Judaismi, uus-judaismi, tooraoppi – termejä, jotka eivät monelle kerro yhtään mitään. Niillä kuvataan liikehdintää, joka on saanut valtaansa valitettavan paljon ihmisiä. Monet kristityt ovat innostuneita palaamaan heprealaisille juurilleen ja alkavat noudattaa erilaisia tooran säädöksiä. Nämä ihmiset suhtautuvat kriittisesti joulun ja pääsiäisen viettoonkin. Jeesustakin pitäisi kutsua Jeshuaksi – vai olisiko Yeshua parempi? Seuraava artikkeli kutsuu tätä ilmiötä nimellä ”heprealaisten juurten liike” (Hebrew Roots Movement, HRM).
Tarkennuksena on sanottava, että ei ole mitään väärää, jos kristitty viettää juutalaisia juhlia tai osallistuu sapattiaterialle. Harhassa ollaan silloin, jos ruvetaan ajattelemaan, että Jeesuksen sovitustyö yksin ei riitä pelastukseen, vaan on tehtävä jotain pelastumisensa eteen. Laki on sitä varten, että se osoittaa meidät syntisiksi ja ohjaa Jeesuksen ristin juurelle. Emme ole enää lain alla, vaan se on jo puolestamme täytetty!
Bewitching Believers Through The Hebrew Roots Movement
Fisher, G. Richard 1.1.2014, suom. SK
Vanhan virren ”I Would Be Like Jesus” kertosäkeistössä sanotaan ”Be like Jesus, this my song, in the home and in the throng; Be like Jesus all day long! I would be like Jesus (Olla kuin Jeesus, tämä on lauluni, kotona ja ihmisten joukossa; Olla kuin Jeesus kaiken aikaa! Tahtoisin olla kuin Jeesus).”
Moni kristitty ei tiedosta, että käynnissä on taistelu jossa osapuolina ovat juutalaisten ulkoiset piirteet ja rituaalit hengellisyyden keinona sekä pyhitys ja todella raamatulliset keinot, jotka ovat sisäisiä sydämen asioita. Kukaan ei kiistä, että olla enemmän Jeesuksen kaltainen on hyvin kiitettävä päämäärä. Meidänhän tulee alinomaa katsoa Häneen (Hepr. 12:2) ja nähdä Hänet lopullisena esimerkkinämme (1. Piet. 2:21). Mutta jokaisella matkalla elämässä meidän täytyy päättää, kuinka aiomme päästä perille. Jeesuksen kaltaisuuteen liittyvä laajempi kysymys on: Mitä se todella merkitsee? Millaiselta se näyttää ja kuinka siihen päästään?
David Flusser, edesmennyt juutalainen oppinut ja ensimmäisen vuosisadan Israelin elämän tutkija, sanoi naulan kantaan: ”Jeesus oli juutalainen kaikin tavoin” (Jewish Sources in Early Christianity, Adama Books, New York, 1987, p.7). Ei voida mitenkään kiistää, että Jeesus syntyi juutalaisena ja eli noudattaen juutalaista uskoa. Hän teki sen täyttääkseen täydellisesti jokaisen lain vaatimuksen. Hän teki sen meidän puolestamme (Room. 8:1-4) ja Hän jatkaa sitä meissä, jos olemme todellisia uskovia.
Joten jos haluamme olla Jeesuksen kaltaisia, niin merkitseekö se, että meidän täytyy tulla uskoaan harjoittaviksi juutalaisiksi? Pitäisikö pakanauskovien yrittää olla messiaanisia juutalaisia? Voivatko he olla? Pitäisikö pakanoiden pitää kipaa, palvoa synagoogassa, puhaltaa shofaria, käyttää rukousshaalia, käyttää Jeesuksesta nimeä Yeshua, pitää Vanhan Testamentin juhlia ja ruokavaliota koskevat lait ja antaa pastoreilleen rabbin titteli, vaikka Matt. 23:8 kieltää? Ovatko juutalaiset seremoniat ja käytännöt tehokkaita?
Täytyykö meidän ennallistaa ensimmäisen vuosisadan käytännöt ollaksemme hyviä kristittyjä? Fariseukset harjoittivat kaikkia seremonioita, mutta heidän tarinansa on varoitukseksi, koska Jeesus sanoi heille, että he harjoittivat niitä turhaan (Matt.15:7-9, ks. myös Matt. 23).
Onko siis juutalaisuus lähes jumalisuutta? Eräs nykyajan liike vastaisi tähän kysymykseen syvällä rintaäänellä – ”kyllä, enemmän tai vähemmän!” Tätä kasvavaa liikettä kutsutaan heprealaisten juurten liikkeeksi (Hebrew Roots Movement = HRM). Valitettavasti siitä puuttuu yhteinen, yhtenäinen, johdonmukainen teologia, opillisen valvonnan sisäinen mekanismi ja se on täynnä yksinäisiä susia, jotka näyttävät muodostavan sen mäheltäessään juutalaisiin lisukkeisiin kiinnittäytymisen puitteissa (as they go along in terms of attachment to Jewish accoutrements).
Jotkut HRM-liikkeessä ovat pahasti seonneet Kolminaisuuden kieltämisessään ja näyttävät tuntevan Jeesuksen vain lihassa. Kuten tulemme näkemään, niin tämä liike on idea, näkemys, asenne eli filosofia; yhteinen käsitys, että juutalaiset perinteet ja juutalaisuus ovat seurakunnalle paljon korkeampia, vuorenvarma keino syvempään pyhitykseen ja joillekin mahdollisesti jopa pelastukseen.
HRM-liikkeen määritteleminen on vaikeaa, koska se on niin hajanainen ja koostuu niin monista vertailukelvottomista ryhmistä ja yksilöistä. Se on liikkuva maali. Se on valtava pitopöytä kaikkea alkaen oppineisuudesta, kuten synoptisen tutkimuksen Jerusalemin koulussa, ns. kolmansiin kyselijöihin (Third Questers), yksilöihin, jotka harjoittavat subjektiivista improvisoitua pop-juutalaisuutta. Se voi sisältää jopa keskiaikaista mystistä Kabbalaa esoteerisine numerologioineen.
Useimmiten siinä ei tehdä eroa Vanhan Liiton ja Uuden Liiton välillä eikä Raamatun ja Talmudin välillä. Tämä liike voi pakottaa lakihenkisyyden valtavalla voimalla ja joissakin tapauksissa vain ehdottaa juutalaisia käytäntöjä, joiden he sanovat antavan meille syvemmän ymmärryksen sekä tekevän meistä ”aidompia” uskovia.
Tässä on sitten HRM-liikkeen löysä määritelmä: Se on hyvin moderni liike, joka väittää, että ”meidän täytyy herättää ensimmäisen vuosisadan juutalaisuus (juutalaiset juuremme) ja ensimmäisen vuosisadan juutalaisten elinympäristö ja elämäntapa ja määrätä ne sekä juutalaisille että ei-juutalaisille uskoville. Se ei ole vain akateemista tutkimusta ymmärtääksemme paremmin Raamattua ja sen kontekstia, vaan pikemminkin ennallistamisliike, joka väittää, että seurakunta on siirtynyt pois juutalaiselta perustukseltaan ja ollakseen aito sen täytyy palata juutalaisempaan elämäntapaan.
Vaikka on suurta etua, jos tutkii arkeologiaa, maantiedettä, sosiologiaa, uskontoa ja muinaisen raamatullisen maailman tapoja, niin siitä ei seuraa, että meidän täytyisi tuoda uudelleen ja matkia noita aikoja kielen tapojen ja jopa pukeutumisen suhteen.
Suuressa osassa HRM-liikettä on selvää, ettei se ole vain ensimmäisen vuosisadan tutkiminen tulkinnan, tiedottamisen ja valaistuksen vuoksi, joka saa liikkeen menestymään, vaan juutalaisen Talmudin, joka valmistui kauan Jeesuksen jälkeen vuosina 400–500, perinteiden ja käytäntöjen noudattaminen. (The Encyclopedia of Jewish Religion, Holt, Rinehart and Winston, New York, 1965, p. 374). Itseasiassa on olemassa kaksikin Talmudia, nimittäin babylonialainen Talmud ja palestiinalainen Talmud. Talmudit poikkeavat toisistaan monissa tavoistaan, perinteistään ja käytännöistään.
Juutalainen uskova Stephen Katz ilmaisee huoliaan sanoessaan: ”Suuri osa juutalaisten juurten liikettä perustuu itseasiassa myöhempään juutalaiseen/rabbiiniseen perinteeseen. Vielä tärkeämpää on, että kysymys siitä tarvitsevatko pakanat juutalaisen elämäntavan lisäämistä ja paluuta juutalaisille juurille, ratkaistiin Jerusalemin kokouksessa Apostolien tekojen 15. luvussa. Evankeliumin suuri uutinen on, että Jeshuassa juutalaisilla ja pakanoilla on suora pääsy Jumalan tykö.” (The Jewish Roots Movement: Flowers and Thorns, March 1, 2001).
Käytännössä monet HRM-liikkeen puolestapuhujat vetävät sisältönsä enemmän talmudilaisesta juutalaisuudesta kuin Vanhan tai Uuden Testamentin juutalaisuudesta. Apt. 15 puhuu suoraan pakanauskovien suhteesta juutalaisuuteen. Apostoli Jaakob sanoi juutalaisuskoville, että heidän ei pitäisi häiritä pakanauskovia. Jakeessa 19 Jaakob sanoo käskevästi: ”Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.” Sitten lähti virallinen kirje pakanoille vahvistamaan päätöksen: ”Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole käskyä antaneet, ovat tehneet teidät puheillaan levottomiksi ja saattaneet sielunne hämminkiin (sanoen että tulee ympärileikkauttaa itsensä ja pitää laki)” (jae 24, Suuri Ilosanoma). Toisin sanoen: ”Lakatkaa tekemästä pakanoita juutalaisiksi!”
Messiaaninen juutalaisuskova Stan Telchin näkee juutalaisen lain ja käytännön määräämisen pakanoille yhtenä messiaanisen juutalaisen liikkeen huolestuttavammista puolista: ”Tiedän, että juutalaisuskovien ylivoimainen enemmistö ei käy messiaanisissa synagoogissa. On sanottu, että alle viisi prosenttia USA:n juutalaisuskovista käy niissä. … Monet juutalaiset, jotka olen vienyt sellaisiin synagoogiin, ovat sanoneet minulle, että heistä tuntui, kuin olisivat katselleet pilakuvaa – jäljitelmää eikä todellista asiaa” (Messianic Judaism Is Not Christianity, Chosen Books, Grand Rapids, MI, 2004, p. 83).
Jos Telchin’in tilastot ovat lähelläkään totuutta, se tarkoittaa, että jopa 95 % messiaanisten synagoogien kävijöistä on pakanoita ja vain 5 % juutalaisia. Se tarkoittaa, että pakanoita ”käännytetään” juutalaisuuden muotoihin, jotka jopa monet juutalaiset hylkäävät. Se kääntää Apt. 15. luvun päälaelleen. Todella iso kysymys heprealaisten juurten opettajille kuuluu: ”Miksi messiaanisissa synagoogissa ja messiaanisissa yhteisöissä (fellowships) on paljon enemmän pakanauskovia kuin juutalaisia?”
Juutalaisen käytännön määrääminen ei-juutalaisille uskoville muodostaa todella vakavan ongelman, joka edistää elitismiä, turhaa hajaannusta, laajaa hämmennystä ja epäraamatullisia käytäntöjä. Voimme melkein ymmärtää juutalaisia, jotka kääntyvät Kristukseen ja edelleen yrittävät pitää perheperintönsä kulttuurillisia puolia ja juhlia. Elleivät heidän tarkoituksensa ja motiivinsa ole lakihenkisiä ja jos näitä asioita ei tehdä pelastuksen vuoksi eikä uskonnollisesta elitismistä, niin siitä voi olla jotakin pientä hyötyä. Silti niiden määrääminen pakanoille (kuten asia useimmiten on) on suora loukkaus Paavalin sanoille kolossalaisille: ”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen” (Kol. 2:16-17). Paavali siis sanoo pakanoille Kolossassa, että heidän ei tule antaa kenenkään pakottaa heille juutalaisuutta. Eikö Paavali kertonut efesolaisille, että pelastetut juutalaiset ja pakanat ovat nyt yksi uusi ruumis ja yksi uusi ihminen – seurakunta (Ef. 3:1-8)?
Olemme jo maininneet hyvin hämmentävän käytännön määrätä myöhäisempi Talmud ja talmudilaiset perinteet Uuden Testamentin uskoville (pakanoille tai juutalaisille). Eikö tämä ole yhtä vakavaa, kuin mikä tahansa kulttien kannattajille määrätty Raamatun ulkopuolinen kirja? Osalla Talmudia ei ole mitään yhteistä Uuden Testamentin kanssa ja heijastaa vain myöhempää juutalaisuutta ilman maata, temppeliä, pappeutta ja uhria.
Heprealaisten juurten liike on ylimielinen eikä huomioi edellä mainittuja varoituksia. Myöhäisemmän rabbiinisen materiaalin käyttö täytyy tehdä suurella huolella eli säästeliäästi ja harkiten. Meidän täytyy olla varmoja, että se voidaan todentaa ja vahvistaa varhaisemmilla ja tämänhetkisillä lähteillä. Se on ainut turvamme. Jos olemme epävarmoja myöhemmästä lähteestä, niin eikö olisi vaarallista lisätä sitä Raamattuun (Ilm. 22:18-19)?
Yksi hyvin tärkeä ja kiireinen kysymys, jota HRM ei koskaan käsittele, on – mikä juutalaisuus? Tämä on se elefantti olohuoneessa.
Olisi oikeampaa puhua juutalaisuuksista. Ensimmäisellä vuosisadalla oli erilaisia juutalaisuuden virtauksia. Tuleeko sen olla uskonnollista farisealaisuutta? Ja jos, niin mitä koulua, Shammai’n vai Hillel’in? Vai onko se saddukeusten uskontoa? Miksi ei kiivailijoiden tai herodialaisten juutalaisuutta? Tuleeko sen olla Johannes Kastajan juutalaisuutta? Ja vielä parempi, jos puhdasoppisia – essealaisiksi kutsuttuja separatisteja. Kuten on mainittu, minkään lajin ensimmäisen vuosisadan juutalaisuutta ei voida täysin harjoittaa, koska ei ole temppeliä, pappeutta eikä eläinuhreja. Jotkut heprealaisten juurten liikkeessä näyttävät ihastuneen ortodoksijuutalaisiin, mutta iso ja vastaamaton kysymys on: mikä ortodoksinen ryhmä?
Juutalaisen oikeaoppisuuden maailmassa on valtava määrä kilpailevia ryhmiä, joilla on erilainen puku, erilaiset perinteet ja kaikki väittävät omistavansa oman totuuden soppensa. Muutamia jonkin verran eristyneitä ryhmiä Jerusalemissa ovat Ger hasidilainen dynastia, Belz hasidilainen dynastia, Karlin Stolin hasidilainen lahko, Breslav hasidilainen dynastia, Samar hasidilainen dynastia, Chabad hasidilainen lahko ja Neturi Karta. (For details, differences, and dynamics of these groups, see The Mysteries of Jerusalem, Adam Ackerman, Multipress, Jerusalem, 2007, pp. 61-77). Mikä niistä on oikea?
HRM-liikkeen opettajat ohittavat lähes täydellisesti kaksi kolmannesta Uudesta Testamentista, nimittäin Paavalin kirjeet (kuten myös muut kirjeet). Jonkin verran nostetaan hattua valituille kohdille Roomalaiskirjeessä, jotka heidän näkemyksensä mukaan puhuvat Aabrahamista ja myös oksastamisesta juutalaisuuteen eli juutalaisiin juuriin. On selvää, että oksastamisella Israeliin on tekemistä aabrahamilaisen ja messiaanisen siunauksen kanssa – ei kloonaamisen eikä sen, että yritetään toimia kuin juutalaiset. Nämä hengelliset etuoikeudet ovat todellisia hengellisiä ja ikuisia siunauksia. Ne eivät merkitse pukeutumista eivätkä teeskentelemistä olla jotakin toista kansallisuutta tai uskontoa.
Pakanauskovat ovat vastaanottaneet Jumalan Sanan, Messiaan ja Hänen pelastuksensa. Olla oksastettu Aabrahamin siunauksiin on yhtä kaunista ja yhtä yksinkertaista kuin Gib Martin ja Larry Richards selittävät: ”Öljypuu … on tuttu ja kaunis osa Israelin maisemaa. Se on sekä voiman että siunauksen symboli. Daavid kirjoittaa Psalmissa 52:8: ’Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti’ … Paavali käyttää öljypuun oksaa kuvaamaan, mitä Jumala on tehnyt oksastaessaan pakanat, ’metsäöljypuun’ (Room. 11:17), jaloon öljypuuhun, Israeliin. Paavalin vertauskuvassa jotkut öljypuun oksista taitettiin pois ja villejä versoja oksastettiin puuhun. Jumala muutti pakanat hedelmää kantavaksi kansaksi. … Paavali osoittaa heitä heidän elämänsä lähteeseen: Jumalaan. Jumala on viinitarhan hoitaja, lopullinen Puutarhuri.” (The Book of Romans, Thomas Nelson, Nashville, TN, 2007, p. 168).
Kirjeiden ohittaminen on yksi tapa välttää Uuden Testamentin seurakuntaelämää, seurakunnan rakennetta, seurakunnan viranhaltijoita, seurakunnan käytäntöjä ja uskomuksia koskevan aineiston tulvaa. Ei ihme, että heprealaisissa juurissa olevilla on lyhennetty ja vääristynyt sanoma. Sanon tämän murheella.
Se, mitä olemme käsittelemässä, on sekä perustavaa että olennaista. Tuleeko sen olla synagooga vai seurakunta? Juutalaisilla oli käytäntö, että jos joku tunnusti Kristuksen, hänet heitettiin ulos synagoogasta (Joh. 9:22).
Silti HRM-liikkeessä olevat haluaisivat teeskennellä, että synagoogat ovat hyviä olopaikkoja – tai ainakin jäljitellä tai työntyä takaisin sisään. Voimmeko yhdistää seurakunnan ja synagoogan? Pitäisikö meidän? Meidän pitää muistaa, että Jeesus sanoi selvästi: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.” Hän ei sanonut: ”Minä rakennan synagoogani.”
Tuleeko sen olla lakia vai armoa? Galatalaiskirje käsittelee sitä hyvin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin, kuten sanoin, kirjeet laiminlyödään ja ohitetaan ja Galatalaiskirje hypätään yli. On mielenkiintoista panna merkille, että Paavali sanoi galatalaisille, että matka takaisin juutalaisuuteen osoitti, että heistä oli tullut sekä ”älyttömiä” että ”lumottuja” (Gal. 3:1). Sana lumottuja tulee kreikan verbistä baskano ja tarkoittaa houkuttelemista ja vetämistä väärään oppiin.
Onko se vanhaa liittoa vai uutta liittoa? Jos se oli jotakin muuta kuin uutta liittoa, niin Jeesus ei olisi sanonut viimeisellä ehtoollisella: ”Sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28). Tämä on toistettu kohdissa Mark. 14:24 ja Luuk. 22:20. Toistolle on tässä hyvä syy. Jeesuksen on täytynyt tietää, että jotkut yrittäisivät ohittaa suuren osan uutta liittoa tai saada kaksi liittoa sotketuksi toisiinsa.
Onko se pääsiäinen vai Herran ehtoollinen? Paavali muistutti korinttolaisille, mitä varten pääsiäinen oli ja mikä oli todella keskeistä: ”Sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu” (1. Kor. 5:7). On selvää, että Vanhan Testamentin seremoniat, symbolit ja juhlat olivat Jeesukseen osoittavia esikuvia ja varjoja (Kol. 2:16-23, Hepr. 10:1-10).
Onko se lauantai vai sunnuntai? Lauantai (seitsemäs päivä) oli liitetty vanhan luomakunnan valmistumiseen (1. Moos. 2:1-3). Sunnuntai, uuden viikon ensimmäinen päivä juhlii ylösnousemusta ja uutta luomakuntaa Kristuksessa. Kristityt ovat uusi luomus (2. Kor. 5:17).
Onko se juutalaisia ulkoisia muotoja ja pinnallista rituaalista puhtautta vai sisäistä puhdistamista ja sydämen puhtautta? Psalmi 51 vastaa tähän kysymykseen selvästi: ”Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää” (jakeet 16 ja 17).
Tätä artikkelia ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi analyysiksi heprealaisten juurten liikkeestä. Tässä esitämme vain kysymyksiä. On olemassa tarkempia ja laajempia artikkeleita ja kirja tekeillä tutkimaan syvällisesti ja tarkasti koko liikettä. Toivomme tarjoavamme oikaisuja moniin poikkeaviin käytäntöihin ja käsittelevämme täydellisemmin joitakin tässä artikkelissa esiin nostettuja kysymyksiä. Pysy aalloilla.
Raamattu opettaa selvästi, että Jumalan pojilla (enkeleillä) oli luonnottomia jälkeläisiä (nefilim) naisten kanssa, vaikka monilla seurakunnissamme on perustelista kieltämään siinä kaikki yliluonnollinen. Jos se, mitä 1. Moos. 6:1-4 sanoo, olisi ainut viittaus jättiläisiin, niin luonnollista teoriaa, että Seetin pojilla oli jälkeläisiä Kainin tyttärien kanssa, voitaisiin harkita. Tämä kuvaus ei kuitenkaan ole ainoa.
Ajankohtaista uskosta 