How Satan Uses Our Children to Emotionally Cripple Us
By Geri Ungurean, 4.4.2018, suom. SK
Saatanan työtä
Kun Jeesus varoitti seuraajiaan, että heidän vihollisensa olisivat heidän omista perheistään, epäilen, että Hänen sanojensa kuulijat eivät ymmärtäneet niiden tärkeyttä.
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:34-39)
Miksi luulet Jeesuksen varoittavan seuraajiaan siitä myllerryksestä, joka varmasti ahdistaisi perheitä Hänen vuoksensa? Voisiko olla, että Hän ymmärsi sydänsurun henkilökohtaisesti? Raamattu sanoo, että Hän oli kaikessa kiusattu, kuitenkin ilman syntiä
Lapsemme
Minä voin puhua vain äidin sydämeItä. Riippumatta iästään lapsemme ovat aina meidän ”lapsiamme”. Ja kun tämä maailma jatkaa hallitsematonta syöksykierrettään ja collegeiden professorit ja kaverit kampuksella ovat myrkyttäneet monien lastemme mielet, niin se solvaus ja täydellinen kunnioituksen puute, jota monet meistä kokevat, on todella sydäntä särkevää.
Sain tämän yhdeltä lapsistani vastauksena erääseen artikkeliini:
”En aio vähään aikaan kommunikoida kanssasi. Tarvitsen jonkin verran aikaa jäähtyä ja yrittää unohtaa se halpamainen viha ja halveksunta niitä urheita lapsia kohtaan, joita näkyi sinun blogillasi viime päivinä ja muistuttaa itseäni, ettet välttämättä ole paha ihminen sydämeltäsi – vain uskomattoman petetty ja aivopesty.”
Tämä oli tietysti reaktio artikkeliini Hitleristä, joka käytti lapsia taustana puhuessaan tarpeesta takavarikoida aseet. Juutalaisilta vietiin ensin aseet. En väitä, että jos juutalaiset olisivat voineet pitää pyssynsä, he olisivat voineet voittaa natsihallinnon, mutta kenties jotkut heistä olisivat voineet päästä pois.
Tiesin, että jos vastaisin tähän Totuudella, niin hammastelu ei koskaan loppuisi ja kävisi yhä inhottavammaksi (tosin ei minun puoleltani); mutta liberaaleista tuntuu, että heillä on oikeus hyökätä. Jos olet viime aikoina väitellyt liberaalien kanssa, niin tiedät.
Minulla olisi ollut kaikki perusteet sanoa, että poikani oli uskomattoman ”petetty ja aivopesty”, mutta mitä se olisi hyödyttänyt? Ei yhtään mitään.
Jos luet tätä ja olet vanhempi vastaavassa tilanteessa, niin ymmärrät, kun sanon, että paholainen käyttää vainoa ja vihaa omien lastemme taholta yrittäessään sammuttaa meidät.
Olin jo lähellä päätöstä, etten kirjoittaisi enää, mutta sitten ymmärsin, että olen Jumalan kutsuma kirjoittamaan Totuudesta. En ole mikään suuri kirjoittaja, mutta tunnen todella Jumalan käden ylläni kirjoittaessani artikkeleitani.
Masennus
Me kaikki olemme kuulleet sanottavan, että Saatana ei tarvitse uusia konsteja, koska vanhatkin toimivat. Siinä on paljon totuutta. Äitinä rukoilen lasteni puolesta ja ajattelen heitä kaiken päivää. Rukoilen, että Herra toisi valitsemiaan ihmisiä heidän elämäänsä ja että he palaisivat ensimmäiseen rakkauteensa.
Olen kamppaillut masennuksen kanssa vuosia. Kun lapseni loukkaavat minua tunnetasolla (ja joskus he tekevät sen), minusta tuntuu, kuin jäisin junan alle. En pysty ajattelemaan oikein. Kuulen paholaisen kuiskivan: ”Sinä olet huono äiti. Jos olisit hyvä äiti, niin lapsesi eivät kohtelisi sinua näin!”
Lopulta tajuan olevani hengellisen hyökkäyksen kohde ja käsken demonia lähtemään pois kimpustani Jeesuksen nimessä. Joinakin päivinä minun on tehtävä se useita kertoja. Joskus öisin on melkein mahdoton nukahtaa. Kieriskelen ajatellen lapsiani – edelleen tuntien heidän sanojensa piston.
Veljet, meidän täytyy kantaa toisiamme rukouksessa päivittäin! Kuinka monet kristityt vanhemmat ovatkaan läpikäymässä tässä artikkelissa kuvailemaani? Tiedän, että kirjoittamalla laitan itseni ulos. Jotkut voivat sanoa: ”No niin, mitä sitten odotat?” Se ei vähennä kipua yhtään.
Pelkäämme heidän sielujensa puolesta
Kaikki kolme lastani tulivat eri aikaan luokseni ja ilmaisivat halunsa tietää, että Jeesus oli antanut heille anteeksi ja että he kuuluivat Hänelle. Varmistin, että he ymmärsivät evankeliumin. Johdatin heidät jokaisen rukouksessa katumaan ja luottamaan Herraan syntien anteeksisaamiseksi. Vanhin poikani kertoi minulle 17 vuoden iässä tuntevansa Jumalan kutsua saarnaamaan! College oli hengellinen taistelutanner ja professorit olivat heidän etulinjan vihollisiaan.
En vain oikein tiedä, mitä ajatella opista ”kerran pelastettu aina pelastettu”. Se on hyvin hämmentävää ja ihmiset, jotka kannattavat, tai vastustavat sitä, säännöllisesti antavat palautetta, että: ”No niin, ehkä he eivät olleet pelastettuja alun perinkään.”
Et voi muuttaa, mitä et voi muuttaa
Joten tässä me olemme ristin juurella anoen Herraltamme Jeesukselta lastemme sieluja. Vain Hän voi avata uppiniskaisen lapsen silmät. Vain Hän voi muuttaa näiden lasten sydämet. Me emme pysty siihen. Voimme vain rukoilla heidän puolestaan ja jättää heidät Jumalalle.
Katso tästä video, jolla Franklin Graham puhuu tuhlaajapojan vuosistaan.
Jos löytyy yksikin ihminen, jolle on hyötyä tästä artikkelista, niin olen kiitollinen Herralle.
Älä lannistu. Jatka totuuden puhumista. Älä saarnaa heille, mutta tilaisuuden tullen – puhu Totuutta Sanasta.
Shalom b’Yeshua
MARANATHA!
grandmageri422@gmail.com
Articles may be found at grandmageri422.me
Thank you very much! God bless you! t, Anne