Onko Afrikassa kadonneita Israelin heimoja?

Lost Israeli Tribes in Africa?
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (August 2016), suom. SK
Kirjoittajasta: Johan Malan on eteläafrikkalaisen Limpopon yliopiston antropologian emeritusprofessori.

Mustien juutalaisten heimojen olemassaolosta Afrikassa on erilaisia teorioita. Sellaisia ihmisiä kuvaillaan virheellisesti ns. “Israelin 10 kadonneen heimon” jälkeläisinä. Jotkut heistä väittävät olevansa israelilaisia (tai juutalaisia) ja tämä väite on jo aiheuttanut merkittävän muuttoliikkeen Afrikasta Israeliin. Yhä useammat “mustat juutalaiset” toivovat nyt voivansa siirtyä kamppailevista Afrikan valtioista väitetylle “isiensä maalle” Israelissa. Siinä prosessissa Israel aiheuttaa itselleen vakavan identiteettikriisin, kun toivottaa tervetulleeksi suuret joukot ei-juutalaisia johtuen myytistä “kadonneista 10 heimosta” ja tarjoavat heille täyden Israelin kansalaisuuden.

Jopa juutalaiset historioitsijat ja uskonnolliset johtajat antavat uskottavuutta tälle myytille siten avaten porttinsa tuhansille kodittomille opportunisteille Afrikasta, jotka väittävät olevansa juutalaisia. Tämä väite oikeuttaa heidät kattavaan apuun Israelin hallitukselta voidakseen asettua juutalaisvaltioon ja tulla osaksi nopeasti kehittyvää yhteiskuntaa.

Etiopian juutalaiset Israelissa

Tässä vaiheessa Israelissa on jo yli 120 000 Etiopian juutalaista (falashaa). 15. vuosisadalta saakka heidät on tunnettu maassaan ”falashoina” (”maattomina vaeltajina”). Heidän alkuperänsä on edelleen salaisuuden verhoama. Todentamattoman myytin mukaan kaksi ortodoksijuutalaista vaelsivat läheisestä Jemenistä Punaisen Meren poikki Etiopiaan, jossa heistä tuli tämän vaeltelevan kansan perustajaisät. He vahvistivat juutalaisia perinteitä, kuten poikien ympärileikkauksen, eläinten rituaalisen teurastamisen ja kiellon syödä sianlihaa. Tämä myytti säilyi vuosisatoja ja siitä kerrotaan monia erilaisia versioita. Jossain vaiheessa tämä ryhmä tuli tunnetuksi Israelin Huoneena (Beta Israel) ja useiden pyyntöjen jälkeen monet heistä siirrettiin Israeliin. Wikipedian artikkelin (https://en.wikipedia.org/wiki/Beta_Israel) mukaan on ollut suuria ongelmia sulauttaa heitä juutalaiseen yhteiskuntaan. Artikkeli sanoo mm. seuraavaa:

Etiopialainen Beta Israel -yhteisö Israelissa käsittää tänä päivänä yli 121 000 ihmistä. Suurin osa tästä väestöstä on etiopialaisia maahanmuuttajia ja heidän Israeliin operaatioiden Mooses (1984) ja Salomo (1991) aikana tulleita jälkeläisiään. Sisällissota ja nälänhätä Etiopiassa sai Israelin hallituksen järjestämään nämä dramaattiset pelastusoperaatiot. Operaatiot olivat Israelin kansallisen tehtävän kontekstin sisäpuolella koota diaspora-juutalaisia ja tuoda heitä juutalaiseen kotimaahan. Maahanmuutto on jossakin määrin jatkunut tähän saakka. Tänä päivänä 81 000 etiopialaista israelilaista on syntynyt Etiopiassa, samalla kun 38 500, eli 32 % yhteisöstä, on Israelissa syntyneitä.

Ajan mittaan etiopialaiset juutalaiset Israelissa muuttivat hallituksen omistamiin asuntovaunuleireihin, joissa he aluksi asuivat ja sitten asettuivat eri kaupunkeihin ja kyliin kaikkialle Israeliin viranomaisten kannustaessa ja myöntäessä uusille maahanmuuttajille anteliaita hallituksen lainoja, tai matalakorkoisia kiinnelainoja.

Kuten toistenkin maahanmuuttajajuutalaisten, jotka ovat tehneet alijan Israeliin, myös Etiopian juutalaisten on täytynyt voittaa esteet israelilaiseen yhteiskuntaan integroitumiselle. Aluksi etiopialaisen juutalaisyhteisön kohtaamat tärkeimmät haasteet Israelissa nousivat kommunikaatiovaikeuksista (useimmat etiopialaisista eivät osanneet lukea eikä kirjoittaa hepreaa ja monet vanhemmista jäsenistä eivät osanneet käydä yksinkertaista keskustelua hepreaksi) ja syrjinnästä, johon kuului rasismin ilmenemisiä joistakin osista israelilaista yhteiskuntaa. Toisin kuin venäläiset maahanmuuttajat, joista monet tulivat koulutettuina ja ammattitaitoisina, etiopialaiset maahanmuuttajat tulivat köyhtyneestä maatalousmaasta ja olivat huonosti valmistautuneita työskentelemään kehittyneessä teollisuusmaassa.

Nuorten Beta-israelilaisten integroitumisessa on vuosien mittaan tapahtunut merkittävää edistystä israelilaiseen yhteiskuntaan ensisijaisesti seurauksena palvelemisesta Israelin puolustusvoimissa toisten ikäistensä israelilaisten rinnalla. Se on johtanut tilaisuuksien lisääntymiseen etiopialaisille juutalaisille heidän erottuaan armeijasta.

Edistyksestä huolimatta etiopialaiset juutalaiset eivät edelleenkään ole hyvin sulautuneita israelilaisjuutalaiseen yhteiskuntaan. He ovat keskimäärin alemmalla taloudellisella ja koulutuksellisella tasolla kuin keskivertoisraelilaiset. Myös, vaikka avioliitot juutalaisten ja eritaustaisten välillä ovat hyvin yleisiä Israelissa, avioliitot etiopialaisten ja ei-etiopialaisten välillä eivät ole kovin yleisiä. Tutkimuksen mukaan vuonna 2009 90 % etiopialaisista israelilaisista – 93 % miehistä ja 85 % naisista – oli naimisissa toisten etiopialaisten israelilaisten kanssa. Tutkimus totesi, että 57 % israelilaisista ei hyväksy tyttären avioitumista etiopialaisen kanssa eikä 39 % hyväksy pojan avioitumista etiopialaisen kanssa. Esteet seka-avioliitoille on katsottu johtuvan tuntemuksista sekä etiopialaisessa yhteisössä että israelilaisessa yhteiskunnassa yleensä. Tutkimus vuonna 2011 osoitti, että vain 13 % etiopialaista alkuperää olevista korkeakouluopiskelijoista tunsivat olevansa ‘täysin israelilaisia’.

Syrjiminen ja rasismi etiopialaisia vastaan jatkuu edelleen. Toukokuussa 2015 israelilaiset etiopialaiset osoittivat mieltään Tel Avivissa ja Jerusalemissa rasismia vastaan sen jälkeen, kun oli julkaistu video, jolla näytettiin etiopialaista syntyperää oleva israelilainen sotilas, jota Israelin poliisi pahoinpiteli julmasti. Haastatellut etiopialaista alkuperää olevat opiskelijat vahvistavat, etteivät tunne olevansa hyväksyttyjä israelilaisessa yhteiskunnassa johtuen hyvin voimakkaasta heihin kohdistuvasta syrjinnästä.

Lembat ja muut kansat

On myös muita afrikkalaisia kansoja, jotka väittävät olevansa juutalaisia. Yksi niistä on Vendaland’in ja Zimbabwen viereisten osien Lemba-heimo. He asuvat hajallaan muiden heimojen joukossa ja myös harjoittavat monia juutalaisia rituaaleja ja perinteitä. Heitä on noin 700 000.

Afrikan suurimmalla mustalla heimolla, Nigerian Ibo’illa, joita on noin 35 miljoonaa, on samanlainen juutalaisen syntyperän perinne. Nykyisin heidän keskuudessaan ei kuitenkaan ole voimakasta siionistista liikettä, joka vaatisi kansalaisuutta israelilaisuuden perusteella. Jos niin käy tulevaisuudessa, niin Lähi-Itää uhkaa mittavat maahanmuutot Afrikasta.

USA:ssa on miljoonia afro-amerikkalaisia, jotka ovat orjien jälkeläisiä Länsi-Afrikasta – monet heistä Ibo-heimolaisia nykyisestä Nigeriasta. Oltuaan Amerikassa jopa satoja vuosia he eivät vieläkään ole täysin sopeutuneet eurooppalaista syntyperää oleviin amerikkalaisiin yhteiskuntiin. Afro-israelilaisen muuttoliikkeen nykyisessä vaiheessa on jo selvää, että Israelilla on edessään samanlaisia ongelmia vaalia kansallista yhtenäisyyttä epäyhtenäisessä yhteiskunnassa johtuen erityisesti rodullisista eroista. Pelkät kulttuurilliset ja kielelliset erot juutalaisilla maailman eri osista eivät ole osoittautuneet ylipääsemättömiksi johtuen ilmeisistä yhtäläisyyksistä heidän yhteisen seemiläisen syntyperänsä vuoksi. Suuri kuilu nykyajan israelilaisten ja väitettyjen ”kadonneiden juutalaisten heimojen” negridijäsenten välillä edustaa kuitenkin toisenlaista ongelmaa.

Uusia väitteitä Länsi-Afrikasta

Breaking Israel News’in artikkelin 2.8.2016 African King With Jewish Roots to Convene Royal Gathering in Jerusalem to Praise the God of Israel (Juuriltaan juutalainen afrikkalainen kuningas järjestää kuninkaiden kokouksen Jerusalemissa ylistämään Israelin Jumalaa) mukaan Länsi-Afrikassa on nykyisin uusi juutalaisen tietoisuuden herääminen. Artikkeli sanoo:

Yksi huomattavimpia karkotettujen profetoidun kokoamisen inkarnaatioita on juutalaisten juurien keksiminen Afrikan heimoissa. Togon, länsiafrikkalaisen maan, kuningas suunnittelee vahvistaa messiaanista näkyä tuomalla satoja afrikkalaisia kuninkaita Jerusalemin Länsimuurille tämän vuoden lehtimajanjuhlaan laulamaan rakkauttaan Israelin Jumalaan.

Kuningas Ayi kruunattiin vuonna 1994 Norsunluurannikon, Ghanan, Togon ja Beninin Ayigbe-kansan kuninkaaksi. Tämän kuningaskunnan istuin oli Togossa, vaikka useimmat historioitsijat vahvistavat sen alkaneen Ghanan Accra’ssa. Nykyisin hän asuu karkotettuna Yhdysvalloissa. Vuonna 2002 Afrikan päälliköiden ja kuninkaiden neuvoston toisessa maailmankonferenssissa Benin’in tasavallassa hänen kollegansa kruunasivat kuningas Ayi’n Afrikan kuninkaiden ja kuningattarien järjestön johtajaksi. Seuraavassa konferenssissa vuonna 2005 hän ilmoitti haluavansa tuoda kaikki 350 afrikkalaista kuningasta Israeliin lausumaan Shema’n, juutalaisen uskon julistuksen Kotel’illa (Jerusalemin Länsimuurilla). Hänen ilmoituksensa otettiin vastaan valtavalla innostuksella.

Kuningas Ayi selitti tätä yllättävää reaktiota Breaking Israel News’ille: ‘Ainakin puolella tulossa olevista kuninkaista on perinne, että ovat juutalaisia’, kuningas Ayi sanoi. ‘Muutamat kuninkaista ovat kuitenkin muslimi-imaameja. Hekin halusivat tulla. He ovat tulossa tarkoituksella tunnustaa, että Jumala loi koko maailman.’ Se on vaatinut 11 vuotta ja monta edestakaista matkaa, mutta kuningas Ayi’n näky on lopultakin toteutumassa. Seremonia tapahtuu Jerusalemissa Lehtimajanjuhlan 2016 aikana ja se on järjestetty yhdessä Israelin uskonnollisten asioiden ministeriön kanssa, jota johtaa Kessetin jäsen David Azulai.

Aiemmin kuningas Ayi on tavannut rabbi Chaim Kanievsky’n ja rabbi Shmuel Auerbach’in, kaksi tärkeää hahmoa ortodoksijuutalaisuudessa. Hänen ponnistuksiaan tukevat myös Bnei Brak’in Beit Din (rabbiininen oikeus) sekä tuleva Sanhedrin. Kokous on sopivasti ajoitettu, koska Lehtimajanjuhlassa on vahvasti monikansallinen tekijä. Talmud (Sukkah 55b) opettaa: ’Rabbi Eliezer sanoi: Miksi Lehtimajanjuhlassa tuodaan 70 uhria? Maailman 70 kansakunnan [ansion] vuoksi. Tämä perustuu Sakarjan profetiaan: Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa (Sakarja 14:16).’

Uskonnollisen tehtävän lisäksi vierailu on myös tilaisuus edistää Israelin ja Afrikan välistä diplomaattista yhteyttä. Koulutusseminaareja ja kiertomatkoja on siroteltu tapaamisten väliin hallituksen virkamiesten kanssa. Kuningas Ayi’lle tämä on pitkän henkilökohtaisen matkan täyttymys. Hän kertoi Breaking Israel News’ille, että hänen perheessään tiedettiin aina heidän polveutuvan juutalaisista: ’Kieltäydyimme aina Toorassa kielletyistä ruuista’, kuningas selitti. ’Ympärileikkaukset on tehty kahdeksantena päivänä ja me noudatamme niddah’in (perheen puhtauden) lakeja. Me vietämme Rosh Hashanah’aa, juutalaista uutta vuotta ja puhallamme shofar’iin (oinaan sarvi).’

Käännynnäiset

Kaikki nämä ihmiset, jotka väittävät olevansa juutalaisia, eivät kuitenkaan ole syntyperältään juutalaisia – he ovat vain käännynnäisiä, koska jotkut heidän esi-isistään kääntyivät juutalaisuuteen. Se oli yleinen ilmiö muinaisessa maailmassa. Luemme Apt. 2:5-12 juutalaisista ja käännynnäisistä, jotka osallistuivat Helluntain juhlaan Jerusalemissa, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Jakeessa 10 vieraiden nimenomaan sanotaan olleen ”juutalaisia ja käännynnäisiä” (ks. myös Apt. 13:43). Alkuperäinen kreikan sana on proselutos. Strong’in sanahakemisto kääntää sen näin: ”…tulija (arriver) vieraasta uskonnosta, so. juutalaisuuteen liittyjä (acceder, convert), käännynnäinen (proselyte).”

Nämä olivat ihmisiä muista etnisistä ryhmistä, jotka omaksuivat juutalaisen uskon. Tämä teko ei kuitenkaan tee heistä etnisiä juutalaisia ja siksi jotkut näistä käännynnäisistä yrittävät nyt oikeuttaa kääntymyksensä juutalaisuuteen väittämällä olevansa Israelin ”kadonneiden heimojen” jäseniä. He käyttävät tätä myyttiä kätevänä tekosyynä hiipiä sisälle takaoven kautta yrityksessä saada juutalainen identiteetti, joka antaa heille raamatullisen oikeuden asettua Israelin maalle. Näitä väitteitä ei voida kuitenkaan oikeuttaa historian perusteella ja ne ovat aivan yhtä kaukana totuudesta kuin vastaavat väitteet british israelismin kannattajilta, jotka väittävät, että kaikki maailman valkoihoiset polveutuvat Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta. Afrikkalaisilla on oma versionsa näistä valheellisista väitteistä.

Myytti kadonneista kymmenestä heimosta

Israelin kymmenen ja kahden heimon välillä ei ole koskaan ollut tarkkaa jakoa. Olemassaolonsa 250 vuoden aikana Israelin kymmenen heimon valtakuntaa hallitsi 19 luopiota kuningasta. Heidän joukossaan ei ollut ainuttakaan Jumalaa pelkäävää kuningasta. Aina, kun Jumalaa pelkäävä kuningas hallitsi Jerusalemissa, tapahtui voimakasta muuttoliikettä pohjoisesta. Kuningas Aasan hurskaudella ja positiivisilla uudistuksilla oli sama vaikutus: ”Ja hän kokosi koko Juudan ja Benjaminin ja myöskin heidän luonaan asuvat muukalaiset, jotka olivat tulleet Efraimista, Manassesta ja Simeonista, sillä monet olivat siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyänsä, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan” (2. Aik. 15:9).

Vuonna 721 eKr. 27 290 israelilaista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan. Suurin osa kansasta jäi jäljelle Samariaan. Vuonna 612 eKr. Babylonialaiset löivät Assyrian ja liittivät sen Babylonian imperiumiin. Kun Juudan eteläisen valtakunnan karkotus tapahtui vuonna 586 eKr., niin hajotetut israelilaiset ja juutalaiset jälleen integroituivat laajemman babylonian alueen sisällä. Profeetta Hesekiel vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 Nebukadnessarin toimesta. Tel Aabibissa Kebar-joella hän kohtasi israelilaisten jälkeläiset, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen 120 vuotta aiemmin. Jumala puhui hänelle Israelista, joka jatkoi kapinoimistaan (Hes. 2:3; 3:14-17).

Osa kymmenestä heimosta oli Assyriassa (joka myöhemmin liitettiin Babyloniaan), osa heistä jäi Samariaan, samalla kun suuri joukko oli jo siirtynyt Juudaan. Juudan pakkosiirtolaisuuden jälkeen Israelin kahdella huoneella (kymmenen heimoa ja kaksi heimoa) oli yhteinen kohtalo. Ne sulautuivat taas yhdeksi kansakunnaksi, jossa on 12 heimoa ja sen jälkeen ne on mainittu yhdessä. Ei ole olemassa mitään raamatullista eikä uskottavaa Raamatun ulkopuolista lähdettä, joka mainitsisi mitään Israelin heimoista, jotka tässä varhaisessa vaiheessa olisivat siirtyneet Aasiaan, Eurooppaan tai Afrikkaan.

Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana kuudennen vuosisadan alussa eKr. käsitteestä ’juutalainen’ (joka tulee nimestä Juuda), tuli vahvistettu synonyymi sanalle ’Israel’. Tarvitsee vain lukea Esran ja Nehemian kirjoja, että huomaa, kuinka sanoja ’juutalainen’ ja ’Israel’ käytetään vaihtelevasti puhuttaessa samasta kansasta. Esra sanoi: ”Ja minä annan käskyn, mitä teidän on tehtävä juutalaisten vanhimmille heidän rakentaessaan Jumalan temppeliä… Silloin israelilaiset, papit ja leeviläiset ja muut pakkosiirtolaiset, viettivät Jumalan temppelin vihkiäisiä iloiten… sekä syntiuhriksi koko Israelin puolesta kaksitoista kaurista, Israelin sukukuntien luvun mukaan… Ja sitä söivät kaikki pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset… sekä kaikki, jotka olivat eristäytyneet maassa asuvien pakanain saastaisuudesta ja liittyneet heihin etsiäkseen Herraa, Israelin Jumalaa.” (Esra 6:8, 16-17, 21). Nehemian jakeissa 1:6 ja 4:1 nimet ’Israel’ ja ’juutalainen’ vaihtelevat samalla tavalla.

Uudessa Testamentissa muinaista jakoa kahden ja kymmenen heimon välillä ei enää tunnisteta. Samoista ihmisistä puhutaan 174 kertaa ’juutalaisina’ ja 70 kertaa ’israelilaisina’. Ei siis ole olemassa mitään perustelua teorialle, että 10 heimoa olisivat ”kateissa” jossakin Euroopassa tai Afrikassa. Juutalaisten suuri hajotus tapahtui vasta ensimmäisen vuosisadan loppupuolella (kun Rooma hyökkäsi Israelin vuonna 70 jKr.) ja toisen vuosisadan alkupuolella 132-135 jKr. Bar Kokhban kapinan jälkeen Rooman ylivaltaa vastaan. Juutalaisia ei hajotettu kuitenkaan yhdessä heimoryhminä, vaan yksittäisinä perheinä. Useimmissa tapauksissa he eivät avioituneet ei-juutalaisten kanssa. Heidän yleinen käytäntönsä oli rakentaa synagoogia ja säilyttää juutalainen identiteettinsä ja se on syy, miksi heillä edelleen on juutalainen identiteetti lähes kahden vuosituhannen diasporan jälkeen. Heistä ei tullut englantilaisia, iboja, falashoja eikä lemboja. Ne heidän joukossaan, jotka avioituivat pakanoiden kanssa, kadottivat juutalaisen identiteettinsä ja assimiloituivat muihin kansoihin.

Seemiläinen vaikutus Afrikassa

Afrikan varhainen historia on heikosti dokumentoitu, koska siihen liittyvillä kansoilla ei ollut vielä lukutaitoa ja olivat usein myös kierteleviä. Näin ollen arkeologiset kaivaukset eivät paljasta paljonkaan heidän alkuperästään. Myös erilaisista myyteistä ja kansantarinoista on mahdotonta rekonstruoida heidän alkuperäänsä. On kuitenkin ilmeistä, että negridinen rotu oli alun perin metsästäjiä, keräilijöitä ja maanviljelijöitä. Monet heistä asuttivat Länsi-Afrikkaa sekä Itä-Afrikan aluetta suurten järvien ympärillä. Haamilaiset siirtyivät Niilin laakson kautta, joka johti heidät Saharan autiomaan läpi, kunnes törmäsivät neekeriheimoihin nykyisissä Etiopiassa, Keniassa, Ugandassa ja Tansaniassa.

Suuri mysteeri tässä fuusiossa on haamilaisten identiteetti. Jotkut yhdistävät heidät yhteen Nooan pojista nimeltä Haam. Toisten lähteiden mukaan on todennäköisepää, että haamilaiset olivat egyptiläisiä, mikä tarkoittaa, että he ennemminkin polveutuivat Seemistä ja olivat siis seemiläisiä (arabit, juutalaiset, assyrialaiset ja babylonialaiset ovat seemiläisiä). Haamilaiset (keitä sitten olivatkin) toivat karjanhoidon Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan sekä edistyneen teknologian, kuten raudansulatuksen. Heidän sulautumisensa negridiväestön valtavaan enemmistöön tapahtui hyvin epäsuhtaisesti; näin ollen neekerien geenit jäivät vallitseviksi jälkeläisissä. Joillakin ryhmillä oli kuitenkin vaaleampi iho. Sekaryhmistä tuli myöhemmin paimentolaisyhteisöjä (heidän joukossaan bantua puhuvat kansat ja Niilin haamilaiset (Nilo-Hamites), jotka kehittivät myös korkeampitasoista teknologiaa. Näin he pystyivät valmistamaan parempia aseita, perustamaan vahvoja valtakuntia ja varustamaan suuria karjalaumoja. Sodat karjan ryöstämiseksi tulivat hyvin yleisiksi. Nopean väestönkasvun ja ylilaiduntamisen vuoksi bantua puhuvat heimot alkoivat siirtyä etelään ja vuosien kuluessa asuttivat keskisen ja eteläisen Afrikan. Afrikan myöhemmän historian aikana, erityisesti vuodesta 500 eKr. 1700-luvun alkupuolelle voimakas arabivaikutus tuli havaittavaksi, varsinkin Itä-Afrikassa. Kauppa-asemia perustettiin, etninen fuusio edistyi ja syntyi uusi kieli swahili, joka on alkuperäiskielen ja arabian sekoitus. Suurissa osissa Itä-Afrikkaa swahilia käytetään virallisena kielenä. Islamin uskon perustamisen jälkeen 600-luvulla arabien läsnäoloa Afrikassa käytettiin tuomaan tämä uskonto moniin Afrikan maihin, varsinkin pohjoiseen, läntiseen ja itäiseen Afrikkaan.

Afrikan eurooppalaisen kolonisaation jälkeen kristinusko vahvistettiin suurissa osissa maanosaa. Suuri monimuotoisuus asetettiin ja useimmat ihmiset Afrikassa kannattavat joko kristinuskoa, islamia, tai esi-isien palvonnan, ennustamisen ja noituuden alkuperäisuskontoja. Kuten edellä mainitsin, on olemassa myös kasvava määrä juutalaisia käännynnäisiä, mutta se ei selvästikään vaikuta heidän biologisen polveutumiseensa. Näillä ihmisillä ei todellakaan ole mitään perinnöllistä vaatimusta Israelin kansalaisuuteen samasta syystä, kuin miksi Afrikan muslimit eivät voi vaatia Saudi-Arabian kansalaisuutta.

Lopunajan tilanne

Israel on liiton kansa, jota Jumala käytti ilmoittamaan Itsensä ihmiskunnalle. Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, tehtiin lihaksi tässä kansassa ja Raamattu on suurimmaksi osaksi juutalaisten kirjoittama (Room. 3:1-2), poikkeuksena vain Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot. Herra teki Israelin kanssa useita liittoja, jotka edellyttävät mm., että Israelin maa on heidän ikuinen asuinpaikkansa (1. Moos. 13:14-15; 3. Moos. 26:44-45).

Herran armoa tarjotaan pelastukseksi kaikkien kansakuntien ihmisille ja meidän ei taatusti tarvitse tulla juutalaisiksi voidaksemme olla tämän armon vastaanottajia. Siunaukset, jotka on luvattu uskollisille Herran Jeesuksen opetuslapsille, so. olla Hänen morsiusseurakuntansa jäseniä ja hallita Hänen kanssaan Hänen valtakunnassaan (Ef. 5:25-27; Ilm. 5:9-10; 19:7-9), ovat ainutlaatuisia ja ihmeellisiä eikä niitä saa sekoittaa lupaukseen Israelille tulla palautetuksi luopumuksestaan, tulla messiaaniseksi kansaksi ja palata isiensä maalle lopunajassa.

Näin ollen meillä on velvollisuus siunata Israelia, koska he olivat ensin siunaus meille (Room. 11:11-12). Olisi täysin sopimatonta meille yrittää muuttaa heidän identiteettiään siten, että mekin mahtuisimme Israelin lipun alle, koska se vaarantaisi heidän olemassaolonsa itsenäisenä kansana oman menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa kanssa. Me myös vahingoittaisimme itseämme hengellisesti äärimmäisen pahasti, jos tulisimme juutalaisiksi käännynnäisiksi liittymällä ihmisiin, jotka edelleen yleensä (poikkeuksena vain suhteellisen pieni ryhmä messiaanisia juutalaisia) kieltävät Jeesuksen Messiaana. Tätä ei voi eikä saisi tehdä ja siksi falashat ja heidän kaltaisensa eivät löydä lepoa sielulleen Israelissa ja sen synagoogissa.

Tempauksen jälkeen Herra pelastaa 144 000 juutalaisen sielut – 12 000 jokaisesta Israelin 12 heimosta (Ilm. 7:4) – olemaan Hänen todistajiaan tosi seurakunnan poissaolon aikana. Tämä tosiasia on toinen todiste, että Israelin täytyy säilyä elossa erillisenä kansana lopunaikaan saakka, jotta kaikki Jumalan monet lupaukset heille voivat toteutua. Itseasiassa Israelin tuleva eloonjääminen kansana on varmempi, kuin minkään muun kansan tulevaisuus maan päällä (Jer. 31:31-40; 46:27-28). Israelin 12 heimoa viittaavat koko juutalaiseen kansaan, joka tänä päivänä tunnetaan maailmassa juutalaisina, ei neekeriheimoihin eikä eurooppalaisiin kansoihin, jotka eivät ole juutalaista (seemiläistä) syntyperää, vaikkakin tietyt ryhmät esittävät monenlaisia väitteitä yrittäen todistaa polveutuvansa juutalaisista.

On epäeettistä käännynnäisille liittää sellaisia epärealistisia juutalaisen identiteetin ja Luvatun Maan asuttamisen vaatimuksia ystävyyden liittoonsa Israelin kanssa, koska, jos juutalaiset suostuvat näihin vaatimuksiin, he vaarantavat oman eloonjäämisensä ainutlaatuisena kansana Jumalan heille antamassa maassansa. Paavali sanoi: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16). Pelastuttuaan juutalainen pysyy juutalaisena ja kreikkalainen kreikkalaisena. Pelastuneesta kreikkalaisesta ei tule hengellistä juutalaista ja tämä periaate koskee kaikkia pelastuneita kaikissa kansoissa. Uskovat ovat todella läheisesti liitetyt toisiinsa ja myös Israeliin, mutta se ei johda heidän oman kulttuuri-identiteettinsä menettämiseen. Pakanauskovia ei taatusti käsketä pakkaamaan laukkunsa, muuttamaan Israeliin ja sitten vaatimaan työ- ja kansalaisoikeuksia tuossa maassa.