Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Touko 2018

We do not have Bible prophecy all figured out so watch and pray
By Don Koenig, 30.4.2018, suom. SK

Meidän kaikkien täytyy valvoa ja rukoilla, koska emme todellakaan tiedä, kuinka kaikki oikein menee lähestyessämme aikakauden loppua. Luulen, että varastossa on meille joitakin yllätyksiä ennen suurta ahdistusta.

Nyt näyttää, että Israel ja Iran ovat menossa sellaiseen. Iranilla on melkein 100 000 miestä Syyriassa ja he uhkaavat nyt Israelia. Israel sanoo, ettei se anna Iranin perustaa tukikohtia Syyriaan, mutta Iran perustaa niitä joka tapauksessa. Ellei Iran muuta politiikkaansa, Israel iskee pian Iranin uhkia vastaan Syyriassa. Kun se tapahtuu, Iran todennäköisesti käynnistää iskuja Israelia vastaan. Siinä Iranille ei käy hyvin.

Samaan aikaan USA todennäköisesti vetäytyy Iranin sopimuksesta ja Iran saattaa julkisesti käynnistää uudelleen ydinaseiden kehitysohjelman (he eivät ole todella lopettaneet sitä). Se tulee asettamaan Iranin ydinasekyvyn poistamisen korkeaan prioriteettiasemaan. Joka tapauksessa, jos Israel ja Iran hyökkäävät toisiaan vastaan, niin Amerikka tulee auttamaan Israelia ja Venäjä Irania.

En usko, että tämän vuoden tapahtumat toisivat Venäjän Israelia vastaan Hes. 38 luvun sodan toteutumisessa. Se kuitenkin voisi johtaa Eelamia koskevan profetian toteutumiseen kohdassa Jer. 49:34-39. Tuossa profetiassa tulee esiin, että lounaisen Iranin ihmiset evakuoidaan muihin kansakuntiin maan päällä. Radioaktiivinen säteily voisi olla selitys.

Kuten sanoin aiemmissa posteissa, niin tämä on Israelin 70. vuosi ja jotakin merkittävää todennäköisesti tapahtuu tänä vuonna ja muuttaa koko Lähi-idän paradigman. Tuo jotakin näyttää olevan muotoutumassa johtuen Iranin agendasta päästä määräävään asemaan yli koko hedelmällisen puolikuun. Jos vihollisuudet puhkeavat Iranin ja Israelin välillä, niin Hizbollah tulee hyökkäämään Israelia vastaan. Silloin Israel valtaa Libanonin ja kenties osan Syyriaa. Israelin laajenemisen alku kohti Jumalan antamia rajoja voisi olla se merkittävä profeetallinen tapahtuma.

Onko tämä laajeneminen se lehtien puhkeaminen, joka on mainittu viikunapuuvertauksessa (Mark. 13:28-30)? Olen taipuvainen uskomaan, että Israelin puhjettua lehteen kaikki lopunajan profeetalliset tapahtumat tapahtuisivat vain yhden sukupolven sisällä. Sukupolvi Raamatussa on yhdestä sukupolvesta toiseen; se ei ole elinikä, kuten jotkut ehdottavat. Raamattu esimerkiksi kertoo, että Aabrahamista Kristukseen oli 42 sukupolvea (Matt. 1:17). Kun tänä päivänä otetaan kuva, joka sisältää lapsia, vanhempia, isovanhempia ja isoisovanhempia, niin sanomme kuvan edustavan neljää sukupolvea. Tänä päivänä sukupolvi on noin 20 vuotta. Luulen, että useimmat raamatunprofetian tutkijat voivat olla yhtä mieltä siitä, että kaikki profeetalliset tapahtumat voivat toteutua 20 vuoden sisällä.

On mahdollista, että vihollisuudet Iranin kanssa johtavat Hes. 38. luvun sotaan muutamassa vuodessa. On kuitenkin mahdollista, että tulee maailmansota, ennen kuin Venäjä liittolaisineen tulee Israelia vastaan. Luulen, että saatanallinen yliluonnollinen interventio näyttelee tärkeää osaa seuraavan maailmansodan lopettamisessa. Tuo interventio on todennäköisesti Marian ilmestysten ja muukalaisten paljastumisen muodossa. Petollinen annettu sanoma on pohja maailmanuskonnoille tulla yhteen pakottamaan kansakunnat lopettamaan toisiaan vastaan sotiminen.

Kuinka me sitten pääsemme tähän pakotettuun rauhaan? Mielestäni voimme tehdä järkeenkäyvän arvauksen Raamatusta. Ilmestyskirja kertoo, että Pedolla on nainen selässään. Tuo nainen on uskonto, joka väittää olevansa suhteessa Jumalaan, mutta on todellisuudessa porttoudessa maailmanjärjestelmän kanssa. Ensimmäisen sinetin valkoisella hevosella ratsastaja, jolla on jousi, mutta ei nuolia, osoittaa valloitukseen rauhan sanoman kautta. Monet kautta kirkkohistorian ovat uskoneet, että valkoisella hevosella ratsastaja on Kristus tai kristikunta. Toiset ajattelevat ratsastajan olevan Antikristus. Minun mielestäni se voisi olla väärä kristinusko, joka yrittää valloittaa maan uskonnollisen ”Valtakunta Nyt” -sanoman kautta. Toisin sanoen valkoisella hevosella ratsastaja voisi olla sama kuin Ilm. 17. luvun Portto, joka ratsastaa Pedolla/Antikristuksella valtaan. Se tekisi ratsastajasta ns. Kristuksen sijaisen, joka hallitsee Vatikaanista.

Väärässä kristinuskossa on liike, joka pyrkii tuomaan Jumalan valtakunnan maan päälle maailmallisten sosiaalisten oikeudenmukaisuusohjelmien ja ”uuden hengellisyyden” kautta. Sosiaaliset oikeudenmukaisuusohjelmat ovat vain kristillistettyä kommunismia ja samaistuminen uuteen hengellisyyteen on vain kristillistettyä itämaista pakanuutta. Kuvittele maailmansotaa, jota seuraa Marian ilmestyksiä ja muukalaisten paljastamisia vaatien rauhaa, hengellistä yhteyttä ja evoluutioharppausta, niin saat kuvan siitä.

Voimme myös erehtyä siinä, että Israel allekirjoittaa rauhansopimuksen sekulaarin hahmon kanssa. Israel voi hyvinkin allekirjoittaa sopimuksen jonkun kanssa Vatikaanissa Roomassa. Vatikaani haluaa hallinnoida Jerusalemin pyhiä paikkoja. Muista, että suuren osan historiaa Vatikaani johti Eurooppaa. Se tunnettiin Pyhänä Roomana ja paavi johti sitä. Se voisi tapahtua jälleen uuden maailmansodan ja demonisten petosten jälkeen, joihin edellä viittasin.

Suuren sodan jälkeen uusi hengellisyyden liike voisi vallata maapallon ja Israel voisi suostua allekirjoittamaan sopimuksen Vatikaanin Porton kanssa juutalaisten säilymiseksi. Vatikaan hallinnoi silloin pyhiä paikkoja. Onko tämä globaali liike se ”vitsaus kuin tulva”, joka tapahtuu maan päällä ja liitto kuoleman kanssa, josta Jesaja 28 puhuu? Jakeet puhuvat Israelista.

Koska te sanotte: “Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen.” (Jes. 28:15)

Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niinkuin tulva, niin se teidät maahan tallaa. (Jes. 28:18)

Allekirjoitettuaan sopimuksen, Israelin sallitaan rakentaa Temppelinsä, mutta heti, kun he alkavat tehdä perustuksia, kaksi profeettaa ilmestyy. Profeettojen sanoma heittää jakoavaimen maailmanlaajuiseen ”Valtakunta Nyt” -rauhanliikkeen rattaisiin. Profeettojen sanoma saa progressiivisesti ajattelevan maailman raivoihinsa:

”Mitä oikein tarkoitatte, että luvatun juutalaisen valtakunnan aika on tullut ja että jokaisen täytyy katua syntejään ja pitää käskyt, koska Israelin Jumala on pyhä Jumala ja ainoa tie pelastukseen on Herran kautta???”

Maailma pyrkii tappamaan nämä profeetat, mutta ei onnistu, ennen kuin Saatana tulee mukaan yliluonnollisen Antikristuksen kanssa.

Niillä, jotka luulevat täysin ymmärtävänsä lopunajan profetiaa, on edessään joitakin suuria yllätyksiä kohtalaisen pian. Tiedämme, mitä tapahtuu Herran päivän alkamisen jälkeen, koska tuon päivän tapahtumat on määritelty pyhissä kirjoituksissa.

Kuitenkin Herran päivään johtavat tapahtumat ovat edelleen aika paljolti mysteeri, joka ei ehkä mene, kuten jotkut ovat johtaneet meitä uskomaan. Joka tapauksessa elämme jännittäviä aikoja, mutta koska emme tiedä, kuinka kaikki oikein menee, niin uskovien täytyy valvoa ja rukoilla (Mark. 13:33).

Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.

 

Read Full Post »

Alla oleva artikkeli ei kerro kovin teknisellä tasolla, missä mennään droonien käytössä sodankäynnissä tai haluttujen tahojen eliminoimisessa. Silti se antaa hyvän kuvan siitä, mitä on odotettavissa. Esimerkiksi Daily Mailin artikkeli kertoo: ”Asiantuntijat varoittavat, että tekoälyä uhriensa tunnistamiseen käyttävät teurastajabotit voivat pian olla arkipäivää.” Katso seuraava video, jossa esitellään, miten tekoälyä ja kasvontunnistusta käyttävät mikrokokoiset droonit voisivat etsiä ja tuhota kohteensa: https://www.youtube.com/watch?v=P6QfBro2hMA. Huomaa, että video on kuvitteellinen, mutta kaikki tarvittava teknologia on jo olemassa, joten se voi jonain päivänä olla todellisuutta – valitettavasti. Lue aiheesta lisää The Guardianin artikkelista Ban on killer robots urgently needed, say scientists.


 

Rise of the Drones
By Britt Gillette, 04/2018, suom. SK

Jos haluat saada välähdyksen tulevaisuuden sodankäynnistä, niin kannattaa katsoa talviolympialaisia Etelä-Korean Pyeongchangissa . Avajaisseremonia sisälsi vaikuttavan synkronisoitujen droonien näytöksen. Ne valaisivat taivaan ja järjestäytyivät erilaisiksi olympia-aiheisiksi kuviksi. Jos se jäi sinulta näkemättä, niin mene YouTubeen ja katso tämä video: 2018 winter Olympics opening ceremony drones. Aikaisemmat sukupolvet olisivat ajatelleet, että tämä ei ole kyllä muuta kuin taikuutta, mutta entä me? Meiltä se jäi paljolti huomaamatta. [Tässä vielä toinen video: Intel Drone Light Show at PyeongChang Winter Olympics full version.]

Olemme tottuneet näkemään drooneja taivaalla. Harvat ajattelevat kahdesti, kun näkevät yksittäisen droonin leijuvan ilmassa. Useiden droonien liikkuminen yhdessä ja nopea suunnan muuttaminen voisi hetkeksi kiinnittää huomiotamme, mutta emme paljon vaivaisi päätämme niilläkään. Meidän ehkä pitäisi. Itseasiassa, kun katsot videota noista olympia-drooneista, niin kysypä itseltäsi – entä, jos nuo droonit olisivat aseistettuja?

Tulevaisuuden sodankäynti

Synkronisoidut droonit antavat meidän nähdä tulevaisuuden sodankäynnin. Miksi sanon sen? Salli minun esittää toinen kysymys. Oletko koskaan katsellut ison lintuparven yhteislentoa? Ne ovat kuin pilvi ja koko parvi voi siirtyä vasemmalle, oikealle, ylös tai alas – kaikki silmänräpäyksessä. Nopeista siirtymisistään huolimatta nämä linnut toimivat yhtenä. Ne eivät mene epäjärjestykseen eivätkä hajalleen. Ne lentävät täydellisessä harmoniassa, ikään kuin niillä olisi yksi mieli. Havaitsemme samanlaisen käyttäytymisen kaloissa, mehiläisissä, heinäsirkoissa, sääskissä ja kaikenlaisissa eläimissä.

Kuvittele nyt, että yksi tällainen ryhmä tulee kimppuusi. Kuvittele, että mehiläisparvi ajaa sinua takaa. Olisiko haulikosta paljon hyötyä? Eipä todella. Voit ampua mehiläisparveen ja voit saada hengiltä yhden tai enemmänkin, mutta tiedätkö mitä? Parvi vain tulee. Se johtuu siitä, että parven voima on hajautettu. Yksittäinen isku ei pysäytä sitä.

Kuulostaako pelottavalta? Sitä se onkin, koska tämä on sodankäynnin tulevaisuus. Sitä sanotaan parviteknologiaksi (swarm technology). Kun teknologia edistyy, niin synkronisoidut droonit tulevat yhä pienemmiksi, yhä nopeammiksi ja yhä tehokkaammiksi. Lähitulevaisuudessa yksi valtio käyttää sitä hyökätäkseen toista valtiota vastaan, joka on aseistettu vain konventionaalisin asein. Mitä luulet tapahtuvan, kun taisteludroonit, jotka liikkuvat kuin mehiläisparvi, hyökkäävät konventionaalista armeijaa vastaan? Kuinka tehokas on panssarien tulitus tai lämpöhakuiset ohjukset suunnattuina parveen? Ne ovat juuri yhtä tehokkaita, kuin ampuisi haulikolla mehiläisparveen.

Älä yhtään epäile, tämä on se, mihin maailma on menossa. Ne valtiot, jotka ensimmäisinä kehittävät parviteknologian, hallitsevat niitä, jotka sopeutuvat hitaasti. Historia on todistanut tämän läksyn yhä uudelleen. Ajattelepa sitä. Hyökkäävät sotilasrivistöt olivat tehokkaita kerran – kunnes konetuliaseet tulivat. Hevosenselässä kiitävät sotilaat olivat myös tehokkaita joskus – kunnes panssarivaunut tulivat. Voimme kaikki mainita lukemattomia esimerkkejä uusista sotilasteknologioista, jotka tekivät hyviksi todetut aseet ja taktiikat vanhanaikaisiksi. Sama tulee osoittautumaan todeksi parviteknologian kohdalla ja se tulee täydellisesti muuttamaan maailman nykyisen vallan tasapainon.

Kolmas maailmansota

Vuosia olemme kuulleet, että seuraava maailmansota on viimeinen sota maan päällä. Konventionaalinen viisaus sanoo, että on mahdotonta minkään valtion selvitä kolmannesta maailmansodasta. Konventionaalinen viisaus sanoo, että kolmas maailmansota tuhoaa koko ihmiskunnan. Konventionaalinen viisaus on väärässä.

Miksi sanon tämän? Koska konventionaalinen viisaus perustuu ideaan molemminpuolisesta varmasta tuhosta (Mutual Assured Destruction = MAD). MAD on uskomus, että kukaan ei voi voittaa sotaa kahden ydinasevallan välillä. Se on käsitys, että täydellisen tuhon pelko pidättää jokaista valtiota lietsomasta sotaa ydinasevaltaa vastaan. Konventionaalinen viisaus olettaa, että oppi molemminpuolisesta tuhosta (MAD) hallitsee maailmaa ikuisesti. Nykyisessä ajassa se voi osoittautua todeksi, mutta se ei ole totta ikuisesti, koska pian tulee päivä, jolloin MAD on vanhanaikainen.

Olemme tulossa ajanjaksoon, jolle on tunnusmerkillistä nopea teknologinen muutos. Jos ajattelet, että elämme jo sellaista ajanjaksoa, niin olet oikeassa. Kuitenkin menneiden sadan vuoden edistys kalpenee verrattuna siihen, mitä on nurkan takana.

Parviteknologia on vain yksi monista uusista teknologioista, jotka uhkaavat järkyttää vallan tasapainoa ja tehdä MAD:in vanhanaikaiseksi. Sellaiset teknologiat, kuin molekyylitasoinen valmistus (molecular manufacturing), sallivat valtioiden skaalata sotilaallisen voimansa kokoa. Molekyylitason valmistuksella valtio voisi luoda miljardeja parveilevia drooneja suhteellisen alhaisin kustannuksin ja lyhyessä ajassa.

Keinoälyn kaltaiset teknologiat antavat valtioille kyvyn ohjata noita parvia, analysoida kohteita ja hyökätä vihollisen verkostoja vastaan. Sellaisessa maailmassa mahdollisten uhkien ja hyökkäysskenaarioiden luettelo moninkertaistuu synnyttäen epäluuloa ja epäluottamusta maailman supervaltojen kesken. Digitaalinen eli korkean teknologian Pearl Harbor tulee osoittautumaan kohtalokkaaksi ja se tekee maailman paljon vaarallisemmaksi, koska sellaisen hyökkäyksen pelko tekee ennaltaehkäisevän iskun paljon todennäköisemmäksi.

Mitä sanoo Raamattu

Huolimatta käsityksestä, että kolmatta maailmansotaa ei koskaan tule, minkään tästä ei pitäisi tulla yllätyksenä. Ja huolimatta käsityksestä, että kolmas maailmansota johtaa täydelliseen globaaliin tuhoon, Raamattu sanoo toisin. Kolmas maailmansota tulee tapahtumaan. Raamattu kuvailee Antikristusta ja hänen globaalia valloitussotaansa (Ilm. 6:2-4) paljastaen, että sota ja teurastus ovat kaikkialla (Ilm. 6:4). Silti maailma selviää tästä globaalisesta valloituksesta. Kuinka voi olla näin? Koska kaikki aikakaudet loppuvat ja MAD-aikakausi on pian oleva ohi. Uudet teknologiat sekoittavat kansainvälisen rauhan perustuksen.

Parviteknologia, molekyylitason valmistus, tekoäly ym. esiin tulevat teknologiat antavat ennenkuulumattoman vallan sille yhdelle, joka niitä käyttää. Nämä teknologiat ovat ehkä se ”suuri miekka”, jota on kuvailtu Ilm. 6.luvussa (Ilm. 6:4). Ehkä ei. Joka tapauksessa lopputulos on sama. Esiin tuleva teknologia tekee lopun MAD:ista. Seuraus on globaali sota, kuolema ja tuho kaikkialla. Ja kun pöly laskeutuu, niin globaali imperiumi hallitsee maailmaa. Merkit ovat kaikkialla. Jeesus on tulossa!

Britt Gillette is the founder of End Times Bible Prophecy and the author of Coming To Jesus and Signs Of The Second Coming. Receive his book 7 Signs of the End Times for FREE when you sign up for his monthly newsletter.

 

Read Full Post »

Johdantona tähän artikkeliin kehotuksen sana, että nyt jos koskaan kannattaa seurata Lähi-idän ja Israelin tapahtumia. Se mitä tiedotusvälineissä kerrotaan Israelin tekevän esimerkiksi palestiinalaisille, on äärimmäisen yksipuolista vihervasemmistolaista tiedotusta. Seuraa esimerkiksi suomalaissyntyisen Gavriel Eskelin suomenkielistä uutisointia Israelin ja Lähi-idän tapahtumista, niin näet asiat aivan toisenlaisessa valossa: http://israblockupdate.blogspot.fi. Suosittelen myös tilaamaan sähköpostiisi ECI:n (European Coalition for Israel) suomenkielisen uutiskirjeen, jossa on ajankohtaista ja tärkeää Israeliin liittyvää tietoa. Uutiskirjeen voit tilata ECI:n kotisivun aivan lopussa olevalla lomakkeella: https://www.ec4i.org


 

The End is Nigh: Ten Reasons Why
By Pete Garcia, 23.4.2018, suom. SK

Vaikka on mahdotonta tietää seurakunnan tempauksen päivää ja hetkeä (Mark. 13:32), niin on kuitenkin mahdollista tunnistaa Hänen paluunsa ja sitä seuraavan vapautuksemme aikakausi (1. Tess. 5:1-3, Hepr. 10:25). Niille, jotka väittävät, että jo meidän halumme pohtia, milloin Kristus voisi palata, olisi lievää päivämäärän asettamista, kehottaisin muistamaan, että Kristus moitti fariseuksia ja saddukeuksia sekä Jerusalemin kaupunkia siitä, etteivät he tunnistaneet etsikkoaikaansa (Matt. 16:1-4, Luuk. 19:41-44). [Ja ajan merkkien tunnistamisesta: ”Aamulla te sanotte: ‘Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.’ Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa.” (Matt.16:3 Raamattu Kansalle)]

Meidän tulee aktiivisesti valvoa ja odottaa Herran pikaista paluuta (Luuk. 12:37). Se ei tarkoita, että myymme kaikki kamppeemme ja menemme vuorenlaelle odottamaan joutilaana, vaan että elämme elämäämme tunnistaen, että lähtömme on kohta käsillä. Meillä tulee olla löyhä ote tämän elämän asioihin ja meidän tulee ymmärtää nykyisen olemassaolomme väliaikainen luonne. Näin tehden me uudistamme ja ylläpidämme toivoamme ja uskoamme Kristukseen eläessämme maailmassa, joka on rajusti hajoamassa.

Näissä ajatuksissa olen koonnut 10 ehdotonta merkkiä, jotka osoittavat Kristuksen hyvin pikaiseen paluuseen seurakunnalleen. Tähän sisältyy kuitenkin hiukan jumalallista paradoksia. Seurakunnan tempaus on ainoa Raamatussa mainittu merkitön tapahtuma. Kaikilla muilla profeetallisilla tapahtumilla on joko merkki, tai jokin siihen johtava asia, tempauksella ei.

Kuinka sitten voi nähdä todisteita tapahtumasta, jolla ei ole mitään ennakkotodisteita?

Raamattu opettaa selvästi, että tempaus tapahtuu ennen (pre) Danielin 70. viikkoa (eli Ahdistusta eli vihan aikaa eli Jaakobin vaivaa). Ahdistukselle on kaksi ensisijaista tarkoitusta: 1) kurittaa Israelia ja tuoda se takaisin suhteeseen Jumalan kanssa, 2) tuhota kaikki Kristuksen hylkäävät kansakunnat nykyisessä tilassaan (Jer. 30:7-11). Koska seurakunta ei ollut olemassa Danielin ensimmäisten 69 viikon aikana, niin meidän pitäisi pystyä päättelemään luottavaisesti, ettei sitä ole myöskään Danielin 70. viikolla.

Sitä paitsi Danielin 70 viikkoa määrättiin yksinomaan juutalaisille ja Jerusalemille. Seurakunnan (so. Kristuksen monijäseninen yhteinen ruumis) jäseninä me olemme vain edunsaajia (Kristuksen kautta) kuudesta asiasta, jotka on lueteltu jakeessa Dan. 9:24 ja joiden TÄYTYY tapahtua 70 viikon täyttyessä:

  • luopumus päättyy
  • synti sinetillä lukitaan
  • pahat teot sovitetaan
  • iankaikkinen vanhurskaus tuodaan
  • näky ja profetia sinetöidään
  • kaikkeinpyhin voidellaan

Koska Israelin kansa vielä tänä päivänä edelleen laajalti hylkää Jeesuksen messiaanisuuden, niin tiedämme, että tämän viimeisen vuosiviikon täytyy vielä olla tulevaisuutta. Sitä paitsi, jos näemme jo merkkejä tapahtumista, jotka tapahtuvat vasta tempauksen jälkeen, niin tempauksen luonnollisesti täytyy olla vielä lähempänä.

1. Israel. Selvästikin lopunaikojen supermerkki on Israelin valtion jälleensyntyminen. Syy, miksi voimme olla varmoja, että se on supermerkki, on, ettei ole muuta selitystä yliluonnolliselle vihalle sen olemassaoloa kohtaan kansojen keskuudessa. Ei edes planeetan hirmuvaltaisin valtio nostata myrkyllistä arvostelua vasemmistolta, jumalattomilta, sosialisteilta ja islamisteilta yhtä paljon kuin Israel. Maailma ei ole nähnyt tämän tasoista antisemitismiä Euroopassa toista maailmansotaa edeltävien aikojen jälkeen. Sellaiset liikkeet kuin reformoitu teologia ja liittoteologia sekä amillennialismin, preterismin ja post-millennialismin eskatologiset käsitykset ovat kaikki tarkoitettuja kumoamaan Israelin laillisuus sekä kansakuntana että 1. Moos. 15. luvun lupausten oikeina perijöinä. 5. Moos 30:1-10, Hes. 37

2. Jerusalem. Se tosiasia, että Jerusalem on taas Israelin valvonnassa, varsinkin sen valossa, kuinka se sai sen takaisin, on kerta kaikkiaan ihmeellinen. Lisäksi maailma on vuodesta 1967 raivokkaasti yrittänyt riistää Jerusalemin valvonnan Israelin käsistä. Kuitenkin joulukuun 6. päivänä 2017 presidentti Donald Trump’ista tuli ensimmäinen pakanallinen maailmanjohtaja (yli 2500 vuoteen), joka on virallisesti tunnustanut Jerusalemin Israelin valtion pääkaupungiksi, mikä edelleen raivostuttaa antisemiittejä ympäri maailman. Sak. 12:3, Luuk. 21:24

3. Damasko. Jesaja 17 ennustaa tämän Syyrian kaupungin lopullisen ja täydellisen tuhon kaupunkina. Se, että arabikevät on enimmäkseen vähitellen hävinnyt ja laantunut muualla Lähi-Idässä, mutta on jatkanut viipymistään Syyriassa, puhuu sikäläisten olosuhteiden profeetallisesta luonteesta. Eikä vain siitä, vaan siitä tuli casus belli (sodan syy) vetämään sinne Hesekielin lukujen 38-39 mainitsemat pääpelurit

4. Goog ja Magog. Se, että näemme tämän koalition muotoutuvan silmiemme edessä Syyrian yllä, on varma merkki, että seurakunnan Tempaus on äärimmäisen lähellä. Venäjä, Iran ja Turkki (kaikki entisiä kilpailevia valtakuntia) eivät ole milloinkaan ennen tehneet taloudellista, sotilaallista ja poliittista yhteistyötä mielessään yhteinen päämäärä. Lueteltuina muinaisilla nimillään nykyajan Venäjä, Turkki ja Iran ovat muodostaneet Israelin ja Yhdysvaltain vastaisen liiton, joka nyt rakentaa voimiaan vain muutamien kymmenien mailien päässä Israelin rajalta (pohjoiseen). He eivät ole siellä siksi, että huolehtisivat Assadista tai hänen hallinnostaan. He ovat siellä sen läheisyyden vuoksi Israeliin ja rikkauksiin (saaliiseen). Voin erottaa tässä kaksi asiaa:

  • Israelin liittolaiset ovat joko kyvyttömiä tai haluttomia auttamaan (Hes. 38:13).
  • Jumala lyö tämän koalition niin näyttävästi, että hengellinen Israel lopulta herää ja kansa lopulta vaatii jälleenrakentamaan kolmannen temppelinsä (Hes. 39:22, 28-29)

Viimeiset 2000 vuotta Jeesus on aktiivisesti rakentanut ruumistaan, seurakuntaa (so. yhteinen monijäseninen, universaalinen Kristuksen ruumis – Matt. 16:18, Kol. 3:8-11). Syy, että tämä tapahtuma (Hes. 38-39) osoittaa Tempauksen olevan lähellä, on, että tämä sota on se tapahtuma, jossa Jumala kääntää taas kaiken huomionsa Minun maahani ja Minun kansaani juutalaisiin (Hes. 38:16). Seurakunnan ei pitäisi enää olla pelissä maan päällä, mikä on järkeenkäyvää. Sanon uudelleen: seurakunta ei ollut pelissä Danielin 70 viikon ensimmäisten 69 viikon aikana, joten miksi meidän pitäisi olla 70. viikolla? Minusta näyttää, että Goog/Maagog palvelee ei vain tuuliviiritapahtumana Tempaukselle, vaan myös siirtymävaiheena viimeiseen 70. viikkoon.

5. Idän kuninkaat. Samalla kun Venäjää, Turkkia ja Irania vedetään selittämättömästi kohti Syyriaa, niin Yhdysvaltoja vedetään selittämättömästi toiselle laidalle maailmaa johtuen Idän uhkasta. Pohjois-Korea on ollut oka Yhdysvaltain ulkopolitiikan kyljessä vuoden 1953 Korean aselevosta saakka. Asiat ovat kuitenkin kääntyneet päälaelleen presidentti Trump’in valinnan jälkeen johtuen hänen haluttomuudestaan tehdä tavanomaista politiikkaa. Johtuen useista tekijöistä, kuten maanlaajuinen aliravitsemus ja nälänhätä, lisääntyvä korruptio ja epätoivon paheneminen, menneisyyden status quo ei ole enää vaihtoehto Pohjois-Korealle. Vain kolme tulosta ovat mahdollisia Pohjois-Korean Kim-hallinnolle:

  • Sota ja hallituksen vaihto
  • Ydinaseiden poistaminen ja jälleenyhdistyminen
  • Taloudellinen romahdus

Mikään näistä vaihtoehdoista ei kelpaa Kiinan hallinnolle. Kiinalaiset pitävät parempana nykyistä status quota, koska se antaa heille vaikutusmahdollisuutta Yhdysvaltoihin. He myös ymmärtävät, että taisteltuaan 17 vuotta Irakissa ja Afganistanissa, USA:n armeijalla (nykyisessä tilassaan) tuskin on kykyä, resursseja ja miehiä osallistumaan samanaikaisesti kahteen suureen sotateatteriin, kuten kerran teimme toisessa maailmansodassa. Filippiinit, Etelä-Korea, Japani ja Taiwan, ovat kaikki tärkeitä Yhdysvaltain liittolaisia, jotka vaativat välitöntä suojelustamme, jos Kiina käy sotilaallisesti jonkun niistä kimppuun (tai meidän kimppuumme). Se vaatisi, että Yhdysvallat siirtää suurimman osan resursseistamme eri puolilla maapalloa vastaamaan Kiinan sotilaalliseen uhkaan. Haluttomuutemme tulla Israelin avuksi Googin/Maagogin näyttämöllä, voi johtua siitä, että olemme täysin kiinni muualla, emmekä voi vastata sotilaallisesti.

6. Modernisaation vauhti. Uusi kilpavarustelu ei koske ydinaseita; se on digitaalinen. Valtiot ympäri maailman kilpailevat vallatakseen markkinat tekoälyn, kryptovaluutan, kvanttitietokoneiden, geneettisen muokkauksen/kloonauksen, tiedonkeruun ja analysoinnin (data mining), valvonnan, tappavien itsenäisten asejärjestelmien (lethal autonomous weapon systems = LAWS) ja monilta muilta aloilta. Itseasiassa teknologinen edistys on tänä päivänä niin nopeaa, että väistämätön läpimurto jollakin näistä aloista voi kääntää ylösalaisin nykyisen geopoliittisen vallan tasapainon. Erityisen huomionarvoisia ovat CERN:in kokeilut (ulottuvuukselliset portaalit, teleportaatio jne.) Euroopassa, jotka voisivat nopeasti muuttaa vallan tasapainon heidän hyväkseen. Lisäksi tekoäly avaa mahdollisuuden demonisille olennoille asuttaa elottomia esineitä (toisin kuin ihmisiä). Jos demonit voivat käyttää Ouija-lautoja, niin kuvittele, mitä ne voivat tehdä itsenäisellä (eli ”aistivalla”) järjestelmällä ja robotilla.

7. Väistämätön uhka. Maailmassa on tällä hetkellä lukuisia näköjään ratkaisemattomia kriisejä (todellisia tai näennäisiä), jotka vaativat globaalia huomiota. Esimerkkejä: Ilmastomuutos, taloudellinen epävakaus, räjähtävä väestönkasvu, aseistettu maahanmuutto, valuuttojen ja muiden 1900-luvulta periytyvien instituutioiden heikkeneminen, terrorismin ja rikollisuuden hybridimuotojen lisääntyminen, kosmiset uhat (komeetat, asteroidit, aurinkomyrskyt jne.), globaali matkustaminen ja pandemiat, luonnonkatastrofit (supertulivuoret, tsunamit, 9–10 asteen maanjäristykset jne.). Jo näiden uhka on aiheuttanut valtavaa huolta maailman johtajien ja väestöjen keskuudessa.

”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” (Luuk. 21:25-26)

8. Rauha ja turvallisuus. Mitä epävakaammaksi maailma käy, sitä enemmän ihmiset vaativat rauhaa ja turvallisuutta. Ihmiset ovat valmiita myymään vapautensa turvallisuudesta, mitä globalistit ovat halunneet kaiken aikaa (hegeliläisen dialektiikan kautta). Vaikka näin on ollut viimeiset 30 vuotta ja ylikin, niin vaatimus siihen on vain tehostunut, kun maailma on mennyt yhä pahemmin pois tolaltaan. Vaikka tämä on passiivinen merkki, niin se on kuitenkin se yksi lause, jota Paavali käski meitä kuulostamaan, sillä se edeltäisi välittömästi Tempauksen aiheuttamaa tuhoa.

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:1-3).

9. Jumalattomuus. Apostoli Paavali huomautti, että viimeisinä päivinä tulisi esiin pilkkaajia, jotka sanoisivat, että Kristus ei ole vielä palannut (2. Piet. 3:3-4). Paavali kirjoitti, että viimeisinä päivinä tulisi vaarallisia aikoja (1. Tim. 3:1). On mielenkiintoista, että Paavalin määritelmään vaarallisista ajoista ei sisälly sotaa eikä luonnonkatastrofeja, vaan kuvausta, kuinka petollisiksi ja pahoiksi ihmiset tulisivat. Jeesus sanoi, että viimeisinä päivinä, koska laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee (Matt. 24:12). Lisäksi Jeesus sanoi, että Hänen paluunsa päivät olisivat samanlaisia kuin Nooan ja Lootin aika, joiden molempien mainitaan olleen äärimmäisen väkivaltainen ja paha (Luuk. 17:26-30).

Jumalattomuuden nousu ja yleinen Jumalan pelon / kunnioituksen puute alkoi tulla esiin 1800-luvulla, kun ihminen ensin alkoi edistyä sekä tieteessä että teknologiassa. Tämä tapahtui samalla, kun monia humanistisia filosofioita kehitettiin. Eksistentialismi, Marxilaisuus, Darwinismi, Sekularismi, Sosialismi, Eugeniikka, Korkeampi ja Matalampi kritiikki jne. olivat kaikki tarkoitettuja joko epäilemään, keksimään uudelleen tai hylkäämään Jumala ja Raamattu. Joko pakottamisen, petoksen tai manipulaation kautta näistä humanistisista opeista tuli uusi moderni vasemmiston dogmi julkisille ja korkeammille koulutusjärjestelmille (jopa pappisseminaareille).

Vaikka uskon, että suurin osa Jumalan ominaisuuksista ovat rajattomia, niin on yksi, joka ei ole. Se on Hänen pahuuden suvaitsevaisuutensa. Jumala on pitkämielinen, mutta tuo pitkämielisyys ei jatku loputtomiin. Jossakin vaiheessa Jumalan on tuotava tuomio tämän maan päälle, koska Hänen vanhurskautensa vaatii sitä. Ruth Graham’in (Billy Graham’in vaimo) kerrotaan kerran sanoneen, että jos Jumala ei rankaise Amerikkaa pian, Hänen on pyydettävä anteeksi Sodomalta ja Gomorralta.

Koska vasemmisto hallitsee mediaa ja hallintoa (sekä valtion että liittovaltion), niin sillä on laajat foorumit edistää näitä humanistisia kertomuksia; niiden tarkoitushan on tukahduttaa aito raamatullinen kristinusko. Miksi kristinuskoa vastustetaan niin raivokkaasti, toisin kuin islamia ja kommunismia? Niillä kummallakin on pitkä, likainen ja todistettu kuoleman ja väkivallan historia.

Vastaus on, että Saatana johtaa nykyisin tätä planeettaa ja suvaitsee mitä tahansa paitsi totuutta. Itseasiassa olemme nyt tulleet sellaiseen aikaan, että jumalattomat ovat henkisesti, hengellisesti ja fyysisesti kyvyttömiä erottamaan oikeaa väärästä, ylöspäin menoa alaspäin menosta, miestä naisesta jne. Luuk. 4:5-7; Room. 1:18-32; Ef. 2:2; 1. Piet. 5:8

10. Yhteentuleminen. Vaikka jokainen sukupolvi voisi tästä luettelosta löytää omakseen yhden tai kaksi, niin vain meidän sukupolvemme voi tunnistaa ajassaan ne kaikki. Surullinen tosiasia on, että tämä luettelo ei ole läheskään täydellinen. On niin monia asioita, jotka osoittavat Kristuksen pikaiseen paluuseen, että tila ei riitä kirjoittaa niistä. Danielille sanottiin, että loppu tulisi kuin tulva ja tulva se todella on (Dan. 9:26). Huomionarvoista ei kuitenkaan ole vain merkkien yhteentuleminen, vaan myös niiden uskovien yhteentuleminen, jotka kaikki tulevat samaan johtopäätökseen.

Missään kirkkohistorian vaiheessa niin monet uskovat niin monista piireistä eivät ole olleet yhtä vakuuttuneita, että me elämme viimeisiä päiviä. Uskon tämän puhuvan Pyhän Hengen todistamisesta meille, jotka olemme hereillä ja valvomme. Myönnettäköön, että suurin osa valtavirran ja eksytysseurakunnista ja -liikkeistä (Esiintuleva, Heprealaiset juuret, Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden evankeliumi, Menestysevankeliumi, Etsijäystävällinen liike jne.) nukkuvat sikeästi; eivät kuitenkaan vartijat. Voimme olla eri mieltä joistakin eskatologian hienouksista, mutta me kaikki yleisesti olemme yksimielisiä, että nämä ovat sitä, mitä Raamattu kuvailee viimeisinä päivinä.

Amen, tule, Herra Jeesus!

 

Read Full Post »

Raamattuun perustuva kommentti ajankohtaisista kysymyksistä, jotka koskevat sinua.

Roger Oaklandin on kirjoittanut erinomaisen kirjan Faith Undone, jonka Bileamin Aasi on suomentanut nimellä Uskon nollaus: http://www.lampaille.com/pdf—kirjoja/uskon-nollaus/

Myös Bob DeWaay on tehnyt kirjan samasta aiheesta nimellä The Emergent Church Undefining Christianity (Esiintuleva kirkko epämääräistää kristinuskon). Hänen kirjassaan on hyvin tärkeä näkökulma, joka puuttuu Oaklandin kirjasta, nimittäin esiintulevan liikkeen eskatologia, joka on ainut asia, josta he edes keskenään ovat yhtä mieltä:

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.

Miksi tämä aihe on tärkeä? Siksi, että tätä petollista eskatologiaa kannatetaan ja opetetaan monissa itseään kristillisinä pitävissä piireissä myös Suomessa. Suomalaisille ehkä tunnetuin Esiintulevan liikkeeseen liittyvistä nimistä on Rick Warren.

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3)

Alla olevaan artikkeliin sisältyy ensimmäinen luku edellä mainitusta DeWaayn kirjasta.

Tässä vielä Bob DeWaay’n kirjan esittely verkkokauppa Amazonissa:

Esiintuleva Kirkko. Sen nimi sisältää itsessään oikeaoppisen kristinuskon innovatiivisia käsityksiä. Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mitä se opettaa? Kirjassaan The Emergent Church Undefining Christianity Bob DeWaay paljastaa ydinkäsityksen, joka yhtenäistää Esiintulevan Kirkon eskatologian. Hän osoittaa, että heidän systeemissään jokainen toinen kristillinen käsitys on avoin keskustelulle ja väittelylle, mutta heidän eskatologian määritelmänsä pysyy vakiona ja kiinteänä; se on heidän yhteinen perustuksensa. Ilman heidän eskatologiaansa ei ole mitään Esiintulevaa Kirkkoa. Monet ovat yrittäneet ymmärtää liikettä, mutta ovat kohdanneet turhautumisen törmätessään epämääräiseen kieleen ja ristiriitaisiin käsityksiin, jotka ovat ristiriidassa tekstin sisällä ja kirjoittajien välillä. Esiintuleva Kirkko johtajineen todellakin tarkoituksellisesti välttää määritelmiä ja tarkkoja opin julistuksia, joita voidaan ymmärtää ja arvostella ja sen sijaan toivottaa tervetulleeksi määritelmät, jotka perustuvat tunteisiin ja kokemuksiin. Ei ihme, että seuraus on turhautuminen. Kun nämä tosiasiat ymmärretään, käy selväksi, että Esiintuleva Kirkko ei ole ollenkaan uusi; se on ikivanhaa heresiaa, paketoitu uudelleen postmoderniin subjektiivisuuteen, jonka tarkoitus on edelleen vietellä sinisilmäisiä ja niitä, jotka eivät suostu rakastamaan ja tottelemaan totuutta.


 

Emergent Eschatology
The Road to Paradise Imagined
By Bob DeWaay, 6.4.2018, suom. Bileamin Aasi 2.5.2018

“Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista” (Apt. 17:31).

Julkaistuani kirjani1 Esiintulevasta Kirkosta (The Emergent Church), osallistuin Esiintulevaan konferenssiin Chicago’ssa, jossa tri. Moltmann puhui hartaalle kannattajakunnalleen – 250 Esiintulevaa johtajaa. Eräs sellainen kannattaja, Danielle Shroyer, oli julkaissut kirjan teologiastaan ja kuvaili sitä ”uus-hegeliläisenä, panenteistisenä universalismina”.2 Kirjan kannessa on tri. Moltmann’in suosittelu. Ajatusten vaihtaminen eri Esiintulevien johtajien kanssa vahvisti, kuinka perustava Moltmann’in teologia ja sen ainutlaatuinen eskatologia on heidän liikkeelleen.

Osallistumalla tuohon konferenssiin ja kuuntelemalla Moltmann’ia itse, vahvistin todeksi tämän luvun sisällön. Hän todella opetti universalismia. Hän todella opettaa kaiken kosmista sovittamista Jumalalle ilma tulevaa mullistavaa tuomiota. Kuten osoitan seuraavassa tutkimuksessa, niin G. W. F. Hegel’in filosofia sisältää käsityksen, että kaikkien ristiriitojen täytyy syntetisoitua asteittain paremmaksi maailmaksi. Tämän idealistisen filosofian kannattajat väittävät, ettei ole välttämätöntä tehdä valintaa teismin ja ateismin välillä, koska synteettinen sovinto tapahtuu joka tapauksessa. He uskovat sen olevan sisäänrakennettu maailmankaikkeuden olemukseen. Voimme joko edistää tai estää sitä, mutta se toteutuu.

Sen jälkeen, kun kirjoitin tämän kirjan, liike on jatkunut ja on nyt monella tapaa uusi versio teologisesta liberalismista. LeRon Shults on muuttanut Eurooppaan ja on nyt ateisti. Teologisella ja poliittisella liberalismilla on tuskin paljon eroa. Kun kuulemme sanan ”progressiivinen”, meidän pitäisi ymmärtää, että ”edistyksen (progress)” määritelmä tulee Hegel’iltä ja hänen erilaisilta kannattajiltaan (teistit ja ateistit). Syy kiihkoon, jonka näemme poliittisessa väittelyssä, on, että niiden, jotka eivät liity progressiiviseen agendaan, katsotaan estävän sosiaalisen ja hengellisen kehityksen prosessia, joka muka tekee uuden kosmoksen paratiisiksi kaikille.

Ne, jotka uskovat Raamatussa määriteltyyn kristilliseen teismiin, nähdään pahimpina mahdollisina vihollisina niiden kuvitteelliselle eskatologialle, jotka tämän teologian/filosofian mukaan ovat ”progressiivisia”. Usko pysyvään eroon hyvän ja pahan, Jumalan ja luomakunnan, taivaan ja helvetin jne. välillä, on täysin yhteensopimaton heidän mielenmaailmassaan rakentamalleen esiintulevalle paratiisille. Raamattuun uskovat kristityt jatkuvasti hidastavat prosessia, koska me ajattelemme eri kategorioissa, jotka eivät koskaan syntetisoidu johonkin parempaan kosmokseen ilman tulevaa tuomiota. Näin he sen näkevät.

On loogista nähdä Hegel ja hänen saksalaisen filosofiansa kannattajat Esiintulevan Kirkon perustajina. Jälleen näemme saksalaisen romantiikan ja idealismin pettävän monet. Kun tämä tapahtui viimeksi, niin tuloksia olivat kansallissosialismi Natsisaksassa ja kommunismi Neuvostoliitossa.  Moltmann taisteli Natsisaksan puolesta. Mutta oltuaan sodan jälkeen vankina Englannissa, hänestä tuli teisti ja hän loi ”Toivon Teologian”. Toimiikohan tämä teistinen versio yhtään paremmin? Siitä ei ole mitään todisteita. Raamattu ei opeta sosiaalista ja hengellistä evoluutiota tulevaan paratiisiin ilman tuomiota. Meitä varoitetaan, että pakenisimme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa välttääksemme tulevan tuomion, joka on varma. Me tarvitsemme syntien anteeksiantamuksen, jonka vain Hänen vuodatettu verensä tarjoaa.

Seuraava on luku 1 kirjasta The Emergent Church—Undefining Christianity (Esiintuleva Kirkko – Kristinuskon hämmentäminen)

Kuvittele maailmaa, jossa ajankulku on käännetty niin, että historia liikkuu taaksepäin kohti paratiisia, ennemmin kuin eteenpäin kohti tuomiota. Ajattele maailmaa, jossa Jumala niin luonnostaan sisältyy luomakuntaan, että Hän tekee tyhjäksi entropian3 ja uudelleen luo maailman jo nyt käynnissä olevien prosessien kautta. Ajattele maailmaa, jossa tulevaisuus johtaa Jumalan itsensä tykö pelastavalla tavalla kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle. Tämä kuvitteellinen maailma on meidän maailmamme nähtynä Esiintulevan eskatologian linssin läpi.

Useat Jumalan kaitselmuksen teot toivat minut tuntemaan Esiintulevan teologian luonteen ja sen ainutlaatuisen eskatologian. Ensimmäinen tapahtui vuonna 1999 viimeisen seminaarivuoteni aikana, kun seminaari palkkasi uuden professorin nimeltä LeRon Shults. Shults’ista, joka oli saksalaisen teologin Wolfhart Pannenberg’in opetuslapsi, tuli logiikan kurssini professori. Shults kuvaili usein uskomuksiaan tällä yksinkertaisella lausunnolla: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Joitakin vuosia myöhemmin useat ihmiset ehdottivat, että kirjoittaisin artikkelin palvelutyömme uutiskirjeeseen, Critical Issues Commentary, joka tarkastelisi uutta ”Esiintulevaksi Kirkoksi” kutsuttua liikettä. Tutkimustani varten luin huolellisesti Brian McLaren’in kirjan A Generous Orthodoxy (Suurpiirteinen oikeaoppisuus).4 Se, mikä hämmensi minua hänen teologiassaan, oli, että hänen näkemyksensä olivat lähes samanlaiset, kuin ne, joita Francis Schaeffer oli torjunut 40 vuotta aikaisemmin ja kutsunut niitä ”uudeksi teologiaksi”. Mutta kuten Schaeffer selvästi osoitti, tämän teologian seuraus on epätoivo, koska sen alla ei ole mitään toivoa tietää totuus. Esiintulevat kirjoittajat kuitenkin kuvailevat teologiaansa toivon teologiana. Ellei ole mitään toivoa tietää totuus (kuten he väittävät) Jumalasta, ihmisestä ja maailmankaikkeudesta, jossa elämme, niin kuinka seuraus voi olla toivo? Näyttää, että 1960-luvun teologia, joka ensin esitettiin Saksassa, kun Schaeffer kirjoitti kirjojaan, on vastaus. Palaamme tähän myöhemmin.

Tämä johtaa toiseen kaitselmukselliseen tapahtumaan. Eräs seurakuntamme jäsen ojensi minulle kirjan nimeltä: A is for Abductive – The Language of the Emerging Church (A tarkoittaa abduktiivinen – Esiintulevan Kirkon kieli)5, jonka arveli kiinnostavan minua tutkimuksessani. Hakusanan ”Eschaton” alla on otsikko ”The end of entropy” (Entropian loppu)6. Sitten sanotaan: ”Postmodernissa matriisissa meillä on hyvä mahdollisuus, että maailma kääntää kronologisen polariteettinsa. Sen sijaan, että olisimme sidottuja menneisyyteen syyn ja seurauksen kahleilla, tunnemme, että Jumalan tahdon, Jumalan unelman, Jumalan halun magneetti vetää meitä tulevaisuuteen.”7 Tämän lukeminen vei minut takaisin vuoteen 1999 ja Shults’in tulkintaan Pannenberg’ista: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.” Voisiko tämä olla Esiintulevan ”toivon” pohja?

Kolmas kaitselmuksellinen tapahtuma oli väittely Doug Pagitt’in kanssa, vuoden 2006 tapahtumassa aiheesta ESIINTULEVA KIRKKO JA POSTMODERNI HENGELLISYYS. Tuo tapahtuma antoi minulle tilaisuuden kysyä Pagitt’ilta, joka on kansallisesti tunnustettu johtaja Esiintulevassa liikkeessä, että uskoiko hän vai ei kirjaimelliseen tulevaan tuomioon. Hän ei halunnut vastata kummallakaan tavalla, mutta sanoi kyllä, että tuomio toteutuu nyt seurausten kautta historiassa. Hänen kieltäytymisensä vastata tuohon kysymykseen vakuutti minut, että Pannenberg/Shults’in eskatologia oli liikkeen takana!

Neljäs kaitselmuksellinen tapahtuma oli tapaaminen Emergent Village’n Tony Jones’in kanssa tarkoituksella järjestää uusi väittely. Osoittautui, etteivät he halunneet uutta väittelyä, mutta Jones lupasi vastata kaikkiin Esiintulevaa koskeviin kysymyksiini. Vastasin sähköpostilla kysyen Stanley Grenz’ista, Wolfhart Pannenberg’ista, LeRon Shults’ista ja Jürgen Moltmann’ista ja heidän vaikutuksestaan Esiintulevaan teologiaan.

Jones vastasi, että Grenz (joka, kuten myöhemmin osoitan, ylistää sekä Pannenberg’in että Moltmann’in teologiaa) oli vaikutusvaltainen ja että hän itse opiskeli professorin nimeltä Miroslav Volf alaisuudessa, joka oli opiskellut Moltmann’in alaisuudessa. Hän myös auttoi minua kommentillaan, että heidän toivontäyteinen käsityksensä yleensä johtaa heitä hylkäämään eskatologiat, jotka ”saarnaavat katastrofaalista loppua kosmokselle”. (Arvostin Jones’in auliutta osoittaa minulle, että katselin tutkimuksissani oikeaan suuntaan.)

Viides kaitselmuksellinen tapahtuma oli, kun puita leikatessani putosin ja nilkkani murtui. Murtunut nilkka vaati minua istumaan jalka koholla kokonaisen viikon, jotta turvotus laskisi. Olin löytänyt Jürgen Moltmann’in kirjan Theology of Hope ja tiesin, että minun on luettava se, jos aion kirjoittaa tämän kirjan ja todistaa väitteeni. Moltmann’in lukeminen oli niin työlästä, ettei ollut todennäköistä, että kirja olisi nopeasti luettu, mutta liikuntakyvyttömyydestäni johtuen selvitin Moltmann’in ja tein muistiinpanoja jokaisen sivun sisällöstä. Samalla viikolla, jolloin luin Moltmann’ia, sain juuri julkaistun kirjan An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), jonka toimittajia Pagitt ja Jones olivat. Luin myös sen ja huomasin, että kaksi esiintulevaa kirjoittajaa lainasivat Moltmann’ia myönteisesti.8 Tuossa samassa kirjassa Jones kuvailee, miksi tämä teologia on heille niin täynnä toivoa: ”Jumalan lupaama tulevaisuus on hyvä ja se odottaa meitä viittoen meitä eteenpäin. Meidät on pyydystetty lunastuksen ja uudelleenluomisen puoleensavetävään valonsäteeseen (tractor beam) eikä ole mitään järkeä panna hanttiin, joten voimme myös tehdä yhteistyötä.”9 Tai kuten professori Shults aina sanoi: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Kaikki tämä johtaa väitteeseeni: Että maailmankuva, jota edustaa Grenz’in, Pannenberg’in, Moltmann’in ja Shults’in teologia, on Esiintulevan Kirkkoliikkeen peruskallio. Heidän kielensä ja ideansa esittäytyvät monien Esiintulevien kirjojen sivuilla. Esimerkiksi McLaren kirjoittaa: ”Näin nähtynä Jumala seisoo edessämme ajassa matkan lopussa lähettäen meille ikään kuin aalloissa nykyisyyden lahjan, tulevaisuuden sisään syöksymisen, joka työntää menneisyyden taaksemme ja huuhtoo ylitsemme uusien mahdollisuuksien, uusien vaihtoehtojen, uusien tilaisuuksien taukoamattomalla virralla ajatellaksemme uudelleen ja saadaksemme uuttaa ohjausta, uutta voimaantumista.”10 Tässä Pagitt’in versio siitä:

Jumala luo alinomaa uudelleen. Ja Jumala myös kutsuu meitä olemaan uudelleenluotuja ja liittymään Jumalan työhön kumppaneina uudelleenluomisessa …  Kuvittele Jumalan Valtakunta Jumalan luovana prosessina, joka sitoutuu uudelleen kaikkeen, mitä tunnemme ja koemme. … Kun käytämme luovuutta parantamaan tätä maailmaa, me osallistumme Jumalan kanssa maailman uudelleenluomiseen.11

Nämä kirjoittajat viittaavat usein ”Jumalan unelmaan”. Ilmeisesti he tarkoittavat, että Jumala kuvittelee maailmalle ihanteellisen tulevaisuuden, johon me voimme liittyä ja auttaa sitä toteutumaan. Kun tämä unelma tulee todellisuudeksi tulevaisuudessa, se on sitten Jumalan Valtakunta.

Tämä kaitselmuksellisten tapahtumien sarja elämässäni toimi yhdessä auttaen minua tarkasti ymmärtämään liikettä, joka tekee lujasti töitä pysyäkseen epämääräisenä (undefined). Määritelmät vetävät rajoja. Määritelmät ovat pysyviä, mutta ne ovat välttämättömiä ymmärtääksemme yhtään mitään. Ilman määriteltyjä kategorioita olisimme toivottomia ihmisiä, koska tarvitsemme esimerkiksi rationaalisen mielemme ja pätevän luokittelun erottaaksemme ruuan myrkystä. Määritelmät ovat välttämättömiä, eikä mikään määrä filosofisia silmänkääntötemppuja voi muuttaa sitä todellisuutta. Määritelmät vietyinä heidän ajattelutapaansa estävät lunastuksen ”puoleensavetävän säteen” prosessin, jota he kokevat. He pitävät määritelmiä liian ”perustuksellisina” (foundationalist), jota käsittelemme myöhemmässä luvussa. Uskon, että nyt voin määritellä Esiintulevan Kirkon liikkeen tarkemmin, koska ymmärrän, mitä he uskovat.

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.12

Nämä molemmat käsitykset eivät voi olla totta. Joko on kirjaimellinen tuleva tuomio tai sitten ei. Tätä kysymystä ei voi jättää makuasiaksi.

Jürgen Moltmann

Paras keino ymmärtää Esiintulevaa toivon teologiaa on tutkia sen ensisijaista lähdettä: Jürgen Moltmann’in vuonna 1964 julkaistua kirjaa Theology of Hope (Toivon teologia). Minun kappaleeni siitä on vuoden 1991 uusi painos, joka sisältää uuden johdannon.13 Siinä Moltmann antaa syyn ajatteluun, joka sai hänet kirjoittamaan kirjansa: ”Löysin tärkeitä kategorioita tämän ryijyn koristeluun uusmarxilaisen Ernst Bloch’in messiaanisesta filosofiasta.”14 Bloch oli ateisti. Vuonna 1960 Moltmann luki Bloch’in kirjan Principal of Hope (Toivon pääoma) ja eteni kehittämään ideaansa, että kristillinen toivon teologia olisi suurenmoinen oivallus. Se ei myöskään välttämättä kilpailisi Bloch’in ateistisen version kanssa: ”Ateismi, joka tahtoo vapauttaa ihmiset taikauskosta ja idolatriasta ja kristinusko, joka tahtoo johtaa heidät ulos sisäisestä ja ulkoisesta orjuudesta tulevan Jumalan valtakunnan vapauteen – näiden kahden ei tarvitse olla vastakkain. Ne voivat myös toimia yhdessä. Kumpi niistä pitkällä tähtäyksellä osoittautuu vahvemmaksi, on jotakin, jonka voimme luottavaisesti jättää tulevaisuuteen.”15

Useimmille meistä ajatus, että ateistinen filosofia ja kristillinen teologia voisivat molemmat olla päteviä, on ristiriitainen. Sitä se on ainakin minulle. Mutta se, mikä yhdistää Moltmann’in ja Bloch’in, on Georg Wilhelm Friedrich Hegel’in filosofia. Ajatus, että ristiriitaisuudet historian prosessien kautta syntetisoituvat paremmaksi maailmaksi, voidaan löytää Moltmann’in teologiasta. Tämä on hänelle totta, koska toivon Jumala on sekä tuleva että läsnä oleva ja koska maailman tulevaisuus on myös Jumalan tulevaisuus. Siksi sen täytyy olla myös loistava tulevaisuus, jossa kaikki on uutta ja parempaa. Marxilaiselle ateistille historian prosessit syntetisoituvat paremmaksi tulevaisuudeksi, koska se kuuluu niiden luonteeseen. Moltmann’in mielestä kristitty ja ateisti voivat toimia yhdessä tuon paremman tulevaisuuden puolesta ja jos Moltmann oikeassa, niin ateisti osallistuu tuohon Jumalan tuomaan loistavaan tulevaisuuteen. Jos ateisti on oikeassa, niin myös Moltmann osallistuu (ainakin tässä elämässä).

On sanottu, että Hegel on filosofeista yksi vaikeimpia ymmärtää. Voidaan sanoa, että hegeliläisen ajattelun innoittamat teologit ovat myös vaikeita. Se pitää paikkansa Moltmann’iin. Moltmann’in kirjan sanahakemiston tarkastelu osoittaa, että seuraavat henkilöt on mainittu useimmin: Karl Barth 26 sivulla; Rudolph Bultmann 32 sivulla; ja Hegel 34 sivulla. Hän käyttää näitä kolmea mielenkiintoisella tavalla. Hän luonnehtii Barth’in teologiaa ”Jumalan yliaistillisena subjektiivisuutena” (the transcendental subjectivity of God)16 ja Bultmann’in teologiaa ”ihmisen yliaistillisena subjektiivisuutena” (transcendental subjectivity of man).17 Tämä tulee pitkässä jaksossa, jossa hän pyrkii osoittamaan, mitä ajatus Jumalan itseilmoituksesta voisi mahdollisesti tarkoittaa. Hänen ehdottamansa vastaus on ristiriitojen dialektinen18 synteesi:

Jakautuneisuutta konkretisoimiseen ja subjektiivisuuteen ei tule paeta – eikä teologiakaan voi paeta sitä tuodessaan evankeliumin nykyajan maailmaan – julistamalla yhden puolen tällaista ajattelua turhaksi, puutteelliseksi, korruptoituneeksi ja rappeutuneeksi.  Pikemminkin, teologian on otettava kovettuneet antiteesit ja tehtävä ne uudelleen nestemäisiksi välittääkseen niiden välisessä ristiriidassa ja saadakseen ne sovintoon. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta, kun se historian kategoria, joka putoaa pois tässä dualismissa, löydetään uudelleen sellaisella tavalla, ettei se kiistä kyseessä olevaa antiteesiä, vaan kattaa sen ja ymmärtää sen edistyvän prosessin osana.19

Tämä paksu (dense) teologia perustuu Hegeliläiseen synteesiin, kuten sitä populaaristi kutsutaan tarjoten ateisti Bloch’ille ja kristitylle Moltmann’ille toivon, että tuleva historia on matkalla kunniakkaaseen olemassaoloon.

En liioittele, kun sanon, että Moltmann’ille ajatus dialektiikasta selittää melkein kaiken teologiassa ja historiassa. Esimerkiksi Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tulkitaan ristiriitana ja synteesinä. (Koeta kestää minua tässä kohdassa, koska tämä materiaali on paksua ja pitkää, mutta välttämätön käsitellä, jos aiomme ymmärtää Esiintulevaa Kirkkoa.) Moltmann muuten käyttää usein kirjassaan sanaa ”esiintuleva” (emerging) luonnehtimaan sellaista, joka syntetisoituu ristiriidoista:

Todelliset ongelmat nousevat vasta, kun näemme eskatologiset käyttövoimat ristin ja itse ylösnousemuksen ristiriitaisessa tapahtumassa. Ilmoitus – so. ylösnousseen Herran ilmestymiset – ei saa progressiivisuuden luonnettaan sille vieraasta todellisuudesta, Pääsiäisen jälkeen salaperäisesti jatkuvasta historiasta, vaan itse luo edistyksen ristiriidan prosessissaan synnin ja kuoleman jumalattomalle todellisuudelle. Se ei tule progressiiviseksi ”menemällä sisälle” ihmisen historiaan, vaan lupauksen, toivon ja kritiikin kolhaisulla se tekee ihmisen todellisuuden historialliseksi ja progressiiviseksi. Se on se ilmoitus Jumalan mahdollisuudesta ja voimasta sen yhden herättämisessä, joka oli ristiinnaulittu ja siinä tunnistettava Jumalan pyrkimys ja tarkoitus, josta muodostuu se horisontti, jota sanotaan historiaksi ja jota tulee odottaa historiana. Jumalan ilmoitus ristissä ja ylösnousemuksessa pystyttää siten näyttämön historialle, jolla tulee esiin (emerges) mahdollisuus kaiken mitätöimisestä ja uudesta luomisesta. Tehtävä, jolle toivon mies lähetetään tälle universaalisten mahdollisuuksien ennakkoalueelle, tavoittelee Jumalan oman toiminnan pyrkimyksen suuntaa kaikkivoipaisesti tavoitellessaan hänen uskollisuuttaan ja lupaustaan.20

Niinpä risti ja ylösnousemus dialektiikkana nähtyinä, syntetisoituvat historiassa esiintulevaksi uudeksi todellisuudeksi ja me voimme osallistua siihen. Toivon meidän kaikkien huomaavan, että tällä ei ole mitään tekemistä raamatullisten kategorioiden kanssa, nimittäin verisovituksen, uskosta vanhurskauttamisen ja Kristuksen paluun palkitsemaan hurskaat ja tuomitsemaan pahat. Ne on ilmoitettu Raamatussa, mutta Moltmann ei katso Raamatun yksin olevan Jumalan itseilmoitus. Pikemminkin pyhät kirjoitukset, mennyt pelastushistoria ja Jumalan tulevaisuus ovat osa suurta dialektiikkaa, joka on menossa johonkin hyvään ja toiveikkaaseen.

Moltmann’in näkemys Kristuksen ylösnousemuksen historiallisesta luonteesta itse perustuu dialektiseen ymmärrykseen, joka syntetisoi ristiriitaiset ideat. Hän esimerkiksi näkee modernistisen, mekanistisen käsityksen historiasta ”itsenäisenä syyn ja seurauksen järjestelmänä”,21 joka sulkisi pois ylösnousemuksen. Hän asettaa sen vastakkain ylösnousemuksen eksistentiaalisen ymmärtämisen kanssa, mikä perustuu opetuslasten ”eksistentiaaliseen päätökseen”.22 Sen sijaan hän irrottaa ylösnousemuksen jokaisesta nykyisestä historiakäsityksestä (eli käsityksistämme siitä, mitä ”todella tapahtui” todistettavasti) ja käyttää ennakko-olettamusta Kristuksen ylösnousemuksesta pohjana uudelle historiakäsitykselle:

Silloin ylösnousemuksen teologiaa ei enää sovitettaisi olemassa olevaan historiakäsitykseen, vaan olisi tehtävä yritys, verrattaessa ja havaittaessa ristiriita olemassa oleviin historiakäsityksiin, päästä uuteen ymmärrykseen historiasta lopullisin mahdollisuuksin ja toivein, jotka kiinnittyvät siihen ennakko-olettamuksessa Kristuksen kuolleista herättämisestä.23

Mutta jos emme voi jollakin tavanomaisella historiallisia tapahtumia koskevan totuuden tietämisen tavalla tietää, että Kristus herätettiin, niin kuinka voimme tietää, että ennakko-olettamus sellaisesta ylösnousemuksesta on yhtään parempi, kuin sanokaamme ennakko-olettamus, että Joseph Smith’illä todella oli lopullinen Jumalan ilmoitus?

Moltmann’ille tämä ennakko-olettamus on pohja uskolle, että Jumala edelleen on luovasti mukana historian prosesseissa johtaen niitä loistavaan tulevaisuuteen:

Kristuksen herättämistä tulee silloin sanoa ”historialliseksi”, ei siksi, että se tapahtui historiassa, johon jotkut muut kategoriat antavat avaimen, vaan sitä tulee sanoa historialliseksi, koska osoittamalla tietä tuleville tapahtumille se tekee historiaa, jossa voimme ja jossa meidän täytyy elää. Se on historiallinen, koska se paljastaa eskatologisen tulevaisuuden. Tämän väitteen täytyy silloin todistaa itsensä ristiriidassa muiden historiakäsitysten kanssa, jotka kaikki lopulta perustuvat ”historiaa tekeviin” tapahtumiin, järkytyksiin, tai vallankumouksiin historiassa.24

Moltmann’in lukeminen saa minut kuitenkin melkein kirkumaan: ”Herätettiinkö Jeesus kuolleista todella ruumiillisesti ja ilmestyikö Hän ruumiillisesti luotettaville todistajille ja täytyykö minun uskoa Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa pelastavaan arvoon pelastuakseni Jumalan vihasta?” Vastaus on, ettemme voi odottaa tietävämme näitä asioita, koska todisteet maailman, tai historian mallista, ovat tulevaisuudessa, jonne Jumala on viemässä historiaa. Niinpä, kuten hän sanoi edellä, se voisi olla tulevaisuus, kuten ateistiset marxilaiset sen ymmärsivät. Jos näin on, niin saamme sen tietää. Tämän näkemyksen mukaan toivomme ei ole Jeesuksen ylösnousemuksessa, joka antoi todisteet kaikille ihmisille ja siten teki heidät vastuullisiksi (kuten Paavali sanoo Apt. 17:31), vaan Jeesuksen ylösnousemuksessa historiakäsityksenä, johon sisältyy toiveikas tulevaisuus.

Kuten tulemme näkemään niin Esiintulevan Kirkon teologiassa, joka tulee Moltmann’ilta ja kumppaneilta, on vakava ongelma. Ongelma on, että tämä toivo perustuu ajatukseen, että historia ei ole johtamassa kohti mullistavaa tuomiota, jossa ne, jotka eivät usko kristilliseen evankeliumiin, tuomitaan ja ovat ikuisesti kadotettuja, vaan on menossa kohti Jumalan maanpäällistä valtakuntaa, johon kaikki osallistuvat. Mutta entäpä, jos Paavali olikin oikeassa ja Kristuksen ylösnousemus merkitsee tuomiota kaikille, jotka torjuivat sen tarjoamat ”todisteet”? Moltmann’in ja Esiintulevan Kirkon ajattelussa emme voi tietää, mikä on ”totta” koskien kilpailevia uskonnollisia käsityksiä, ennen kuin tulevaisuudessa, jolloin Jumala vie asiat siihen, mihin Hän on niitä viemässä. Useimmille se on myöhäistä! Emme voi odottaa seisovamme Jumalan tuomioistuimen edessä ja sanovamme: ”Hyvä, nyt minä näen, mikä historiakäsitys oli oikea; päästä minut valtakuntaan.”

Moltmann’in ymmärrys Kristuksen ylösnousemuksesta on niin hämärä, että tarvitaan sivukaupalla paksua tekstiä selvittämään, mitä tarkoittaa puhua tapahtumasta ”historiallisena”. Hegeliläinen synteesi muka auttaa meitä löytämään tämän merkityksen tulevaisuudessa – tulevaisuudessa, jonka ennustetaan olevan hyvä. Tämä kuitenkin merkitsee, että apokalyptiset näyt Jumalan vihan aiheuttamasta tulevasta mullistuksesta, eivät voi olla Raamatun sanoma. Siksi hän hylkää ”apokalyptisen” ajatuksen, että Jumala tuomitsee pahan ja perustaa uskovien asuttaman vanhurskauden maailman. Moltmann kirjoittaa:

Apokalyptinen odotus ei enää suuntaudu kohti luomakunnan täyttymystä sen kautta, että hyvä voittaa pahan, vaan kohti hyvän ja pahan erottamista ja siten ”pahan vallassa olevan maailman” korvaamista ”tulevalla vanhurskauden maailmalla”. Tämä osoittaa fatalistista dualismia, jota ei vielä löydy profeetoista.25

Se, mitä hän tarkoittaa sillä, että hyvä voittaa pahan, on, että tämä tapahtuu historian tuolla puolen (jota hän kutsuu ”Kristuksen tulevaisuudeksi”) eikä minkään mullistavan tuomion kautta pahoille, jotka lopulta päätyvät tuliseen järveen. Se olisi ”fatalistista dualismia” hänen ajattelutavalleen. Taivas ja helvetti, jos ovat kirjaimellisesti olemassa, eivät ole dialektisen prosessin aihe, joka päätyy parempaan tulevaisuuteen universaalisesti kaikille. Jotkut tulevat ikuiseen tuomioon.

Moltmann’in teologia, joka omaksuu hegeliläisen dialektiikan ja käyttää sitä tulkitsemaan kristillistä toivoa, tulee filosofiasta, ei huolellisesta Raamatun tulkinnasta. Hän ei tunne mitään tarvetta käsitellä Raamatun kohtia, jotka ovat ristiriidassa hänen ajatustensa kanssa, mutta se ei ole yllättävää 1900-luvun saksalaiselta teologilta. Saksalaisissa teologisissa kouluissa teologia ja filosofia olivat usein niin toisiinsa kietoutuneita, että olivat erottamattomia. Näin kävi, kun Raamattua lakattiin pitämästä Jumalan erehtymättömänä sanallisena ilmoituksena itsestään. Jos Raamattua pidettäisiin sellaisena, niin sen lausunnot taivaasta ja helvetistä, tulevasta tuomiosta, vanhurskautuksen ehdoista ja kaikesta muusta määrittelisivät totuuden, mutta Moltmann ja hänen 2000-luvun esiintulevat kannattajansa eivät näe Raamattua sellaisena.

Moltmann’in nykyiset opetuslapset

Tyypillisesti esiintulevat kirjoittajat joko näyttävät ajattelevan Moltmann’in lailla tai esittelevät Moltmann’in ajattelua. Osoituksena tästä lainaan joitakin esimerkkejä edellä mainitusta kirjasta An Emergent Manifesto of Hope. Barry Taylor, joka opettaa Fuller’in teologisessa seminaarissa, aloittaa esseensä tällä paradoksilla: ”God is nowhere. God is now here” (Jumala ei ole missään. Jumala on nyt täällä).”26 Mitä tämä paradoksi tarkoittaa? Se tarkoittaa, että meidän tulee heittää pois historialliset käsitykset Jumalasta: ”Usko 2000-luvulla ei keskity yksinomaan käsityksiin Jumalasta.”27 Hän toistaa ”God is nowhere, God is now here” puolentusinaa kertaa. Taylor analysoi ajatusta Jumalan kuolemasta samalla tavalla kuin Hegel Moltmann’in lainaamana. Taylor kirjoittaa: ”Me elämme jälki-Nietzsche’läisessä uskon ja hengellisyyden maailmassa. Nietzsche’n julistus, että Jumala on kuollut, on yhä totta, koska kiinnostus kaikkeen hengelliseen ei välttämättä käänny uskoksi metafyysiseen Jumalaan eikä tietyn uskonnon opinkappaleiksi.”28 Vertaa, mitä Moltmann kirjoitti: ”Vuonna 1802 Hegel kuvaili ”Jumalan kuolemaa” nykyajan uskonnon perustuntemuksena …”29 Se oli ennen Nietzsche’n syntymää. Sitten Moltmann lainaa Hegel’iä ja osoittaa, kuinka Hegel’in ideoita voitaisiin käyttää tulkitsemaan pitkää perjantaita ja ylösnousemusta dialektisen prosessin kautta, mikä vapauttaisi meidät sekä ”romanttisesta nihilismistä” että ”tieteen menetelmällisestä (metholodical) ateismista” synteettiseen toiveikkaaseen tulevaisuuteen.30 Voimme nähdä saman ajattelun Taylor’illa: ”God is nowhere. God is now here. Jumala on läsnä. Jumala on poissa. Uskon tulevaisuus lepää näiden sanojen välisessä jännitteessä ja tästä hankalasta ja monimutkaisesta asemasta uusi elämä tulee esiin.”31 Myös tämä käy yksiin Hegelin ajatusten kanssa.

Toinen esiintuleva kirjailija, Dwight J. Friesen, kannattaa Moltmann’in hegeliläistä ajattelua niin paljon, että on otsikoinut esseensä ”Orthoparadoxy – Emerging Hope for Embracing Difference” (Ortoparadoksisuus – Esiintuleva toivo hyväksyä erilaisuus).32 Friesen ylistää Moltmann’in kirjaa Theology of Hope ”uraauurtavana” ja lainaa sitä hyväksyvästi koskien ristiriitoja, joihin sisältyy tulevaisuuden toivon mahdollisuuksia.33 Friesen kirjoittaa: ”Samoin kuin hän [Moltmann] korostaa ristiriitojen välttämättömyyttä elämälle, niin minäkin julistan, että ristiriitojen monimutkaisuuksien, vastakkaisuuksien ja ihmiselämän paradoksien hyväksyminen on vaeltamista Jeesuksen tiellä.”34 Noudattaen Moltmann’in teologiaa ja Esiintulevaa ajattelua yleensä Friesen näkee prosessin hyväksyä ristiriita johtavan siihen, että Jumalan valtakunta ”manifestoituu” maailmassa: ”Ortoparadoksaalinen etiikka aivan oikein pitää yllä eroja, jännitteitä ja paradokseja viedessään yhtä liikettä kohti ykseyttä toisen kanssa. Kun ortoparadoksisuudesta tulee tapamme olla maailmassa, niin Jumalan valtakunta on manifestoitunut.”35

Kateissa tässä näkökulmassa on kaikki toivo todella tietää jonkin olevan totuus, joka jatkaa totuutena olemista ikuisesti ja sitoo niitä, jotka eräänä päivänä ilmestyvät Jumalan eteen tuomiolle. Friesen sanoo: ”Ortoparadoksaalinen teologia on vähemmän kiinnostunut luomaan ‘kertakaikkisia’ opinjulistuksia, tai dogmaattisia väitteitä ja on enemmän kiinnostunut pitäytymään kilpaileviin totuusväitteisiin oikealla jännitteellä.”36 Kuten Moltmann, Friesen’kään ei koskaan käsittele selviä Raamatun lausuntoja, jotka kumoavat hänen väitteensä. Juuda kehottaa meitä ”kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu”. Raamatun kirjoittajat eivät nähneet tätä kertakaikkiaan pyhille annettua uskoa suurena ristiriitojen ja paradoksien sekamelskana.

Paradoksi muuten on merkityksetön, kuten nelikulmainen ympyrä. Voit sanoa sanat ”nelikulmainen ympyrä”, mutta et voi miettiä lausunnon merkitystä. Jeesus ei ajatellut sanojaan ristiriitaisina eikä paradoksaalisina:Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 12:48). Tämä yksi lausunto Jeesukselta haastaa Esiintulevan teologian ydintään myöten. Jeesus puhui sanoja ja nämä sanat välittivät sitovan totuuden kerta kaikkiaan ja ovat niin arvovaltaisia, että niille, jotka hylkäävät ne, ne toimivat raskauttavana todisteena heitä vastaan Jumalan tulevalla tuomiolla. Tämä ei ole mikään dialektinen prosessi, vaan kaikille ihmisille puhuttu totuus, joka käskee heitä joko uskomaan ja pelastumaan, tai hylkäämään ja hukkumaan.

Toinen vaikutusvaltainen teologi Esiintulevassa liikkeessä ja postmodernissa teologiassa yleensä on edesmennyt Stanley Grenz. Grenz’in kirja Beyond Foundationalism – Shaping Theology in a Postmodern Context  (Perustuksellisuuden tuolla puolen – Teologian muotoilua postmodernissa kontekstissa) (kirjoitettu yhdessä John R. Franke’n kanssa) osoittaa, kuinka Pannenberg’in ja Moltmann’in ajatuksia ollaan täydentämässä Amerikassa 2000-luvun alussa.37 Grenz lainaa Moltmann’ia laajasti ja myönteisesti aika tarkasti selittäen hänen teologiaansa jopa niin pitkälle, että tunnustaa sen marxilaiset juuret.38 Grenz antaa varoituksen, että on huolestunut siitä, että Moltmann’in tulkinta Bloch’ista on vaarassa ”luiskahtaa ihmiskeskeiseen perustuksellisuuteen (foundationalism), joka korvaa raamatullisen toivon spesifisyyden toivolla ihmisen olemassaolon rakenteena”.39 Sikäli kuin Moltmann sanoi, että marxilainen versio ei kilpaile hänen versionsa kanssa, Grenz on oikeassa ollessaan huolestunut siitä. Mutta se, mikä hämmästyttää, on, että hän väittää meidän haluavan omaksua ”raamatullisen toivon spesifisyyden”, kun en näe Grenz’in tekevän niin itse! Sanon, että koska kirjaimellinen tuleva tuomio, jossa jotkut herätetään ikuiseen elämään ja toiset herätetään ja määrätään tuliseen järveen, on yhtä poissa Grenzin teologiasta kuin Moltmann’inkin.

Yksi syy Jumalan tulevien lupausten poissaololle Grenz’in eskatologian mukaan on hänen käytäntönsä (mainittu edellä) tuntea olevansa vapaa sivuuttamaan kaiken raamatullisen materiaalin, joka ei sovi hänen tarkoituksiinsa. Tässä esimerkiksi on kohta, jonka Paavali kirjoitti vainotuille kristityille ja joka kuvailee nimenomaan kristillistä toivoa:

“…ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.” (2. Tess. 1:5-10)

Kun laitat sivuun kaiken viisastelun, jota Grenz on käyttänyt tuhotakseen mahdollisuuden, että todella voimme tietää kirkkaasti, mitä Raamattu tarkoittaa, niin tämä kohta ei ole niin vaikea ymmärtää. On tuleva tuomio eikä tulevaisuus ole universaalisesti ihanteellinen kaikille nykyisistä uskomuksista ja teoista riippumatta. Paavali opetti sitä, eikä kukaan voi kiistää sitä. Moltmann’ille, Grenz’ille ja heidän Esiintuleville seuraajilleen ei jää muuta mahdollisuutta, kuin kieltää, että voisimme tietää, mitä Raamattu tarkoittaa. Käsittelen heidän menetelmäänsä toisessa luvussa, mutta tiedä, että kun he puhuvat ”kristillisestä toivosta”, he eivät käytä samoja ajattelun kategorioita, kuin Raamatun kirjoittajat.

Tämä lainaus luvusta otsikolla ”Eschatology: Theology’s Orienting Motif” (Eskatologia: Suunnan antaja teologialle) osoittaa, kuinka poikkeava Grenz’in ja hänen kumppanikirjoittajansa eskatologia on nimenomaisista Raamatun lopunaikoja koskevista lupauksista. Ajattele tätä:

Olemme valmiit tunnustamaan, että ”siellä ulkona” on todellinen universumi. Mutta tämä todellisuus – tämä ”siellä ulkona” – on ”edellä” enemmin kuin ”alla” tai ”ympärillämme”. Universumissamme on käynnissä luomisen prosessi, kuten monet tiedemiehet tunnustavat [kirja teologiasta evoluution maailmassa mainitaan]. Siksi sen sijaan, että löydettäisiin pelkästään kokeilun kautta uusi luomakunta, jota kohti maailmamme kehittyy, koetaan ennakkoaavistuksen (anticipation) kautta. … Jumalan kuvan kantajina meillä on jumalallinen mandaatti osallistua Jumalan työhön rakentaa tässä ja nyt maailma, joka heijastaa Jumalan omaa eskatologista tahtoa luomakunnalle.40

Hän jatkaa perustaen sosiaalisesti rakennetun todellisuuden ideaan ja kielitieteeseen selittäen, kuinka me osallistumme Jumalan kanssa Hänen tarkoittamansa maailman rakentamiseen. Esimerkiksi: ”Me osallistumme Jumalan kanssa, sillä kielen rakentavan voiman kautta me asutamme nykyistä kielellistä maailmaa, joka näkee kaiken todellisuuden tulevaisuuden näkökulmasta, todellisen maailman, jota Jumala on toteuttamassa.”41 Mutta Grenz’in ymmärryksen mukaan tätä tulevaisuuden maailmaa ei nyt voida tuntea, koska se on objektiivinen vasta tulevaisuudessa. Tämä postmoderni ajattelu kieltää historiallisen tiedon objektiivisuuden, kieltää nykyisen tiedon objektiivisuuden, mutta puolustaa tulevan tiedon objektiivisuutta. Grenz kirjoittaa: ”Siksi sen maailman objektiivisuus, josta voimme todella puhua, on tulevan eskatologisen maailman objektiivisuutta.”42

Joten tässä näkemyksessä me elämme nyt sosiaalisesti rakennetussa kielellisessä todellisuudessa, jota ei tunneta objektiivisesti. ”Todellinen” maailma on tulevaisuuden maailma; Raamatun sanat eivät ole arvovaltaisia, eivätkä objektiivisia kertomaan tulevan maailman yksityiskohtia ja Jumala on kaikkialla olevana (immanently) mukana nykyisessä maailmassa luoden ja saaden sen siirtymään kohti tulevaisuuden maailmaa. Tässä näkemyksessä meidän tulee osallistua Jumalan työhön luoda tulevaisuuden maailma, mutta meillä ei ole objektiivista tietoa siitä, mitä tämä tulevaisuuden maailma on – vielä. Moltmann, Grenz ja Esiintuleva Kirkko kertovat meille, että tämä on se ”toivo”.

Minun on sanottava, etten voi nähdä, miksi objektiivisen tiedon puuttuminen nykyisin tuntemattomasta tulevaisuudesta pitäisi tulkita ”toivoksi”. Tämä konsepti pitää paikkansa vain, jos he ovat oikeassa, että maailma kasvaa kohti valtakuntaa ja ettei tulevaa tuomiota ole. Jos tämä tulevaisuuden maailma on erilainen, kuin he (välittämättä raamatullisesta tulevaa tuomiota koskevasta tiedosta) katsovat sen olevan, niin he voivat olla vain romantikkoja, jotka katsovat elämää ruusunpunaisten lasien läpi. Grenz sanoo, ”Käyttämällä kielellisiä malleja Pyhän Hengen ohjauksessa kristillinen yhteisö rakentaa tietynlaisen maailman ihmisen asuttavaksi. … Lyhyesti sanoen teologit siis auttavat seurakuntaa maailman rakentavassa toiminnassa, johon osallistumme.”43 Minun mielestäni tämä toivo, vaikka sen sanotaan olevan toivo Jumalaan, on todellisuudessa toivo ihmiseen.

Raamattu sanoo, että Jumala puhui ja maailma, jossa elämme, tuli olevaiseksi. Se sanoo, että se turmeltui syntiinlankeemuksen kautta ja sillä on edessään tuomio. Teologia, joka synnytti Esiintulevan Kirkon, sanoo, että me rakennamme maailman parempaan tulevaisuuteen Jumalan avulla uudelleenluojina Jumalan kumppaneina (käyttäen Pagitt’in terminologiaa: as co-(re)creators of the world with God). He näkevät tämän toteutuvan eri tavoilla. Moltmann asetti suuren painon hegeliläiselle dialektiikalle. Grenz painottaa sosiaalisesti rakennettua todellisuutta ja kielitiedettä tulevaisuuden maailman luomiseksi. Nykyajan Esiintulevat kirjoittajat painottavat erilaisia muunnelmia hyvistä töistä, sosiaalisesta evankeliumista ja yhteistyöstä muiden uskontojen kanssa tulevan Jumalan valtakunnan toteuttamiseksi. Kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä, että tulevaisuus on loistava, toiveikas, universaalisesti hyvä uutinen kaikille ihmisille ja itse luomakunnalle ja kieltävät, että mullistava kosminen tuomio tapahtuu, joka pysyvästi erottaa hyvän pahasta. Esiintulevat johtajat näkevät loistavan matkan kohti paratiisia, eivät jumalallisen tuomion uhkaa. Mutta jospa he ovatkin väärässä?

Tiivistäen, Esiintulevan/postmodernin teologian ”toivo” perustuu hegeliläiseen ideaan, että ristiriidat syntetisoituvat paremmiksi tulevaisuuden todellisuuksiksi. Hegel’in ideat ovat filosofisia eikä niitä ole todistettu reaalimaailmassa. Moltmann otti Hegel’in ideat ja loi ”toivon teologiaksi” kutsutun kristillisen vaihtoehdon marxilaisuudelle (joka myös perustuu Hegel’in filosofiaan). Esiintulevan Kirkon johtajat julkaisivat kirjan nimeltä, An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), joka lainaa ja toistaa Moltmann’in ajatuksia. Grenz’in kirjoittama postmodernin teologian keskeinen kirja tekee samaa. Näiden opettajien kannattama ”toivo” ei perustu Raamatusta löytyviin kirjaimellisiin lupauksiin, vaan ennemmin filosofiseen spekulaation. Tämän kirjan viimeisessä luvussa palaan tähän ideaan ja käsittelen nykyajan filosofin Ken Wiberin ajatuksia, jotka myös perustuvat Hegel’iin ja ovat suuresti vaikuttaneet Esiintuleviin opettajiin.

Seuraavassa luvussa tarkastelemme, mitä Esiintuleva Kirkko tarkoittaa, kun sanoo olevansa ”missionaalinen”. Tulemme näkemään, että he epäilevät, että totuus koskien jäykkiä teologisia kategorioita, voitaisiin tietää, mutta ovat silti varmoja, että voivat tietää kristillisen mission luonteen.

Issue 136; Spring 2018

Viitteet

  1. THE EMERGENT CHURCH—UNDEFINING CHRISTIANITY; BOB DEWAAY, 2009. AVAILABLE HERE or as an EBOOK HERE.
  2. DANIELLE SHROYER, THE BOUNDARY-BREAKING GOD, JOSSEY-BASS, 2009
  3. ENTROPY IS THE PRINCIPLE BY WHICH PHYSICISTS DESCRIBE HEAT LOSS IN A CLOSED SYSTEM. THE EXISTENCE OF ENTROPY IS A PROOF THAT THE UNIVERSE IS NOT ETERNAL BECAUSE IF IT WERE INFINITELY OLD IT WOULD HAVE ALREADY DIED OF HEAT DEATH.
  4. CIC ISSUE 87, March/April 2005.
  5. LEONARD SWEET, BRIAN MCLAREN, AND JERRY HASELMAYER, A IS FOR ABDUCTIVE – THE LANGUAGE OF THE EMERGING CHURCH (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003).
  6. IBID. 113.
  7. IBID.
  8. IN AN EMERGENT MANIFESTO OF HOPEDOUG PAGITT AND TONY JONES EDITORS (GRAND RAPIDS: BAKER, 2007); MOLTMANN IS CITED FAVORABLY BY DWIGHT FRIESEN ON PAGE 203 AND TROY BRONSINK PAGE 73 N. 24.
  9. IBID. TONY JONES, 130.
  10. BRIAN D. MCLAREN, A GENEROUS ORTHODOXY;(GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2004) 283.
  11. DOUG PAGITT, CHURCH RE-IMAGINED; (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003/2005) 185.
  12. PLEASE NOTE THAT CLASSICAL AMILLENNIALISM ALSO BELIEVES THAT THE WORLD IS FACING FUTURE JUDGMENT. EMERGENT IS NOT MERELY OPPOSED TO DISPENSATIONALISM, BUT ANY VERSION OF ESCHATOLOGY THAT ASSERTS THAT GOD WILL BRING CATACLYSMIC JUDGMENT AT THE END OF THE AGE.
  13. JURGEN MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE, (HARPERCOLLINS: NEW YORK, 1991)
  14. IBID. 9.
  15. IBID.
  16. IBID. 50 FF.
  17. IBID. 58 FF.
  18. DIALECTIC,” AS I USE IT AND AS MOLTMANN USES IT, DESCRIBES A PROCESS WHEREBY APPARENTLY CONTRADICTORY IDEAS ARE RESOLVED INTO A SUPERIOR BUT OFTEN PRESENTLY UNSEEN THIRD OPTION. IN POPULAR LANGUAGE THIS IS DESCRIBED AS “THESIS, ANTITHESIS, AND SYNTHESIS.”
  19. MOLTMANN THEOLOGY OF HOPE
  20. IBID. 226, 227
  21. IBID. 177.
  22. IBID. 178.
  23. IBID. 180.
  24. IBID. 181 EMPHASIS IN ORIGINAL.
  25. IBID. 134.
  26. BARRY TAYLOR, “CONVERTING CHRISTIANITY THE END AND BEGINNING OF FAITH” IN EMERGENT MANIFESTO
  27. IBID. 165
  28. IBID.
  29. MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE
  30. TAYLOR, 169.
  31. IBID. 170.
  32. DWIGHT J. FRIESEN IN EMERGENT MANIFESTO OF HOPE, 201 – 212.
  33. IBID. 203.
  34. IBID.
  35. IBID. 206.
  36. IBID. 209.
  37. STANLEY GRENZ AND JOHN R. FRANKE, BEYOND FOUNDATIONALISM – SHAPING THEOLOGY IN A POSTMODERN CONTEXT(LOUISVILLE: WESTMINSTER JOHN KNOX PRESS, 2001).
  38. IBID. 247.
  39. IBID.
  40. IBID. 272.
  41. IBID.
  42. IBID. EMPHASIS IN ORIGINAL.
  43. IBID. 273.

 

Read Full Post »

People can expect significant changes by 2030
25.3.2018 by Don Koenig, suom. SK

YK suunnittelee, että globaali hallinto on paikoillaan vuonna 2030 ja kun näkee, kuinka asiat menevät, niin ei ole syytä epäillä, etteivätkö he saavuttaisi päämääräänsä. Silti sellaiset asiat, kuin maailman sodat ja tempaus, voivat muuttaa aikataulua, mutta olettakaamme, että ihmiskunta jatkaa nykyisellä kurssilla. Kuinka elämä maan päällä muuttuu vuoteen 2030 mennessä?

2020-luku tuo monta korkean teknologian (high-tech) vallankumousta. Tietokoneet tulevat 100 kertaa nykyistä nopeammiksi ja ihmisillä on rajoittamaton tiedonsiirtoyhteys. Nettiyhteydestä tulee ihmisoikeuskysymys. Vuoteen 2030 mennessä jokaisella ihmisellä maailmassa on gigabittinen internetpalvelu.

Suunnitteilla on panna 2020-luvulla kymmeniätuhansia satelliitteja matalalle kiertoradalle antamaan gigabittinen internetpalvelu kaikille maan päällä. SpaceX yksinään suunnittelee panevansa 10 000 satelliittia 2020-luvun puolivälissä ja myös useat kilpailijat suunnittelevat laittavansa tuhansia satelliitteja. Kun nämä avaruuden viestintäjärjestelmät ovat käynnissä, niin Ilmestyskirjan 13. luvun profetia tulee mahdolliseksi ihmisen toimilla ensimmäisen kerran maailman historiassa. Profetia ilmoittaa, että kukaan maailmassa ei voi ostaa eikä myydä ilman pedon merkkiä tai hänen nimensä lukua. Se ei ole mahdollista, ennen kuin kaikki maailman ihmiset on kytketty digitaaliseen maailmanlaajuiseen systeemiin ja suorittavat kaikki maksunsa sen kautta.

En usko, että ihmiset vuonna 2030 enää kirjoittavat koneella tai lähettävät tekstiviestejä. Näppäilytaidot käyvät yhtä vanhanaikaisiksi kuin morseaakkoset. Ihmiset vain puhuvat laitteelleen, jota pitävät jossakin päin ruumistaan. Se kommunikoi kaikkien paikallisten sähköisten laitteiden ja www-verkon kanssa.

Vuoteen 2030 mennessä robotit ovat kaikkialla. Suuri osa teollista valmistamista maailmassa tehdään 3D-printtereillä. Niistä tulee jopa yleisiä kodinkoneita. Jos sinulla on tarve valmistaa jotakin, niin pyydät viestintälaitettasi etsimään algoritmin (ohjelma) sen rakentamiseksi. Se voi vähän maksaa, mutta monet ovat lähteeltään avoimia ja ilmaisia. Valmistajilla on teollisuuskokoisia 3D-printtereitä, joilla voidaan tehdä esineitä, niin isoja kuin autot ja elementtitalot. 3D-printtaus alentaa merkittävästi valmistuskustannuksia.

Todennäköisesti tulee maailman hallinnolle maksettava siirtovero (transmission tax). Tämän saavuttamiseksi he voivat edellyttää, että kaikki maailman ihmiset saavat numeron, jolla voivat tehdä internetsiirtoja. Se johtaa siihen, että ihmiset eivät voi ostaa ja myydä mitään internetissä ilman heille annettua numeroa.

Intia, jonka väestö on kuudesosa maailman väestöstä, on jo määrännyt jokaiselle numeron, joka on linkitetty kunkin omaan biometriseen tunnisteeseen. Kiinalla, jonka väestö on viidennes maailmasta, on käynnissä koko väestönsä tunnistamis- ja seurantaprosessi. Jokaiselle henkilölle Kiinassa ollaan antamassa sosiaaliset luottopisteet ja jos nuo pisteet ovat alhaiset, hänelle alkaa sataa siitä negatiivisia seurauksia jo tänä vuonna.

Meillä Lännessä ei avoimesti ole tällaisia seurantaohjelmia, mutta hallituksemme seuraavat meitä salaa. Facebookin, Googlen ja internetin seurantaevästeet seuraavat myös meitä ja tuo tieto annetaan tai myydään muille. Vauhdista, jolla tämä on käynnissä, voi päätellä, että Antikristuspedon digitaalinen ostamista ja myymistä koskeva systeemi voi varmasti olla maailmanlaajuinen vuoteen 2030 mennessä.

Vasemmisto muuten tykkää Kiinan autoritaarisesta systeemistä. Tämä marxilainen yhden puolueen systeemi on heidän mallinsa maailmanhallitukseksi. Se on syy, että vasemmistolaiset ”progressiiviset” poliitikot Lännessä ovat hurjasti myyneet Kiinaan. He uskovat, että tulevaisuus on Kiinan ja ehkä luulevat voivansa myös rikastua siirtymävaiheessa. Se on myös syy, että Amerikalla on vuosittain lähes puolen biljoonan dollarin kauppavaje Kiinan kanssa.

Ei ole sattumaa, että Kiina on malli vasemmistolaiselle globaalille hallitukselle ja että Kiina vainoaa kristittyjä. Sitä tapahtuu, koska kristillinen ja marxilainen maailmankuva ovat vastakkaiset. Vuoteen 2030 mennessä kaikki todelliset vielä maailmassa olevat kristityt joutuvat menemään maan alle, aivan kuten nyt näemme tapahtuvan Kiinassa.

Vuoteen 2030 mennessä taivas täyttyy drooneista, jotka tekevät kaikkea mahdollista auringon alla. Voit tilata tavaroita internetistä ja droonit toimittavat paketit samana päivänä. Luulen, että itse kullakin tulee olemaan droonipadi lähellä, missä asuvat, tai työskentelevät. Monet jopa matkustavat käyttäen maa- ja ilmadrooneja.

Rikollisia, toisinajattelijoita ym. valtion vihollisia tarkkaillaan, jäljitetään ja estetään, tai tapetaan drooneilla. Poliisi valvoo kaupunkeja käyttäen drooneja. Armeija käy taisteluja drooneilla. Jopa vain hyönteisen kokoiset droonit vakoilevat ihmisiä kaikkialla.

Pelon vuoksi ihmiset sallivat hallituksen lähteä massavalvonnan ja poliisivaltion tielle. Vuonna 2030 elävät ihmiset tulevat katumaan sitä. Hirmuhallitus osoittautuu paljon pahemmaksi uhkaksi kuin terroristit. Luulen, että vuonna 2030 ihmiset elävät orwellilaisessa maailmassa, jossa hallituksen kontrollifriikit seuraavat ja luokittelevat jokaista.

2020-luvulla tulee velkaromahdus ja paperivaluutat menettävät arvonsa. Monet menettävät suuren osan varoistaan. Romahduksen jälkeen maailma menee digitaaliseksi käyttäen lohkoketjutekniikkaa (blockchain technology). Kaikki arvokas omistaminen maailmassa tallennetaan salattuun lohkoketjuun ja varastoidaan muistipankkeihin, jotka leviävät kaikkialle internettiin. Lohkoketjutekniikka eliminoi paperimaksut sekä sopimusvälittäjät.

Lääketiede ja geenitekniikka edistyvät valtavasti 2020-luvulla. Luulen, että tulee tapahtumaan erehdyksiä ja seuraus on, että voimme odottaa ainakin yhtä vitsausta. Siitä huolimatta monia sairauksia parannetaan ja estetään. Lääketieteen tutkijat oppivat korjaamaan lähes mitä tahansa elimistössä käyttämällä kantasoluja. Varaosia ja -elimiä kasvatetaan kehon ulkopuolella käyttäen kantasoluja ja 3D-bioprinttereitä. Tartuntataudit ja syövät melkein eliminoidaan keinoilla parantaa immuunisysteemiä. Vuoteen 2030 mennessä rikkaat pyrkivät pidentämään elinkaartaan ja heitä ehkä jopa kloonataan, mutta joka tapauksessa aika loppuu kaikilta.

Ennen vuotta 2030 energiaa on saatavana kaikkialla runsaasti. Aurinkovoima voi kattaa neljänneksen maailman energiantarpeesta vuoteen 2030 mennessä. Ruuan tuotanto noudattaa Israelilaista mallia. Suuri osa siitä kasvatetaan kasvihuoneissa käyttäen hydroponiikkaa eli vesiviljelyä.

Ilman ydinasein käytävää maailmansotaa, tai suurta tautikatastrofia, maailman väestö vuonna 2030 on noin 8,5 miljardia. Monet heistä eivät löydä työpaikkaa, koska automaatio korvaa heidät. On muutamia keinoja, joilla maailma voi hoitaa sen. Työtunteja voidaan vähentää, jokaiselle voidaan antaa minimitulo, tai väestöä voidaan vähentää. Tietäen globalistien suunnitelmat ja ihmisen turmeltuneisuuden luulen, että ykkösvaihtoehto on vähentää väestöä. Useimmat elitistit haluavat, että maan päällä olisi paljon vähemmän ihmisiä. Jotkut haluavat vain muutamia satoja miljoonia. He ajattelevat, että jäljellejääneet voivat saavuttaa kuolemattomuuden ja utopian sulautumalla tekoälyyn ja robotteihin.

Progressiiviset globalistit ovat jo alkaneet yrittää vähentää maailman väestöä abortin kautta ja rikkomalla perinteisen perheen ja sukupuoliroolit. Jotkut valtiot, kuten Kiina, ovat toteuttaneet pakkosterilisaatio-ohjelmia. Tuloksena oleva väestön epätasapaino tuo seuraavaksi vanhusten eutanasian. Sen jälkeen he pyrkivät vapautumaan ei-toivotuista. Raamattuun uskovat kristityt ovat heidän listansa kärkipäässä. Ilmestyskirjan viides sinetti puhuu sellaisesta uskovien puhdistuksesta ja luulen, että tämä sinetti avataan ennen viimeistä seitsemää vuotta Israelille ja ennen vuotta 2030.

Euroopassa on vallankumous 2020-luvulla ja Amerikkaa ei todennäköisesti ole olemassa supervaltana ohi 2020-luvun monista eri syistä. Vuoteen 2030 mennessä ne, jotka ovat selviytyneet Euroopan sisällissodasta, etsivät jälleen kerran pelastajaa. Tämä tuo Antikristuspedon.

Vuoteen 2030 mennessä maailma muuttuu merkittävästi. Ihmiskunta tulee näkemään seuraavan vuositusinan aikana enemmän muutoksia, kuin mitä se on nähnyt sitten toisen maailmansodan. Joitakin näistä muutoksista sanotaan ihmisen edistymiseksi, mutta muut muutokset ovat näyttö ihmisen turmeltuneisuudesta. Siitä huolimatta kristityt voivat aina toivoa tempausta.

 

Read Full Post »

Sana Amirilta, suomentanut SK

Raamattu sanoo, että todelliset uskovat eivät ole tästä maailmasta. Minkään tässä maailmassa ei tule saada meitä innostumaan enemmän kuin se paikka, jota Jeesus on mennyt meille valmistamaan!

Fil. 3:18-21 sanoo: ”…  Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi….”

Itkemmekö niiden vuoksi, jotka vaeltavat maailmassa?

Onko mielemme maallisiin?

Pidämmekö kiinni taivaan kansalaisuudestamme?

Vaellammeko voiton emmekä tuhon polulla?

Odotammeko innokkaasti Vapahtajaamme?

Olemmeko tietoisia siitä, että tämä alennustilan ruumiimme kohta muutetaan?

Kuten Paavali sanoo Timoteukselle: Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2. Tim. 4:8)

Tämä on se uskovan toivo!

Maailma ja maailmallinen seurakunta pitää sen poissa sinusta! Ne alentavat ajatuksen Hänen pikaisesta paluustaan viemään morsiamensa tarinoiden ja satujen kategoriaan! Miksi? Koska ilman tätä toivoa meistä tulee maailmallisia ja maailmanmielisiä!

Saatana ei tiedä pikaisesta tuhostaan! Me kuitenkin tiedämme ja tämä tieto on VOIMAA!

Read Full Post »

The Seven Churches
12.3.2018 by Pete Garcia, suom. SK

Puhumme usein Kristuksen läheisestä paluusta, ikään kuin se olisi voinut tapahtua missä vaiheessa tahansa viimeisten kahden vuosituhannen aikana ajattelematta, olisiko se todella voinut olla mahdollista. Olisiko Kristus voinut palata missä vaiheessa tahansa menneinä 2000 vuotena? Vai onko olemassa erityinen aika, jolloin Isä Jumala lähettää Poikansa Jeesuksen Kristuksen takaisin noutamaan seurakuntamorsiamen?

Miksi ei Kristuksen ensimmäinen tulemus tapahtunut vuonna 165 eKr. makkabealaiskapinan aikaan? Rooma ei vielä ollut noussut maailmanvallaksi ja Kristus olisi pienin ongelmin helposti voinut vaatia valtaistuimensa välittömästi…joten miksi odottaa? Ehkä juutalaiset olivat silloin yhtä erimielisiä Messiaan tulemuksen ajankohdasta, kuin me olemme tänä päivänä? Ehkä se on syy, että juutalaiset eivät odottaneet Yeshua Hamashiach’ia, kun Hän todella saapui noin vuonna 4 eKr. Tiedämme vain, että siihen aikaan, kun Kristus todella tuli, vain kourallinen ihmisiä edelleen odotti Häntä innokkaasti. (Joista yllättävimmät olivat pakanat idästä!)

Tunnen jatkuvaa vetoa seitsemään seurakuntakirjeeseen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3. Jos nämä kirjeet todella puhuvat tuleville seurakuntien aikakausille, niin varmasti yksi niistä voidaan tunnistaa ajaksi, jolloin Kristus palaa toisen kerran vaatimaan seurakuntamorsiamensa. Ja jos näin on, niin kysymys ei ole niinkään Kristuksen läheisestä paluusta milloin tahansa viimeisten 2000 vuoden aikana, vaan läheisestä paluusta erityisen ajanjakson aikana viimeisten 2000 vuoden aikana.

Ymmärtäen, että nämä eivät olleet vain kirjaimellisia seurakuntia Johanneksen ajassa, vaan johtuen järjestyksestä, jossa ne esitetään ja siitä, kuinka tämä on toteutunut vuosisatojen saatossa, voimme olla melko varmoja, että nämä seitsemän (tuhansista silloisista seurakunnista jo Johanneksen aikana) valittiin tärkeämmästä syystä, kuin vain ongelmistaan, joita niillä oli silloin ensimmäisellä vuosisadalla. Tarkastelkaamme siis nimenomaan Kristuksen lupausta paluusta ja kuinka sitä sovellettiin kuhunkin näistä seitsemästä seurakunnasta.

Efeso: Ei mitään lupausta palata ja poistaa nämä uskovat maan päältä; vain lupaus poistaa heidän lampunjalkansa, mikä tarkoittaa, etteivät he enää ole seurakunta, koska olivat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa (Ilm. 2:5).

Smyrna: Kirje rakastetulle Smyrnan seurakunnalle ei anna mitään lupausta päästä pakoon; vain kestää ja kärsiä kärsivällisesti ja heidän palkkansa on oleva elämän kruunu (Ilm. 2:10).

Pergamo: Lupaus palata ei tässä ole hyvä lupaus, vaan uhkaus, että elleivät tee parannusta, niin Herra itse tulee ja sotii heitä vastaan. Se, mikä oli ollut Nikolaiittain tekoja Efesossa, siitä oli tullut Pergamolle heidän oppinsa (Ilm.2:16).

——————————————————————————————————

Tyatira: Tyatiran seurakunnalle Jeesus lähetti kirjeen, joka enimmäkseen arvosteli heitä monessa asiassa. Lupaus palata on rajoitettu vain niihin tässä seurakunnassa, jotka eivät pidä kiinni Iisebelin opista, eivätkä ole tutkineet Saatanan syvyyksiä (Ilm. 2:24-25).

Sardes: Lupaus palata Sardeen seurakunnalle oli varoitus. He eivät enää valvoneet (watched for) Hänen paluutaan. Se koskee yhtä paljon sen historiallista taustaa, kuin sen tämän päivän teologista todellisuutta. Useimmat tämän ajan oikeaoppiset seurakunnat eivät opeta premillenniaalista eskatologiaa. Ja JOS opettavat, niin sen on turmellut vuosisatainen väärä opetus, että joko kaikki profetiat ovat jo toteutuneet, tai että meidän on otettava maailman ’hallinta’ (dominion), ennen kuin Kristus ’voi’ palata (Ilm. 3:3).

Filadelfia: Kaikista kirjeistä vain tämä yksi sisältää lupauksen ottaa seurakunta kokonaan pois tästä maailmasta. Muut kirjeet, huomioiden kontekstin, eivät anna sellaista lupausta (Ilm. 3:11).

Laodikea: Kristus ei anna mitään lupausta tulla, vain ankaria nuhteita ja kuritusta. Kristus seisoo tämän seurakunnan ulkopuolella ja kolkuttaa ovea (Ilm. 3.20).

[Erotinviiva neljän viimeisen seurakunnan edellä tarkoittaa, että ne itseasiassa voivat olla ajassa päällekkäisiä.]

Luopumuksen mahdollisuus

Jos historia opettaa yhtään mitään, niin jokainen kirkkokunta lopulta päätyy teologiseen ojaan. Pääasiassa on aina kysymys kääntymisestä pois kirjaimellisesta Jumalan Sanan tulkinnasta kohti maailman syleilemistä. Seurakuntatilaisuudet menivät sydämellisestä palvonnasta äänekkäisiin, prameisiin, teatraalisiin ylistysesityksiin massojen miellyttämiseksi. Saarnaajat menivät Sanan saarnaamisesta saarnaamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kasvavasta määrästä seurakuntia on tullut etsijäystävällinen palvelu, joka tekee parhaansa miellyttääkseen kaikkia ja ettei vain loukkaisi ketään.

Päälinjan seurakunnat ovat taipumassa kaikilla kiistellyillä alueilla sen suhteen, missä Raamatun malli ja moderni yhteiskunta ovat törmäyskurssilla. Kulttuurisota on ollut kiihtymässä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat kaatumassa vasemmalle ja oikealle välttyäkseen kovakätiseltä median kritiikiltä ja poliittiselta solvaukselta, joka tulee niiden osaksi, jotka ottavat kantaa Raamatun mallien puolesta.

Olisiko tämä ollut sovellettavissa aikaan vain 50 vuotta sitten? Silloiset amerikkalaiset olivat paljon kunnioittavampia Jumalan Sanaa kohtaan, kuin nykyiset. Vaikka silloinkin oli syntiä (kuten kaikkina aikoina), niin silloin ei ollut tätä kokonaisvaltaista kulttuurisen turmeluksen vessanpöntön hyväksymistä, jonka näemme tänä päivänä. Vasta viimeisten 40 vuoden ajan olemme todella nähneet armottoman, systemaattisen hyökkäyksen kaikkea kristillistä vastaan alkaen edesmenneen viha-ateistin Madelyn Murray O’Hare’n hyökkäyksestä Jumalaa vastaan julkisissa kouluissa. Sitten se jatkui ”seksuaaliseen vallankumoukseen”, jota seurasi pian sota syntymättömiä vastaan. Nyt määritellään poliittista korrektiutta sellaisilla sanoilla kuin: fundamentalisti, viha, fanaatikko (bigot) ja vaikka mitä.

Voi olla vain yksi

Yksin Filadelfian seurakunnan on kestettävä tämä sivilisaation nopeasti hajoava luonne. Vaikka uskon Kristuksen paluun läheisyyteen, niin loogisesti voin vain päätellä, että sen on tapahduttava tässä aikaikkunassa, joka muodostaa filadelfialaisen seurakunta-ajan. Jotkut uskovat sen alkaneen ensimmäisessä suuressa herätyksessä, kun taas toiset uskovat sen alkaneen toisessa. Silloin lähetyssaarnaajia lähetettiin kaikkialle maailmaan levittämään evankeliumia. Kuitenkin profetia ilmoittaa Kristuksen omin sanoin, että vähiten vastaanottavia Jeesuksen Kristuksen evankeliumille ovat aina olleet juutalaiset, mutta yhä enemmän juutalaisia on tulossa tunnustamaan, että Kristus oli Messias ja tämä ei ollut edes mahdollista ennen kuin vuonna 1948 (jolloin oltiin jo pitkällä Filadelfian ajassa), kun Israelista tuli jälleen valtio.

”…sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23).

Milloinkaan länsimaiden historiassa hallitukset eivät ole työskennelleet kovemmin kuin tänä päivänä tehdäkseen Raamatun luomiskertomuksen ei-uskottavaksi; kiitos siitä yleisesti hyväksytylle evoluutioteorialle. Milloinkaan historiassa eivät useammat yhteiskunnat ole työskennelleet kovemmin poistaakseen kristinuskosta fundamentalismin lainsäädännöllä, joka katsoo sen vihapuheeksi. Milloinkaan historiassa ei suurempi osa joukkotiedotusvälineitä ole työskennellyt kovemmin kuin nyt tarkoituksella hiljentää ja vähätellä kristittyjä.

Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei painostus kristitylle ole ollut suurempi ja useammissa paikoissa tinkiä uskonkäsityksistään ei-kristillisten uskontojen lepyttelemiseksi. Milloinkaan historiassa ei kristikunta ole ollut yhtä jakautunut, kuin nyt. Milloinkaan historiassa ei painostus ole ollut suurempi koko kristikunnalle hyväksyä ekumeenisuus rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lipun alla.

Nämä ovat osa paholaisen taistelutaktiikkaa, jossa hän saa Kristuksen morsiamen jakautumaan koskien oppia ja periaatteita. Saatana on sekaannuksen aiheuttaja ja hän on tehnyt sitä ahkerasti viimeiset 2000 vuotta.

Niinpä käyttäen kulttuurisia kiistakysymyksiä, kuten homoliittoa ja aborttia, hän pystyy, ei vain yhdistämään kristinuskon ei-kristillisiin uskontoihin, vaan myös yhdistämään jakautuneet kirkkokunnat ekumenian lipun alle torjumaan yhteiskunnallisia ongelmia. Muista, että esimerkiksi homoliitto on vain oire taustalla olevasta kulttuurisesta lahosta, joka nyt alkaa pulpahdella pintaan.

Miksi Saatana haluaisi yhdistää seurakunnat? Yhdistyäkseen kristittyjen on pantava syrjään erimielisyytensä – (so. asiat, jotka tekevät heidät erilaisiksi). Joten kun laitat sivuun periaatteesi yhdistyäksesi yli jonkin kulttuurisen taistelun, sinä hämärrät rajat ja vesität sanomasi penseäksi merkityksettömyydeksi, jotta et loukkaisi yhteistyökumppaneitasi. Evankelioiminen ei ole enää päämääräsi, vaan mikä tahansa uuden kuukauden korruptoitu vääryys.

Jos panet merkille seurakuntien järjestyksen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3, niin näet, että sen jälkeen, kun evankeliumi alkoi levitä (Efeso), Saatana alkoi välittömästi murskata sitä väkivaltaisesti sellaisten miesten kautta, kuin Caligula, Nero, Domitianus ja Hadrianus. Se toi Smyrnan vainon ajan – ja kuitenkin heitä kehotettiin kestämään. Saatanan ylenpalttinen väkivallan käyttö sai aikaan vain sen, että seurakunta levisi nopeammin. Sitten hän muutti taktiikkansa ja raa’an voimankäytön sijaan alkoi turmella seurakuntaa pakanallisella ritualismilla ja väärällä opilla.

Pergamolla, Tyatiralla ja Sardeella, kaikilla oli ongelmia oppinsa suhteen. Yksin Filadelfia pysyi uskollisena rakkaudessaan Kristusta ja Hänen profeetallista Sanaansa kohtaan. Jos Saatana ei voita erottamalla ja valloittamalla, niin se yhdistää ja korruptoi. Tämä on se, josta Filadelfia saa kiitoksia – ettei siirrä katsettaan pois Kristuksesta. Sille ja ainoastaan sille annetaan lupaus, että se varjellaan ihmiskunnan pimeimmästä hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Originally written by Pete Garcia on August 7, 2012

Read Full Post »

Older Posts »