Pyhyyden tuoksu, osa 2

The Smell of Holiness (part 2)
14.3.2017, posted by Simon Desjardins, suom. SK

Edellisessä postauksessani Pyhyyden tuoksu, osa 1 näimme muun muassa, että pyhyyden tuoksu saa paholaisen pakenemaan. Uusi Testamentti tekee kuitenkin selväksi, että tämä tuoksuva voitelu ei tule lihallisen saastan päälle. Ensin täytyy tapahtua pesu.

Kun nainen voiteli Jeesuksen jalat, hän pesi ne ensin kyynelillään ja kuivasi hiuksillaan (Luuk. 7:37,38). Sama nähdään Ruutin kirjassa. Noomi sanoo miniälleen: ”Niin peseydy nyt ja voitele itsesi” (Ruut 3:3). Samoin Laulujen laulussa me näemme, että morsiamen kädet tiukkuvat mirhaa ja sormet sulaa mirhaa (Laul. l. 5:5). Tässäkin tapahtui pesu ennen voitelua (Laul. l. 5:3).

Toivoa tuoretta voitelua viivytellessämme lihallisen mielen alueella on kaikesta todellisuudesta irrotettua haaveilua.

Asiaankuuluva kysymys on: Mitä me todella haluamme? Jos tämä kysymys askarruttaa meitä, se ei askarruta paholaista. Melkein aina hän tietää tarkalleen, mitä me haluamme, koska toimemme erittävät syvimpien toiveidemme hajua.

Lihallinen haju, jota usein lähetämme, ei voi olla piilossa ainakaan kovin kauan. Voimme ehkä yrittää peittää sen uskonnollisilla hajuvesillä, mutta ennemmin tai myöhemmin lihallinen aromi tulee taas esiin saaden demonit virnistelemään meille tyytyväisinä.

Missä me oleskelemme?

Näimme edellisessä postauksessani, että Jeesus on kuin mirhakimppu (Laul. l. 1:13). Mirha ei kuitenkaan ollut vain jotakin, jota Hän laittoi päällensä peittämään epämiellyttäviä hajuja. Se oli jotakin, joka oli kietoutunut yhteen Hänen koko luontonsa kanssa. Hän kuljetti mirhan tuoksua, koska vietti yönsä siellä, missä mirhaa kasvoi paljon.

”Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle” (Laul. l. 4:6).

Tämä käytäntö vahvistetaan Matteuksen evankeliumissa:

”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä” (Matt. 14:23).

Ihminen imee itseensä aina sen paikan hajun, jossa viipyy. Kun Iisak siunasi Jaakobia, hän luuli siunaavansa Eesauta, koska Jaakobin päällä olevat vaatteet olivat Eesaun ja niissä oli Eesaun haju. Tämä erityispiirre oli se, joka harhautti Iisakin. Tässä hänen sanansa:

”Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut” (1. Moos. 27:27).

Eesaun vaatteet olivat imeneet kedon tuoksun, koska hän vietti siellä paljon aikaa.

Luulla, että voimme oleskella Jordanin tasangolla ja levittää Libanonin tuoksua on iso väärinkäsitys. Totuus on: Ihminen levittää aina sen paikan tuoksua, missä hänen sydämensä viipyy; eikä tästä säännöstä ole poikkeusta.

Millainen maine sinulla on pahojen henkien keskuudessa?

Apostolien teoista löytyy raportti, jonka pitäisi johtaa meidät syvään mietiskelyyn. Tässä se kohta:

”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.” (Apt. 19:11–16)

Tämä kohta osoittaa, että Jeesuksella ja Paavalilla oli mainetta demonien keskuudessa. Se on oikein, he olivat tehneet itselleen nimen, joka tuli tunnetuksi pimeyden joukkojen keskuudessa.

Jeesus

Kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, Hän näytti ensin olevan pelkästään ihminen, ja paholainen legioonineen käsittelivät häntä sellaisena. Mutta vähitellen heille kävi ilmeiseksi, että tässä miehessä oli jotakin epätavallista, sillä Hän pystyi vastustamaan kiusauksia ja seisomaan lujana kaikenlaisissa vastoinkäymisissä.

Olemme lukeneet, kuinka paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa 40 päivää. On kuitenkin mahdollista, että Lusifer oli jo aikaisemmin lähettänyt joitakin demoneistaan vain kuullakseen heidän epäonnistuneen tehtävässään. Niinpä hän viimein meni itse saadakseen homman hoidetuksi, mutta kauhukseen hänkään ei voinut voittaa, vaikka kuinka yritti. Lopulta Jeesuksesta tulee väittelyn kohde pahojen henkien keskuudessa ja hän saa maineen pimeyden valtakunnassa.

Paavali

Sama on totta koskien Paavalia. Hän vastusti paholaista yhä uudelleen ja siten, että hänestä tuli hyvin kuuluisa pirun porukoissa. Paavaliin on täytynyt liittyä tuoksu, joka erottui kapinallisten enkelien keskuudessa.

Jumala auttakoon meitä saamaan tuon tuoksun, niin että vihaisimme lihan tahraamaa ihokastakin.