Omistaminen olemisen kustannuksella

Having at the cost of being
15.4.2017, Posted by Simon Desjardins, suom. SK

Englanninkielessä on kaksi perusverbiä, joilla on kyky määritellä ihmistä, nimittäin verbi have (omistaa jotakin) ja verbi be (olla jotakin). Siksi sanomme ”Hänellä on pitkä tukka, tai paljon rahaa, tai huumorintajua, tai vähän kärsivällisyyttä”, tai kenties: ”hän on pitkä, tai mukava, tai tyhmä, tai fiksu”. Tällaisia ilmauksia käytetään niin yleisesti, että olemme melkein unohtaneet, että niiden puuttuminen aiheuttaisi valtavan romahduksen kommunikaation alalla.

Jännite kahden välillä

Moraalin ja hyveen maailmassa näillä kahdella sanalla – tai pikemminkin sillä, mitä ne edustavat – on voima tuoda meidät henkilökohtaiseen konfliktiin. Ja tuon konfliktin aiheuttaa omistamisen ja olemisen välinen jännite. Näin, koska silloin tällöin meillä voi olla vain olemisen kustannuksella, tai me voimme olla vain omistamisen kustannuksella. Salli minun selittää.

Silloin tällöin, jos haluamme, että meillä on jotakin, meidän on tingittävä hyveen tai moraalisen kauneuden kannalta, so. meidän on tultava vähemmän hurskaiksi, tai vähemmän viehättäviksi, tai vähemmän rehellisiksi ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Kristillisestä näkökulmasta se tarkoittaa, että me astumme pois siitä, kuka Jeesus on, jotta meillä olisi se, mitä hänellä ei ollut. Lyhyesti, meistä tulee vähemmän Hänen kaltaisiaan.

Totuus voi olla myös päinvastainen. Silloin tällöin, jos haluamme olla enemmän Jeesuksen kaltaisia olemisen kannalta, meidän on ehkä päästettävä irti tietyistä asioista, jotka ovat vallassamme saada, tai annettava pois joitakin asioita, jotka olemme jo saaneet maineemme hinnalla. Se, mitä valitsemme, paljastaa molemmat: mitä arvostamme eniten ja mitä olemme, tai vielä enemmän, mitä meistä on tulossa. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa väittelyn ja menettää samalla malttinsa, tai saa paikan ja menettää kasvonsa? Siitä on todella kysymys.

Viisauden sanoja

”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi” (Snl. 22:1). Näin sanoo Salomo Jumalan antamassa viisaudessaan. Niin veljet! Sen, mitä te olette, tulee olla halutumpaa, kuin sen, mitä teillä on. Autuas on se ihminen, joka ymmärtää eron näiden kahden välillä ja valitsee Korkeamman Elämän. Kohdassa Saarnaaja. 7:1 Salomo toistaa saman asian: ”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy.”

Kun ihmiset kuulevat nimesi, niin ajattelevatko he jotakin kaunista vai jotakin rumaa? Herättääkö nimesi halua olla miellyttävä vai epämiellyttävä, kohtelias vai töykeä, ystävällinen vai äreä? Rakastavatko ihmiset sinua sen vuoksi, kuka sinä olet, vai sen vuoksi, mitä sinulla on? Yksi on varmaa: Jeesus tulee hakemaan morsianta, jonka nimi on kuin vuodatettu öljy (Laul. 1.3).

Jeesus esimerkkimme

Kun useimmat meistä ajattelevat Jeesuksesta, että hänen nimensä heijastaa kauneutta ja pyhyyttä, koska Ihmisen Poika ei keskittynyt omistamiseen vaan olemiseen. Hän tiesi, kuinka päästää irti jostakin, kun Hänellä oli valta pitää se, tullakseen siksi henkilöksi, joka Hänellä oli valta olla.

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Fil. 2:5–11).

Jeesus luopui paikastaan omistamisen valtakunnassa ja sai korkeimman nimen olemisen valtakunnassa. Lue nämä sanat huolellisesti:

Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen” (Luuk. 17:31–33).

Jeesuksen mukaan elämämme pelastaminen omistamisen valtakunnassa saa meidät kadottamaan sen olemisen valtakunnassa. Tulee päivä, jolloin meidän on valittava ”huoneessa olevien tavaroiden” ja sen henkilön, joksi meillä on valta tulla, välillä.

Vääriä valintoja

Raamattu kertoo meille ihmisistä, jotka kadottavat elämänsä olemisen valtakunnassa. Meillä on esimerkki Eesausta, joka hernekeitosta kadotti nimensä (1. Moos. 29-34). Ja entä Absalom kuningas Daavidin poika? Hänen nimensä heijastaa rumuutta, itsekkyyttä ja ylpeyttä – kaikkea sitä, koska hän halusi omistaa valtakunnan (2. Sam. 15:10-14). Sitten meillä on Jooab, joka halusi omistaa kostonsa. Niin hän tappoi Abnerin rauhan aikana ja Daavid kirosi hänet. Haluamansa saaminen maksoi hänelle hänen maineensa ja lopulta henkensä (2. Sam. 3:26–29, 1. Kun. 2:5,6). Ja entä Loot? Saadakseen, minkä luuli olevan parasta, hän menetti nimensä (1. Moos. 13:10-13). Ja aika ei riitä puhua Bileamista, Geehasista, Juudaksesta ja monista muista.

Veljet, ”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi” (Snl. 22:1). Jumala auttakoon meitä tavoittelemaan sitä, millä on ikuinen arvo, sillä varmasti ”ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi” (Luuk. 12:15).