Esiintuleva Kirkko rakastaa juomista

Tämä artikkeli on tavallaan kaksiosainen. Aluksi kirjoittaja kertoo Esiintuleva kirkko -liikkeen (Emerging Church) erikoisesta suhteesta alkoholijuomiin. Erään määritelmän mukaan kyseisen liikkeen nimi on ”liukas nimitys liukkaalle liikkeelle, joka on niin sirpaleinen ja vaihteleva, että sen määritteleminen on kuin yrittäisi naulata hyytelöä seinälle”. Artikkelin suomentajan mukaan ”kyseessä ei ole mikään virallinen kirkkokunta tai uskonsuunta, vaan postmoderni virtaus, joka pyrkii vaikuttamaan kaikissa suunnissa”. Esimerkiksi hiljattain helluntaiseurakuntien syyspäivillä oli pääpuhujana John Burke, joka on Yhdysvaltain tunnetuimpia Esiintulevan liikehdinnän edustajia.

Artikkelin loppuosassa kirjoittaja osoittaa hyvin ja raamatullisesti, miksi alkoholi ei kuulu kristitylle.

---

 

The Emerging Church Loves to Drink
November 12, 2013, David Cloud, Way of Life Literature, P.O. Box 610368,
Port Huron, MI 48061 866-295-4143, fbns@wayoflife.org, suom. SK

Seuraava on laajennettu kirjastamme WHAT IS THE EMERGING CHURCH (Mikä on esiintuleva kirkko?)

Luettuani noin 80 kirjaa esiintulevan kirkon kirjoittajilta muutaman viime kuukauden aikana, olen ollut otettu siitä tosiasiasta, että he rakastavat juomista.

Esimerkiksi kirja Listening to the beliefs of Emerging Churches: Five Perspectives (Kuunnellen Esiintulevien kirkkojen uskomuksia: Viisi näkökulmaa) sisältää kymmeniä viittauksia juomisen iloihin. Kirjoittajat ovat Karen Ward, Mark Driscoll, John Burke, Dan Kimball ja Doug Pagitt. He tapaavat baareissa ja kapakoissa teologisten keskustelujen merkeissä. He vaihtavat keskenään oluen valmistusmenetelmiä.

Jotkut Spirit Garage’n (suomeksi Hengen talli) jäsenet tapaavat irlantilaisessa baarissa Minneapolis’in keskustassa keskiviikkoisin viikoittaisen teologisen pubin merkeissä, joka on sekoitus raamatullista keskustelua ja olutta (”Hip New Churches Pray to a Different Drummer, Trendikkäät uudet kirkot rukoilevat erilaista rumpalia”, New York Times, Feb. 18, 2004). Mars Hill -seurakunta perustaa ”samppanjabaarin” uudenvuoden juhlissaan ja osallistujia muistutetaan tuomaan henkilöllisyyskorttinsa, jotta voivat nauttia sitä kuplivaa. Mars Hill’illä on myös ”oluenpanon oppitunteja” miehille.

Riverview Community -seurakunnalla Michigan’in Holt’issa on RiverBrew -ilta (brew = sahti, olut), jossa on kotitekoista olutta ja uskonnollista keskustelua. Työn johtaja, Brett Maxwell sanoo: ”Joitakin pelottaa kävellä kirkkoon, kun eivät ole koskaan olleet siellä, mutta jos ystävä kutsuu heitä hengailemaan, ottamaan pari olutta ja hengailemaan muutamien kaverien kanssa seurakunnasta, niin se on paljon vähemmän pelottavaa” (”Holt Ministry Celebrates Its Love of God and Beer, HM juhlii rakkauttaan Jumalaan ja olueen”, Lansing State Journal, Feb. 29, 2008). Kun häneltä kysyy, mitä Jeesus joisi, Maxwell vastaa: ”Uskon, että hän istuisi ihmisten kanssa baarissa ja joisi, mitä he juovat ja olisi iloinen tehdessään niin.”

Seurakunta nimeltä Journey (Matka) Missouri’n St. Louis’issa isännöi piiriä nimeltä ”Theology at the Bottleworks” (Teologiaa pullojen parissa), jossa osallistujat ottavat olutta ja keskustelevat poliittisista ja hengellisistä aiheista, kuten naisten roolista yhteiskunnassa, lakijärjestelmästä tai eläinten oikeuksista (”Brewing Battle Missouri Baptists frown on beer as evangelistic hook, Oluttaiston Missourilaiset baptistit paheksuvat olutta evankeliumin koukkuna”, Christianity Today, June 29, 2007).

Jim West on kirjoittanut kirjan ”Drinking with Calvin and Luther (Juoden Calvin’in ja Luther’in kanssa) edistämään ideaa, että alkoholijuomat ovat Jumalan lahja, ei vain jotakin sallittavaa, vaan juhlittavaa. Hän sanoo: ”He rellestivät (reveled) siitä Jumalan lahjana.”

Phyllis Tickle johtaa Beer and Bible (Olut ja Raamattu) -kokoontumisia Kudzu’lla (baari/grilli) Tennessee’n Memphis’issä. Tickle sanoo tällaisen toiminnan olevan ”täsmälleen sitä, missä uskonto menee tällä hetkellä” (”Seeking Spirituality Outside of Churches, Etsien hengellisyyttä kirkkojen ulkopuolelta”, Memphis Online, Sept. 8, 2008).

Osallistuja Doug Hardin sanoi, että hän kasvoi baptistina, mutta jätti sen 30 vuotta sitten, ”eikä nyt viihtyisi seurakunnan raamattupiirissä”. Toinen osallistuja sanoi, että hän tykkää pubityylistä, koska ”meidän ei tarvitse harrastaa uskontoa, kuten aina olemme tehneet sitä”.

Worship at the Water, (Perdido Bay’n metodistikirkon työmuoto, Jumalanpalvelus veden äärellä) kokoontuu sunnuntaisin Flora-Bama -hallissa, joka on pakkaus- ja osteribaari (Package and Oyster Bar) Floridan Perdido Key’ssä, kuuluisa bikinikilpailuistaan ja baaritappeluistaan. Ihmiset tulevat sisään uimapuvuissaan ja nauttivat raamattupiiristä Bloody Mary – tai viskidrinkkien kera. Jack de Jarnette, Perdido Bay’n yhdistetyn metodistikirkon pastori sanoo, että jos Jeesus palaisi maan päälle, hän todennäköisesti tulisi Flora Bama’lle (”Florida Church Mixes Bibles and Booze, Floridalainen kirkko sekoittaa Raamatut ja viinan”, The Blaze, Aug. 15, 2012).

Christ Church Connecticut’in Oxford’issa, isännöi viikottaista ”Beer, Bible and Brotherhood” (Olut, Raamattu ja veljeys) -kokoontumista paikallisessa baarissa. Pastori John Donnelly, siemailee Samuel Adams Boston -olutta, samalla kun vetää piiriä (”Pastor Drinks Beer in the Name of Jesus, Pastori siemailee olutta Jeesuksen nimessä”, Charisma News, Oct. 11, 2013).

Kesällä 2013 Moody Bible Institute lakkautti 127-vuotisen kieltonsa koskien opettajien ja henkilökunnan alkoholin ja tupakan käyttöä. Uusi korostus pyrkii luomaan ”hyvän luottamusympäristön, joka korostaa arvoja, ei sääntöjä”. (”Moody Bible Institute Drops”, Christianity Today, Sept. 20, 2013).

Mitä Raamattu sanoo?

On totta, että jotkut protestanttiset uskonpuhdistajat joivat alkoholijuomia, mutta he eivät ole meidän auktoriteettimme. He myös ”kastoivat” vauvoja ja hukuttivat baptisteja!

On totta, että Vanhassa Testamentissa on tapauksia, joissa Jumala salli kansansa Israelin juoda alkoholipitoista viiniä, mutta Vanhassa testamentissa on monia asioita, joita emme tänä päivänä harjoita.

Uskon, että kristittyjen tänä päivänä ei pitäisi juoda alkoholijuomia mm. kolmesta seuraavasta syystä ja olen vakuuttunut, että ne ovat yleisesti sovellettavia:

1. RAAMATTU VAROITTAA, ETTÄ VIINI JA VAHVAT JUOMAT ON PILKKAAJA JA PETTÄÄ IHMISET.

”Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee” (Snl. 20:1).

Sanoa, että alkoholijuomia voidaan käyttää kohtuullisesti, kuulostaa järkevältä, mutta hyvin harva juoppo, on koskaan aloittanut tarkoituksella tulla juopoksi. On eittämätön tosiasia, että ihminen, joka ei juo lainkaan, ei milloinkaan tule juovuksiin, eikä hänestä milloinkaan tule juomaria.

Kaikki esiintulevan kirkon siemailijat myöntävät, että Raamattu kieltää juopuneisuuden, mutta kaikki heidän puheensa juomisen ja oluen tekemisen iloista, ”Guinnesseista” ja ”keisarillisten tuoppien kierroksista”, saa minut miettimään, ovatko he joskus hiukan hiprakassa juomispuheissaan, ellei nyt ihan juovuksissa! Kuinka päihtynyt on oltava ollakseen juovuksissa? Tarvitseeko esiintulevien kirkkojen koskaan nimetä ”autokuskeja”?

En usko, että Nooalla oli tarkoitus juopua ja aiheuttaa niin paljon harmia pojanpojalleen, harmia, jolla on pysyviä seurauksia tähän päivään – mutta viini on pilkkaaja. Äidinpuoleinen isoisäni joi ennen pelastumistaan ja kun hurskas isoäitini meni naimisiin hänen kanssaan, hän vaati, ettei hän koskaan ottaisi tippaakaan viinaa ja se oli lupaus, jonka hän antoi. Mutta eräänä päivänä hän ja eräs toinen kirvesmies olivat tekemässä taloa ja se toinen kirvesmies puhui isosisän ottamaan vain siemauksen ”jäähdyttämään kieltä”. He molemmat olivat ympäri päissään ja päätyivät putkaan – ja isosisä oli sentään baptistikirkon diakoni! Hän katui katkerasti ja palautui ja sikäli kuin tiedetään, ei koskaan juonut tippaakaan, mutta se oli väkevä muistutus hänelle, että viini on pilkkaaja.

Alkoholi pystyy pettämään ja turmelemaan. Ihminen ei koskaan tiedä hallitseeko hän sitä, vai se häntä. Neuvo Snl. 20:1 sanoo minulle, että viisas ihminen pysyy siitä kokonaan erossa.

Seuraava on viisas lausunto vuodelta 1891 John G. Paton’ilta, joka oli lähetyssaarnaaja Uusilla Hebrideillä:

”Havainnoistani jo varhaisella iällä vakuutuin, että pelkät raittiusyhdistykset epäonnistuivat ja että täysraittius, Jumalan armon avulla, oli ainoa varma ehkäisy, kuten myös parannuskeino. Se, mikä oli kohtuutta yhdellä, oli juopumusta toisella ja kaikki juopot tulivat, ei niistä, jotka harjoittivat täysraittiutta, vaan niistä, jotka harjoittivat, tai yrittivät harjoittaa kohtuutta. Olin nähnyt kohtuuden miesten juovan viiniä liikaa juovien läsnä ollessa, enkä koskaan voinut nähdä, että he olisivat kokeneet itsensä syyttömiksi ja olin tuntenut pappeja ynnä muita, kerran vahvoja kohtuuden kannattajia, jotka putosivat tämän ns. kohtuuden läpi ja tulivat juomareiksi. Siksi minusta on koko elämäni ajan näyttänyt, että puheen ollen kaikenlaisista päihteistä, täysraittius niistä juomina on ainoa järkevä kohtuus ja niiden käyttö sallittakoon yksinomaan lääkkeinä ja silloinkin vain äärimmäisellä varovaisuudella, koska ne ovat petollisia ja vahingollisia myrkkyjä, alentavinta ja turmelevinta lajia.”

Ajattele myös seuraavaa todistusta, jonka eräs lukija lähetti minulle tästä aiheesta:

”Veljet ja sisaret Kristuksessa! Minulla on ensikäden tieto siitä, mitä vain yhden ryypyn ottaminen voi tehdä perheelle. Isäni, ollessaan 15-vuotias, laitettiin hevosen selkään naapurin miehen taakse ja hän ratsasti läheiseen kaupunkiin ja otti ensimmäisen ryyppynsä. Siitä päivästä lähtien hän oli koukussa ja hänestä tuli lähes elinikäinen alkoholisti. Se kärsimys, jonka perheemme kävi läpi ja käy edelleen, on sanoin kuvaamaton. Isä vastaanotti Kristuksen 62-vuotiaana ja tuli täysraittiiksi. Hän ei voinut sietää alkoholistiystäviään, kun he pysähtyivät ja tarjosivat hänelle ryyppyä, kuten aina ennenkin. Johtuen hänen alkoholismistaan ja loukkaavista puheistaan, pikku siskoni ei toivu koskaan. Se on vaikuttanut perheeseemme hirveän haitallisella tavalla kaikki nämä vuodet. Vilpitön suositukseni on: ÄLÄ MILLOINKAAN KOSKE SIIHEN, sillä et tiedä, mitä ensimmäinen ryyppy tekee. Se on tavallaan kuin ensimmäinen kiusaus ottaa ensimmäinen puraisu omenasta paratiisissa. Alkoholin seurauksena miljoonat kodit ovat särkyneet ja tuhottu, sieluja helvetissä ja piinassa täällä maan päällä.”

Voivatko esiintulevat taata, että he ja heidän siemailukaverinsa eivät koskaan tule yhtään juovuksiin? Voivatko he taata, etteivät saata jotakuta kiusaukseen tulla alkoholistiksi? He eivät sitä voi, koska ”viini on pilkkaaja”.

2. RAAMATTU KEHOTTAA USKOVIA OLEMAAN OLEMATTA LOUKKAUKSEKSI MISSÄÄN.

”Älkää olko loukkaukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle. Minäkin yritän kaikessa kelvata kaikille. En etsi omaa hyötyäni vaan monien, että he pelastuisivat.” (1. Kor. 10:32-33. Raamattu Kansalle).

Itse jätin tupakoimisen muutaman kuukauden kuluttua pelastumisestani ja se ei tapahtunut siksi, että olisin ajatellut sen olevan väärin, tai että olisin ollut huolestunut terveydestäni; se johtui siitä, että tiesin sen voivan loukata toisia. Halusin todistukseni olevan puhdas loukkauksesta, jotta Jumala käyttäisi minua ja minulla olisi ikuista hedelmää palveluksestani Herralle. En halunnut, että todistaessani jollekin hän ehkä ei huomioisi minua, tai häiriintyisi, kun näkisi savukepakkauksen taskussani.

Jos tämä on totta tupakoinnin suhteen, niin se on vielä enemmän totta alkoholijuomien juomisen suhteen. On tosiasia, että monet uskomattomat ajattelevat, että uskovan ei pitäisi juoda. Heillä on korkeammat normit kristityille, kuin joillakin kristityillä itselleen.

Jo mahdollisuus, että joku voi loukkaantua minun juomisestani, pitäisi riittää uskovalle, että poistaa sen elämästään ja se mahdollisuus on hyvin suuri modernissa yhteiskunnassa. Paavali oli valmis lopettamaan lihan syömisen kokonaan tässä nykyisessä maailmassa, jos arveli jonkun siitä loukkaantuvan ja todistuksensa vahingoittuvan (1. Kor. 8:13) ja lihan syöminen on sentään täysin laillista. Kuinka paljon enemmän uskovan pitäisi olla valmis luopumaan alkoholijuomista, jotka ovat parhaimmillaan hyvin kyseenalaisia ja joilla on kyky itsessään aiheuttaa vahinkoa (mitä liha ei tee)!

3. RAAMATTU KÄSKEE USKOVAA KARTTAMAAN KAIKENKALTAISTA PAHAA (1. Tess. 5:22).

Se on kauaskantoinen kehotus. Alkoholijuomat ovat suuri paha ja kirous modernissa yhteiskunnassa. Ajattele autokolareita, tauteja, aviorikoksia, irstautta, avioeroja, laiminlyötyjä lapsia, pahoinpideltyjä vaimoja, rahan tuhlausta, pelaamista, jumalanpilkkaa, puhdasta typeryyttä. Katso olut- ja väkijuomamainoksia, kuinka ne aina pöyhistelevät aistillisuudella ja vastuuttomuudella. Tammikuussa 2005 kuninkaallinen lääkärikoulu (Royal College of Physicians) Englannissa varoitti, että Britannia kärsii alkoholiin liittyvien ongelmien epidemiasta, joka ruokkii väkivaltaa ja sairauksia kaikkialla maassa (The Telegraph, Jan. 3, 2005). Sama epidemia riehuu kaikkialla maailmassa.

Jos jokin yleensä näyttää pahalta tänä päivänä, niin se on alkoholijuomat ja Raamattu ei pelkästään ehdota, että kartamme kaikkea pahalta näyttävää; se käskee meitä tekemään niin!

On myös tärkeää ymmärtää, että on dramaattinen ero alkoholipitoisuudessa tämän päivän viinin ja Raamatun ajan viinin välillä. Seuraavat Norman Geisler’in ja Robert Stein’in lainaukset ovat artikkelista Focus in Missions, syyskuu 1986:

”Monet viiniä juovat kristityt tänä päivänä olettavat virheellisesti, että se, mitä Uusi Testamentti tarkoitti viinillä, on sama kuin tänä päivänä käytetty viini. Se kuitenkin on valhetta. Itseasiassa tämän päivän viini on raamatullisen määritelmän mukaan alkoholijuoma ja näin ollen kielletty Raamatussa. … Edes muinaiset pakanat eivät juoneet, mitä jotkut kristityt tänä päivänä juovat.” (Geisler).

”Kuluttaakseen saman määrän alkoholia, joka on tämän päivän kahdessa martinissa, henkilön olisi juotava yli 22 lasillista Raamatun ajan viiniä, joka sisälsi kolme osaa vettä ja yhden osan viiniä” (Stein).

Mitä tulee ideaan, että Jeesus teki ja joi alkoholipitoista viiniä, osoittaisin lukijalle seuraavaa edesmenneen Bruce Lackey’n artikkelia – Did Jesus Make Alcoholic Wine? (Tekikö Jeesus alkoholipitoista viiniä?)

copyright 2013, Way of Life Literature

• Receive these reports by email
• ”About” David Cloud
• http://www.wayoflife.org/

 

Read Full Post »

Nouseeko Peto Euroopassa?

Pedon nousuko? Uusi paine presidentin johtamaan voimakkaaseen
federalistiseen Eurooppaan

Rise Of The Beast? New Push For Powerful Federal Europe Led By President
BY PNW STAFF 22.9.2017, suom. SK

Euroopan Unionin pomo on kartoittanut reitin paljon voimakkaampaan kansakuntien superblokkiin (superbloc) kiistellyssä Unionin tilaa koskevassa puheessaan. Britannian lähtiessä ja maanosan talouden kasvaessa sen federalistit ovat nyt tarttumassa tilaisuuteen ajaa isoa harppausta eteenpäin.

Merkittävintä profetian tarkkailijoille on hänen kehotuksensa yhdistää EU:n kaksi presidentinvirkaa – Euroopan Komission, joka vastaa unionin päivittäisestä pyörittämisestä ja Euroopan Neuvoston, joka tuo yhteen kansalliset johtajat – yhdeksi viraksi, joka täytetään Euroopan laajuisten vaalien jälkeen.

”Ymmärtääkseen tehtävänsä haasteet ja jäsenvaltioidemme erilaisuuden tulevan presidentin pitäisi olla tavannut kansalaisia Helsingin kaupungintaloissa, kuten myös Ateenan aukioilla”, Juncker sanoi.

Yhden johtajan valintaa unionille on ehdotettu jo vuosia, mutta harvoin on sellaisen viran roolia ja vastuuta hahmoteltu. Tätä uutta johdon virkaa edistäisi myös sellainen, jonka Euroopan Komission presidentit näkevät uutena Euroopan puolustusliittona (European Defence Union), johon kaikki jäsenvaltiot liittyisivät – itseasiassa EU:n armeijana.

Useat jäsenvaltiot, Saksa ja Ranska etunenässä, ovat jo ottaneet lisääntyviä askelia yhdistämään tiettyjä yksiköitä, kääntämään puolustusrahoitusta suljetuille tileille ja luomaan uusia koordinoituja komentorakenteita. Ensimmäistä kertaa EU perusti viime maaliskuussa yhteisen sotilaskeskuksen.

Itse asiassa keskellä kasvavia Venäjän ja Pohjois-Korean välisiä jännitteitä Saksan ulkoministeri on ilmaissut toiveensa, että eurooppalaisesta supervaltiosta tulee maailmanlaajuinen toimija kansainvälisessä politiikassa. Ulkoministeri Sigmar Gabriel sanoi, että Euroopan on aika löytää ”oma äänensä” sen sijaan, että antaa USA:n sanella globaaleissa kysymyksissä, samalla kun maanosa väittelee keskenään.

Osa tuota yhdistettyä painetta näkee tilaisuuden Bulgarialle, Romanialle ja Kroatialle lopultakin tulla Schengenin rajattoman alueen jäseniksi, samalla kun Ukrainan presidentti ajaa välitöntä paikkaa EU:n pöydässä tulla unionin 28. jäseneksi. Se ulottaisi Brysselin vallan tuhansia kilometrejä Irlannista Venäjän rajoille.

Ukrainan presidentti Poroshenko vaati, että Ukraina tulee nähdä Euroopan Unionin ”uutena itäisenä rajana”, unionin, jonka hänen mukaansa pitäisi hyväksyä Junckerin näky ja tulla ”lähemmäksi”. Idean Euroopan integraatiosta täytyy päästä toiseen aaltoon.

Luoko tämä toinen aalto täysin yhtenäisen Euroopan, jolla voisi pian olla armeija kilpailemaan Yhdysvaltain armeijan kanssa koossa, pystyvyydessä ja yhtenäisyydessä? Brysselin byrokraatit eivät tykkäisi mistään enemmän.

Raamatunprofetian tarkkailijat ovat pitkään spekuloineet, että EU voisi edustaa lopullista ”Pedon” valtakuntaa, josta puhutaan Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa.

Mahdollisuudella uudeksi voimakkaammaksi/federalistisemmaksi Euroopaksi, jolla on yksi presidentti johtamassa sitä, on seuraamuksia, ei vain poliittisesti ja taloudellisesti, vaan myös profeetallisesti.

Yllättäen jopa The Economist -lehti tunnusti artikkelissaan Protestants, leaving Europe is a matter of eschatology (Protestanttien lähtö Euroopasta on eskatologinen kysymys), että tämä oli tärkeä tekijä joillekin protestanteille, jotka äänestivät Unionista lähtemistä. Nämä evankelikaalit uskoivat, että EU:hun jääminen asettaisi heidät vaaraan joutua lopulliseen Pedon maailmanvaltaan. Miksi he uskoivat tähän?

Raamattu puhuu useista eri pedoista. Kutakin käytetään vertauskuvallisesti antamaan ymmärrystä lopullisen maailmanvallan ja sen johtajan eri puolista ja yhdessä tutkittuina antavat meille paremman kuvan siitä, mitä odottaa viimeisinä päivinä.

Ilm. 13 puhuu pedosta seitsemässä ensimmäisessä jakeessaan. Toista petoa, nainen selässään, kuvailee Ilm. 17. Daniel 7 puhuu neljästä erillisestä pedosta viitaten ”pieneen sarveen”, joka ilmestyy neljännen pedon aikana. Myös Ilm. 13 kuvailee toista ”kaksisarvista petoa” alkaen jakeesta 11. Nämä julmat kuvat tulee ymmärtää myös neljästä eri metallista koostuvan jättiläismäisen ihmisen kuvan kontekstissa luvussa Daniel 2.

Liittyen useimpiin näistä kuvauksista tätä lopullista maailmanvaltaa kuvailemassa on luku 10; 10 varvasta, 10 päätä ja 10 sarvea. Kukin antaa meille erilaisen ymmärryksen, mutta kaikki viittaavat 10 kansakunnan liittoon, tai johtajiin, joita eräänä päivänä valvoo ”pieni sarvi”, Antikristus.

Nähtäväksi jää, kuinka luku 10 sopii tähän uuteen eurooppalaiseen paineeseen, mutta jotkut ovat ehdottaneet, että laajentuessaan Eurooppa tarvitsee pienemmän neuvoston auttamaan sen hallinnoimisessa. Euroopan kymmenen neuvosto, joka edustaa kansakuntien blokkia EU:n presidentille, on mielenkiintoinen mahdollisuus.

Tuleeko uusi voimakas ja karismaattinen johtaja esiin johtamaan Eurooppaa? Euroopan komission puheenjohtaja Juncker ajaa jo Euron levittämistä ei-eurooppalaisiin valtioihin. Se varmasti myös levittäisi yhteisen blokin taloudellista valtaa.

Emme tiedä, kuinka nämä ehdotukset lopulta menevät, mutta tiedämme kyllä, että lopulta tämä profetia tulee toteutumaan. Viimeaikaiset tapahtumat edustavat vakavia muutoksia tälle alueelle ja maailmalle. Se on alue, josta Raamatulla on paljon sanottavaa viimeisinä päivinä ja kannustamme sinua tutustumaan Danielin ja Ilmestyskirjan eri kohtiin, jotka paljastavat, miltä viimeinen maailmanvalta näyttää.

Useat profetia-asiantuntijat tuottivat hiljattain yhdessä uuden 10 tunnin DVD-sarjan nimeltä ”Decoding The Future”, joka kuljettaa sinut Ilmestyskirjan läpi luku luvulta. Tämä lähde varustaa sinut paremmalla ymmärryksellä siitä, kuinka nämä ”peto”-kohdat sopivat Ilmestyskirjan ja Raamatun itsensä kontekstiin.

Learn more about Decoding The Future here

 

 

Read Full Post »

Seuraava Manhattan-projekti ja uusi maailmanjärjestys

The Next Manhattan Project and the New World Order
By Britt Gillette, 17.9.2017, suom SK

[Wikipedia: Manhattan-projekti oli Yhdysvaltain käynnistämä toisen maailmansodan aikainen ohjelma, jonka tavoitteena oli kehittää ydinase. Tämä tavoite saavutettiin vain 27 kuukauden työn jälkeen.]

Syyskuun 11. päivänä 2017 Vladimir Putin puhui ryhmälle opiskelijoita Venäjän Jaroslavissa. Käsitellen tulevaisuutta Putin sanoi, että tekoälyn (artificial intelligence = AI) kehittäminen tuo esiin ”valtavia mahdollisuuksia ja uhkia, joita on vaikea ennustaa nyt” ja ”se, josta tulee johtaja tällä alalla, on oleva maailman hallitsija”.

Tämä on melkoinen lausunto yhdeltä maailman suurimmista valtioista johtajalta, mutta riippumatta siitä oletko samaa mieltä, tämä on tärkeä tarina. Itse asiassa sen pitäisi olla yksi suurimmista uutisotsikoista pitkiin aikoihin. Miksi sanon näin? Koska Vladimir Putin, Venäjän kiistämätön johtaja, mies, joka valvoo 7000 ydinkärkeä, esitti julkisen tunnustuksen, joka jäi huomaamatta lähes kaikilla uutiskanavilla maailmassa. Miksi? Koska Vladimir Putin sanoi, että molemminpuolinen varma tuho (mutual assured destruction = MAD) ei kestä ikuisesti.

MAD-teorian loppu

Vuodesta 1949 MAD on ollut kansainvälisen rauhan keskeinen säilyttäjä. Täydellisen tuhon pelko, idea, että kukaan ei voi voittaa sotaa kahden ydinvallan välillä, on kaikki, mikä on varjellut meitä kolmannesta maailmansodasta. Se kaikki on kuitenkin muuttumassa ja Putin tietää sen.

Eräänä päivänä uudet teknologiat jättävät MAD:in vanhentuneeksi. Tekoäly, nanoteknologia (molecular manufacturing), kvanttitietokoneet, uudet ohjuspuolustussysteemit ja muut teknologiat muuttavat radikaalisti vallan tasapainoa. Entä, jos kansakunta voi tehdä kyvyttömiksi vihollisen ohjukset ennen niiden laukaisemista? Tai vaikka ne laukaistaankin, niin mitä, jos he voivat ampua alas nuo ohjukset, ennen kuin ne saavuttavat maalinsa? Uusilla teknologioilla molemmat skenaariot ovat mahdollisia.

Sodat Irakissa ja Afganistanissa ovat antaneet maailmalle välähdyksen miehittämättömästä lennokkitekniikasta. Mitä tapahtuu, kun nuo lennokit tulevat pienemmiksi ja tehokkaammiksi? Mitä tapahtuu, kun mehiläisten ja moskiittojen kokoiset lennokkiparvet hyökkäävät tavanomaista armeijaa vastaan? Entä jos ne iskevät ydinkärkiin? Entä jos parvet pikkuisia vedenalaisia saavat kiinni ja tekevät kyvyttömiksi ydinsukellusveneitä? Uudet teknologiat mahdollistavat myös tällaiset skenaariot.

Mikä pahempaa, lukuisia muita uhkia voi syntyä, uhkia, joita emme ole vielä kuvitelleet. Kuten Putin sanoo, tekoäly ja siihen liittyvät teknologiat tuovat esiin ”valtavia mahdollisuuksia ja uhkia, joita on vaikea ennustaa nyt”. Tämä luontainen epävarmuus edelleen heikentää MAD:in tehokkuutta. Esimerkiksi, mitä tapahtuu, jos puolustusvoimat kaikkialla maailmassa päättävät laittaa kriittiset päätökset taistelukentällä tekoälyn varaan? Voisiko ei-inhimillinen äly sytyttää globaalin sodan? Se voisi ja vaikka ei sytyttäisikään, niin jo ajatus, että se voisi, vaikuttaa maailmanjohtajien tekemiin päätöksiin.

Mitä se merkitsee?

Sen myöntämisen lisäksi, että MAD menettää tehokkuutensa lähitulevaisuudessa, Putin teki toisen yhtä tärkeän myöntämisen. Hän sanoi, että se kansakunta, joka johtaa tätä teknologista vallankumousta ”hallitsee maailmaa”. Tämä ei ollut harkitsematon huomautus. Se oli sen julkinen tunnustaminen, minkä monet ovat tienneet jo pitkään.

Sillä kansakunnalla, joka ensimmäisenä kehittää tekoälyn ja nanoteknologian, on suunnaton sotilaallinen etu muuhun maailmaan nähden. MAD on vanhentunut ja johtavalla kansakunnalla on ylivoimaiset aseet. Tällä kansakunnalla on silloin kaksi mahdollisuutta. Se voi istua etumatkansa päällä, kunnes toiset saavat sen kiinni, tai se voi hyödyntää etumatkaansa muiden kansakuntien valloittamiseksi. Se tulee valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon. Kuinka voin olla siitä niin varma? Koska ensimmäinen vaihtoehto aiheuttaa epävakaan kilpavarustelun, joka todennäköisesti johtaa maailmanlaajuiseen tuhoon. Muista, että MAD ei ole enää voimassa ja MAD:in jälkeen aseet ovat vieläkin tehokkaampia, kuin ydinaseet.

On siis väistämätöntä, että johtava kansakunta käyttää etumatkaansa globaalin imperiumin perustamiseksi. Vladimir Putin tietää tämän. Siksi hän sanoi, että ”se, josta tulee johtaja tällä alalla, on maailman hallitsija”. Olen varma, että Putin kuvittelee voittavansa kilpailun ja perustavansa maailmanimperiumin itselleen, mutta riippumatta siitä, kuka voittaa, johtava kansakunta tekee saman johtopäätöksen – globaali hallitus on ainoa mahdollinen toimintatapa.

Mitä Raamattu sanoo

Ne, jotka tutkivat Raamatun profetiaa, ovat kauan tienneet, mitä Raamattu ennustaa lopunajoille. Raamattu sanoo, että globaali imperiumi tulee olemaan sellainen, joka hallitsee jokaista ihmistä maan päällä (Ilm. 13:7). Tämä imperiumi murskaa ja syö koko maailman (Dan. 7:23). Ja niin tehdessään se valvoo melkein jokaista inhimillisen elämän puolta – aina siihen pisteeseen, että päättää, ”kuka voi ostaa ja kuka myydä” (Ilm. 13:17).

Putinin mukaan johtaja tekoälyn alalla perustaa tämän globaalin imperiumin. Hän tietää sen. Ja toisetkin maailmanjohtajat tietävät sen. Älä yhtään epäile sitä, että tämä oli julkinen tunnustus käynnissä olevasta kilpailusta. Se on kilpailu maailman hallitusten kesken, kilpailu kehittää uusia MAD:in jälkeisiä teknologioita. Ja nämä teknologiat sisältävät enemmän kuin tekoälyn. Ne sisältävät nanoteknologian (molecular manufacturing), kvanttitietokoneet ym. teknologioita, joista useimmat eivät ole tietoisia. Tässä kilpailussa ei ole hopeamitalia. Toiseksi jäävät valtiot eivät saa mitään. Ensimmäinen valtio saa koko maailman. Se on melkoinen palkinto. Älä siis yhtään epäile, kilpailu on käynnissä.

Lopputulos on oleva globaali imperiumi (Ilm. 13:7) ja maailmanlaajuinen poliisivaltio, jolla on ennennäkemätön valta (Ilm. 13:17). Se on vain yksi ajanmerkki lisää. Jeesus on tulossa!

Britt Gillette is author of the free ebook Coming to Jesus: One Man’s Search for Truth and Life Purpose as well as Signs of the Second Coming: 11 Reasons Jesus Will Return in Our Lifetime. Receive his book 7 Signs of the End Times for free when you sign up for his monthly newsletter.

 

Read Full Post »

Ei ole mitään seitsenvuotista ahdistusta!

There Is No Seven Year Tribulation!
By Jack Kelley, suom. SK

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21).

Aina silloin tällöin joku kysyy minulta, että vaikka ennen ahdistusta -käsitys näyttää Raamatun kannalta järkevältä, he eivät voi hyväksyä sitä, koska Jeesus sanoi, että meillä olisi ahdistus tässä maailmassa ja sen täytyy merkitä, että seurakunta tulee käymään läpi ainakin ahdistuksen ensimmäisen osan. Näin sanoessaan he ajattelevat ensimmäistä 3½ vuoden jaksoa.

Selvittäkäämme tämä. Raamatussa ei ole yhtään mainintaa seitsenvuotisesta ahdistuksesta.

Strong’in sanakirjan mukaan näissä kahdessa kohdassa ahdistukseksi käännetty kreikan sana esiintyy Uudessa Testamentissa 45 kertaa ja niistä 21:ssä se on käännetty englannin sanalla tribulation ja myös em. kahdessa kohdassa. Se tulee juuriverbistä ”pusertaa” (press) kuten viinirypäleitä puserretaan. Vertauskuvallisesti käytettynä se voi tarkoittaa sortoa, ahdistusta, hätää, vaikeutta, tai vaivaa. Mutta vaikka ahdistus on sana, joka esiintyy näissä molemmissa jakeissa, niiden merkitys on täysin erilainen.

Mitä se merkitsee?

Jakeessa Joh. 16:33 Jeesus sanoo itseasiassa, että uskoon tuleminen ei tarkoita, että ongelmasi ovat ohi. Ongelmat ovat tämän maailman ominaispiirre ja niin kauan kuin olet siellä, sinulla on niitä. Hän on kuitenkin voittanut maailman ja uskon kautta Häneen sinäkin voitat.

Hän viittasi siihen, että johtuen uskosta meillä voi olla rauha jopa vaivan aikoina (Fil. 4:4-7). Ensiksi, koska tiedämme, että hän saa kaiken elämässämme vaikuttamaan parhaaksemme (Room. 8:28) ja toiseksi, koska eräänä päivänä tämä kaikki on ohi ja elämme ikuisessa rauhan ja onnen tilassa Hänen luonaan.

Siksi meidän pitäisi keskittyä siihen maailmaan eikä tähän (2. Kor. 4:16-18). Kun luet jakeen Joh. 16:33 kontekstissaan, voit nähdä, että se on tarkoitettu koko seurakunta-ajalle ja käsittelee yksilöitä ja itse kunkin elämää.

Eri asia

Matteus 24:21 on kuitenkin kokonaan eri asia. Ennen kaikkea se koskee tiettyä ajanjaksoa, joka alkaa hävityksen kauhistuksen (Matt. 24:15) jälkeen ja loppuu juuri ennen toista tulemusta (Matt. 24:29). Jeesus varusti sanan ahdistus etuliitteellä ”suuri” sanoen, että mitään sen kaltaista ei ole koskaan tapahtunut maailmanhistoriassa eikä koskaan tule tapahtumaan uudelleen. Muista viittauksista tiedämme, että Suuri Ahdistus tulee kestämään 3½ vuotta ja on paljon ankarampi, kuin kukaan voi kuvitellakaan. Niin ankara, että ellei Herra palaisi lopettamaan sitä, ainutkaan ihminen ei jäisi eloon (Matt. 24:22)

Raamattu tuntee kahdenlaista ahdistusta. Ensimmäinen on langenneen luomakuntamme yleinen tila. Vaikeudet, sairaudet, vaino ja muunlainen epäoikeudenmukainen kohtelu ja yleinen epävarmuus luonnehtivat maailmaamme. Nämä ihmisen elämän tosiasiat ovat suuremmassa tai pienemmässä määrässä vaikuttaneet kaikkiin ihmisolentoihin kautta ihmisen aikakauden. Tämä on se ahdistus, josta Jeesus puhuu jakeessa Joh. 16:33. Niistä 21 kerrasta, kun sana ahdistus esiintyy Uudessa Testamentissa (KJV), 16 esiintyy tässä kontekstissa.

Sitten siellä on Suuri Ahdistus, kolme ja puoli vuotta äärimmäisiä tuomioita, jotka lankeavat vain yhden sukupolven päälle, sen yhden, joka on elossa juuri ennen toista tulemusta. Tämä on jakeen Matteus 24:21 ja vain neljän muun jakeen fokus (Matt. 24:29, Mark. 13:24, Ilm. 2:22, Ilm. 7:14). Voit nähdä, että näiden kahden lajin ahdistuksen olosuhteet ovat hyvin erilaiset. Aina, kun sana ahdistus esiintyy, se viittaa toiseen näistä kahdesta lajista ja tiedät, mitä Raamattu tarkoittaa tarkastelemalla kontekstia, jossa sanaa on käytetty. Et kuitenkaan koskaan näe sitä käytettynä kuvailemaan seitsemää vuotta juuri ennen toista tulemusta.

Mistä se tuli?

Joten mistä sai alkunsa ajatus seitsenvuotisesta ahdistuksesta? No niin, ellei se tullut Jumalalta, sen oli tultava ihmiseltä. Tätä tutkiessani en pystynyt löytämään, kuka ensiksi opetti sitä, mutta uskon sen alkaneen aikoina, jolloin oppineimmatkaan tutkijat eivät ymmärtäneet, että Israel syntyisi uudelleen. He eivät myöskään ymmärtäneet, että armon aikakausi ei seurannut lain aikakautta, vaan ennemminkin keskeytti sen seitsemää vuotta ennen sen täyttymistä. Joten ei ollut mitään järkeä kutsua viimeisiä seitsemää vuotta niiden vanhatestamentillisella nimellä, Danielin 70. viikko, koska se olisi merkinnyt, että Israelin olisi herättävä kuolleista ja näyteltävä osaa lopun aikoina. Tämä on jotakin sellaista, jota useimmat tutkijat eivät uskoneet voivan tapahtua.

Silti oli seitsemän vuotta, jotka oli selitettävä. Viimeiset kolme ja puoli vuotta oli helppo selittää. Jeesus oli jo nimennyt ne Suureksi Ahdistukseksi (Matt. 24:21). Se jätti jäljelle vain ensimmäiset kolme ja puoli vuotta. Niitä on kutsuttu milloin synnytystuskien alkamiseksi, milloin vääräksi rauhaksi, milloin ahdistuksen jaksoksi, mutta lopulta tutkijat alkoivat virheellisesti kutsua koko seitsemän vuoden jaksoa ahdistukseksi ja jälkimmäistä puoliskoa Suureksi Ahdistukseksi. Koska tempaus tapahtuu ennen kuin seitsemän vuotta alkaa, se on myös saanut väärän nimen. Sen sijaan, että olisi pre–trib (ennen ahdistusta), se on todellisuudessa pre -70th Week (ennen 70. viikkoa).

Joten mikä on ongelma?

Muut saamani kysymykset koskevat tämän virheellisen tulkinnan vaikutusta. ”Miksi sillä on väliä?” he kysyvät. Sillä on väliä, koska se ei ole raamatullinen. Ja mikä pahempi, se on hämmentävä, kuten kysymykset, joita saan lopunajoista, osoittavat. Monet eivät tee eroa sanan ahdistus kahden käyttötavan välillä ja virheellisesti käyttävät jaetta Joh. 16:33 ja samanlaisia kohtia kieltämään pre–trib-tempauksen.

Esimerkiksi Apt. 14:21-22 on toinen kohta, jota joskus käytetään kyseenalaistamaan pre–trib-tempaus:

Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.”

Paavali ja Barnabas rohkaisivat uusia pakanauskovia säilyttämään uskon välittämättä vaikeuksista ja vainosta, joita he kohtasivat sanoen, että itseasiassa juuri sitä heidän pitäisi odottaakin uskonsa tunnustamisen seurauksena. Kun luemme kristittyjen nykyisestä ahdingosta sellaisissa paikoissa kuin Intia, Indonesia ja Kiina, niin se osoittaa meille, että nämä asiat jatkuvat edelleen maailmassa. Jopa Amerikassa alamme tottua näkemään hallituksen tekevän asioita, jotka perustuslaki kieltää: kristittyjen vainoa ja muiden uskontojen edistämistä. Mutta kuten Paavalin aikana tällä ei ole mitään tekemistä Suuren Ahdistuksen kanssa ja se liittyy kokonaan uskonnolliseen vainoon.

Viittaaminen Danielin 70. viikkoon (joka koskee Israelia) ahdistuksena (joka on maailmanlaajuinen), kätkee sen tosiasian, että Israel ja seurakunta eivät molemmat voi olla olemassa tuona aikana.

Tästä johtuen monet kristityt eivät ymmärrä, että Danielin 70. viikon aikana Jumalan huomio keskittyy Israeliin, sen Vanhan Liiton temppeleineen, eläinuhreineen, käskyjen ja kaikkien juutalaisuuksien pitämisineen. Kuinka voivat lain ja armon dispensaatiot olla olemassa samassa paikassa yhtä aikaa, kun nuo kaksi ovat teologisesti yhteensopimattomia? Kerrottakoon totuus, että tämä on ehkä pakottavin syy tempaukselle ennen 70. vuosiviikkoa (pre -70th Week rapture).

Mentyämme

Kohdassa Room. 11:25-27 Paavali sanoo, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, mutta sen jälkeen Israel pelastuu. Kreikan sana paatumukselle tarkoittaa myös sokeutta. Se on selvä osoitus, että Jumalan keskeneräinen työ Israelin kanssa ei pääty, ennenkuin hän on lopettanut seurakunnan kanssa. Tiedämme, että Hän ei lopeta meidän kanssamme ennen tempausta. Siihen saakka Israel pysyy ainakin osittain sokeana totuudelle, aivan kuten Jeesus varoitti jakeissa Luuk. 19:41-44.

Tätä näkemystä toistettiin Jerusalemin kokouksessa, kun Jaakob paljasti, että Jumala ensin ottaisi pakanoista kansan itselleen (seurakunnan) ja sen jälkeen kääntyisi jälleen Israelin puoleen (Apt. 15:13-18). Kreikan kielessä ottamiseksi käännetty sana tarkoittaa kirjaimellisesti ”ottaa viedäkseen pois” ja on vielä yksi lisäviittaus tempaukseen.

Näitä kahta Raamatun kohtaa ei käytetä laajalti pre–trib-tempauksen puolustamiseksi, koska ne puhuvat ennemmin teologiasta seurakunnan tempauksen takana, kuin itse tapahtumasta. Ne ovat kuitenkin äärimmäisen hyödylliset laittamaan puuttuvan Danielin viikko (Dan. 9:24-27) oikeaan perspektiiviinsä. Se on jäljellä olevat 7 vuotta Jumalan toimeksiannosta Israelille toteuttaa 6 tehtävää tulevaan valtakuntaan valmistautumisessa, kuten on hahmoteltu jakeessa Daniel 9:24:

”Seitsemänkymmentä viikkoa (seitsemänkymmentä seitsemää) on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy ja synti sinetillä lukitaan ja pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan.”

Alkukielen sanat seitsemänkymmentä seitsemää tarkoittaa seitsemääkymmentä vuosiviikkoa eli 490 vuotta. Jotkut näistä tehtävistä olivat ainakin osittain valmiit 483. vuotena ristiinnaulitsemisen aikana, mutta kun Israel hylkäsi Messiaan, se pysäytti kellon 7 vuotta ennen valmistumista jättäen loput tekemättömäksi. Nämä 7 vuotta on vielä saatava valmiiksi, mutta kuten Paavali ja Jaakob kumpikin täsmentävät, kello ei käynnisty, ennenkuin seurakunta katoaa. Tämä on se, mikä tekee seurakunnalle niin tärkeäksi, että tiedämme kaiken Danielin 70. viikosta. Se auttaa meitä ymmärtämään, miksi tempaus ei voi tapahtua sen minkään osan aikana.

Raamattu ei ole yleisluontoinen kirja; se on yksityiskohtien kirja. Nuo 7 vuotta puuttuvat ja niiden täytyy valmistua. Kun luet Raamattua kirjaimellisesti, kuten on tarkoitus, niin ei ole mitään järkisyytä, että ne voitaisiin sijoittaa historiaan. Ne ovat osa tulevaisuutta, eikä niitä kutsuta ahdistukseksi, vaan Danielin 70. viikoksi.

Read Full Post »

Antikristillisyys nousee – osa 1

ANTI-CHRISTIANITY ASCENDING – PART 1
1.8.2017 McMahon, T.A., suom. SK

Kun vuosia sitten aloin puhua profetiakonferensseissa, minua kiehtoi se, että paneelien kysymys- ja vastaus-osioissa oli aina muutamia Antikristukseen liittyviä kysymyksiä. Se oli hieman huolestuttavaa – luultavasti siksi, koska tiesin vähän tuosta lopunajan raamatullisesta hahmosta ja välitin vielä vähemmän. Siksi vältin lisätä tietämättömiä huomautuksiani ja yleensä annoin mikrofonin puhujalle minusta oikealle tai vasemmalle. Sitten tuli aika, jolloin se ei ollut vaihtoehto ja minun oli sanottava jotakin. Kun muistelen sitä, niin kommenttini oli jotakin, jota pidin terävältä kuulostavana, mutta todellisuudessa oli tietämättömyyttä, joka lähestyi typeryyttä so. jonkin sortin lepertelyä aiheesta: ”Miksi meidän pitäisi huolehtia Antikristuksesta, kun meidät uskovat temmataan, ennen kuin hän tulee maailmanlaajuiselle näyttämölle?” Tunnen ihmisiä, jotka tänä päivänä ajattelevat samoin, mutta minä luovuin tuosta väärinkäsityksestä varhaisessa vaiheessa ja seuraavassa kerron, miksi.

Raamattu on hyvin selvä Antikristusta koskevissa lausunnoissaan ja siinä, mitä hän tekee, johon kuuluu koko maailman pettäminen alistumaan hänelle, maailmantalouden valvonnan ottaminen, ennennäkemättömän sotilaallisen mahdin ilmaiseminen, yliluonnollisten voimien esitteleminen ja uskonnollisen systeemin perustaminen, johon kuuluu, että maailma kumartaa häntä. Etuoikeutettuina vuosinani työskennellessäni Dave Hunt’in kanssa hän käsitteli, kuten vain harvat, lisääntyvää luopumusta, joka vietteli kristikuntaa. Sitten aloin tajuta, että asiat, joihin hän viittasi (kuten hänen klassiseen DVD:hensä Beyond Seduction sisältyvä tieto) olivat siirtymässä suuntaan, joka huipentuisi ihmisen historiassa ennennäkemättömään tilaan. Kuten vahvistin kesäkuun 2017 TBC:n uutiskirjeessä, niin valikoidut uskonnolliset käsitykset, dogmit ja käytännöt, vaikka näyttävät suuresti eroavan toisistaan, ovat aina olleet yhteen juurtuneita ja suuntautuneet samaan päämäärään. Asenteeni koskien Antikristuksen ja hänen uskontonsa merkitystä muuttui tajutessani jotakin, jonka olisi pitänyt olla minulle selvää: kaikki, mikä aiheuttaa sen, että Antikristus pettää maailman ja viettelee kristikunnan, ei odota seurakunnan tempaukseen saakka vaikutustensa toteutumista. Nämä petokset palautuvat selkeästi Saatanan Eevan pettämiseen Genesiksen luvussa 3 ja ovat jatkuneet ja tulevat jatkumaan entistä voimakkaampina, kunnes huipentuvat ”kadotuksen lapsen” hallinnan aikana.

Ilmeisesti tempauksen on vielä tapahduttava. Luopumus kuitenkin ja sen vaikutus kristikuntaan epäilemättä kasvaa eksponentiaalisesti ja Raamattu ei anna mitään viitteitä, että vihollisen Antikristus-ohjelman hirveät vaikutukset laantuisivat, so. että maailmanlaajuinen herätys tai jonkinlainen kollektiivinen katumus tai uudistus muuttaisi asiat. Kuitenkin Jeesus kehottaa morsiantaan, eli seurakuntaa, puhuessaan seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjan luvuissa 1-3 antaen niille ohjeita, jotka, jos niitä noudatetaan, ovat tehokkaita Hänen kunniakseen ja heidän hedelmällisyydekseen. Luopumus ei voi estää niitä Kristuksen työmiehiä, jotka ovat lujia uskossa ja Pyhän Hengen valtuuttamia. Se ei tarkoita, etteikö hengellinen taistelu seuraisi aiheuttaen koettelemuksia ja ahdistuksia taistellessamme uskon jaloa taistelua, mutta olemalla kuuliaisia ja kestäviä Hänen armonsa avulla voimme tehdä sen, mitä Jumala auttaa meitä tekemään. Uskon, että tuloksena on monien niistä pelastaminen, jotka on petetty, ovatpa he kadotettujen joukossa, tai veljien ja sisarten Kristuksessa joukossa. Olemme nyt pelastusoperaation tilanteessa yrittäen saavuttaa totuudella ”jokaisen ihmisen”, jolla on ”korvat kuulla”; ja mitä tulee Kristuksen ruumiiseen: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Mark. 4:23; Ilm. 2:17).

Vaikka olen toisinaan muutamien viime vuosien aikana käsitellyt tulevan maailmanuskonnon tiettyjä puolia, niin on suuri rohkaisu, että on niitä, joita kunnioitan Herrassa ja jotka vahvistavat kirjoitukseni aiheesta. Yksi noista ystävistä kehotti minua lukemaan kirjan, jonka uskoi antavan lisärohkaisua. Sain sen ja luin. Käyttääkseni erästä Dave Hunt’in suosimaa ilmausta: ”Vau!” Se olisi epäilemättä ollut hänen reaktionsa. Kirja on jotakin, jota sanoisin ”esivahvistukseksi” (pre-confirmation), mikä tarkoittaa, että se vahvistaa sitä, mitä me olemme kuvailleet koskien luopumusta; kuitenkin tällä hämmästyttävällä erolla: Se kirjoitettiin vuonna 1898!

Kirjan nimi on Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict (Kristinusko ja antikristillisyys viimeisessä konfliktissaan). Tässä ja ensi kuun artikkelissa toivon voivani esittää joitakin kirjoittajan havaintoja ja raamatullisia arviointeja, jotka ovat aika kattavia ja ensikädessä koskevat 1800-luvun loppuvuosia. Silti käsitellyt asiat kuulostavat, kuin ne tapahtuisivat tänä päivänä, koska ne kaikki ovat osa vihollisen juonta perustaa Antikristuksen uskonto ja valtakunta. Kirjoittaja Samuel Andrews sanoo, ettei hänellä ole mitään erityistä profeetallista oivallusta. Hän vain tekee, mitä kehottaa kaikkia uskovia tekemään ja se on: etsikää Raamatusta sen profeetallista tietoa ja erottakaa asiat, jotka tapahtuvat omassa ajassamme. Hän haluaa uskovien olevan isaskarilaisten kaltaisia (1. Aik. 12:32), jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä.

Tämän arvo pitäisi olla selvä jokaiselle uskovalle. Andrews kirjoittaa: ”Meidän on tarkasteltava uudelleen menneisyyden profeetallisia ongelmia nykypäivän valossa. Kun Jumalan tarkoitus lähestyy toteutumistaan, niin ohikiitävät tapahtumat pyrkivät näyttämään tunnusmerkillisissä piirteissään tuon toteutumisen luonteen. Siksi meidän on tänään tunnustettava nykyajan uskonnolliset taipumukset ja tarkasteltava huolellisesti niiden vaikutusta ihmisen jumalalliseen päämäärään sellaisena, kuin se on tehty meille tiettäväksi Raamatussa. Niille, jotka uskovat, että Jumala, joka tietää lopun alusta saakka, on profeettojensa ja Poikansa kautta julistanut tämän päämäärän hahmotelman lastensa neuvoksi, tutkimuksemme on mitä mielenkiintoisin. Me kysymme: ’Mihin vaiheeseen Hänen toimiaan olemme tulleet? Mitkä ovat nykyajan uskonnolliset piirteet?’”

Hän jatkaa: ”Jättää huomiotta Antikristus, josta on varoitettu, merkitsee seurakunnalle itsensä saattamista puolustuskyvyttömäksi hänen tempuilleen, petoksilleen ja hyökkäyksilleen…. Mutta kaikille, jotka hyväksyvät Raamatun jumalallisen päämäärän ymmärrettävänä ilmoituksena, ensimmäinen tehtävämme on kysyä, mitä se meille opettaa. Pannen pois kaikki ennakkoluulot ja perustelemattomat uskomukset meidän täytyy kysyä, mitä Pyhä Henki, joka puhuu muinaisten profeettojen ja Herran ja Hänen apostoliensa kautta, on kertonut meille sen suuren konfliktin viimeisistä vaiheista, jota niin kauan on käyty maailmassa hyvän ja pahan välillä ja sen päänäyttelijöistä lopunaikana. Vain Raamatun valossa voimme täysin tuntea Antikristuksen luonteen ja työn; ja on elintärkeää, että kiinnitämme huomiomme tähän valoon…. On sanottava, että tämä mies ja hänen valtakuntansa eivät ole hetken sattumia; siihen on pitkä valmistava prosessi, kuten Herramme kohdalla, niin myös hänen. Hänen ilmestymiselleen on ’ajan täyttymys’ ja se ei ole ennen kuin antikristillinen hapatus on kyllästänyt kristikunnan.” (korostus lisätty)

Vaikka Andrews tunnistaa paljon siitä, mitä tuo ”hapatus” tuo mukanaan, hän korostaa seurakunnan sairaalloista hengellistä tilaa, mikä on alun perin sallinut tuon hapatuksen tulla sisään ja kyllästää Kristuksen ruumiin: ”Jos nyt kysymme tämän muutoksen syytä, sen syvintä juurta, niin löydämme sen Herran taivaasta puhutuista sanoista Efeson seurakunnalle – apostolisen ajan seurakunnan edustajalle: ’Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi’ (Ilm. 2:4). Tämä oli ensimmäinen askel lankeemuksessa. Kaikissa muissa suhteissa Herra kiittää seurakuntaa. Tarkastelkaamme huolellisesti tämän ensimmäisen alaspäin vievän askelen, ensimmäisen rakkauden menettämisen, merkitystä…. Rakkaus on kaiken todellisen hengellisen yhteyden ja kanssakäymisen side ja löytää täysimmän alansa seurakunnan suhteessa Päähänsä. Jos se loppuu, tulee vieraantuminen, ero (korostus lisätty). Jos seurakunta lakkaa olemasta yksi Pään kanssa rakkauden menettämisen kautta, sillä ei enää ole täyttä kanssakäymistä Hänen kanssaan, eikä se voi kasvaa Häneen kaikissa asioissa, eikä päästä Kristuksen täyteyden täyden iän määrään.” Hän lisää: ”Pankaamme nyt merkille, mitä Herra sanoi seurakunnan hengellisestä tilasta juuri ennen Hänen paluutaan. Se olisi suuren maailmallisuuden tila. ’Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus’ (Matt. 24:12).”

Heprealaiskirjeen toisessa luvussa me löydämme tämän varoituksen: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (jae 1). Andrews’in korostus siihen, että uskovat antavat rakkautensa Jeesukseen ”lipsua” (KJV: slip) tärkeänä osana vähenevää arvostelukykyään ja tottelemattomuuttaan Hänen käskyilleen, asettaa hänen kirjansa erilleen useimmista muista raamatullista erottamista painottavista kirjoista. Liiankin usein ne keskittyvät oireisiin (väärän opetuksen erikoisuuksiin) ja unohtavat perimmäisen syyn. Andrews tunnistaa syyn, joka aloittaa Jumalan Sanan totuudesta pois ajautumisen prosessin ja sitten kuvailee monia tuhoisia seurauksia, kun tuo virtaus on vaikuttanut seurakuntaan kautta historian ja varsinkin 1800-luvun lopulla.

Mitä sitten ovat muutamat noista seurauksista, joita hän pani merkille 120 vuotta sitten? Katsopa, tunnistatko mitään sukulaisuutta meidän aikamme harhaisiin uskomuksiin, käytäntöihin ja uskonnollisiin ja poliittisiin ohjelmiin.

Seuraavassa joitakin räikeitä asioita, joita hän käsittelee:

1. Lisääntyvä vihamielisyys raamatullista kristinuskoa kohtaan.
2. Luopumus, kun se kasvaa eksponentiaalisesti kristikunnassa.
3. [Kasvava] uskomus, että maailmanlaajuinen herätys on tulossa, maailma käännytetään ja kristikunta ottaa hallinnan Kristuksen paluun edellä.
4. Idea, että ”uusi aikakausi” on koittamassa panteismi tärkeimpänä oppinaan.
5. Opetus, että Jumala on kaikki ja kaikessa.
6. Toivo, että tiede lopulta paljastaa kaiken tiedon.
7. Uskomus, että maailma syntyi evoluution kautta.
8. Käsitys, että ihmiskunta on kehittymässä jumaluuteen.
9. Väite, että nämä väärät uskomukset yhdistävät ihmiskunnan.

Andrews kuvailee miten nämä käsitteet eivät olleet vain hänen aikansa uskonnollisten johtajien aluetta, vaan raivasivat tiensä alas massoihin filosofeilta ja tiedemiehiltä kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden, suosittujen novellistien, sanomalehtien ja trendikkäiden lehtien kautta.

Kirjoittajan lähestymistapa erottaa aikaansa oli melko yksinkertainen ja ainutlaatuinen, silti perustavanlaatuisesti raamatullinen. Hän osoittaa sitä, minkä Raamattu julistaa olevan historian huipentuma Jeesuksen Kristuksen paluun edellä. Tähän päämäärään kuuluu Antikristuksen valtakunnan perustaminen, jota seuraa sen täydellinen tuhoaminen. Andrews vetää Jumalan Sanasta laittomuuden ihmisen, jonka paljastetaan olevan demonien voimaannuttama petoksen ruumiillistuma, monet piirteet ja sitten yleistää nuo piirteet takaisin omaan aikaansa. Raamattu esimerkiksi kertoo, että Antikristus asettuu Jumalan temppeliin osoittaen olevansa Jumala ja että häntä tulee palvoa Jumalana (2. Tess. 2:4). Andrews osoittaa, että jotta maailma uskoisi ja hyväksyisi moisen idean, niin on oltava aikaisempi ja kenties pitkäaikainen valmistelu, joka edeltää tuota tapahtumaa. Sitten hän tarkastelee oman aikansa (118 vuotta sitten) väestöä nähdäkseen, josko ihmisen jumalallistaminen voisi olla järjen kannalta hyväksyttävää.

Hänen ei tarvitse katsoa kovin kauas. Idean perustaa edistettiin ilmeisesti kaikkialla. Unitaristit, transsendentalistit, Mary Baker Eddy’n kristillinen tiede (Christian Science) ja Helena Blavatsky’n teosofia levittivät sanaa. Innostus naturalismiin, sosialismiin, evoluutioon ja panteismiin torjuivat aggressiivisesti raamatullisen kristinuskon ja korottivat ihmiskuntaa eri medioiden kautta. Tuon ajan suositut kirjoittajat, kuten Thoreau, Emerson, ja Whitman, kaikki uskoivat ihmiskunnan jumaluuteen ja levittivät uskoaan. He omaksuivat paljon lukemistaan hindulaisuuden pyhistä teksteistä, joiden tänä päivänä tunnistamme olevan keskeisiä New Age -liikkeen uskomuksille ja käytännöille. Usko ihmiskunnan jumaluuteen oli Samuel Andrews’in ajan ”new age”-toivo. Hän toteaa: ”Filosofia ja tiede monissa huomattavissa edustajissaan ovat samaa mieltä, ettei ole mitään persoonallista Jumalaa, vaan vain universaali, persoonaton Henki eli Energia, josta kaikki olevainen on osa. Aineelliselta kannalta tämä on ateismia; hengelliseltä panteismia” (so. Jumala on kaikki ja kaikessa). Kun Andrews kuitenkin käyttää käsitettä ”new age” kaikkialla kirjassaan, hän tarkoittaa, että se on täydellinen muutos pois raamatullisesta kristinuskosta: ”Olemme tulleet uuteen aikakauteen (new age) ja uuden aikakauden täytyy tuoda mukanaan uusi uskonto, ei menneisyyden elvyttäminen; sellainen, joka perustuu uuteen käsitykseen Jumalasta, yksinkertainen, kokonaisvaltainen ja sopiva maailmanuskonnoksi.” Tuo ”uusi aikakausi” ja ”uusi uskonto” ruumiillistuu Antikristuksen uskonnossa.

Kirja Christianity and Antichristianity in Their Final Conflict oli aika kiistelty ja kirjoittaja puhui arvostelijoilleen kirjansa toisessa painoksessa. Jotkut vastustivat sellaista, jota pitivät Andrews’in teoksen yleisenä ”pessimistisenä sävynä” ja toiset olivat järkyttyneitä siitä, että hän maalasi kuvan ”maailmasta, joka tuli pahemmaksi eikä paremmaksi”. Hänen aikansa tunnustavat kristityt ja jotkut tosi uskovat olivat evoluutioajattelun lumoissa ja uskoivat ihmiskunnan kehittyvän ylöspäin. Näin ollen he eivät voineet ”löytää paikkaa millekään pahuuden ja Antikristuksen kehittymiselle”. Andrews’in vastaus: ”Kaikissa kysymyksissä koskien ihmiskunnan tulevaisuutta meidän täytyy joko kuvitella tämä tulevaisuus itsellemme, tai hyväksyä jumalallinen ilmoitus.” Ja se on ”jumalallinen ilmoitus”, Jumalan kirjoitettu Sana, joka määrää tämän kirjan kurssin.

Osassa 2 keräämme lisää oivalluksia tästä hämmästyttävästä kirjasta, joka kirjoitettiin yli 100 vuotta sitten ja silti kuulostaa, kuin olisi kirjoitettu tänään. Kaksi asiaa tulee mieleen, kun aloitan seuraavan artikkelin: 1) Jumalan profeetallinen Sana on ilmennyt ja ilmenee jokaiselle uskovien sukupolvelle hengelliseksi suojelukseksi ja niiden hedelmällisyydeksi, jotka lukevat sitä ja toimivat kuuliaisuudessa sen varoituksille. 2) On hyvin rohkaisevaa tietää, että aikaisemmat sukupolvet olivat tietoisia asioista, joiden näemme tapahtuvan tänä päivänä. Vain vastapuolen pelaajat ovat vaihtuneet, kuten myös luopumuksen lisääntyminen ja voima.

Toiveemme on voida ottaa uusi painos kirjasta Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict ja että se olisi saatavana syksyllä. Siihen yritykseen tarvitsemme sinun rukouksiasi.

TBC (The Berean Call)

Jatkuu artikkelissa Antikristillisyys nousee – osa 2.

Read Full Post »

Sukupuolen muutos? Vasta kun muutat ruumiisi jokaisen solun!

Aikana, jolloin kuulee uutisia, että mies on ensimmäistä kertaa raskaana Suomessa, on syytä palauttaa mieliin biologiset tosiseikat. Siitä kertoo seuraava artikkeli.

---

 

Sex change? Not unless you change every cell in your body!
By Pat Franklin 16.9.2017, suom. SK

Tykkää tai älä, tyttö on tyttö ja poika on poika. X tytölle ja Y pojalle ja sillä siisti. Toivottavasti tykkäät alkuperäisestä taideteoksestani!

Äitinä olen huomannut jotakin, jonka harvat näyttävät tänä päivänä tietävän. Poikavauvani kasvoi mieheksi ja tyttövauvani kasvoi naiseksi. Kun katsoin tiedettä tämän takana, huomasin, että jokaisella poikavauvalla on syntyessään XY-geeni ja se on Y, joka tekee hänet mieheksi. Jokaisella tyttövauvalla on XX-geeni ja se tekee hänet naiseksi. Vai niin. Se ei ole kovin vaikeaa, vai onko? Nuo geenit sattuvat olemaan käytännössä jokaisessa heidän ruumiinsa solussa! Kaikkialla heidän päänsä hiuksista varpaidensa kynsiin he ovat joko XY-poika tai XX-tyttö.

Kuningas Jeesus, joka on tulossa hallitsemaan tätä maailmaa rautaisella valtikalla, sanoi kerran: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi…” (Matt. 19:4).

Johtajamme eivät selvästikään ole lukeneet tätä lainkaan, tai ehkä unohtivat sen. Tai ehkä vain vielä kerran päättivät sylkeä jälleen Jumalan silmään.

Mutta Jeesushan on niin mukava; varmastikaan Hän ei välitä, jos mies muuttaa itsensä naiseksi, tai päinvastoin (engl. vice versa). Mielestäni operatiivinen sana tässä lauseessa on ”vice” (pahe). Hyvät ihmiset, on olemassa oikea ja väärä, hyvä ja paha. Kaikki synti on kapinaa Jumalaa vastaan ja on syntejä, jotka jättävät syntisen helvetin tuleen. Koko iankaikkisuudeksi.

Entä sukupuoli-identiteetti ja vastakkaisen sukupuolen kamppeisiin pukeutuminen (cross dressing)? Raamattu julistaa: ”Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi” (5. Moos. 22:5).

Minulle on sanottu, että olen vanhanaikainen, joten ehkä minulla sellainen geeni. Samalla olen kauhuissani. kun minun on kerrottava, että eräs peruskoulun opettaja täällä Englannissa kertoi meille, että viranomaiset ovat pyytäneet häntä selvittämään, kuinka hän aikoo esittää ”sukupuolten moninaisuutta” koskevat kysymykset valvonnassaan oleville viattomille lapsille. Sivilisaatiomme on nyt kyllä aivan ojan pohjalla rämpien alhaisimmassa viemärissä. Minun mielestäni alaspäin vievillä tikkailla ei ole alempaa puolaa.

Jeesus varoitti, että yhden Häneen uskovan lapsen vietteleminen tuomitsee tekijänsä niin kauheaan kohtaloon, että hänelle olisi parempi tulla heitetyksi myllynkivi kaulassa mereen. Se olisi hänelle parempi, kuin se, mitä Jumala tekee hänelle, koska kehtasi vietellä lapsen syntiin.

Ja juuri tätä opettajia pyydetään tekemään nyt – esittämään ”sukupuolinen moninaisuus” (gender diversity) vaihtoehtona lapsille. Saada heidät kiinnittämään puhtaan viattoman mielensä tuohon turmelukseen, mikä on jotain sellaista, joka normaaleissa olosuhteissa ei koskaan edes tulisi heidän mieleensä. Olisiko poika mieluummin tyttö? Ei ongelmaa!

Siinä on kuitenkin ongelma. Leikkaus ja hormonihoito eivät muuta soluja ruumiissa, jossa jokaisen ihmisen sukupuoli on huolellisesti koodattu X:n ja Y:n avulla. Identiteettimme on kirjoitettu geeneihimme.

Meidän on varmasti kuitenkin oltava suvaitsevaisia!

Ongelma on, että Jumala ei ole ollenkaan suvaitsevainen. Hän vihaa syntiä. Hän teki meidät miehiksi ja naisiksi. Hän antaa meille vapauden totella Häntä, tai olla tottelematta, mutta Hän on tuomion Jumala ja kun Tuomari istuu ja kirjat avataan, niin silloin ei ole mitään armoa niille, jotka hylkäävät Hänen Poikansa ja päättävät vaeltaa omaa typerää tietänsä.

”Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio” (Hepr. 9:27).

Tänä päivänä todelliset kristityt ovat lähes shokissa siitä tavasta, jolla maamme ovat menneet alas viemäriin, turmelukseen laskeutumisen nopeudesta, täydellisestä yhteiskunnan muutoksesta, niin että käytös, joka kerran oli rikollista, on nyt hyväksyttävää ja että jokainen, joka ei ole siitä samaa mieltä, on pahis.

Toisin sanoen, paha on nyt hyvää ja mikä kerran oli hyvää, on nyt pahaa. Musta on nyt valkoinen ja valkoinen on musta.

Mitä sitten Raamattu sanoo? ”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi…” (Jes. 5:20).

Onko mitään tietä takaisin? Meidän mielestämme ei, ainakaan maillemme. Olemme menneet liian pitkälle ja saamme kärsiä ankarat seuraukset.

Yksilöillä on kuitenkin vielä toivoa riippumatta siitä, kuinka syvälle suohon ovat vajonneet! Jeesus voi pelastaa vaikka mistä!

Riippumatta siitä, mitä olet tehnyt, rakas ystävä, Jeesus tarjoaa sinulle armon kätensä nyt, jos vain uskot ja luotat Häneen.

Apostoli Johannes kirjoitti tämän: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:8,9)

Rakas ystävä, etkö tahtoisi tehdä sen nyt heti? En koskaan unohda sitä iltaa, kun tein sen yksin huoneessani polvillani ja kerroin Jeesukselle uskovani Häneen ja pyysin Häntä antamaan anteeksi hirveät syntini nimeten jokaisen synnin, kun niitä tuli mieleeni.

Jumala vastaa aina sellaiseen rukoukseen; se oli koko syy siihen, että Jeesus kuoli ja vuodatti verensä uhrina, jotta syntimme voitaisiin antaa anteeksi. Hän haluaa, että tulet Hänen tykönsä. Hän haluaa antaa anteeksi syntisi ja antaa sinulle uuden elämän.

Hän sanoi: ”…sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37).

Ja myös: ”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:40).

Ja: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Todellisten kristittyjen (toisin kuin väärien) on puolustettava Jeesusta ja totuutta, vaikka se merkitsisi työpaikan menetystä tai vankilaan joutumista. Hänhän on Jumalan Poika ja Hän sanoi, että jos tunnustat Hänet nyt, kun se ehkä on vaikeaa, Hän tunnustaa sinut enkelien edessä taivaassa. (Luuk. 12:8)

Pelottaako? No niin, Kuningasten Kuningas sanoi: ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.” (Luuk. 12:4,5)

Onkohan tämä ”viha-artikkeli”? Ei mitenkään. Jos näkee jonkun olevan matkalla kurjuuteen ja onnettomuuteen, niin ei ole vihaa varoittaa häntä. Se ystävällisintä, mitä voi tehdä. Sinua on varoitettu.

Hyvät ystävät, on aika ratkaista missä seisomme. Jos Jeesus on Jumala (ja Hän on), niin seuraa Häntä!

 

Read Full Post »

Taivasmatkailukirjat ovat huonoja

Heaven tourism books are bad
By Elizabeth Prata 14.1.2016, suom. SK

”Taivasmatkailu” on sana, jonka käsitykseni mukaan keksi blogisti Tim Challies, ja jonka opettaja ja luennoitsija Justin Peters otti ja käyttää usein. Se on sana, joka osoittaa, että henkilöllä on ollut jonkinlainen trauma, kuten autokolari tai lääketieteellinen ongelma, tai kenties hän oli epätoivoisessa tunnetilassa ja traumansa alitajuisessa osassa väitti käyneensä taivaassa.

”Palatessaan” hän muistaa väitetyn käyntinsä tai näkynsä ja kirjoittaa sen muistiin ja myöhemmin siitä tehdään kirja tai elokuva.

Mikään näistä käynneistä ei ole todellinen. Yksikään ihminen ei ole mennyt taivaaseen ja palannut (Joh. 3:13; 5. Moos. 30:12) lukuun ottamatta joitakin Raamatun mainitsemia henkilöitä, kuten Johannes, Paavali, Hesekiel tai Jesaja ja sen jälkeen kirjoittanut innoitettua tekstiä. John Gill’in Raamatun kommentaari sanoo jakeesta Joh. 3:13:

Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas… Vaikka Eenok ja Elia nousivatkin eivät kuitenkaan omalla voimallaan, eivätkä siinä mielessä kuin Herramme tarkoittaa; jonka merkitys on, ettei yksikään ihminen ole mennyt, eikä voi mennä ylös taivaaseen tuomaan sieltä tietoa jumalallisista ja taivaallisista asioista; jossa mielessä lausetta on käytetty jakeessa 5. Moos. 30:12.

John MacAthur sanoo saarnassaan jakeesta Joh. 3:13:

Joko hyväksyt, mitä Jeesus sanoo, tai olet hullu, koska sinä et voi nousta taivaaseen etkä löytää vastauksia kysymyksiisi.

Ja silti näitä kirjoja ilmestyy jatkuvasti. Se on osa demonista harhaa ja luopumusta, jota saatana, tämän maailman jumala, ujuttaa haavoittuviin, tietämättömiin ja onnettomiin.

Uusi kirja on ilmestynyt mieheltä nimeltä John Burke.

Hän kokosi ihmisten tarinoita ja kokemuksia vahvistaen ne tosiksi ja uskottaviksi ja sitten vertasi niitä Raamattuun. Itseasiassa hän väittää, että kokemuksen, vain koska se tapahtui ja jäljitteli jotakin pyhästä tekstistä, täytyy olla totta.

Takakannen tekstissä sanotaan: ”their experiences point to the heaven promised in the Bible” (heidän kokemuksensa osoittavat Raamatun lupaamaan taivaaseen). No niin, se on Raamattu, joka osoittaa taivaaseen ja itseasiassa, jos Raamattu sanoo jotakin mistä tahansa, niin se on ainoa uskottava sana, koska se tulee Jumalalta, joka ei voi valehdella.

Imagine Heaven: Near-Death Experiences, God’s Promises, and the Exhilarating Future That Awaits You (Suomeksi: Taivaan rajalla, Päivä Oy, 2017)

Burke osoittaa, kuinka tuhansien kuoleman rajalta selvinneiden – mukaan lukien lääkäreitä, professoreita, pankkien johtajia, kaikenikäisiä ihmisiä kaikista kulttuureista – yhteiset kokemukset osoittavat riemullista kuvaa, jonka Raamattu lupaa.

Tämä sykähdyttävä matka kuolemanjälkeiseen elämään saa sinusta tuntumaan, kuin olisit ollut siellä ja se muuttaa ikuisesti tavan, jolla katsot tulevaa elämää – ja tavan, kuinka elät elämääsi nyt. Huomaat, että taivas on vielä ihmeellisempi, kuin mitä koskaan olet kuvitellut.

Meidän pitäisi olla iloisia meitä odottavasta loistavasta tulevaisuudesta – ei vain siksi, että Burke sanoo niin. Meidän pitäisi olla iloisia loistavasta tulevaisuudestamme, joka ei perustu ihmisen hatariin kokemuksiin, vaan Raamatun ilmoittamaan Jumalan Sanaan. Nämä taivasmatkailukirjat, kuten edellä mainittu, sanovat sinulle nimenomaan näin: ”Älä välitä, mitä Jumala sanoo taivaasta. John Burke’n versio ilahduttaa sinua! Joe Schmoe’n tarina antaa sinulle todella potkua!” Rienausta.

Raamattu sanoo, että meidän ei pidä koskaan katsoa ensin kokemukseen, koska se voi olla erheellinen. Meidän tulee katsoa ensin Jumalan sanaan. Jopa apostolit, joilla oli etuoikeus nähdä Jeesus kirkastettuna Mooseksen ja Elian kanssa, sanoivat, etteivät saarnaa kokemustaan, vaan koettelevat kaikki Jumalan sanalla. Jos se oli apostolien lähestymistapa, miesten, jotka Herra valitsi viemään alkuperäistä sanomaansa ja olivat Hänen itsensä opettamia ja myöhemmin kirjoittivat Hänen sanansa Hengen innoittamina, niin he olisivat saarnanneet kokemustaan. Kukaan heistä ei kuitenkaan tehnyt niin.

Kuinka paljon tärkeämpää onkaan meille tänä päivänä noudattaa heidän käskyään ja välttää kokemuksemme saarnaamista? Vielä tähdellisempää on se, kuinka paljon ylpeämpää ja narsistisempaa on hyljätä heidän käskynsä ja tehdä sitä kuitenkin? (2. Piet. 1:20)

Älä saarnaa kokemustasi. Seuraavassa on katkelma esseestä, jonka on kirjoittanut tri. Bob Luginbill Louisville’n yliopistosta otsikolla Scripture versus Personal Experience (Raamattu vastaan henkilökohtainen kokemus). En ole perehtynyt kaikkeen tri. Luginbill’in opetukseen, mutta kaikki, mitä olen lukenut sivulta Scripture versus Personal Experience, on selitetty hyvin ja tarkasti Raamatusta.

Todellisuudessa se on tietysti Jumala, joka päättää miten ja milloin Hän ilmoittaa meille ja kuten Heprealaiskirje sanoo: ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut” (Hepr. 1:1-2). Joten se on Jeesus, joka on sanoma; ja Hän on ”Jumalan Sana” (Ilm. 9:13). Meillä on nyt koko kirjoitettu sana hänestä, joka on Elävä Sana ja se on se paikka, johon meidän tulee ohjata huomiomme, nimittäin pyhien kirjoitusten totuuteen. Ja me voimme varmasti tehdä sen, koska ei ainoastaan meillä kaikilla ole Raamattu, eikä ainoastaan Ruumis ole varustettu opettajilla, jotka voivat valaista sitä meille, vaan meillä kaikilla on myös Pyhä Henki asumassa meissä valaistukseksi ja Hän on ”juuri se Kristuksen Mieli”.

Varmasti oli Jumalan kannalta järkevää puhua suoraan vaikkapa Eenokille, ennen kuin Raamattua oli missään muodossa. Mutta jos Hän tänä päivänä todella kommunikoisi uskovien kanssa suoraan suullisesti, niin eikö se vähentäisi Raamatun arvovaltaa ja kaikkien pastori-opettajien ja itseasiassa kaiken arvovaltaa, mitä joku muu voisi sanoa, tai on sanonut, paitsi tuon erityisen henkilön – koska tuo henkilö, jolla on tämä erityinen kanava saisi sen suoraan Jumalalta. Herra on kuitenkin perustanut seurakuntansa syystä ja se keskinäinen tuki, jota annamme toisillemme totuuden oppimiseksi, on hyvin suuri osa siitä, mitä meidän on tarkoitus olla – tämä palvelu on suuri osa ikuisen palkintomme perusteista. Jos olisi olemassa suora kanava, emme tarvitsisi toisiamme paljonkaan.

En suosittele Burke’n taivasmatkailukirjaa, enkä mitään alla olevan panoraaman kirjoista, joista monet olen itse lukenut ja todennut epäraamatullisiksi. (Näistä kirjoista viisi on ilmestynyt suomeksi. Suom. huom.)

Mitä tulee taivaaseen, niin Raamattu on ainoa luotettava lähde. Kunnioita Jeesustamme, joka laskeutui kirkkauden asunnoistaan elämään ihmisenä kirotun maan kamaralla, otti vastaan meille tarkoitetun Jumalan vihan, kuoli hirvittävän nöyryyttävän kuoleman ja haudattiin lainahautaan. Hänen saarnaamisen ja opettamisen täyttämää elämäänsä ja sen jälkeisiä Hengen innoittamia tekstejä pitäisi kunnioittaa ensimmäisenä ja viimeisenä sanana. Jos mieluummin katsot taivasta Joe Schmoe’n silmin, etkä Hengen totuuden kautta, niin sinulla on vakava ongelma.

Lisää lukemista:

• LifeWay abandons heavenly visitation resources (LifeWay hylkää taivasvierailulähteet)
• A Justin Peters’in video-opetus: Heavenly Tourism (Taivasmatkailu)
• Tim Challies aiheesta Heaven Tourism

 

Read Full Post »