Eloonjäämisopas tempauksen jälkeen

 A Guide to Survival after the Rapture
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (August 2015), suom. SK

Uskovien tempaus on oleva tärkeä dispensationaalinen käännepiste uuden ajan maailmanhistoriassa, koska se tuo seurakuntadispensaation [seurakunta-aikakauden] virallisen lopun. Tämän profetian toteutuminen tapahtuu Kristuksen äkillisen tulemuksen aikana seurakunnalleen hetkellä, jolloin kukaan ei sitä odota. (Matt. 24:44; 25:13; Mark. 13:33-37). Pelastumattomalle maailmalle miljoonien kristittyjen katoamisen shokkivaikutus on ankara. Tämä tapahtuma on myös älyllisesti ahdistava, koska sitä on mahdotonta selittää rationaalisesti kaiken yliluonnollisen ja hengelliset realiteetit kieltävän tieteellisen maailmankuvan avulla. Saadaksesi tarkempaa tietoa tästä maailmankuvasta ja sen itseaiheuttamastaan konfliktista raamatullisen uskon kanssa katso Rise of the Scientific Worldview.

Kristuksen tosi seurakunta, joka koostuu vain hengellisesti uudestisyntyneistä ihmisistä (pelastumattomat, nimelliset uskovat, eivät kuulu siihen), kirkastetaan ja temmataan ylös silmänräpäyksessä. Tämä ryhmä käsittää kaikki kuolleet uskovat, jotka nousevat kuolleista, sekä elävät uskovat, jotka välittömästi muutetaan kuolevista kuolemattomiksi. Yhdessä he kohtaavat Herran yläilmoissa (1. Kor. 15:51-53; 1. Tess. 4:13-18). Sitten heidät temmataan pois kotiinsa taivaassa (Joh. 14:2-3). Tarkempaa tietoa tästä tärkeästä Raamatun profetiasta katso Sudden Catching up of Christ’s Bride.

Suuri joukko ihmisiä, jotka jäävät jäljelle omaa huolimattomuuttaan, eivät ole hengellisesti arvollisia pakenemaan tulevaa Antikristuksen diktatuuria (Luuk. 21:36). He selittävät tämän erittäin dramaattisen tapahtuman eri tavoilla riippuen siitä, mikä heidän viitekehyksensä on ja minkä verran heillä on tietoa Raamatun profetioista. Useimmissa näistä selityksistä on myönnyttävä siihen, että todellakin on olemassa yliluonnollinen hengellinen maailma. Jopa agnostikot myöntävät olleensa väärässä irtisanoutuessaan siitä. On kuitenkin suuria mielipide-eroja, mitä tulee yliluonnollisen maailman luonteeseen.

Hyvin selvä ja äärimmäinen hengellinen polarisaatio tapahtuu tempauksen jälkeen, kun pieni ryhmä ihmisiä omaksuu Raamatun ja todellisen Kristuksen, samalla kun suuri joukko lähtee seuraamaan väärää, universaalia moniuskonnollista kristusta – Antikristusta. Raamattu sanoo paljon näistä toisistaan poikkeavista ryhmistä ja varsinkin siitä, että niiden välit tulehtuvat nopeasti aiheuttaen evankelisten kristittyjen laaja-alaisen ja ennennäkemättömän vainon.

Todellinen hengellinen herääminen

Lihallisia nimikristittyjä, jotka eivät ole valmiita taivaallisen yljän tulemukseen, kuvaillaan vertauksessa viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä (Matt. 25:1-13). Tämän vertauksen hengellisestä sovelluksesta käy selväksi, että viiden tyhmän neitsyen antautuminen yljälle on marginaalinen, koska he eivät varmistaneet, että heidän lampuissaan on riittävästi öljyä. Raamatussa öljy on tunnetusti Pyhän hengen vertauskuva (vrt. 1. Sam. 16:13; 1. Joh. 2:20). Huolimatta kristillisestä tunnustuksestaan tämä ryhmä ei voi todistaa Pyhän Hengen uudistavasta voimasta (Joh. 3:3) eikä näin ollen voi myöskään noudattaa käskyä täyttyä Hengellä (Ef. 5:18). Kuten formalistisilla uskovilla [muotojumalisilla], jotka eivät eläneet Raamatun hengellisten normien mukaan, heidän todistuksensa lamppu sammuu, kun Ylkä viipyy, eivätkä heidän omat odotuksensa toteudu. Inhimillisesti motivoitunut uskonnollisuus ei läpäise aitoustestiä (vrt. Matt. 7:21-23; Ilm. 3:1).

Tämän ryhmän hengellisen syvyyden ja aidon antautumisen puutetta on selitetty vertauksessa kylväjästä: ”Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois” (Matt. 13:20-21). Tunneperäinen reaktio evankeliumin sanomaan (ilo) ei riitä, koska se ei välttämättä johda hengelliseen vastaukseen ottaa Kristus Vapahtajaksi uskolla. Johtuen synnistämme meillä pitäisi olla särkynyt sydän: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi” (2. Kor. 7:10).

Tempauksen jälkeen suhteellisen suuri joukko teeskenteleviä uskovia, joilla oli vain ulkoinen jumalisuuden muoto (seurakunnan jäsenyys ilman pelastusta – 2. Tim. 3:5) sekä epäuskoisia seurakunnan ulkopuolella, aidosti tunnustavat syntinsä ja kadotetun tilansa ja vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen Vapahtajana. Heidän joukossaan on myös 144 000 juutalaisen ryhmä, jotka edustavat 12 Israelin heimoa (Ilm. 7:1-8). He vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen (Yeshua ha Mashiach) Vapahtajana ja Israelin Pyhänä. Se aiheuttaa kovan vastustuksen ortodoksijuutalaisten taholta, jotka eivät tunnusta Jeesusta Messiaana. Yeshuan seuraajien on myös otettava kantaa vallitsevaa ekumeenista käsitystä vastaan, joka taivuttaa kaikkien uskontojen jäsenet liittymään yhteen yhteisen maailmanmessiaan ympärille, joka toivottaa tervetulleeksi laumaansa kaikki maailman eri uskonnot.

Kasvava ryhmä kristittyjä Israelista ja pakanakansoista on ristiriidassa esiin tulevan antikristillisen uuden maailmanjärjestyksen kanssa, joka vaatii, että kaikki uskonnot tekevät yhteistyötä yhteisen maailmanmessiaan johdolla ja täydellisesti hylkäävät kaikki erimielisyytensä. Todellisia uskovia arvostellaan ja vastustetaan ankarasti ja myöhemmin ahdistuksen aikana heitä vainotaan ja myös teloitetaan. Koska he tietävät, mistä on kysymys, useimmat heistä pysyvät vakaumuksessaan huolimatta heihin kohdistusta ankarasta paineesta. He ovat myös tietoisia Antikristukselle ja hänen seuraajilleen julistetuista tuomioista ja pidättäytyvät osallistumasta hänen kapinaansa Jumalaa vastaan.

Antikristus ja väärä profeetta

Kohta tempauksen jälkeen on dramaattisia tapahtumia uskonnon ja politiikan aloilla. Antikristuksen ilmestymisen pidättäjä on silloin mennyt, so. todellinen Kristuksen seurakunta Pyhän Hengen temppelinä (2. Tess. 2:6-7). Tämä tapahtuma mahdollistaa Antikristukselle paljastaa itsensä ilman vastustusta diplomaattina, rauhanruhtinaana ja pelastajana, jolla on yliluonnollisia voimia.

Antikristus paljastetaan suurten kansainvälisten kriisien aikana, joiden ratkaiseminen vaatii vahvaa globaalia johtajuutta ja yhtenäisiä toimia. Seuraavat profeetalliset skenaariot liittyvät hänen ilmestymisensä aikaan:

• Yritetty islamvetoinen Venäjän tukema tuhoamissota Israelia vastaan (Hes. 38 ja 39; Ps. 83). Tällä massiivisella sotilaallisella mobilisaatiolla on mahdollisuus kehittyä täysimittaiseksi maailmansodaksi ja se voisi jopa käydä vielä pahaenteisemmäksi ydinohjusten käyttöönotolla. Löytyykö inhimillistä johtajaa, joka pystyy purkamaan sellaisen räjähtävän tilanteen? Ja jos, niin hänen on oltava messiaaninen ”vapahtaja”, jolla on käytännössä käsittämätön kyky voittaa kaikkien uskontojen kunnioitus ja lojaalisuus. Ilman tämän luontoista korotettua asemaa on lähes mahdotonta vahvistaa rauha ja sovinto näiden hyvin vihamielisten ryhmien kesken, joilla on vakaa aikomus hävittää Israel. Jos sellainen johtaja todella ilmestyy maisemaan, hänelle hurrataan avoimesti, toivotetaan tervetulleeksi ja palvotaan pelastajana, varsinkin, jos hän lisäksi väittää omaavansa yliluonnollisia voimia ja pystyy vielä demonstroimaan niitä.
• Iso sotilaallinen liikekannallepano Lähi-idässä todennäköisesti käsittää öljyntuottajavaltiot Persianlahden alueella siten melkein välittömästi keskeyttäen kaiken öljynviennin tältä alueelta. Se aiheuttaa ankaran sekasorron ja lähettää järistysaaltoja koko maailmantalouteen saaden hinnat nousemaan pilviin ja osakemarkkinat romahtamaan. Tämän luontoinen taloudellinen romahdus vaikuttaa negatiivisesti kaikkien maailman ihmisten etuihin ja elämänlaatuun. On selvää, että johtaja, joka onnistuu torjumaan uhkaavan sodan joukkojen keskittämisen ollessa jo pitkällä, saa kiitosta ja luottamusta myös taloudellisena pelastajana.
• Pahaenteisen Lähi-idän sotaskenaarion lisäksi on jo luonteeltaan niin vakavia globaaleja ongelmia, että uusi maailmanjärjestys ja maailmanhallitus, jolla on toimeenpanovalta, nähdään ainoana ratkaisuna syvenevien kriisien käsittelemiseksi. Näitä ongelmia ovat huononeva maailman talous konkurssien lähestyessä eri maissa, poliittinen jännitys ja uhkaavat sodat, liikakansoitus ja nälkä, suuret luonnonkatastrofit, vakava saastuminen ja luonnonvarojen liikakäyttö, konfliktien kärjistyminen tiettyjen uskonnollisten ryhmien kesken, kansainvälinen terrorismi, köyhyys, työttömyys ja hallitsematon maahanmuutto köyhistä rikkaisiin maihin jne. Globaali hallitus voi toimia kunnolla vain vahvan, dynaamisen ja yleisesti hyväksytyn maailmanjohtajan alaisuudessa. Kun tällainen henkilö on osoittanut arvonsa diplomaattina, rauhanruhtinaana ja siltojen rakentajana eri uskonnollisten ryhmien välille, hänet hyväksytään ilman vastustusta. Useimmat ihmiset, lukuun ottamatta fanaattisia ja verenhimoisia terroristeja, kaipaavat turvallisuutta, rauhaa, harmoniaa, yhteistyötä ja taloudellista hyvinvointia. Antikristus lupaa heille sellaisen asioiden tilan.

Kun tämä dynaaminen henkilö ilmestyy maailman näyttämölle, hän teeskentelee petollisesti olevansa rauhanruhtinas ja useimmat ihmiset toivottavat hänet tervetulleeksi avosylin: ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa … ja kumarsivat petoa” (Ilm. 13:3-4). Häntä ihaillaan johtuen kolmannen maailmansodan torjumisesta, maailmantalouden romahduksen välttämisestä, rauhan vahvistamisesta vihamielisten valtioiden ja uskonnollisten ryhmien välille ja ideologisen ja uskonnollisen viitekehyksen tarjoamisesta yhdistetylle maailmalle ja sen kansallisuudestaan riisutuille planetaarisille kansalaisille: ”… ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:7).

Antikristuksen nousua kiistämättömäksi johtajaksi tukee näyttö yliluonnollisista voimista, joita hän käyttää saadakseen auktoriteetin ja kunnioituksen, mutta nämä voimat ovat alkuperältään demonisia: ”Tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2. Tess. 2:9). Hallitukset ovat kuitenkin niin otettuja hänen saavutuksistaan eri aloilla, että hyväksyvät hänet maailmanjohtajaksi ja maailmanmessiaaksi. He tekevät virallisen seitsemän vuoden liiton hänen kanssaan: ”Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi” (Dan. 9:27). Näihin valtioihin kuuluu myös Israel, joka hyväksyy hänet luvattuna messiaanaan todellisen Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, asemesta. (Joh. 5:43). Hän myöntää myös juutalaisille oikeuden jälleenrakentaa temppeli Jerusalemiin, niin että se voi toimia Temppelivuorella olevien muslimimoskeijoiden rinnalla (ja tasaveroisena niiden kanssa).

Antikristuksella on tärkeä yhteistyökumppani, väärä profeetta. Hänen apulaisensa on moniuskonnollinen hengellinen johtaja, joka myös käyttää luonteeltaan okkulttisia suuria yliluonnollisia voimia: ”Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.” (Ilm. 13:12-13). Hän pettää kaikkien uskontojen seuraajat hyväksymään Antikristuksen ja palvomaan häntä Kristuksena, maailmanopettajana ja universaalina Messiaana.

Rauha ja yhteys

Raamattu kuvailee Antikristuksen virkakautta ”ahdistuksena”, joka on selvästi jaettu kahteen puoliskoon, 3½ vuotta kumpikin. Ensimmäiselle puoliskolle on luonteenomaista väärän rauhan ja globaalin yhteyden vahvistaminen Antikristuksen johdolla (Dan. 9:27). Toista 3½ vuoden jaksoa (eli 42 kuukautta) kuvaillaan ”suurena ahdistuksena, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21; vrt. Ilm. 13:5). Silloin Antikristus perustaa diktatuurin ja määrää kaikki vastustajansa välittömästi teloitettaviksi (Dan. 11:44; Ilm. 13:15).

Hallintonsa ensimmäisen puoliskon aikana hän on kuitenkin niin huomaavainen, mukautuva ja positiivinen kaikkia kohtaan, että hyvin harvat näkevät hänessä mitään pahaa. On hyvin vaikea paljastaa Antikristusta Saatanan rikoskumppaniksi, koska hän edistää rauhaa ja yhteyttä, sekä kaikkien uskontojen mystistä maailmanveljeyttä. Ainoat ihmiset, jotka tässä vaiheessa kieltäytyvät yhteistyöstä hänen ja hänen miljoonien kannattajiensa kanssa, ovat juuri parannuksen tehneet kristityt, jotka julistavat Jeesusta Kristusta ainoana maailman tosi Vapahtajana. Raamatun profetioiden valossa he hylkäävät maailmanmessiaan vääränä johtajana ja Antikristuksena. Heidän joukossaan ovat myös 144 000 messiaanista juutalaista (Ilm. 7:1-8) sekä kaksi erityistä todistajaa, jotka Herra nostaa Jerusalemissa opastamaan Israelin uskovaa jäännöstä oikealla tiellä tänä Antikristuksen suuren petoksen aikana (Ilm. 11:3-12). He palvelevat 1260 päivää (Ilm. 11:3), mikä vastaa 42 kuukautta eli 3½ 360-päiväistä profeetallista vuotta. Se on toinen selkeä todiste, että nämä jaksot ovat kirjaimellisia, eikä niitä pitäisi nähdä symbolisina ilmaisuina.

Ensimmäisten 42 kuukauden aikana ei ole laaja-alaista fyysistä vainoa, mutta petosta, pakottamista, uhkailua ja viktimisaatiota kyllä käytetään niitä vastaan, jotka eivät noudata ja sovella uuden maailmanjärjestyksen ideologisia periaatteita ja uskonnollisia järjestelyjä. Uskonnollinen tasa-arvo, jolla pyritään uskonnolliseen yhteyteen, on globalismin peruspalikka. Tätä varten ekumeenisia rakenteita laajennetaan ja niille annetaan huomattava toimivalta. Jäsenyys on pakollinen ja kirkkojen ei sallita jatkaa toimintaa, jos ne hylkäävät nämä rakenteet kieltäytymällä liittymästä niihin. Virallinen maailmanmessiaan tunnustaminen kaikkien uskontojen yhteisenä päänä on pian yleisesti pakollinen.

Tämä kehitys saa aikaan uskonnon ja politiikan välisen avioliiton sen kautta, että maailman poliittinen johtaja on myös globaali uskonnollinen johtaja. On selvää, että vain väärät uskonnot liittyvät häneen ja tekevät yhteistyötä hänen kanssaan ja hän antaa niille huomattavan aseman ja valtuudet. Tämä paha nainen (kaikkien ei-kristillisten uskontojen ekumeeninen äiti-järjestö) ratsastaa hänen selässään (Ilm. 17:1-6) ja hänellä on valta vainota ja jopa teloittaa kaikki uskovat, jotka eivät hyväksy ja kumarra maailmanmessiasta.

Ne, jotka vastaanottivat Jeesuksen Kristuksen Messiaana, eivät voi liittyä tähän ekumeeniseen rakennelmaan ja ovat velvoitettuja hylkäämään kaiken painostuksen, jota portto nainen ja hänen hengellinen miehensä (Antikristus) voi kohdistaa heihin, että he noudattaisivat globaalin ekumenian vaatimuksia. Se tarkoittaa, että evankelikaaliset kirkot eivät voi jatkaa olemassaoloaan. Suurin osa niiden jäsenistä joka tapauksessa tulee jäämään tempauksesta, mutta myöhemmin pelastuneet kokoontuvat epävirallisesti ja salaa mahdollisimman huomaamattomasti. Kirkot, jotka liittyvät ekumeenisiin rakenteisiin, menettävät sen vuoksi asemansa Herran Jeesuksen seurakuntina, koska niistä tulee silloin Antikristuksen seurakunta (ja siksi morsian). Tietenkin vain väärien seurakuntien sallitaan jatkaa olemassaoloa, mikä korostaa sitä tosiasiaa, että kristillisen seurakunnan dispensaatio on päättynyt. Ihmiset voivat edelleen pelastua, mutta he eivät voi julistaa ja ilmaista uskoaan avoimesti virallisten kirkkorakenteiden puitteissa.

Muutoin ahdistuksen ajan ensimmäisen puoliskon aikana evankelikaaliset kristityt saavat olla suhteellisen vapaasti. Heitä neuvotaan, etteivät eroaisi työstään, eivätkä pakenisi pois kaupungeista, koska silloin elämä kävisi heille vieläkin vaikeammaksi. Jos heihin ei kohdisteta mitään painostusta allekirjoittaa uskollisuuden vala uudelle maailmanmessiaalle, niin heidän pitäisi pitää kiinni työpaikastaan selvitäkseen elossa hiukan kauemmin. Heidän pitäisi kuitenkin auttaa puutteenalaisia uskovia avustamalla niitä, joilla ei ole työsuhdetta tai majapaikkaa. Heidän pitäisi myös kerätä Raamattuja ja hyvää kristillistä kirjallisuutta, tai painattaa sitä ja varastoida sitä turvallisiin paikkoihin. Hyviä Raamatun käännöksiä, kuten KJV ja NKJV [engl.kielisiä], ei kohta ole saatavissa.

Vallan kerääntyminen pohjoisessa

Alusta saakka Antikristus elvyttää Pohjan kuninkaan muinaisen hallinta-alueen (Dan. 11:40-44). Se viittaa alueeseen Israelista koilliseen, johon eri aikoina historiassa viitattiin Babylonina tai Assyriana, tai myös Syyrian maakuntana Kreikan ja Rooman valtakunnissa. Hallitsevat pohjoiset arabivaltiot ovat osa tätä aluetta, joka ulottuu Persianlahteen. Yksi Antikristuksen nimistä on ”Assurin kuningas” (Jes. 10:12-14). Hän tulee kiinnittämään erityistä symbolista merkitystä muinaiseen Babylonin kaupunkiin Eufrat-virran rannoilla nykyisessä Irakissa, koska maailman kansakunnat eroteltiin täällä kielten sekoituksen aikaan. Babylon, kuten myös hyvin kehittynyt rikkaiden öljyntuottajamaiden alue, muutetaan uudeksi kansakuntien yhtymispisteeksi – moderniksi Baabelin torniksi – josta käsin yhdistettyä uutta maailmanjärjestystä ja sen maailmanuskontojen liittoa valvotaan. Myös maailman kauppaa valvotaan täältä ja nämä rikkaudet saavat aikaan ennennäkemättömän synnin ja haureuden (Ilm. 18:3).

Petollisella tavalla Antikristus väittää polveutuvansa Muhammedista yhden vanhempansa kautta. Tekemällä niin hän yhdistää islamin vihamieliset ryhmäkunnat lippunsa alle ja tulee yksimielisesti hyväksytyksi modernin kalifaatin kuninkaaksi. Toisen vanhempansa kautta hän väittää polveutuvansa Israelin kuningas Daavidista ja sen vuoksi hänet hyväksytään Israelin Messiaaksi. Tämä asema on perustava hänen suunnitellulle tittelilleen maailmanmessiaana. Johtuen yliluonnollisista voimistaan ja diplomaattisista onnistumisistaan tuoda rauha maan päälle ja pelastaa maailmantalous suurelta romahdukselta, myös toiset uskonnot määräävät hänelle messiaanisia titteleitä. Hänet julistetaan Krishnan uudenajan inkarnaatioksi hindujen taholta ja buddhalaisille hän on viides Buddha eli Maitreya Buddha, jonka odotetaan tuovan messiaaninen rauhan ja vaurauden aika.

Antikristus antaa juutalaisille luvan jälleenrakentaa temppeli Jerusalemissa siten varmistaen, että he pysyvät uskollisina hänelle, eivätkä liity vähemmistöryhmään juutalaisia, jotka seuraavat ja palvelevat Jeesusta (Yeshua). Jälkimmäinen ryhmä ei ole kiinnostunut temppelin ennallistamisesta ja kaikista sen eläinuhreista. Ilm. 11:2 mukaan Jerusalemin jälleenrakennetussa temppelissä on laajennettu esipiha, joka avataan pakanoille antamaan myös heille pääsy temppeliin ensimmäisten 42 kuukauden aikana. Näin muut uskonnot tulevat osaksi juutalaista temppelipalvelusta, koska myös ekumeeniset juutalaiset edustavat petollista käsitystä, että me kaikki palvomme samaa Jumalaa (ks. juutalainen sivusto www.godsholymountain.org, jolla tätä uskontojenvälistä ideaa mainostetaan). Kuitenkin uskontojen globaalin liiton todellinen yhteys perustuu siihen tosiasiaan, että ne kaikki palvovat väärää ”tämän aikakauden jumalaa” (2. Kor. 4:4). Tuona aikana ortodoksijuutalaiset jatkavat uhrimenojaan, mutta määrittelevät sen arvon myötävaikutuksena kohti globaalin uskonnollisen yhteyden uskontojenvälistä päämäärää.

Aikanaan jännitteet alkavat nousta ja käy ilmeiseksi, että isoja säröjä on muodostumassa Antikristuksen uuteen maailmanjärjestykseen. Kun nämä kriisit laajenevat ja syvenevät, niin päivä lähestyy nopeasti, jolloin Antikristus muuttuu väärästä rauhanprinssistä sydämettömäksi diktaattoriksi, jollaista maailma ei koskaan ole nähnyt. Vastustus häntä kohtaan johtaa murhayritykseen, jossa hän saa kuolettavan haavan. Kun hän on toipunut väärän profeetan väliintulon kautta (Ilm. 13:3, 12), hänen muodonmuutoksensa tapahtuu äkkiä ja dramaattisella tavalla, jota kuvaa skenaario Ilmestyskirjan 6. luvussa, kun sinetit avataan.

Kun ensimmäinen sinetti avataan, niin valkoinen hevonen juoksee ulos, mikä edustaa Antikristusta ja hänen väärää rauhaansa (hänellä on jousi, mutta nuolet ovat piilossa). Kun toinen sinetti avataan, niin Antikristus muuttuu valkoisella rauhan hevosella ratsastajasta punaisella sodan hevosella ratsastajaksi. Silloin hän ottaa pois väärän rauhan, jonka aikaisemmin vahvisti maan päällä petollisesti teeskennellessään olevansa globaali rauhanruhtinas (Ilm. 6:3-4). Se tapahtuu ahdistuksen ajan puolivälissä, minkä jälkeen ”suuri ahdistus” puhkeaa kaikessa ankaruudessaan. Tuona aikana paljastetaan Antikristuksen kaksi muuta ominaisuutta, nimittäin mustan hevosen ratsastaja, joka säännöstelee elintarvikkeita, sekä hallavan hevosen ratsastaja, joka kokoaa mahdollisimman paljon ihmisiä kuolemalle ja tuonelalle. Eri toimintojensa kautta Antikristus on vastuussa maailman väestön neljäsosan kuolemasta (Ilm. 6:8).

Hirmuinen kriisi puolivälissä ahdistuksen aikaa

Seitsenvuotisen vuosiviikon puolivälissä puhkeaa kriisi, joka käy ilmeiseksi radikaalien muutosten vuoksi eri alueilla. Ne laajat puitteet, joiden rajoissa tämä kriisi toteutuu, on pitkään käyty sota Jumalan valtakunnan ja Saatanan valtakunnan välillä. Jumala lupasi, että lopunaikana Hän lähettää Kuninkaan (Jeesus Kristus) tuomitsemaan vihollisensa, joilla on lopullisina johtajinaan Antikristus ja väärä profeetta, jotka kumpikin ovat Saatanan erityisesti voimaannuttamia. Heidän tuomionsa ja paholaisen sitomisen jälkeen Herra perustaa maan päälle rauhan hallinnon, jossa Kristus itse hallitsee ennallistetulta Daavidin valtaistuimelta.

Pimeyden valtakunta sitoutui kuitenkin tekemään tyhjäksi luvatun Jumalan valtakunnan ilmestymisen pettääkseen mahdollisimman monta – varsinkin myös Israelin, jonka on tarkoitus näytellä merkittävää roolia tuhatvuotisessa valtakunnassa – ja sitten mobilisoida mahdollisimman monta armeijaa taisteluun Kristusta ja Hänen taivaallista armeijaansa vastaan Jerusalemissa Hänen toisen tulemuksensa aikana. Tämä pitkällinen sota saavuttaa viimeisen vaiheensa ahdistuksen puolivälissä, kun Antikristus ja hänen hallintonsa kohtaavat voimakasta vastarintaa. Samaan aikaan on sota taivaassa Jumalan enkelien ja Saatanan langenneiden enkelien välillä:

”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. … Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm. 12:7-10, 12). Se on oleva loppukiri viimeiseen fyysiseen yhteenottoon Öljymäellä kahden messiaan välillä – oikean ja väärän. (2. Tess. 2:8; Ilm. 19:19-20).

Ahdistuksen ajan puolivälistä lähtien eskatologiset tapahtumat maan päällä kääntyvät kohti pahinta ja Saatana edelleen voimaannuttaa Antikristuksen ainoaksi hallitsijaksi maan päällä ja murskaa kaiken vastustuksen voimalla: ”Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan” (Ilm. 13:2). Tuohon vaiheeseen saakka Antikristus on hallinnut yhdessä kymmenen kuninkaan kanssa, joilla oli valta yli maailman kymmenen geopoliittisen alueen. Ne kuitenkin auliisti luovuttavat valtansa ja siirtävät sen Antikristukselle: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.” (Ilm. 17:12-13).

Lopullinen poliittisen ja sotilaallisen vallan anastus kohti itsevaltiutta on myös samanaikainen uskonnollisen itsekorotuksen kanssa. Antikristus ei enää tyydy maailmanuskontojen liiton maailmanmessiaan titteliin, vaan vaatii itse Jumalan asemaa. Hän ”asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2. Tess. 2:4). Se saa aikaan välittömän luopumisen kaikista uskonnon muodoista niin, että kaikkien ihmisten pitäisi kumartaa yksinomaan Antikristusta ja hänen kuvaansa ja palvoa häntä Jumalana.

Israelin jälleenrakennetussa Jerusalemin temppelissä on julkinen todistus tästä uskonnollisesta vallankaappauksesta, kun Antikristus menee kaikkeinpyhimpään saastuttamaan sen ja julistaa siellä itsensä Jumalaksi. Hän myös pystyttää kuvan itsestään ja antaa sotilasasetuksen, että kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta häntä tai hänen kuvaansa jumalana, on teloitettava. (Ilm. 13:15). Tämä tapahtuu ahdistuksen toisen puoliskon alkaessa, jota kuvaillaan ”suurena ahdistuksena” (Matt. 24:21; Ilm. 7:14).

Daniel kuvailee tätä kaappausta näin: ”…ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä” (Dan. 9:27). Tämä on äkkiloppu Israelin ennallistetulle temppelipalvelukselle ja alku pakolliselle epäjumalanpalvelukselle, joka saatetaan voimaan sotilaallisin keinoin. Myös paha nainen pedon selässä (väärien uskontojen liitto) hylätään ja asetetaan valinnan eteen joko palvoa Antikristusta tai tulla tapetuksi. Kaikki hänen perinteiset palvontapaikkansa tuhotaan: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa” (Ilm. 17:16).

Suurin osa juutalaisista kieltäytyy kumartamasta Antikristusta Jumalana ja sen vuoksi peruvat liittonsa hänen kanssaan messiaanaan. Hän reagoi siihen raivokkaasti ja määrää juutalaisten kansanmurhan. Herra Jeesus varoitti Israelia nimenomaan tästä kriisistä sanoen, että he tulevat pakenemaan kovalla kiireellä ja hengenvaarassa (Matt. 24:15-22). Selvitäkseen hengissä heidän on paettava nopeasti Jerusalemista ja sitä ympäröiviltä alueilta Kuolleenmeren viereisille vuorille ja mahdollisesti jopa kauemmas Petraan, joka on Kuolleeltamereltä etelään Jordaniassa. Miljoonat muut maan päällä, mukaan lukien ahdistuksen aikana uskoon tulleet, ovat pakoilijoita, jotka tapetaan, missä vain tavataan (vrt. Ilm. 12:17). Kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat, ovatpa sitten juutalaisia tai pakanoita, ovat Antikristuksen vastustajia. He tukevat vainottuja juutalaisia, koska tietävät Israelin kansallisesta kääntymyksestä, kun Messias tulee.

Pedon luku

Esiintymisensä ja toimiensa kautta Antikristus näennäisesti näyttelee niin tärkeää roolia maailmantalouden pelastamisessa tuholta, että hänen globaalilla hallinnollaan on poliittisen ja uskonnollisen vallan perustan lisäksi myös taloudellisen vallan perusta. Hän käynnistää rahattoman maailmantalouden, jossa kukaan ei voi ostaa eikä myydä ilman numeroa (Ilm. 13:16-18). Ennen kuin henkilöllä on pääsy tähän systeemiin, hänen on vannottava uskollisuuden vala maailmanjohtajalle (Antikristus), johon kuuluu hänen täysi tunnustamisensa kaikissa hänen ominaisuuksissaan – so. johtajana maailmanhallituksessa, jossa hänellä on lopullinen valta, johtajana maailmanuskonnossa, jossa häntä täytyy palvoa Jumalana ja myös johtajana maailmantaloudessa, jonka yli hänellä ehdoton valta. Raamattu kuvailee tätä lukua ”merkkinä: pedon nimenä tai sen nimen lukuna” (Ilm. 13:17). Se ei siis ole ainoastaan henkilökohtainen tunnusluku, vaan myös Antikristuksen luku.

On mahdotonta ottaa pelkkä numero maksujen vuoksi, koska numeron saaja valansa kautta on myös velvoitettu kumartamaan Antikristusta ja hänen kuvaansa ja nimenomaan poissulkemaan kaikki muut jumaluudet. Numeron ottaminen on siten virallinen Jeesuksen Kristuksen hylkääminen Vapahtajana ja maailman Kuninkaana. Näin ollen tällaiset henkilöt myyvät sielunsa Saatanalle ja sitten saavat oikeudenmukaisen rangaistuksen pahasta teostaan, joka on ikuinen kadotus Antikristuksen ja väärän profeetan kanssa (Ilm. 14:9-11). He jakavat johtajansa tuomion.

Numeroiden jakaminen toimii samalla maailmanlaajuisena systeeminä tarkkailla ihmisten toimia ja liikkumisia, koska kaikki maksutapahtumat rekisteröidään globaalissa tietokoneverkossa. Siksi on mahdollista päätellä tarkalleen, missä henkilö on ja minkä luonteisia hänen maksunsa ovat. Koska numero tullaan istuttamaan haltijansa käteen tai otsaan, kukaan ei voi salata henkilöllisyyttään eikä asuinpaikkaansa. Kun käteinen raha on täydellisesti vedetty pois kierrätyksestä, elämä Antikristuksen vastustajille käy välittömästi hyvin vaaralliseksi. Heidät suljetaan pois virallisesta taloudesta, koska eivät voi ostaa mitään eivätkä maksaa palveluista – he eivät voi myöskään työskennellä rahapalkasta. He eivät voi siirtää yhtään siitä rahasta, jota heillä ehkä pankissa on, eivätkä käyttää sitä millään tavalla, koska heillä ei ole pääsyä sähköiseen varojensiirtosysteemiin.

Paitsi että sellaisilla ihmisillä on taloudellinen pulma, he ovat myös poliittisia pakoilijoita, jotka julistetaan lainsuojattomiksi, koska kieltäytyvät kumartamasta Antikristusta. Se katsotaan maanpetokseksi ja rangaistaan teloituksella julkisella paikalla – usein mestaamalla (Ilm. 20:4). Vaikka sellaiset ihmiset kuolevat marttyyreina, niin hengellisesti puhuen he ovat voittajia, koska eivät kumartuneet Saatanan väärän jumalan edessä (Ilm. 12:11). Suuri enemmistö kuitenkin hyväksyy iloisesti numeron, eikä heillä ole mitään ongelmaa kumartaa Antikristusta Jumalanaan ja Vapahtajanaan (Ilm. 13:3-4, 8). Saatanallinen petos aiheuttaa hengellisen sokeuden ja erottamisen puuttumisen.

Ilm. 7:9-17 perusteella on selvää, että maailmassa kuitenkin tulee olemaan miljoonia ihmisiä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä Antikristusta ja hänen numeroaan ja myös kumartamasta häntä. Kun he kuoltuaan maan päällä saapuvat taivaaseen, he vaativat Jumalaa kostamaan antikristillisille vainoojille. Kuolleille pyhille vakuutetaan, että se todella tapahtuu, mutta vasta, kun kaikki marttyyrit ovat tulleet sisälle (Ilm. 6:9-11). Kristittyjen on tehtävä itselleen ehdottoman selväksi, mitä itseasiassa on panoksena tässä numeropelissä välttääkseen mahdollisuuden myydä sielunsa väliaikaisesta maallisesta hyödystä. Ystävyys Antikristuksen kanssa, vaikka hän voi tulla valon enkelin kuvassa, johtaa ikuiseen kuolemaan. Hän on laittomuuden ihminen ja kadotuksen lapsi (2. Tess. 2:3), jonka tehtävä on johtaa mahdollisimman moni helvettiin.

Ahdistuksen ajan loppu

Kun ahdistuksen loppu lähestyy, niin luonnonkatastrofit, kuten maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja maailmaan iskevät taivaankappaleiden sirpaleet, lisääntyvät dramaattisesti (Ilm. 6:12-13; 16:18). Johtuen ilmansaasteesta kuu tulee kuin vereksi ja aurinko kuin säkkikankaaksi. Monet tietävät, että Jumala on tuomitsemassa maailmaa sen asukkaiden pahuuden vuoksi, mutta useimmat heistä eivät edelleenkään kadu, vaan rämäpäisesti jatkavat Jumalan pilkkaamista (Ilm. 9:20-21; 16:8-9). Kun korkeat rakennukset sortuvat johtuen maanjäristyksistä, ihmiset pakenevat vuorille ja haluavat kuolla täysin ymmärtäen, että Kristus, jonka ovat kavaltaneet ja hyljänneet Vapahtajana, on silloin oleva heidän tuomarinsa (Ilm. 6:15-17). Ei ole mitään keinoa päästä eroon Hänestä ja paeta Hänen tuomiotaan.

Niille, jotka ovat ottaneet Antikristuksen numeron ja myös kumartaneet häntä, on liian myöhäistä kääntyä ympäri ja perua ehdoton, virallinen ja tietoinen Jeesuksen Kristuksen kieltämisensä. Heidän typeryytensä on verrattavissa Eesaun menettelyyn, joka väliaikaisen kriisin paineessa antoi periksi ja hernekeitosta myi esikoisoikeutensa isänsä pääperillisenä: ”… ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” (Hepr. 12:16-17). Hänellä ei ollut lainkaan jumalista synninsurua ja hän suri vain itsensä vuoksi tajutessaan, mitä oli menettänyt tekemänsä kauhean virheen vuoksi. Hengellinen haureus on maailman rakastamista Jumalaa enemmän ja ajallisten tarpeiden tavoittelemista sielusi iankaikkista etua enemmän. Turmeltuneen maailman ystävyys tekee sinusta hengellisessä mielessä avionrikkojan ja Jumalan vihollisen (Jaak. 4:4).

Raamatun profetioiden valossa Antikristus tietää, että Jeesus Kristus palaa maan päälle seitsenvuotisen ahdistuksen ajan lopussa tuomitsemaan pahat ja tekemään sovinnon Israelin ja kansojen jäännöksen kanssa, jotka valittavat häntä (Matt. 24:29-30; Ilm. 1:7; Sak. 14:4-5, 12-13). Tämä jumalallinen väliintulo Messiaan toisessa tulemuksessa on Israelin pitkän pelastushistorian täyttymys heidän palautuksestaan Babylonian vankeudesta aina tuloonsa kansalliseen hengelliseen sovintoon Messiaan kanssa ahdistuksen ajan lopussa. Sen jälkeen iankaikkinen vanhurskaus vallitsee (Dan. 9:24) ja koko Israelin jäännös vahvistetaan uuteen liittoon (Jer. 31:31-34).

Daniel 9:24-27 puhuu tästä hyvin tärkeästä Israelin pelastushistorian osasta 70 vuosiviikon puitteissa, joista kukin edustaa seitsemää profeetallista vuotta, yhteensä 490 vuotta, kukin 360 päivää. 69. vuosiviikon lopussa he kuitenkin hylkäsivät Messiaan ja aiheuttivat pitkän keskeytyksen myöhemmässä pelastushistoriassaan. Sen seurauksena seurakuntadispensaatio koko ei-juutalaisen maailman evankelioimiseksi käynnistettiin. Opetuslapsille annettiin tehtävä mennä kaikkeen maailmaan tekemään opetuslapsia kaikista kansoista ja kastamaan uskovia Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä (Matt. 28:19). Oli osa Jumalan neuvoa, että Hänen Poikansa ei olisi Vapahtaja ainoastaan Israelille, vaan kaikille kansoille maan päällä (Jes. 49:5-6; vrt. Apt. 13:46-47).

Miksi Daniel ei sanonut, että Israelin pelastushistoriassa olisi pitkä väliaika 69. ja 70. vuosiviikkojen välillä? Koska seurakunta-aika oli salaisuus, jota ei paljastettu kenellekään Vanhan Testamentin profeetoista. Paavali kuvailee Kristuksen ruumista pakanoiden keskuudessa ”salaisuutena, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä” (Kol. 1:26). Seurakunta-ajan loppuminen tulee yhtä salaisena Kristuksen salaisessa tulemuksessa Hänen pyhilleen. Paavali sanoo: ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa” (1. Kor. 15:51-52). Sen jälkeen valokeila kääntyy takaisin Israeliin kansana.

Hylättyään Messiaansa Israel hajotettiin maastansa ja hajotetut juutalaiset palaisivat maahansa vasta lähellä maailman evankelioimisen ajan loppua (Luuk. 21:24) pystyttämään näyttämön 70. vuosiviikkoa varten ennen heidän kansallista ja hengellistä ennallistamistaan. 70. vuosiviikko on tarkoitettu ahdistuksen ja koetuksen ajaksi Israelille ja epäuskoisille kansoille, jotka Israelin lailla ovat hyljänneet Messiaan (Jer. 30:7; Ilm. 3:10). Tämä vuosiviikko ei ole seurakuntadispensaation osa. Saadaksesi lisätietoa kaikista 70 vuosiviikoista ja erityisesti 70. vuosiviikosta, joka ei vielä ole toteutunut, katso Countdown to the Messiah’s First and Second Coming.

Paholainen kuitenkin yrittää estää Jumalan suunnitelman toteutumisen Israelille ja seurakunnalle ottamalla koko maailman hallinnan itselleen. Sen jälkeen saatanallinen kolminaisuus (lohikäärme, peto ja väärä profeetta) käyttää kaikkea käytettävissään olevaa valtaa hävittääkseen Jumalan kansan – so. liiton kansan Israelin, kuten myös uskovat kaikkien kansojen keskuudessa. Lopulta he myös taistelevat Kristusta vastaan Hänen paluunsa päivänä pelastaakseen antikristillisen maailmanjärjestyksensä tuholta. Tuon päivän odotuksessa demoneita lähetetään kaikkiin hallituksiin kiihottamaan johtajia lähettämään joukkoja Israeliin Harmageddonin taisteluun (Ilm. 16:13-16). On kuitenkin turha vaiva taistella Häntä vastaan, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Antikristus ja väärä profeetta heitetään elävältä tuliseen järveen ja kaikki heidän kannattajansa tapetaan (Ilm. 19:19-21). Saatana otetaan kiinni ja sidotaan syvyyden kuiluun yhdessä demoniensa kanssa (Ilm. 20:1-3). Sitten Kristus ennallistaa Daavidin valtaistuimen ja hallitsee maailmaa Jerusalemista (Luuk. 1:32; Apt. 15:16-17; Jer. 3:17).

Sopiva strategia

Kaikkien, jotka löytävät itsensä ahdistuksen ajasta, pitäisi tiedostaa, että vaikka maailma on hengellisesti hyvin pimeä sen jälkeen, kun seurakunta Pyhän Hengen temppelinä on yht’äkkiä poistettu, niin se ei merkitse, että itse Pyhä Henki olisi poistettu maailmasta! Jumala pysyy kaikkialla läsnä olevana ja edelleen uudistaa katuvia syntisiä ahdistuksen ajassa niin, että Hänen Henkensä voi heidän kauttansa saavuttaa toisia kadotettuja syntisiä pelastuksen sanomalla. Seurakunta-ajan tyhmät neitseet voivat siksi saada Pyhän Hengen öljyn, joka puuttui heidän elämästään. Heidän on kuitenkin läpikäytävä ahdistus, mutta uskovina he voivat vaeltaa tätä vaikeaa polkua uskon kautta samalla myös auttaen niitä, jotka ovat joko täysin tietämättömiä Raamatusta, tai heillä on vain hämärä käsitys pelastuksesta ja pelkkä muotojumalisuus (kirkon jäsenyys ilman pelastusta).

On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että itsenäisten evankelisten seurakuntien annettaisiin pitää ovensa auki ahdistuksen aikana – ainakaan kovin kauan. Antikristuksen uuden maailmanjärjestyksen uskonnollinen siipi vaatii, että kaikki kirkot tulevat jäseniksi maailmanuskontojen liittoon, jonka hengellinen johtaja Antikristus on. Hengissä selvitäkseen evankelikaalisten johtajien on säilytettävä matala profiili, mitä tulee kokoontumisiin, joiden pitäisi olla mahdollisimman epävirallisia ja huomaamattomia. Se ei merkitse, että heidän ei pitäisi tehdä mitään ja ajatella vain omaa turvallisuuttaan, sillä tuhansien muiden sielu ja ikuinen kohtalo on vaakalaudalla. Näiltä avuttomilta ihmisiltä ei pitäisi riistää viimeistä tilaisuutta laittaa asiansa kuntoon Jumalan kanssa ja sitä tarkoitusta varten he ovat riippuvaisia uskovista, jotka voivat antaa heille tervettä ohjausta sekä evankeliumikirjallisuutta.

Kristityillä on rajoitettu liikkumisvapaus vain ensimmäisten 42 kuukauden ajan, ennen kuin Antikristus seitsemän vuoden puolivälissä kiristää valvontaa poistaen kaiken vapauden. Hänen pakollinen numeroimisensa koskien kaikkia taloudellisesti aktiivisia ihmisiä toteutetaan silloin – ei heti seitsemän vuoden alusta. Rahaa ja muita varoja pitäisi mahdollisuuksien mukaan käyttää ensimmäisten 42 kuukauden aikana ja varastoida tarvikkeita salaisiin paikkoihin – myös Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta. Sen jälkeen kristityillä ei ole pääsyä omiin rahoihinsa ja he menettävät kaikki oikeutensa niihin.

Eloonjäämismahdollisuudet ahdistuksen toisella puoliskolla ovat hyvin vähäiset. Evankeliset kristityt eivät ole osa pedon poliittisia, uskonnollisia ja taloudellisia rakenteita ja koska eivät hyväksy niitä, heidät leimataan kapinallisiksi, jotka tulee armotta pyydystää ja teloittaa. Riippumatta olosuhteista, uhkauksista tai vaatimuksista Jeesusta Kristusta ei milloinkaan saa kieltää eikä Antikristusta hyväksyä missään ominaisuudessaan.

Älä koskaan äläkä milloinkaan anna periksi minkäänlaiselle uhkailulle, kiristykselle tai lahjonnalle, niin että kavaltaisit muita kristittyjä paljastamalla heidän henkilöllisyytensä tai piilopaikkansa. Heidän kaikkien pitäisi yrittää pysyä elossa mahdollisimman kauan auttaakseen toisia tekemään rauhan Jumalan kanssa. Armoa osoitetaan yhä kaikille, jotka eivät ole menneet liittoon Antikristuksen kanssa. (Korostukset suomentajan)

Sivustolla www.bibleguidance.co.za on laaja valikoima artikkeleita ja kirjoja eskatologiasta (lopunajan tapahtumista). Suomennoksia tästä.

Seuraavat kirjat sisältävät selityksiä Antikristuksesta ja ahdistuksen ajasta:

• Ilmestyskirjan kaavio
• Biblical Prophecies
• The Day of the Lord – A Commentary on Revelation
• The Hour of Darkness – An Exposition of Revelation
• The Kingdom of Satan
• Israel – A Historical, Contemporary and Prophetic Perspective
• Prophetic Programme in the Seven Feasts of Israel