Heaven or Hell?
Commentary by Roger Oakland, suom. SK
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
1.800.689.1888
Muistan sen kokemuksen, kuin se olisi tapahtunut eilen. Oli pakkasilta talvella 1961. Olin 14-vuotias. Suuri joukko ihmisiä oli kokoontunut eräälle koululle kuuntelemaan väkevää evankelistaa Kanadan Ontariosta. Hänen aiheensa kosketteli taivasta ja helvettiä.
Menin ”ristiretkeen”, koska äitini halusi minun lähtevän kanssansa. Vaikka lapsena olin käynyt seurakunnassa säännöllisesti, niin tämä kokous oli erilainen kuin kaikki, joissa olin ollut aikaisemmin. Koko illan se evankelista viuhtoi edestakaisin lavalla huutaen täysillä. Hän esitti helvetin elävästi palavana hornan kattilana verrattuna kauniiseen taivaaseen kullalla päällystettyine katuineen. Kokouksen lopussa hän pyysi jokaista taivaaseen haluavaa paikallaolijaa nostamaan käden. Kun ”kaikkien päät oli painettu ja silmät suljettu”, minä kohotin käteni varovasti pääni yläpuolelle. En tietenkään halunnut mennä helvettiin. Kukapa haluaisi?
Sitten se evankelista sanoi jotakin, joka oli minulle yllätys. Hän pyysi niitä, jotka olivat nostaneet kätensä, nousemaan seisomaan ja kävelemään salin etuosaan. ”Teidän täytyy ottaa julkinen kanta, jotka aiotte seurata Jeesusta”, hän mylvi. ”Nouskaa ylös tuoleistanne ja kävelkää salin etuosaan, että pelastutte.”
Sydämeni tuntui pysähtyvän. Tarkoittaako hän minua? Kuinka voisin tehdä sen? Täällähän on luokkatovereita, jotka tuntevat minut. He ajattelevat, että olen täysin hullu! Nämä ja muut ajatukset risteilivät mielessäni. Evankelista esitti vielä kaksi tunteellista vetoomusta ja kummallakin kerralla hänen sanansa olivat vielä pelottavampia. Silti istuin liimautuneena tuoliini jalat kiinni lattiassa ja sydän pamppaillen.
Tuolla hetkellä tapahtui jotain dramaattista. Vanha nainen, joka istui takanani, kosketti olkapäätäni ja kuiskasi käheästi korvaani: ”Poju, minä näin, että sinä nostit kätesi”, hän sanoi. ”Jumala tahtoo, että sinä menet eteen ja pelastut. Ethän halua palaa helvetissä, ethän?”
Olin jo ollut traumaattisessa tilassa. Nyt olin epätoivoinen. Kiukun tunteet valtasivat minut. Minusta tuntui, että se evankelista oli huijannut ja manipuloinut minua. Äkkiä hyppäsin tuolistani jättäen äitini siihen. Ryntäsin salin takaosaan, avasin oven ja juoksin pysähtymättä puolitoista mailia kotiin kädet ja jalat jäässä.
Vielä nytkin, kun elän uudelleen tätä kokemusta, samat tunteet toistuvat. Paettuani kotiin evankelistan kutsua ottaa vastaan Kristus, jatkoin juoksemista, en evankelistan, vaan Jumalan ja Raamatun luota. Juoksin vielä 16 vuotta. Vasta, kun minulla oli ikää 30 vuotta, ymmärsin tehneeni vakavan virheen. Huomasin, että Raamattu onkin totta ja sitten hyväksyin uhrin, jonka Jeesus antoi puolestani Golgatan ristillä.
Vaikka se evankelista ja pieni vanha nainen koulun juhlasalissa ehkä väärällä tavalla haastoivat ja manipuloivat minua, niin myöhemmin elämässä huomasin, että se, mitä he sanoivat henkilökohtaisen valinnan tekemisestä sen suhteen, missä vietän iankaikkisuuden, oli totta. Vaikka minulla ei ole mitään evankelistoja vastaan, niin oma käsitykseni on, että jokaisen uskovan pitäisi kertoa evankeliumi toisille käyttämättä painostusta ja manipuloimista.
Sitä kutsutaan Jeesuksesta Kristuksesta todistamiseksi. Oletko kokeillut?
Ajankohtaista uskosta 
Vastaa