Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2017

The Abandonment of the Reformation
By Mike Gendron, suom. SK

Kun juhlimme uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, on hyvin huolestuttavaa, että monet kristityt ovat hylkäämässä oleelliset evankeliumin totuudet, joita puolustamaan uskonpuhdistajat antoivat elämänsä.

Toiset kristityt uskovat, että uskonpuhdistus oli kallis virhe, koska se jakoi kirkon. He pyrkivät nyt peruuttamaan uskonpuhdistuksen ja yhdistymään jälleen roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Mistä johtuu tämä erottamisen puute? Miksi kerran mustavalkoiset opilliset erot ovat nyt käymässä harmaiksi? Kuinka voivat ne, jotka totuus on pyhittänyt, haluta yhteyttä luopiokirkon kanssa? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka poissulkeva aito evankeliumi on? Vai eivätkö he vain tiedä, kuinka väärä ja kuolettava Rooman evankeliumi on?

Uskonpuhdistajat lähtivät roomalaiskatolisesta kirkosta ensisijaisesti kahden tärkeän Raamatun opin perusteella: 1) Raamatun ylin auktoriteetti ja 2) vanhurskautus yksin uskon kautta yksin Kristukseen.

Uskonpuhdistajat väittivät rohkeasti, että Raamatun auktoriteetti on katolisen kirkon opetusten ja perinteiden yläpuolella. He myös vaativat evankeliumin puhtautta, jonka avulla katuvat syntiset voivat tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa yksin armosta yksin uskon kautta.

Sanan ”yksin” tärkeys

Jeesuksen Kristuksen kirkas evankeliumi oli ollut piilotettuna katolisen kirkon uskonnollisten perinteiden alle yli 1000 vuotta. Rooma oli kauan opettanut, että syntiset pelastuvat armosta ynnä ansioista, uskon kautta Kristukseen ja muihin välittäjiin ynnä tekoihin, Raamatun ynnä perinteen mukaan, Jumalan ynnä Marian kunniaksi.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisuuden väärän ja kuolettavan evankeliumin julistamalla pelastusta yksin armosta, yksin uskon kautta yksin Kristukseen yksin Raamatun mukaan ja kaikki yksin Jumalan kunniaksi.

Samoin apostoli Paavali 2000 vuotta sitten ajoi paalun maahan suojelemaan evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Käyttäen uransa ankarinta ja jyrkintä kieltä, hän kirjoittaa: ”… on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu!” (Gal. 1:7-8).

On selvää, että roomalaiskatolinen kirkko kuuluu tämän jumalallisen tuomion alaisuuteen. Se on vääristänyt evankeliumin asettamalla lisävaatimuksia pelastukselle, kuten: sakramentit, hyvät teot, lain pitäminen, kiirastuli ja aneet.

Kipinä joka käynnisti uskonpuhdistuksen

Kun Martti Luther ei voinut enää kestää, että Jumalan anteeksiantamusta käsiteltiin niin alentavasti, hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirkolla oli näytteillä yli 1900 pyhäinjäännöstä, kuten pyhimysten ihoa, hiuksia, sormenkynsiä ja jopa päitä. Katolisille myönnettiin aneita heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, jos he katselivat pyhäinjäännöksiä ja ripittäytyivät papille.

Lutherin ensimmäinen protesti paljasti paavin iljettävän käytännön myydä pelastusta kiirastulesta aneiden hinnalla. Anekaupan kautta jumalallista anteeksiantamusta myytiin kuin mitä tahansa tavaraa torilla. Johtuen tällaisesta laajalle levinneestä korruptiosta ja harhaopista katolisessa kirkossa vanhurskautuksen opista tuli uskonpuhdistuksen määrittävä oppi.

Vanhurskautuksen oppia on sanottu saranoiksi, joiden varassa taivaan ovi avautuu ja sulkeutuu. Ne, jotka ovat väärässä koskien vanhurskautusta, joutuvat väärään ja kuolettavaan evankeliumiin.

Katolinen kirkko ei vain ymmärtänyt vanhurskautusta väärin, vaan tuomitsi jokaisen, joka omaksui Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta Kristuksen hyväksi luetun laillisen vanhurskauden perusteella. Sen sijaan Rooma opetti annettua moraalista vanhurskautta, joka käynnistettiin vesikasteella, menetettiin kuolemansynnillä ja saatiin takaisin sakramenttien kautta, kunnes täydellinen vanhurskaus voitaisiin saavuttaa.

Rooman oppi vanhurskautuksesta oli täysin Raamatun opin vastainen. Toinen oli Jumalan ilmoittama, toinen ihmisten keksimä; toinen oli armosta, toinen ansiosta; toinen perustui Kristuksen täytettyyn ja riittävään työhön, toinen syntisen ihmisen vajavaisiin tekoihin. Uskonpuhdistajat luottivat, että Jumalan Sanan totuus paljastaa laittomien ihmisten harhan, aivan kuten valo karkottaa pimeyden pahat teot.

Miksi uskonpuhdistus hylätään nyt?

Vuodesta 1965 Vatikaani on toteuttanut hyvin määriteltyä strategiaa uskonpuhdistuksen peruuttamiseksi ekumeniaa koskevan määräyksensä kautta. He ovat hyvällä menestyksellä suostutelleet evankelikaaliset johtajat allekirjoittamaan lukuisia yhteyssopimuksia katolisten kanssa, jotka julistavat, että kaikki kristikunnan haarat jakavat yhteisen uskon evankeliumiin. Ei ole tarpeen sanoa, että se on sen evankeliumin traaginen kavaltaminen, jota puolustaessaan monet uskonpuhdistajat kuolivat.

Vielä traagisempi on se tosiasia, että evankelikaalit ovat niitä, jotka tinkivät Jumalan Sanan totuudesta, samalla kun katolinen kirkko edelleen pysyy tiukasti ”erehtymättömissä” opeissaan, jotka pettävät kansan, jolla on vähän tai ei lainkaan erottamiskykyä.

Tietämättömyys Raamatusta ja erottamiskyvyn puute luovat hedelmällistä maaperää petokselle ja luopumukselle. On paljon evakelikaalisia seurakuntia, jotka eivät enää uskollisesti opeta Jumalan koko neuvoa jae jakeelta.

Kun kristittyjä ei ravita vakaalla Sanan ruokavaliolla, he eivät saa totuutta ja siitä tietämättöminä eivät osaa erottaa totuutta harhasta. Ne, joilta puuttuu erottamiskyky, hyppäävät ensimmäisinä ekumenian rattaille ja hylkäävät opit, jotka erottavat uskovat epäuskoisista.

Ajattele vain Teksasin Irving Bible Church’in pastori Andy McQuitty’n sanoja: ”Repeämä, joka tapahtui katolisten ja protestanttien välillä 500 vuotta sitten, on ’teologinen mitättömyys’. Meillä on runsaasti aikaa taivaassa selvittää, kuka oli oikeassa koskien kiirastulta ja Mariaa” (The Chatter, May 2005).

Tämä ei ole mikään yksittäinen kavallustapaus. Kun Life Way Research haastatteli 1000 johtavaa evankelikaalista pastoria, niin paljastui, että melkein kaksi kolmannesta heistä piti paavi Fransiskusta veljenään Kristuksessa. Yli kolmannes sanoi, että he arvostavat paavin näkemystä teologiasta ja että hän on parantanut heidän käsitystään katolisesta kirkosta.

Tämä uskonpuhdistuksen teologian hylkääminen on säälittävää, kun sovittelijat asetetaan vastakkain Lutherin syvällisen näkemyksen kanssa paaviudesta. Hän julisti rohkeasti: ”Paavi on Antikristus, joka on korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja asettunut Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa … valehdella, tappaa ja tuhota ruumis ja sielu, siitä hänen paavillinen hallituksensa todella koostuu” (Article IV, The Smalcald Articles).

Vatikaanin strategia peruuttaa uskonpuhdistus

Katolinen kirkko ei enää kutsu protestantteja ”harhaoppisiksi”, koska se yrittää peruuttaa uskonpuhdistuksen. Sen sijaan meistä puhutaan nyt ”eronneina veljinä” meidän viettelemiseksi tulemaan takaisin kotiin Roomaan pelastuksen ”täyteydeksi”.

Heidän strategiansa on suostutella hyvin näkyviä evankelikaaleja edistämään katolisuutta kristinuskon aitona ilmauksena. Toinen osa heidän strategiaansa on lumota ihmiset katolisella mystiikalla, kontemplatiivisella hengellisyydellä ja postmodernismilla.

Postmoderni kulttuurimme edistää moniarvoisuutta, moraalista relativismia (suhteellisuutta) ja suvaitsevaisuutta samalla hyljäten ehdottoman auktoriteetin ja objektiivisen totuuden. Tämä tukee Rooman strategiaa yhdistää kaikki tunnustavat kristityt paavinvallan alle.

Mitä meidän tulee tehdä?

Meidän täytyy pysyä Jumalan Sanan totuuden pyhittäminä (Joh. 17:17). Jumala on kutsunut kansansa ulos pimeyden valtakunnasta Poikansa kirkkauden valoon. Meidän on vastustettava kaikkia liikkeitä, jotka pyrkivät yhdistymään epäuskoisiin hengellisissä riennoissa (2. Kor. 6:14-18).

Meillä ei voi olla mitään yhteyttä katolisten kanssa, koska olemme eri mieltä evankeliumin olennaisissa kysymyksissä, kuinka ihminen uudestisyntyy, kuinka hänet vanhurskautetaan, kuinka hänet puhdistetaan synnistä ja kuka välittää ihmisen ja Jumalan välillä.

Olemme eri mieltä, mitä tulee Jeesuksen Kristuksen kyvystä vaikuttaa, Hänen riittävyydestään ja välttämättömyydestään. Jokaisen uudestisyntyneen kristityn on tarpeen liittyä Herran armeijaan taistelemaan hyvää uskon taistelua (1. Tim. 6:12).

Meidän täytyy kasvattaa intohimoamme ja rakkauttamme totuuteen ja kilvoitella vakavasti uskon puolesta luopumuksen tuulia vastaan. Meidän täytyy puolustaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, kunniaa ja nimeä ja varjella evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Lopuksi meidän on oltava uskollisia lähetyskäskylle ja evankelioitava monia uskonnollisen petoksen uhreja!


Kirjoittaja Mike Gendron oli harras katolinen 34 vuotta ja ”yhden tosi kirkon” vahva puolustaja, ennen kuin kehitti omakohtaisen suhteen Jeesukseen vuonna 1981.

Hän jätti katolisen kirkon vuonna 1985 ja menestyvän uran liikkeenjohdossa vuonna 1988 opiskellakseen Dallas’in teologisessa seminaarissa. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Proclaiming the Gospel Ministries’in ensisijaisena päämääränä katolisten saavuttaminen evankeliumilla.

Voit päästä hänen postituslistalleen ja löydät täydellisen luettelon hänen kirjoistaan ja videoistaan hänen palvelutyönsä sivustolla: www.pro-gospel.org

Read Full Post »

The Smell of Holiness (part 2)
14.3.2017, posted by Simon Desjardins, suom. SK

Edellisessä postauksessani Pyhyyden tuoksu, osa 1 näimme muun muassa, että pyhyyden tuoksu saa paholaisen pakenemaan. Uusi Testamentti tekee kuitenkin selväksi, että tämä tuoksuva voitelu ei tule lihallisen saastan päälle. Ensin täytyy tapahtua pesu.

Kun nainen voiteli Jeesuksen jalat, hän pesi ne ensin kyynelillään ja kuivasi hiuksillaan (Luuk. 7:37,38). Sama nähdään Ruutin kirjassa. Noomi sanoo miniälleen:Niin peseydy nyt ja voitele itsesi” (Ruut 3:3). Samoin Laulujen laulussa me näemme, että morsiamen kädet tiukkuvat mirhaa ja sormet sulaa mirhaa (Laul. l. 5:5). Tässäkin tapahtui pesu ennen voitelua (Laul. l. 5:3).

Toivoa tuoretta voitelua viivytellessämme lihallisen mielen alueella on kaikesta todellisuudesta irrotettua haaveilua.

Asiaankuuluva kysymys on: Mitä me todella haluamme? Jos tämä kysymys askarruttaa meitä, se ei askarruta paholaista. Melkein aina hän tietää tarkalleen, mitä me haluamme, koska toimemme erittävät syvimpien toiveidemme hajua.

Lihallinen haju, jota usein lähetämme, ei voi olla piilossa ainakaan kovin kauan. Voimme ehkä yrittää peittää sen uskonnollisilla hajuvesillä, mutta ennemmin tai myöhemmin lihallinen aromi tulee taas esiin saaden demonit virnistelemään meille tyytyväisinä.

Missä me oleskelemme?

Näimme edellisessä postauksessani, että Jeesus on kuin mirhakimppu (Laul. l. 1:13). Mirha ei kuitenkaan ollut vain jotakin, jota Hän laittoi päällensä peittämään epämiellyttäviä hajuja. Se oli jotakin, joka oli kietoutunut yhteen Hänen koko luontonsa kanssa. Hän kuljetti mirhan tuoksua, koska vietti yönsä siellä, missä mirhaa kasvoi paljon.

”Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle” (Laul. l. 4:6).

Tämä käytäntö vahvistetaan Matteuksen evankeliumissa:

”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä” (Matt. 14:23).

Ihminen imee itseensä aina sen paikan hajun, jossa viipyy. Kun Iisak siunasi Jaakobia, hän luuli siunaavansa Eesauta, koska Jaakobin päällä olevat vaatteet olivat Eesaun ja niissä oli Eesaun haju. Tämä erityispiirre oli se, joka harhautti Iisakin. Tässä hänen sanansa:

”Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut” (1. Moos. 27:27).

Eesaun vaatteet olivat imeneet kedon tuoksun, koska hän vietti siellä paljon aikaa.

Luulla, että voimme oleskella Jordanin tasangolla ja levittää Libanonin tuoksua on iso väärinkäsitys. Totuus on: Ihminen levittää aina sen paikan tuoksua, missä hänen sydämensä viipyy; eikä tästä säännöstä ole poikkeusta.

Millainen maine sinulla on pahojen henkien keskuudessa?

Apostolien teoista löytyy raportti, jonka pitäisi johtaa meidät syvään mietiskelyyn. Tässä se kohta:

”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.” (Apt. 19:11–16)

Tämä kohta osoittaa, että Jeesuksella ja Paavalilla oli mainetta demonien keskuudessa. Se on oikein, he olivat tehneet itselleen nimen, joka tuli tunnetuksi pimeyden joukkojen keskuudessa.

Jeesus

Kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, Hän näytti ensin olevan pelkästään ihminen, ja paholainen legioonineen käsittelivät häntä sellaisena. Mutta vähitellen heille kävi ilmeiseksi, että tässä miehessä oli jotakin epätavallista, sillä Hän pystyi vastustamaan kiusauksia ja seisomaan lujana kaikenlaisissa vastoinkäymisissä.

Olemme lukeneet, kuinka paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa 40 päivää. On kuitenkin mahdollista, että Lusifer oli jo aikaisemmin lähettänyt joitakin demoneistaan vain kuullakseen heidän epäonnistuneen tehtävässään. Niinpä hän viimein meni itse saadakseen homman hoidetuksi, mutta kauhukseen hänkään ei voinut voittaa, vaikka kuinka yritti. Lopulta Jeesuksesta tulee väittelyn kohde pahojen henkien keskuudessa ja hän saa maineen pimeyden valtakunnassa.

Paavali

Sama on totta koskien Paavalia. Hän vastusti paholaista yhä uudelleen ja siten, että hänestä tuli hyvin kuuluisa pirun porukoissa. Paavaliin on täytynyt liittyä tuoksu, joka erottui kapinallisten enkelien keskuudessa.

Jumala auttakoon meitä saamaan tuon tuoksun, niin että vihaisimme lihan tahraamaa ihokastakin.

Read Full Post »

Smell of Holiness (part 1)
16.2.2017, Posted by Simon Desjardins, suom. SK

Tässä lyhyessä sarjassa yritän kuvailla olemassa olevaa, joka ylittää sanat ja muodot, asiaa, joka on yhtä todellinen kuin aurinko ja pysyvämpi kuin tähdet, nimittäin pyhyyden tuoksua.

Yhtä lailla kuin hajuvesien tuoksu on oikeasti olemassa, on olemassa myös tuoksu, joka päivänselvästi osoittaa jumalallisen pyhyyden läsnäolon. Juuri tämä aromi on se, joka saa paholaisen raivoihinsa ja aina siitä saakka, kun kohtasi Ihmisen Pojan erämaassa, se saa hänet kääntymään takaisin häntä koipien välissä. Siitä saakka Lusiferille ja hänen demoneillensa pyhyyden tuoksu on ollut kuin haisunäädän haju; hän kauhistuu sitä ja pakenee kuin kissa vettä. Tämä on ollut häntä vastustaneiden pyhien kokemus: he näkivät hänen tappionsa ja kiireisen pakonsa (Jaak. 4:7).

Tulevaisten varjo

Vanhassa Testamentissa tätä tuoksua edusti pyhä voiteluöljy. Se oli alun perin tarkoitettu vuodatettavaksi pappien ja ylimmäisten pappien päälle heitä pyhitettäessä ja sitä käytettiin myös ilmestysmajan esineiden pyhittämiseen. (2. Moos. 30:26). Kun ihminen tai esine oli siten voideltu, ne olivat qodesh eli kaikkein pyhimpiä. Ei ihme, että israelilaisia kiellettiin tekemästä mitään sen kaltaista (2. Moos. 30:32). Sen tuoksu oli ainutlaatuinen. Se oli valmistettu mirhasta, kanelista, kalmoruo’osta, kassiasta ja oliiviöljystä. Sen tuoksu kuitenkin tuli pääasiassa viidestäsadasta sekelistä sulavaa mirhaa.

Jeesuksen Kristuksen tuoksu

On mielenkiintoista panna merkille, että Jeesus aloitti ja lopetti elämänsä mirhan kera. Hänen syntyessään viisaat miehet lahjoittivat sitä hänelle (Matt. 2.11) ja ennen hänen hautaamistaan Nikodeemus hankki sata naulaa (34 kg) mirhaa ja aloeta (Joh. 19:39).

Laulujen laulun viittaus Jeesukseen sanoo myös:Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää” (Laul. l. 1:13). Ja edelleen: ”Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa” (Laul. l. 5:13).

Tämä on Rakastetun tuoksu, mutta se on myös Hänen morsiamensa tuoksu: minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin. (Laul. l. 5:5).

Jumala tahtoo meidän lähettävän pyhyyden tuoksua, sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (1. Joh. 4:17): ”Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde” (Laul. l. 4:12).

Pyhyyden tuoksu saa helvetin vapisemaan

Jeesus on vastaanottanut tämän pyhän voiteluöljyn, koska Hän rakasti vanhurskautta ja vihasi vääryyttä (Hepr. 1:9). Kuten edellä osoitin ja kuten Raamattu todistaa, niin paholainen vihaa tätä hajua ja tunnistaa sen kaukaa.

Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: ”Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.” (Luuk. 4:33,34).

Ne tiesivät hänen olevan pyhä, so. erotettu Isänsä käyttöön ja tämä todellisuus pelotti niitä.

Asiaankuuluva kysymys on seuraava: Onko minulla pyhyyden tuoksu? Vai tykkääkö paholainen hengailla ympärilläni vaatteitteni hajun houkuttelemana? Yksi asia on varma: kristitty, joka ”pitää lihastaan huolta niin, että himot heräävät” (Room. 13.14), levittää lihallista aromia, joka vetää Lusiferin ja hänen demoninsa lähelle. Joskus ihmiset valittavat sanoen: ”Paholainen on aina ympärilläni.” Siihen vastaan: ”Ota se mätä kalan pala pois taskustasi ja kissa lakkaa seuraamasta sinua.”

Apostoli Paavali näyttää osoittavan samaan suuntaan sanoessaan: Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6).

Kuten Psalmi 48 todistaa, että kun asumme Hänen pyhällä vuorellaan, niin vihollisemme vapisevat:

”Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen. Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat(Ps. 48:1–6).

Hänen pyhällä vuorellaan on suojeleva tuoksu. Mutta: ”Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?” Vastauksen ei pitäisi yllättää ketään: ”Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, – tämä on Jaakob. Sela.” (Ps. 24:3–6)

Jeesus ja Jumalan pelko

Jesajan kirjassa on mielenkiintoinen jae, joka on aiheuttanut kääntäjille vaikeuksia. Se löytyy luvun 11 jakeesta 3. Viitaten Jeesukseen siinä sanotaan:

Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta (KR 1938).

Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta (Raamattu Kansalle).

Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen (Biblia 1776).

And He will delight in the fear of the Lord, and He will not judge by what His eyes see,nor make a decision by what His ears hear” (NASB).

Keil & Delitzsch’in Vanhan testamentin kommentaarilla on jotakin mielenkiintoista sanottavaa koskien tätä jaetta. Se viittaa siihen, että ilo, johon on viitattu, on peräisin erityisestä tuoksusta, nimittäin Herran pelon aromista. Itseasiassa Keil & Delitzsch kääntävät jakeen alkuosan näin: ”Ja Jahven pelko on tuoksu Hänelle.” Joten tässä meillä on Jeesus, joka ilahduttaa itseään erityisessä tuoksussa, tuoksussa, joka saa Jumalan viholliset kärsimään kauheita tuskia musertavassa fobiassa. Voit lukea mitä Keil & Delitzsch’illä on sanottavaa tästä.

Jätän sinulle kaksi aromaattista jaetta, jotka ehkä saavat sinut iloitsemaan: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi. Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.” (Ps. 45:7,8)

Jatkuu artikkelissa Pyhyyden tuoksu, osa 2.

Read Full Post »

Suom. SK

Kun huolella vertaamme myyttiä joulupukista Raamatun tosikertomukseen Jeesuksesta Kristuksesta, meille jää se järkyttävä tosiasia, että pukki on täydellisesti korvannut Jeesuksen liian monien ihmisten elämässä.

New Age -kirjoittajat julistavat toistuvasti, että planetaarisen Logos’in ylin johtaja – heidän korkein johtajansa – on nimeltään Sanat Kumara. Mestari D.K., joka puhuu Alice Bailey’n kautta, määrittelee Sanat Kumara’n ”valona ja tietoa antavana älynä planeetallamme ja sen sisällä”. [The Externalisation of the Hierarchy, Alice A. Bailey, Sivu 676]. Myöhemmin samassa teoksessa Sanat Kumara tunnustetaan toisella nimellä: Maailman Herra [Sivu 735]. Tämä on tietysti synonyymi Raamatun Saatanasta käyttämille nimityksille. Raamatussa Joh. 12:31, 14:30, ja 16:11, Jeesus nimitti Saatanaa ”maailman ruhtinaaksi”. On siis varma, että Sanat, New Age’n ylin johtaja, jota he nimittävät ”Maailman Herraksi” ei ole kukaan muu, kuin Saatana, jota Jeesus kutsui ”maailman ruhtinaaksi”. Sanat on yksinkertaisesti vain englanninkielen sanan Satan translokaatio. Sanat on yhtä kuin Satan, suomeksi Saatana. Tästä ei ole epäilystä varsinkin ottaen huomioon, että Suunnitelma tuoda Sanat’in Uusi Maailman Järjestys on identtinen Raamatun profetialle siitä, kuinka Saatana tulee toimimaan aikakauden lopussa.

Santa = Satan.

Salli minun nyt esitellä eräs toinen sanan Satan (Saatana) translokaatio.

Santa. Kuten sanoissa Santa Claus (joulupukki).

Ennen kuin reagoit liian pikaisesti, pyydän sinua varaamaan aikaa ja lukemaan tämän vertailun Raamatun opetusten Jeesuksen ja mytologisten käsitysten joulupukin (engl. Santa Claus) välillä. Monet, monet pastorit valittavat sitä tosiasiaa, että joulupukki on korvannut Jeesuksen liian monien lasten ja aikuisten sydämissä tämän päivän Amerikassa (miten Suomessa?). Kun luet tätä vertailua, niin ymmärrät, että tämä korvaaminen amerikkalaisten sydämissä ei ole tapahtunut vahingossa. Pystyt näkemään, kuinka Saatana, mestarimarionetti, vetäen naruista maailman yläpuolella, johtaa sekä aikuisia että lapsia pois Jeesuksesta kohti joulupukkia, joka on maailman rakkauden ja kaiken sen ruumiillistuma, mitä maailmassa on.

Vertailu Jeesuksen ja joulupukin välillä

 

Jeesus Kristus: meidän Herramme ja Vapahtajamme Raamatun mukaan Joulupukki (santa claus): väärennös ihmisten myyttien mukaan
Hänellä on villanvalkoiset hiukset (Ilm.1:14) Hänellä on villanvalkoiset hiukset
Hänellä on parta (Jes. 50:6) Hänellä on parta
Hän tulee punaisessa puvussa (Jes. 63:1-2) Hän tulee punaisessa puvussa
Hänen tulemuksensa hetki on salaisuus (Luuk. 12:40; Mark. 13:33 Hänen tulemuksensa hetki on salaisuus
Hän tulee pohjoisesta, jossa Hän asuu (Hes. 1:4; Ps. 48:2) Hän tulee pohjoisesta, jossa hän asuu
Hän on rakentaja (Mark. 6:3) Hän on lelujen rakentaja
Hän tulee kuin varas yöllä (Matt. 24:43-44) Hän tulee kuin varas yöllä, vieläpä pääseekin koteihin kuin varas.
Hän on kaikkivaltias (Ilm. 19:6) Hän on kaikkivaltias – voi jakaa kaikki maailman lahjat yhdessä yössä.
Hän on kaikkitietävä (Hepr. 4:13; 1. Joh. 3:20) Hän on kaikkitietävä – tietää oletko ollut kiltti vai tuhma koko vuoden ajalta.
Hän on kaikkialla läsnä oleva (Ps. 139:7-10; Ef. 4:6; Joh. 3:13) Hän on kaikkialla läsnä oleva – Hänen täytyy olla kaikkialla yhtä aikaa, koska pystyy jakamaan kaikki lahjat yhdessä lyhyessä yössä.
Hän on ajaton, ikuinen (Ilm. 1:8; 21:6) Hän elää ikuisesti
Hän elää ihmisissä (1. Kor. 3:16; 2. Kor. 6:16-17) Hän elää lasten sydämissä
Hän on lahjojen antaja (Ef. 4:8) Hän on lahjojen antaja
Hän on ehdottomasti totta (Joh. 14:6) Hän on ehdottomasti tarua (1. Tim.1:4; 4:7; 2. Tim.4:4)
Hän istuu valtaistuimella (Ilm. 5:1; Hepr. 1:8) Hän istuu valtaistuimella
Meitä kehotetaan käymään rohkeasti armoistuimen eteen tarpeinemme (Hepr. 4:16) Lapsia kehotetaan lähestymään hänen valtaistuintaan ja pyytämään, mitä haluavat.
Hän kehottaa lapsia tottelemaan vanhempia Hän kehottaa lapsia tottelemaan vanhempia.
Haluaa lasten tulevan luoksensa (Mark. 10:14) Kutsuu lapsia luoksensa.
Hän tuomitsee (Room. 14:10; Ilm. 20:2) Hän tuomitsee, oletko hyvä vai paha.
Hän on Iankaikkinen Isä (Jes. 9:6; Hepr. 12:2) Hän on Isä Joulu (Father Christmas)
Hän on Kristuslapsi (Matt. 1:23; Luuk. 2:11-12) Hän on Kris Kringle (tarkoittaa kristuslapsi)
Hän on rukousten ja ylistyksen arvoinen (Ilm. 5:14 Hepr. 1:6) Lapset rukoilevat ja ylistävät ”St. Nick’iä”
Hän on sotajoukkojen Herra (suomalaisen käännöksen mukaan Herra Sebaot) (Mal. 3:5; Jes. 8:13; Ps. 24:10) Hän on tonttujen (maahisten) armeijan herra – (Druidi-uskonnossa maahiset, engl. elves, ovat demoneita tai puiden henkiä)
Jumala sanoo (KJV-käännöksen mukaan) ”Ho, ho …” (Sak. 2:6) Santa (pukki) sanoo englanniksi ”Ho, ho, ho …”
Hän on Rauhan Ruhtinas, Jumalan kuva (Jes. 9:6; Hepr. 1:3) Hän on maailmanrauhan symboli, joulunajan kuva

Huomautus: Tämä vertailu on otettu julkaisusta “The GOOD NEWSletter”, by Former Catholics For Christ, Oct/Nov/Dec, 1997.

[Listaan voisi vielä lisätä, että Jumalan edessä ihmiset tuomitaan sen perusteella, mitä heistä on elämän kirjaan kirjoitettu (2. Moos. 32:31-33; Ilm. 20.12). Vastaavasti joulupukin kirjasta löytyy tieto, onko ihminen ollut tuhma vai kiltti.]

Tästä voi selvästi nähdä, että joku tarkoituksella loi Jeesuksen maailmallisen väärennöksen, rinnastaen Jeesuksen monia ominaisuuksia joulupukkiin! On liian monia suoria yhtäläisyyksiä, että tämä joulupukin luominen olisi ollut sattuma. Job 1:6-7 sanoo, että Saatana kiertää ja kuljeksii maata, ikään kuin se olisi pieni puutarhapalsta täysin hänen hallinnassaan. Saatanaa voidaan ajatella mestarimarionettina vetelemässä naruja maan yllä. On varma, että näinä viimeisinä päivinä Saatana haluaisi jonkun toisen vetävän lasten huomion, ihailun ja rakkauden pois Jeesuksesta Kristuksesta. Eikä ainoastaan sitä, vaan Saatana olisi halunnut turmella lapset jo varhain tuolla kaikkein tuhoisimmalla hengellisellä sairaudella, rakkaudella aineellisiin asioihin ja rakkaudella itseensä, kun pitää saada niin paljon lahjoja kuin mahdollista! Joulupukin (Santa Claus) luominen ja mainostaminen taatusti toteuttaa kaikki nämä tavoitteet.

Muista, että yksi Jeesuksen lopun ajan profetia oli, että ihmisten sydämet tulisivat hyvin kylmiksi Häntä kohtaan. ”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt.24:12).

On varmaa, että lapsia kehotetaan tulemaan väärälle lähteelle pyytämään lahjoja, heitä rohkaistaan oikeaan käytökseen läpi vuoden, mutta vääristä syistä ja heitä opetetaan rakastamaan aineellisia asioita ennemmin ja enemmän kuin Jumalaa. Tästä tulee mieleen eräs toinen lopun ajan profetia: ”Mutta ymmärrä tämä, että viimeisinä päivinä on tuleva vaarallisia suuren ahdingon ja murheen aikoja, vaikeita selviytyä ja kestää. Sillä ihmiset ovat itserakkaita ja äärimmäisen itsekeskeisiä, rahaa rakastavia ja heitä ajaa kohtuuttoman kiihkeä halu rikastua … He rakastavat aistillisia nautintoja ja turhia huvituksia enemmän ja ennemmin kuin Jumalaa. (2. Tim. 3:1, 2, 4; Parallel Bible, KJV/Amplified Commentary).

Eikö tämä profetia olekin täydellinen kuva yhteiskunnastamme tänä päivänä? Lapsia opetetaan jo hyvin varhaisesta iästä rakastamaan aineellisia omaisuuksia, yrittämään saada niin monta lahjaa kuin mahdollista ja rakastamaan itseään suuresti ja kaikki tuloksena uskosta tähän pakanalliseen joulupukkimyyttiin.

Kehotamme sinua ottamaan tämän informaation rakkaudella, jossa se annettiin. Sinun ei takuulla pidä opettaa lapsillesi joulupukkimyyttiä, vaan sinun pitäisi opettaa heille, että Jeesus on ”Reason for the Season” (joulun syy). Samalla kun lahjojen vaihtamisesta ei ole vahinkoa, sinun pitäisi opettaa lapsillesi, että on parempi antaa kuin saada. Ja sinun pitäisi ehdottomasti opettaa heille, että Jeesus antoi koko historian suurimman lahjan, Iankaikkisen Elämän Lahjan!

Kun nyt ymmärrät sen tarkoituksellisen tavan, jolla joulupukkimyytti luotiin suoraksi Jeesuksen väärennökseksi, voit nähdä, että lapset voidaan helposti johtaa hengellisesti harhaan johtamalla heidät uskomaan ja ottamaan osaa tähän taruun. Kiinnitä heidän huomionsa Jeesukseen Kristukseen.

Tämä informaatio on jälleen vain yksi tapaus, joka osoittaa, että elämme sydämen kylmyyden ja petoksen viimeisissä päivissä. Yhdessä monien muiden aikakauden lopun merkkien kanssa, tämän pakanallisen druidi-uskonnon Santa Claus (joulupukki) on vain yksi selvä lisämerkki lopusta.

Oletko hengellisesti valmis? Onko perheesi? Suojeletko oikein ja riittävästi rakkaitasi? Tässä on tämän palvelun tarkoitus; ensin saada sinut ymmärtämään vaara ja sitten auttaa sinua kehittämään strategioita varoittaa ja suojella rakkaitasi. Kun olet saanut perinpohjaisen harjoituksen, voit myös käyttää tietoasi välineenä avaamaan keskustelun pelastumattoman henkilön kanssa. Itse olen voinut käyttää sitä monesti ja olen nähnyt sen tuloksena ihmisten tulevan Jeesuksen Kristuksen luokse. Nämä vaaralliset ajat ovat aikaa, jolloin voimme saavuttaa monia sieluja Jeesukselle Kristukselle ikuisuutta varten.

Jos jo olet vastaanottanut Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanasi, mutta olet ollut penseä hengellisessä vaelluksessasi Hänen kanssaan, sinun on välittömästi pyydettävä Häneltä anteeksiantoa ja uudistusta. Hän antaa sinulle heti anteeksi ja täyttää sydämesi Pyhän Hengen ilolla. Sitten sinun on aloitettava päivittäinen vaellus rukouksessa ja henkilökohtaisessa Sanan tutkimisessa.

Jos et ole koskaan vastaanottanut Jeesusta pelastajana, mutta olet tullut näkemään Hänen todellisuutensa ja lähestyvän Ajan Lopun ja tahdot vastaanottaa Hänen ILMAISEN iankaikkisen elämän lahjansa, sinä voit myös tehdä niin nyt kotisi rauhassa. Kun hyväksyt Hänet Vapahtajana, olet hengellisesti uudesti syntynyt ja olet yhtä varma taivaasta kuin jos olisit jo siellä. Silloin voit levätä varmana siitä, että Antikristuksen Valtakunta ei kosketa sinua hengellisesti.

Jos haluat tulla uudestisyntyneeksi, siirry Pelastuksen sivullemme nyt. Toivomme, että olet tullut siunatuksi tämän palvelun kautta, joka pyrkii kasvattamaan ja varoittamaan ihmisiä, jotta he voisivat nähdä tulevan Uuden Maailman Järjestyksen – Antikristuksen Valtakunnan – jokapäiväisissä uutisissaan.

Lopuksi, olisi mukavaa kuulla teistä. Voitte kirjoittaa meille osoitteeseen:

Cutting Edge Ministries
11 Robert Toner Blvd., Ste 5-393
North Attleboro, MA 02763-1156

Read Full Post »

The Hidden Doctrine of The Rapture
By Jack Kelley, suom. SK

Ajan myötä olen saanut useita seuraavan tapaisia kysymyksiä. ”Miksi luulet, että sellaisesta tärkeästä tapahtumasta, kuin tempaus, puhutaan Raamatussa niin harvoin ja miksi se on niin ”salainen”?

On totta, että tempausta ei mainita kovin usein, ainakaan suoraan. Itseasiassa kreikan sana, josta saamme koko tempauksen käsitteen, esiintyy Uudessa Testamentissa vain 13 kertaa ja silloinkin se tulee meille kiertoteitse. Kreikan sana on harpazo ja se tarkoittaa siepata, tai ottaa väkisin. Useimmissa jakeen 1. Tess. 4.17 englanninkielisissä käännöksissä sana harpazo (temmata) on käännetty ”caught up”. Juuriverbi, josta se tulee, on haireo, joka tarkoittaa ”ottaa itselleen”. Jae 1. Tess. 4:15 on ainut kohta, jossa sana harpazo viittaa seurakunnan tempaukseen.

Lisäksi englannin sana rapture (tempaus) tulee kreikan sanan harpazo käännöksestä latinaksi, jonka vuoksi sitä ei löydy Raamatusta. On luettava 1. Tess. 4:17 latinaksi, jos haluaa nähdä sen Raamatussa (se esiintyy muodossa rapiemur). Monet eivät ymmärrä, että tuhannen vuoden ajan ennen uskonpuhdistusta latinankielinen Vulgata oli ensisijainen kreikankielisten alkutekstien käännös. Se oli standarditekstinä kauemmin kuin mikään toinen käännös sitä ennen tai sen jälkeen.

Vaikka tempauksen käsite esiintyy kautta Raamatun, niin vasta noin 20 vuotta ristin jälkeen sitä on kuvailtu yksityiskohtaisesti. Niinpä Paavali saattoi sanoa paljastavansa salaisuuden (Katso, minä sanon teille salaisuuden…) kuvaillessaan sitä jakeissa 1. Kor. 15:51-53. Yhdessä jakeiden 1. Tess. 4:15-17 kanssa se oli ensimmäinen selvä opetus tempauksesta ihmiskunnan historiassa. Vain Paavalin paljastuksen ansiosta voit katsoa taaksepäin läpi Raamatun ja nähdä monet epäsuorat viittaukset tempaukseen.

Oli hyvä strateginen syy pitää tämä kaikki salassa ennen ristiä. Paavali puhui siitä kohdassa 1. Kor. 2:7-8. Selittäen, että hänen viisauden sanomansa ei ollut otettu maailman viisaudesta, hän sanoi:

…vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.

Muista, että Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31, 14:30, 16:11). Paavali ajatteli häntä tämän aikakauden jumalana (god of this age, 2. Kor 4:4). Ja Johannes sanoi, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19). Joten Paavalin viittaus tämän aikakauden valtiaisiin ei tarkoita ylimmäistä pappia Jerusalemissa eikä keisaria Roomassa. Hän tarkoitti, että jos Saatana ja hänen lakeijansa olisivat ymmärtäneet sen siunausten laajuuden, joka Jumalalla oli mielessään seurakunnalle, he olisivat tehneet kaikkensa estääkseen ristiinnaulitsemisen.

Jumalan salainen viisaus, osa 1

Jumalan salaiseen viisauteen kuuluu kaksi puolta, joissa seurakunta on osallinen. Ja kuten tulet näkemään, niin molemmat vaativat ehdotonta salaisuutta. Ensimmäinen on se tapa, jolla seurakunta tuotiin maailmaan.

Ollessasi kuollut synneissäsi ja syntisen luontosi ympärileikkaamattomuudessa Jumala teki sinut eläväksi Kristuksessa. Hän antoi meille anteeksi kaikki syntimme peruutettuaan kirjoitetun lain, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme; hän otti sen pois ja naulitsi sen ristiin. Ja riisuttuaan aseet hallituksilta ja valloilta hän asetti ne julkiseen häpeään saaden niistä ristin avulla voiton riemun. (Kol. 2:13-15)

En vieläkään neljännesvuosisadan kuluttua tultuani uskovaksi pysty asianmukaisesti kuvailemaan alkuperäistä reaktiotani kuultuani nämä jakeet. Olin käynyt kirkossa koko ikäni, eikä minulle koskaan ollut kerrottu tätä. Elämäni kaikkien syntien, menneiden, nykyisten ja tulevien, syytekirjelmä oli peruutettu ristillä. Se teki tyhjäksi jokaisen vaatimuksen, joka Saatanalla oli, tai tulisi olemaan, minua vastaan. Ristillä hän luuli voittaneensa tekemällä tyhjäksi Jumalan ainoan toivon ihmiskunnan pelastuksesta. Nyt sen sijaan kuka tahansa, joka haluaa, voi saada synneilleen elinikäisen anteeksiannon, jota kukaan ei voi milloinkaan peruuttaa.

Salli minun selittää tässä, että tämä tieto ei innoittanut minua menemään ja tekemään syntiä niin paljon kuin huvittaa ilman mitään pelkoa seurauksista. Eikä se tee sitä kenessäkään toisessa aidossa uskovassa. Ne, jotka perustavat ikuisen turvallisuuden opin vastustuksensa olettamukselle, että vain menettämisen pelko saa meidät käyttäytymään oikein, eivät tajua asiaa. Sitä paitsi, vaikka meidän käytöksemme oli se, joka aiheutti syntiongelman, niin se oli Herran käytös, joka paransi meidät. Meille ei jää muuta kuin uskoa ja vastaanottaa se.

Ei, tämä sai minussa aikaan polveni notkistavan tiedostamisen, etten koskaan voisi olla sellaisen lahjan arvoinen ja synnytti minussa päättäväisyyden käyttää loppuelämäni yrittäen elää todeksi sitä, mitä olin jo saanut (Fil. 3.20). Jumalan silmissä olin nyt täydellinen (Hepr. 10:14), uusi luomus (2. Kor. 5:17). Minut oli adoptoitu Hänen perheeseensä (Gal. 4:4-5) ja minulle oli taattu paikka Hänen valtakunnassaan. (Ef. 1:13-14). Halusin varmistaa, ettei Hänen tarvitsisi katua sitä kaikkea.

Tämä takuu pelastuksesta perustuu kokonaan uskoon, että Kol. 2:13-15 on totta. Se oli niin radikaali ero siitä, mitä Jumalan viholliset olivat tottuneet odottamaan Häneltä, että he olivat täysin yllättyneitä. Ennen ristiä anteeksiantamus peitti vain menneisyyden synnit. Heti, kun joku teki syntiä, niin sovituspäivän jälkeen hän oli taas velassa ja Saatanalla oli aivan uusi vaatimus hänelle. Hänen syntiensä rangaistuksen siirtämiseksi viattomien eläinten oli kuoltava hänen asemestaan, mutta se ei vapauttanut häntä. Se antoi hänelle vain tilapäisen lykkäyksen tuomion täytäntöönpanosta (Hepr. 10:3).

Mutta kun Saatana näki, että syntiemme elinikäiset luettelot naulattiin ristille aivan hänen silmiensä edessä ja kuuli Jeesuksen sanovan ”Maksettu täysin” (Joh. 19:30), hän tiesi, että siitä, minkä hän luuli olevan lopullinen voittonsa, olikin tullut hänen lopullinen tappionsa.

Vaikka meille nyt on helppoa katsoa taaksepäin Vanhaan testamenttiin ja nähdä vihjeitä siitä, mitä Jumala aikoi tehdä seurakunnassa, niin kukaan ennen ristiä ei nähnyt tätä. Eivät juutalaiset, eivät varmasti pakanat, eikä edes Saatana. Ja sen sijaan, että laista armoon siirtyminen olisi tapahtunut mukavasti ja järjestyksessä, lain aikakauden kello pysähtyi äkisti seitsemän vuotta ennen sen aiemmin ilmoitettua kestoa (Dan. 9:24-27).

Uskonnolliset seremoniat, joita juutalaiset olivat pitäneet pakollisina, kävivät yhtäkkiä merkityksettömiksi. Uskonnollisen lain ja käytännön kyllästämä kulttuuri vanhentui ja pian hajosi. Ensimmäisen ja ainoan kerran historiassa taivaan portit aukesivat jokaiselle sisälle tulijalle ehtona vain heidän uskonsa, että Jeesus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi ylös (Room. 10:9).

Jumalan salainen viisaus, osa 2

Jumalan salaisen viisauden toinen puoli on se tapa, jolla seurakunta on otettu ulos maailmasta. Yhteen aikaan kukaan ei pysty päättelemään, että etukäteen ja ilman edeltävää varoitusta seurakunta vain katoaa maan päältä ikiajoiksi jättäen epäuskoisen maailman täyteen kaaokseen. Koska seurakunnan syntyminen yllätti Saatanan, niin sen lähtöä koskevien yksityiskohtien on oltava vieläkin hämärämpiä. Hänhän on nopea oppimaan ja hänellä on ollut 2000 vuotta aikaa tutkia sitä vähää, mitä Raamattu sanoo tempauksesta, ettei toista kertaa olisi yhtä helposti yllätettävissä.

Profetian tutkijana hän tietää lopunajoista ainakin yhtä paljon kuin me. (Muista tämä: Ei ole niin, etteikö Saatana tietäisi Jumalan suunnitelmaa, mutta hän uskoo voivansa estää Jumalan suunnitelman.) Hän tietää, että tempaus edeltää lopunajan tuomioita, tapahtuu silloin, kun seurakunta saavuttaa täyden lukunsa ja että vain Jumala tietää tuon luvun. Se siitä, joten hänen ainut toivonsa on estää seurakuntaa saavuttamasta tuota lukua niin kauan kuin mahdollista. Koska hän ei tiedä tuota lukua, se pitää hänet tehokkaasti levottomana. Jos hän tietäisi milloin seurakunta lähtee, hän voisi tehdä vastahyökkäyksen. Mutta kun ei tiedä, niin hänen on oltava herkkä reagoimaan, kykenemätön rentoutumaan, aina tietämätön, milloin pilli vislaa ja peli on ohi. Luulen, että tämä on Jumalan todellinen tarkoitus pitäessään tempauksen salaisena.

Kun Jumala todella ottaa seurakunnan pois maailmasta, niin tulee toinen äkillinen muutos, kun Lain aikakausi palaa seitsemän viimeisen vuoden ajaksi. Israel on jälleen polttopisteessä. Siellä on Temppeli uhreineen ja kaikki muut niihin liittyvät seremoniat. Lukuun ottamatta kadonneita ihmisiä kaikki on kuin seurakunta-aikaa ei olisi ollutkaan. Ja ymmärrä, että vaikka Uusi Liitto tuleekin Israelille, niin se ei ole samanlaista kuin seurakunnassa. Temppeli, eläinuhrit, pakolliset pyhät päivät ja leeviläinen pappeus tulevat jatkumaan valtakunnan aikaan eli Millenniumiin ja sen läpi.

Kuten näet, on selvää, että seurakunta-aika ei ollut tarkoitettu seuraavaksi askeleeksi Jumalan suunnitelman etenemisessä korvaamaan aikaisemmin ollutta ja kenties tulemaan korvatuksi sen jälkeen tulevalla. Se oli täydellinen ja radikaali poistuminen mallista ja tultuaan päätökseen sitä ei milloinkaan enää toisteta. Koska emme ole tunteneet muuta kuin seurakunta-ajan, emme osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttamme, mutta kuten Paavali kirjoittaa, ihmiset tulevina maailmanaikoina tutkivat seurakuntaa oppiakseen Jumalan armon verrattomien rikkauksien ulottuvuutta (Ef. 2:7).

Tässä, siellä, vai yläilmoissa

Seurakunnan ainutlaatuisuuden korostamiseksi sen lähdön on oltava vieläkin dramaattisempi, vieläkin salaisempi, kuin sen tuleminen oli. Kohta ja hyvin pian, päivänä, jota kukaan ei olisi voinut ennustaa etukäteen, uskovat kuulevat äänekkään käskyn: ”Nouse ylös tänne!” (Ilm. 4:1) Jumalan pasuunan säestyksellä. Välittömästi kuolleiden uskovien henget saavat uuden ylösnousemusruumiin ja elossa olevat muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi. Yhdessä me kohtaamme Herra ”yläilmoissa” kadottuamme maan päältä silmänräpäyksessä (1. Tess. 4:16-17) 1. Kor. 15:51-53) ja sitten me jatkamme Hänen Isänsä kotiin (Joh. 14:2-3).

Tämä on aina kiehtonut minua. Kreikan yläilmoja vastaava sana viittaa tuohon tilaan taivaan ja maan välillä, jota kutsutaan ilmakehäksi. Emme siis välittömästi mene taivaaseen, eikä Herra tule maahan asti, kuten Hän on tuleva toisessa tulemuksessa. Sen sijaan kohtaaminen tapahtuu ilmakehässä.

Ilmakehä luotiin toisena päivänä, kun Jumala teki vahvuuden erottamaan vahvuuden alaisen veden (meri) vedestä sen yläpuolella (höyrykatos, joka ympäröi maata vedenpaisumukseen saakka).

Hän kutsui sen taivaaksi eli vahvuudeksi (1. Moos. 1:8). Toisin, kuin muut luomispäivät, toista päivää ei julistettu hyväksi. Jotkut tutkijat spekuloivat, että se johtuu siitä, että demonihenget asuttivat sen välittömästi. Tämä on ehkä syy siihen, että Paavali viittaa Saatanaan ilmavallan hallitsijana (Ef. 2:2).

Jos näin on, niin se merkitsee, että Herra aikoo järkyttää Saatanan jälleen; tällä kertaa yhtäkkiä kokoamalla temmatun seurakunnan hänen etupihalleen ilman mitään varoitusta. Jokaista syntilistaa, jotka Saatana näki naulittuna ristiin 2000 vuotta sitten, edustaa yksi riemuitseva lunastettu uskova viimeisessä suuressa voiton näytelmässä, ennen kuin lennämme pois asuntoihimme taivaassa seurakunnan ajan dramaattisessa päätöksessä. Mikä päivä se onkaan! Näetkö nyt, miksi sen tarkka ajankohta on pidettävä salassa? Emme toki halua tärvellä yllätystä. Voit melkein kuulla Messiaan askeleet.

Read Full Post »

Kuinka koulu, joka kutsuu itseään ”kristilliseksi Tylypahkaksi” on kääntämässä ylösalaisin pienen kaupungin Kalifornian Trump-maassa. (Tylypahka, Hogwarts, on Harry Potter -kirjojen noitakoulu. Suom. huom.)

Koko artikkeli löytyy alla olevasta linkistä. Kirjoitus on todella pitkä ja siitä on käännetty vain pätkä alusta. Jos jollakin on innostusta vaikka lyhyestikin referoida artikkelia, tiivistelmän voi lähettää lopusta löytyvällä kommentointitoiminnolla.

Helpoimmin kommentointi toimii napsauttamalla artikkelin otsikkolinkkiä Bethelin ”nuoret pyhät” oppimassa collegessa ihmeiden tekemistä ja vierittämällä sivun loppuun. Kirjoita kommenttisi Vastaa-kenttään. Anna sähköpostiosoitteesi (ei näy muille), nimesi tai nimimerkkisi ja napsauta Lähetä-painiketta. Tarkistan kommentit, joten ne eivät siksi näy heti.


 

Meet The ”Young Saints” Of Bethel Who Go To College To Perform Miracles
12.10.2017 Molly Hensley-Clancy, BuzzFeed News Reporter, suom. SK

On profetiaviikon ensimmäinen päivä Yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulussa (Bethel School of Supernatural Ministry, BSSM), tai kuten opiskelijat täällä tykkäävät puhua paikasta, kristillisessä Tylypahkassa. Kalifornian Redding’in virastotalon auditorio, jossa ensimmäisen vuoden oppilailla on kurssi, on niin täynnä innokkaita nätisti pukeutuneita nuoria, että alusta lähtien on mahdotonta löytää istumapaikkaa. Noin 1200 opiskelijan salintäysi yleisö kuhisee odotuksesta: Ihmiset puhuvat ryhmissä puristaen kirjojaan rintaansa vasten ja innokkaasti luoden salaisia katseita lavalla olijoihin. Täällä puhutaan niin monia kieliä, että sitä on vaikea jäljittää: Kaikenlaista englantia Australian, Britannian ja Etelä-Afrikan aksenteilla, kiinaa, koreaa, portugalia. Outo sekoitus Redding’in kaltaisessa paikassa, joka on taloudellisesti heikko maaseutupaikka noin 200 mailia San Francisco’sta pohjoiseen, Pohjois-Kalifornian Trump-maan sydämessä.

Opiskelijat odottavat päivän luennoitsijaa, Kris Vallotton’ia, yksi koulun perustajista ja profeetta niin tuottelias, että kirjoitti siitä kirjan nimeltä Basic Training for the Prophetic Ministry (Perusvalmennus profeetalliseen palvelutyöhön), joka on yhdistetty oppikirja ja työkirja ja jota Bethel’in opiskelijat käyttävät oppiakseen, kuinka kuulla ja puhua Jumalan sanoja. (”Mainitse viisi asiaa, jotka erottavat väärän profeetan oikeasta.” ”Mikä on ero näyn ja transsin välillä?”)

Yliluonnollisen palvelutyön koulun teologinen perusolettamus on tämä: Raamatun ajan ihmeet– jakautuneet meret ja palavat pensaat ja veden muuttuminen viiniksi – eivät loppuneet Raamatun aikoina, eivätkä ihmeiden tekijät kuolleet pois Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten mukana. Nykyaikana profeetat ja parantajat eivät vain käyskentele keskuudessamme, me olemme he.

Bethel’in opiskelijat, jotka oppivat, näkevät ja tekevät näitä ”ihmeitä ja merkkejä” – olkoonpa se tulevista asioista profetoimista tai parantumattomien parantamista – eivät ole vain kristikunnan oikkuja tai sivuprojekteja. He ovat tosiasiassa sen todellinen keskipiste.

Tähän saakka Bethel’in ensimmäiset vuodet ovat olleet tarinoiden oppimista edeltäjiltään, muinaisilta VT:n profeetoilta, kuten Daniel ja Jeremia ja Hesekiel, valmistuksena tähän päivään – päivään, jolloin he itse alkavat tulla profeetoiksi.

He ovat jo alkaneet alustavasti opetella Bethel’in toista elinkeinoa: uskolla parantamista. Istun salin reunassa muistio sylissäni, kun laiha nuori mies, jolla on hiekanväriset hiukset, tulee luokseni leveästi hymyillen.

”Anteeksi”, hän sanoo ja kertoo minulle nimensä. ”Haluaisitteko, että rukoilen parantumista?”

Hän katsoo merkitsevästi oikeaan polveeni, joka oli sidottu paksuun ja hyvin näkyvään mustaan tukeen. ”Totta kai”, vastaan, koska tällaisessa tilanteessa on tuskin muuta vastausta.

Edelleen hymyillen hän polvistuu eteeni ja laskee kätensä polvelleni, sormet tuessa olevan aukon päällä, josta polvilumpioni näkyy. Hän alkaa pehmeästi toistella rukousta: Herra, tuo parantuminen hänen polvelleen. Kokonainen ja täydellinen parantuminen, Isä.

Lopetettuaan hän nousee seisomaan: ”Kiitos”, hän sanoo. ”Olen harjoittelija. Haluatteko … haluatteko testata sitä?”

Pakotan aivojani keksimään tekosyyn, ettei tarvitsisi, kun tyttö vieressäni, Bethel’in opiskelija, jolla sattuu olemaan tuki ranteessaan, ojentaa käsivartensa hänelle. ”Voit tehdä sen minullekin”, hän sanoo ja kaveri kirkastuu.

”Kiitos”, hän sanoo lammasmaisesti ja polvistuu jälleen tytön eteen sormet kevyesti ympäröiden hänen ranteensa.

Sali puhkeaa suosionosoituksiin: Kris Vallotton kävelee lavalle. Hän on hiukan tanakka, suolapippurin väriset hiukset, harmaantuva parta ja tarttuva energia. Hänen saarnatyylinsä vaihtelee aidosti hauskoista vitseistä vilpittömiin kertomuksiin. ”Tervetuloa profetiaviikolle”, hän sanoo ja opiskelijat buuaavat.

Yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulu on kukoistavan – ja selvästi nuorekkaan – evankelisen kristillisen herätyksen eturintamassa. Jotkut ovat sanoneet sen liikettä Amerikan nopeimmin kasvavaksi uskonnolliseksi ryhmäksi – seurakuntien löysä verkosto, jota johtavat ns. apostolit, jotka näkevät yliluonnolliset lahjat, kuten profetia ja uskolla parantaminen, avaimena globaaliin käännyttämiseen. Vaikka toiset uskonnolliset liikkeet kamppailevat säilyttääkseen jäsenet ja vetääkseen mukaan nuoria, Bethel houkuttelee millenniaaleja laumoittain.

Koulu – joka ei ole virallisesti hyväksytty, eikä anna oppiarvoja – lähettää opiskelijat Redding’iin ja kaikkialle maapallolle aseistettuna koulutuksella, kuinka puhua Jumalan sanoja, parantaa sairaita ja käyttää yliluonnollista voittamaan sieluja. Se on poikinut matkijoita kaikkialla maassa ja lähes jokaisella mantereella.

BSSM on myös ydin konfliktissa, joka muhii pienessä eristetyssä väestöltään 90 000 asukkaan Redding’issä. Yhdellä puolella on seurakunta, joka pyörittää koulua, Bethel Redding, jolla on yli 9000 henkeä seurakunnassaan – oma pieni kaupunkinsa kukkulalla. Toisella puolella on ryhmä pitkäaikaisia Redding’in asukkaita, uskonnollisia ja ei-uskonnollisia yhtä lailla, jotka ovat peloissaan ja jopa vihaisia johtuen tämän seurakunnan kasvavasta vaikutuksesta kaupunkiinsa ja elämäänsä.

Kasvaessaan nopeasti Bethel on antautunut korjaamaan Redding’in vaikeuksissa kamppailevan kaupungin, joka on yksi Kalifornian köyhimmistä. Se lahjoittaa poliisitoimelle. Se ostaa pois julkisia rakennuksia. Se elättää paikallisia yrityksiä. Se lähettää armeijoittain opiskelijoita siivoamaan kaupungin roskien ja injektioruiskujen peittämiä joenrantoja. Seurakunnan johtajille Redding ja Bethel ovat erottamattomat, ja kaupungin uudestisyntyminen on heille yksi seurakunnan kiireellisimmistä tehtävistä.

Joillekin Redding’in asukkaille se on kuitenkin uhka. He näkevät Bethel’in ujuttautuvan kaikkeen Redding’issä – politiikkaan, kiinteistöihin, kouluihin – ja siten muuttavan heidän kaupunkinsa olemuksen. Seurakunnan vastustajat ovat alkaneet järjestää mielenosoituksia, painostaa paikallisia virkamiehiä ja vaatia lehdistöä paljastamaan seurakunta. Päivittäin Facebook’issa he luetteloivat Bethel’in soluttautumista Redding’iin: ”Bethel’in omistamia” yrityksiä, Bethel’in sponsoroimia tapahtumia.

Redding’issä BSSM:n opiskelijat – jotkut käyttävät heistä ilmausta ”bethelbots” – ovat kaikkialla. Koulutehtävänään opiskelijat hengailevat parkkipaikoilla ja kauppojen käytävillä kysellen tuntemattomilta, jotka käyttävät pyörätuolia tai kainalosauvoja, voivatko he rukoilla heidän parantumistaan. Torstai-iltaisin orastavat profeetat kokoontuvat kuuntelemaan Jumalan ääntä, sitten lähtevät ”aarrejahtiin” profetoimaan ihmisille, jotka vastaavat Jumalan heille antamaa kuvausta – opiskelijaporukat haravoivat paikallista maksimarkettia etsien yhtenä iltana keltapaitaista miestä ja seuraavana naista, jolla on violetti reppu ja kolme lasta. Perjantai-illan kirkonmenojen jälkeen he täyttävät paikallisen pizzerian villeillä harjoituksilla, joita kutsuvat tulitunneleiksi (ks. video). (Viimeisten tietojen mukaan tulitunneleita harrastetaan jo helluntailaisten Isokirjassakin. Suom. huom.). He filmaavat itseään yrittämässä herättää kuollutta ja laittavat sen YouTube’iin.

Redding’in asukkaiden huolet ovat yhtä perustavaa laatua kuin perustuslaki. He sanovat, että Bethel jäytää jatkuvasti kirkon ja valtion erillisyyttä – ja tekee sen aikana, jolloin heidän kaupunkinsa on haavoittuvimmillaan. Heidän mukaansa on vahvoja todisteita, että Bethel käyttää kokoansa ja rahojansa vaikuttamaan heidän hallitukseensa, naapureihinsa, lapsiinsa.

Monet Bethel’in suorapuheisimmista arvostelijoista ovat evankelikaalisia kristittyjä, joita Bethel’in teologia syvästi huolestuttaa. He ovat sellaisia ihmisiä, jotka yleensä pitävät omaa liiketoimintaansa, mutta nyt Bethel ja yliluonnollisen palvelutyön koulu ovat kasvaneet niin suuriksi, että niitä ei pääse pakoon. Bethel on kaikkialla: kaupunginkansliassa, poliisiosaston ja paikallisen charter-koulun takana, odottamassa Walmart’in parkkipaikalla tien 44 varrella.

Kun seurakunnan opetukset karkaavat käsistä, niin jotkut Bethel’in terävimmistä arvostelijoista sanovat, että ne voivat tulla vaarallisiksi – jopa tappaviksi.

Pala palalta Bethel ja yliluonnollisen palvelutyön koulu yrittävät lunastaa Redding’in, mutta Redding ei ole niinkään varma, että haluaa pelastua.

Read Full Post »

Having at the cost of being
15.4.2017, Posted by Simon Desjardins, suom. SK

Englanninkielessä on kaksi perusverbiä, joilla on kyky määritellä ihmistä, nimittäin verbi have (omistaa jotakin) ja verbi be (olla jotakin). Siksi sanomme ”Hänellä on pitkä tukka, tai paljon rahaa, tai huumorintajua, tai vähän kärsivällisyyttä”, tai kenties: ”hän on pitkä, tai mukava, tai tyhmä, tai fiksu”. Tällaisia ilmauksia käytetään niin yleisesti, että olemme melkein unohtaneet, että niiden puuttuminen aiheuttaisi valtavan romahduksen kommunikaation alalla.

Jännite kahden välillä

Moraalin ja hyveen maailmassa näillä kahdella sanalla – tai pikemminkin sillä, mitä ne edustavat – on voima tuoda meidät henkilökohtaiseen konfliktiin. Ja tuon konfliktin aiheuttaa omistamisen ja olemisen välinen jännite. Näin, koska silloin tällöin meillä voi olla vain olemisen kustannuksella, tai me voimme olla vain omistamisen kustannuksella. Salli minun selittää.

Silloin tällöin, jos haluamme, että meillä on jotakin, meidän on tingittävä hyveen tai moraalisen kauneuden kannalta, so. meidän on tultava vähemmän hurskaiksi, tai vähemmän viehättäviksi, tai vähemmän rehellisiksi ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Kristillisestä näkökulmasta se tarkoittaa, että me astumme pois siitä, kuka Jeesus on, jotta meillä olisi se, mitä hänellä ei ollut. Lyhyesti, meistä tulee vähemmän Hänen kaltaisiaan.

Totuus voi olla myös päinvastainen. Silloin tällöin, jos haluamme olla enemmän Jeesuksen kaltaisia olemisen kannalta, meidän on ehkä päästettävä irti tietyistä asioista, jotka ovat vallassamme saada, tai annettava pois joitakin asioita, jotka olemme jo saaneet maineemme hinnalla. Se, mitä valitsemme, paljastaa molemmat: mitä arvostamme eniten ja mitä olemme, tai vielä enemmän, mitä meistä on tulossa. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa väittelyn ja menettää samalla malttinsa, tai saa paikan ja menettää kasvonsa? Siitä on todella kysymys.

Viisauden sanoja

”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi” (Snl. 22:1). Näin sanoo Salomo Jumalan antamassa viisaudessaan. Niin veljet! Sen, mitä te olette, tulee olla halutumpaa, kuin sen, mitä teillä on. Autuas on se ihminen, joka ymmärtää eron näiden kahden välillä ja valitsee Korkeamman Elämän. Kohdassa Saarnaaja. 7:1 Salomo toistaa saman asian: Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy.”

Kun ihmiset kuulevat nimesi, niin ajattelevatko he jotakin kaunista vai jotakin rumaa? Herättääkö nimesi halua olla miellyttävä vai epämiellyttävä, kohtelias vai töykeä, ystävällinen vai äreä? Rakastavatko ihmiset sinua sen vuoksi, kuka sinä olet, vai sen vuoksi, mitä sinulla on? Yksi on varmaa: Jeesus tulee hakemaan morsianta, jonka nimi on kuin vuodatettu öljy (Laul. 1.3).

Jeesus esimerkkimme

Kun useimmat meistä ajattelevat Jeesuksesta, että hänen nimensä heijastaa kauneutta ja pyhyyttä, koska Ihmisen Poika ei keskittynyt omistamiseen vaan olemiseen. Hän tiesi, kuinka päästää irti jostakin, kun Hänellä oli valta pitää se, tullakseen siksi henkilöksi, joka Hänellä oli valta olla.

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Fil. 2:5–11).

Jeesus luopui paikastaan omistamisen valtakunnassa ja sai korkeimman nimen olemisen valtakunnassa. Lue nämä sanat huolellisesti:

Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen” (Luuk. 17:31–33).

Jeesuksen mukaan elämämme pelastaminen omistamisen valtakunnassa saa meidät kadottamaan sen olemisen valtakunnassa. Tulee päivä, jolloin meidän on valittava ”huoneessa olevien tavaroiden” ja sen henkilön, joksi meillä on valta tulla, välillä.

Vääriä valintoja

Raamattu kertoo meille ihmisistä, jotka kadottavat elämänsä olemisen valtakunnassa. Meillä on esimerkki Eesausta, joka hernekeitosta kadotti nimensä (1. Moos. 29-34). Ja entä Absalom kuningas Daavidin poika? Hänen nimensä heijastaa rumuutta, itsekkyyttä ja ylpeyttä – kaikkea sitä, koska hän halusi omistaa valtakunnan (2. Sam. 15:10-14). Sitten meillä on Jooab, joka halusi omistaa kostonsa. Niin hän tappoi Abnerin rauhan aikana ja Daavid kirosi hänet. Haluamansa saaminen maksoi hänelle hänen maineensa ja lopulta henkensä (2. Sam. 3:26–29, 1. Kun. 2:5,6). Ja entä Loot? Saadakseen, minkä luuli olevan parasta, hän menetti nimensä (1. Moos. 13:10-13). Ja aika ei riitä puhua Bileamista, Geehasista, Juudaksesta ja monista muista.

Veljet, Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi (Snl. 22:1). Jumala auttakoon meitä tavoittelemaan sitä, millä on ikuinen arvo, sillä varmasti ”ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi” (Luuk. 12:15).

Read Full Post »

Older Posts »