Tässä luvussa puhutaan kasteesta luterilaisesta näkökulmasta; hyvät lukijat, älkää siitä loukkaantuko. Sivuston ylläpitäjä ei halua korostaa opillisia seikkoja, mutta ei myöskään sensuroida kristinoppia tältä osin. Ja mainittakoon, että vaikka Luther tuossa tekstissä sanookin, että ”Olen kastettu, olen pelastuva”, niin luterilaisuudessa ei koskaan ole opetettu, että pelkkä kaste pelastaa. Nykyaikana tosin sellaistakin joskus kuulee, mutta asialla ovat väärät paimenet.
VIIDES LUKU – kristinoppi lyhyesti esitettynä vuodelta 1948
42 PYHÄ HENKI.
Ollessaan viimeistä kertaa opetuslastensa keskuudessa Jeesus lupasi lähettää heille Pyhän Hengen opettamaan, johdattamaan ja lohduttamaan heitä. Tämä lupaus täytettiin helluntaina. Pyhä Henki yhdistää meidät ylösnousseeseen ja kirkastettuun Kristukseen.
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. Joh. 14:26.
Pyhän Hengen vuodattaminen: Ap.t. 2:1–4.
43 KOLMIYHTEINEN JUMALA.
Pyhä Henki on Isän Jumalan henki ja Jeesuksen Kristuksen henki. Jumala on ilmoittanut itsensä meille Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Sen tähden sanomme Jumalaa kolmiyhteiseksi Jumalaksi.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. 2 Kor. 13:13.
44 SEURAKUNTA, KRISTUKSEN RUUMIS.
Kristuksen työ maailmassa jatkuu hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä. Kristuksen seurakunnassa olemme elävässä yhteydessä Kristukseen ja toisiin kristittyihin. Sen tähden Raamattu nimittää seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi.
Kaikki Jumala on asettanut Kristuksen jalkojen alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa. Ef. 1:22–23.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joh. 15:5.
Lutherin selitys kolmanteen uskonkappaleeseen.
45 SEURAKUNTA ON YKSI
Kristuksen seurakunta on yksi sentähden, että sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. Ulkonaisesti se täällä maan päällä esiintyy eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa.
Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. Ef. 4:5.
Niin me; vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä. Room. 12:5.
46 SEURAKUNTA ON PYHÄ,
Seurakunta on pyhä, koska Kristuksen henki siinä vaikuttaa.
Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi. Ef. 5:25–26.
47 SEURAKUNTA ON YHTEINEN.
Seurakunta, on yhteinen, koska Jumala tahtoo siihen koota kaikki kansat.
On oleva yksi lauma ja yksi paimen. Joh. 10:16.
Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Joh. 17:21.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Gal. 3:28.
48 YHTEINEN KRISTILLINEN TUNNUSTUS SEURAKUNNASTA.
Minä uskon yhden, pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden. Tähän tunnustukseen yhtyy koko kristikunta maan päällä.
Virsikirja 415:9.
49 SEURAKUNNAN JÄSENET.
Kaikki kastetut on kasteessa otettu seurakunnan jäseniksi.
Niitä jäseniä, jotka ovat vieraantuneet tai luopuneet Kristuksesta, Pyhä Henki tahtoo tehdä Kristuksen seurakunnan eläviksi jäseniksi.
Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi. 1 Kor. 12:13.
Viinitarhuri vastasi ja sanoi hänelle: ”Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympärillä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois.” Luuk. 13:8–9.
Viinipuu ja oksat: Joh. 15:1–11.
50 TAISTELEVA JA RIEMUITSEVA SEURAKUNTA.
Kristuksen seurakunta on täällä maan päällä muukalainen, hajalla asuva ja taisteleva. Kristuksen tullessa se hänen kanssaan ilmestyy kirkastettuna ja riemuitsevana.
Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä. tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Hebr. 11:13.
Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään. llm. 7:9.
51 KRISTITTYJEN HENGELLINEN PAPPEUS.
Kaikilla kristityillä on oikeus lähestyä Jumalaa Isänä. Heidän tehtävänään on myös rakkaudessa nuhdella ja lohduttaa toisiaan. Tässä merkityksessä he kaikki ovat pappeja.
Te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo”. 1 Piet. 2:9.
Miten on kohdeltava rikkovaa veljeä: Matt. 18:15–18.
Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi. Room. 15:7.
52 ARMONVÄLINEET.
Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.
Sakramentteja ovat pyhä kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.
Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Joh. 3:27.
Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Joh. 6:63.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä. Joh. 6:54.
53 SEURAKUNNAN VIRAT.
Armonvälineiden hoitamiseksi Jumala on asettanut seurakuntaansa papin viran. Samoin Jumala on lähimmäisten henkilökohtaiseksi auttamiseksi ja palvelemiseksi asettanut seurakuntapalvelijan: diakonin ja diakonissan viran.
Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa. Ap.t. 20:28.
Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. 1 Tim. 3:1.
Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. 1 Kor. 4:1.
Seurakuntapalvelijain asettaminen: Ap.t. 6:1–6.
54 EVANKELIUMI LUO SEURAKUNNAN.
Seurakunta on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Ef. 2:19–22.
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room. 10:17.
Jumalan sana ei voi olla ilman Jumalan kansaa. Martti Luther.
55 LAKI JA EVANKELIUMI.
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia. Laki ilmaisee meille Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo. Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan armosta, joka tarjotaan meille Kristuksessa.
Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. Ps. 119: 4.
Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Gal. 3:24.
Lain kautta tulee synnin tunto. Room. 3:20.
Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Luuk. 2:10–11.
56 SAKRAMENTIT.
Sakramentit ovat seurakunnan pyhiä toimituksia, jotka Jeesus Kristus itse on asettanut. Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa näkyvien aineiden välityksellä meille armoaan.
Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua. 2 Moos. 20:24.
57 KASTEEN ASETTAMINEN.
Herramme Jeesus Kristus asetti pyhän kasteen vähää ennen taivaaseenastumistaan, kun hän sanoi opetuslapsillensa:
Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanloppuun asti. Matt. 28:18–20.
58 KASTEEN SIUNAUS.
Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän uudestisynnyttää meidät siinä ja ottaa meidät Jumalan lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi. Hän vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
Kastettuina saamme uskossa turvautua Jumalan rakkauteen. Saamme vastaanottaa lahjana kaiken sen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Kasteemme perusteella Pyhä Henki johtaa ja kasvattaa meitä.
Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Gal. 3:27.
Katkokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. 1 Joh. 3:1.
Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Joh. 3:5.
Olen kastettu, olen pelastuva. Martti Luther.
59 KASTEEN VELVOITUS.
Kaste velvoittaa meitä siihen, että meissä oleva ”vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”.
Kaste velvoittaa kuolemaan pois synnistä: Room. 6:1–14.
Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Ef. 4:22–24.
60 LAPSENKASTE.
Koska jokainen lapsi on perisynnin turmelema ja tarvitsee pelastusta, Kristuksen seurakunta on alkuajoista asti vienyt kasteessa pienet lapset Vapahtajan luo. Se on seurannut Jeesuksen sanoja: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni”. Näin se on tahtonut jättää jokaisen ihmiselämän sen hennoimmasta alusta asti Jumalan suojelukseen ja hoitoon.
Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan, valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Mark. 10:14–15.
Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. Joh. 15:16.
Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsetkin. Kirkkoisä Origenes.
Kristus tuli pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka hänen kauttaan uudestisynnytetään Jumalalle, imeväisiä lapsia, pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia. Kirkkoisä Ireneus.
61 KASTE JA OPETUS.
Kastetut on Jeesuksen käskyn mukaan opetettava pitämään, mitä hän on käskenyt. Tämä opetus tapahtuu kodissa ja koulussa, mutta erityisesti rippikoulussa. Rippikoulu päättyy pyhään toimitukseen, jota sanotaan konfirmaatioksi. Siinä seurakunta rukoilee puolestamme, me tunnustamme uskomme ja lupaamme uskollisuutta Vapahtajallemme. Sen jälkeen käymme ensimmäisen kerran Herran pyhällä ehtoollisella.
Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. 5 Moos. 6:6–7.
Me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. Ps. 78:4.
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. llm. 2:10.
62 HERRAN EHTOOLLISEN ASETTAMINEN.
Herran pyhä ehtoollinen asetettiin näin:
Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni.”
Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
63 KRISTUS ON LÄSNÄ EHTOOLLISESSA.
Herra Jeesus Kristus on itse läsnä pyhässä ehtoollisessa. Hän antaa siunatussa leivässä ja viinissä meille ruumiinsa ja verensä, se on: oman itsensä.
Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? 1 Kor. 10:16.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Joh. 6:56.
64 EHTOOLLISEN LAHJA.
Herran pyhä ehtoollinen on salaisuus, jonka syvyys on meille tutkimaton. Mutta uskossa tulemme osallisiksi sen runsaasta siunauksesta. Vietämme ehtoollisessa Kristuksen uhrin: hänen kärsimyksensä ja kuolemansa muistoa. Saamme vakuutuksen syntiemme anteeksiantamuksesta. Saamme siinä läheisen yhteyden Kristukseen ja toisiimme. Ilo ja kiitollisuus täyttää sydämemme, niin että uudelleen annamme itsemme Herrallemme. Me tunnustamme Kristusta, ja meissä elpyy toivo, että kerran saamme Kristuksen uskollisten kanssa nauttia suurta ehtoollista taivaassa.
Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. 1 Kor. 11:26.
Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. Mark. 14:24.
Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. 1 Kor. 10:17.
He mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen jumalaa. Ap.t. 2:46–47.
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. llm. 3:20.
Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle. Ilm. 19:9.
65 EHTOOLLISVIERAAT.
Kelvoton ehtoollisvieras on se, joka ei muista, että hän menee kohtaamaan Vapahtajaansa ja että hän on mahdoton ja kelvoton hänen suurta armoaan vastaanottamaan.
Kelvollinen ehtoollisvieras on se, joka tarvitsee Kristusta. Hän tuntee uskonsa ja rakkautensa heikkouden. Hän sydämestään katuu syntejään, pyytää niitä anteeksi ja ikävöi yhä läheisempää elämänyhteyttä Kristukseen.
Joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. 1 Kor. 11:27–29.
Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä. Matt. 5:25.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Matt. 5:6.
Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi, llm. 22: 17.
Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas
meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan;
tule, köyhäin apu; tule, lahjain antaja; tule,
sielun kirkkaus; sinä paras lohduttaja, sielun
hyvä vieras ja suloinen lämpö!
Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus,
murheessa lohdutus.
Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo!
Täytä uskollistesi sydämet.
Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta.
Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä
kuiva on; paranna, mikä haavoitettu on;
pehmitä, mikä kova on; lämmitä, mikä kylmä
on; etsi kaikkia eksyneitä.
Anna uskollisillesi, jotka turvautuvat sinuun, pyhät lahjasi,
anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo. Amen.
Kirkkokäsikirja.
Ajankohtaista uskosta 
Vastaa