Älä unohda ikuisuutta!

Eternity Amnesia
7.6.2017 Jonathan C Brentner, suom. SK

Kun tänään luin Paul David Tripp’in hartaustekstiä koskien ”ikuisuuden unohtamista”, minua hämmästytti, kuinka hyvin hänen kommenttinsa auttavat meitä ymmärtämään hulluutta, jota näemme ympärillämme tämän päivän maailmassa ja valitettavasti myös jossakin määrin seurakunnassa.

Puhun Tripp’in hartauskirjan New Morning Mercies kesäkuun 7. päivän tekstistä, jonka luin uudelleen tänä aamuna. Koska hänen sanansa ovat niin osuvia ajalle jossa elämme, ja tarpeillemme Kristuksen seuraajina, niin salli minun jakaa jotakin siitä, mitä hän kirjoittaa:

”On murheellista, kuinka monet elävät jatkuvasti ikuisuuden unohtamisen skitsofreenisessa hulluudessa. Meidät luotiin elämään ikuisessa suhteessa ikuiseen Jumalaan ikuisesti. Meidät tarkoitettiin elämään perustuen näkemykseen, että elämä on pitkä. Meidät tehtiin elämään toinen silmä kiinnitettynä nykyhetkeen ja toinen ikuisuuteen. Sinä ja minä emme kerta kaikkiaan osaa elää, koska meidät pantiin yhteen elämään ilman ikuisuusnäkökulmaa. Niin monet kuitenkin yrittävät. He asettavat kaikki toiveensa ja unelmansa ”tässä ja nyt” -tilanteisiin, paikkoihin, omistuksiin, asemiin ja päivittäisen elämänsä ihmisiin. … He vaativat, että pahasti särkynyt maailma antaa, mitä se ei koskaan voisi antaa ehjänäkään. …”

”Ikuisuuden amnesiasi tekee sinusta epärealistisen odottavan, kiusauksille haavoittuvan, aivan liian ajetun (driven), riippuvaisen ihmisistä ja asioista, jotka tuottavat sinulle vain pettymystä ja valitettavasti alttiin epäilemään Jumalan hyvyyttä. Tulevan ikuisuuden tunnustaminen sallii sinun olla realistinen olematta toivoton ja toiveikas, kun asiat ympärilläsi eivät rohkaise juuri toivomaan.”

”Ja Raamattu tekee selväksi – tämä maailma ei ole paratiisi eikä tule olemaan. Sen sijaan tämä hetki on valmistautumisen aika paratiisia varten, joka on tuleva. …”

”Todisteet ovat selvät – elämään täytyy kuulua enemmän kuin tämä. Tämä särkynyt synnin arpeuttama sotku ei voi olla kaikki. Ja Raamattu tekee selväksi – tämä ei ole paratiisi eikä tule olemaan. Sen sijaan tämä hetki on valmistautumisen aika tulevaa paratiisia varten, jossa kaikki, minkä synti on särkenyt, täysin ennallistetaan sellaiseksi, kuin Jumala alun perin tarkoitti sen olevan.”

Tri. Tripp esittää tämän läpitunkevan kysymyksen: ”Koetko skitsofreniaa siksi, että ikuisuus on lähtemättömästi kytketty sydämeesi, mutta elät, kuin tämä hetki olisi kaikki, mitä on?”

Hänen kommenttinsa ovat tiivistelmä motivaatiostani kirjoittaa. Kirjoitan muistuttaakseni itseäni ja toisia, että tämä elämä ei ole kaikki, mitä on. Pyrin kiinnittämään Kristuksen seuraajien huomion pois arjen raadannasta siihen kunniakkaaseen ikuisuuteen, joka heitä odottaa. Niille, jotka eivät lepää luottamuksessa Jeesukseen saadakseen syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän, haluni on, että he löytävät todellisen elämän ja toivon Kristuksessa ja yksin Hänessä.

Minulla on kyllä vahvoja mielipiteitä koskien Jeesuksen paluun ajoitusta seurakunnalleen, mutta ensisijainen huoleni on, ettemme asettaisi toivoamme tämän maan ohikiitäviin asioihin, vaan katsoisimme Jeesuksen paluuseen ja edessämme olevaan iloon. Tiedän, kuinka helppoa on luiskahtaa tämän elämän asioihin perustuvaan toivoon samalla unohtaen ihanat ja loistavat lupaukset edessämme olevasta elämästä ikuisuudessa.

Eikö se raivo ja viha, jota monesti somessa näemme, olekin seuraus siitä, että ihminen asettaa kaiken toivonsa ikuisuuden asemesta tämän elämän asioihin?

Se, mitä näen, surettaa minua niin, koska se osoittaa paratiisin kaipuuseen tässä elämässä, mikä ei koskaan toteudu ja paljastaa kaiken toivon puuttumisen lyhyen täällä viipymisemme tuolla puolella. Kestävä ja ikuinen toivomme lepää yksin Jeesuksessa ja Hänen lupauksessaan palata meille viemään meidät olemaan ikuisesti kanssaan.

Kuka muu, kuin Jeesus voisi tarkasti ennustaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa tarkan ajoituksen?

Jeesuksen ylösnousemus varmistaa Hänen lupauksensa. Kuka muu, kuin Jeesus voisi tarkasti ennustaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa tarkan ajoituksen? Ja jos Hänen sanansa ovat niin tarkat, niin voimme ehdottomasti luottaa Hänen varoituksiinsa tulevasta ahdistuksesta, Hänen lupaukseensa palata seurakunnalleen ja Hänen elävään kuvaukseensa paluustaan maan päälle ahdistuksen jälkeen.

Jos unohdan ikuisuutta koskevan, niin tämä elämä saa pelottavan ulottuvuuden (ja jään koukkuun tekemään kommentteja Facebookissa, sellaisia, joita myöhemmin kadun).

Toisaalta varma iankaikkisuustoivo on se, joka on saanut aikaan niin paljon paranemista sielussani menneisyyden haavoista ja pitää minut iloisena ponnistellessani eteenpäin huolimatta tämän elämän kivuista ja huolimatta politiikan muuttuvista tuulista.

Salli minun päättää toistamalla tri. Tripp’in kysymys (joka muuten vuosi sitten antoi nimen tälle blogille): ”Koetko skitsofreniaa siksi, että ikuisuus on lähtemättömästi kytketty sydämeesi, mutta elät, kuin tämä hetki olisi kaikki, mitä on?”

Maranata! Tule pian Herra Jeesus!