Naisetko pastoreita? Jumalan Sana sanoo selvästi EI

Alempana on Geri Ungureanin, nainen itsekin, artikkeli naispappeudesta. Mutta sitä ennen lyhyt johdanto aiheeseen.

Tutkimusten mukaan naispapit ovat mielipiteiltään selvästi liberaalimpia kuin miespapit. Kirkon tutkimuskeskuksen 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan naispapeista 68 % pitää itseään liberaaleina, kun vastaava luku miespuolisilla papeilla on 46 %. Vastaavasti itseään konservatiiveina miespapeista pitää 33 %, kun naispapeista perinteisen uskonkäsityksen omaavia on vain 13 %. Ja esimerkiksi Raamatun lukeminen on huomattavan vähäistä erityisesti nuorten liberaalimpien naispappien keskuudessa. Heistä Raamattua lukee useita kertoja viikossa tai päivittäisissä hartaushetkissään vain 28 %.

Tutkimuksen tekijä Kati Niemelä toteaakin, että naispapit muuttavat kirkkoa: ”Naiset tuovat painetta hyvin paljon. Naispapit ovat asenteiltaan selvästi miespappeja liberaalimpia ja avoimia muutokselle. Jos kirkko toimisi miespappien asenteiden mukaisesti, monikaan muutos ei olisi ollut mahdollinen. Ilman naispappeja esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen tuskin olisi kirkossa tullut aktiiviseen pohdintaan.” (Kirkko ja kaupunki 12.9.2011)

Ja kuten Rami Leskinen kirjoituksessaan osuvasti huomioi, niin kirkossa on merkittävästi sijaa saanut vihervasemmistolainen aatesuuntaus: ” Epäilemättä juuri heidän ponnistelujensa tuloksena saatiin ensin hyväksyttyä naispappeus vuonna 1986, sittemmin heidän tavoitteekseen on tullut koko kirkon politisointi, joka on näkynyt uusvasemmiston muotiteemojen kuten seksuaalivähemmistöjen ja ulkomaalaisten asioiden ajamisena. Tämä on luonnollisesti merkinnyt radikaalia muutosta kristinuskon perusopetuksissa ja moraalissa. … Naispappeuden hyväksymisen jälkeen kirkon modernisointi on vain kiihtynyt. Yhtenä selittäjänä saattaa olla se, että naispapeista suurin osa kannattaa vihreitä. Pappisliiton tekemä selvitys vuodelta 2002 vahvistaa, että vihreät ovat naispappien keskuudessa ylivoimaisesti suosituin puolue.”

Lue myös artikkelini Samaa sukupuolta olevien parien puolesta rukoileminen, jossa on kerrottu hieman taustaa, mitä yhteisiä tekijöitä on naispappeuden ja homoliittojen hyväksymisellä, ja mitä tapahtui ns. Ilkon seminaareissa, joissa naispappeutta ajettiin kuin käärmettä pyssyyn kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Tilanne Suomen ev.lut. kirkossa tällä hetkellä on, että naisten osuus papistosta on lähes puolet. Lähitulevaisuudessa naispappien määrä kasvaa suuremmaksi kuin miespappien, sillä teologian opiskelijoista yli 60 % on naisia. (Savon Sanomat 30.5.16). Mutta muistettakoon: sekä sekulaaristi ajattelevia että uskovia löytyy niin nais- kuin miespapeistakin. Jos on valittava seuraavista vaihtoehdoista, minkälaisen papin toimittamaan Jumalapalvelukseen osallistun, valitsen henkilökohtaisesti mieluummin Raamattuun pitäytyvän naispapin kuin liberaalin miespapin.

---

 

Women Pastors? The Word of God Clearly Says NO
By Geri Ungurean 15.9.2017, suom SK

Ei mene viikkoakaan, etten lukisi harhaisista ja luopioista opetuksista päälinjan kirkkokunnissa. Heitä opetetaan vihaamaan Israelia. Heitä opetetaan, että Jumalan Sana ei ole erehtymätön. Heitä opetetaan, että Jumala hyväksyy homouden täysin ja he jopa nimittävät homopastoreita seurakuntiinsa.

Kuten lukijani tietävät, niin en ole millään tavoin ”poliittisesti korrekti”. Se lausunto, jonka nyt aion esittää, tulee suututtamaan monet päälinjan kirkoissa. Minun täytyy sanoa totuus ja totuus on tämä: Päälinjan seurakunnat ovat täynnä naispastoreita ja minä uskon, että Jumalan Sana on hyvin selvä, että se ei ole Jumalan tahto. Seurakunnassa naisten ei pitäisi olla auktoriteettiasemassa miehiin nähden.

Kysymys: “Naispastoreita / -saarnaajia? Voiko nainen olla pastori tai saarnaaja?” (sivustolta gotquestions.org)

Vastaus: Tänä päivänä tuskin on kuumempaa väittelyn aihetta seurakunnassa, kuin kysymys siitä, voivatko naiset palvella pastoreina/saarnaajina. Siksi on hyvin tärkeää nähdä, että kysymys ei ole siitä, että miehet olisivat naisia vastaan. On naisia, jotka uskovat, että naisten ei pitäisi palvella pastoreina ja että Raamattu asettaa rajoituksia naisten papinviralle ja on miehiä, jotka uskovat, että naiset voivat palvella saarnaajina ja ettei naisten papinviralle ole mitään rajoituksia. Tässä ei ole kyse sovinismista eikä syrjinnästä. Kysymys on raamatullisesta tulkinnasta.

Jumalan Sana julistaa: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa” (1. Tim. 2:11-12). Seurakunnassa Jumala asettaa erilaisen roolin miehille ja naisille. Tämä on seurausta siitä, kuinka ihmiskunta luotiin ja siitä, kuinka synti tuli maailmaan (1. Tim. 2:13-14). Apostoli Paavalin kautta Jumala rajoittaa naisia palvelemasta rooleissa, joissa he opettaisivat tai heillä olisi hengellinen auktoriteetti miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina, johon ehdottomasti kuuluu heille saarnaaminen, heidän opettamisensa julkisesti ja hengellisen auktoriteetin harjoittaminen heidän ylitseen.

Tälle käsitykselle naisten pappisvirasta on monia vastaväitteitä. Eräs yleinen on, että Paavali rajoittaa naiset opettamasta, koska ensimmäisellä vuosisadalla naiset olivat tyypillisesti kouluttamattomia. Kohta 1. Tim. 2:11-14 ei kuitenkaan mainitse koulutuksellista asemaa. Jos koulutus oli edellytys palvelutyöhön, niin enemmistö Jeesuksen opetuslapsista ei olisi kelvannut. Toinen yleinen vastaväite on, että Paavali rajoitti vain Efeson naisia opettamasta miehiä (1. Tim. kirjoitettiin Timoteukselle, Efeson seurakunnan pastorille). Efeso tunnettiin Artemisin temppelistään ja naiset olivat auktoriteetteja tuossa pakanuuden haarassa – siksi tämän teorian mukaan Paavali reagoi vain Efeson epäjumalanpalvojien naisjohtoisia tapoja vastaan ja seurakunnan oli oltava erilainen. Ensimmäinen Timoteuskirje ei kuitenkaan missään mainitse Artemista eikä Paavali mainitse myöskään Artemisin palvojien normaalia käytäntöä syynä rajoituksiin kohdassa 1. Tim. 2:11-12.

Kolmas vastaväite on, että Paavali tarkoittaa vain aviomiehiä ja vaimoja, eikä miehiä ja naisia yleensä, Kreikan miestä ja naista tarkoittavat sanat luvussa 1. Tim. 2. saattoivat tarkoittaa aviomiehiä ja vaimoja; sanojen perusmerkitys on kuitenkin laajempi. Edelleen, samoja kreikan sanoja on käytetty jakeissa 8-10. Tuleeko vain aviomiesten kohottaa pyhät kädet rukouksessa ilman vihaa ja epäilystä (jae 8)? Tuleeko vain vaimojen pukeutua säädyllisesti, tehdä hyviä tekoja ja palvoa Jumalaa (jakeet 9-10)? Ei tietenkään. Jakeet 8-10 viittaavat selvästi kaikkiin miehiin ja naisiin, ei vain aviomiehiin ja vaimoihin. Kontekstissa ei ole mitään, joka osoittaisi, että jakeet 11-14 koskevat vain aviomiehiä ja vaimoja.

Vielä yksi vastaväite tälle naisten pastoreina palvelemisen tulkinnalle koskee naisia, joilla Raamatussa oli johtajan asema, erityisesti Mirjam, Debora ja Hulda Vanhassa Testamentissa. On totta, että nämä naiset olivat Jumalan valitsemia erityiseen palvelukseen Hänelle ja että he seisovat uskon, rohkeuden ja kyllä myös johdon malleina. Vanhan Testamentin naisten auktoriteetilla ei kuitenkaan ole merkitystä kysymykselle seurakunnan pastoreista. Uuden Testamentin kirjeet esittävät uuden paradigman (mallin) Jumalan kansalle – seurakunnan, Kristuksen ruumiin – ja tuo paradigma käsittää ainutlaatuisen auktoriteettirakenteen seurakunnalle, ei Israelin kansalle eikä millekään toiselle Vanhan Testamentin kokonaisuudelle.

Vastaavia perusteluja esitetään käyttäen Uuden Testamentin Priskillaa ja Foibea. Luvussa Apt. 18 Priskilla ja Akylas esitellään uskollisina Kristuksen palvelijoina. Priskillan nimi mainitaan ensin, ehkä osoituksena, että hän oli työssä merkittävämpi kuin miehensä. Opettivatko Priskilla ja hänen miehensä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin Apollokselle? Kyllä vain ja kodissaan he ”selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien” (Apt. 18:26). Sanooko Raamattu missään, että Priskilla paimensi seurakuntaa, tai opetti julkisesta, tai tuli pyhien seurakunnan hengelliseksi johtajaksi? Ei, sikäli kuin tiedämme, Priskilla ei osallistunut saarnatoimeen niin, että olisi toiminut vastoin 1. Tim. 2:11-14 ohjeita.

Jakeessa Room. 16:1 Foibe mainitaan seurakunnan ”palvelijana” (eli diakonina) ja saa kiitokset Paavalilta. Mutta kuten Priskillankin kohdalla, Raamattu ei missään sano, että Foibe olisi ollut paimen (pastor) tai miesten opettaja seurakunnassa. ”Taitava opettamaan” on annettu vaatimuksena vanhimmille, ei diakoneille (1. Tim. 3:1-13; Tiit. 1:6-9).

Kohdan 1. Tim. 2: 11-14 rakenne tekee täysin selväksi syyn, miksi naiset eivät voi olla pastoreita. Jae 13 alkaa sanalla ”sillä” antaen syyn Paavalin lausunnolle jakeissa 11-12. Miksi naisten ei pitäisi opettaa eikä olla miesten yläpuolella? Koska ”Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen” (jakeet 13-14). Jumala loi Aadamin ensin ja sitten Eevan olemaan ”apu” Aadamille. Luomisjärjestyksellä on yleinen sovellus perheessä (Ef. 5:22-23) ja seurakunnassa.

Se tosiasia, että Eeva petettiin, on annettu myös jakeessa 1. Tim 2:14 syyksi, että naiset eivät palvele pastoreina, eikä heillä ole hengellistä auktoriteettia miesten yli. Tämä ei tarkoita, että naiset olisivat herkkäuskoisia tai että he olisivat helpommin petettäviä kuin miehet. Jos naiset olisivat helpommin petettäviä, niin miksi heidän sallitaan opettaa lapsia (joita on helppo pettää) ja toisia naisia (jotka muka ovat helpommin petettäviä)? Teksti sanoo vain, että naisten ei tule opettaa miehiä eikä omata hengellistä auktoriteettia miesten yli, koska Eeva petettiin. Jumala on päättänyt antaa miehille ensisijaisen opetuksellisen auktoriteetin seurakunnassa.

Monet naiset loistavat vieraanvaraisuuden, laupeudentyön, opettamisen, evankelioimisen ja avustamisen lahjoissa. Paikallisseurakunnan palvelutyö on paljolti naisten varassa. Seurakunnan naisia ei ole rajoitettu julkisesti rukoilemasta tai profetoimasta (1. Kor. 11:5), vaan ainoastaan omimasta hengellistä opetuksellista auktoriteettia miesten yli. Raamattu ei missään rajoita naisia harjoittamasta Pyhän Hengen lahjoja (1. Kor. 12). Naiset, aivan kuten miehetkin, on kutsuttu palvelemaan toisia, osoittamaan Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23) ja julistamaan evankeliumia kadotetuille (Matt. 28:18-20; Apt. 1:8; 1. Piet. 3:15).

Jumala on määrännyt vain miehet palvelemaan seurakunnassa hengellisen opetuksellisen auktoriteetin asemissa. Ei siksi, että miehet välttämättä olisivat parempia opettajia, tai että naiset olisivat ala-arvoisia tai vähä-älyisempiä (mikä ei pidä paikkaansa). Se vain on se tapa, jolla Jumala suunnitteli seurakunnan toimivan. Miesten tulee asettaa esimerkki hengellisessä johdossa – elämällään ja sanoillaan. Naisten tulee ottaa vähemmän auktoritatiivinen rooli. Naisia kehotetaan opettamaan toisia naisia (Tiit. 2:3-5). Raamattu ei myöskään rajoita naisia opettamasta lapsia. Ainoa toiminto, jossa naisia rajoitetaan, on opettaminen, eli hengellisen auktoriteetin ottaminen miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina. Se ei tee naisia vähemmän tärkeiksi millään tavalla, vaan sen sijaan keskittää heidän palvelemistaan enemmän sopusointuun Jumalan suunnitelman ja Hänen heille suomansa armoituksen kanssa. – source

Pari vuotta sitten vierailimme mieheni kanssa eräässä baptistikirkossa. Olimme tavanneet pääpastorin ja todella tykkäsimme hänestä. Ainoa asia, joka oli pidätellyt meitä, oli, että se pastori asetti naisia pastoreiksi, ja vanhimmiston puheenjohtaja oli nainen.

Eräänä sunnuntaina me lopulta menimme siihen kirkkoon. Vauvan siunauksen aikana eräs naispastori antoi vanhemmille kirjan ”Jesus Calling” (Suomeksi: Jeesus kutsuu, Kuva ja Sana 2011, lue lisätietoa kirjasta) lahjaksi seurakunnalta. Minä saatoin tuskin pysyä penkissä. Halusin hypätä pystyyn ja huutaa EI!! Mieheni piti minua tiukasti kädestä. Hän ajattelee samalla tavalla kuin minäkin, mutta on yleensä kylmäpäisempi.

Meidän täytyy noudattaa Jumalan Sanaa

Jumala ei muutu. Hänen Sanansa ei muutu. Aika voi muuttua, mutta se ei tarkoita, että meidän tulisi pyrkiä saamaan asiat paremmin samaan ”vireeseen” ajan kanssa. Itseasiassa, kun asiat muuttuvat huonompaan suuntaan, meidän tulee vaikuttaa yhteiskuntaamme Jumalan muuttumattomalla Sanalla! Tämä on syy, miksi ”etsijäherkät” kirkot ovat niin vaarallisia.

Naisten rooli seurakunnassa

On selvää, ettei naisten pitäisi opettaa seurakunnassa. Vanhempien naisten tulee opettaa nuorempia rakastamaan miehiään. Naisia ei ole rajoitettu opettamasta lapsia seurakunnassa.

Olemme tasa-arvoisia Jumalan silmissä, mutta meillä on erilaiset roolit

Jumala ei halveksi naisia näillä opetuksilla Sanasta. Hän antaa selvästi ohjeen, kuinka haluaa seurakuntansa toimivan. Sana sanoo, että aivan kuin avioliitossa, niin naisen verho on mies ja miehen verho on Jeesus. Sana neuvoo miehiä rakastamaan vaimojaan, kuten Jeesus rakastaa seurakuntaa. Sana neuvoo naisia kunnioittamaan miehiään.

Jumala tietää parhaiten. Hän on Jumala EMMEKÄ me.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

grandmageri422@gmail.com

Articles may be found at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

Viimeisten päivien viimeiset

The Last of the Last Days
By Bill Perkins, 24.9.2017, suom. SK

Kymmenen päivänselvää merkkiä, että elämme viimeisten päivien viimeisiä.

Tänä päivänä asiat tapahtuvat niin nopeasti, että on hyödyllistä vain astua taaksepäin, hengähtää ja katsoa lukuisia Raamatun profetioita, jotka toteutuvat ympärillämme. Tässä on 10 tärkeää profetiaa, joiden pitäisi vakuuttaa jokainen, jolla on kaksikin aivosolua, että elämme ehdottomasti viimeisten päivien viimeisiä!

1) Israel taas kotimaassaan.

”Niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa” (Hes. 37:21).

Viimeisiä päiviä koskevat Raamatun profetiat alkavat ja loppuvat Israeliin. Ennen kuin Jumala kokosi Israelin takaisin kotimaahansa, useimmat viimeisten päivien profetiat eivät voineet alkaa toteutua. 1800-luvun lopulla lähes 2000-vuotisen maailmanlaajuisen hajotuksen jälkeen juutalaisia alkoi suodattua takaisin alkuperäiseen Jumalan antamaan maahansa. Vuonna 1917 toisen maailmansodan lopussa Balfour’in julistus antoi juutalaisille laillisen paluuoikeuden. Ja toukokuun 14. päivänä 1948 YK julisti Israelin itsenäiseksi valtioksi.

2) Israel on maailman ongelma.

”Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan” (Sak. 12:3).

Raamattu ei vain luvannut, että Israel palaisi Jumalan antamaan maahansa, vaan että tästä pikkuisesta kansakunnasta tulisi myös väkikivi maailmalle. Tuskin menee päivää, ettei Israel olisi uutisissa. Israelin väestö on noin 8 miljoonaa, arabeja on noin 450 miljoonaa.

Jokainen Amerikan hallinto siitä saakka, kun Israelista tuli valtio vuonna 1948, on yrittänyt ja epäonnistunut varmistaa kestävä rauha Lähi-idässä. Kansalliset uutiset kuolaavat jatkuvasti Israelia ja Lähi-itää koskevista ongelmista tehden Israelin ongelmaksi. Tämä johtaa lopulta siihen, että Ahdistuksen ajassa jokainen kansakunta maan päällä tulee Israelia vastaan. Seitsenvuotisen Ahdistuksen ajan lähestyessä loppuaan Antikristus tuo maailman armeijat yhteen ”tappamaan juutalaiset”. Heidän Messiaansa, Nasaretin Jeesus, kuitenkin palaa maan päälle ja pelastaa heidät tuholta.

3) Homoseksuaalinen perversio.

”Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin” (1. Moos. 19:5).

”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:37).

”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk. 17:28-30).

Raamattu sanoo, että tempausta edeltävät päivät ovat ”aivan kuten” päivät, ennen kuin Jumala tuhosi maan globaalilla vedenpaisumuksella ja myös aivan kuten päivät, ennen kuin Hän tuhosi Sodoman ja Gomorran. Yksi erikoisesti mainittu erottuva piirre oli laajalle levinnyt homouden synti. Tulevaisuudessa Jumala jälleen tuomitsee sen.

Tiedä se aina, että homous ON syntiä. Homot eivät ole syntyneet sellaisina, vaan he PÄÄTTIVÄT olla sellaisia. Niin kuin varas ei voi lopettaa varastamista ilman Jumalan suurempaa voimaa, niin myös homo/lesbo ei voi katua ja kääntyä synnistään ilman Jumalan voimaa. Murha, varastaminen, aviorikos, homous jne. OVAT selvästi määriteltyjä SYNNIKSI Jumalan Sanassa.

Jumala on se, joka määrittelee synnin, ei hallitus! Tänä päivänä homojen oikeudet saavat välitöntä huomiota poliittisesti korrektilta liikkeeltä tuomaan tämä perversio julkisuuteen normaalina, väärin rinnastaen heidän vaatimuksensa mustien oikeuksien ajamiseen 1960-luvulla.

Homojen oikeuksien vertaaminen kansalaisoikeuksiin ei kuitenkaan ole omenoiden vertaamista omeniin, koska homoseksuaalinen käytös on valinta ja musta ihonväri ei. Se tosiasia näyttää olevan retoriikalta kateissa, koska Jumalan antamat ja perustuslain suojelemat kristittyjen oikeudet heitetään ulos ikkunasta, samalla kun homoseksuaalinen perversio nostetaan ”normaaliin” asemaan.

4) Rahaton yhteiskunta.

”Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku” (Ilm. 13:16-17).

Hiljattainen tutkimus (1) kertoo, että vain 10 % amerikkalaisista kuljettaa aina mukanaan käteistä. Maailmanlaajuinen siirtyminen sähköiseen maksamiseen on ollut henkeäsalpaavaa. Jos pankkimme yllättäen jäädyttäisi tilimme, niin useimmat tämän artikkelin lukijoista olisivat syvissä vaikeuksissa. Pankkien ollessa nyt maailmanlaajuisesti sidoksissa toisiinsa emme selvästikään ole kovin kaukana siitä, jolloin yksi henkilö pystyy valvomaan kirjaimellisesti koko maailmaa. Ja juuri siihen me olemme menossa – vaiheeseen, jossa yhdellä henkilöllä on kaikkien maksutapahtumien täydellinen valvonta maan päällä.

5) Venäjän ja Iranin koalitio.

”Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta ja ennusta häntä vastaan” (Hes. 38:2).

”Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki. Persia, Etiopia ja Puut (Libya) ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla” (Hes. 38:4).

”Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, – mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni” (Hes. 38:8).

On hämmästyttävää, että Raamattu ennustaa, että Goog/Roos (nykyinen Venäjä) tulee hyökkäämään Israeliin pohjoisesta Persia (nykyinen Iran) yhtenä tärkeimmistä liittolaisistaan. Ei siis ole yllättävää, että tämän päivän Venäjä ja Iran ovat tulossa niin sotilaallisesti läheisiksi. Pidä myös mielessäsi, että em. profetiat, kirjoitetut 2700 vuotta sitten, osoittavat tämän ajan olevan sen jälkeen, kun Israel palaa maahansa viimeisinä päivinä.

6) Ydinaseet.

”Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka” (Ilm. 6:4).

”Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa ja sen kieli mätänee sen suussa” (Sak. 14:12).

Kuinka olisit kuvaillut ydinpommia 2500 vuotta sitten? Johanneksen ja Sakarjan oli tehtävä juuri se. He tiesivät vain, että se oli valtavan suuri ja aika tuhoisa. Niin tuhoisa, että liha suli pois heidän ruumiistaan, ennen kuin heidän luunsa koskettivat maata! Tuo kuulostaa ihan neutronipommilta, joka on suunniteltu höyrystämään ihmiset ja jättämään rakennukset ehjiksi.

7) Tiedon lisääntyminen.

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet tutkivat sitä, ja ymmärrys (KJV: knowledge = tieto) lisääntyy” (Dan.12:4, Raamattu Kansalle).

”Sotavaunut karkaavat hurjasti kaduilla, syöksyvät sekaisin toreilla; ne ovat nähdä kuin tulenliekit, ne kiitävät kuin salamat” (Naahum 2:4).

Internetistä on tullut nykyajan tiedon levittäjä ja meillä aika pitkälti on pääsy mihin tahansa ulottuvillamme. Paikallisen ja maailmanlaajuisen kuljettamisen helppous autolla, lentokoneella, junalla, tai laivalla katsotaan normaaliksi. Naahum 2:4 kuulostaa, kuin profeetta katselisi ylhäältä päin vilkasta risteystä yöllä.

8) Pilkkaajat kieltävät Jeesuksen toisen tulemuksen.

”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3, 4).

Selvän Raamatun opin, että Herra palaa ensin tempauksessa, kieltäminen, on tempauksen MERKKI. Tämä Raamatun tulkinnan dispensationalistinen malli on ainoa johdonmukainen tapa tietää, mitä Jumala sanoo kirjoitetussa sanassaan.

Silti yli 80 % ”kristillisestä kirkosta” maailmassa on teologiassaan amillenniaalinen, mikä merkitsee tempauksen perusteellista kieltämistä. Huomaa, että tämä jae ei puhu ei-kristityistä, vaan koska se mainitsee ”isät” ja Jumalan ”luomakunnan”, se viittaa viimeisinä päivinä eläviin kristittyihin!

9) 144 000 juutalaista evankelistaa tunnistetaan.

”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista” (Ilm. 7:4).

”Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle.” (Ilm. 14:3,4)

Tämä arvoituksellinen profetia sanoo, että Jumala valitsee 144 000 juutalaista miestä ja ilmoittaa itsensä heille Siionin vuorella Jerusalemissa (ei Öljymäellä eikä Moorian vuorella). Mikä mielenkiintoisinta, nämä miehet ovat neitsyitä. Joitakin vuosia sitten kirjoitin artikkelin, jossa samaistin nämä miehet naimattomiin rabbiinisiin juutalaisiin iältään 18-30 vuotta. Nyt heidän lukumääräkseen arvioidaan noin 150 000 ja se on kasvussa. (Tässä Perkins ehkä menee metsään. Tämä Siionin vuori tuskin on Jerusalemissa, koska ”he veisasivat uutta virttä myös valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä”. Vikstenin mukaan 144 000 ovat Ilm. 12. luvun poikalapsi, joka on tässä temmattu taivaaseen. Temmataanko heidät jakeiden 1 ja 2 välillä? Perkins ei kuitenkaan tunnista heitä 12. luvun poikalapseksi, mikä olisi oleellista tässä kontekstissa. Suom. huom.)

10) Israelin erämaat kukoistavat.

”Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä” (Jes. 27:6).

”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla” (Jes. 35:1, 2).

Raamattu ennustaa, että Israelin rutikuiva ja autio maa tulee kukoistamaan runsaasti. 1800-luvun lopulla Mark Twain kertoi, että maassa on tuskin mitään vihreää.

Turkkilaiset ottomaanit, jotka hallitsivat maata 400 vuotta, verottivat rankasti maata sillä kasvavien puiden määrän perusteella. Niinpä useimmat maanomistajat hakkasivat kaikki puunsa välttyäkseen maksamasta veroa!

Sen jälkeen, kun juutalaiset alkoivat tosissaan palata 1800-luvun lopulla, juutalainen kansallisrahasto on istuttanut yli 250 miljoonaa puuta kaikkialla maassa (joka on tuskin Vermont’in osavaltion kokoinen).

Yksi uskomattomimmista asioista, joita tänä päivänä näemme Israelissa raamattumatkoillamme, on uskomaton ja värikäs kukkiva kasvullisuus Jordanin laaksossa ja Kuolleella Merellä – alhaisin kohta maapallolla. Israelilaiset keksivät tiputuskastelusysteemin, joka mahdollistaa, että kupillinen vettä riittää kokonaisen puun runsaaseen kasteluun päivän ajaksi. Tämän menetelmän käyttäminen autiomaassa on saanut sen kirjaimellisesti kukoistamaan viimeisten 50 vuoden aikana. Nyt he vievät tuoreita hedelmiä ja vihanneksia lentorahtina Eurooppaan joka päivä, paitsi lauantaina (sapattina).

Tiputuskastelusysteemi mahdollistaa Israelille vuosittain viedä 65 miljoonan dollarin arvosta taateleita Kuolleen Meren ympärillä, maapallon alimmassa kohdassa, kasvatetuista puista.

Ja seuraava toteutuva suuri profetia:

Israel löytää suuria rikkauksia.

”Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret jalopeuransa kyselevät sinulta: ‘Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?’” (Hes. 38:13)

Raamattu sanoo, että maassa löydetään suuria rikkauksia. Rikkaudet ovat niin suuria, että itsenäiset kansakunnat liittoutuvat yhteen ottamaan rikkaudet. Tämä on tapahtumassa silmiemme edessä!

Israel on löytänyt valtavia kaasukenttiä sisämaassa ja mereltä rannikoillaan. Ja kuten Teksasissa sanotaan: ”missä öljyä, siellä kaasua”. Joten se on vain ajan kysymys. Israelissa on porattu yli 500 öljykaivoa ilman tulosta, mutta hiljattain Israel löysi öljyä ja se olikin melkoinen löytö. Se on kooltaan yli kymmenkertainen maailman keskiverto kaivoihin verrattuna ja tulee antamaan miljardeja gallonia öljyä vuodessa, paljon enemmän, kuin mitä Israel tarvitsee. Kun lisää kaivoja porataan tähän valtavaan varantoon, niin Israelista tulee tärkeä öljyn toimittaja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Luuletko, että arabit hyväksyvät tämän sovinnolla? He kiehuvat jo kiukusta Israelin menestyksestä, kun se on jälleenrakentanut suurenmoisen kansakunnan vain 50 vuodessa. He tulevat hyppimään seinille!

Profetia mainitsee myös kulta- ja hopearikkaudet. Kun Kuollutmeri kuivuu, niin voisiko se paljastaa yhä enemmän näkymättömiä rikkauksia?

Usko minua, kun Israel pystyy toimittamaan öljyä alhaisempaan hintaan läheisemmästä jakelupisteestä (Välimeren itärannikolta), niin muslimit polttavat päreensä. Ja jos Israel löytää vielä kultaa ja hopeaa, niin arabit kastelevat yhteiset kalsarinsa (wet their collective pants). Joten Israelin suurten rikkauksien löytäminen on läheisesti sidoksissa em. profetiaan nro: 2, jonka mukaan Israel on väkikivi maailmalle!

BDS kaikilleko?

Toinen mainitsemisen arvoinen kiista Israelin ja maailman välillä on naurettava yritys painostaa Israelia BDS-liikkeen kautta (Boycott, Divestment, Sanctions = boikotti, investointien poisvetäminen, pakotteet).

Tässä aivokuolleiden liberaalien kampanjassa ei ole mitään järkeä, jos ymmärtää, kuinka monta uskomatonta tuotetta Israel tarjoaa maailmalle. Kuka esim. haluaisi luopua älypuhelimestaan?

Onneksi monet valtiot ovat nyt säätämässä BDS:n vastaisia lakeja. Colorado on hiljattain liittynyt Floridaan, New York’iin, Indianaan ja Pensylvania’an BDS:n vastaisessa lainsäädännössä. Yli 30 muun valtion raportoidaan harkitsevan samanlaista lainsäädäntöä.

BDS esittää naurettavia väitteitä. Lopputulos on, että on oltava täysi typerys tukeakseen BDS:ää. Ellet ole kärryillä BDS-liikkeen typeryydestä, niin katso tämä lyhyt video ”BDS or the Bible?”

Ilmeisesti siksi uskon, että elämme viimeisten päivien viimeisiä. Nämä 10 profetiaa todistavat, että nykyisen dispensaation, seurakunta-ajan, loppu on lähellä. Se tulee loppumaan uskovien riemulliseen lähtöön, nykyisten syntisten raamiemme karistamiseen.

Uskovalle, joka luottaa Jeesuksen vereen ja näkee niin paljon Raamatun profetiaa tulevan yhteen, pitäisi olla innostava kannustin pyytää Herralta viisautta olla herkkä Hänen Henkensä johdatukselle saavuttamaan kadotetut perheemme, ystävämme ja työtoverimme Hyvällä Uutisella. Ja sitä se on: Hyvä Uutinen!

 

Read Full Post »

Antikristillisyys nousee – osa 2

ANTI-CHRISTIANITY ASCENDING – PART 2
1.9.2017 McMahon, T.A., suom. SK

Jatkoa artikkelille Antikristillisyys nousee – osa 1.

Aikoinaan, jos halusin vahvistuksen sille, mitä Dave Hunt’in kanssa olimme kirjoittamassa koskien hengellisiä muutoksia, joita havaitsimme tapahtuvan USA:ssa ja tarkemmin sanottuna kristikunnassa, niin minä puhuin lähetyssaarnaajien kanssa, jotka olivat palanneet kotiin lomalle vietettyään pari vuotta työssä ulkomailla. Monet olivat aika järkyttyneitä siitä, mitä oli tapahtunut täällä heidän ollessaan poissa, varsinkin paikallisissa seurakunnissa. Heidän näkemiään muutoksia olivat voimakkaat vaikutukset sellaisista liikkeistä kuin ns. kristillinen psykologia, päämäärätietoinen ja etsijäherkkä lähestymistapa seurakuntakasvuun, militantti kalvinismi, korvausteologia taipumuksineen antisemitismiin, kontemplatiivinen liike, heprealaisten juurten liike, Esiintulevan Kirkon  liike, valtakuntadominionismi jne. Jotkut huomasivat olevansa tilanteessa, jossa heidän oli päätettävä, voisivatko vielä jatkaa yhteyttä heidät kentälle lähettäneeseen seurakuntaan, joka oli heidän ensisijainen kannattajansa. Sana ”sydäntä särkevä” vain osittain kuvailee heidän tilannettaan.

Tavallisesti heidän vastauksensa oli selvä osoitus muutoksista, joita me täällä Yhdysvalloissa emme useinkaan huomaa, tai emme välittömästi tajua, koska ne tulevat hitaasti ja jopa salakavalasti. Se muistuttaa paljon vanhaa ”sammakko padassa” -vertausta, jossa sammakko pantiin padalliseen haaleaa vettä ja veden lämpötilaa nostettiin hyvin varovasti. Sammakko sopeutui lämpimämpään veteen, kunnes lopulta kuoli. Nyt näyttää siltä, että kristikuntaa keitetään pikaruuan vauhdilla. Väärät opettajat ovat luopuneet yrittämästä hivuttaa sisään ”uusia opetuksia” ja ryntäävät nyt suin päin harhaoppiin toisensa jälkeen. Yksi esimerkki kauhujutuista: penkit työnnetään taakse monissa evankelikaalisten seurakuntien temppeleissä antamaan tilaa sellaisille harjoituksille, kuin Jeesus-jooga, Jahve-jooga, Pyhä jooga, Ylistysliikkeet (Praise Moves), Jooga-usko (Yogafaith eli Christoga; ks. New Age Mysticism Déjà Vu Part 2, Aasin suomentama)! Unohda hienovaraisuus. Se on antikristillisyyttä täydessä vauhdissa!

Kuinka voi käydä näin? Samuel Andrews’in (1817–1906) kirja Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict (Kristinusko ja antikristillisyys viimeisessä konfliktissaan) antaa meille vastauksia. Kuinka hän sai terävän tietoisuutensa? Yksinkertaisesti samasta lähteestä, josta haastaa kirjansa lukijoita etsimään vastauksia sellaisiin asioihin – Raamatusta: ”Vain Raamatun valossa voimme täysin tuntea Antikristuksen luonteen ja työn ja on elintärkeää, että otamme vaarin tästä valosta, sillä meitä on edeltä varoitettu, että hän esittäytyy ihmisille näkökulmasta, joka parhaiten sopii pettämiseen.” Andrews ei väitä, että hänellä olisi erityisiä profeetallisia oivalluksia ja vaikka hänen lähestymistapansa on jokseenkin ainutlaatuinen, niin se ei ole monimutkainen. Raamatun lukeminen ja luottaminen sen sanaan on ensimmäinen edellytys. Raamattu julistaa profeetallisesti, että luopumus tapahtuu viimeisinä päivinä, ennen kuin Jeesus tulee takaisin ja se alkaa sillä, mistä Hepr. 2. luku varoittaa uskovia: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (jae1). Tänä päivänä tuosta kulkeutumisesta on tullut maanvyöry. Jeesus on täsmällisempi Ilm. 2. luvussa puhuessaan Efeson seurakunnalle ensin tunnustaen sen hyvät teot ja sitten: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.”

Lähtö rakkaudestaan Jeesukseen, vaikka heikostakin, on silti lähtö. Hyvät teot riippumatta siitä, kuinka hyviltä näyttävät, ilman niihin sisältyvää Kristuksen rakkautta aiheuttavat lipsumisen. Ja mihin hintaan? Jeesus sanoi ”monien hyvien tekojen seurakunnalle”, että jos se ei palaisi rakkauteensa Häneen, Hän poistaisi sen lampunjalan (so. heille annetun valon), eikä se enää heijastaisi Jeesusta, joka on tuo ”totinen valkeus” (Joh. 1:9). Ja niin alkoi Kristuksen morsiamen luisu luopumukseen.

Andrews ymmärsi, että jos tapahtuu uskosta lähtö, niin sillä on vakavia seurauksia, jotka eskaloituvat kauheaan loppuun, jonka tulos on tuhoutunut hengellinen hylky. Hän huomasi, että tämä on sanottu Ilmestyskirjassa eikä mitenkään epäselvästi. Andrews’in melko ainutlaatuinen lähestymistapa oli saada selville kaikki, mitä Raamattu sanoo viimeisistä päivistä ennen Kristuksen paluuta ja varsinkin miehestä, joka on pahan ruumiillistuma, Antikristus. Käyttäen noita ”laittomuuden ihmisen” ominaispiirteitä ja sitä, mitä Saatana teki hänelle mahdolliseksi tehdä, Andrews tutkii läpi Raamatun ja kirkkohistorian kronologian etsien jälkiä ja ominaispiirteitä luopumuksesta ja sen lukuisista alkutekijöistä, jotka edistävät Antikristuksen uskonnon muodostumista.

Andrews tarjoaa esimerkin tämän kohdan perusteella: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4). Andrews olettaa, että kun koko maailma vastaanottaa jonkun, joka väittää olevansa Jumala ja jota kumarretaan Jumalana, niin se ei ole jotakin, jonka ihmiskunta helposti hyväksyy ilman suurta syytä ja odotusta. Hän tunnistaa, että maailman valmistaminen Saatanan toimesta on välttämätöntä tämän miehen tekemiseksi uskottavaksi: ”Ei tarvitse sanoa, että tämä mies ja hänen valtakuntansa ei ole hetken sattumaa; siihen liittyy pitkä valmisteluvaihe.”

Kun maailma hylkäsi Kristuksen, ainoan lihassa ilmestyneen tosi Jumalan, niin se todistaa, että on oltava enemmän vakuuttamaan ihmisille, että laittomuuden ihmisen (synnittömän jumalihmisen asemesta) kumartaminen on sekä edullista että oikein. Andrews löytää Raamatusta sellaisen, johon on viitattu ”valheena” (Room. 1:25), uskomuksen, että rajalliset luodut olennot voivat olla kuin Jumala, tai osa Jumalaa. Valhe alkoi taivaassa, kun Lusifer julisti: ”Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi” (Jes. 14:14). Valhe tuli maailmaan Saatanan tarjouksessa Eevalle: ”…Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (1. Moos. 3:5).

Kautta Raamatun ja historian löydämme esimerkkejä ihmisistä, jotka palvovat kuolevaisia ihmisiä, keisareista roomalaisiin ja kreikkalaisiin jumaliin, yksilöihin, kuten Herodes Agrippa (Apt. 12:22).

Barbaarit Maltan saarella luulivat jopa apostoli Paavalia jumalaksi ja ihmiset Lystrassa viitaten häneen huudahtivat: ”Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet luoksemme.” Nuo paikalliset tapaukset olivat kuitenkin kaukana siitä, mitä tulee tapahtumaan Antikristuksen maailmanlaajuisen palvonnan yhteydessä.

Andrews’in lähestymistapa lopunajan profetiaan ei ole monimutkainen. Hän luki, mitä Raamattu julistaa tapahtuvan juuri ennen Herran paluuta ja sitten tutki omaa aikaansa (1800-luvun loppu) nähdäkseen oliko sillä, mikä oli yleistynyt, jotakin merkitystä viimeisten päivien profetian toteutumiselle. Toisin kuin jotkut meidän ajassamme, jotka tulkitsevat jokaisen uutistapahtuman profetian toteutumiseksi, Andrews käsitteli isoa kuvaa käsitteellisesti: ihmiskunta tulee yleisesti uskomaan ihmisen jumaluuteen ja ihmisen palvontaan. Todisteet siitä, että tämä kehitys oli hyvällä alulla, olivat runsaita Andrews’in ajassa ensisijaisesti johtuen uskosta panteismiin ja panenteismiin. Ne ovat uskomus, että Jumala ei ole persoonallinen, vaan voima, jonka olemuksesta kaikki koostuu ja joka on kaikessa. Näin ollen ihminen on Jumala tai osa Jumalaa.

Opetus, että Jumala on persoonaton voima, on perustava Idän mystiikassa, varsinkin hindulaisuudessa. Andrews näki, että Lännessä filosofit, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen aikaansa (Kant, Hegel, Spinoza jne.), alkoivat käyttää itämaisia mystisiä käsitteitä jumalakuvansa muotoilemisessa. Hän lainaa tunnettua 1800-luvun historioitsijaa, joka tunnisti saman: ”Eri systeemeistä, joiden avulla filosofia pyrkii selittämään maailmankaikkeutta, uskon panteismin olevan yksi soveliaimmista viettelemään ihmisen mieltä demokraattisina aikoina…”

Uskoa panteismiin edistivät edelleen tunnetut kirjailijat (Emerson, Thoreau, Whitman, Shelley, Browning ym.), joiden kirjoitukset levittivät heidän uskoaan luonnon korottamiseen ja ihmiskunnan jumalallistamiseen. Monet tiedemiehet liittyivät heidän riveihinsä johtuen Huxley’n ym. suosituksista, jotka edistivät evoluutiota, varsinkin Luojan hylkäämisessä.

Kun mieltymys kehitysopin pseudotieteeseen kasvoi, niin lisättiin ideoita, jotka vahvistivat uskoa ihmiskunnan kehittymiseen korkeampaan tilaan. Darwin ennusti, että ”kaukaisessa tulevaisuudessa ihminen on paljon täydellisempi olento, kuin nyt”. Andrews kirjoittaa: ”Tässä uskomuksessa koskien ihmisen tulevaisuutta johtavat evolutionistit … katsovat lähinnä ihmiskunnan asteittaiseen kehitykseen sopivimpien eloonjäämistä koskevan lain alaisina. … Filosofian ja tieteen monet tunnetut edustajat yksimielisesti vahvistavat, ettei ole mitään persoonallista Jumalaa, vain universaali, persoonaton Henki, eli Energia, josta kaikki olemassa oleva on osa. Aineelliselta puolelta nähtynä tämä on ateismia; hengelliseltä panteismia [jumalallistavine vakuutuksineen].”

Andrews kirjoitti laajasti monista asioista, joita tapahtui hänen ajassaan 120 vuotta sitten ja jotka edistivät ideaa, että ihmiskunta on Jumala. Runsas tieto yksin tuosta profeetallisesta kysymyksestä toivat hänet johtopäätökseen, joka oli selvä paljossa, mitä hän havaitsi: Antikristuksen palvontaan kuuluu varmasti oman jumaluutensa tunnistaminen. Hän selittää edelleen: ”On myös muistettava, että osoittaessaan kunnioitusta sellaiselle, joka esiintyy Kristuksen kilpailijana, ihmiset eivät kunnioita sellaista, joka on luonnoltaan erilainen, kuin he itse ja heitä ylempi, vaan omalle hänessä ruumiillistuneelle luonnollensa. Korottaessaan häntä he korottavat itseään [ainoana erona], että he tunnistavat hänessä sellaisen, jossa on suurempi määrä jumaluutta” (korostus lisätty).

Kirja Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict kuulostaa, kuin olisi kirjoitettu tänä päivänä kahdella erolla: 1) Kaikki ne asiat, jotka Andrews tunnisti ajassaan löytyvät ajastamme, vaikkakin monenlaisina, silti yhdistettyinä, laajennettuina, versioina ja 2) Niiden esittely ja mainostaminen ajassamme näyttää tapahtuvan maailmanlaajuisesti valon nopeudella entiseen verrattuna. Seuraava lyhyt yhteenveto vain joistakin hänen oivalluksistaan panee hämmästelemään hänen raamatullista ja historiallista arvostelukykyään:

• Sen seurauksena, että seurakunta, Kristuksen morsian, on menettänyt keskittymisensä Jeesukseen ja rakkautensa Häneen, sen halu miellyttää Häntä olemalla kuuliainen Hänen käskyilleen vähenee ja luopumus seuraa.
• Vaikka jäännös pysyy lujana, niin lopunajan seurakunta korvaa Kristuksen johtajuuden ihmisten, organisaatioiden ja valtion säännöillä. Kaikki kristikunnan yritykset perustaa Kristuksen valtakunta ennen Hänen paluutaan tulevat epäonnistumaan.
• Valtio tulee hallitsemaan kirkkoa hyvin todennäköisesti jonkin sosialismin muodon kautta ja Kristusta pidetään vain vähän enempänä kuin yhteiskunnallisen ja moraalisen korrektiuden mallina.
• Maailma odottaa korkeammalle kehittynyttä ihmistä, sen sijaan että katsoisi taaksepäin yhteen Jeesuksen kaltaiseen alkukantaisessa menneisyydessä.
• Raamatullista kristinuskoa halveerataan ja lopulta hyljätään, varsinkin sen oppia syntisestä ihmisestä, joka tarvitsee pelastuksen yksin Jeesuksen Kristuksen kautta.
• Kristuksen, jos Häntä harkitaan, sanotaan olevan pelkästään sen jumaluuden ilmoittaja, joka on koko ihmiskunnassa.
• Ihmiskunta katsoo kaikkiin saavutuksiinsa tieteen alalla todisteena ihmisen ylivertaisista kyvyistä.
• Panteismi, kuten edellä on sanottu, on oleva ensisijainen usko, joka pystyttää näyttämön Antikristuksen tunnustamiselle ja kumartamiselle, kuten myös ihmiskunnan omalle jumaluudelle.
• Antikristus on oleva Kristuksen johtava inhimillinen vastustaja, kuten myös väärennetty korvike, joka perustaa väärän maailmanlaajuisen valtakunnan. Hän ja hänen valtakuntansa tuhotaan, kun Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa.

Samuel Andrews on selvästi muurinvartija, joka Raamatusta ja omasta ajan ymmärryksestään on ryhtynyt varoittamaan Kristuksen ruumista siitä pahasta, joka häämöttää edessä ja määrää tietullinsa sekä nimi- että tosikristityille. Hänen kirjaansa arvosteltiin hänen ajassaan liian negatiivisena, vaikka hänen ns. negatiivisuutensa ”todisteet” olivat Paavalilta, Pietarilta, Juudalta ja Johannekselta, puhumattakaan Jeesuksen sanoista seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa. Jotkut hänen parjaajistaan ajattelivat, että hänen pitäisi asettaa ihmiskunta positiivisempaan valoon ja tunnustaa, että ihminen kehittyy ylöspäin, vaikka sellaisella ajatuksella ei ole mitään tukea Raamatussa. Profetiaa tietysti halveerattiin, kuten nytkin. Siitä huolimatta Andrews varoitti, että ”ne, jotka halveksivat profeetallista sanaa, eivätkä usko hänen [Antikristuksen] ilmestymiseensä, hänen persoonansa voima houkuttelee ja kahlehtii; ja ne, joiden käsitys hänestä on julkisen jumalanpilkkaajan käsitys, kaiken uskonnon katkeran vihollisen, inhottava kaikkien paheittensa vuoksi, eivät tunnista häntä, jos hän ilmestyy yhteiskunnan pelastajana ja uskonnollisena johtajana.”

Me uskomme Raamatun opettavan, että Antikristusta ei paljasteta, ennen kuin seurakunta on tempauksessa otettu pois maailmasta (2. Tess. 2:2-8, Joh. 14:1-3) ja Kristuksen paluussa Hänen pyhänsä ovat Hänen kanssaan (Juuda 1:14), kun Hän tuhoaa Laittoman (2. Tess. 2:8). Silti Antikristuksen valtakunnan ja hänen uskontonsa hyväksymiseen, kuten Andrews niin hyvin perustelee Jumalan Sanalla ja jota kirkkohistoria todistaa, liittyy ”pitkä valmisteluprosessi”, joka lopulta viettelee koko maailman. Menehtymisemme aikamme voimistuvaan hengelliseen petokseen voi estää vain Jumalan armo, kun asetamme rakkautemme Jeesukseen tärkeimmäksi, olemme ahkeria lukemisessa ja sen tekemisessä, mitä Hänen Sanansa sanoo, rukoillen lakkaamatta ja ylläpitäen yhteyttä samanmielisiin uskoviin.

Yksi kirjan Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict suosittelijoista, James M. Gray, joka seurasi D. L. Moody’a ja R. A. Torrey’ta Moody Bible Institute’n presidenttinä (1904-1934), kirjoitti: ”Pastorit, lähetyssaarnaajat, pyhäkoulunopettajat ja sosiaalityöntekijät, koettakaa kestää, kun sanon, että teidän on luettava [Samuel J. Andrews’in] kirja. … Tässä ei ole mitään villejä kuvitelmia, ei mitään typeriä aikojen ja ajanjaksojen asettamisia, ei mitään karkeita ja sensaatiohakuisia profetian tulkintoja, vaan sen rauhallinen esiin tuominen, mitä Raamattu sanoo tärkeimmästä asiasta näille ajoille. Se kristillinen johtaja, joka ei tunne näitä asioita, ei ole johtaja, vaan sokeaa taluttava sokea. Ja voi, sellaisia johtajia on niin paljon!” Siihen voimme lisätä vain ”Aamenemme”.

TBC (The Berean Call)

 

Read Full Post »

Elämä on lyhyt

Life Is Short
By Grant Phillips, 15.9.2017, suom. SK

Minun ikäiselläni elinajan odote sosiaaliturvan elinajan odotteen laskimen mukaan on 85,5 vuotta. Vaimollani hänen iässään se on 86,1 vuotta. Jos hän elää yhtä vanhaksi, kuin minä olen nyt, hänen elinajan odotteensa muuttuu 88,0 vuoteen.

Sanon aina kiusoitellen Debbie’tä, että me miehet olemme vain ylityöllistettyjä. Sitten saan sen ”katseen” ja hän vastaa: ”Niin juuri.” Hän tietää, että lasken leikkiä ja minä, että hän ei. Se tekee sen vielä hauskemmaksi ja meitä naurattaa.

Elämmepä 80, 90, 100, tai vähän päälle, niin elämä on todella lyhyt. Se ei tunnu siltä, kun olet nuori, mutta usko minua, mitä vanhemmaksi tulet, sitä lujempaa juna menee. Me vanhempi väki voimme taata sen.

Ajattele niitä asioita elämässäsi, joita sanoit tekeväsi, mutta aika loppui. Kristittyinä Herra asettaa tiettyjä kutsumuksia sydämellemme. Jotkut hypähtävät sisään ja päätyvät tehtävään, kun taas toiset vitkastelevat.

Aivan nuoresta pojasta saakka olen aina halunnut olla kirjoittaja, mutta en koskaan tavoitellut sitä, ennen kuin seitsemän vuotta sitten. En ollut aikaisemmin kirjoittanut mitään, mutta päätin kirjoittaa artikkelin ja lähettää sen Rapture Ready -sivustolle toivossa, että Todd julkaisisi sen. Lähetän edelleen artikkeleita, niin kuin Pyhä Henki johtaa minua.

Tarkoitan, että Herra ehkä kutsuu sinua tiettyyn tehtävään, jota et vielä ole edes aloittanut. Ajattelepa tätä. Jos olet lähdössä sadan mailin patikkaretkelle, se ei koskaan toteudu, ennen kuin otat ensimmäisen askeleen. Voit ajatella sitä, rukoilla sitä ja suunnitella sitä, mutta ennen kuin otat ensimmäisen askeleen, et koskaan tee sitä. Ota se ensimmäinen askel.

Monet yrittävät elämässään lykätä päätöstä Jeesuksen Kristuksen suhteen. He kiertävät sen tosiasian, että heidän täytyy uudestisyntyä. Kaikkien täytyy tulla Jeesuksen tykö saamaan synnit anteeksi ja vastaanottamaan iankaikkinen elämä asettamalla elämänsä Hänen käsiinsä uskon kautta. Kysyn vain, että mitä liikkuu heidän mielessään. Epäilen heidän ajattelevan: ”Minulla on kyllä aikaa, tai minä olen nuori ja huolehdin siitä myöhemmin.” Valitettavasti se ”myöhemmin” ei monille tule milloinkaan.

On hyvin vaikeaa ”kääriä mielemme” iankaikkisuuden ajattelemisen ympärille, koska iankaikkisuus ei lopu koskaan. Meillä on loppu. Mitä tulee ruumiiseemme, sitä sanotaan kuolemaksi. Useimmat eivät kuitenkaan tiedosta, että sielu elää ikuisesti. Se ei kuole milloinkaan. Kun ruumiimme kuolee, olemme joko taivaassa Herran kanssa, jos olemme kristitty, tai olemme helvetissä ilman Häntä, jos emme ole kristitty.

Kaikki ihmiset muuten saavat ylösnousemusruumiin, niin pelastetut (1. Kor. 15) kuin kadotetut (Matt. 10:28; 25:46; Luuk. 16:19-31).

Oletko koskaan tuntenut ketään, joka osaa puhua jatkuvasti? Tarkoitan sellaista, joka ei pysähdy edes vetämään henkeä ja vain jatkaa ja jatkaa. Odotat taukoa yksipuolisessa keskustelussa, mutta sitä ei tule. Ajattelen paljon ikuisuutta noiden hetkien aikana.

Oletko koskaan ajatellut kirpun elämänkaarta? Aikuinen kirppu elää vain 2-3 kuukautta. Muurahainen noin 90 päivää, paitsi sadonkorjuumuurahainen (Harvester ant), joka elää 2-6 kuukautta. Kissan elinikä on 12-15 vuotta, kun taas koiran elinikä on 10-13 vuotta. (Muista, että nämä ovat keskiarvoja.) Norsu voi elää 60-70 vuotta. Lemmikkikilpikonna voi elää 10-80 vuotta ja isommat lajit 100 vuotta. Guinness’in mukaan merikilpikonnilla pisin elinikä eläimistä, 152 vuotta. Tiesitkö, että Alaskan punahongat elävät jopa 3500 vuotta?

Jälleen, mistä on kysymys? Mikään maan päällä ei elä ikuisesti, paitsi ihmisen sielu joko taivaassa tai helvetissä. Mitä ruumiiseemme tulee, niin useimmat meistä elävät kauemmin kuin kirppu eikä kukaan meistä elä kauemmin kuin Alaskan punahonka, mutta, kun kyseessä on sielumme, niin elämällämme ei ole loppua.

Moni uskoo, että kun ruumiimme kuolee, niin meitä ei enää ole. On vain tyhjyys. Tämä ei ole se, mitä Jumala sanoo Sanassaan. Raamattu sanoo hyvin selvästi, että kun kuolemme, niin sen jälkeen on tuomio.

”Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat” (Hepr. 9:27).

Lopulta jossakin elämämme vaiheessa meidän kaikkien täytyy ajatella tulevaisuutta, iankaikkista tulevaisuutta. Päätös Kristusta vastaan tuottaa iankaikkisuuden helvetissä. Päätöksellä pysyä neutraalina on sama seuraus. Periäksemme iankaikkisen elämän jokaisen meistä on todella aidossa uskon teossa asetettava luottamuksemme Jeesukseen Kristukseen. Muutoin ei ole mitään muuta kuin ikuinen kuolema meitä odottamassa.

Milloin tahansa, ovi voidaan sulkea ja lukita, valot sammuttaa ja Jumala sanoo Pojalle: ”Nyt.” Monien kohdalla ”aika” on silloin loppunut. Älä suhtaudu kevytmielisesti siihen lyhyeen elämään, joka sinulle on annettu tämän maan päällä.

Grant Phillips

Email: grantphillips@windstream.net
Pre-Rapture Commentary: http://grant-phillips.blogspot.com
Rapture Ready: http://www.raptureready.com/featured/phillips/phillips.html

 

Read Full Post »

Vaikenevat paimenet

The Silence of the Shepherds
12.10.2017, Jonathan C Brentner, suom. SK

Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet paimenta? Minulle tulee viisas ohjaus ja suojeleminen. Näen paimenen ohjaamassa lampaitaan tyynelle, puhtaalle järvelle juomaan virkistävää vettä ja muulloin torjuvan suden hyökkäystä. Ehkä siksi Herra usein viittaa kansansa johtajiin tällä tavalla.

Tämä on myös syy siihen, että niin monien kristillisten johtajien ja pastorien vaikeneminen tulevista asioista vaivaa minua niin syvästi. Eräät huomattavat opettajat ja kirjoittajat joko eivät usko Jeesuksen paluuseen seurakunnalleen, tai eivät vain koskaan mainitse sitä. Minusta on murheellista kuulla viestejä teksteistä, jotka tuovat esiin tulevaisuuden toivomme, johon saarnaajat eivät liitä ikuisuutta eikä iloa, joka odottaa meitä siellä.

Tänä aamuna sanat Snl. 10:28 puhuivat minulle uudelleen: ”Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.” Jos sellainen odotus toi iloa silloin, niin kuinka paljon enemmän sen pitäisikään keventää kuormaamme nyt? Ja miksi silloin niin monet seurakunnat vaikenevat siitä suuresta ilosta, joka on edessäpäin meille kirkkaudessa?

Näen kaksi keskeistä syytä, miksi pastorien pitäisi äänekkäästi julistaa tulevan autuutemme erityispiirteitä ennemmin kuin ohittaa asia kokonaan, tai tyytyä hämäriin viittauksiin, että ”kohta vaan joudutaan”, jotka eivät herätä sydämiämme, eivätkä rohkaise meitä surun keskellä.

Jeesus käskee meitä valvomaan ja olemaan valmiita

Matteuksen evankeliumiin kirjatussa Öljymäen puheessaan Jeesus käskee meitä, ei vain olemaan valmiita Hänen tulemukseensa, vaan myös valvomaan sitä (engl. watch = valvoa, tarkkailla) (ks. Matt. 24:42,44, Matt. 25:13). Näemme tämän valppauden kaikkialla apostolien kirjeissä, heidän opettaessa uusia uskovia innokkaasti odottamaan Jeesuksen ilmestymistä (ks. 1. Kor. 1:7; 1. Tess. 1:8-10; Tiit. 2:11-13; ja Fil. 3:20-21 esimerkkeinä tästä). Apostolit juurruttivat uusiin käännynnäisiinsä Jeesuksen paluun innokkaan odottamisen viemään heidät kotiin; toivon, jota kesti pitkään ohi heidän aikansa.

Didache, joka tarkoittaa ”opetus” kreikaksi, on lyhyt asiakirja, joka oli suosittu seurakunnan varhaisten vuosisatojen aikana. Didache’n luvussa 16 luemme tämän: ”Valvokaa elämänne tähden. Älkööt lamppunne sammuko, älköötkä kupeenne löystykö, vaan olkaa valmiit, sillä ette tiedä hetkeä, jolloin Herramme tulee.” Eikö tämä olekin se sama apostolien opettama läheinen toivo? Tietysti on.

Tänä päivänä on kyllä edelleen monia ääniä, jotka vetävät huomiomme Jeesuksen paluun ihmeisiin, mutta useimpien Jeesuksen seuraajien on mentävä paikallisten seurakuntiensa ulkopuolelle kuulemaan puheita toivonsa läheisyydestä.

Nykyinen lähetyskäskyn korostaminen on erittäin hyvä asia. Seurakunnan täytyy aina pyrkiä tuomaan toisia Jeesuksen tykö ja rakentamaan heitä uskossa. Se on itsestään selvää. Tottelemme Herraa, kun käytämme hengellisiä lahjojamme, kykyjämme ja resurssejamme edistämään Hänen valtakuntaansa kaikkialla maailmassa, kuten myös opettamaan ja rakentamaan uskovia, joita Hän asettaa poluillemme. Nämä kaikki ovat Jeesuksen käskyn tottelemisen eri puolia.

Kuten olemme nähneet, niin apostoleilla sellaiseen kuuliaisuuteen kuului, että he juurruttivat uusiin käännynnäisiinsä Jeesuksen pikaisen paluun odotuksen. Jeesus käski opetuslapsiaan opettamaan uusia uskovia ”pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (ks. Matt. 28:20) ja siitä seurasi muun muassa heidän opettamisensa innokkaasti odottamaan Jeesuksen ilmestymistä.

Tänä päivänä monet pastorit ohittavat sen, mikä apostoleille oli olennainen osa heidän julistamaansa sanomaa.

Asiat ovat nyt toisin. Ne, jotka korostavat kaikkien kansojen saavuttamista evankeliumilla, harvoin, jos koskaan, mainitsevat tulevaisuuden toivomme. Tänä päivänä monet pastorit ohittavat sen, mikä apostoleille oli olennainen osa heidän julistamaansa sanomaa. Sen seurauksena uusien uskovien toivo jää maahan sidotuksi, ilman edessä olevan iloista odotusta.

Tämä vaikeneminen ei vain jätä huomiotta Jeesuksen käskyjä, vaan myös altistaa heidän laumansa suurille vaaroille.

Terve opetus raamatullisesta toivostamme estää opillista harhaa

Jakeissa Ef. 4:11-14 Paavali sanoo, että Jeesus antaa seurakunnalle erityisesti varustettuja johtajia, kuten ”paimenia” ja ”opettajia”, kummatkin yhteyttä varten ja ettemme ”enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa”. Tätä juuri näemme tänä päivänä seurakunnassa yleensä – negatiivisessa mielessä.

Pula terveestä opetuksesta koskien ikuista iloamme on aiheuttanut sen, että uskovia ”viskellään” joka suuntaan väärällä opetuksella. Viime vuosina jotkut opettajat ovat alkaneet valheellisesti julistaa, että Jeesus on jo palannut, aivan kuten lupasi Matteuksen luvussa 24 ja Ilmestyskirjassa. Sellainen sanoma on johtanut monia sinisilmäisiä uskovia eksymään harhaanjohtaviin opetuksiin.

On traagista, että kun nämä väärät opettajat vangitsevat uskovia petolliseen verkkoonsa, niin tarvitaan paljon enemmän kannustamista, opettamista ja Pyhän Hengen työtä, jotta he voisivat vapautua siitä, kuin olisi tarvittu opettajilta saada heidät vahvistetuksi terveessä raamatullisessa opetuksessa alusta alkaen.

Vaaditaan paljon enemmän vaivaa uskovien auttamiseen vapautumaan vääristä opetuksista, kuin mitä tarvitaan heidän tehokkaaseen suojaamiseensa niiltä terveellä opilla. Tämä näyttää olevan erityisen totta koskien tulevia tapahtumia, koska niin monet pitävät kiinni omista teksteistään ottamatta huomioon kymmeniä muita jakeita, jotka ovat ristiriidassa heidän harhaisen tulkintansa kanssa.

Terve raamatullinen opetus varjelee uskovia monilta harhaoppien tuulilta, joita puhaltaa ajassamme.

Näetkö nyt miksi terve raamatullinen opetus tulevista asioista on niin tarpeellista? Se varjelee uskovia monilta harhaoppien tuulilta, joita puhaltaa ajassamme. Se antaa heille pohjan vastustaa houkutusta vääriltä opettajilta, jotka vääntelevät Kirjoituksia ja johtavat monia pois raamatullisen toivon ilosta.

Tämä on syy, miksi kirjoitan. Tämä on syy, miksi olen niin murheellinen uskovien vuoksi, jotka kuulevat niin vähän heitä ikuisuudessa odottavien loistavien ihmeiden erityispiirteistä tai raamatullisesta pohjasta. Haluan saada sanan ulos, joko puhumalla tai kirjoittamalla Kristuksen seuraajille, jotka valitettavasti katsovat vain tämän elämän asioihin tuomaan heille kestävän tarkoituksen ja ilon.

On aika katsoa ylöspäin, vai mitä?

Jeesus sanoo näin: “Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

Jeesus sanoo, että nyt on aika valvoa Hänen ilmestymistään. Eikö paikallisten laumojen paimenten, jotka on kutsuttu johtamaan meitä, pitäisi toistaa Herramme sanoja? Ei niin, että heidän korostamansa asiat olisivat pahoja, kaukana siitä, mutta on vain niin, että heidän laiminlyöntinsä pitää niin monien uskovien polttopisteen maan asioissa enemmän kuin iankaikkisuudessa, jossa heidän lopullinen ja kestävä toivonsa asuu.

Mihin sinun katseesi on tänä päivänä kiinnitetty? Onko lopullinen toivosi tämän elämän asioissa, vai katsotko eteenpäin ikuiseen perintöösi, joka on taivaassa varattuna vain sinulle (1. Piet. 1:3-5)?

 

Read Full Post »

Elämmekö vaarallisia aikoja?

Are These Perilous Times?
4.10.2017, Jonathan C Brentner, suom. SK

Uutinen Las Vegasin verilöylystä järkytti minua. Katselin suurella surulla, kun maanantaiaamun uutislehdet lisäsivät uhrilukua näköjään tunnin välein. Kuinka joku voi olla niin paha, että murhaa niin monta viatonta ihmistä, joita ei tunne. Kuinka hän voi ampua heidät kuoliaaksi, ikään kuin olisi pelaaja, joka ampuu elottomia kuvia tietokoneen näytöllä?

Kuolleiden kuvat, jotka nyt näkyvät uutissivustoilla, ovat minulle melkein liikaa kestää. Näen hymyileviä kasvoja ja pohdin jäljelle jääneitä surevia perheitä.

[Ja tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen Yhdysvalloissa tapahtui aseellinen hyökkäys babtistikirkkoon; 26 ihmistä menehtyi ja 20 haavoittui.]

Ovatko nämä niitä ”vaarallisia aikoja”, joita apostoli Paavali kuvailee luvussa 2. Tim. 3? Elämmekö ”viimeisiä päiviä?” Luulen niin. Paavalin maininta ”viimeisistä päivistä” tässä kohdassa viittaa aikaan juuri ennen tämän aikakauden loppua. Vaikka tämän luvun alussa kuvailtuja pahoja ihmisiä esiintyi hänen ajassaan ja jokaisessa ajassa sen jälkeen, niin em. jakeen merkitys on, että heitä on erityisen paljon ihmisen historian lopussa ja heidän käytöksensä on paljon voimakkaampaa eli rajumpaa, kuin edeltävinä aikoina. Uskon, että tätä juuri me näemme nyt.

Tämä on viimeisten päivien merkki

Jakeessa 2. Tim. 3:1 Paavali sanoo näin: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita (KJV: perilous = vaarallisia) aikoja.” Käytin tässä KJV-käännöstä, koska ilmaisu ”vaikeita aikoja” ei kuvaa kreikankielen vastaavan sanan ankaruutta.

Jakeessa Matt. 8:28 alkutekstin sama sana kuvaa kahden riivatun miehen raivokkuutta. Teksti sanoo, että he olivat ”kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut sitä tietä kulkea”. He olivat ”väkivaltaisia ja vaarallisia” miehiä, kuten kommentaattori William Barclay heitä kuvailee. Sana tarkoittaa myös sellaista, jota on ”vaikea lähestyä”. Näiden demonien valtaamien miesten raaka luonne teki mahdottomaksi kenellekään käsitellä heitä millään normaalilla tavalla.

Eikö tämä tuokin mieleen Las Vegas’in kohtauksen? Vaikka epäilty ampuja ei näyttänyt väkivaltaiselta, mikä olisi johtanut hyökkäykseen, hän jotenkin omasi kataluuden suorittaa säälimätön isku. Uskon, että Matteuksen 8. luvun kahden riivatun miehen luonteenpiirteet sopivat jokaiseen, joka joukkomurhaa ja vahingoittaa niin monia ihmisiä. Näemme paholaisen työn kaikessa sellaisessa väkivallassa, kuin varmasti oli esillä tämän viimeisen tragedian aikana.

Barclay kuvaili myös jakeiden 2. Tim. 3:1-5 uhkaavia viimeisiä aikoja ”eräänlaisena viimeisenä pahan valtavana hyökkäyksenä ennen sen lopullista tappiota”. Kaikkialla maailmassa näemme päivittäin terrori-iskuja, joissa on samanlainen kuolema ja tuho. Paholainen tietää, että hänen aikansa on käymässä vähiin ja raivokkaasti ja julmasti hyökkää kaikkea hyvää vastaan. Tämä toteutui täydellisesti Las Vegas’issa, eikö totta? Tässä julmassa iskussa on Saatanan sormenjäljet kaikkialla.

Vaikka viranomaiset eivät vielä ole ilmoittaneet tappamisen motiivia, niin uskon vakaasti, että ISIS on sen takana. Tragedian jälkeisessä profetiapäivityksessään Amir Tsarfati antoi monta vakuuttavaa syytä tähän johtopäätökseen. En usko, että ampuja olisi voinut suorittaa tämän traagisen iskun ilman apua. Hän näytti kyllin viattomalta, jotta pystyi hankkimaan aseet, mutta ei olisi voinut suunnitella ja toteuttaa sitä yksin.

Oletko valmis?

Mitä tämä hirvittävä Las Vegas’in murhenäytelmä meille kertoo? Uskon, että se ensisijaisesti muistuttaa meitä, että meidän on oltava valmiita. Jos tunnet Herran Vapahtajanasi, niin se tarkoittaa valvomista Hänen paluunsa suhteen, kuten Jeesus kehottaa meitä tekemään (Matt. 24:42-44). Jos olemme Kristuksessa, niin tiedämme näkevämme Hänet joko kuoleman, tai pilvissä kohtaamisen kautta. Meidän ei tarvitse pelätä aikaa, jossa elämme; Hänessä olemme turvassa riippumatta siitä, mitä tulee eteemme. Itse toivon kohtaavani Jeesuksen pilvissä.

Ellet tunne Häntä, niin huuda avuksi Hänen nimeään, kun sinulla vielä on siihen tilaisuus. Kuten Las Vegas’in tapahtumat osoittavat, niin elämä tämän maan päällä on aina niin epävarmaa. Emme tiedä, onko meillä huomista, mutta ne, jotka tuntevat Jeesuksen Vapahtajanaan, voivat levätä Hänen lupauksessaan ikuisesta elämästä, mitä tahansa tapahtukoonkaan heidän aikanaan täällä maan päällä.

Jeesus sanoi: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Jeesus on ainoa pelastuksen tie miehille ja naisille. Kuitenkin Hän antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka huutavat Häntä avuksi ja uskovat, että Hän antaa synnit anteeksi ja pelastaa heidät tulevasta vihasta (ks. Room. 10:9,13).

Oletko valmis iankaikkisuuteen? Lepäätkö turvassa Jeesuksessa?

Tulevaisuudessa selitämme lisää ominaisuuksia, joita 2. Tim. 3. luettelee; pysy aalloilla.

 

 

Read Full Post »

Francis Schaeffer – Jumalan äänitorvi kristillisen maailmankuvan puolesta

Dr. David R. Reagan, suom. SK
Tämä artikkeli julkaistiin Lamplighter-lehden touko-kesäkuun 2017 numerossa.

 

Tuskin yksikään älykkö, paitsi C.S Lewis, on vaikuttanut syvällisemmin evankelikaalien ajatteluun; tuskin yksikään aikakauden johtaja, paitsi Billy Graham, on jättänyt syvemmän jäljen liikkeeseen kokonaisuutena.¹

Vuonna 1984 elämänsä lopulla 72 vuoden ikäisenä Francis Schaeffer oli vakiinnuttanut itsensä johtavana kristillisenä tiedottajana teologista modernismia, filosofista humanismia ja poliittista pragmatismia vastaan. Myönteisessä mielessä hänestä oli tullut kristikunnan tärkein tiedottaja kristillisen maailmankuvan puolesta.

• Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen Dr. C. Everett Koop, sanoi, että hän on ”Jumalan mies aikakautta varten”.²
• Billy Graham sanoi hänestä: ”Hän oli yksi sukupolvemme suurista evankelikaalisista valtiomiehistä. … Enemmän kuin käytännössä kenelläkään toisella ajattelijalla hänellä oli terävää oivallusta aikamme teologisiin ja filosofisiin taistoihin.”³
• Presidentti Ronald Reagan kirjoitti hänen perheelleen: ”Hänet muistetaan kauan yhtenä vuosisatamme suurista kristillisistä ajattelijoista.”⁴
• Time-lehti kuvaili häntä ”lähetyssaarnaajana älyköille”.⁵
• Schaeffer sanoi itsestään: ”Olen todellisuudessa maalaissaarnaaja (country preacher). Minun oli kuitenkin kehitettävä filosofiani puhuakseni maailmalle, joka ei enää usko, että totuus on olemassa.”⁶

Francis Schaeffer käytti elämänsä kristillisen maailmankuvan puolustamiseen. Siinä hän puolusti raivokkaasti Raamatun erehtymättömyyttä ja Jumalan olemassaoloa. Hän julisti myös ihmiselämän pyhyyttä ja alituisesti varoitti läntistä maailmaa humanismin vaaroista.

Paljon siitä, mitä hänellä oli sanottavaa, oli luonteeltaan hyvin teologista ja filosofista ja vaikeaa käsittää, mutta viimeisinä vuosinaan hän teki sanomaansa maanläheiseksi kirjoilla ja dokumenttifilmeillä, jotka oli tarkoitettu maallikolle.

Varhainen elämä

Francis August Schaeffer IV syntyi vuonna 1912 Pennsylvania’n Germantown’issa. Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ollut kristitty, eikä kumpikaan ollut koulutettu. Hänen isänsä oli tavallinen duunari, jolla oli vain kolmannen luokan koulutus. Francis tuli uskoon 17-vuotiaana sen jälkeen, kun hänen mielenkiintonsa kreikkalaiseen filosofiaan lopulta johti hänet lukemaan Raamattua. Myöhemmin elämässä hän huomasi: ”Se mikä soitti kelloa minulle, oli vastaukset Genesiksessä ja että niiden myötä oli vastauksia – todellisia vastauksia – ja ilman niitä ei ollut vastauksia ei filosofiassa eikä uskonnossa, jota olin kuullut saarnattavan.”⁷

Kun hän kertoi vanhemmilleen suunnitelmastaan käydä HampdenSydney College Virginia’ssa opiskellakseen palvelutyötä, he vastustivat voimakkaasti ajatusta. Hän kuitenkin meni sinne tietämättä, kuinka hoitaa kustannukset.⁸ College oli vain miehille tarkoitettu presbyteerikirkon koulu.

Ensimmäisen opiskeluvuotensa 1932 lopussa Francis tapasi naisen, josta tulisi hänen vaimonsa. Hän oli Edith Seville, joka opiskeli naisille tarkoitetussa Beaver College’ssa Pennsylvania’ssa. Kumpikin oli palannut kotiin kesäksi ja he tapasivat presbyteerikirkossa, jossa kävivät.

Edith’illä oli aivan erilainen tausta. Hänen molemmat vanhempansa olivat college’n käyneitä ja lähetyssaarnaajia Kiinassa, jossa Edith oli syntynyt. Hän oli kaksi vuotta nuorempi kuin Francis.

Siitä huolimatta, että Francis’illa oli tulinen temperamentti ja Edith’illä voimakas tahto, he rakastuivat ja menivät naimisiin vuonna 1935.⁹ Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka veti heitä yhteen, oli se, että molemmat olivat fundamentalisteja, jotka lujasti uskoivat Raamatun erehtymättömyyteen.

Francis jatkoi vasta perustettuun Faith Theological Seminary’iin Delaware’n Wilmington’issa, josta valmistui vuonna 1938.¹⁰ Hänestä tuli siten ensimmäinen valmistunut, joka vihittiin papiksi Bible-presbyteerikirkossa, joka irtautui ortodoksisesta presbyteerikirkosta johtuen kysymyksestä koskien Raamatun erehtymättömyyttä.¹¹

Varhainen palvelutyö

Paimennettuaan yhdeksän vuotta Raamattu-persbyteerien seurakuntia Pennsylvania’ssa ja Missouri’ssa, kirkkokunnan ulkomaanlähetyksen johtokunta lähetti hänet kolmen kuukauden matkalle Eurooppaan rakentamaan verkostoa ”Raamattuun uskovien” seurakuntien ja pastorien keskuudessa.¹² Hän huomasi pian, että eurooppalaiset seurakunnat oli jo saatu luopumukseen.¹³

Raportoituaan lähetyksen johtokunnalle siitä, mitä Euroopassa oli tapahtunut, johtokunta päätti lähettää hänet ja hänen vaimonsa Eurooppaan lähetyssaarnaajiksi. Niinpä vuonna 1948 he lähtivät Yhdysvalloista ja asettuivat Sveitsin Lausanneen.

Kohta heidän lähtönsä jälkeen yksi heidän tyttäristään sairastui vakavasti ja tarvitsi leikkauksen Philadelphia’n lastensairaalassa. Kirurgina oli tri. C. Everett Koop, joka oli tullut uskoon vain muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin Schaeffer’it ystävystyivät tri. Koop’in kanssa ja ystävyys kesti heidän elinaikansa laskien pohjan hyvin tärkeälle yhteistyölle, joka tapahtuisi 29 vuotta myöhemmin vuonna 1977.¹⁴

Kolmen vuoden kuluttua muutostaan Sveitsiin Schaeffer koki uskonkriisin, jonka aikana hän ”ajatteli kaiken uudelleen”.¹⁵ Kokemus osoittautui tärkeäksi käännepisteeksi hänen elämässään. Hän selviytyi siitä usko täysin uudistuneena ja vahvistuneena. Hänen elämäkertansa kirjoittaja, Louis Gifford Parkhurst nuorempi, toteaa, että Francis tuli ulos taistelusta ”lujalla vakaumuksella, että Jumala on todella objektiivisesti siellä, missä me luulemme, että Hän ei ole, että Raamattu on totta kaikessa, mitä se sanoo, että Raamattu koskee koko elämää ja että Pyhän Hengen rakkauden ja pyhyyden hengellisen todellisuuden on oltava läsnä elämässämme, varsinkin taistellessamme totuuden puolesta”.¹⁶

L’Abri Fellowship

Vuonna 1955 Schaeffer’it muuttivat Sveitsin Huémoz’iin ja perustivat palvelutyön nimeltä L’Abri Fellowship. Sana L’Abri on ranskaa ja tarkoittaa ”Suoja”. Siitä tuli nopeasti hengellinen yhteisö, joka veti kaikkialta Euroopasta nuoria opiskelijoita, jotka olivat joutuneet eksistentiaaliseen filosofiaan ja epätoivoisesti etsivät jotakin tarkoitusta elämään.

Seuraavina vuosina työskennellessään näiden nuorten kanssa Francis kehitti ja hienosääti argumenttejaan humanismia vastaan. Hän teki saman argumenteilleen puolustaessaan kristillistä uskoa. Hänen luentojaan nauhoitettiin ja sitten nauhoituksista tehtiin kirjoja, joita alettiin julkaista vuonna 1968. Kirjoista seurasi kutsuja puhumaan yliopistoilla eri puolilla maailmaa.

Schaeffer’in työn yleiskatsaus

Vuonna 1974 Schaeffer alkoi työstää kirjaa ja 10-osaista elokuvaa, joka toi hänelle laajan huomion Amerikan evankelikaalien parissa. Projektin nimi oli How Should We Then Live (Kuinka meidän sitten pitäisi elää)?¹⁷ Se oli kristillisestä näkökulmasta esitetty syvällinen tutkimus länsimaisen ajattelun ja kulttuurin noususta ja laskusta.

Schaeffer selitti, kuinka alkaen Rooman valtakunnasta humanistinen usko ihmiseen johti yhteiskuntaan vailla mitään mallia väärästä ja oikeasta, mikä aiheutti moraalisen mädännäisyyden, joka lopulta tuhosi valtakunnan sisältä.

Keskiajalla (500–1500 jKr.) Tuomas Akvinolaisen teologia aiheutti Kristinuskon vääristymisen, koska hän väitti, että ihmisen lankeemus turmeli vain ihmiskunnan tahdon, mutta ei älyä. Siksi totuus voitiin ymmärtää järjen kautta ja kirkko alkoi sekoittaa Raamattua Aristoteleen kaltaisten ei-kristittyjen filosofien ajatuksiin. Ihmisestä tuli yhä enemmän uskonnon keskipiste ja paavin ja kirkolliskokousten päätökset alkoivat korvata Raamatun auktoriteettia.

Renessanssi (1300–1700 jKr.) ajoi humanismin, taiteet mukaan lukien, kaiken älyllisen toiminnan keskipisteeksi. Tämä liike alkoi Etelä-Euroopassa keskittyen Italiaan ja vähitellen levisi koko maanosaan. Se toimi siltana keskiajalta uudenajan historiaan. Ihminen asetettiin kaiken keskipisteeksi ja häntä palvottiin taiteissa – kuten Michelangelo’n patsaassa nimeltä David. Tästä mestariteoksesta Schaeffer huomautti:¹⁸

Michelangelo otti marmoripalasen, joka oli niin virheellinen, ettei kukaan uskonut sillä olevan mitään käyttöä ja siitä hän veisti tämän mahtavan patsaan. Huomaa kuitenkin, että Daavid ei ole Raamatun juutalainen Daavid. Daavid on vain nimi. Michelangelo tunsi juutalaisuuden ja patsaan hahmo ei ole ympärileikattu. Meidän ei tule pitää tätä Raamatun Daavidina, vaan humanistisena ihanteena. Ihminen on suuri!

Pohjois-Euroopassa oli kuitenkin pako humanismista, jota vuonna 1517 alkanut uskonpuhdistus motivoi. Jumala ja Hänen Sanansa ajettiin takaisin kirkon ja yhteiskunnan keskipisteeseen. Jälleen kerran ihmisen langenneisuus tunnustettiin, mutta samalla oli uudistunut Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvokkuuden korostus.

Schaeffer osoitti, että sekä renessanssi että uskonpuhdistus toivat ihmisille suuremman vapauden, mutta siinä missä uskonpuhdistus johti vastuulliseen vapauteen, renessanssi toi vastuuttoman kurittomuuden vapauden, koska perustuen humanismiin siinä ei ollut pohjaa moraalille.

Humanismin luontainen ongelma osoitettiin 1700-luvulla Ranskassa ”valistukseksi” kutsutun liikkeen nousun myötä. Ranskalainen filosofi Voltaire (1694–1778) vaati ennemmin järkeen kuin uskoon eli katolisiin oppeihin perustuvaa yhteiskuntaa. Schaeffer huomioi: ”Valistuksen ajattelijoille ihminen ja yhteiskunta olivat kehitettävissä täydellisiksi.”¹⁹ Ranskalaiset julistivat ”Järjen Jumalatarta” ja sitoutuivat täysin maalliseen yhteiskuntaan. Seuraus oli Ranskan vallankumouksen (1789–1799) verilöyly, joka johti Napoleon Bonaparte’n autoritaariseen hallintoon.

Samaan aikaan oli käynnissä tieteen vallankumous, joka alkoi puolalaisesta astronomista Copernicus (1473–1543), joka muotoili maailmankaikkeuden mallin, joka asetti maan asemesta auringon maailmankaikkeuden keskukseksi.

Sekä renessanssi että uskonpuhdistus ruokkivat kasvavaa tieteellisen menetelmän painotusta – renessanssi järjen korostamisensa kautta ja uskonpuhdistus väitteensä kautta, että me elämme Jumalan luomien luonnonlakien järjestäytyneessä maailmankaikkeudessa. Monet johtavista tiedemiehistä olivat kristittyjä kuten, Francis Bacon (1561–1626), Blaise Pascal (1623–1662), Isaac Newton (1643–1727) ja Michael Faraday (1791–1867).

Tämä kristillinen pohja ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun Charles Darwin (1809–1882) ja muut hänen kaltaisensa, joilla oli humanistinen maailmankuva, alkoivat työntää Jumalaa syrjään, korottaa ihmisen järkeä ja käännyttää ihmiskuntaa evoluutioelämän sattumaan keskellä tarkoituksetonta maailmankaikkeutta.

Tämä kaikki tuotti sellaisen, jota Schaeffer kutsui ”pirstaloitumisen ajaksi”, kun sekä filosofit että taiteilijat alkoivat nähdä elämän mielettömyytenä.²⁰ Kaikki on sattumaa. Ei ole mitään tarkoitusta. Sekä maailma että ihminen ovat pirstaloituneet. Ei ole oikeaa eikä väärää. Jumala on kuollut.

Tämä radikaali muutos, jossa koko Jumalan luomakunta nähdään vain tilapäisenä koneena, ihmiset mukaan lukien, johti 1900-luvun kauhuihin: kommunistiseen vallankumoukseen, natsiholokaustiin, Kiinan kulttuurivallankumoukseen ja Kamputsean kansanmurhaan.

Nämä hirmuteot havainnollistavat Schaeffer’in väitettä hänen kirjoittaessaan: ”Jos pelastumaton ihminen olisi johdonmukainen, hän olisi uskonnoltaan ateisti, filosofialtaan irrationalisti – ja laajimmassa merkityksessä täysin moraaliton.”²¹ Ja niin siinä kävikin.

Sovellus Amerikkaan

Sekä kirjan että filmin lopussa Schaeffer soveltaa tätä kaikkea Yhdysvaltoihin sellaisessa, jota sanoo ”rauhan ja vaurauden ajaksi”. 1900-luvun puoliväliin tullessa kristillisen konsensuksen heikkeneminen Amerikassa oli tuottanut väestön, jossa enemmistö ihmisistä oli omaksunut ”kaksi köyhtynyttä arvoa” – henkilökohtaisen rauhan ja vaurauden. Hän selittää havaintoaan seuraavasti:²²

Henkilökohtainen rauha tarkoittaa vain, että saa olla yksin, ettei minua vaivata toisten ihmisten ongelmilla … Henkilökohtainen rauha tarkoittaa, että haluan, ettei omaa elämän malliani häiritä elinaikanani riippumatta siitä, mitä seurauksia siitä on lasteni ja lastenlasteni elinaikana. Vauraus tarkoittaa valtavaa ja alati kasvavaa varallisuutta – elämää, jossa on esineitä, esineitä ja enemmän esineitä – menestystä, jota arvioidaan aina vain korkeamman aineellisen runsauden tason perusteella.

Schaeffer’in mukaan nämä kaksi vallitsevaa sodanjälkeistä sekulaaria arvoa tuottivat 1960-luvun kulttuurillisen kapinan, kun nuoret päättivät, että elämässä täytyy olla muutakin kuin itsekkyyttä ja ahneutta. Kuten Schaeffer sen ilmaisi: ”He olivat oikeassa ongelman arviossaan, mutta erehtyivät ratkaisuissaan.” – jotka olivat pääasiassa hedonismia, jota ilmaistiin huumeilla ja seksillä.²³

Schaeffer lopettaa puhumalla profeetallisesti yhteiskunnastamme. Hän sanoo: ”Kun muisto kristillisestä konsensuksesta, joka antoi meille vapauden raamatullisen muodon sisällä, lisääntyvästi unohdetaan, niin manipuloiva autoritarismi pyrkii täyttämään tyhjiön.”²⁴ Hän varoittaa erityisesti mielivaltaisen eliitin mielivaltaisista arvoista.

Hän varoittaa myös kolmesta tulevaisuuden vaarasta:²⁵

1. Ihmisten geneettinen manipuloiminen.
2. Manipuloiminen median, varsinkin TV:n kautta.
3. Luottaminen sosiologiseen lakiin – se on, lakiin, joka ei perustu Raamattuun, luonnonlakiin eikä perustuslakiin, vaan lakiin, joka perustuu julkisen mielipiteen muuttumiseen.

Lopputoteamus hänen kirjassaan on pahaenteinen: ”Tämä kirja kirjoitettiin toivossa, että tämä sukupolvi ehkä kääntyy tuosta suurimmasta pahuudesta, luodun asian asettamisesta Luojan paikalle ja että tämä sukupolvi ehkä saa jalkansa pois kuoleman teiltä ja voisi elää.”²⁶

Kirja How Should We Then Live? julkaistiin vuonna 1976. Kirjaan perustuva filmi julkaistiin vuonna 1977. Seminaareja filmistä pidettiin kaikkialla Amerikassa vuosina 1977 ja 1978. Lokakuussa 1978 Schaeffer’issa todettiin imusolmukesyöpä ja hän aloitti hoidot Mayo-klinikalla Minnesota’n Rochester’issa.

Yhteistyö Koop’in kanssa

Samaan aikaan hän jatkoi työtä uuden kirjan ja filmin parissa vanhan ystävänsä tri. C. Everett Koop’in (1916– 2013) kanssa. Myöhemmin vuonna 1982 tri. Koop’ista tuli presidentti Reagan’in korkein lääkintäviranomainen. Tämä uusi kirja oli nimeltään Whatever Happened to the Human Race? (Mitä tapahtuikaan ihmisrodulle?)²⁷ Sekä kirja että filmi julkaistiin vuonna 1979.

Kirja alkoi voimakkaalla omistuskirjoituksella, jossa sanottiin: ”Niille, joilta on ryöstetty elämä, syntymättömät, heikot, sairaat, vanhat, hulluuden, itsekkyyden, himon ja ahneuden pimeinä aikoina, joista 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet muistetaan.”²⁸ Tämä kirja ja filmi keskittyivät abortin, lapsenmurhan ja eutanasian kauhistuksiin tuon ajan Amerikassa.

Ensimmäinen lause kirjassa tiivistää sen väitteen: ”Kulttuureja voidaan arvioida monin tavoin, mutta lopulta jokainen kansakunta jokaisena aikana täytyy arvioida tällä testillä: Kuinka se kohteli ihmisiä?”²⁹ Kirjoittajat jatkavat tällä havainnolla: ”Syy kirjoittaa tätä kirjaa on, että meillä on voimakas tunne, että tänä päivänä me seisomme suuren kuilun partaalla.”³⁰ Sitten he kiinnittävät kaiken huomionsa tämän kriisiin syyhyn:³¹

Kristillisessä konsensuksessa enemmistö eikä myöskään eliitti olleet absoluutteja. Jumala antaa arvojen mallit ja Hänen absoluuttinsa sitovat sekä tavallista ihmistä että vallassa olevia … koska kristillinen konsensus on pantu syrjään, meillä on edessämme henkilökohtaisen julmuuden tulva. Kirja jatkaa esittäen ankaran, loogisen ja raamatullisen perustelun aborttia vastaan varoituksella, että se johtaa lapsenmurhan ja eutanasian hyväksymiseen. Siinä he antavat monia kauhistuttavia esimerkkejä lapsenmurhan ja eutanasian harjoittamisesta lääkärien keskuudessa, vaikka ne eivät olleet laillisia tuohon aikaan.

He osoittavat, kuinka meitä kansakuntana valmistetaan ajattelussamme hyväksymään lapsenmurha. Eihän siinä ole eroa, tapetaanko vauva muutamaa minuuttia ennen syntymää, vai muutama minuutti sen jälkeen. Molemmat ovat murhia. Ja jos vanhemmat voivat maksaa lastensa tappamisesta, niin mikä estää lapsia maksamasta vanhempiensa tappamisesta? ”Humanistisessa maailmankuvassa ei ole tilaa uskolle, että ihmisolennolla olisi mitään lopullista selvää arvoa yläpuolella eläimen tai elottoman aineen. Ihminen on vain erilainen molekyylien järjestelmä.”³²

Julkaistessaan tämän kirjan Schaeffer siirtyi filosofian ja teologian maailmasta yhteiskunnallisen toiminnan maailmaan. Hän ja Koop päättävät kirjan yksityiskohtaisilla ohjeilla, mitä ihmiset voivat tehdä tukeakseen elämän pyhyyttä ja voimakkaasti vastustaakseen aborttia, lapsenmurhaa ja eutanasiaa.³³

Schaeffer’in manifesti

Jatkuvista syöpähoidoistaan huolimatta Schaeffer jatkoi kirjoittamista. Vuonna 1981 hän julkaisi teoksen A Christian Manifesto (Kristillinen manifesti).³⁴ Se oli erityisesti tähdätty amerikkalaiseen maisemaan ja poliittiseen kehitykseen, joka näytti johtavan kansakuntaa kohti tuhoa. Pohjimmiltaan se käsitteli kysymystä, mikä on kristityn vastuu hallitukseen, lakiin ja kansalaistottelemattomuuteen nähden?”³⁵

Kirja kirjoitettiin suoraksi vastaukseksi vuoden 1848 kommunistiselle manifestille (Communist Manifesto), vuoden 1933 ensimmäiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto I) ja vuoden 1973 toiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto II) – jotka kaikki asettivat ihmisen kaiken keskukseksi ja tekivät hänestä kaiken mittapuun.³⁶ Sitä vastoin Schaeffer vahvistaa raamatullisen näkemyksen ihmisestä, joka tehty Jumalan kuvaksi, jossa on todellinen ihmisyys.”³⁷

Schaeffer osoitti, kuinka valtiomme alun perin perustui kristilliselle konsensukselle, joka tunnusti ihmisen arvokkuuden ja elämän pyhyyden samalla tiedostaen, että ihminen on langennut ja siksi häntä täytyy hillitä hallituksen toimilla ja vallan hajauttamisella (through a government of checks and balances and separation of powers).³⁸

Sitten hän jatkoi osoittaen, että lain ja hallinnon systeemiemme perustukset ovat syöpyneet siinä määrin, että ”maallistunut yhteiskunnallinen laki” vallitsee nyt korkeimpana.³⁹ Tätä koskien hän viittasi entisen korkeimman oikeuden johtavan tuomarin Frederick Vinson’in (1890–1953) lausuntoon, joka kirjoitti: ”Mikään ei ole varmempaa nykyajan yhteiskunnassa kuin periaate, ettei siinä ole mitään absoluutteja.”⁴⁰

Schaeffer selitti, että ”yhteiskunnallinen laki” – eli sellainen, jota voitaisiin kutsua ”olosuhteelliseksi laiksi” – on toiminnassa, kun oikeudet tekevät päätöksiä, jotka on erotettu mallista, kuten raamatulliset tai perustuslailliset periaatteet. Sen sijaan oikeudet perustavat päätöksensä sellaiselle, jonka ajatellaan olevan parasta yhteiskunnalle.

Esimerkkinä Schaeffer viittasi korkeimman oikeuden päätökseen abortista vuonna 1973. Hän väitti, että se on klassinen esimerkki hyvin subjektiivisesta oikeudellisesta päätöksenteosta.⁴¹ Se oli täysin mielivaltainen päätös, jonka eliitti pakotti enemmistölle ilman mitään perustuslaillista pohjaa ja täysin ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa. (Samaa voitaisiin tietysti sanoa korkeimman oikeuden yhtä mielivaltaisesta päätöksestä koskien samaa sukupuolta olevien avioliittoa 43 vuotta myöhemmin vuonna 2016.)

Schaeffer käynnisti yksityiskohtaisen keskustelun kristittyjen suhteesta hallitukseensa. Hän vahvisti Raamatun opetuksen, että meidän tulee kunnioittaa ja totella hallitsijoitamme.⁴² Hän kuitenkin kiirehti korostamaan, että tottelemisella on Raamatun asettamat rajansa. Hän vakuutti, että ”lopputulos on, että tietyssä pisteessä ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus olla tottelematta valtiota”.⁴³ Ja milloin sitten? ”Jokainen hallitus, joka käskee sellaiseen, joka on ristiriidassa Jumalan lain kanssa, kumoaa auktoriteettinsa.”⁴⁴

Schaeffer päättää manifestinsa osoittamalla, että humanismi on ”poissulkeva, suljettu systeemi, joka sulkee pois kaikki kilpailevat katsomukset – varsinkin, jos nuo katsomukset opettavat jotakin muuta kuin suhteellisia arvoja ja normeja … Tämän seurauksena humanistinen aineeseen, energiaan ja sattumaan perustuva maailmankuva on täysin suvaitsematon”.⁴⁵ Siksi hän päättää:⁴⁶

Ei ole liian voimakas ilmaus sanoa, että olemme sodassa ja siinä kamppailussa ei ole puolueettomia. On joko tunnustettava, että Jumala on lopullinen auktoriteetti, tai että Keisari on Herra.

Eräs hyvin mielenkiintoinen seikka Schaeffer’in manifestissa on se, mitä hän sanoo vuoden 1980 presidentinvaalista, jossa Ronald Reagan oli voittoisa. Kirjoittaen Reagan’in kauden ensimmäisenä vuotena hän viittaa siihen ”ainutlaatuisena avoimena ikkunana” kansakunnallemme torjua humanismin tulva,⁴⁷ Hän varoittaa, että ”meidän täytyy varoa, ettemme anna typerän uskon siihen, että humanismi on korkein, saada meitä luulemaan, että kaikki on nyt voitettu ja varmaa”,⁴⁸ koska humanistit ”ovat lujasti asemissa”.⁴⁹

Puhuen profeetallisesti Schaeffer sitten päättelee, että ellemme pysty hillitsemään humanismin tulvaa Reagan’in kauden avoimen ikkunan aikana, niin se mitä todennäköisimmin jatkuu tulevaisuudessa oikeusistuinten kautta.⁵⁰ ”’Kansalaisvapauksien’ varjolla … humanistiset voimat ovat käyttäneet mieluummin oikeusistuimia kuin lainsäädäntöelimiä, koska oikeusistuimet eivät ole ihmisten ajattelun ja ilmaisun alaisia valintaprosessin kautta – ja varsinkin, kun niitä (oikeusistuimia) ei valita uudelleen.”⁵¹ Ja niin se on mennyt.

Viimeinen kirja

Schaeffer päättää elämäntyönsä, kuten aloittikin, tuomitsemalla seurakunnan sen luopumuksen vuoksi. Hänen sanomansa sisältyy hänen vuonna 1984 kolme kuukautta ennen kuolemaansa julkaistuun kirjaan. Kirja on nimeltään The Great Evangelical Disaster (Suuri evankelikaalinen katastrofi).⁵² Vuonna 1948, kun hän vaimonsa kanssa valmistautui muuttamaan Eurooppaan, Schaeffer oli kirjoittanut esseen otsikolla Revolutionary Christianity (Vallankumouksellinen kristinusko), jossa hän perusteli, että todellinen kristinuskon vallankumouksellinen versio ei ollut tuon ajan ”yhteiskunnallistettu evankeliumi”, vaan ”historiallinen Raamattuun uskova kristinusko, joka uskoo, että seurakunnan tehtävä on saarnata Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna ja että ihminen on vanhurskautettu uskosta”.⁵³

Hän uudisti tämän teeman viimeisessä kirjassaan. Hän väitti, että aivan kuten päälinjan kirkkokunnat 1920–1930-luvuilla olivat korruptoituneet johtuen Raamatun hylkäämisestään, niin samoin oli käynyt evankelikaaleille 1970- ja 1980-luvuilla.

Hän julisti, että ”suuri evankelikaalinen katastrofi” oli ”evankelikaalisen maailman laiminlyönti puolustaa totuutta totuutena”. Ja sitten hän toteaa suoraan: ”Tälle on vain yksi sana – nimittäin mukautuminen: evankelikaalinen kirkko on mukautunut aikakauden maailmanhenkeen.”⁵⁴

Kuinka sitten? Kahdella tavalla. Ensiksi Schaeffer tunnistaa mukautumisen Raamatun suhteen, ”niin, että monilla, jotka kutsuvat itseään evankelikaaleiksi, on heikentynyt käsitys Raamatusta, eivätkä enää vahvista koko Raamatun opettamaa totuutta – ei vain uskonnollisissa kysymyksissä, vaan myös tieteen ja historian ja moraalisuuden alueilla”.⁵⁵ Toinen alue on ollut moraalisissa kysymyksissä ”ottamatta selvää kantaa edes elämän ja kuoleman kysymyksissä”.⁵⁶

Schaeffer moitti ankarasti evankelikaalisia johtajia huopaamisesta kysymyksessä koskien Raamatun erehtymättömyyttä ”niin, että Raamatun auktoriteetti on täydellisesti tehty tyhjäksi”.⁵⁷ Hän tiivistää kysymyksen näin:⁵⁸

Ellei Raamattu ole virheetön, ei vain silloin, kun se puhuu pelastuksen asioista, vaan myös silloin, kun se puhuu historiasta ja kosmoksesta, niin meillä ei ole perustusta vastata kysymyksiin koskien maailmankaikkeuden olemassaoloa ja sen muotoa ja ihmisen ainutlaatuisuutta. Meillä ei myöskään ole mitään moraalisia absoluutteja, eikä varmuutta pelastuksesta, eikä kristittyjen seuraavalla sukupolvella ole mitään, minkä päällä seisoa.

Kun kirja julkaistiin, monet reagoivat julistamalla, että Schaeffer ”liioittelee asiaansa”,⁵⁹ mutta kun tänä päivänä 30 vuotta myöhemmin katsoo siihen, niin on ilmeistä, että hänen havaintonsa olivat nappiin. Sillä tänä päivänä meillä on evankelikaalisia johtajia, jotka kirjaimellisesti kieltävät monet uskon perusasioista.

Schaeffer oli niin kyllästynyt evankelikaaliseen liikkeeseen, että julisti, ettei enää viittaisi itseensä evankelikaalisena, vaan kutsuisi itseään ”Raamattuun uskovaksi kristityksi”.⁶⁰

Päätössanat

Francis Schaeffer valmistui ikuiseen palkintoonsa toukokuun 15. päivänä 1984 kotonaan Minnesota’n Rochester’issa. Hän oli 72 vuoden ikäinen.

Kuolemaansa edeltävänä päivänä hän rukoili: ”Rakas Isä Jumala, minä olen päättänyt työni. Vie minut kotiin. Minua väsyttää.”⁶¹

Huomautus. Tämän artikkelin viitteet ovat verkkosivustolla http://www.lamblion.com julkaistussa artikkelissa

 

Read Full Post »