaan häntä kohti hänen päämääräänsä. Raamatun pitäisi olla tuo työkalu, mutta vaikka kirjoittaja välillä lainaa Raamattua, hän harvoin selittää sitä oikein. Sen sijaan hänen oppaitaan ovat liberaaliteologit, kuten Albert Schweitzer, roomalaiskatoliset oppineet, kuten Tuomas Akvinolainen, G.K. Chesterton, Erasmus, ja Alexander Schmemann, juutalaiset rabbit ja C. S. Lewis. Etupäässä hän kuitenkin kääntyy katolisten ja ortodoksisten mystikoiden puoleen. Hän lainaa monesti seuraavia:

Simone Weil (s. 9; suom. s. 8), Juliana Norwichlainen (sivut 60-61, 89; suom. s. 55-56, 82), Pyhä Ristin Johannes (s. 79; suom. s. 73), Pyhä Teresa Avilalainen (sivut 98, 218; suom. s. 91, 205-206), Pyhä Nikodemos Athosvuorelainen (s. 102; suom. s. 95), Pierre Teilhard de Chardin (sivut 122, 125; suom. s. 114, 117?), Brennan Manning (s. 153; suom. ??), Äiti Teresa (s. 194; suom. s. 183), hindulainen Rabindranath Tagore (s. 200; suom. s. 188), Henri Nouwen (s. 205; suom. s. 193), Veli Lawrence (p. 210; suom. ??) ja Francis de Sales (s. 220; suom. s. 208). [ensimmäiset sivunumerot viittaavat engl. kieliseen kirjaan, jälkimmäiset suomennokseen]

Kautta kirjan on ilmeistä, että mystikot ovat vaikuttaneet häneen, koska hän puhuu ”ohuista paikoista”, jotka muka ovat paikkoja, joissa Jumala on lähempänä kuin muualla, yksinkertaisuudesta ja Jumalan tuoksun haistamisesta.

Kaikkein häiritsevin on muinaisten mystikoiden eroottisen/romanttisen kielen omaksuminen. Joitakin esimerkkejä ovat: Jumalan rakasteleminen ja täyttymys (engl. consummation = ensiyhdyntä avioliitossa) Jumalan kanssa. Seuraavassa pitempi lainaus:

Tätä Hänen rakkautensa tarkoittaa. Minä haluan sitä: yhteyttä (union) … Haluan koskettaa maalia [viittaus maalaukseen ”Illallinen Emmauksessa” vieraillessaan Pariisissa]. Haluan kuljettaa sormenpäitäni öljyvärien yli, antaa värien kyllästää ihoni, antaa niiden mennä vereeni. Haluan olla maalauksessa… maalauksen olevan minussa. Haluan olla Jumalassa ja Jumalan olevan minussa, vaihtaa rakkautta ja siunauksia ja hyväilyjä… Kohotan kättäni hiukan, sormea huomaamattomasti ilmassa kankaan edessä ja tämä on yhdyntä (intercourse) riisuttu sivumerkityksistään, puhdas ja väärentämätön: yhteyttä, kommunikointia, vuorovaikutusta hellän Yljän ja Hänen morsiamensa välillä. (a passing between, a connection, a communicating, an exchange, between tender Bridegroom and His bride) (sivut 217-218, suomennoksessa s. 205).

Kirjan viimeinen rivi on “Tunnen Hänen hyväilynsä” (I feel His caress, s. 227, suom. s. 213). Kirjoittaminen Jumalan rakastelemisesta ja Hänen hyväilyjensä tuntemisesta on sopimatonta, jopa jumalanpilkkaa. Kuitenkin niille, jotka ovat tutustuneet muinaiseen mystiseen kirjallisuuteen, tämä on tavanomaista. Voskamp on kallellaan mystikoihin ja se näkyy kaikkialla kirjassa.

Vasta viimeisessä luvussa hän todella paljastaa, minne hänen kiittämisen väärinkäsittämisensä on hänet vienyt. Hän kirjoittaa: ”Loputon kiittäminen, eucharisteo, oli avannut minut tähän, täysimpään elämän tapaan.” Ja mitä on se elämä, josta hän puhuu? Se on täyttä katolista mystiikkaa täydellisenä kolmine vakioaskelineen: puhdistus, valaistus ja unioni (purgation, illumination and union) (sivut 208-210, suom. s. 196-198). Se on tämä ”mystinen rakkauden unioni”, jota Voskamp etsii ja hän uskoo mystikoiden raivanneen hänelle tien. Kirja Tuhat Lahjaa on kutsu toisille seurata häntä tähän mystiikan maailmaan.

On surullista ja hämmästyttävää, kuinka pienet virheet voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Voskamp aloittaa ilon väärinkäsittämisellä etsien lapsenomaista onnellisuuden kokemusta, jopa Peter Panin olemassaolon ihailua, vääntäen synnin, pelastuksen ja kristillisen elämän väärän asian ympärille (kiittämisen Kristuksen asemesta), kääntyen väärien opettajien puoleen (mystikoiden ja psykologian) oppimaan tien eteenpäin ja niin meillä on bestseller, joka johtaa lukijansa pois Kristuksesta ja raamatullisesta kristinuskosta. Voskamp säälittää minua. Uskon, että hän todella haluaa olla oikeassa Jumalan edessä, mutta hän etsii vastauksia vääristä paikoista. Lisäksi hän tekee itsensä toisten opettajaksi ja se tuo lisäseuraamuksia (Jaak. 3:1).

Read Full Post »

Varokaa Betheliä: Tiivistelmä Bill Johnsonin epäraamatullisista opetuksista

Lighthouse Trails’in minikirja 20.6.2016
Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings
By Bill Randles, suom. SK

Mitä ajattelisit raamattukoulusta, joka lähettää nuoria kirjaimellisesti makaamaan pitkällään kuolleiden saarnamiesten haudoilla, jotta oppilaat imisivät haudoilla leijuvan ”voitelun”? Entä seurakunta, jossa höyheniä, kultaa ja jalokiviä sisältävä sumu laskeutuu palvojien päälle pyhäkössä? Entä konferenssi, jossa yhdessä työpajassa profeetallisesti ”tulkitaan tatuointeja”?

Mitä odottaisit seurakunnalta, joka on yhdistelmä Uskonsanan harhaa ja Kenneth Copeland’in ja Kenneth Hagin’in menestyksen evankeliumia, Oral Roberts’in ja Benny Hinn’in merkkejä ja ihmeitä, ”hengellisen sodankäynnin” ja hypervapautusliikkeen vääriä olettamuksia, ”profeetallista liikettä” ja Toronton Siunauksen gnostilaista mystiikkaa?

Sinun ei tarvitse kauemmin ihmetellä, sillä on olemassa sellainen ”palvelutyö”, joka on nykyisin profeetallisen liikkeen helpoimmin tunnistettava ja vaikutusvaltaisin julkisivu. Tarkoitan Bill ja Beni Johnson’ia, jotka yhdessä paimentavat Kalifornian Redding’in Bethel -seurakuntaa ja sen alaisia työmuotoja, kuten “Jesus Culture” -nuorisobändi ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (School of Supernatural Ministry).

Bill Johnson, arvostettu konferenssipuhuja ja johtaja, on tehnyt useita bestseller-kirjoja ja häntä pidetään apostolina ja profeettana apostolien ja profeettojen liikkeessä. Hänen palvelutyönsä on vaikuttanut satoihin tuhansiin ihmisiin ja he ovat osallistuneet retriitteihin ja konferensseihin, joilla ”voitelu” on ”jaettu” heihin.

Ymmärtääksemme täysin tätä profeetallista liikettä nykytilassaan, meidän täytyy tarkastella Bill Johnson’in opetuksia Jumalan Sanan valossa. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä, ettemme olisi sinisilmäisiä, vaan että ”jokainen puu tunnetaan hedelmästään”?

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt. 7:15-20)

Jokaisen profeetaksi tunnustautuvan ensisijainen ”hedelmä” on opetus. (Sama pätee jokaiseen pastoriin tai apostoliin tai kehen tahansa, joka esiintyy Jumalan nimessä.)

Tarkastelkaamme joitakin Bill Johnson’in opetuksia, jotka menevät metsään niin monella alueella, ettei oikein tiedä, mistä aloittaa. Lyhyyden vuoksi käsittelen vain neljää huolen aluetta:

1. Uskonsanan liikettä (The Word of Faith Movement);
2. Johnson’in opetuksia lihaksi tulemisesta (Incarnation);
3. voitelua (Pyhä Henki); ja
4. hänen teologiaansa kokemuksesta.

Kehotan sinua olemaan 5. Moos. 13. luvun mukainen tuomari.

1. Uskonsanan liike

Ei tarvitse kauan lukea hänen kirjojaan, kun jo huomaa, että Johnson on Uskonsanan opetusten puolestapuhuja, joita Kenneth Hagin ja Kenneth Copeland ovat popularisoineet. Siksi on tarpeen esittää lyhyt katsaus Uskonsanan opetukseen, jotta näkisimme, mistä Johnson tulee.

Lyhyesti, Uskonsanan opetus perustuu gnostilaiseen tulkintaan lankeemuksesta ja lunastuksesta. Seuraava on oma mukaelmani heidän selityksestään:

Kun Jumala loi Aadamin, Hän antoi hänelle maan hallinnan, hallita ja vallita Jumalan sijaisena. Kuitenkin, kun Aadam lankesi totellessaan Saatanaa, hän luovutti tuon Jumalan antaman hallinnan Saatanalle, josta tuli ”tämän maailman jumala”. Isäjumala ei voinut noin vain tulla ja ottaa hallintaa takaisin – Aadam oli antanut sen pois.

Jumalan oli löydettävä keino tulla ihmisenä ja tehdä tyhjäksi Aadamin typeryys ja voittaa takaisin Aadamin Saatanalle antama valta. Jeesus on tuo ihminen. (Uskonsanan opettajat kyllä tunnustavat, että Jeesus on Jumala, mutta uskovat, että Hän ”asetti sivuun oman jumaluutensa” inkarnaatiossa.)

Ihmisenä Jeesus tuli maailmaan, vastusti kaikkea sitä kiusausta, johon Aadan ja Eeva ja ihmisrotu suostuivat ja kuoli ristillä uhrina syntiemme tähden.

Siinä on kuitenkin ketunlenkki, sillä uskonsanan opettajat väittävät, että ihmisen pelastusta ei varmistettukaan Jeesuksen sijaiskuolemassa ristillä syntiemme tähden. Sen sijaan Jeesuksen oli ensin laskeuduttava helvettiin ja kärsittävä Saatanan ja hänen kätyriensä kidutusta, kunnes Jumala oli tyydytetty ja voi laillisesti herättää Hänet kuolleista.

Jumalan Sana tietysti sanoo, että Jeesuksen kuolema ristillä oli riittävä ja että kun Hän sanoi Tetelestai (Se on täytetty), niin se todella oli täytetty. Copeland ja Hagin kuitenkin opettavat, että se ei ollut täytetty, ennen kuin Jeesus oli kirjaimellisesti ”tullut synniksi” ja kestänyt demonisen kidutuksen helvetissä.

Uskonsanan mukaan syntiinlankeemus koski yhtä paljon vallan ja auktoriteetin menettämistä, kuin se koski syntiä ja vieraantumista Jumalasta. Pelastus koskee siten vallan ja auktoriteetin palauttamista yhtä lailla kuin syntien anteeksisaamista. Saamme vallan takaisin ja voimme nyt harjoittaa herruutta tähän elämään nähden ja ottaa auktoriteetin pahuuden yli.

Johtuen tästä vääristyneestä näkemyksestä Uskonsana on vallan (engl. power = valta, voima) uskonto. Tämän vuoksi uskonsanan kristityt vähän väliä puhuvat auktoriteetista; he ”sitovat ja/tai päästävät” enkeleitä ja demoneja; he julistavat, nuhtelevat ja muutoin puhuvat rauhan, suosion ja armon ”vapauttamisesta” tähän tai tuohon tilanteeseen.

Tämän teologian ydin on ”uskovan auktoriteetin” palauttaminen ja käyttö käytännössä.

Ihanne Uskonsanan piireissä on uudestisyntynyt ihminen, jolla on voima ja auktoriteetti, ihmemies, joka on tullut ” ilmestystietoon” siitä, ”kuka hän on Kristuksessa” ja demonstroi ”voitelun” voimaa kadotetulle maailmalle. Todella historiallisten hahmojen, kuten John Alexander Dowie, John G. Lake ja William Branham, ympärille on kehittynyt laajoja mytologioita. He sanovat heidän olevan ne miehet, jotka todella ”ottivat auktoriteetin” ja osoittivat meille kaikille, mitä jokainen uskova voisi tehdä, jos hänellä olisi vain usko ja ”voitelu” tehdä niin!

Uskonsana (WOF, Word of Faith) versoo näiden ihanteiden aikaisemmasta ilmauksesta, opista Jumalan ilmestyslapsista (Manifested Sons of God = MSOG), jonka AOG kerran torjui 1940-luvulla, mutta on nyt laajalti omaksuttu tässä uudessa muodossa. MSOG perustuu virheelliseen tulkintaan jakeesta Room. 8:19: ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.”

Perinteinen kristinusko on ollut sillä kannalla, että tämä jae viittaa siihen, mitä tapahtuu Herran ruumiillisessa tulemuksessa. Kun Jeesus palaa, niin kirous luomakunnalle lopulta poistetaan ja todelliset Jumalan lapset ilmestyvät.

MSOG kuitenkin opettaa tämän jakeen tarkoittavan, että luomakunta odottaa seurakunnan pääsevän vallan ja auktoriteetin tuntemukseen ”todistaakseen” (manifest) lapseutemme (sonship) maailmalle merkkien ja ihmeiden kautta. Kaiken tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus voi tulla takaisin!

Tämä on se konteksti, jossa voidaan ymmärtää, mistä Bill Johnson, Jesus Culture ja Bethelin Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (Bethel School of Supernatural Ministry) tulevat heidän pyrkiessään tuomaan seurakunnan ”mystisen herätyksensä” voimaan ja voiteluun.

2. Lihaksituleminen

Opetuksessaan lihaksitulemisesta Bill Johnson toteaa ja aivan oikein, että Jeesus Kristus on Jumala. Mutta Bill Johnson myös painottaa epäraamatullista äärimmäisyyttä, että Jeesus täydellisesti laittoi sivuun jumaluutensa:

Jeesuksella ei ollut mitään kykyä parantaa sairaita. Hän ei voinut ajaa ulos riivaajia eikä Hänellä ollut kykyä herättää kuolleita. Hän sanoi itsestään jakeessa Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä.” Hän oli laittanut jumaluutensa sivuun. Hän teki ihmeitä ihmisenä oikeassa suhteessa Jumalaan, koska Hän asetti mallin, jotakin meille seurattavaksi. Jos Hän teki ihmeitä Jumalana, niin olisimme kaikki äärimmäisen otettuja, mutta meillä ei olisi mitään pakkoa (compulsion) jäljitellä Häntä. Mutta kun näemme, että Jumala on valtuuttanut meidät tekemään, mitä Jeesus teki – ja enemmänkin – niin silloin ymmärrämme, että Hän asetti vapaaehtoisia rajoituksia itselleen osoittamaan meille, että me myös voimme tehdä sen. Jeesus tyhjensi itsensä niin, että oli kykenemätön tekemään, mitä Isä Häneltä vaati – ilman Isän apua.¹

Tässä Johnson’in opetuksessa on useita ongelmia. On esimerkiksi teologisesti epätarkkaa sanoa, että ”Jeesuksella ei ollut mitään kykyä …” ja että Jeesus ”laittoi sivuun jumaluutensa”. Se on vaarallisen lähellä Kristuksen jumaluuden kieltämistä, sillä määritelmänsä perusteella jumaluutta ei voi ”laittaa sivuun” eikä myöskään voida sanoa, että Jumalalta koskaan puuttuisi kykyä missään mielessä.

Inkarnaatiossa ikuinen Jumala tuli ihmiseksi, vaikka ei milloinkaan lakannut olemasta Jumala. Hänellä oli aina kaikki valta, mutta Hän rajoitti itsensä kieltäytyen vallan ja majesteettiuden oikeuksista, jotka ovat luontaisia Hänelle, voidakseen elää ja kuolla puolestamme tosi ihmisenä.

Toinen ongelma tässä on, että Johnson väittää Jeesukseen tehneen ihmeitä ”asettaakseen meille mallin … näyttääkseen meille, että me myös voisimme tehdä niitä …”

Tämä on keskeinen opetus Uskonsanassa, josta Johnson on tullut. Yksilöuskovina me muka voimme ja meidän pitäisikin tehdä kaikki Jeesuksen tekemät ihmeet Hengen voimassa. Johnson’ille osasyy Jeesuksen lihaksitulemiseen oli näyttää meille, että myös me voimme tehdä, mitä Hän teki!

Ihmevoiman etsintä on harhaa ja on johtanut monet petokseen. Jeesus ei tehnyt ihmeitään ”osoittaakseen meille, että me voimme tehdä sen”. Jeesuksen ihmeet ovat todistuksia Jumalan armollisuudesta, ovatpa ne ihmeitä evankeliumeissa, Apostolien Teoissa, tai kaikkialla maailmassa tänä päivänä Hänen nimessään tehtyjä ihmeitä. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Meidän ei tule etsiä niitä. Vain ”paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkejä”.

Johnson itseasiassa väittää, että jokaisella uskovalla on kyky kokea suurin osa siitä, mitä Jeesus koki evankeliumeissa, jopa kirkastuminen! Hän sanoo:

Melkein kaikki Raamattuun kirjatut kokemukset olivat profeetallisia esimerkkejä alueista Jumalassa, jotka ovat saatavana uskovalle. Kirkastusvuori nosti rimaa merkittävästi mahdolliselle inhimilliselle kokemukselle … Valtava opetus tässä tarinassa on, että Jeesuksella Kristuksella, ihmisen Pojalla, oli Jumalan kirkkaus päällänsä. Jeesuksen kasvot loistivat Jumalan kirkkautta, samanlaista kuin Mooseksen, hänen tultuaan alas vuorelta.²

Johnson ei näytä arvostavan, että vaikka Jeesus inkarnaatiossa tuli ”kuin yhdeksi meistä”, niin Hänen ainutlaatuisuuttaan ei voida turvallisesti vähätellä. Kuvittele hengellisyyttä, joka tuhlataan kirkastumisen saamiseen! Ei ihme, että Johnson’in oppilaat näkevät sellaista vaivaa etsiessään ”kirkkauden” kokemuksia.

3. ”Voitelu”

Seuraava puoli Johnson’in opetuksessa, joka on vaarallinen ja on johtanut holtittomaan mystiikkaan, johon monet Bethel’iin liittyneet ovat sekaantuneet, on se, mitä hän opettaa Pyhästä Hengestä, varsinkin ”voitelusta”. Johnson sanoo:

Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi. Sana Kristus tarkoittaa ”Voideltu” eli ”Messias … [Kristus] on titteli, joka viittaa kokemukseen. Ei riittänyt, että Jeesus lähetettiin taivaasta maan päälle tittelin kanssa. Hänen oli saatava voitelu kokemuksessa suorittaakseen sen, mitä Isä halusi.³

Ensinnäkin tässä on esimerkki opettajasta, joka asettaa epäraamatullisen eron ”Jeesuksen” persoonan ja sanan ”Kristus” välille. Se on hyvin vaarallista ja vastaa sitä, mitä New Age -liike väittää ja se tehdään samankaltaisen päämäärän vuoksi.

Uusiaikalaiset haluavat vahvistaa (väärän) käsityksen, että Jeesus oli pelkästään valaistu ihminen, sellainen, joka voideltiin (tehtiin Kristukseksi) kolmikymmenvuotiaana, hyvin samanlainen kuin toiset huomattavat miehet, kuten Gandhi ja Zoroaster. Tämä ”voitelu” on itsensä tiedostamisen (self-realizing) kokemus.

Johnson näyttää yrittävän todistaa, että aivan kuten ihminen Jeesus oli voideltava Pyhällä Hengellä voidakseen (ihmisenä) tehdä tekemänsä ihmeet, niin myös meillä voi olla sama kokemus voidaksemme tehdä saman, sillä Jeesus on mallimme.

Raamattu ei tee sitä sanan ”Kristus” kanssa. Apostolit eivät koskaan luokitelleet Kristusta, että se olisi arvonimi tai kokemus. Kristus on Jeesuksen jumaluuden nimitys. Raamattu sanoo, että Jeesus on Kristus ja viittaa Jeesukseen Kristuksena: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa …” Kristus on ikuinen persoona, jumaluuden toinen persoona, Isän valittu ja siten voideltu Pyhällä Hengellä.

Tullessaan maailmaan Jeesus oli jo Kristus; hänen ei koskaan tarvinnut tulla Kristukseksi, eikä kukaan voi tulla Kristukseksi, ellei ole väärä Kristus (so. antikristus).

Johnson jatkaa samasta aiheesta – ”voitelusta”:

Sana voitelu tarkoittaa ”töhriä” (smear). Pyhä Henki on Jumalan öljy, joka töhrittiin Jeesukseen joka paikkaan Hänen vesikasteessaan. Nimi Jeesus Kristus merkitsee, että Jeesus on se Yksi, joka on töhritty Pyhällä Hengellä.

Hengen vuodatuksen täytyi tapahtua Jeesukselle, jotta Hän olisi täysin pätevä. Tämä oli Hänen etsintänsä. Tämän voitelun saaminen kelpuutti Hänet käyttämään nimeä Kristus, joka tarkoittaa ”voideltu”. Ilman sitä kokemusta [voitelua] ei voinut olla arvonimeä.⁴

Näetkö ongelmat, joita Johnson’in opetukset voitelusta nostavat?

Esimerkiksi, tuliko Jeesuksesta Kristus Hänen kasteessaan? Jos ”Kristus” on voimassa vasta kokemuksen jälkeen, niin mikä Jeesus oli ennen kuin Pyhä Henki tuli Hänen päällensä Jordanilla?

Johnson’in näkemys Kristuksesta muistuttaa hätkähdyttävästi harhaa, joka tuli esiin varhain seurakunnan historiassa ja torjuttiin harhaoppina. Sitä kutsutaan adoptianismiksi. Sen mukaan Jeesus oli hurskas ihminen, josta ”tehtiin Kristus” vasta kolmikymmenvuotiaana, kun Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä. Hän teki ihmeitänsä Pyhällä Hengellä, mutta ”voitelu” jätti Hänet, kun Hän kuoli ristillä. Jos Jeesus voi tehdä niitä (ilmestystiedon ja voitelun kautta), niin kaikki uskovat voivat.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on jae, joka torjuu tämän Kristusta koskevan harhan:

Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus (1. Joh. 5:6).

Hereetikot opettivat, että Jeesus ei ollut Kristus, ennen kuin Hänet kastettiin vedessä ja voideltiin Hengellä. Hän pysyi Kristuksena, kunnes vuodatti verensä. Apostoli kuitenkin sanoo, että ”Hän on tullut veden ja veren kautta”; siitä seuraa, että Hän oli jo Kristus, kun Hänet kastettiin ja pysyi sellaisena ristillä ja läpi ylösnousemuksensa. Nimitys ”Kristus” oli ja on enemmän kuin kokemus; se on luontainen (inherent) Jeesukselle, Jumalihmiselle (Divine God/man).

4. Kokemuksen korostus, opin vähättely

Lopuksi Bethel (ja Bill Johnson) on todella vaarallinen lähestymistavassaan oppiin ja kokemukseen ja on altistanut kannattajansa seuraaville käytännöille:

• Väärä profetoiminen
• Visualisoiminen
• “Tulitunnelit”
• Huolestuttavat likoamismatkat⁵
• Visualisoiminen, kontemplatiivinen rukous ja mietiskelykäytännöt
• Joikaaminen, likoaminen ja hengellinen juopumus
• Pyhän Hengen ”pössyttely” (toking) päästäkseen ”korkealle Jeesuksessa”

”Normaalien” profeetallisten sanojen lisäksi Bethel’in ”Voiman ja rakkauden konferenssiin” osallistujat helmikuussa 2014 saivat tatuointeihinsa ja lävistyksiinsä liittyviä tulkintoja. Doug Addison osaa tulkita kätkettyjä viestejä ruumiissasi ja jopa kouluttaa sinut tekemään samaa. Sinun ei edes tarvitse lentää hänen olinpaikkaansa; kohtuullisesta 150 dollarin korvauksesta hän voi kutitella korviasi puhelimessa 30 minuuttia.⁶

Usko minua, kun sanon, että olen vasta raapaissut Bill Johnson’in irrationaalisen, epäraamatullisen ja jopa Raamatun vastaisen, mutta vaikutusvaltaisen palvelutyön pintaa. Kuinka ovatkaan tunnustavat kristityt tulleet niin arvostelukyvyttömiksi?

Bethel’issä on yksi puoli, joka on ehkä kaikkein vaarallisin. Johnson’illa, kuten niin monilla häntä edeltäneillä helluntailaisilla ja evankelikaalisilla, on voimakas opinvastainen korostus. Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (NAR) uusmystikoille opilla on kuolettava vaikutus ja se kelpaa vain siinä määrin, kuin saa aikaan kokemusta. Oppi on ”kirjain, joka kuolettaa” ja johtaa ”pääntietoon” vastakohtana yksilölliseen ilmoitukseen perustuvalle henkilökohtaiselle kokemukselle Jumalasta.

Niitä, jotka vaativat sitoutumista oikeaan oppiin, karrikoidaan fariseuksina. Näissä piireissä kierrätetään tuttuja kliseitä, kuten: ”Jumala loukkaa järkeä, että pääsisi sydämeen” ja ”kokemuksen omistava ihminen ei koskaan ole opin omistavan armoilla”. Paljastaessaan viimeisimmän nokareen omaa ilmoitustaan tämän lajin saarnaajat usein iloitsevat sanoessaan: ”Nyt minä käännän sinun teologiasi ylösalaisin …”  Havainnollistaessaan tätä Bill Johnson toteaa:

Jeesus esitti pelottavan lausunnon koskien niitä, jotka pitävät Raamatun tutkimista tärkeämpänä kuin kokemusta: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä ja ne juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Ellei Raamatun tutkimisemme johda meitä syvempään suhteeseen (kohtaamiseen) Jumalan kanssa, niin se vain kasvattaa taipumustamme hengelliseen ylpeyteen. Me kasvatamme tietämystämme Raamatusta, jotta asemamme Jumalan edessä tuntuisi hyvältä ja että olisimme paremmin varustettuja väittelemään niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Jokainen ryhmä, joka haluaa puolustaa oppia, on altis tälle kiusaukselle ilman Jumalan kohtaamista … Jeesus ei sanonut: ”Minun lampaani tuntevat minun Kirjani”; se on Hänen äänensä, joka meidän tulee tuntea.⁷

Johnson väittää niiden, jotka etsivät raamatullista tietoa olevan ”hengellisen ylpeyden” vaarassa lisäten tietoa, ”jotta heidän asemansa Jumalan edessä tuntuisi hyvältä” ja paremmin pärjäisivät väittelyissä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä! Mikä pastori! On melkein kuin hän lannistaisi halua kasvaa raamatullisessa tiedossa!

Toisaalta kuitenkin Johnson katsoo niiden olevan autuaita, jotka etsivät ”syvempää tietoa” (kuin se, mitä Raamattu paljastaa?) ja syvempää ”kohtaamista” Jumalan kanssa (kokemusta). Kuvittele nuorta henkilöä istumassa tällaisen jatkuvan opetuksen alla, niin näet, miksi Bethel, Jesus Culture ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu ovat antautuneet mitä aistillisimpaan mystiikkaan!

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. (Joh. 10:27-28)

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

(See related booklets.)

Viitteet

1. Bill Johnson, The Supernatural Power of a Transformed Mind (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, first edition, January 1, 2005), p. 50.
2. Bill Johnson, Face to Face with God (Lake Mary, FL: Charisma House, 2007), p. 200.
3. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, 2005), p. 87.
5. http://beyondgrace.blogspot.com/2011/07/bill-johnson-and-john-crowders-leaven.html; http://www.youtube.com/watch?v=LrHPTs8cLls; https://www.facebook.com/photo.
6. http://gospelliving.blogspot.com/2013/04/why-jesus-culture-bethel-church-and_15.html.
7. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth, op. cit., p. 93.

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

 

Read Full Post »

Käännä katseesi Jeesukseen

Vanha hengellinen laulu Käännä katseesi Jeesukseen sanoo:

1. Käännä katseesi Jeesukseen
   ja hiljenny Herrasi etehen.
   Siinä rakkauden Herran Jeesuksen
   saa syntinen omakseen.
2. Suuntaa mielesi Jeesukseen
   ja syvälle armonsa syvyyteen
   ja sä turhaks näät kaiken turhuuden
   eessä Jeesuksen suuruuden.
3. Eessä Jeesuksen pyhyyden
   mä ylistän, rukoilen kiittäen.
   Nytkin palvoen eessä Jeesuksen
   tahdon viipyä hetkisen.
   – Viisikielinen-laulukirjasta –

Tässä ollaan kristinuskon aivan ytimessä – Jeesuksessa. Meidän tulee kiinnittää katseemme ja huomiomme yksin Jeesukseen. Mistään muualta ei löydy ihmiselle apu eikä pelastus.

Nykyajassa ihmisillä on paljon huolia, tuskaa ja murhetta. Eikä ahdistusta yhtään vähennä uutiset terroriteoista ja sodista maailmalta. Silti muista: Jumalalla on kaikki hallinnassa!

Nyt jos koskaan ihmiset ympärillämme tarvitsevat niitä kristittyjä, jotka eivät vaivu epätoivoon kaikkien masentavien uutisten takia. Nyt jos koskaan meitä tarvitaan olemaan Kristuksen tuoksuna lähimmäisillemme kotona, naapurissa, työpaikoilla, harrastusten parissa ja niin edelleen.

Mutta miten olla valona tässä maailmassa, jos omakin elämä näyttää niin pimeältä ja toivottomalta?

Jumala vie omansa usein tilanteeseen, jossa meidän omavoimaisuutemme otetaan pois. Se voi tapahtua vaikkapa terveyden, talouden tai ihmissuhteiden suhteen. Pahimmillaan kaikki mitä olemme suunnitelleet, romuttuu. Omassa elämässänikin olen joutunut tilanteisiin, jossa on ollut ”pakko” jättää asiat yksin Herran johdatukseen, kun mitään inhimillistä selviytymistietä ei ole ollut näkyvissä. Liian usein yritämme ratkaista asioita omin voimin ja omalla ymmärryksellämme ja unohdamme mennä Herran eteen kysymään Hänen neuvoaan.

On Jumalan suurta rakkautta ihmistä kohtaan, että Hän johdattelee meitä huomaamaan ja tajuamaan, että kannattaa jättää niin isot kuin pienetkin asiat Hänen käsiinsä. Opettele rukoilemaan, että ”Herra, tapahtukoon yksin sinun tahtosi minun elämässäni”. Kun pystyt täysin luottavaisesti näin rukoilemaan, olet pystynyt jättämään kaikki asiasi parhaisiin mahdollisiin käsiin – Jumalan käsiin. Tätä Hän meiltä tahtoo.

Erityisesti nyt elämme aikaa, jossa meidän tulee opetella kiinnittämään katseemme yksin Jeesukseen. Hän tahtoo itse opettaa meille askel askeleelta tätä luottamusta, kun vain jätämme – tai edes haluamme jättää – koko elämämme Hänen johdettavakseen. Näin saamme kasvaa kristityiksi, joista maailman ihmisetkin kyselevät, että ”Mihin tuo oikein panee turvansa?”

Kannattaa opetella huomaaman Jumalan apu ja johdatus ensin pienissä asioissa, jolloin usko ja luottamus pikkuhiljaa kasvavat, ja kohta uskallamme turvautua kaikessa Häneen. Tuntuu vähän hullulta sanoa, että meidän pitäisi ”uskaltaa” turvautua Jumalaan, sillä senhän tulisi olla kristitylle aivan itsestäänselvyys!

Raamatussa on  lukuisia kohtia, joissa Herra lupaa pitää meistä huolen – oli tilanteemme mikä tahansa. Ja muista, että Hänen sanansa on tosi ja pitää paikkansa. Älä katso elämäntilannettasi vaan kiinnitä katseesi Kristukseen! Häneltä löytyy apu!

Seuraaviin artikkeleihin olen koonnut joitakin tärkeitä raamatunkohtia:

• Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen
• Raamatunkohtia rohkaisuksi
• Raamatunkohtia Jumalan lupauksista

 

Read Full Post »

Uskonsanan ristiä koskeva opetus

Word-Faith Teaching About The Cross
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 14, No. 1, January/February 2009; suom. SK

Uskonsanan liike (Ruotsissa Livets Ord, Suomessa Elämän Sana), johon joskus viitataan “terveyden ja rikkauden” evankeliumina, on kuulunut Kenneth Hagin’in palvelutyön jälkeen menneisyydessä muutamien vuosikymmenten ajan karismaattis-helluntailaiseen maisemaan. Hagin on mennyt pois, mutta ennen lähtöään hän istutti liikkeen hyvällä menestyksellä.

Nyt on olemassa laaja talli Uskonsanan ideologeja ja harjoittajia. Epävirallisesti tunnustettu manttelinperijä on Kenneth Copeland, joka kertoo Hagin’in panneen kädet hänen päällensä. On kuitenkin monia toisen sukupolven aktiiveja, kuten Jesse Duplantis, Joyce Meyer, Jerry Savelle, Creflo Dollar, Joel Osteen, Charles Capps, Fred Price ja monia muita.

(Tuttuja nimiä Suomessakin ovat mm. John Bevere, Morris Cerullo, Benny Hinn, Rodney Howard-Browne, Oral Roberts  http://www.deceptioninthechurch.com/word-faith.html, suom. lisäys).

Kun Hagin ja kumppanit ilmestyivät kuvaan ensi kerran, monet olivat epätietoisia koskien uskonsanan opetusten lähdettä ja millaiset raamatuntulkinnat tukivat näitä uusia opetuksia. Monen vuosikymmenen jälkeen tämä mysteeri on nyt ohi. Hagin’in opetuksen lähde on ensisijaisesti E.W. Kenyon ja toissijaisesti 1940- ja 1950 lukujen Latter Rain -liikkeen pelastushistorian systeemi On myös vahvistettu, että Hagin itse asiassa plagioi Kenyon’ilta ja antoi ymmärtää, että Kenyon’in opetukset olivat ”ilmestystietoa” Herralta.

”E.W. Kenyon koulutettiin Emerson’in puhetaidon koulussa (Emerson School of Oratory) Bostonissa. Hän vietti siellä viisi vuotta vuodesta 1890 vuoteen 1895. Emerson-koulu oli paljon muutakin, kuin vain puhetaidon koulu. Se oli eri metafysiikan lajien tärkeä keskus, varsinkin ”Uuden Ajattelun” (New Thought) – joka on Kristillisen Tieteen (Christian Science) lähisukulainen. Charles Wesley Emerson ja hänen vaimonsa liittyivät myöhemmin Christ Scientist-kirkkoon. Kenyon’in kirjoitusten päämäärä Kenyon’in itsensä mukaan oli ”palauttaa” seurakunnalle se yliluonnollinen parantava voima, jota Mind Science -kultit (New Thought jne.) esittelivät, mikä Kenyonin näkemyksen mukaan oli epäoikeudenmukaisesti kaapattu. Kenyon’in kirjoitukset olivat Hagin’in ”ilmestystiedon” todellinen lähde. Uskonsanan opettajien usko ei ole lahja Jumalalta, eikä myöskään ehdotonta luottamusta Kristukseen, vaan voima, jota täytyy kehittää itsesuggestion kautta (positiivinen jatkuva tunnustaminen) ja käyttää saadakseen, mitä ikinä haluaa. Jumala ei enää paranna tahtonsa ja tarkoitustensa mukaan, vaan sinun uskosi parantaa sinut hengellisen lain mukaan.

Jumala on hengen maailmassa pannut liikkeelle tiettyjä lakeja. Ne eivät vaadi mitään Jumalan asioihin puuttumista saada ne toimimaan. Hagin sulautti Kenyon’in ajattelun lopunajan ilmoituksen Latter Rain’in ennallistamisopetukseen. Tämä yhdistäminen tuotti ”ilmestystiedon” Uskonsanan version. Helluntailaistaustainen Hagin antoi tälle sekoitukselle raamatullisen sanaston. Tämä ideologinen fuusio on antanut Uskonsanalle vähän erilaisen maun kuin perinteinen Latter Rain -opetus. He opettavat harvoin apostolien ja profeettojen ennallistamista, kuten Latter Rain’in kannattajat. Ennemminkin he yksinkertaisesti harjoittavat ”ilmestystietoa” korostaen vain vähän Latter Rain’in paradigman mukaista apostolien ja profeettojen ennallistamista. Kirjassaan I Believe in Miracles (Uskon ihmeisiin) Hagin sanoo, että hänelle annettiin kahdeksan ”näkyä Jeesuksesta joskus kolmiulotteisina, Technicolor-väreissä ja stereo-äänellä”. Hagin kutsuu sellaista näyksi ja ”avoimeksi näyksi”. (Sepittikö Hagin tämän usein käytetyn sanan?) Jeesuksen uskotaan antaneen Hagin’ille neliaskelisen kaavan, joka toimisi jokaisen sitä käyttävän kohdalla, jopa epäuskoisten. Jumala pani tämän kaavan maailmankaikkeuteen lakina. Usko on voima, jota Jumalan ei tarvitse antaa. Tämä on kuitenkin deismiä. Deismi väittää, että Jumala loi maailmankaikkeuden ja sitten jätti sen pyörimään omien lakiensa varassa. Mielentiedekultit ja okkultistit hyödyntävät usein deismiä. (Oral Roberts thesis, tuntematon kirjoittaja).

Menestyksen avain on lakien tunteminen ja niillä työskenteleminen. Niinpä Hagin sulautti menestyksellisesti yhteen hengelliset lait ja metafysiikan Latter Rain’in ennallistettujen profeettojen jatkuvaan ilmoitukseen. Tämän sekaverisen teologian vuoksi uskonsanalaiset ovat todella karismaattisia, mutta enemmän omien opetustensa ja supertähtiensä lumoissa. Tämän kirjoittajasta näyttää, että useimmat uskonsanan seurakunnat ja ihmiset eivät luonnostaan ole yhteisellä asialla eivätkä useinkaan harjoita yhteyttä toisten helluntailaisten/karismaattisten seurakuntien ja palvelujärjestöjen kanssa. He eivät useinkaan näytä olevan ekumeenisia edes toisten läheistä sukua olevien palvelujärjestöjen suhteen. Näyttää, että he säilyttävät tietyn etäisyyden muista sukulaisista Latter Rain’in perillisten keskuudessa. Heihin ei siksi kohdistu suurta painetta ja he näyttävät pitävän siitä. Joyce Meyer’illä on laaja julkisuus, mutta hän ei useinkaan puhu Uskonsanan aiheista suoraan, vaan valitsee mieluummin käytännöllisen kristillisen opetuksen. Siitä ei kuitenkaan ole epäilystä, että hän kuuluu Uskonsanan veljesliittoon. Kirjasessa The Most Important Desicion You Will Ever Make (Tärkein ratkaisusi) hän selvästi hyväksyy opetuksen “uudestisyntyneestä Jeesuksesta” (s. 36), joka on Uskonsanan erikoisuus. Myöhemmässä painoksessa opetus “uudestisyntyneestä Jeesuksesta” on kuitenkin poistettu. Tällä Uskonsanan ryhmien näennäisellä eristäytymisellä on taipumus tehdä heille enemmän tai vähemmän mahdolliseksi paeta arvostelua ja analyysiä.

Tässä Plumbline’n numerossa haluan erikoisesti kiinnittää huomiota Uskonsanan Kristuksen sovituskuolemaa koskevaan opetukseen. Uskonsanan positiivinen/negatiivinen tunnustamiskäytäntö on todella vakava harha, mutta me olemme tulleet tuntemaan heidän kallistuneisuutensa (pitch) ja yleensä se vahingoittaa vain heidän omiaan. Heidän opetuksensa Jeesuksen kuolemasta on kuitenkin paljon suuremman luokan väärä opetus. Monissa evankelikaalisissa piireissä raamatullinen oppi sovituksesta on enemmän tai vähemmän kaikkien saatavilla. Hiljattain Plumbline kiinnitti huomiota Jeesuksen sijaisuhrin kieltämiseen, mutta nyt jo useiden vuosikymmenten ajan Uskonsanan opettajat ovat omassa pienessä nurkassaan opettaneet vieläkin törkeämpää näkemystä rististä, kuin aivan viimeaikojen hyökkäykset evankelikaalisessa maailmassa. Tätä opetusta kutsutaan Uskonsanan liikkeessä ”identifikaatio- eli samaistumis”-opetukseksi. Vain muutamat kommentaattorit vuosien saatossa ovat paljastaneet ”identifikaation” viittaavan tähän samaan opetukseen ”uudestisyntyneestä Jeesuksesta”.

Uskonsanan ristiä koskeva opetus

Uskonsanan oppi rististä voidaan ymmärtää vain vasten heidän opetuksensa taustaa koskien Jumalan luontoa ja ihmisen luontoa.

Artikkelissaan ”An Examination of the Word Faith Movement” (http://www.biblebb.com/files/WRDFAITH.HTM) Richard J. Vincent paljastaa Uskonsanan opetuksen sisäisen logiikan koskien Jeesuksen kuolemaa.

Copeland opettaa, että ”Jumala on olento, jonka pituus on 2-3 tuumaa päälle kuuden jalan – 1,88-1,91 m (nauha no: 01-0601) antaen ymmärtää, että Jumalalla on ruumis (mormonismin mukaan). Vähäteltyään Jumalan hiukan enemmäksi kuin korotettu ihminen, uskonsananopettajat etenevät sitten ylentäen ihmisen Jumalan asemaan. Copeland opettaa: ”Hän, Aadam, ei ollut vähän kuin Jumala, hän ei ollut melkein kuin Jumala, Hän ei ollut edes Jumalan alainen.” (nauha no: 01-3001). Copeland sanoo jopa, että ”Aadam oli Jumala ilmestynyt lihassa” (nauha no: 01 3001), ilmaus, jota voidaan todella soveltaa vain yksin Jeesukseen Kristukseen. Uskonsanan opettajat väittävät, että kun Aadam lankesi paratiisissa, hän menetti Jumalan luonnon ja sai Saatanan luonnon. Tämä harha on vain rengas siinä ketjussa, joka yhdistää uskonsananopettajien ihmisen korottamisen ja Jumalan vähättelemisen. Kuten näet, niin pelastus uskonsananopettajille ei ole syntien anteeksisaaminen ja Jumalan ja ihmisen välisen oikean suhteen ennallistaminen. Pelastus on uskonsananopettajille sen sijaan Saatanan luonnon poistaminen ihmisestä ja Jumalan luonnon palauttaminen ihmiseen.

Kuinka sitten Jumalan luonnon palauttaminen ihmiseen tapahtuu? Uskonsananopettajien vastaus on, että Jeesuksen oli otettava Saatanan luonto ristillä. Itse asiassa koko Kristuksen uhri ristillä saa uskonsananopettajilla kokonaan erilaisen korostuksen ja merkityksen

Sinun täytyy seurata tämän opetuksen vaiheita hyvin huolellisesti, sillä se on vain portti heidän harhaoppiinsa rististä ja sovituksesta. [Tämän opetuksen vaiheet ovat lihavoiduin kirjaimin seuraavassa.]

1) Ristillä Jeesus otti päällensä Saatanan luonnon. Raamattu sanoo, että Jeesus on Jumalan Poika, Jumala ilmestynyt lihassa. Sen vuoksi Jeesus omistaa jumaluuden ominaisuudet, kuten kaikkivaltius, kaikkitietävyys, ikuisuus, muuttumattomuus jne. Lihaksi tulemisensa kautta Hän päätti olla harjoittamatta kaikkia ominaisuuksiaan, mutta edelleen Hän säilytti ne. Jumala ei muutu eikä Jeesuskaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8). Uskonsananopettajien harha alkaa kuitenkin siitä, kun he väittävät, että pyhä, saastumaton, muuttumaton Jumalan Poika tuli syvintä olemustaan myöten pahaksi ottaen päällensä Saatanan luonnon. Meidän pyhä Jumalamme ei tule epäpyhäksi!

2) Jeesus kuoli hengellisesti. Taaskaan muuttumaton jumal-ihminen ei kuole hengellisesti. 1. Piet. 3:18 sanoo, että Jeesus ”kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”. Jeesuksen ei tarvinnut kuolla hengellisesti hankkiakseen pelastuksemme. Hänen ruumiinsa uhri oli riittävä. Kol. 1:21-22 sanoo: ”hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta”. Valehteliko Jeesus huutaessaan ristillä: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30). Oliko vielä tehtävä jotakin pelastuksen varmistamiseksi? Tuo lohduttava huuto siunatun Herramme huulilta ei voi olla muuta kuin meidän pelastuksemme kalliopohja, ja pelastuksemme ostettiin ja maksettiin täydellisesti tällä koko historian ratkaisevimmalla hetkellä.

3) Jeesus laskeutui helvettiin kuolevaisena ihmisenä. Jeesus ei kärsinyt helvetissä. Hänen ei tarvinnut tehdään mitään enempää pelastuksemme puolesta. Saatana oli jo lyöty ja voitettu (Kol. 2:14-15). Jeesus ei myöskään ollut, eikä koskaan tule olemaan pelkästään kuolevainen ihmisolento. Voidakseen olla pelkästään kuolevainen, Hänen olisi täytynyt lakata olemasta Jumala ja se on yksi asia, joka on vastoin Jumalan luontoa ja ominaisuuksia.

4) Jeesus uudestisyntyi helvetissä. Jeesuksella ei ollut tarvetta uudestisyntyä. Jeesus ei ollut kadotettu ja helvettiin matkalla oleva syntinen, joka olisi tarvinnut uudestisyntymistä. Hän oli Jumalan kaikkivaltias, ikuinen ja pyhä Poika. Uskonsananopettajat haluavat raahata Jeesuksen helvetin syvimpiin kuiluihin, jotta heidän opetuksessaan olisi jotakin johdonmukaisuutta. Tämä idea, että Jeesus uudestisyntyi, on uskonsananopettajille ratkaisevan tärkeä rengas, joka tekee heille mahdolliseksi huutaa: ”Olen pieni jumala.”

5) Jeesus löi paholaisen uudestisyntymällä helvetissä. Meillä on nyt Jeesus, pelkästään [syntinen, demonien vaivaama] ihminen, joka kärsii helvetissä. Sitten Jeesus päättää uudestisyntyä. Hän lyö paholaisen ja hänestä tulee esikoinen monien veljien joukossa. Tällä kohtaa Raamatun vääntäminen käy naurettavaksi. Copeland väittää, ettei Raamatussa missään Apostolien tekojen jälkeen Jeesusta kutsuta ainutlaatuiseksi ja ainoaksi Jumalan Pojaksi. Sitten hän vääntää jakeen Room. 8:29 tarkoittamaan, että Jeesus on ensimmäinen uudestisyntynyt ihminen. Tämä ensimmäinen uudestisyntynyt ihminen on asettanut mallin uudelle rodulle tulla esiin ja uskonsananopettajien mukaan me olemme tuo uusi rotu. Me olemme Jeesuksen vertaisia, sillä me olemme uudestisyntyneet aivan kuten hänkin. Näetkö, mitä tässä on tapahtunut? Uskonsananopettajat ovat niin tukahduttaneet Jeesuksen jumaluuden, että tosiasiassa ovat kieltäneet sen. Copeland menee pisimmälle tässä ilmoituksessa, jonka hän muka sai Jeesukselta: ”Älä hermostu, kun ihmiset syyttävät sinua, että luulet olevasi Jumala. Mitä enemmän pääset minun kaltaisekseni, sitä enemmän he ajattelevat sinusta sillä tavalla. He ristiinnaulitsivat minut väitteeni vuoksi, että olin Jumala, mutta minä en sanonut olevani Jumala. Sanoin vain, että vaelsin Hänen kanssaan ja että Hän oli minussa. Halleluja! Juuri sitä me teemme.” (Voice of Victory, Vol. 15, No. 2,2/87).

Miksi uskonopettajista on niin tärkeää sivuuttaa sellaiset nimenomaiset kohdat, kuin ”se on täytetty”, jne.? Miksi heillä täytyy olla Jeesus, joka kuolee, niin hengellisesti, kuin fyysisestikin ja menee helvettiin kuolevaisena ihmisenä … ja uudestisyntyy lyödäkseen paholaisen? Syy siihen on, että uskonsananopettajilla on vähättelevä näkemys Jeesuksesta. Kun Jeesusta väheksytään, ei yhtään enempänä kuin voideltuna ihmisenä, niin se tuo uskonsananopettajat Jeesuksen tasolle. Itse asiassa sekä Kenneth Copeland että Fred Price ovat julkisesti sanoneet, että jos vain Jeesuksen fyysinen kuolema ristillä pelastaisi meidät, niin kuka tahansa olisi voinut tehdä sen. Kenneth Copeland sanoo: ”Ja koko UT kutsuu Häntä esikoiseksi (engl. first born)… Sana ’born’ (syntynyt) alkoi soida ajatuksissani… Ja kun makasin siinä ajatellen näitä asioita, niin Jumalan Henki puhui minulle. Ja Hän sanoi: ’Poika, tiedä tämä: Seuraa tästä lähtien minua tässä, älä anna perinteesi pettää sinua.’”

Rev. Orrel Steinkamp, Master of Divinity, and Doctor of Ministry, (Theology)

Plumbline Ministries, 74425 Co. Rd. Renville, MN 56284… orrelsteinkamp@hotmail.

Read Full Post »