Alempana on Geri Ungureanin, nainen itsekin, artikkeli naispappeudesta. Mutta sitä ennen lyhyt johdanto aiheeseen.
Tutkimusten mukaan naispapit ovat mielipiteiltään selvästi liberaalimpia kuin miespapit. Kirkon tutkimuskeskuksen 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan naispapeista 68 % pitää itseään liberaaleina, kun vastaava luku miespuolisilla papeilla on 46 %. Vastaavasti itseään konservatiiveina miespapeista pitää 33 %, kun naispapeista perinteisen uskonkäsityksen omaavia on vain 13 %. Ja esimerkiksi Raamatun lukeminen on huomattavan vähäistä erityisesti nuorten liberaalimpien naispappien keskuudessa. Heistä Raamattua lukee useita kertoja viikossa tai päivittäisissä hartaushetkissään vain 28 %.
Tutkimuksen tekijä Kati Niemelä toteaakin, että naispapit muuttavat kirkkoa: ”Naiset tuovat painetta hyvin paljon. Naispapit ovat asenteiltaan selvästi miespappeja liberaalimpia ja avoimia muutokselle. Jos kirkko toimisi miespappien asenteiden mukaisesti, monikaan muutos ei olisi ollut mahdollinen. Ilman naispappeja esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen tuskin olisi kirkossa tullut aktiiviseen pohdintaan.” (Kirkko ja kaupunki 12.9.2011)
Ja kuten Rami Leskinen kirjoituksessaan osuvasti huomioi, niin kirkossa on merkittävästi sijaa saanut vihervasemmistolainen aatesuuntaus: ” Epäilemättä juuri heidän ponnistelujensa tuloksena saatiin ensin hyväksyttyä naispappeus vuonna 1986, sittemmin heidän tavoitteekseen on tullut koko kirkon politisointi, joka on näkynyt uusvasemmiston muotiteemojen kuten seksuaalivähemmistöjen ja ulkomaalaisten asioiden ajamisena. Tämä on luonnollisesti merkinnyt radikaalia muutosta kristinuskon perusopetuksissa ja moraalissa. … Naispappeuden hyväksymisen jälkeen kirkon modernisointi on vain kiihtynyt. Yhtenä selittäjänä saattaa olla se, että naispapeista suurin osa kannattaa vihreitä. Pappisliiton tekemä selvitys vuodelta 2002 vahvistaa, että vihreät ovat naispappien keskuudessa ylivoimaisesti suosituin puolue.”
Lue myös artikkelini Samaa sukupuolta olevien parien puolesta rukoileminen, jossa on kerrottu hieman taustaa, mitä yhteisiä tekijöitä on naispappeuden ja homoliittojen hyväksymisellä, ja mitä tapahtui ns. Ilkon seminaareissa, joissa naispappeutta ajettiin kuin käärmettä pyssyyn kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Tilanne Suomen ev.lut. kirkossa tällä hetkellä on, että naisten osuus papistosta on lähes puolet. Lähitulevaisuudessa naispappien määrä kasvaa suuremmaksi kuin miespappien, sillä teologian opiskelijoista yli 60 % on naisia. (Savon Sanomat 30.5.16). Mutta muistettakoon: sekä sekulaaristi ajattelevia että uskovia löytyy niin nais- kuin miespapeistakin. Jos on valittava seuraavista vaihtoehdoista, minkälaisen papin toimittamaan Jumalapalvelukseen osallistun, valitsen henkilökohtaisesti mieluummin Raamattuun pitäytyvän naispapin kuin liberaalin miespapin.
Women Pastors? The Word of God Clearly Says NO
By Geri Ungurean 15.9.2017, suom SK
Ei mene viikkoakaan, etten lukisi harhaisista ja luopioista opetuksista päälinjan kirkkokunnissa. Heitä opetetaan vihaamaan Israelia. Heitä opetetaan, että Jumalan Sana ei ole erehtymätön. Heitä opetetaan, että Jumala hyväksyy homouden täysin ja he jopa nimittävät homopastoreita seurakuntiinsa.
Kuten lukijani tietävät, niin en ole millään tavoin ”poliittisesti korrekti”. Se lausunto, jonka nyt aion esittää, tulee suututtamaan monet päälinjan kirkoissa. Minun täytyy sanoa totuus ja totuus on tämä: Päälinjan seurakunnat ovat täynnä naispastoreita ja minä uskon, että Jumalan Sana on hyvin selvä, että se ei ole Jumalan tahto. Seurakunnassa naisten ei pitäisi olla auktoriteettiasemassa miehiin nähden.
Kysymys: “Naispastoreita / -saarnaajia? Voiko nainen olla pastori tai saarnaaja?” (sivustolta gotquestions.org)
Vastaus: Tänä päivänä tuskin on kuumempaa väittelyn aihetta seurakunnassa, kuin kysymys siitä, voivatko naiset palvella pastoreina/saarnaajina. Siksi on hyvin tärkeää nähdä, että kysymys ei ole siitä, että miehet olisivat naisia vastaan. On naisia, jotka uskovat, että naisten ei pitäisi palvella pastoreina ja että Raamattu asettaa rajoituksia naisten papinviralle ja on miehiä, jotka uskovat, että naiset voivat palvella saarnaajina ja ettei naisten papinviralle ole mitään rajoituksia. Tässä ei ole kyse sovinismista eikä syrjinnästä. Kysymys on raamatullisesta tulkinnasta.
Jumalan Sana julistaa: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa” (1. Tim. 2:11-12). Seurakunnassa Jumala asettaa erilaisen roolin miehille ja naisille. Tämä on seurausta siitä, kuinka ihmiskunta luotiin ja siitä, kuinka synti tuli maailmaan (1. Tim. 2:13-14). Apostoli Paavalin kautta Jumala rajoittaa naisia palvelemasta rooleissa, joissa he opettaisivat tai heillä olisi hengellinen auktoriteetti miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina, johon ehdottomasti kuuluu heille saarnaaminen, heidän opettamisensa julkisesti ja hengellisen auktoriteetin harjoittaminen heidän ylitseen.
Tälle käsitykselle naisten pappisvirasta on monia vastaväitteitä. Eräs yleinen on, että Paavali rajoittaa naiset opettamasta, koska ensimmäisellä vuosisadalla naiset olivat tyypillisesti kouluttamattomia. Kohta 1. Tim. 2:11-14 ei kuitenkaan mainitse koulutuksellista asemaa. Jos koulutus oli edellytys palvelutyöhön, niin enemmistö Jeesuksen opetuslapsista ei olisi kelvannut. Toinen yleinen vastaväite on, että Paavali rajoitti vain Efeson naisia opettamasta miehiä (1. Tim. kirjoitettiin Timoteukselle, Efeson seurakunnan pastorille). Efeso tunnettiin Artemisin temppelistään ja naiset olivat auktoriteetteja tuossa pakanuuden haarassa – siksi tämän teorian mukaan Paavali reagoi vain Efeson epäjumalanpalvojien naisjohtoisia tapoja vastaan ja seurakunnan oli oltava erilainen. Ensimmäinen Timoteuskirje ei kuitenkaan missään mainitse Artemista eikä Paavali mainitse myöskään Artemisin palvojien normaalia käytäntöä syynä rajoituksiin kohdassa 1. Tim. 2:11-12.
Kolmas vastaväite on, että Paavali tarkoittaa vain aviomiehiä ja vaimoja, eikä miehiä ja naisia yleensä, Kreikan miestä ja naista tarkoittavat sanat luvussa 1. Tim. 2. saattoivat tarkoittaa aviomiehiä ja vaimoja; sanojen perusmerkitys on kuitenkin laajempi. Edelleen, samoja kreikan sanoja on käytetty jakeissa 8-10. Tuleeko vain aviomiesten kohottaa pyhät kädet rukouksessa ilman vihaa ja epäilystä (jae 8)? Tuleeko vain vaimojen pukeutua säädyllisesti, tehdä hyviä tekoja ja palvoa Jumalaa (jakeet 9-10)? Ei tietenkään. Jakeet 8-10 viittaavat selvästi kaikkiin miehiin ja naisiin, ei vain aviomiehiin ja vaimoihin. Kontekstissa ei ole mitään, joka osoittaisi, että jakeet 11-14 koskevat vain aviomiehiä ja vaimoja.
Vielä yksi vastaväite tälle naisten pastoreina palvelemisen tulkinnalle koskee naisia, joilla Raamatussa oli johtajan asema, erityisesti Mirjam, Debora ja Hulda Vanhassa Testamentissa. On totta, että nämä naiset olivat Jumalan valitsemia erityiseen palvelukseen Hänelle ja että he seisovat uskon, rohkeuden ja kyllä myös johdon malleina. Vanhan Testamentin naisten auktoriteetilla ei kuitenkaan ole merkitystä kysymykselle seurakunnan pastoreista. Uuden Testamentin kirjeet esittävät uuden paradigman (mallin) Jumalan kansalle – seurakunnan, Kristuksen ruumiin – ja tuo paradigma käsittää ainutlaatuisen auktoriteettirakenteen seurakunnalle, ei Israelin kansalle eikä millekään toiselle Vanhan Testamentin kokonaisuudelle.
Vastaavia perusteluja esitetään käyttäen Uuden Testamentin Priskillaa ja Foibea. Luvussa Apt. 18 Priskilla ja Akylas esitellään uskollisina Kristuksen palvelijoina. Priskillan nimi mainitaan ensin, ehkä osoituksena, että hän oli työssä merkittävämpi kuin miehensä. Opettivatko Priskilla ja hänen miehensä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin Apollokselle? Kyllä vain ja kodissaan he ”selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien” (Apt. 18:26). Sanooko Raamattu missään, että Priskilla paimensi seurakuntaa, tai opetti julkisesta, tai tuli pyhien seurakunnan hengelliseksi johtajaksi? Ei, sikäli kuin tiedämme, Priskilla ei osallistunut saarnatoimeen niin, että olisi toiminut vastoin 1. Tim. 2:11-14 ohjeita.
Jakeessa Room. 16:1 Foibe mainitaan seurakunnan ”palvelijana” (eli diakonina) ja saa kiitokset Paavalilta. Mutta kuten Priskillankin kohdalla, Raamattu ei missään sano, että Foibe olisi ollut paimen (pastor) tai miesten opettaja seurakunnassa. ”Taitava opettamaan” on annettu vaatimuksena vanhimmille, ei diakoneille (1. Tim. 3:1-13; Tiit. 1:6-9).
Kohdan 1. Tim. 2: 11-14 rakenne tekee täysin selväksi syyn, miksi naiset eivät voi olla pastoreita. Jae 13 alkaa sanalla ”sillä” antaen syyn Paavalin lausunnolle jakeissa 11-12. Miksi naisten ei pitäisi opettaa eikä olla miesten yläpuolella? Koska ”Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen” (jakeet 13-14). Jumala loi Aadamin ensin ja sitten Eevan olemaan ”apu” Aadamille. Luomisjärjestyksellä on yleinen sovellus perheessä (Ef. 5:22-23) ja seurakunnassa.
Se tosiasia, että Eeva petettiin, on annettu myös jakeessa 1. Tim 2:14 syyksi, että naiset eivät palvele pastoreina, eikä heillä ole hengellistä auktoriteettia miesten yli. Tämä ei tarkoita, että naiset olisivat herkkäuskoisia tai että he olisivat helpommin petettäviä kuin miehet. Jos naiset olisivat helpommin petettäviä, niin miksi heidän sallitaan opettaa lapsia (joita on helppo pettää) ja toisia naisia (jotka muka ovat helpommin petettäviä)? Teksti sanoo vain, että naisten ei tule opettaa miehiä eikä omata hengellistä auktoriteettia miesten yli, koska Eeva petettiin. Jumala on päättänyt antaa miehille ensisijaisen opetuksellisen auktoriteetin seurakunnassa.
Monet naiset loistavat vieraanvaraisuuden, laupeudentyön, opettamisen, evankelioimisen ja avustamisen lahjoissa. Paikallisseurakunnan palvelutyö on paljolti naisten varassa. Seurakunnan naisia ei ole rajoitettu julkisesti rukoilemasta tai profetoimasta (1. Kor. 11:5), vaan ainoastaan omimasta hengellistä opetuksellista auktoriteettia miesten yli. Raamattu ei missään rajoita naisia harjoittamasta Pyhän Hengen lahjoja (1. Kor. 12). Naiset, aivan kuten miehetkin, on kutsuttu palvelemaan toisia, osoittamaan Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23) ja julistamaan evankeliumia kadotetuille (Matt. 28:18-20; Apt. 1:8; 1. Piet. 3:15).
Jumala on määrännyt vain miehet palvelemaan seurakunnassa hengellisen opetuksellisen auktoriteetin asemissa. Ei siksi, että miehet välttämättä olisivat parempia opettajia, tai että naiset olisivat ala-arvoisia tai vähä-älyisempiä (mikä ei pidä paikkaansa). Se vain on se tapa, jolla Jumala suunnitteli seurakunnan toimivan. Miesten tulee asettaa esimerkki hengellisessä johdossa – elämällään ja sanoillaan. Naisten tulee ottaa vähemmän auktoritatiivinen rooli. Naisia kehotetaan opettamaan toisia naisia (Tiit. 2:3-5). Raamattu ei myöskään rajoita naisia opettamasta lapsia. Ainoa toiminto, jossa naisia rajoitetaan, on opettaminen, eli hengellisen auktoriteetin ottaminen miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina. Se ei tee naisia vähemmän tärkeiksi millään tavalla, vaan sen sijaan keskittää heidän palvelemistaan enemmän sopusointuun Jumalan suunnitelman ja Hänen heille suomansa armoituksen kanssa. – source
Pari vuotta sitten vierailimme mieheni kanssa eräässä baptistikirkossa. Olimme tavanneet pääpastorin ja todella tykkäsimme hänestä. Ainoa asia, joka oli pidätellyt meitä, oli, että se pastori asetti naisia pastoreiksi, ja vanhimmiston puheenjohtaja oli nainen.
Eräänä sunnuntaina me lopulta menimme siihen kirkkoon. Vauvan siunauksen aikana eräs naispastori antoi vanhemmille kirjan ”Jesus Calling” (Suomeksi: Jeesus kutsuu, Kuva ja Sana 2011, lue lisätietoa kirjasta) lahjaksi seurakunnalta. Minä saatoin tuskin pysyä penkissä. Halusin hypätä pystyyn ja huutaa EI!! Mieheni piti minua tiukasti kädestä. Hän ajattelee samalla tavalla kuin minäkin, mutta on yleensä kylmäpäisempi.
Meidän täytyy noudattaa Jumalan Sanaa
Jumala ei muutu. Hänen Sanansa ei muutu. Aika voi muuttua, mutta se ei tarkoita, että meidän tulisi pyrkiä saamaan asiat paremmin samaan ”vireeseen” ajan kanssa. Itseasiassa, kun asiat muuttuvat huonompaan suuntaan, meidän tulee vaikuttaa yhteiskuntaamme Jumalan muuttumattomalla Sanalla! Tämä on syy, miksi ”etsijäherkät” kirkot ovat niin vaarallisia.
Naisten rooli seurakunnassa
On selvää, ettei naisten pitäisi opettaa seurakunnassa. Vanhempien naisten tulee opettaa nuorempia rakastamaan miehiään. Naisia ei ole rajoitettu opettamasta lapsia seurakunnassa.
Olemme tasa-arvoisia Jumalan silmissä, mutta meillä on erilaiset roolit
Jumala ei halveksi naisia näillä opetuksilla Sanasta. Hän antaa selvästi ohjeen, kuinka haluaa seurakuntansa toimivan. Sana sanoo, että aivan kuin avioliitossa, niin naisen verho on mies ja miehen verho on Jeesus. Sana neuvoo miehiä rakastamaan vaimojaan, kuten Jeesus rakastaa seurakuntaa. Sana neuvoo naisia kunnioittamaan miehiään.
Jumala tietää parhaiten. Hän on Jumala EMMEKÄ me.
Shalom b’Yeshua
MARANATHA
grandmageri422@gmail.com
Articles may be found at grandmageri422.me
Ajankohtaista uskosta 
Vastaa