Samaa sukupuolta olevien parien puolesta rukoileminen

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut Suomessa mahdollista 1.3.2017 lähtien. Käytännössä vihkimiset on suoritettu maistraateissa. Ev.lut. kirkon linjaus on, että avioliittoa pidetään edelleenkin yhden naisen ja yhden miehen välisenä liittona, eikä avioliittolain voimaantulo muuta kirkon käytäntöä. Muutama pappi oli jo etukäteen ilmoittanut vihkivänsä homopareja, vaikka piispat olivat sen selvästi kieltäneet. Ainakin Kai Sadinmaa on jo ennättänyt tällaisen vihkimisen suorittaa.

Savonlinnan ev.lut. seurakunnan kirkkoneuvosto teki kirkkoherra Sammeli Juntusen johdolla päätöksen 23.2.2017 seurakunnan kirkkotilojen käytöstä avioliittoon vihkimisissä. Päätöksen mukaan seurakunnan kirkkotiloissa ei toimiteta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisiä ja siunaamisia eikä myöskään rukoushetkiä tällaisten parisuhteiden puolesta. Syynä tähän päätökseen oli nimenomaan ennakoida sitä tilannetta, kun useampi ev.lut. kirkon pappi (ei kuitenkaan Mikkelin hiippakunnan alueelta) oli julkisuudessa ilmoittanut näitä vihkimisiä suorittavansa, ja estää tulkinnanvaraiset tilanteet ja väärinkäytökset. Päätös perusteluineen on luettavissa kirkkoneuvoston pöytäkirjasta.

Vastaava päätös tehtiin Kotka-Kymin seurakunnassa, tosin maallikkojäsenten toimesta ja kirkkoherran esitystä vastaan. Kyseisen seurakunnan 48 työntekijää allekirjoitti myöhemmin vetoomuksen kirkkoherran linjan puolesta. Kirkkoneuvoston jäsen Ville Mielonen muistuttaa Uusi Tie -verkkolehden mukaan, että ”kirkon alttarilla seisova pari juhlapäivänään rinnastetaan avioliittoon vihkimiseen vaikka kyse olisi pastoraalisesta rukouk­sesta. Tilojen rajaus viestittäisi selkeämmin kirkon pitäytyvän edelleen avioliitto-opetukseensa”.

Myös omassa kotiseurakunnassani Savonlinnassa tehty päätös aiheutti valtavan kohun ja hyökkäyksen kirkkoneuvostoa vastaan. Mutta kun katsotaan niitä ohjeita, mitä esimerkiksi Turun arkkihiippakunnassa on laadittu, voi vain kiittää suoraselkäistä esimerkillisyyttä pitäytymisessä ev.lut. kirkon kirkkojärjestykseen, tunnustuskirjoihin ja ennen kaikkea sitoutumista Jumalan sanaan.

Turun arkkihiippakunnassa nimittäin on laadittu materiaali Ehdotus rukoukseksi avioliiton solmineiden samaa sukupuolta olevien avioparien juhlaan kirkossa tai muussa paikassa. Kokonaisuudessaan se muistuttaa kovasti avioliittoon vihkimisen kaavaa.

Materiaalissa on muun muassa tällainen teksti: ”Hyvät N. ja N. Raamatussa Jumala sanoo: ’Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ (1 Moos. 2:18.) Te olette solmineet avioliiton ja luvanneet rakastaa toisianne. Haluatte jakaa elämänne toistenne kanssa. Tässä hetkessä olemme koolla Jumalan kasvojen edessä ja rukoilemme Teidän avioliittonne ja yhteisen elämänmatkanne puolesta. Pyydämme hyvän Jumalan siunausta kaikkiin vaiheisiinne ja hetkiinne. Luotamme siihen, että Jumala on läsnä tässä hetkessä.” Toisessa kohtaa tuossa materiaalissa sanotaan: ”Jumala, me kiitämme sinua rakkauden lahjasta. Siunaa N:ää ja N:ää, jotka ovat solmineet avioliiton. Liitä aviopuolisot rakkaudella toisiinsa. Auta heitä rakentamaan koti, jossa usko, toivo ja rakkaus vallitsevat. Anna heille Pyhä henkesi, että he sinun siunaaminasi eläisivät rauhassa.” Materiaali löytyy osoitteesta http://www.turunseurakunnat.fi/perhejuhlat/rukoushetki-avioliiton-solmineiden-puolesta

Ongelmana vaan on, että kirkolliskokous on vuonna 2010 linjannut, että rukoushetkeä samaa sukupuolta olevien parien kanssa ei saa sekoittaa avioliittoon vihkimiseen tai avioliittoon siunaamiseen, eikä se saa olla kirkollisen toimituksen kaltainen. Sitten myöhemmin piispainkokous linjasi samalla tavalla, että ”Tällaisessa rukouksessa ei saa olla kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta”.

Mutta kuinka ollakaan – kun luet kokonaan tuon linkitetyn materiaalin, huomaat, miten se juuri on kuin jokin kirkollinen toimitus! Ei ole epäilystäkään, etteikö osallistujille jäisi kuva kirkkohäistä! Tässä on se syy, miksi Savonlinnan ja Kotka-Kymin kirkkoneuvostot kielsivät nämä rukoushetket kirkkotiloissa; ei ole mitään mahdollisuutta estää pappia käyttämästä vaikka tuollaista edellä mainittua kaavaa. Siksi on parempi, että niitä rukoushetkiä ei järjestetä kirkollisissa tiloissa, jolloin kenellekään ei tule mielikuvaa, että tämä on tilaisuus, jossa Jumala ja seurakunta siunaa solmitun avioliiton.

Edellä kuvattuja asoita on laajasti käsitelty Uusi Tie -lehdessä 8.3.2017 ja myös verkkolehdessä, linkki tässä.

Surullista on, että se iso enemmistö ev.lut. kirkkoon kuuluvista, jotka eivät käy kirkossa kuin satunnaisesti, pitävät kyllä suurta ääntä samaa sukupuolta olevien oikeuksista kirkossa ja tahtovat määrätä, mitä pitää tehdä. Koska he maksavat kirkollisveroa eli rahoittavat kirkon toimintaa, totta kai heidän tahtoaan totellaan. Tämän vuoksi arkkipiispa Kari Mäkinen uskaltaa sanoa, että ennemmin tai myöhemmin kirkko taipuu vihkimään homopareja. Kirkossa ollaan siis puun ja kuoren välissä; on pakko taipua sellaiseen, mikä on Raamatun vastaista. Jos kaipaat perusteluja, lue artikkelini Onko Jumala kieltänyt homoseksuaalisuuden harjoittamisen?

On esitetty sellaistakin ratkaisumallia, että kirkko luopuisi vihkioikeudesta, jolloin ei olisi koko kiistaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi. Vihkiminen tapahtuisi kirkon sijaan maistraatissa. Todellisuudessa tämä malli ei toimi: moni aviopari haluaa varmasti siviilivihkimisen lisäksi edelleenkin jonkinlaisen kirkossa tapahtuvan siunausseremonian. Toisaalta monen syy pysyä kirkon jäsenenä on juuri mahdollisuus kirkossa tapahtuvaan vihkimiseen. Mitä tapahtuisikaan jäsenmäärälle, jos kirkko luopuisi vihkioikeudestaan?

Seuraavalle kirkolliskokoukselle 2.5.2017 on jätetty aloite samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi. Aloitteen tekijöiden mielestä ”kysymys avioliitosta on uskon ytimeen nähden toissijainen kysymys”. He eivät vain tahdo ymmärtää, että tässä ei ole kyse pelkästään ”rakkauden koriin” eli etiikan alueeseen kuuluvasta kysymyksestä, vaan myös vahvasti oppiin liittyvästä ”uskon korin” asiasta. Seurakuntalainen.fi-sivustolta löytyy kolmen yliopistoteologin vastine tuohon aloitteeseen. Sittemmin aloitteen tehneet 15 kirkolliskokousedustajaa sekä emerituspiispa Mikko Heikka ovat esittäneet tuohon vastineeseen kommentteja, joiden vastine on niin ikään luettavissa Seurakuntalainen.fi-sivustolta, kannattaa lukea! Lyhyesti todettakoon, että sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat käyttävät teologisesti kestämättömiä ja jopa keskenään ristiriitaisia argumentteja. Ne uppoavat kyllä suureen yleisöön, mutta eivät kestä lähempää tarkastelua.

Onko yllätys, että nykypäivän homoparikeskustelussa on paljon samaa kuin takavuosien naispappeuskeskustelussa? Teologian tohtori, Lähetyshiippakunnan emerituspiispa Matti Väisänen kertoo olleensa mukana molemmissa niin kutsutuissa Ilkon seminaareissa vuosina 1980 ja 1982, joissa käsiteltiin silloin ajankohtaista virkakysymystä. Näin hän kertoo noista seminaareista, joissa on mielenkiintoinen yhtymäkohta tämän päivän homoavioliittokeskusteluun:

”Niihin oli kutsuttu koko kirkon ja teologisten tiedekuntien sekä kirkkomme hengellisten liikkeiden johtajat. Seminaareissa pohdittiin ja valmisteltiin kirkon uutta virkaratkaisua. Jälkimmäisessä seminaarissa Helsingin yliopiston silloinen ekumeniikan professori kysyi politiikasta termejä lainaten: ’Kuuluuko kirkon virkakysymys uskon vai rakkauden (eli lain) koriin?’ Seminaarin yhteinen ajatus oli, että ehkä se kuuluu lähinnä rakkauden (eli lain) koriin. Tämän jälkeen professori totesi, että siinä tapauksessa naispappeuden hyväksymiselle ei ole mitään esteitä. Laki on aika- ja kulttuurisidonnainen. Ainut asia laista, joka sitoo meitä, on rakkauden laki: ’Minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille’ (Matt. 7:12; Luuk. 6:31). Kirkko on vapaa ratkaisemaan virkakysymyksen haluamallaan tavalla.”

”Tämän jälkeen eräs kokouksen osanottaja totesi puheenvuorossaan, että tällä lain tulkinnalla avataan kirkossa portit mille tahansa jumalattomuudelle: Miten käy esim. kristillisen avioliiton ja seksuaalimoraalin? Jonossa on odottamassa myös homoseksuaalikysymys, eutanasia jne. Kokouksen puheenjohtajana toiminut piispa keskeytti suuttuneena kyseisen puheenvuoron sanoen, että puheenvuoron käyttäjä ’maalaa piruja seinälle’. Mainituilla asioilla ei ole mitään tekemistä virkakysymyksen kanssa. Nyt me, sama sukupolvi, olemme kaiken sen todistajia, mistä ko. puheenvuoron käyttäjä ja muutamat muut seminaarin osanottajat olisivat halunneet varoittaa, jos he olisivat saaneet käyttää pyytämänsä puheenvuoron.” (Lähde)

Tuo mainittu piispa on silloinen arkkipiispa John Wikström (lähde s. 42). Suosittelen lukemaan Ilkon seminaareissa käsitellyt naispappeuden perustelut Anssi Simojoen toimittamasta kirjasta Herran käsky, sieltä erityisesti osa Havaintoja naispappeuden teologisista perusteluyrityksistä Suomen kirkossa, s. 93–121 (SLEY-kirjat Oy 1984). Erikoista oli, että naispappeuden tueksi esitetyt perustelut olivat hyvin ohuet ja kummallisetkin, ja menettelytavoissa paljon outoa. Aivan samoja piirteitä on nyt käytävässä samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen liittyvässä kirkollisessa keskustelussa.

Huomionarvoinen seikka siis on se, että nykyisessä homoavioliittokeskustelussa pyritään saamaan homosuhteet ”rakkauden koriin” ohi Raamatun selvän ilmoituksen. Jos – ja kun – Raamatun sana on meille Jumalan puhetta, niin tämä aihealue kuuluu ehdottomasti myös ”uskon koriin”, eli on opillinen kysymys. Erittäin surulliseksi asian tekee se, että viisaat ja oppineet kirkonmiehet kirkon ylimmällä tasolla ajavat yhtä agendaa kuin käärmettä pyssyyn, eivätkä pysty katsomaan ja uskomaan Raamatun selvää ilmoitusta asiasta. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Raamattu on heille vain puhetta Jumalasta – ei Jumalan puhetta. He ovat menneet Saatanan ansaan, joka kuiskuttaa: ”Onko Jumala todella sanonut?” (1. Moos. 3:1)

Mihin on unohtunut Jeesuksen opetus avioliitosta? Hän opetti, että jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi; ja mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä kahdesta tulee yksi liha; ja minkä Jumala on näin yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Mark. 10:6-9 ja Matt. 19:4-6). Eikö Jeesuksen sanoilla ole enää mitään painoarvoa? Onko niin, että ihmisviisaudella kyllästetty teologi ei usko Jeesuksen olevan Jumalan poika? Näin näyttää tilanne valitettavasti olevan Suomen ev.lut. kirkossa.

Eivät seurakunnat Savonlinnassa eivätkä muuallakaan ole kieltäneet ketään homoseksuaalia osallistumasta seurakunnan tilaisuuksiin, päinvastoin! Tänään ilmestyneessä Seurakuntauutiset-lehdessä 2/2017 Sammeli Juntunen kirjoittaa: ”Keskustelusta on voinut saada sellaisen käsityksen, että seksuaalivähemmistöt eivät olisi kirkkoihimme tervetulleita rukoilemaan. Se ei pidä paikkaansa. Kaikki ovat tervetulleita, kaikkia kutsutaan kirkkoon ja muuhun seurakunnan toimintaan. Kaikki tarvitsevat ilosanomaa Jumalan rakkaudesta. Sitä varten seurakuntamme ja sen kirkot ovat olemassa.”

Jokainen ihminen – myös uskova – on syntinen ja tarvitsee siksi jatkuvaa turvautumista Jeesuksen sovitustyöhön. Kaikki me kamppailemme kuka minkäkin asian kanssa ja tarvitsemme siksi yhdenvertaisesti niitä armovälineitä, joita Herramme meille tarjoaa. Ei taipumus johonkin väärään ole syntiä, vaan sen taipumuksen toteuttaminen. Tähän liittyen lue artikkelini Onko homoseksuaalisuus syntiä?

Monesta seurakunnasta puuttuu nykyään puhe synnistä ja kehotus parannuksentekoon. Meillä itse kullakin olisi paljon pois pantavaa, kunhan joku vain siitä huomauttaisi. Mikä olisikaan parempi tilaisuus tällaiseen kuin Jumalan sanaa kunnioittavan papin puhe seurakunnan kokouksessa?

”On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen. … Seurakunnan tulee olla paikka, jossa ihminen saa kuulla Jumalan sanan opetusta ja jossa hänen puolestaan myös rukoillaan. Meillä ei ole oikeutta pimittää Jumalan tahtoa eikä hänen armoaan. Seurakunnan tulee osoittaa lähimmäisenrakkautta homoseksuaaleille ja erityisesti tukea ja rohkaista niitä homoseksuaaleja, jotka omassa elämässään ojentautuvat apostolien opetuksen mukaisesti.” (Niilo ja Päivi Räsänen kirjassa Avioliitto, Kustannus Oy Uusi Tie, 2016)

Edelleen samasta kirjasta: ”Jos me kiellämme lain eli rakkauden kaksoiskäskyn emmekä anna sen tuomita meitä, meillä ei ole myöskään evankeliumia. Ilman lain herättävää puhuttelua riistämme evankeliumin lankeavilta lähimmäisiltämme ja myös itseltämme. Seurakunnissamme meidän tulee Raamattuun pitäytyen opettaa, että haureellisuus, avionrikkominen ja homoseksuaalisuuden harjoittaminen samoin kuin muutkin rikkomukset, kuten varastaminen, ahnehtiminen ja lähimmäisen sortaminen, ovat syntiä. Jokainen meistä on langennut ainakin johonkin näistä synneistä. Syntinen saa turvautua Kristuksen armoon ja syntien anteeksiantamukseen. On suurta Jumalan armoa, että ihminen tulee lain sanan vaikutuksesta tuntemaan syntinsä ja syntisyytensä.”

Elämme vaikeita aikoja seurakunnissa. Nyt tarvitaan totisesti rukousta tämän asian puolesta ja niiden paimenten puolesta, jotka pitävät totuutta esillä. Käykäämme siis veljinä ja sisarina yli seurakuntarajojen yhdessä Herran eteen näiden asioiden kanssa.

Read Full Post »

Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 1

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 1
By Jackie Alnor 4.2.2017, suom. SK

Käsite Uusi Maailmanjärjestys (UMJ) on hyvin tuttu ilmaus. Sitä ovat propagoineet YK, entiset presidentit ja kaikki tunnetut ja vähemmän tunnetut salaseurat. Globaalin hallituksen käsite ei ole enää pelkästään New Age -meedioiden ja okkultistien näky. Siitä on tullut valtavirtaa. Useimmat uutta maailmanjärjestystä ajavat ovat tietämättömiä sen esoteerisista käsitteistä. Heillä on ideologinen näkemys filmisarjan Star Trek planeettojen liitosta ja näkevät sen seuraavana loogisena askeleena ihmisrodun edistymisessä.

Poliittinen vasemmisto kaikkialla maailmassa ajaa loppua rajoille, varallisuuden uusjakoa, maailmanhallitusta ja globaalia veroa, loppua kansalliselle itsenäisyydelle ja isänmaallisuudelle ja sosialistista hallintoa, joka lopettaa, tai ainakin rajoittaa kapitalismin. Sananvapautta on vain globaalin agendan puitteissa. Suvaitsevaisuus on heidän mottonsa – suvaitsevaisuus kaikkia kohtaan, paitsi niitä, joilla on kilpaileva maailmankuva. Uuden maailmanjärjestyksen hymni on John Lennon’in laulu Imagine.

Tämän sekulaarin uuden järjestyksen perustaja-äidit ja -isät ovat teosofeja, okkultisteja, jesuiittoja ja ns. valaistuja. Tuttuja nimiä ovat Alice Bailey (1880-1949), Manly P. Hall (1901-1990), Francis Bacon (1561-1626), Pierre Teilhard de Chardin (1881-1955) ja Aleister Crowley (1875-1947). Heidän opetuksensa lopullisesta New Age -valaistuksesta, jossa rauha saadaan aikaan maailmanhallituksen kautta avaruusveljien hieman avittaessa, ovat aikojen saatossa siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Netissä on kuvaus Alice Bailey’n kirjasta A Treatise on Cosmic Fire (Tutkimus kosmisesta tulesta), (Lucis Publishing Company, June 1, 1973). Se tiivistää opetukset, jotka kuvailevat tulevaa kosmista aikakautta, joka noudattaa sellaista, jota he kutsuvat ”Suunnitelmaksi” (The Plan):

”Iso osa kirjaa on suunnattu selittämään Aurinkotulta (Solar Fire), Mielentulta (Fire of Mind), koska tämä on se vallitseva energia, jota tulee ymmärtää ja valvoa tämän seuraavan solaarisen järjestelmän aikana. Muiden arvojen muassa kirja antaa kosmologian, filosofian ja psykologian järjestelmän selkeän hahmotelman, joka palvelee perusviitekehyksenä ja oppikirjana. Se on osa Bailey’n 24 kirjan sarjaa, joka on kirjoitettu yhteistyössä Viisauden Mestarin kanssa. Nämä kirjat ovat jatkoa Ajattomalle Viisaudelle (Ageless Wisdom), kokonaisuudelle esoteerista opetusta muinaisilta ajoilta muodossa, joka on aina sopiva kullekin ajalle. Tarkoitettuina edeltämään ja valmistelemaan tulevaa aikakautta Alice Bailey’n kirjoitukset tarjoavat verrattoman hengellisen lähestymistavan sellaisiin aiheisiin, kuin opetus Shamballah’ista ja hengellisen kehityksen Polusta; hengellisestä Hierarkiasta; uudesta opetuslapseudesta ja mietiskelykoulutuksesta palveluksen muotona; seitsemästä säteestä ja sielun uudesta psykologiasta; ja suuria maailmanuskontoja yhdistävästä yhteisestä totuuden langasta… Meille kerrotaan, että hengellinen Hierarkia toimii vain opetuslasten mielten kautta käyttäen vaikutuksen tiedettä ja vain Suunnitelman päämääriin.”

Vapaamuurarijärjestö istuu uudenajan pyramidin huipulla ja on Amerikan yhden dollarin setelissä olevien symbolien taustalla. UMJ:n päämäärä näkyy selvästi – idea, jota me kaikki kannamme lompakoissamme. Näytetyt sanat ”Novus Ordo Seclorum” tarkoittavat ”Aikakausien Uusi Järjestys”. Ja kaikkinäkevä silmä pyramidin huipulla on kaikista pahaenteisin merkki. Silti Hollywood’in laulajat ja näyttelijät rakastavat tätä symbolia asussaan ja tekevät sormimerkin toisen silmänsä eteen videoissaan ja valokuvissaan.

Saadaksemme paremman käsityksen siitä, mitä pyramidi symboloi, meidän ei tarvitse katsoa sen kauemmas kuin esoteerisen tiedon historioitsijaan nimeltä Manly P. Hall. Kirjansa The Initiates of the Flame (Liekin vihityt) lopussa Hall paljastaa pyramidin salaisuuden:

”Suuren pyramidin huipulla on verrattain tasainen alue 30 jalkaa kanttiinsa. Toisin sanoen, oikea kivi, johon kaikki kulmat päättyvät, puuttuu. Kun katsomme Yhdysvaltain sinetin kääntöpuolta, löydämme jälleen pyramidin, josta huippu on erotettu. Omar Khayyam, persialainen runoilija, antaa meille kulmakiven salaisuuden sanoessaan: ”From my base metal shall be filed a key, Which shall unlock the door he howls without (Minun perusmetallistani viilataan avain, joka avaa oven, jota ilman hän ulvoo).” …Tämä kivi on ihmisen henki, joka lankesi korkeasta asemastaan ja on ollut kateissa alemman ihmisen roinan alla. Tämä on se todellinen huippukivi, joka nyt on piilossa ihmisen temppelin haudassa ja joka hänen täytyy kaivaa esiin ja asettaa jälleen hengellisen pyramidinsa todelliseksi kruunuksi. Hän voi tehdä tämän vain, jos kutsuu sisällään olevat tuhannet työmiehet yhteen ja sitoo ne korkeamman ihmisen palvelukseen. Tällä kertaa siinä ei saa olla pettureita murhaamassa rakentajia. Ja Lusifer, ihmisen paholaisena hylkäämä, on se, jonka täytyy Mars-planeetan kautta lähettää ihmiselle dynaaminen energia, jonka ihminen itse muuntaa intohimon tulesta hengen liekiksi. Hänen täytyy sitten ottaa ammattityökalut ja leikata ja kiillottaa omaa olemustaan Universaalisen Temppelin huippukiveksi.” (sivut 81-83)

Hall ym. vihityt viittaavat Francis Bacon’iin (jonka tiedetään olleen liittynyt kuningas Jaakkoon, KJV -raamatunkäännöksen alullepanijaan) miehenä, joka vaikutti Amerikan muurarillisiin perustaja-isiin. Wikipedian mukaan Bacon ”oli englantilainen filosofi, valtiomies, tiedemies, juristi, puhuja ja kirjailija. Hän palveli sekä Englannin oikeusministerinä, että lordikanslerina”. Jotkut kiistävät Bacon’in vaikutuksen, mutta se selittäisi symbolit Amerikan monumenteissa ja sinetissä. Näyttää siltä, että Amerikka on tulevan UMJ:n polttopiste. Taistelu asemasta globaalissa vallassa riippuu siitä, kuka valvoo Yhdysvaltoja, joka rakennettiin Novus ordo seclorumin lupaukselle. Ruusun Järjestys (The Order of the Rose), Ruusuristiläiset, yhdistää Bacon’in okkulttiseen liikkeeseensä:

”Ruusuristiläisellä liikkeellä, jonka Ruusuristiläinen Järjestys (Rosicrucian Order), AMORC, on näkyvin nykyajan edustaja, on juurensa muinaisen Egyptin mysteeriperinteissä, filosofiassa ja myyteissä, jotka ajoittuvat noin vuoteen 1500 eKr. Muinoin sana ’mysteeri’ viittasi erityiseen tietoon (gnosis), salaiseen viisauteen. Tuhansia vuosia sitten muinaisessa Egyptissä muodostettiin valittuja yksiköitä eli kouluja tutkimaan elämän mysteereitä ja oppimaan kätketyn viisauden salaisuuksia … maineikas Sir Francis Bacon … johti Ruusuristiläistä Järjestystä ja sen toimintoja sekä Englannissa että mannermaalla… 1600-luvun lopulla järjestettiin ruusuristiläisten johtajien siirtokunta, joka noudatti Francis Bacon’in kirjassaan The New Atlantis ehdottamaa suunnitelmaa, perustamaan ruusuristiläisiä taitoja ja tieteitä Amerikkaan. Vuonna 1694 ruusuristiläiset uudisasukkaat tekivät vaarallisen matkan yli Atlantin erityisesti tarkoitukseen vuokratulla aluksella nimeltä Sarah Maria johtajanaan Johannes Kelpius, ruusuristiläisen loosin mestari Euroopassa. Rantautuen Philadelphia’ssa siirtokuntalaiset perustivat ensimmäisen asutuksensa ja myöhemmin siirtyivät kauemmas länteen Pennsylvania’n Ephrata’an. Nämä ruusuristiläiset yhteisöt tekivät arvokkaita panostuksia vastasyntyneeseen amerikkalaiseen kulttuuriin kirjanpainamisen, filosofian, tieteiden ja taiteiden aloilla. Myöhemmin sellaiset huomattavat amerikkalaiset kuin Benjamin Franklin, Thomas Jefferson ja Thomas Paine olivat läheisesti liittyneet ruusuristiläiseen yhteisöön. Itse asiassa monet ruusuristiläiset näyttelivät tärkeää roolia suuressa alkemiallisessa ja sosiaalisessa prosessissa, joka johti uuden valtion perustamiseen.” (https://www.rosicrucian.org/booklet-download)

Jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardin’ia on usein sanottu ”New Age -liikkeen isäksi”. Hän vei evoluution idean hengen alueelle ja opetti osaksi kosmista Kristusta tulevan ihmisen hengellistä evoluutiota – se oli hengellisen kehityksen päämäärä. Tietokirjassa Encyclopedia of New Age Beliefs kirjoittajat John Ankerberg ja John Weldon kuvailevat häntä:

”Teilhard de Chardin’illa – miehellä, joka on ehkä eniten vastuussa evoluution hengellistämisestä globaalissa ja kosmisessa kontekstissa – oli mystisiä, okkulttisia kokemuksia koko elämänsä ajan ja hän tunnusti: ’Aina lapsuudestani asti arvoituksellinen voima on pakottanut minua.’ De Chardin on yksi johtavista voimista spiritualistisen New Age -liikkeen takana kohti globalisaatiota.”

Kuten jo totesimme, tuo ”voima”, joka ajoi häntä, oli Lusifer. Jumalan näkemistä vain voimana on popularisoinut myös filmisarja Star Wars (Tähtien sota) ja siinä usein toistuva iskulause ”Let the force be with you” (Olkoon voima kanssasi). Ajanhenki on jo pitkään aivopessyt ihmiskuntaa hyväksymään Uuden Maailmanjärjestyksen antikristillisen agendan. Viihdeteollisuus on sosiaalisen manipulaation eturintamassa julkisen koulusysteemin rinnalla, jossa opettajat ovat muutosagentteja odotetulle paradigman muutokselle Vesimiehen Salaliitossa (Aquarian Conspiracy). Uusi Maailmanjärjestys Lusiferin näkökulmasta voidaan ehkä parhaiten nähdä kaikkien aikojen kuuluisimman satanistin Aleister Crowley’in silmin. Kirjassaan The Book of the Law (Lain kirja), hän ilmaisee, mitä Lusifer todella ajattelee ihmisolennoista, jotka hänellä on tukevasti nurkassaan:

”Lain kirja annettiin ihmiskunnalle sen varustamiseksi käytännöllisen politiikan moitteettomalla pääomalla… Meillä ei pitäisi olla mitään tunnontuskia hyödyntäessämme ihmiskunnan pääosan luonnollisia ominaisuuksia. Me emme vaadi, että lampaita yritettäisiin kouluttaa metsästämään kettuja tai luennoimaan historiasta; me huolehdimme niiden fyysisestä hyvinvoinnista ja nautimme niiden villasta ja lihasta. Näin meillä on tyytyväinen orjaluokka, joka hyväksyy olemassaolonsa edellytykset sellaisenaan ja nauttii elämästä hiljaisella karjan viisaudella.” (Lähde)

Tämä ihmiskunnan yhdenvertaistaminen (dumbing down) näytti jo, kuin se olisi valmis ja Aikakausien Suunnitelma valmiilta yhdistämään planeetan ja käynnistämään Lusiferin hallinnan. Kaikki oli kohdallaan, kunnes Donald J. Trump tuli valtaan. Se viskasi UMJ:n mestarit pois pelistään – ainakin vähäksi aikaa.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 2

Read Full Post »

Evankelioimmeko vai teemmekö myönnytyksiä?

Are We Evangelizing or Compromising?
By Howard Green 16.2.2017, suom. SK

He kaikki eivät voi olla oikeassa, Joh. 14:6

Jokaiselle tämän sukupolven uudestisyntyneelle kristitylle pitäisi olla selvää, että Jeesuksen paluu on lähellä. Jos otamme panoraamanäkymän maailmasta ja tarkastelemme kaikkia geopoliittisia mullistuksia kaikkialla maapallolla, niin näemme, että Raamatun profetia on toteutumassa aivan silmiemme edessä. Tietäessämme hetken myöhäisyyden, eikö olisi aika paneutua evankelioimisen ja opetuslasten tekemisen tehtävään? Sen sijaan, että toteuttaisivat lähetyskäskyä, monet uskovat tyytyvät etsimään ekumeenista harmoniaa ja yhteistä pohjaa ei-kristittyjen kanssa. Olemmeko evankelioimassa vai sovittelemassa hengellisen sokeuden leimaamassa ajassamme?

Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15-16)

Mene kadunkulmaan, yliopistokampukselle tai työpaikalle missä tahansa kaupungissa, niin löydät lukuisia uskonkäsityksiä, joita ihmiset kannattavat. Muslimit, buddhalaiset, sikhit, hindut, gnostilaiset, spiritistit ja uusiaikalaiset ovat vain otos kohtaamistasi ihmisistä. Kristittyinä varmasti kohtaamme monia, jotka eivät usko Jeesukseen, kuten me. Jotkut näistä ihmisistä eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään ja jotkut uskovat, mutta tosiasiaksi jää, että he viettävät iankaikkisuutensa jossakin. Meillä on jumalallinen velvollisuus ja Herra käskee meitä menemään kaikkeen maailmaan tekemään opetuslapsia.

Tässä ratkaisevassa vaiheessa alkaa irrottautuminen raamatullisesta todellisuudesta. Sen sijaan, että esittäisivät evankeliumin rohkeasti Pyhän Hengen ohjauksessa, monet kristityt tyytyvät käymään loputonta jutustelua (small talk) itse kunkin uskonnosta. Uskontojenvälinen vuoropuhelu on moderni harhaanjohtava nimitys hengelliselle sovittelulle. Salli minun sanoa kipeästi, koska kaikkien ekumeenisten kohteliaisuuksien takana on Saatana. Hän on valheiden isä ja valhe, jota kaupustellaan uskonnollisen yhteyden nimissä, on täydellinen hengellinen viettelys.

Ihmiset ovat kuolemassa ja menossa iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. He ovat menossa helvettiin, koska uskovat evankeliumin sijasta valheeseen. Monet ovat kyllästyneitä ja uskovat kaikkien teiden johtavan taivaaseen, tai että me kaikki pohjimmiltaan palvomme samaa Jumalaa. Petos on levinnyt laajalle johtuen johtajista, jotka ovat koonneet monia ekumeenisen yhtenäisyyden lipun alle. Tämä päämäärätietoinen tehtävä on suorastaan moderni Baabelin torni. Se on humanismia ydintään myöten. Se on tulossa yhteen päämääränä tehdä nimeä itselleen sen sijaan, että kirkastaisi yhtä tosi Jumalaa ja Hänen Poikaansa. Sellaiset miehet, kuin paavi Fransiskus, Rick Warren ja Tony Campolo ovat tehneet suurta hallaa Kristuksen ruumiille vehkeillessään ihmisten kanssa, jotka inhoavat evankeliumia. Tarkastelkaamme seuraavia lausuntoja näiltä miehiltä:

”Luulen, että on olemassa muslimiveljiä ja -sisaria, jotka ovat valmiita sanomaan: ’Sinä elät totuuden mukaan, kuten sen ymmärrät. Minä elän totuuden, kuten minä sen ymmärrän ja jätämme sen Jumalalle tuomiopäivänä.’” (Tony Campolo)

”Muslimiveljemme ja -sisaremme voivat sanoa, että islam on ainoa oikea usko, mutta emme ole vakuuttuneita, että vain muslimit nauttivat pelastuksesta. Minä väitän, että ulkopuolella Jeesuksen Kristuksen ei ole pelastusta, mutta en ole vakuuttunut, etteikö Jumalan armo yltäisi kauemmas kuin kristikuntaan.” (Tony Campolo)

”Muslimien ja kristittyjen täytyy toimia yhdessä taistelussa stereotypioita vastaan, rauhan ja vapauden edistämisessä sekä globaalien ongelmien ratkaisemisessa.” (Rick Warren)

”Tervehdin ja sydämellisesti kiitän teitä kaikkia rakkaat ystävät, jotka kuulutte toisiin uskonnollisiin perinteisiin; ennen kaikkea muslimeja, jotka palvotte yhtä Jumalaa, elävää ja armollista ja rukoilette Häntä. Minä todella arvostan läsnäoloanne: näen siinä konkreettisen osoituksen halusta kasvaa keskinäisessä arvostuksessa ja yhteistyössä ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi.” (Paavi Fransiskus)

En tuomitse kenenkään näiden miesten henkilökohtaista elämää, eikä minulla ole mitään pahaa tarkoitusta heitä kohtaan, mutta aion varoittaa heistä ja siitä ekumeniaan perustuvasta väärästä evankeliumista, jota he edistävät. Tämä yhteisen sävelen sanoma, jota he saarnaavat, on erilainen evankeliumi, kuin se, jonka me vastaanotimme. Kristittyjen ja muslimien uskonkäsitysten välillä ei ole mitään yhteistä säveltä ja tarvitsee lukea vain Koraanista suura 23:91, joka sanoo, että Jumalalla ei ole poikaa. Miehet, jotka yrittävät edistää rauhaa ilman Rauhanruhtinasta, ovat väärässä joka tasolla.

Tämä on vain pieni näyte hengellisestä petoksesta, jota ajassamme edistetään. Valitettavasti ekumenian väärä evankeliumi ei lopu tähän. Voisin viitata lukemattomiin verkkosivustoihin, kristillisiin lehtiin, kirjoihin tunnetuilta kristillisiltä johtajilta mukaan lukien evankelikaaleja, jotka kannattavat tällaista. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskontojenvälisyyttä (interfaith) ja ekumeenista pseudoevankeliumia levitetään tänä päivänä yli monien kirkkojen ja seurakuntien. Meitä kehotetaan rakentamaan siltoja, etsimään yhteistä pohjaa ja yhteyttä. Tämä voi tuntua äärimmäisen kristuksenkaltaiselta ohjeelta, jos meille sanotaan, että niin jaetaan Jeesuksen rakkautta.

Kannatan ehdottomasti keskusteluja muslimien, hindujen, tai buddhalaisten naapurien ja työtovereiden kanssa. Mielestäni meidän pitäisi pyrkiä ystävällisyyteen ja aitoon ystävyyteen, mutta jos se tapahtuu jonkinlaisen uskontojenvälisen aselevon ja ekumeenisen utopian saavuttamiseksi, se ei ole Jumalasta. Jos tarkoituksenasi on vain saavuttaa rauha ja harmonia, niin tuhlaat aikaasi. Kun kerran uudestisynnyit, niin sinulla on vain yksi päämäärä ja se on tehdä opetuslapsia ja tehdä kaikki Jumalan kunniaksi.

Meidän ei tarvitse ansaita oikeutta eikä riittävää luottamusta evankeliumin levittämiseksi. Lupa saarnata Jeesusta annettiin sinulle sillä hetkellä, kun pelastuit. On hyvä ja oikein kristityille olla kaikkein rakastavimpia, välittävimpiä ja vieraanvaraisimpia ihmisiä maailmassa, mutta se ei tarkoita evankeliumin sanoman heittämistä yli laidan ymmärretyn yhteyden vuoksi. On melkein niin, että monet seurakunnat ovat enemmän huolissaan siitä, kuinka toiset uskonnolliset ryhmät arvioivat heitä, kuin siitä, että saarnaavatko Kristusta heille. Kun tingit Jeesuksesta, et evankelioi. Voisit yhtä hyvin nimetä seurakuntasi tai palvelutyösi kulttuurilliseksi keskukseksi tai uskontojen yhteistyöksi.

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)

Voi tuntua rakastavalta tavoittaa muiden uskontojen ryhmiä osoittamalla heille kuinka hyväksyvä ja välittävä olet, mutta ellet esitä Jeesusta ainoana tienä Jumalan tykö ja iankaikkiseen elämään, sinä kieltäydyt kaikkein rakastavimmasta teosta, jonka voit tehdä kenellekään. Ystävät, on lukemattomia tarinoita ihmisistä, jotka lähtevät muista uskonnoista tehdäkseen Jeesuksen Herrakseen. Entiset muslimiystäväni ovat vaarantaneet perheensä, rahansa ja jopa henkensä tullessaan Jeesuksen tykö. He ovat tulleet uskoon ehkä radio-ohjelman, verkkosivuston tai opetuksen kautta. Usein se oli toisen entisen muslimin rohkea todistus, jolla hän vaaransi kaikkensa kertoakseen heille hyvän uutisen.

On olemassa lukuisia kristittyjä veljiä ja sisaria, jotka ovat pelastuneet islamista ja palavat Jeesukselle. Nämä veljet ovat Syyriassa, Irakissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Egyptissä, Indonesiassa ja kymmenissä muissa maissa ja saaneet rangaistuksia kristinuskoon kääntymisestä. Ellei hallitus vainoa heitä, niin paikallinen muslimiväestö kyllä tekee sen. He puhuvat rohkeasti ja julistavat Jeesuksen nimeä. Nämä ihmiset ovat valmiita vaarantamaan kaikkensa Jeesuksen tähden.

Näin ei tapahtunut, koska haalea kristitty tuli heidän kaverikseen ja halusi viettää rajattomasti aikaa lähtien keskinäiselle ymmärryksen matkalle siitä, kuinka tehdä maailma paremmaksi paikaksi. Se tapahtui, koska heidät kohdattiin Jumalan Sanan totuuksilla. Tämä on arvailua minun osaltani, mutta mitä he mahtavat ajatella, kun kuulevat kristittyjen Lännessä sovittelevan ja yrittävän saavuttaa kadotettuja sieluja millä tahansa sanomalla paitsi evankeliumilla? Sen täytyy saada heidät pudistamaan päätänsä epäuskoisina ja surullisina. He ovat kokeneet täydellisen sydämenmuutoksen ihmeen parannuksen ja uskon kautta Jeesukseen. Tämä on sitä, mikä voittaa sieluja maailman pimeimmissä osissa, joten miksi me täällä omaksumme erilaisen evankeliumin?

Uskonnolliselta kuulostava jutustelu ja uskontojenvälinen harmonia eivät muuta sydämiä; vain Jeesuksen julistaminen muuttaa. Kirkkojen muuttaminen uskonnollisiksi kulttuurikeskuksiksi tai joko avoin tai peitelty opetus, että kaikki tiet johtavat Jumalan tykö, ei ole evankelioimista, vaan sovittelemista, eikä tuo sieluja valtakuntaan. Meidän tulee rakastaa muslimeja, hinduja ja kaikkia muitakin, mutta rakastaa niin paljon, että kerromme heille Jeesuksesta. Jumala rakastaa heitä ja lähetti Jeesuksen, että heillä voisi olla iankaikkinen elämä Hänen kauttansa. Me olemme täällä yksin Jumalan kunniaksi, emme omaksemme, joten sitä varten meidän täytyy evankelioida eikä sovitella. Jumala ei halua, että kukaan hukkuu ja on lähettänyt Jeesuksen pelastamaan kadotettuja. Meidän täytyy aina olla valmiita julistamaan rohkeasti tätä sanomaa. Jumala siunatkoon teitä, kun uskollisesti evankelioitte ja teette opetuslapsia.

Kaikki Hänen puolestaan,

Howard

Read Full Post »

Turkki asettui profeetalliselle paikalleen

Turkey – A Prophetic Piece Aligned
By Joe Southerland 14.2.2017, suom. SK

”Ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki. Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla. Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat – lukuisat kansat ovat sinun kanssasi.” (Hes. 38:3-6)

1980-luvun lopulla ja jälleen 1990 luvulla palvelin kaksi kahden vuoden työvuoroa Turkin Izmirissä ja Turkin Ankarassa kummassakin. Tykkäsin elämästä Turkin tasavallassa. Se oli ainutlaatuinen anomalia maailmassa; maallinen valtio, jonka väestöstä 95 % on muslimeja.

Kuitenkaan maata, jonka kerran tunsin, ei enää ole, sillä noista ajoista Turkki on dramaattisesti muuttunut ja asettunut profeetalliseen lopunajalliseen asemaansa.

Se maallinen Turkki, jota rakastin

Se oli maa, jonka muotoili Mustafa Kemal Ataturk’in vahva käsi ensimmäisen maailmansodan ottomaanien valtakunnan raunioista, kun hän auttoi pelastamaan turkkilaiset sodassa Kreikkaa vastaan.

Voiton jälkeen hänestä todella tuli hyväntahtoinen diktaattori loppuelämäkseen ja hän omistautui Turkin uudistamiselle länteen katsovana kansakuntana.

Tässä muutamia hänen monista saavutuksistaan: Hän erotti islaminuskon täydellisesti liittohallinnosta; pani jokaisen ihmisen ottamaan sukunimen; antoi naisille tasa-arvon ja äänioikeuden; loi länsimaisiin kirjaimiin perustuvan turkinkielen; ja mikä tärkeintä, kansansa vapaudeksi asetti voimaan perustuslain, joka takasi, että armeija piti kurissa Islaminuskon syövyttävät vaikutukset.

Tässä hänen muodostamassaan valtiossa minä matkustelin vapaasti perheeni ja ystävieni kanssa nauttien siitä historiallisesti rikkaasta perinnöstä, jonka Turkki tarjosi ja varsinkin sen rikkaasta ja pitkästä Raamattuun liittyvästä historiasta.

Nooan arkki laskeutui Araratin vuorille. Aabraham viipyi Harranissa. Kateissa ollut heettiläisen Uurian Heettien valtakunta löytyi täältä. Tarson Paavali syntyi täällä ja matkusteli ja saarnasi sen kansalaisten keskuudessa ja kirjoitteli kirjeitä monille heistä.

Apostoli Johannes eli Efesossa ja seitsemän seurakunnan raunioituneet kaupungit, joille hän kirjoitti ilmestyksistä, ovat täällä. Oli ihmeellinen siunaus vierailla tässä maassa, jossa Jumalan käsi auttoi muotoilemaan ihmiskunnan polkua kohti pelastusta.

Viikoittain me menimme kirkkoon lähetyssaarnaajien kanssa, jotka hiljaa kylvivät siemeniä Turkin kansan keskuudessa. Useimmat kohtaamamme turkkilaiset olivat ystävällisiä ihmisiä, jotka olivat kulttuurillisia, ei uskoaan harjoittavia muslimeja.

Kun sieluja yksi kerrallaan voitettiin Kristukselle, meillä kaikilla oli toivo hitaasta vähittäisestä muutoksesta Turkissa. Me rukoilimme, että tämä maallinen, kuitenkin muslimimaa, johtaisi toisia islamilaisia kansakuntia karistamaan pois Koraanin ahdistavan ikeen, jotta Jumalan Sana voisi kasvaa.

Valitettavasti minua murehduttaa sanoa hiljattaisen Turkin matkani perusteella ja sen perusteella, mitä on tullut esiin poliittisesti viimeisen vuosikymmenen aikana, että kerran tuntemaani Turkkia ei enää ole.

Koraaniesirippu sulkee Turkin

Lyhyesti: menneen vuosikymmenen aikana fundamentalistisen islamin syövän kaltainen kasvu on pujahtanut hallintoon ja tapahtumien nouseva tulva on asettanut ääri-islamisti Recep Tayyip Erdogan’in lähes yksinvaltiaaksi.

Ja nyt Erdogan on vuosien ajan systemaattisesti ja vähitellen purkanut kaiken, mitä Ataturk kerran niin viisaasti rakensi.

Mikä vielä traagisempaa, viime vuoden epäonnistunut vallankaappaus on siirtänyt Erdoganin islamia suosivat uudistukset isolle vaihteelle hänen hiljentäessään opposition puhdistamalla kymmeniä tuhansia sekulaareja turkkilaisia mediasta, armeijasta, oikeusistuimista, hallinnosta ja koulutussysteemistä.

Hän on vienyt Turkin dramaattisessa käännöksessä pois Lännestä ja on nyt ryntäämässä päätä pahkaa sen islamilaisille juurille.

Olemme nyt todistamassa hengellistä pimeyttä, josta käytän nimitystä ”koraaniesirippu”, joka sulkee Turkin kansan samalla tavalla, kuin rautaesirippu laskeutui ja murskasi Itä-Euroopan kansojen vapauden. Pimeys koraaniesiripun takana on vain paljon, paljon pahempi.

Jokaisen koraaniesiripun taakse vangitun valtion ihmiset ovat alistettuja pahojen miesten teokraattiselle ryhmälle, jota ohjaavat kirjoitukset virheelliseltä, syntiseltä mieheltä, jonka uskonnollinen opus kertoo heille, että he ovat oikeutettuja väkivaltaisesti valvomaan ihmisten elämän kaikkia puolia.

Ei shokki, vaan profetioiden toteutuminen

Raamatun profetian tutkijoina tämän kehityksen ei pitäisi tulla meille järkytyksenä.

Vuosikymmeniä sitten vaellellessani Turkin maata tiesin, että sen ajan profetia-asiantuntijat sanoivat, että Hesekielin luvut 38 ja 39 ennustivat, että näiden turkkilaisten maiden kansat seuraisivat Googin/Maagogin liittoa sodassa tarkoituksella tuhota Israel.

Tämän päivän näkyvimmät profetian tutkijat toistavat edelleen samaa tulkintaa listaten Turkin niiden kansakuntien joukkoon, jotka tulevat marssimaan Israelin vuorille ja murskaantumaan niitä vasten.

Kuitenkin vielä kylmän sodan viimeisinä aikoina oli hyvin vaikea kuvitella kuinka vankasti sekulaari Turkki voisi mennä sotilasliittoon yhden pahimmista vihollisistaan, Neuvostoliiton ja ryhmän takapajuisia muslimivaltioita, kanssa.

Tässä me vain kuitenkin olemme ja Hesekielin 2600 vuotta vanha profetia on käynyt toteen. Turkin pahin vihollinen Neuvostoliitto on aikoja sitten romahtanut ja Turkkia hallitsee nyt radikaali muslimidiktaattori, joka on samoilla linjoilla Lähi-Idän koraaniesiripun maiden kanssa.

Herra Jumala laittaa koukun

Turkki on nyt ideologisesti ja poliittisesti asemissa toteuttamaan lopunajan profeetallisen roolinsa.

Vaikka Turkin, Venäjän ja sen iranilaisen kumppanin välillä edelleen on ilmeisiä jännitteitä, niin ei ole vaikea nähdä, että kaikki ongelmat voidaan helposti panna syrjään yhteisten Israelin vastaisten päämäärien toteuttamiseksi.

Kuten luimme alkujakeista, niin se on Herran väkevä käsi, joka laittaa koukun leukoihin tuomaan esiin nämä kansakunnat

Pelkää, kun Herra systemaattisesti järjestelee kansoja, kieliä ja valtioita tuodakseen esiin jumalalliset tarkoituksensa, toimien tietyn ajan puitteissa ja tavoilla, joista voimme saada vain välähdyksen.

Tarkkaile Lähi-Itää, koska se tulee aina pysymään profetian toteutumisen keskipisteenä.

Read Full Post »

Vaarana Jumalan unohtaminen

Aleksandr Solzhenitsyn – The Danger of Forgetting God
Dr. David R. Reagan, suom. SK
(Tämä artikkeli on julkaistu Lamplighter-lehden tammi-helmikuun 2017 numerossa, suom. SK)

Unhottaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unhottanut minut epälukuisina päivinä. (Jer. 2:32)

Aleksandr Solzhenitsyn puhui kuin Vanhan Testamentin profeetta varoittaessaan Amerikkaa ja koko läntistä maailmaa, että ne olivat vaarassa, koska olivat unohtaneet Jumalan. Se osoittautui sanomaksi, jota kansa ei halunnut kuulla. Niinpä Solzhenitsyn kuoli profeettana vailla kunniaa.

Solzhenitsyn oli vuonna 1918 syntynyt romaanikirjailija, historioitsija ja novellien kirjoittaja. Hän oli Neuvostoliiton ja kommunismin suorapuheinen arvostelija ja auttoi synnyttämään globaalin tietoisuuden neuvostohallinnon epäinhimillisyydestä.

Solzhenitsyn kasvoi köyhyydessä. Hänen isänsä kuoli metsästysonnettomuudessa kohta, kun vaimon raskaus oli todettu. Solzhenitsyn’in äiti ei koskaan avioitunut uudelleen. Hän oli koulutettu nainen ja kannusti poikaansa kirjalliseen ja tieteelliseen koulutukseen. Hän kasvatti poikaansa myös venäläisessä ortodoksisessa uskossa.

Hänen sotakokemuksensa ja pidättämisensä

Toisen maailmansodan aikana Solzhenitsyn palveli upseerina puna-armeijassa. Hän alkoi yhä enemmän epäillä neuvostohallituksen moraalista perustusta, kun sai todistaa toistuvia sotarikoksia, joita neuvostoarmeija teki saksalaisia siviilejä vastaan. Vanhuksia kidutettiin ja ryöstettiin ja nuoria tyttöjä joukkoraiskattiin hengiltä.

Solzhenitsyn poliittisena vankina Neuvostoliiton vankileirillä. (http://worldliteblock.blogspot.com)

Helmikuussa 1945 palvellessaan Itä-Preussissa Solzhenitsyn pidätettiin, koska oli kirjoittanut halventavia kommentteja Stalinista ja hänen sodankäynnistään. Häntä syytettiin ”neuvostovastaisesta propagandasta” ja hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi työleirille.

Seuraavien kahdeksan vuoden aikana häntä siirreltiin yhdeltä pakkotyöleiriltä toisella kaikkialla sellaisessa, jolle hän antoi nimen ”Vankileirien Saaristo”. Tämä antoi hänelle ensikäden havaintoja poliittisille vangeille tarkoitetun neuvostosysteemin sisällä. Hänen kokemuksensa tänä aikana palvelivat pohjana hänen romaanilleen Ivan Denisovitšin päivä.¹

Maaliskuussa 1953, kun hänen vankilatuomionsa oli päättynyt, Solzhenitsyn pakotettiin sisäiseen karkotukseen koilliseen Kazakhstaniin. Hänessä todettiin syöpäkasvain ja hän melkein kuoli, ennen kuin kasvain koteloitui. Tämä kokemus palveli pohjana hänen romaanilleen Syöpäosasto, joka julkaistiin vuonna 1968.²

Solzhenitsyn’in kauheat kokemukset vankileirillä saivat hänet kokonaan luopumaan marxismista ja hän alkoi vähitellen palata lapsuutensa uskoon.

Venäjän liennytys

Vuonna1956 Nikita Hruštšov piti kuuluisan ”salaisen puheensa” Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 20. kongressin suljetulle istunnolle. Puheessaan Hruštšov tuomitsi Stalinin julmana johtajana ja sitten jatkoi lukien pitkän litanian hänen rikoksiaan.

Tämä puhe käynnisti ”de-stalinisaation” ajan, johon kuului liennytys kirjallisuuden sensuurissa. Sen seurauksena Solzhenitsyn vapautettiin karkotuksesta. Hän otti viran keskikoulun matematiikan opettajana ja jatkoi vankileirien saaristoa koskevaa tutkimustaan ja kirjoittamistaan.

Ensimmäiset julkaisut

Vuonna 1962 ollessaan 44-vuotias hänen lyhyt kertomuksensa Ivan Denisovitšin päivä julkaistiin lehdessä Novy Mir Hruštšov’in henkilökohtaisella luvalla, joka myöhemmin puolusti päätöstään julistaen: ”Meissä jokaisessa on stalinisti; jopa minussa on stalinisti. Meidän täytyy juurittaa pois tämä paha.”³

Kertomus oli sensaatio ja se julkaistiin myöhemmin kirjana. Siitä tuli välittömästi bestseller sekä Neuvostoliitossa että Lännessä. Se oli ainoa kirja Solzhenitsyn’ilta, joka julkaistiin hänen synnyinmaassaan, koska Hruštšov’in tultua syrjäytetyksi kaksi vuotta myöhemmin, sensuroijat jälleen tukahduttivat neuvostovastaiset kirjoittelemiset. Vuosien 1962 ja 1964 välillä hän kuitenkin julkaisi kolme lyhyttä kertomusta venäläisissä lehdissä. Hänen seuraavat kaksi romaaniaan Ensimmäinen piiri ja Syöpäosasto sekä näytelmä The Prisoner and the Camp Hooker (Vanki ja leirihuora), julkaistiin kaikki ulkomailla vuonna 1968.⁴

Vuonna 1970 Solzhenitsyn sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Hän ei suostunut matkustamaan Tukholmaan vastaanottamaan palkintoa, koska pelkäsi, että neuvostoviranomaiset eivät sallisi hänen palata Venäjälle. Palkinnon antamisen yhteydessä häntä kiitettiin ”eettisestä voimasta, jolla hän on tavoitellut Venäjän kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä.”⁵

Hänen historiallinen jymymenestyksensä

Solzhenitsyn’in kuuluisin kirja ja hänen loistosuorituksensa oli Vankileirien saaristo, joka kirjoitettiin vuosien 1958 ja 1967 välillä ja julkaistiin Ranskassa (venäjäksi) vuonna 1973.⁶ Se oli kolme nidettä käsittävä seitsenosainen yksityiskohtainen Neuvostoliiton pakkotyövankilasysteemin historiallinen paljastus

Kirjasta tuli nopeasti yksi 1900-luvun vaikuttavimmista julkaisuista. Sitä on sen jälkeen myyty yli 30 miljoonaa kappaletta 35 kielellä. Kirjaa ei julkaistu Neuvostoliitossa, mutta hallituksen valvoma lehdistö hyökkäsi rajusti sitä vastaan. Lännessä sitä ylistettiin mestariteoksena. George F. Kennan, vaikutusvaltainen Yhdysvaltojen diplomaatti, sanoi kirjaa ”uuden ajan tehokkaimmaksi yksittäiseksi poliittisen järjestelmän syyttämiseksi”.⁷

Sana GULAG kirjan nimessä on akronyymi Neuvostoliiton vankiloiden työleirisysteemiä hallinneen byrokratian nimestä. Solzhenitsyn käytti sanaa saaristo kuvaamaan tätä systeemiä, koska leirit olivat hajallaan koko Venäjällä kuin valtava ”saarten ketju”.

Tämän kirjan julkaiseminen oli viimeinen pisara neuvostohallinnolle. Syyskuussa 1974 Solzhenitsyn pidätettiin ja karkotettiin. Samalla häneltä otettiin pois Neuvostoliiton kansalaisuus ja hänestä tuli kansalaisuudeton. Hän meni ensin Saksan Kölniin ja sitten Sveitsin Zurichiin. Vuonna 1975 Stanford’in yliopisto pyysi häntä muuttamaan sinne, jossa hän asui kampuksella, ennenkuin vuonna 1976 päätti muuttaa Vermont’in Cavendish’iin. Hän jäi sinne, kunnes vuonna 1994 palasi Venäjälle.

Puhe joka järkytti läntistä maailmaa

Solzhenitsyn piti ensimmäisen julkisen puheensa Yhdysvalloissa kesäkuussa 1978, kolme vuotta tulonsa jälkeen. Tilaisuus oli Harvardin yliopiston aloitusseremonia, jossa hänelle annettiin kunniatohtorin arvo. Hän saapui kampukselle sankarina, mutta lähti hylkiönä.

Harvardin älymystö oli järkyttynyt hänen esityksestään ja jotkut itseasiassa buuasivat hänelle! The New York Times julisti hänen olevan ”vaarallinen kiihkoilija”.⁸ The Washington Post kirjoitti hänet pois miehenä, joka ei ymmärrä länsimaista yhteiskuntaa.⁹ Kriitikot tuomitsivat hänet ”tsaaristisena taantumuksellisena, ortodoksikristittynä ajatollana, demokratian vihaajana ja venäläisenä ultranationalistina”,¹⁰, joista mikään ei ole totta. Kuten eräs hänen elämäkertakirjoittajistaan, Daniel J. H. Mahoney, sen ilmaisi: ”Solzhenitsyn’ia ei vain hyljätty; hänet demonisoitiin.”¹¹

Mitä ihmeessä Solzhenitsyn oli tehnyt, että nosti sellaisen raivon? Vastaus on yksinkertainen. Hän puhui profeetallisesti ja hän puhui totuuden. Ja hänen yleisönsä ei halunnut kuulla sitä. Mitä hän sitten sanoi?

Hän aloitti puheensa julistamalla, että läntinen maailma, mukaan lukien Yhdysvallat, oli menettänyt rohkeutensa vastustaa pahaa. Hän julisti, että ulkomaanpolitiikkamme perustuu ”heikkoudelle ja pelkuruudelle”. Ja sitten hän kysyi: ”Pitäisikö osoittaa, että ikiajoista saakka rohkeuden katoamista on pidetty lopun alkuna?”¹²

Seuraavaksi hän hyökkäsi amerikkalaista demokratiaa vastaan, koska se harjoittaa vapautta ilman itsehillintää ja koska sillä on pakkomielle ratkaista kaikki ongelmat oikeusjärjestelmänsä kautta. Hänen sanansa kuulostavat, kuin ne olisi puhuttu eilen, vaikka siitä on lähes 40 vuotta:¹³

Yksilön oikeuksien puolustaminen on mennyt niin pitkälle, että se on tehnyt yhteiskunnan kokonaisuutena suojattomaksi tiettyjä henkilöitä vastaan … On aika Lännessä puolustaa, ei niinkään ihmisoikeuksia, kuin ihmisen velvollisuuksia.

Tuhoisalle ja vastuuttomalle vapaudelle on annettu rajattomasti tilaa. Yhteiskunnalla ei juuri näytä olevan suojaa ihmisen rappion kuilua vastaan, kuten esimerkiksi vapauden väärinkäyttö moraaliseen väkivaltaan nuoria vastaan elokuvilla täynnä pornografiaa, väkivaltaa ja kauhua.

Solzhenitsyn’in seuraava kohde oli lehdistö. Hän arvosteli sitä ”moraalisen vastuun” puutteesta. Hän julisti lehdistön olevan suurin voima länsimaissa ja sitten kysyi: ”Millä lailla se on valittu ja kenelle se on vastuussa?”¹⁴

Hän luonnehti lehdistön olevan täynnä ”kiirettä ja pinnallisuutta” ja väitti, että siinä vallitsee laumamentaliteetti, joka synnyttää ”vahvoja joukkoennakkoluuloja” ja ”sokeutta”.¹⁵

Sitten hän siirsi painopistettään amerikkalaisen yhteiskunnan moraaliseen rappioon. Hän viittasi ”TV-horrokseen”, ”sietämättömään musiikkiin” ja ”yleiseen taiteen rappioon”. Hän moitti ”suurten valtiomiesten” puutetta. Ja hän osoitti yhteiskunnallisen vakauden ”pintakelmuun”, jonka voi helposti rikkoa ryöstelyä aiheuttava sähkökatko.¹⁶

Solzhenitsyn puhuu Harvardissa kesäkuussa 1978 (https://ethikpolitica.org)

Sitten hän esitti ratkaisevan kysymyksen: ”Kuinka Länsi taantui voittokulustaan nykyiseen sairauteensa?”¹⁷

Hän vastasi tähän kysymykseen viittaamalla sellaiseen, jota kutsui ”antroposentrisyydeksi” – ihmisen korottamiseksi Jumalan yläpuolelle siinä määrin, että ”ihminen nähdään kaiken olemassa olevan keskuksena”.¹⁸ Toisin sanoen tässä vaiheessa puhettaan Solzhenitsyn alkoi hyökätä humanismia vastaan, tuota jumalatonta filosofiaa, josta on tullut länsimaiden uskonto.

Hän eteni huomauttaen, että humanismi johtaa aina materialismiin ja materialismi tuottaa ”moraalisen köyhyyden”. Hän perusteli asiaansa väkevästi:¹⁹

Kaikki ylistetyt Edistyksen teknologiset saavutukset, mukaan lukien ulkoavaruuden valloitus, jota kukaan ei voinut kuvitella jopa niin myöhään kuin 1800-luvulla, eivät korvaa 1900-luvun moraalista köyhyyttä.

Tämä huomio toi Solzhenitsyn’in loppulausuntoonsa:²⁰

Matkalla renessanssista omaan aikaamme olemme rikastuttaneet kokemustamme, mutta olemme kadottaneet käsitteen Korkeimmasta Täydellisestä Olennosta, jolla oli tapana hillitä intohimojamme ja vastuuttomuuttamme.

Olemme asettaneet liian paljon toivoa poliittisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin vain huomataksemme, että meiltä on riistetty kallein omaisuutemme: hengellinen elämämme. Idässä sen tuhosivat hallitsevan puolueen menettelyt ja juonittelut. Lännessä kaupalliset edut tukahduttavat sen. Tämä on se todellinen kriisi.

Se oli henkeäsalpaava, haastava ja tyrmäävä esitys. Ei ole mikään ihme, että kielteinen reaktio siihen oli niin voimakas. Ihme oli, että häntä ei lynkattu paikan päällä.

Silti 33 vuotta myöhemmin Harvard Magazine julkaisi puheen kokonaisuudessaan ja esitteli sen näillä sanoilla, joiden on täytynyt raivostuttaa Harvardin professoreita:²¹

Ottaen huomioon hänen kärsimyksensä Neuvostoliitossa monet yleisössä odottivat, että kirjailijan puhe olisi ankara nuhde kommunistiselle totalitarismille yhdistyneenä ylistyslauluun Lännen vapaudelle ja demokratialle. Yleisölle oli varattu raju yllätys.

Puhe ”The Exhausted West” (Tyhjä Länsi) venäjäksi puhuttuna ja englanniksi tulkattuna pilvisen taivaan alla kuritti länsimaisen materialistisen kulttuurin röyhkeyttä ja omahyväisyyttä ja paljasti joidenkin saavutusten kielteiset vaikutukset, joista läntiset demokratiat ovat pitkään ylpeilleet…

Solzhenitsyn’in loistava ja kuvia kumartelematon puhe on syvällisimpiä, selväsanaisimpia ja haastavimpia, mitä koskaan on pidetty Harvardin aloitusjuhlassa.

Michael Novak, Amerikan yritysinstituutin (American Enterprise Institute), asukastutkija, on kuvaillut Solzhenitsyn’in Harvardin puhetta ”aikamme tärkeimpänä uskonnollisena dokumenttina”.²²

Hänen paras puheensa

Solzhenitsyn’illa oli kuitenkin vieläkin väkevämpi ja oivaltavampi puhe, jonka hän piti myöhemmin. Se tapahtui viisi vuotta myöhemmin toukokuussa 1983, kun hän vastaanotti Templeton-palkinnon. Se on palkinto, jonka Templeton-säätiö lahjoittaa Pennsylvania’ssa. Se on vuosittainen palkinto, joka annetaan elävälle henkilölle, joka tuomarien mielestä ”on antanut poikkeuksellisen panoksen elämän hengellisen ulottuvuuden vahvistamiseen, joko oivalluksen, löydön, tai käytännön tekojen kautta”.²³

Hän aloitti muistelemalla lapsuuttaan:²⁵

Yli puoli vuosisataa sitten ollessani vielä lapsi, muistan kuulleeni useiden vanhusten tarjoavan seuraavaa selitystä Venäjää kohdanneisiin suuriin katastrofeihin: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; siinä syy, miksi kaikki tämä on tapahtunut.

Sitten nostaen höyryä kuin musta saarnaaja, joka pääsee vauhtiin ja alkaa toistaa sanaa tai lausetta, Solzhenitsyn alkoi painottaa väitettään yhä uudestaan.²⁶

Sen jälkeen olen käyttänyt lähes 50 vuotta työskennellen vallankumouksemme historian parissa. Siinä yhteydessä olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt satoja henkilökohtaisia todistuksia ja panostanut jo kahdeksan omaa teostani ponnistukseen raivata pois tuon mullistuksen jättämät rauniot.

Mutta jos minua pyydettäisiin muotoilemaan mahdollisimman lyhyesti pääsyy siihen tuhoisaan vallankumoukseen, joka nieli noin 60 miljoonaa ihmistä, en voisi ilmaista sitä tarkemmin, kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; siinä syy, miksi kaikki tämä on tapahtunut.

Eikä hän jättänyt sitä siihen. Ikään kuin haluten varmistaa, että hänen yleisönsä tajusi asian, hän toisti uudelleen:²⁷

Se, mitä tässä tulee esiin, on merkitykseltään yleinen prosessi. Ja jos minua vaadittaisiin tunnistamaan lyhyesti se koko 20. vuosisadan periaatepiirre myös tässä, niin en voisi löytää mitään tarkempaa ja ytimekkäämpää, kuin toistaa jälleen: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan.

Time-lehti 25.2.1974

Sitten hän jatkoi varoittaen, että läntinen maailma ”on kokemassa uskonnollisen tietoisuuden ehtymistä”.²⁸ Hän sanoi tämän tapahtuvan, koska ”Lännessä on lakattu näkemästä elämän tarkoituksena mitään muuta, kuin ’onnen tavoittelu’”.²⁹

Toinen hänen tunnistamansa ongelma oli ihmisten kieltäytyminen tiedostamasta pahaa, joka on yksilöihmisen sydämessä ja siitä johtuvaa haluttomuutta julistaa jokin hyväksi tai pahaksi. Hän julisti tuloksena olevan, että Länsi ”on väistämättä liukumassa kohti kuilua”.³⁰

Solzhenitsyn painotti, että Lännen täytyy tulla ymmärrykseen, että ”ihmisen pelastus ei löydy aineellisten hyödykkeiden runsaudessa eikä pelkästään rahan tekemisessä”. Sen sijaan tavoitteena pitäisi olla ”hengellisen kasvun etsintä”. Sitten hän vakuutti, että ihmiskunnan toivo voidaan löytää vain uudelleensuuntaamalla tietoisuutemme ”parannuksessa kaiken Luojaan; ilman tätä mitään poistumistietä ei valaista ja me etsimme turhaan”.³¹

Sanoen saman ajatuksen eri sanoin Solzhenitsyn päätti puheensa kehottamalla kuulijoitaan sitoutumaan ”päättäväisesti etsimään Jumalan lämmintä kättä, jonka olemme niin ajattelemattomasti ja itsevarmasti torjuneet”.³²

Hänen viimeiset vuotensa

Vuonna 1990 Solzhenitsyn’in Neuvostoliiton kansalaisuus palautettiin ja vuonna 1994 hän vaimonsa kanssa palasi Venäjälle, jossa asettuivat Moskovan lähelle. Hän oli avioitunut kahdesti ja saanut toisen vaimonsa kanssa kolme poikaa. Hän kuoli vuonna 2008 sydämen vajaatoimintaan 89 vuoden iässä. Hänet haudattiin luostariin Moskovassa.

Raamattu sanoo, että profeetta ei ole vailla kunniaa, muualla kuin omassa maassaan (Mark. 6:4). Niin oli Solzhenitsyn’kin omassa maassaan ja Yhdysvalloissa. Hänen synnyinmaansa karkotti hänet ja Amerikka sulki korvansa hänen hartaille varoituksilleen ja vetoomuksilleen palata Jumalan tykö. Nyt kärsimme sen seurauksia.

Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakalliotasi (Jes. 17:10).

Tämän artikkelin viitteet löytyvät verkkoartikkelista.

***

Stalinistit puhuvat

Siitä huolimatta, että stalinismi osoittautui moraalisesti mädäksi ja johti yli 60 miljoonan venäläisen kuolemaan, entisessä Neuvostoliitossa on stalinisteja, jotka toimivat edelleen.

Lokakuun 9. päivänä he hirttivät Aleksandr Solzhenitsyn’ia esittävän nuken Gulag-museon edessä Moskovassa. Ryhmä nimeltä Vallankumouksellinen Kommunistinen Nuorisoliitto otti verkkosivustollaan kunnian teosta sanoen, että Solzhenitsyn on ”tuo paha neuvostovastainen valehtelija”. Vastaavanlainen tapaus sattui vuonna 2015, kun iso kyltti, jossa luki ”Juudas”, oli kiinnitetty Solzhenitsyn-muistomerkkiin Vladivostokissa.

Moskovassa hirtetyllä nukella oli rintaan kiinnitettynä kyltti, jossa luki:

”Tässä se petturi Solzhenitsyn on hirtettynä
Se, joka tykkäsi pilkata pyhää totuutta,
joka häpeämättä valehteli Gulagista.
Hän on kauhea kotimaan vihollinen!
Gulag-museo on edelläkävijä valheissa
ja entisiä toisinajattelijoita ylistetään.
Nyt he hyväksyvät kaveruksina:
petollisen miehen ja petollisen museon!”

Vieläkin karmaisevampi on se tosiasia, että lokakuun 4. päivänä Venäjän oikeusministeriö listasi järjestön nimeltä Memorial ”vieraana agenttina”. Se on hyvin arvostettu ryhmä, joka dokumentoi Stalinin ajan rikoksia ja tarkkailee ihmisoikeuksien rikkomuksia Venäjällä. Näyttää, että Venäjän hallitus on päättänyt aloittaa Stalinin ajan kammottavien rikosten puhdistamisen. ”Ne, jotka eivät voi muistaa menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä” (George Santayana).

 

Read Full Post »

Kerran pelastettu, aina pelastettu?

Once Saved Always Saved?
By Howard Green 2.11.2016, suom. SK

Kerran pelastettu aina pelastettu on aihe, josta olen kuullut puhuttavan kristillisissä piireissä monia vuosia. Kysymys ikuisesta turvallisuudesta on toinen aihe, josta yleisesti puhutaan uskovien kesken. Olen huomannut, että jotkut käyttävät näitä käsitteitä samassa merkityksessä, mutta niiden välillä on jyrkkä ero. Kerran pelastettu aina pelastettu on olettamus, että kun kerran on uudestisyntynyt, niin taivas on taattu riippumatta tekemistään tahallisista valinnoistaan. Kerran pelastettu aina pelastettu on perätön ajatus vailla raamatullista ennakkotapausta tuekseen, mutta varmuus ikuisesta turvallisuudesta on jatkuva ilon lähde uskovalle, joka pysyy Kristuksessa vahvana loppuun saakka. Tarkastelkaamme Raamatun valossa käsitettä kerran pelastettu aina pelastettu.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi (Ef. 2:8-9).

Ennen kuin aloitamme, haluan mainita, että on myös uskovia, jotka käyttävät käsitteitä kerran pelastettu aina pelastettu ja ikuinen turvallisuus samaa merkitsevinä. Usein on vain kysymys eroista sanojen merkityksessä ja meidän täytyy muistaa, että kun jotkut sanovat kerran pelastettu aina pelastettu, niin he puhuvatkin sen uskovan ikuisesta turvallisuudesta, joka pysyy Herrassa ja Kristuksessa. Uskovina meidän ikuinen turvallisuutemme on yhtä varma ja luotettava kuin Jumalan Sana.

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.  Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. (Joh. 10:27-29)

Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. (Juuda 24-25)

Herra sanoi, että Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä, kukaan ei ryöstä meitä Hänen kädestään, eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa. Entä uskovien ja meidän kykymme langeta ja lähteä pois uskosta? Onko mahdollista kääntyä pois ja menettää pelastus? Perustuen Raamattuun minä uskon, että vastaus on selkeä kyllä. Kun ajattelemme edellä olevia jakeita ja kymmeniä muita jakeita, jotka kuvailevat ikuista turvallisuutta Herrassa, niin yksi tekijä käy helposti ymmärrettäväksi. Herrassa pysyminen on tärkein tekijä ikuisessa turvallisuudessa. Kaukana töihin perustuvasta pelastuksesta opetuslapsi luottaa Jeesuksen täytettyyn työhön ristillä. Jeesuksessa, Hänen sanassaan ja Jumalan tahdossa pysyminen on henkilökohtainen valinta luovuttaa Hänelle Pyhän Hengen pyhittävä työ elämässään.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat. (Joh. 15:5-6)

Meidän täytyy opettaa ja saarnata koko totuutta seurakunnissamme. Ikuinen turvallisuutemme on varma, koska pysymme Herrassa, mutta ole yhtä varma, että on mahdollista lähteä pois Herrasta. Pysyminen, totteleminen, luottaminen, uskomme tutkiminen ja varmasti katuva sydän ovat kaikki Jeesuksen opetuslapsen hedelmää. Toisaalta, jos ihminen on uudestisyntynyt Jeesuksessa, mutta päättää luopua ja langeta, niin on selvää Raamatun mukaan, että hän tekee tuon valinnan. On kysymyksessä henkilökohtainen tahallinen teko. Tässä tapauksessa kukaan ei ryöstänyt häntä Isän kädestä, vaan hän lähti omasta vapaasta tahdostaan. Muista, että ikuinen turvallisuus, mitä Herraan tulee, on varma. Olemme turvassa, kun pysymme Hänessä. Luopiossa me näemme jotakin aivan muuta. Tällainen ihminen ei pysy, vaan on räikeässä kapinassa ja Raamattu rinnastaa kapinan noituuteen. Jeesus varoittaa meitä, että monet luopuvat viimeisinä päivinä ja kautta Uuden Testamentin meitä toistuvasti varoitetaan kääntymästä pois ja luopumasta. Tässä vain muutamia monista esimerkeistä:

Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika (2. Joh. 1:9).

Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan (Matt. 24:10).

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. (2. Piet. 2:20-21)

Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme (1. Joh. 2:19).

Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen (Juuda 1:4).

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät (Hepr. 6:4-6).

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat (Hepr. 10:26-27).

Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä (Ilm. 3:5).

Pyydän sinua ottamaan tämän artikkelin rakkaudellisena kehotuksena. Älä ota pelastuksen ilmaista lahjaa armosta uskon kautta Jeesukseen ja polje sitä jalkoihisi. Ikuinen turvallisuus Hänen todellisille opetuslapsilleen on varma. Yllä olevat Raamatun kohdat ovat täynnä varoituksia synnissä jatkamisesta, armon väärinkäyttämisestä, luopumisesta ja takaisin kääntymisestä. Raamattu tekee selväksi, että ellet pysy Herrassa, et ole pelastettu.

Jeesuksen sanat Sardeen seurakunnalle ovat, että joka voittaa, puetaan valkeisiin vaatteisiin eikä hänen nimeään pyyhitä pois elämän kirjasta. Jos Jeesuksen sanat otetaan täydestä, niin näyttäisi, että nimiä voidaan pyyhkiä ja pyyhitäänkin elämän kirjasta. Ihmisiä luopuu Herrasta ja se on varmasti totta viimeisinä päivinä, kuten Jeesus sanoi. Todelliset Jeesuksen opetuslapset pysyvät Hänessä loppuun saakka. Koska tiedämme, että näin on, niin eikö olisi viisasta tutkia itseämme, olemmeko uskossa? (2. Kor. 13:5)

Meillä on vapaa tahto, vapaa valintaoikeus ja voimme päättää lähteä pois Herrasta. Uskon, että ympäri maailman on lukematon jäännös tosi kristittyjä. Uskon myös, että kaikella todennäköisyydellä on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kristittyjä vain nimellisesti. Nämä ovat ihmisiä, jotka olivat ”kerran pelastettuja”, mutta ovat lähteneet pois Herrasta. Johannes sanoo, ettei kukaan, joka pysyy Jumalassa, jatka synnissä. Jeesuksen opetuslapset tunnetaan siitä, että Kristuksen kaltaisuus ja pyhyys lisääntyy heidän elämässään. Johannes varoittaa niitä, jotka seurattuaan Jeesusta kääntyvät pois ja elävät elämää, jota leimaa jatkaminen synnissä.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka kerran olivat loppuunmyytyjä kristittyjä ja heillä oli elämää sykkivä vaellus Herran kanssa. Heidän elämänsä hedelmä oli todistus tästä pysymisestä. He lankesivat ja palasivat rakastamaan maailmaa ja maailman asioita. He voivat edelleen sanoa olevansa pelastettuja ja jopa puhua ikään kuin edelleen olisivat uskovia. Jotkut näistä takaisin langenneista sanovat esim. näin: ”Hän (Jeesus) tuntee minun sydämeni”, tai: ”Se kaikki on veren alla.” Se, mitä he eivät ymmärrä, on, että he uskovat Saatanan valheisiin ja heidän sydämensä on paatumassa. Kun nämä ihmiset väittävät olevansa kerran pelastettuja ja aina pelastettuja, niin he eivät poikkea muinaisista fariseuksista, jotka sanoivat kuuluvansa Jumalalle, mutta heidän elämänsä hedelmä puhui muuta.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’ (Matt. 7:21-23)

Jos teit parannuksen, uskoit, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja tunnustit Hänet Herraksi, niin Raamattu opettaa selvästi, että olet pelastettu. Jos riiput uskonnolliselta kuulostavassa latteudessa kerran pelastettu aina pelastettu, mutta et pysy Jeesuksessa, etkä elä kasvavassa pyhyydessä ja harjoitat jatkuvaa tahallista syntiä, niin Raamattu opettaa selvästi, ettet ole pelastettu. Olet luopunut ja elämäsi hedelmä on todistus siitä. Emme ole robotteja emmekä eläimiä ja Jumala antoi meille vapaan tahdon valita, ketä palvelemme.

Kysyt ehkä, miksi niin kiihkeästi torjun väärän opin kerran pelastettu aina pelastettu. Rakastan Herraa ja rakastan kadotettuja sieluja. Jaakob sanoi, että jos joku (teidän joukossanne) eksyy totuudesta ja joku tuo hänet takaisin, niin hän pelastaa hänen sielunsa kuolemasta. Jaakob kirjoitti tämän ihmisistä, jotka kerran olivat Kristuksessa ja ehkä paikallisessa seurakunnassa ja harhailivat pois.

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden (Jaak. 5:19-20).

Jos pysyt Herrassa, niin on varmaa, että kuulut Hänelle ja iankaikkisuutesi on turvattu. Jos teit parannuksen ja luotit Jeesukseen Vapahtajana yhteen aikaan, mutta olet kääntynyt pois ja luopunut, niin olet ikuisessa vaarassa. Luettuasi Raamatun jakeet tässä artikkelissa et voi puolustella Jumalan armon väärin käyttämistä poljettuasi jalkoihisi kerran saamasi pelastuksen lahjan. Käänny pois tästä maailmasta ja tee parannus, kun vielä on aikaa tehdä se. Herra rakastaa sinua, eikä Hänellä ole mitään iloa nähdä luomiensa ihmisten valitsevan tämän maailman ja lopullisen iankaikkisuuden helvetissä iankaikkisen elämän asemesta. Jeesus antaa anteeksi katuvalle ja murtuneelle sydämelle, joten huuda Häntä ja tee parannus, kun vielä on aikaa, koska Hän tulee pian.

Kaikki Hänen vuokseen,

Howard

Katso video-opetuksemme The Reality of Hell.

 

Read Full Post »

Eloonjäämisopas tempauksen jälkeen

 A Guide to Survival after the Rapture
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (August 2015), suom. SK

Uskovien tempaus on oleva tärkeä dispensationaalinen käännepiste uuden ajan maailmanhistoriassa, koska se tuo seurakuntadispensaation [seurakunta-aikakauden] virallisen lopun. Tämän profetian toteutuminen tapahtuu Kristuksen äkillisen tulemuksen aikana seurakunnalleen hetkellä, jolloin kukaan ei sitä odota. (Matt. 24:44; 25:13; Mark. 13:33-37). Pelastumattomalle maailmalle miljoonien kristittyjen katoamisen shokkivaikutus on ankara. Tämä tapahtuma on myös älyllisesti ahdistava, koska sitä on mahdotonta selittää rationaalisesti kaiken yliluonnollisen ja hengelliset realiteetit kieltävän tieteellisen maailmankuvan avulla. Saadaksesi tarkempaa tietoa tästä maailmankuvasta ja sen itseaiheuttamastaan konfliktista raamatullisen uskon kanssa katso Rise of the Scientific Worldview.

Kristuksen tosi seurakunta, joka koostuu vain hengellisesti uudestisyntyneistä ihmisistä (pelastumattomat, nimelliset uskovat, eivät kuulu siihen), kirkastetaan ja temmataan ylös silmänräpäyksessä. Tämä ryhmä käsittää kaikki kuolleet uskovat, jotka nousevat kuolleista, sekä elävät uskovat, jotka välittömästi muutetaan kuolevista kuolemattomiksi. Yhdessä he kohtaavat Herran yläilmoissa (1. Kor. 15:51-53; 1. Tess. 4:13-18). Sitten heidät temmataan pois kotiinsa taivaassa (Joh. 14:2-3). Tarkempaa tietoa tästä tärkeästä Raamatun profetiasta katso Sudden Catching up of Christ’s Bride.

Suuri joukko ihmisiä, jotka jäävät jäljelle omaa huolimattomuuttaan, eivät ole hengellisesti arvollisia pakenemaan tulevaa Antikristuksen diktatuuria (Luuk. 21:36). He selittävät tämän erittäin dramaattisen tapahtuman eri tavoilla riippuen siitä, mikä heidän viitekehyksensä on ja minkä verran heillä on tietoa Raamatun profetioista. Useimmissa näistä selityksistä on myönnyttävä siihen, että todellakin on olemassa yliluonnollinen hengellinen maailma. Jopa agnostikot myöntävät olleensa väärässä irtisanoutuessaan siitä. On kuitenkin suuria mielipide-eroja, mitä tulee yliluonnollisen maailman luonteeseen.

Hyvin selvä ja äärimmäinen hengellinen polarisaatio tapahtuu tempauksen jälkeen, kun pieni ryhmä ihmisiä omaksuu Raamatun ja todellisen Kristuksen, samalla kun suuri joukko lähtee seuraamaan väärää, universaalia moniuskonnollista kristusta – Antikristusta. Raamattu sanoo paljon näistä toisistaan poikkeavista ryhmistä ja varsinkin siitä, että niiden välit tulehtuvat nopeasti aiheuttaen evankelisten kristittyjen laaja-alaisen ja ennennäkemättömän vainon.

Todellinen hengellinen herääminen

Lihallisia nimikristittyjä, jotka eivät ole valmiita taivaallisen yljän tulemukseen, kuvaillaan vertauksessa viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä (Matt. 25:1-13). Tämän vertauksen hengellisestä sovelluksesta käy selväksi, että viiden tyhmän neitsyen antautuminen yljälle on marginaalinen, koska he eivät varmistaneet, että heidän lampuissaan on riittävästi öljyä. Raamatussa öljy on tunnetusti Pyhän hengen vertauskuva (vrt. 1. Sam. 16:13; 1. Joh. 2:20). Huolimatta kristillisestä tunnustuksestaan tämä ryhmä ei voi todistaa Pyhän Hengen uudistavasta voimasta (Joh. 3:3) eikä näin ollen voi myöskään noudattaa käskyä täyttyä Hengellä (Ef. 5:18). Kuten formalistisilla uskovilla [muotojumalisilla], jotka eivät eläneet Raamatun hengellisten normien mukaan, heidän todistuksensa lamppu sammuu, kun Ylkä viipyy, eivätkä heidän omat odotuksensa toteudu. Inhimillisesti motivoitunut uskonnollisuus ei läpäise aitoustestiä (vrt. Matt. 7:21-23; Ilm. 3:1).

Tämän ryhmän hengellisen syvyyden ja aidon antautumisen puutetta on selitetty vertauksessa kylväjästä: ”Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois” (Matt. 13:20-21). Tunneperäinen reaktio evankeliumin sanomaan (ilo) ei riitä, koska se ei välttämättä johda hengelliseen vastaukseen ottaa Kristus Vapahtajaksi uskolla. Johtuen synnistämme meillä pitäisi olla särkynyt sydän: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi” (2. Kor. 7:10).

Tempauksen jälkeen suhteellisen suuri joukko teeskenteleviä uskovia, joilla oli vain ulkoinen jumalisuuden muoto (seurakunnan jäsenyys ilman pelastusta – 2. Tim. 3:5) sekä epäuskoisia seurakunnan ulkopuolella, aidosti tunnustavat syntinsä ja kadotetun tilansa ja vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen Vapahtajana. Heidän joukossaan on myös 144 000 juutalaisen ryhmä, jotka edustavat 12 Israelin heimoa (Ilm. 7:1-8). He vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen (Yeshua ha Mashiach) Vapahtajana ja Israelin Pyhänä. Se aiheuttaa kovan vastustuksen ortodoksijuutalaisten taholta, jotka eivät tunnusta Jeesusta Messiaana. Yeshuan seuraajien on myös otettava kantaa vallitsevaa ekumeenista käsitystä vastaan, joka taivuttaa kaikkien uskontojen jäsenet liittymään yhteen yhteisen maailmanmessiaan ympärille, joka toivottaa tervetulleeksi laumaansa kaikki maailman eri uskonnot.

Kasvava ryhmä kristittyjä Israelista ja pakanakansoista on ristiriidassa esiin tulevan antikristillisen uuden maailmanjärjestyksen kanssa, joka vaatii, että kaikki uskonnot tekevät yhteistyötä yhteisen maailmanmessiaan johdolla ja täydellisesti hylkäävät kaikki erimielisyytensä. Todellisia uskovia arvostellaan ja vastustetaan ankarasti ja myöhemmin ahdistuksen aikana heitä vainotaan ja myös teloitetaan. Koska he tietävät, mistä on kysymys, useimmat heistä pysyvät vakaumuksessaan huolimatta heihin kohdistusta ankarasta paineesta. He ovat myös tietoisia Antikristukselle ja hänen seuraajilleen julistetuista tuomioista ja pidättäytyvät osallistumasta hänen kapinaansa Jumalaa vastaan.

Antikristus ja väärä profeetta

Kohta tempauksen jälkeen on dramaattisia tapahtumia uskonnon ja politiikan aloilla. Antikristuksen ilmestymisen pidättäjä on silloin mennyt, so. todellinen Kristuksen seurakunta Pyhän Hengen temppelinä (2. Tess. 2:6-7). Tämä tapahtuma mahdollistaa Antikristukselle paljastaa itsensä ilman vastustusta diplomaattina, rauhanruhtinaana ja pelastajana, jolla on yliluonnollisia voimia.

Antikristus paljastetaan suurten kansainvälisten kriisien aikana, joiden ratkaiseminen vaatii vahvaa globaalia johtajuutta ja yhtenäisiä toimia. Seuraavat profeetalliset skenaariot liittyvät hänen ilmestymisensä aikaan:

• Yritetty islamvetoinen Venäjän tukema tuhoamissota Israelia vastaan (Hes. 38 ja 39; Ps. 83). Tällä massiivisella sotilaallisella mobilisaatiolla on mahdollisuus kehittyä täysimittaiseksi maailmansodaksi ja se voisi jopa käydä vielä pahaenteisemmäksi ydinohjusten käyttöönotolla. Löytyykö inhimillistä johtajaa, joka pystyy purkamaan sellaisen räjähtävän tilanteen? Ja jos, niin hänen on oltava messiaaninen ”vapahtaja”, jolla on käytännössä käsittämätön kyky voittaa kaikkien uskontojen kunnioitus ja lojaalisuus. Ilman tämän luontoista korotettua asemaa on lähes mahdotonta vahvistaa rauha ja sovinto näiden hyvin vihamielisten ryhmien kesken, joilla on vakaa aikomus hävittää Israel. Jos sellainen johtaja todella ilmestyy maisemaan, hänelle hurrataan avoimesti, toivotetaan tervetulleeksi ja palvotaan pelastajana, varsinkin, jos hän lisäksi väittää omaavansa yliluonnollisia voimia ja pystyy vielä demonstroimaan niitä.
• Iso sotilaallinen liikekannallepano Lähi-idässä todennäköisesti käsittää öljyntuottajavaltiot Persianlahden alueella siten melkein välittömästi keskeyttäen kaiken öljynviennin tältä alueelta. Se aiheuttaa ankaran sekasorron ja lähettää järistysaaltoja koko maailmantalouteen saaden hinnat nousemaan pilviin ja osakemarkkinat romahtamaan. Tämän luontoinen taloudellinen romahdus vaikuttaa negatiivisesti kaikkien maailman ihmisten etuihin ja elämänlaatuun. On selvää, että johtaja, joka onnistuu torjumaan uhkaavan sodan joukkojen keskittämisen ollessa jo pitkällä, saa kiitosta ja luottamusta myös taloudellisena pelastajana.
• Pahaenteisen Lähi-idän sotaskenaarion lisäksi on jo luonteeltaan niin vakavia globaaleja ongelmia, että uusi maailmanjärjestys ja maailmanhallitus, jolla on toimeenpanovalta, nähdään ainoana ratkaisuna syvenevien kriisien käsittelemiseksi. Näitä ongelmia ovat huononeva maailman talous konkurssien lähestyessä eri maissa, poliittinen jännitys ja uhkaavat sodat, liikakansoitus ja nälkä, suuret luonnonkatastrofit, vakava saastuminen ja luonnonvarojen liikakäyttö, konfliktien kärjistyminen tiettyjen uskonnollisten ryhmien kesken, kansainvälinen terrorismi, köyhyys, työttömyys ja hallitsematon maahanmuutto köyhistä rikkaisiin maihin jne. Globaali hallitus voi toimia kunnolla vain vahvan, dynaamisen ja yleisesti hyväksytyn maailmanjohtajan alaisuudessa. Kun tällainen henkilö on osoittanut arvonsa diplomaattina, rauhanruhtinaana ja siltojen rakentajana eri uskonnollisten ryhmien välille, hänet hyväksytään ilman vastustusta. Useimmat ihmiset, lukuun ottamatta fanaattisia ja verenhimoisia terroristeja, kaipaavat turvallisuutta, rauhaa, harmoniaa, yhteistyötä ja taloudellista hyvinvointia. Antikristus lupaa heille sellaisen asioiden tilan.

Kun tämä dynaaminen henkilö ilmestyy maailman näyttämölle, hän teeskentelee petollisesti olevansa rauhanruhtinas ja useimmat ihmiset toivottavat hänet tervetulleeksi avosylin: ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa … ja kumarsivat petoa” (Ilm. 13:3-4). Häntä ihaillaan johtuen kolmannen maailmansodan torjumisesta, maailmantalouden romahduksen välttämisestä, rauhan vahvistamisesta vihamielisten valtioiden ja uskonnollisten ryhmien välille ja ideologisen ja uskonnollisen viitekehyksen tarjoamisesta yhdistetylle maailmalle ja sen kansallisuudestaan riisutuille planetaarisille kansalaisille: ”… ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:7).

Antikristuksen nousua kiistämättömäksi johtajaksi tukee näyttö yliluonnollisista voimista, joita hän käyttää saadakseen auktoriteetin ja kunnioituksen, mutta nämä voimat ovat alkuperältään demonisia: ”Tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2. Tess. 2:9). Hallitukset ovat kuitenkin niin otettuja hänen saavutuksistaan eri aloilla, että hyväksyvät hänet maailmanjohtajaksi ja maailmanmessiaaksi. He tekevät virallisen seitsemän vuoden liiton hänen kanssaan: ”Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi” (Dan. 9:27). Näihin valtioihin kuuluu myös Israel, joka hyväksyy hänet luvattuna messiaanaan todellisen Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, asemesta. (Joh. 5:43). Hän myöntää myös juutalaisille oikeuden jälleenrakentaa temppeli Jerusalemiin, niin että se voi toimia Temppelivuorella olevien muslimimoskeijoiden rinnalla (ja tasaveroisena niiden kanssa).

Antikristuksella on tärkeä yhteistyökumppani, väärä profeetta. Hänen apulaisensa on moniuskonnollinen hengellinen johtaja, joka myös käyttää luonteeltaan okkulttisia suuria yliluonnollisia voimia: ”Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.” (Ilm. 13:12-13). Hän pettää kaikkien uskontojen seuraajat hyväksymään Antikristuksen ja palvomaan häntä Kristuksena, maailmanopettajana ja universaalina Messiaana.

Rauha ja yhteys

Raamattu kuvailee Antikristuksen virkakautta ”ahdistuksena”, joka on selvästi jaettu kahteen puoliskoon, 3½ vuotta kumpikin. Ensimmäiselle puoliskolle on luonteenomaista väärän rauhan ja globaalin yhteyden vahvistaminen Antikristuksen johdolla (Dan. 9:27). Toista 3½ vuoden jaksoa (eli 42 kuukautta) kuvaillaan ”suurena ahdistuksena, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21; vrt. Ilm. 13:5). Silloin Antikristus perustaa diktatuurin ja määrää kaikki vastustajansa välittömästi teloitettaviksi (Dan. 11:44; Ilm. 13:15).

Hallintonsa ensimmäisen puoliskon aikana hän on kuitenkin niin huomaavainen, mukautuva ja positiivinen kaikkia kohtaan, että hyvin harvat näkevät hänessä mitään pahaa. On hyvin vaikea paljastaa Antikristusta Saatanan rikoskumppaniksi, koska hän edistää rauhaa ja yhteyttä, sekä kaikkien uskontojen mystistä maailmanveljeyttä. Ainoat ihmiset, jotka tässä vaiheessa kieltäytyvät yhteistyöstä hänen ja hänen miljoonien kannattajiensa kanssa, ovat juuri parannuksen tehneet kristityt, jotka julistavat Jeesusta Kristusta ainoana maailman tosi Vapahtajana. Raamatun profetioiden valossa he hylkäävät maailmanmessiaan vääränä johtajana ja Antikristuksena. Heidän joukossaan ovat myös 144 000 messiaanista juutalaista (Ilm. 7:1-8) sekä kaksi erityistä todistajaa, jotka Herra nostaa Jerusalemissa opastamaan Israelin uskovaa jäännöstä oikealla tiellä tänä Antikristuksen suuren petoksen aikana (Ilm. 11:3-12). He palvelevat 1260 päivää (Ilm. 11:3), mikä vastaa 42 kuukautta eli 3½ 360-päiväistä profeetallista vuotta. Se on toinen selkeä todiste, että nämä jaksot ovat kirjaimellisia, eikä niitä pitäisi nähdä symbolisina ilmaisuina.

Ensimmäisten 42 kuukauden aikana ei ole laaja-alaista fyysistä vainoa, mutta petosta, pakottamista, uhkailua ja viktimisaatiota kyllä käytetään niitä vastaan, jotka eivät noudata ja sovella uuden maailmanjärjestyksen ideologisia periaatteita ja uskonnollisia järjestelyjä. Uskonnollinen tasa-arvo, jolla pyritään uskonnolliseen yhteyteen, on globalismin peruspalikka. Tätä varten ekumeenisia rakenteita laajennetaan ja niille annetaan huomattava toimivalta. Jäsenyys on pakollinen ja kirkkojen ei sallita jatkaa toimintaa, jos ne hylkäävät nämä rakenteet kieltäytymällä liittymästä niihin. Virallinen maailmanmessiaan tunnustaminen kaikkien uskontojen yhteisenä päänä on pian yleisesti pakollinen.

Tämä kehitys saa aikaan uskonnon ja politiikan välisen avioliiton sen kautta, että maailman poliittinen johtaja on myös globaali uskonnollinen johtaja. On selvää, että vain väärät uskonnot liittyvät häneen ja tekevät yhteistyötä hänen kanssaan ja hän antaa niille huomattavan aseman ja valtuudet. Tämä paha nainen (kaikkien ei-kristillisten uskontojen ekumeeninen äiti-järjestö) ratsastaa hänen selässään (Ilm. 17:1-6) ja hänellä on valta vainota ja jopa teloittaa kaikki uskovat, jotka eivät hyväksy ja kumarra maailmanmessiasta.

Ne, jotka vastaanottivat Jeesuksen Kristuksen Messiaana, eivät voi liittyä tähän ekumeeniseen rakennelmaan ja ovat velvoitettuja hylkäämään kaiken painostuksen, jota portto nainen ja hänen hengellinen miehensä (Antikristus) voi kohdistaa heihin, että he noudattaisivat globaalin ekumenian vaatimuksia. Se tarkoittaa, että evankelikaaliset kirkot eivät voi jatkaa olemassaoloaan. Suurin osa niiden jäsenistä joka tapauksessa tulee jäämään tempauksesta, mutta myöhemmin pelastuneet kokoontuvat epävirallisesti ja salaa mahdollisimman huomaamattomasti. Kirkot, jotka liittyvät ekumeenisiin rakenteisiin, menettävät sen vuoksi asemansa Herran Jeesuksen seurakuntina, koska niistä tulee silloin Antikristuksen seurakunta (ja siksi morsian). Tietenkin vain väärien seurakuntien sallitaan jatkaa olemassaoloa, mikä korostaa sitä tosiasiaa, että kristillisen seurakunnan dispensaatio on päättynyt. Ihmiset voivat edelleen pelastua, mutta he eivät voi julistaa ja ilmaista uskoaan avoimesti virallisten kirkkorakenteiden puitteissa.

Muutoin ahdistuksen ajan ensimmäisen puoliskon aikana evankelikaaliset kristityt saavat olla suhteellisen vapaasti. Heitä neuvotaan, etteivät eroaisi työstään, eivätkä pakenisi pois kaupungeista, koska silloin elämä kävisi heille vieläkin vaikeammaksi. Jos heihin ei kohdisteta mitään painostusta allekirjoittaa uskollisuuden vala uudelle maailmanmessiaalle, niin heidän pitäisi pitää kiinni työpaikastaan selvitäkseen elossa hiukan kauemmin. Heidän pitäisi kuitenkin auttaa puutteenalaisia uskovia avustamalla niitä, joilla ei ole työsuhdetta tai majapaikkaa. Heidän pitäisi myös kerätä Raamattuja ja hyvää kristillistä kirjallisuutta, tai painattaa sitä ja varastoida sitä turvallisiin paikkoihin. Hyviä Raamatun käännöksiä, kuten KJV ja NKJV [engl.kielisiä], ei kohta ole saatavissa.

Vallan kerääntyminen pohjoisessa

Alusta saakka Antikristus elvyttää Pohjan kuninkaan muinaisen hallinta-alueen (Dan. 11:40-44). Se viittaa alueeseen Israelista koilliseen, johon eri aikoina historiassa viitattiin Babylonina tai Assyriana, tai myös Syyrian maakuntana Kreikan ja Rooman valtakunnissa. Hallitsevat pohjoiset arabivaltiot ovat osa tätä aluetta, joka ulottuu Persianlahteen. Yksi Antikristuksen nimistä on ”Assurin kuningas” (Jes. 10:12-14). Hän tulee kiinnittämään erityistä symbolista merkitystä muinaiseen Babylonin kaupunkiin Eufrat-virran rannoilla nykyisessä Irakissa, koska maailman kansakunnat eroteltiin täällä kielten sekoituksen aikaan. Babylon, kuten myös hyvin kehittynyt rikkaiden öljyntuottajamaiden alue, muutetaan uudeksi kansakuntien yhtymispisteeksi – moderniksi Baabelin torniksi – josta käsin yhdistettyä uutta maailmanjärjestystä ja sen maailmanuskontojen liittoa valvotaan. Myös maailman kauppaa valvotaan täältä ja nämä rikkaudet saavat aikaan ennennäkemättömän synnin ja haureuden (Ilm. 18:3).

Petollisella tavalla Antikristus väittää polveutuvansa Muhammedista yhden vanhempansa kautta. Tekemällä niin hän yhdistää islamin vihamieliset ryhmäkunnat lippunsa alle ja tulee yksimielisesti hyväksytyksi modernin kalifaatin kuninkaaksi. Toisen vanhempansa kautta hän väittää polveutuvansa Israelin kuningas Daavidista ja sen vuoksi hänet hyväksytään Israelin Messiaaksi. Tämä asema on perustava hänen suunnitellulle tittelilleen maailmanmessiaana. Johtuen yliluonnollisista voimistaan ja diplomaattisista onnistumisistaan tuoda rauha maan päälle ja pelastaa maailmantalous suurelta romahdukselta, myös toiset uskonnot määräävät hänelle messiaanisia titteleitä. Hänet julistetaan Krishnan uudenajan inkarnaatioksi hindujen taholta ja buddhalaisille hän on viides Buddha eli Maitreya Buddha, jonka odotetaan tuovan messiaaninen rauhan ja vaurauden aika.

Antikristus antaa juutalaisille luvan jälleenrakentaa temppeli Jerusalemissa siten varmistaen, että he pysyvät uskollisina hänelle, eivätkä liity vähemmistöryhmään juutalaisia, jotka seuraavat ja palvelevat Jeesusta (Yeshua). Jälkimmäinen ryhmä ei ole kiinnostunut temppelin ennallistamisesta ja kaikista sen eläinuhreista. Ilm. 11:2 mukaan Jerusalemin jälleenrakennetussa temppelissä on laajennettu esipiha, joka avataan pakanoille antamaan myös heille pääsy temppeliin ensimmäisten 42 kuukauden aikana. Näin muut uskonnot tulevat osaksi juutalaista temppelipalvelusta, koska myös ekumeeniset juutalaiset edustavat petollista käsitystä, että me kaikki palvomme samaa Jumalaa (ks. juutalainen sivusto www.godsholymountain.org, jolla tätä uskontojenvälistä ideaa mainostetaan). Kuitenkin uskontojen globaalin liiton todellinen yhteys perustuu siihen tosiasiaan, että ne kaikki palvovat väärää ”tämän aikakauden jumalaa” (2. Kor. 4:4). Tuona aikana ortodoksijuutalaiset jatkavat uhrimenojaan, mutta määrittelevät sen arvon myötävaikutuksena kohti globaalin uskonnollisen yhteyden uskontojenvälistä päämäärää.

Aikanaan jännitteet alkavat nousta ja käy ilmeiseksi, että isoja säröjä on muodostumassa Antikristuksen uuteen maailmanjärjestykseen. Kun nämä kriisit laajenevat ja syvenevät, niin päivä lähestyy nopeasti, jolloin Antikristus muuttuu väärästä rauhanprinssistä sydämettömäksi diktaattoriksi, jollaista maailma ei koskaan ole nähnyt. Vastustus häntä kohtaan johtaa murhayritykseen, jossa hän saa kuolettavan haavan. Kun hän on toipunut väärän profeetan väliintulon kautta (Ilm. 13:3, 12), hänen muodonmuutoksensa tapahtuu äkkiä ja dramaattisella tavalla, jota kuvaa skenaario Ilmestyskirjan 6. luvussa, kun sinetit avataan.

Kun ensimmäinen sinetti avataan, niin valkoinen hevonen juoksee ulos, mikä edustaa Antikristusta ja hänen väärää rauhaansa (hänellä on jousi, mutta nuolet ovat piilossa). Kun toinen sinetti avataan, niin Antikristus muuttuu valkoisella rauhan hevosella ratsastajasta punaisella sodan hevosella ratsastajaksi. Silloin hän ottaa pois väärän rauhan, jonka aikaisemmin vahvisti maan päällä petollisesti teeskennellessään olevansa globaali rauhanruhtinas (Ilm. 6:3-4). Se tapahtuu ahdistuksen ajan puolivälissä, minkä jälkeen ”suuri ahdistus” puhkeaa kaikessa ankaruudessaan. Tuona aikana paljastetaan Antikristuksen kaksi muuta ominaisuutta, nimittäin mustan hevosen ratsastaja, joka säännöstelee elintarvikkeita, sekä hallavan hevosen ratsastaja, joka kokoaa mahdollisimman paljon ihmisiä kuolemalle ja tuonelalle. Eri toimintojensa kautta Antikristus on vastuussa maailman väestön neljäsosan kuolemasta (Ilm. 6:8).

Hirmuinen kriisi puolivälissä ahdistuksen aikaa

Seitsenvuotisen vuosiviikon puolivälissä puhkeaa kriisi, joka käy ilmeiseksi radikaalien muutosten vuoksi eri alueilla. Ne laajat puitteet, joiden rajoissa tämä kriisi toteutuu, on pitkään käyty sota Jumalan valtakunnan ja Saatanan valtakunnan välillä. Jumala lupasi, että lopunaikana Hän lähettää Kuninkaan (Jeesus Kristus) tuomitsemaan vihollisensa, joilla on lopullisina johtajinaan Antikristus ja väärä profeetta, jotka kumpikin ovat Saatanan erityisesti voimaannuttamia. Heidän tuomionsa ja paholaisen sitomisen jälkeen Herra perustaa maan päälle rauhan hallinnon, jossa Kristus itse hallitsee ennallistetulta Daavidin valtaistuimelta.

Pimeyden valtakunta sitoutui kuitenkin tekemään tyhjäksi luvatun Jumalan valtakunnan ilmestymisen pettääkseen mahdollisimman monta – varsinkin myös Israelin, jonka on tarkoitus näytellä merkittävää roolia tuhatvuotisessa valtakunnassa – ja sitten mobilisoida mahdollisimman monta armeijaa taisteluun Kristusta ja Hänen taivaallista armeijaansa vastaan Jerusalemissa Hänen toisen tulemuksensa aikana. Tämä pitkällinen sota saavuttaa viimeisen vaiheensa ahdistuksen puolivälissä, kun Antikristus ja hänen hallintonsa kohtaavat voimakasta vastarintaa. Samaan aikaan on sota taivaassa Jumalan enkelien ja Saatanan langenneiden enkelien välillä:

”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. … Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm. 12:7-10, 12). Se on oleva loppukiri viimeiseen fyysiseen yhteenottoon Öljymäellä kahden messiaan välillä – oikean ja väärän. (2. Tess. 2:8; Ilm. 19:19-20).

Ahdistuksen ajan puolivälistä lähtien eskatologiset tapahtumat maan päällä kääntyvät kohti pahinta ja Saatana edelleen voimaannuttaa Antikristuksen ainoaksi hallitsijaksi maan päällä ja murskaa kaiken vastustuksen voimalla: ”Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan” (Ilm. 13:2). Tuohon vaiheeseen saakka Antikristus on hallinnut yhdessä kymmenen kuninkaan kanssa, joilla oli valta yli maailman kymmenen geopoliittisen alueen. Ne kuitenkin auliisti luovuttavat valtansa ja siirtävät sen Antikristukselle: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.” (Ilm. 17:12-13).

Lopullinen poliittisen ja sotilaallisen vallan anastus kohti itsevaltiutta on myös samanaikainen uskonnollisen itsekorotuksen kanssa. Antikristus ei enää tyydy maailmanuskontojen liiton maailmanmessiaan titteliin, vaan vaatii itse Jumalan asemaa. Hän ”asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2. Tess. 2:4). Se saa aikaan välittömän luopumisen kaikista uskonnon muodoista niin, että kaikkien ihmisten pitäisi kumartaa yksinomaan Antikristusta ja hänen kuvaansa ja palvoa häntä Jumalana.

Israelin jälleenrakennetussa Jerusalemin temppelissä on julkinen todistus tästä uskonnollisesta vallankaappauksesta, kun Antikristus menee kaikkeinpyhimpään saastuttamaan sen ja julistaa siellä itsensä Jumalaksi. Hän myös pystyttää kuvan itsestään ja antaa sotilasasetuksen, että kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta häntä tai hänen kuvaansa jumalana, on teloitettava. (Ilm. 13:15). Tämä tapahtuu ahdistuksen toisen puoliskon alkaessa, jota kuvaillaan ”suurena ahdistuksena” (Matt. 24:21; Ilm. 7:14).

Daniel kuvailee tätä kaappausta näin: ”…ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä” (Dan. 9:27). Tämä on äkkiloppu Israelin ennallistetulle temppelipalvelukselle ja alku pakolliselle epäjumalanpalvelukselle, joka saatetaan voimaan sotilaallisin keinoin. Myös paha nainen pedon selässä (väärien uskontojen liitto) hylätään ja asetetaan valinnan eteen joko palvoa Antikristusta tai tulla tapetuksi. Kaikki hänen perinteiset palvontapaikkansa tuhotaan: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa” (Ilm. 17:16).

Suurin osa juutalaisista kieltäytyy kumartamasta Antikristusta Jumalana ja sen vuoksi peruvat liittonsa hänen kanssaan messiaanaan. Hän reagoi siihen raivokkaasti ja määrää juutalaisten kansanmurhan. Herra Jeesus varoitti Israelia nimenomaan tästä kriisistä sanoen, että he tulevat pakenemaan kovalla kiireellä ja hengenvaarassa (Matt. 24:15-22). Selvitäkseen hengissä heidän on paettava nopeasti Jerusalemista ja sitä ympäröiviltä alueilta Kuolleenmeren viereisille vuorille ja mahdollisesti jopa kauemmas Petraan, joka on Kuolleeltamereltä etelään Jordaniassa. Miljoonat muut maan päällä, mukaan lukien ahdistuksen aikana uskoon tulleet, ovat pakoilijoita, jotka tapetaan, missä vain tavataan (vrt. Ilm. 12:17). Kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat, ovatpa sitten juutalaisia tai pakanoita, ovat Antikristuksen vastustajia. He tukevat vainottuja juutalaisia, koska tietävät Israelin kansallisesta kääntymyksestä, kun Messias tulee.

Pedon luku

Esiintymisensä ja toimiensa kautta Antikristus näennäisesti näyttelee niin tärkeää roolia maailmantalouden pelastamisessa tuholta, että hänen globaalilla hallinnollaan on poliittisen ja uskonnollisen vallan perustan lisäksi myös taloudellisen vallan perusta. Hän käynnistää rahattoman maailmantalouden, jossa kukaan ei voi ostaa eikä myydä ilman numeroa (Ilm. 13:16-18). Ennen kuin henkilöllä on pääsy tähän systeemiin, hänen on vannottava uskollisuuden vala maailmanjohtajalle (Antikristus), johon kuuluu hänen täysi tunnustamisensa kaikissa hänen ominaisuuksissaan – so. johtajana maailmanhallituksessa, jossa hänellä on lopullinen valta, johtajana maailmanuskonnossa, jossa häntä täytyy palvoa Jumalana ja myös johtajana maailmantaloudessa, jonka yli hänellä ehdoton valta. Raamattu kuvailee tätä lukua ”merkkinä: pedon nimenä tai sen nimen lukuna” (Ilm. 13:17). Se ei siis ole ainoastaan henkilökohtainen tunnusluku, vaan myös Antikristuksen luku.

On mahdotonta ottaa pelkkä numero maksujen vuoksi, koska numeron saaja valansa kautta on myös velvoitettu kumartamaan Antikristusta ja hänen kuvaansa ja nimenomaan poissulkemaan kaikki muut jumaluudet. Numeron ottaminen on siten virallinen Jeesuksen Kristuksen hylkääminen Vapahtajana ja maailman Kuninkaana. Näin ollen tällaiset henkilöt myyvät sielunsa Saatanalle ja sitten saavat oikeudenmukaisen rangaistuksen pahasta teostaan, joka on ikuinen kadotus Antikristuksen ja väärän profeetan kanssa (Ilm. 14:9-11). He jakavat johtajansa tuomion.

Numeroiden jakaminen toimii samalla maailmanlaajuisena systeeminä tarkkailla ihmisten toimia ja liikkumisia, koska kaikki maksutapahtumat rekisteröidään globaalissa tietokoneverkossa. Siksi on mahdollista päätellä tarkalleen, missä henkilö on ja minkä luonteisia hänen maksunsa ovat. Koska numero tullaan istuttamaan haltijansa käteen tai otsaan, kukaan ei voi salata henkilöllisyyttään eikä asuinpaikkaansa. Kun käteinen raha on täydellisesti vedetty pois kierrätyksestä, elämä Antikristuksen vastustajille käy välittömästi hyvin vaaralliseksi. Heidät suljetaan pois virallisesta taloudesta, koska eivät voi ostaa mitään eivätkä maksaa palveluista – he eivät voi myöskään työskennellä rahapalkasta. He eivät voi siirtää yhtään siitä rahasta, jota heillä ehkä pankissa on, eivätkä käyttää sitä millään tavalla, koska heillä ei ole pääsyä sähköiseen varojensiirtosysteemiin.

Paitsi että sellaisilla ihmisillä on taloudellinen pulma, he ovat myös poliittisia pakoilijoita, jotka julistetaan lainsuojattomiksi, koska kieltäytyvät kumartamasta Antikristusta. Se katsotaan maanpetokseksi ja rangaistaan teloituksella julkisella paikalla – usein mestaamalla (Ilm. 20:4). Vaikka sellaiset ihmiset kuolevat marttyyreina, niin hengellisesti puhuen he ovat voittajia, koska eivät kumartuneet Saatanan väärän jumalan edessä (Ilm. 12:11). Suuri enemmistö kuitenkin hyväksyy iloisesti numeron, eikä heillä ole mitään ongelmaa kumartaa Antikristusta Jumalanaan ja Vapahtajanaan (Ilm. 13:3-4, 8). Saatanallinen petos aiheuttaa hengellisen sokeuden ja erottamisen puuttumisen.

Ilm. 7:9-17 perusteella on selvää, että maailmassa kuitenkin tulee olemaan miljoonia ihmisiä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä Antikristusta ja hänen numeroaan ja myös kumartamasta häntä. Kun he kuoltuaan maan päällä saapuvat taivaaseen, he vaativat Jumalaa kostamaan antikristillisille vainoojille. Kuolleille pyhille vakuutetaan, että se todella tapahtuu, mutta vasta, kun kaikki marttyyrit ovat tulleet sisälle (Ilm. 6:9-11). Kristittyjen on tehtävä itselleen ehdottoman selväksi, mitä itseasiassa on panoksena tässä numeropelissä välttääkseen mahdollisuuden myydä sielunsa väliaikaisesta maallisesta hyödystä. Ystävyys Antikristuksen kanssa, vaikka hän voi tulla valon enkelin kuvassa, johtaa ikuiseen kuolemaan. Hän on laittomuuden ihminen ja kadotuksen lapsi (2. Tess. 2:3), jonka tehtävä on johtaa mahdollisimman moni helvettiin.

Ahdistuksen ajan loppu

Kun ahdistuksen loppu lähestyy, niin luonnonkatastrofit, kuten maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja maailmaan iskevät taivaankappaleiden sirpaleet, lisääntyvät dramaattisesti (Ilm. 6:12-13; 16:18). Johtuen ilmansaasteesta kuu tulee kuin vereksi ja aurinko kuin säkkikankaaksi. Monet tietävät, että Jumala on tuomitsemassa maailmaa sen asukkaiden pahuuden vuoksi, mutta useimmat heistä eivät edelleenkään kadu, vaan rämäpäisesti jatkavat Jumalan pilkkaamista (Ilm. 9:20-21; 16:8-9). Kun korkeat rakennukset sortuvat johtuen maanjäristyksistä, ihmiset pakenevat vuorille ja haluavat kuolla täysin ymmärtäen, että Kristus, jonka ovat kavaltaneet ja hyljänneet Vapahtajana, on silloin oleva heidän tuomarinsa (Ilm. 6:15-17). Ei ole mitään keinoa päästä eroon Hänestä ja paeta Hänen tuomiotaan.

Niille, jotka ovat ottaneet Antikristuksen numeron ja myös kumartaneet häntä, on liian myöhäistä kääntyä ympäri ja perua ehdoton, virallinen ja tietoinen Jeesuksen Kristuksen kieltämisensä. Heidän typeryytensä on verrattavissa Eesaun menettelyyn, joka väliaikaisen kriisin paineessa antoi periksi ja hernekeitosta myi esikoisoikeutensa isänsä pääperillisenä: ”… ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” (Hepr. 12:16-17). Hänellä ei ollut lainkaan jumalista synninsurua ja hän suri vain itsensä vuoksi tajutessaan, mitä oli menettänyt tekemänsä kauhean virheen vuoksi. Hengellinen haureus on maailman rakastamista Jumalaa enemmän ja ajallisten tarpeiden tavoittelemista sielusi iankaikkista etua enemmän. Turmeltuneen maailman ystävyys tekee sinusta hengellisessä mielessä avionrikkojan ja Jumalan vihollisen (Jaak. 4:4).

Raamatun profetioiden valossa Antikristus tietää, että Jeesus Kristus palaa maan päälle seitsenvuotisen ahdistuksen ajan lopussa tuomitsemaan pahat ja tekemään sovinnon Israelin ja kansojen jäännöksen kanssa, jotka valittavat häntä (Matt. 24:29-30; Ilm. 1:7; Sak. 14:4-5, 12-13). Tämä jumalallinen väliintulo Messiaan toisessa tulemuksessa on Israelin pitkän pelastushistorian täyttymys heidän palautuksestaan Babylonian vankeudesta aina tuloonsa kansalliseen hengelliseen sovintoon Messiaan kanssa ahdistuksen ajan lopussa. Sen jälkeen iankaikkinen vanhurskaus vallitsee (Dan. 9:24) ja koko Israelin jäännös vahvistetaan uuteen liittoon (Jer. 31:31-34).

Daniel 9:24-27 puhuu tästä hyvin tärkeästä Israelin pelastushistorian osasta 70 vuosiviikon puitteissa, joista kukin edustaa seitsemää profeetallista vuotta, yhteensä 490 vuotta, kukin 360 päivää. 69. vuosiviikon lopussa he kuitenkin hylkäsivät Messiaan ja aiheuttivat pitkän keskeytyksen myöhemmässä pelastushistoriassaan. Sen seurauksena seurakuntadispensaatio koko ei-juutalaisen maailman evankelioimiseksi käynnistettiin. Opetuslapsille annettiin tehtävä mennä kaikkeen maailmaan tekemään opetuslapsia kaikista kansoista ja kastamaan uskovia Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä (Matt. 28:19). Oli osa Jumalan neuvoa, että Hänen Poikansa ei olisi Vapahtaja ainoastaan Israelille, vaan kaikille kansoille maan päällä (Jes. 49:5-6; vrt. Apt. 13:46-47).

Miksi Daniel ei sanonut, että Israelin pelastushistoriassa olisi pitkä väliaika 69. ja 70. vuosiviikkojen välillä? Koska seurakunta-aika oli salaisuus, jota ei paljastettu kenellekään Vanhan Testamentin profeetoista. Paavali kuvailee Kristuksen ruumista pakanoiden keskuudessa ”salaisuutena, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä” (Kol. 1:26). Seurakunta-ajan loppuminen tulee yhtä salaisena Kristuksen salaisessa tulemuksessa Hänen pyhilleen. Paavali sanoo: ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa” (1. Kor. 15:51-52). Sen jälkeen valokeila kääntyy takaisin Israeliin kansana.

Hylättyään Messiaansa Israel hajotettiin maastansa ja hajotetut juutalaiset palaisivat maahansa vasta lähellä maailman evankelioimisen ajan loppua (Luuk. 21:24) pystyttämään näyttämön 70. vuosiviikkoa varten ennen heidän kansallista ja hengellistä ennallistamistaan. 70. vuosiviikko on tarkoitettu ahdistuksen ja koetuksen ajaksi Israelille ja epäuskoisille kansoille, jotka Israelin lailla ovat hyljänneet Messiaan (Jer. 30:7; Ilm. 3:10). Tämä vuosiviikko ei ole seurakuntadispensaation osa. Saadaksesi lisätietoa kaikista 70 vuosiviikoista ja erityisesti 70. vuosiviikosta, joka ei vielä ole toteutunut, katso Countdown to the Messiah’s First and Second Coming.

Paholainen kuitenkin yrittää estää Jumalan suunnitelman toteutumisen Israelille ja seurakunnalle ottamalla koko maailman hallinnan itselleen. Sen jälkeen saatanallinen kolminaisuus (lohikäärme, peto ja väärä profeetta) käyttää kaikkea käytettävissään olevaa valtaa hävittääkseen Jumalan kansan – so. liiton kansan Israelin, kuten myös uskovat kaikkien kansojen keskuudessa. Lopulta he myös taistelevat Kristusta vastaan Hänen paluunsa päivänä pelastaakseen antikristillisen maailmanjärjestyksensä tuholta. Tuon päivän odotuksessa demoneita lähetetään kaikkiin hallituksiin kiihottamaan johtajia lähettämään joukkoja Israeliin Harmageddonin taisteluun (Ilm. 16:13-16). On kuitenkin turha vaiva taistella Häntä vastaan, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Antikristus ja väärä profeetta heitetään elävältä tuliseen järveen ja kaikki heidän kannattajansa tapetaan (Ilm. 19:19-21). Saatana otetaan kiinni ja sidotaan syvyyden kuiluun yhdessä demoniensa kanssa (Ilm. 20:1-3). Sitten Kristus ennallistaa Daavidin valtaistuimen ja hallitsee maailmaa Jerusalemista (Luuk. 1:32; Apt. 15:16-17; Jer. 3:17).

Sopiva strategia

Kaikkien, jotka löytävät itsensä ahdistuksen ajasta, pitäisi tiedostaa, että vaikka maailma on hengellisesti hyvin pimeä sen jälkeen, kun seurakunta Pyhän Hengen temppelinä on yht’äkkiä poistettu, niin se ei merkitse, että itse Pyhä Henki olisi poistettu maailmasta! Jumala pysyy kaikkialla läsnä olevana ja edelleen uudistaa katuvia syntisiä ahdistuksen ajassa niin, että Hänen Henkensä voi heidän kauttansa saavuttaa toisia kadotettuja syntisiä pelastuksen sanomalla. Seurakunta-ajan tyhmät neitseet voivat siksi saada Pyhän Hengen öljyn, joka puuttui heidän elämästään. Heidän on kuitenkin läpikäytävä ahdistus, mutta uskovina he voivat vaeltaa tätä vaikeaa polkua uskon kautta samalla myös auttaen niitä, jotka ovat joko täysin tietämättömiä Raamatusta, tai heillä on vain hämärä käsitys pelastuksesta ja pelkkä muotojumalisuus (kirkon jäsenyys ilman pelastusta).

On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että itsenäisten evankelisten seurakuntien annettaisiin pitää ovensa auki ahdistuksen aikana – ainakaan kovin kauan. Antikristuksen uuden maailmanjärjestyksen uskonnollinen siipi vaatii, että kaikki kirkot tulevat jäseniksi maailmanuskontojen liittoon, jonka hengellinen johtaja Antikristus on. Hengissä selvitäkseen evankelikaalisten johtajien on säilytettävä matala profiili, mitä tulee kokoontumisiin, joiden pitäisi olla mahdollisimman epävirallisia ja huomaamattomia. Se ei merkitse, että heidän ei pitäisi tehdä mitään ja ajatella vain omaa turvallisuuttaan, sillä tuhansien muiden sielu ja ikuinen kohtalo on vaakalaudalla. Näiltä avuttomilta ihmisiltä ei pitäisi riistää viimeistä tilaisuutta laittaa asiansa kuntoon Jumalan kanssa ja sitä tarkoitusta varten he ovat riippuvaisia uskovista, jotka voivat antaa heille tervettä ohjausta sekä evankeliumikirjallisuutta.

Kristityillä on rajoitettu liikkumisvapaus vain ensimmäisten 42 kuukauden ajan, ennen kuin Antikristus seitsemän vuoden puolivälissä kiristää valvontaa poistaen kaiken vapauden. Hänen pakollinen numeroimisensa koskien kaikkia taloudellisesti aktiivisia ihmisiä toteutetaan silloin – ei heti seitsemän vuoden alusta. Rahaa ja muita varoja pitäisi mahdollisuuksien mukaan käyttää ensimmäisten 42 kuukauden aikana ja varastoida tarvikkeita salaisiin paikkoihin – myös Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta. Sen jälkeen kristityillä ei ole pääsyä omiin rahoihinsa ja he menettävät kaikki oikeutensa niihin.

Eloonjäämismahdollisuudet ahdistuksen toisella puoliskolla ovat hyvin vähäiset. Evankeliset kristityt eivät ole osa pedon poliittisia, uskonnollisia ja taloudellisia rakenteita ja koska eivät hyväksy niitä, heidät leimataan kapinallisiksi, jotka tulee armotta pyydystää ja teloittaa. Riippumatta olosuhteista, uhkauksista tai vaatimuksista Jeesusta Kristusta ei milloinkaan saa kieltää eikä Antikristusta hyväksyä missään ominaisuudessaan.

Älä koskaan äläkä milloinkaan anna periksi minkäänlaiselle uhkailulle, kiristykselle tai lahjonnalle, niin että kavaltaisit muita kristittyjä paljastamalla heidän henkilöllisyytensä tai piilopaikkansa. Heidän kaikkien pitäisi yrittää pysyä elossa mahdollisimman kauan auttaakseen toisia tekemään rauhan Jumalan kanssa. Armoa osoitetaan yhä kaikille, jotka eivät ole menneet liittoon Antikristuksen kanssa. (Korostukset suomentajan)

Sivustolla www.bibleguidance.co.za on laaja valikoima artikkeleita ja kirjoja eskatologiasta (lopunajan tapahtumista). Suomennoksia tästä.

Seuraavat kirjat sisältävät selityksiä Antikristuksesta ja ahdistuksen ajasta:

• Ilmestyskirjan kaavio
• Biblical Prophecies
• The Day of the Lord – A Commentary on Revelation
• The Hour of Darkness – An Exposition of Revelation
• The Kingdom of Satan
• Israel – A Historical, Contemporary and Prophetic Perspective
• Prophetic Programme in the Seven Feasts of Israel

 

Read Full Post »