Kaksimielisyys

Double-mindedness
Posted by Simon Desjardins, 14.7.2018, suom. SK

On olemassa pahuus, joka on tehnyt hallaa kristittyjen riveissä muinaisista ajoista saakka ja edelleen tänä päivänä tekee tyhjäksi suuren osan ponnistuksistamme. Tarkoitan tällä sitä päämäärän epävarmuutta, jota uskovat voivat majoittaa koko olemuksessaan: tätä henkistä epäröimistä, joka juurittaa pois kaikki vihkiytymisen ja toteuttamisen yritykset.

Tämä paha, jota sanotaan kaksimielisyydeksi, synnyttää sellaisia epäröiviä kysymyksiä kuin: Nyt vai myöhemmin? Tämä vai tuo? Sen myötä ei ole mitään varmuutta eikä voikaan olla. Se on epäilyksiä epäilysten päälle, joita epäröivä ajattelutapa on täynnänsä.

Muutama sana Jaakobilta

Jaakob oli oikein huomannut, että sellainen ihminen on epävakaa kaikilla teillään.

“Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” (Jaak. 1:5-8)

Kun Jaakob kirjoittaa ”anokoon uskossa”, hän tarkoittaa, että pitää anoa vakaumuksella ja varmuudella. Ongelma on, että joskus emme todella tiedä, mitä haluamme. Me horjumme kahden yhteensopimattoman tavoitteen välillä kykenemättä päättämään. Näin meistä tulee arvaamattomia ja epäluotettavia. Ei ihme, että Jaakob jatkaa sanoen: ”Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.” Kuinka hän voisi saada jotakin, ellei tiedä, mitä haluaa? Hän on tuomittu olemaan epäröivä, ei vain uskonnollisessa elämässään, vaan kaikilla teillään. Mikä synkkä näköala!

Tärkeä kysymys

Raamatussa on kohta, joka on usein auttanut minua puhdistamaan tapojani. Tarkoitan kohtaa 1. Kun. 18:21, josta luemme:

”Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: ’Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.’ Eikä kansa vastannut hänelle mitään.”

Miksi ihmisen pitäisi jahkailla vuosikausia sellaisena, joka on kadottanut kompassinsa? Mitä hän siitä hyötyy? Se on yksi hankalimmista asemista, mihin kuolevainen voi sopeutua. Sitä voisi verrata ihmiseen, joka menee rannalle hyvin kuumana päivänä, kun vesi on vielä suhteellisen kylmää. Hän haluaa uimaan, mutta sillä hetkellä, kun koskettaa vettä, hän alkaa epäröidä. ”Pitäisikö minun heittäytyä siihen vai ei? Pitäisikö odottaa, vai mennä heti? Pitäisikö mennä syvälle, vai vain polviin saakka?” Joten siinä hän seisoo paahtavassa auringossa katsellen uimisesta nauttivia ihmisiä. ”No niin! Luulenpa, että vain rentoudun aurinkovarjoni alla.” Mutta 20 minuutin kuluttua hän ei voi tehdä sitä enää kauemmin. ”Tällä kertaa heittäydyn kyllä veteen”, hän sanoo. Niinpä hän juoksee kohti merta täysin varmana, että nyt, mutta yhtäkkiä pysähtyy, heittää vähän vettä niskaansa ja alkaa taas empiä: ”Pitäisikö minun heittäytyä veteen vai ei? Pitäisikö minun odottaa, vai mennä nyt? Pitäisikö minun mennä syvälle vai vain polviin saakka?” Mikä kidutus! Mikä tuska! Tämä on epäröivän sydämen perintö, kyvyttömänä nauttimaan rannasta ja kyvyttömänä nauttimaan merestä.

Viisaan varoitus

Kun sanomme, että kristitty on epävakaa, tarkoitamme sitä, että hän kapinoi. Kirkossa hän voi olla pyhä, mutta pubissa pakana. Hän mukautuu ympäristöön nopeammin kuin kameleontti. Raamattu kehottaa pysymään erossa sellaisista epävakaista tyypeistä:

”Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan. Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio – kuka tietää milloin – toisille niinkuin toisillekin.” (Sananl. 24:21,22)

Kaksimielinen ihminen ei ole vain epävakaa kaikilla teillään, vaan hänellä on myös epäpuhdas sydän. ”…tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset” (Jaak. 4:8). Tässä meillä on jumalallinen käsky, määräys ylhäältä. Jumala haluaa, että meillä on puhdas sydän, sydän, joka on tehty yhdestä aineesta, jakamaton.

”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.” (Ps. 86:11)

Tämä oli Daavidin pyyntö. Hänen mielensä oli vakaa kuin piikivi, keskittynyt yhteen ainoaan toimeen: ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä” (Ps. 27:4). Onko meissä tällaista ainutlaatuisuutta? Vai olemmeko jakaantuneet osiin hajottaen mielemme vierekkäisiin päämääriin? Paavali oli absolutisti. Kuuntele hänen sanojaan:

”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 3:13,14).

Siinä ei ole mitään epäröintiä. Koko sydän on keskittynyt yhteen ainoaan päämäärään. Nämä ovat ihmisiä, jotka saavat Herralta jotakin. He tietävät, mitä haluavat ja siksi anovat uskossa ja saavat. Kuinka pärjäämme vertailussa? Nykyään näyttää, että kaikki käy. Monet evankelikaalit elävät ristiriidassa itsensä kanssa ajatellen, että kaikki on normaalia. He läpikäyvät viikoittaisen ohjelman hymy kasvoillaan, laulavat virsiä sunnuntaina, etsivät omiaan maanantaina, empivät keskiviikkona ja niin tragedia jatkuu.

Johtopäätös

Jätän sinulle tiivistelmän. Kaksimielisellä kristityllä on epäpuhdas sydän (Jaak. 4:8). Hän on epävakaa kaikilla teillään (Jaak. 1:8). Hän on kirjoitusten vääntäjä (2. Piet. 3:16). Siksi hän ei ole kovin hyvä (1. Moos. 49:4).

Read Full Post »

Raamatunprofetian opetus seurakunnissa

Five Reasons Churches Should Teach Bible Prophecy
Viisi syytä, miksi seurakuntien pitäisi opettaa raamatunprofetiaa
By Hal Lindsey, 27.9.2018, suom. SK

Nimeni on pitkään yhdistetty Raamatun profetian opettamiseen, mutta ymmärrän myös tasapainon saarnatuolissa. Raamattu puhuu kaikista elämäämme liittyvistä asioista. Kaikkia niitä tulee opettaa.

Kun sanon, että seurakuntien pitäisi opettaa Raamatun profetiaa, en tarkoita, että jokaisen pastorin pitäisi erikoistua siihen, vaan sanon, että sen pitäisi sisältyä hänen opetukseensa. Seuraavassa joitakin syitä miksi.

1 — Profetian opettaminen tuo tasapainoa. Sanomme haluavamme tasapainoista opetusta. Noin kolmannes, tai ainakin neljännes, Raamatusta käsittelee profetiaa. Kuinka voimme olla tasapainossa, jos jätämme pois niin suuren ja olennaisen osan Raamatusta?

2 — Profetia on Jumalan aitouden leima. Totuus on Jumalan allekirjoitus. Profetian toteutuminen on Hänen valitsemansa tapa todistaa Sanansa oikeaksi. Näemme sen jakeessa 5. Moos. 18:22, jossa profeetan oikeutus todistetaan sillä, että toteutuvatko hänen profetiansa vai eivät.

Kohdassa Jes. 41:21-23 Jumala osoittaa epäjumalanpalveluksen typeryyden haastamalla epäjumalia ennustamaan tulevaisuutta: ”Tuokaa esiin riita-asianne, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin kuningas. Esittäkööt ja ilmoittakoot meille, mitä tapahtuva on; ilmoittakaa entiset, mitä ne olivat, tarkataksemme ja tietääksemme, mitä niistä on tullut, tahi antakaa meidän kuulla tulevaisia. Ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu, tietääksemme, oletteko te jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin me katsomme ja ihmettelemme.”

Yksin Jumala voi kertoa meille ”mitä vastedes tapahtuu”. Koska Hän on ainoa, joka tietää tulevaisuuden, niin profetia todistaa, että vain Hän on voinut innoittaa Raamatun.

3 — Profetia edesauttaa evankelioimista. Tulevaisuus kiinnostaa meitä kaikkia. Näin ollen profetia vetää uteliaita. Se ei kuitenkaan ole mikään karnevaali-show. Kun ihmiset alkavat vakavasti ajatella profetiaa, he nopeasti näkevät totuuden ja Jumalan sanan merkityksellisyyden kaikilla elämän alueilla. Kun ihmiset näkevät muinaisten profetioiden toteutuvan maailmassa ympärillään, niin se antaa musertavan todistuksen, että he voivat luottaa ja että heidän pitäisi luottaa Jumalaan elämässään. Kun lopunajan profetiat toteutuvat nykyajassa, niin se on kuin muinaisten alkuaikojen ihmisten kirjoittama vanha kirja heräisi elämään Jumalan sanana meille tänä päivänä!

4 — Profetia kannustaa meitä elämään oikein. 2. Tim. 4:8 puhuu niistä, ”jotka hänen ilmestymistään rakastavat”. Minulla ei ole tästä tilastoja, mutta paljon kokemusta työstä kristittyjen parissa vuosien varrella. Tuosta kokemuksesta voin kertoa teille, että ne, “jotka hänen ilmestymistään rakastavat”, ovat taipuvaisia elämään elämäänsä ikuisuuden näkökulmasta. Tuo näkökulma saa heidät sijoittamaan aikansa, rahansa ja huomionsa asioihin, joilla on väliä – ikuisuusarvoa.

5 — Jeesus opetti profetiaa. Uusi Testamentti opettaa, että Jeesuksen tulee olla meidän esimerkkimme (Joh. 13:14-15, Mark. 10:43-45, 2. Kor. 8:8-9, Fil. 2:5). Ja Jeesus opetti profetiaa. Hän käytti Vanhan Testamentin profetiaa todistamaan itsensä Messiaaksi. Hän käytti profetiaa selittämään, että Hänen tulemuksensa olisi kaksiosainen. Hän ennusti lopunaikojen tapahtumia.

Hän on meidän esimerkkimme. Hän opetti profetiaa. Meidänkin pitäisi.

Read Full Post »

Ilmestyskirjan 144 000 israelilaista

More conjecture about the 144,000 Israelites of Revelation 7 and 14
Arvailua, keitä ovat Ilmestyskirjan 144 000 israelilaista
Posted on 10.9.2018 by Don Koenig, suom. SK

Kuten jotkut lukijat tietävät, en joskus ota enemmistön kantaa tiettyihin Raamatun kohtiin. Otin esimerkiksi sen kannan, että Hesekielin 37. luvun kuivien luiden profetian täyttymys voisi olla Israelin heimon kirjaimellinen ylösnousemus eikä vain meidän ajassamme tapahtuva juutalaisten paluu. Nyt esitän näkemyksen Ilmestyskirjan 144 000 israelilaisesta, jota ei koskaan tulla opettamaan sinun seurakunnassasi. Silti tulkintaerot koskien 144 000:ta ovat aika yleisiä. Jos googlaat Ilmestyskirjan 144 000 israelilaisen merkitystä, niin ensimmäiset 50 hakutulosta antavat melkein 50 erilaista selitystä.

Nämä 144 000 mainitaan ensimmäisen kerran Ilmestyskirjan luvussa 7. Tuo luku alkaa vastaamalla kysymykseen, kuka voi kestää Hänen vihansa suuren päivän. Kysymys on 6. luvun viimeisessä jakeessa. (Alkutekstissä ei ole lukujakoa). Nämä 144 000 ovat ne, jotka voivat kestää Herran päivässä.

Ilm. 6:17: Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?

Ilm. 7:1-4: Senjälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ’Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan’. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista.

Luvun loppuosa nimeää 12 heimoa, joista he tulivat ja sitten puhuu suuresta joukosta valtaistuimen ympärillä, jotka pesivät vaatteensa Karitsan veressä ja tulivat suuresta ahdistuksesta. Nämä ahdistuksen ajan pyhät ilmeisesti kääntyivät 144 000:n todistuksen vuoksi. Ilmestyskirjan luku 14 antaa meille lisätietoja 144 000 israelilaisesta.

Ilm. 14:1-5: Ja minä näin ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat. Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.

Sinetöidyillä on Isän nimi kirjoitettuna otsassaan. Nämä, joilla on Isän tunniste otsassaan, vapautetaan Jumalan pasuunatuomioista, jotka lankeavat, kun nämä ihmiset on sinetöity.

Luku 14 osoittaa, että 144 000 israelilaista, jotka sinetöitiin luvussa 7, ovat nyt taivaassa. Heidän on täytynyt päästä sinne joko kuoleman kautta, tai viety elossa olemaan Herran kanssa. En voi ymmärtää, miksi Jumala sinetöisi nämä miehet nimellään ja suojelisi heitä pasuunatuomioilta vain antaakseen Pedon joukkojen tappaa heidät. Siksi luulen, että 144 000 kootaan, kun Jumala lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa (Matt. 24:31). Tämä kokoaminen ei ole sama kokoaminen kuin seurakunnan tempaus. Tämä kokoaminen tapahtuu noiden päivien ahdistuksen jälkeen, mutta ennen kuin viimeiset vihan maljat vuodatetaan (Matt. 24:31).

Jotkut sanovat, että nämä 144 000 ovat kristittyjä, mutta se vaatii näiden kohtien hengellistämistä. Jos nämä kohdat otetaan kirjaimellisesti, niin on selvää, että he tulevat Israelin 12 heimosta. Löytyykö nyt edes koko maailmasta 144 000 juutalaista aikuista neitsytmiestä? Edelleen, kun heimoja on kateissa ja vuosituhanten aikana on tapahtunut avioitumista niiden välillä, niin onko edes olemassa miehiä, jotka voitaisiin tunnistaa näihin heimoihin kuuluviksi? Se saa monet spekuloimaan, että kertomusta ei pitäisi ottaa kirjaimellisesti.

Yksi asia on varma. 144 000 israelilaista ovat ensihedelmä, ilman valhetta ja ilman tahraa Jumalan edessä. Se sulkee pois jokaisen, joka vaeltaa lihamme luonnossa. Jotkut uskovat näiden valittujen olevan juutalaisia, jotka käännytettiin Kristukseen, kun kuulivat kahden todistajan saarnaa, tai että he saivat suoran ilmestyksen kuten Paavali. Näin voi olla, mutta se ei vielä selitä heidän heimoidentiteettiään eikä puhtauttaan.

Muutamat opettajat ovat ehdottaneet, että nämä 144 000 ensihedelmää ovat kuningas Herodeksen tappamat lapset. Oletetaan, että nämä viattomat Jeesuksen aikalaiset vietiin taivaaseen Jeesuksen kanssa, kun Hän nousi ylös. Tämän teorian ongelma on siinä, ettei ole mitään historian todistusta tämän suuruusluokan lasten teurastuksesta. Raamatun kertomus rajoittaa tapetut vauvat alueille Betlehemin ympärillä. Noina aikoina tuolla koko alueella asui vain muutamia tuhansia ihmisiä. Todennäköisesti Herodeksen sotilaat tappoivat vain muutamia kymmeniä lapsia. Silti ajatus, että 144 000 ovat ylösnousseita israelilaisia, voi olla oikeilla jäljillä.

Nämä 144 000 tulevat 12 heimosta. Tämän päivän juutalaisia emme voi tunnistaa sillä tavalla. Mikä tahansa Israelin kirjaimellinen yleinen ylösnousemus, jonka olen sanonut voivan tapahtua (Hes. 37), ei tapahdu ennen kuin Jaakobin vaivanaika on ohi, joten sieltäkään nämä israelilaiset eivät tule. Ongelman saattaa ratkaista kuvaus ”ensihedelmistä”. Ensihedelmät poimitaan ennen yleistä sadonkorjuuta. Nämä voitaisiin kutsua takaisin kuten Lasarus ja sinetöidä, ennen kuin Jaakobin vaiva on alkanutkaan.

Tiedämme Raamatusta, että Israelin hurskaat menivät Aabrahamin helmaan. Jeesus tyhjensi tuon paikan ja vei nuo sielut kanssansa taivaaseen. Ne, jotka menivät Jeesuksen kanssa, olivat hengellisesti muuttuneet Hänen kaltaisikseen ja sopisivat kuvaukseen näiden 144 000 israelilaisen puhtaasta luonteesta. He menevät kaikkeen maailmaan suorittamaan kaksitahoista tehtävää johtaa kaikki juutalaiset ulos kansoista ja julistaa tulevaa Herran valtakuntaa koko maailmalle. Se on toinen eksodus ja he kyllä vievät suuren osan maailman kullasta ja lahjoja mukanaan. (Se voi olla syy, miksi Goog tulee ottamaan saalista.)

Joten ovatko 144 000 israelilaista ylösnousseita miehiä? Kuka todella tietää? Tavalliset selitykset näistä israelilaisista eivät näytä riittävän ja arvailuja esittävät eivät yleensä ota huomioon yliluonnollisen mahdollisuutta. Silti tiedämme, että Ilmestyskirjan muut hahmot ovat tavalla tai toisella yliluonnollisia. Kahdella profeetalla on yliluonnollisia voimia, eikä kukaan voi tappaa heitä, ennen kuin heidän todistamisensa on viety loppuun. Pedolla ja Väärällä Profeetalla on yliluonnollisia voimia, eikä kukaan voi tappaa heitä. Ilmestyskirja kertoo, että Syvyyden Kuilu avataan ja yliluonnollisia olentoja tulee sieltä vaivaamaan ihmisiä maan päällä. Ilmestyskirjassa on selvästi monia tapahtumia, jotka uhmaavat luonnollisia selityksiä, joten 144 000:n yliluonnollinen ilmestyminen ei ole sen epäloogisempi kuin muutkaan Ilmestyskirjan täyttymykset.

Ilmeisesti 144 000 juutalaista menevät kaikkeen maailmaan toteuttamaan Israelin tehtävää viedä Jumalasta annettu ilmoitus kaikille kansoille. Todellinen loppu tulee vasta, kun valtakunnan evankeliumi on saarnattu koko maailmalle (Matt. 24:6). Seurakunta-ajan aikana annettu armon evankeliumi kaikille ei ole sama kuin valtakunnan evankeliumi. Valtakunnan evankeliumi on sama evankeliumi, kuin minkä Johannes ja Jeesus antoivat. Tämä evankeliumi kehottaa jokaista maan päällä tekemään parannus, koska Jumalan valtakunta on lähellä. Valtakunnan evankeliumi saarnataan ensin todistukseksi ja sitten Jumalan tuomio lankeaa maailman päälle, koska Saatana ja hänen seuraajansa yrittävät estää tätä valtakuntaa tulemasta.

144 000 tekevät koko maailmassa sen, mitä Herran opetuslapset tekivät Israelissa. Se voisi olla Luukkaan 10.luvun suurempi toteutuminen. Useimmat niistä, jotka uskovat 144 000:n sanoman, menettävät henkensä Pedon tappamina. He ovat se suuri joukko, joka nähdään valtaistuimen ympärillä Ilm. 14. luvussa. He tulevat suuresta ahdistuksesta. Ne, jotka eivät usko 144 000 israelilaisen sanomaan, ovat niiden joukossa, jotka ovat kokoontuneet vastustamaan Jerusalemia ja Herran paluuta.

Jumala valitsi Israelin toteuttamaan tarkoituksensa maan päällä ihmiskunnalle ja ilmoituksen itsestään. Mikään ei voi pysäyttää Jumalaa tekemästä sitä, mitä Hän ryhtyi tekemään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Israelilaiset ja 144 000 näyttelevät valtavaa roolia tämän aikakauden lopussa, vaikka Jumalan olisi herätettävä heidät kuolleista suorittamaan sitä. Kirjoitin näitä arvailujani herättämään ajatuksia. 144 000 israelilaista eivät ehkä toteudu, kuten minä ehdotan. Siitä huolimatta Raamattu tulee toteutumaan kirjaimellisesti.

Suomentajan kommentti:

Don Koenig on eskatologian alalla hyvin viisas mies ja Aasi arvostaa häntä suuresti. Tässä postissaan hän esittää mielenkiintoisia ”arvailuja” 144 000 israelilaisen identiteetistä. Hän kuitenkin sivuuttaa kokonaan Ilm. 12. luvun, joka puhuu aurinkovaimosta ja poikalapsesta. Suomen helluntailaisten perinteisen Hartonen/Viksten-tulkinnan mukaan 144 000 sinetöityä ovat ”poikalapsi”, joka 14. luvussa nähdään Siionin vuorella taivaassa tultuaan temmatuksi sinne jakeessa 12:5. Melkein kaikki nykyiset Ilmestyskirjan tulkitsijat sanovat, että Poikalapsi tarkoittaa Jeesusta, vaikka Jeesuksen ensimmäinen tulemus oli jo tuolloin melkein 100 vuotta vanhaa historiaa ja omien sanojensa mukaan Ilmestyskirja liittyy kokonaan tulevaisuuteen – ”mitä pian tapahtuu”. Don on viisas, kun esittää vain arvailuja. Mauri Viksten, saarnaajien ruhtinas Suomen helluntaissa, puhuu tästä aiheesta tässä. Hänen 40 vuotta sitten puhuttu profeetallinen sarjansa on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Read Full Post »

Jerusalem: Maailman pääkaupunki

Jerusalem: Capital of the World
By Joseph Chambers, Aug. 18^th 2018, suom. SK

”Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. (Jes. 66:10-13)

Ei ole maan päällä toista paikkaa, joka olisi yhtä rakastettu ja vihattu kuin Jerusalemin kaupunki ja sitä ympäröivä Aabrahamille luvattu maa. Nykyinen ”Israelin valtio” on pieni osa maantieteellistä aluetta, joka tulee muodostamaan sen lopullisen alueen. Jahve Jumala teki kiistämättömän liiton Aabrahamille ja antoi hänelle hänen lopullisen perintönsä perusrajat. Juutalainen kansa, Aabrahamin siemen, ottaa sen pian täyteen omistukseensa. Jeesus Kristus asetetaan uudelleen perustetulle ”Daavidin valtaistuimelle” ja maailman kunnia ja rikkaudet virtaavat tähän ”Maailman hallintorakennukseen” (Capitol).

Tästä kultaisesta kaupungista vahvistetaan vanhurskas teokratia takaamaan oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja laupeus maailmanlaajuisesti. Ihmiset ovat unelmoineet yhden miehen johtamasta maailmanhallituksesta. Tämä unelma on aina ollut vastakohta Jumalan tulevaisuuden suunnitelmalle. Babylonin jälleenrakennettu kaupunki on oleva viimeinen haaste Jerusalemille maailmanlaajuisen hallinnon pääkaupunkina. Nämä kaksi kaupunkia ovat toistensa tarkat vastakohdat. Jerusalem on kaiken hengellisen ilmestyksen keskus, kun taas Babylon on jokaisen vihattavan ja pahan hengen ponnahduslauta.

Jerusalem, koko maan ilo

Aabrahamin ollessa vielä vaelteleva beduiini, joka vasta hiljattain oli tullut pakanoiden maasta, Jerusalemilla oli jo kuningas ja pappi nimeltä Melkisedek. Häntä kutsuttiin Saalemin kuninkaaksi, Jumalan Korkeimman papiksi, Vanhurskauden Kuninkaaksi ja Rauhan Kuninkaaksi (Hepr. 7:1-28). Jumala oli jo valinnut kaupungin, ja sen kuningasta ja pappia kuvailtiin kielellä, joka sopi Jumalalle. Itseasiassa Jeesus Kristus, Jumalan ikuinen Poika, tehtiin papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ei Aaronin. Lyhyesti, Melkisedek oli ennen Aaronia ja hengellisestä järjestyksestä, joka on liian laaja kuvailtavaksi tässä artikkelissa. On selvää, että Isä itse oli valinnut tämän kaupungin. ”Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi” (2. Aik. 6:6).

Israelin lapset olivat Aabrahamin valittu perillinen ja perustivat Jerusalemin pääkaupungikseen toisen kuninkaansa Daavidin alaisuudessa. Jebusilaiset olivat tehneet tästä kaupungista sotilaallisen linnoituksen, jota ovelasti puolustettiin vahvalla muurilla ja sijainnilla kukkulalla, jota ympäröi joka puolelta laakso. Sitä kutsuttiin ”Siionin linnoitukseksi” (2. Sam. 5:6-9). Ikään kuin sotilaallisessa voitossa ampumatta nuoltakaan Daavid valtasi kaupungin ja antoi sille uuden nimen ”Daavidin kaupunki”. Välittömästi he toivat ”lliton arkin” kuningas Daavidin uuteen pääkaupunkiin suurin juhlallisuuksin. Jumalan läsnäolo oli nyt valitussa kaupungissa ja se oli syy suureen iloon. Pane merkille juhlinta ja pyhyys, jota tämä tapahtuma kuvaa:

”Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka. Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi: ’Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni?’

Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan. Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa. Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.” (2. Sam. 6:2,5-9,12-16).

Jeesus syntyi pienessä kylässä nimeltä Betlehem vain muutaman mailin päässä. Jerusalem oli keskeinen kaupunki Hänen elämässään. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin kaupungissa, jossa hänet oli aikaisemmin pidätetty. Lopullinen kuolema ja hautaus tapahtuivat välittömästi muurien ulkopuolella. Hän nousi taivaaseen vuorelta, jolta oli näköala kaupunkiin ja tulee palaamaan tuolle samalle Öljymäeksi kutsutulle paikalle. Tämä kultainen kaupunki on oleva Hänen asuinpalatsinsa ja hallintopäämajansa sijoituspaikka. Vaikka Jerusalem on ollut Jumalan valittu kaupunki, jonka nousuun ja laskuun Hänen nimensä on selvästi liittynyt, niin nyt tuo kaupunki on näkevä sen kunnian, jonka suuri Jumala sille tarkoitti. Ihmismieli ei voi kuvitella sen rikkautta, suuruutta ja sanoinkuvaamatonta loistoa, joka on oleva sen osa. Vain Uusi Jerusalem, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, jättää varjoonsa sen suuruuden ja loiston. Itseasiassa uskon, että nämä kaksi kaupunkia ovat yhteydessä toisiinsa ja korottavat toisiaan. Uusi Jerusalem todennäköisesti riippuu taivaista maallisen kaupungin yläpuolella ja tulee valoksi, joka kaareutuu sen ylle, kuten tulinen pilvi leiriytyvälle Israelille erämaassa.

Ennen saapumistaan Jerusalemiin palaava Jumalan Poika lyö Antikristuksen loistavassa näytöksessä asemastaan ”Herra Sebaotina”. Sakarja kuvailee Hänen saapumistaan Jerusalemiin:

”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.” (Sak. 14:4, 8-11).

Kaupunki laajenee suuresti, kun sen topografia muutetaan täydellisesti. Sakarjan kuvaus viittaa selvästi vuoriin, jotka siirtyvät pohjois- ja eteläsuunnassa, samalla kun Öljymäki liikkuu vastakkaisissa sekä itä- että länsisuunnissa. Öljymäen halkeaminen vapauttaa elävien vesien lähteen, jotka virtaavat suuresta kaupungista kohti Kuollutta Merta idässä ja Välimerta lännessä. Nämä vedet todella virtaavat Öljymäeltä ja temppelin alttarin kautta tai temppelin alttarilta ja Öljymäen kautta ja sitten itään ja länteen. Kun ne virtaavat itään Kuolleeseen Mereen, niin Hesekiel kertoo tämän vesistön ja kaikkien aavikoiden idän suunnalla paranevan. Samoin käy kaikille aavikoille Jerusalemin ympärillä:

”Ja hän sanoi minulle: ”Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.” (Hes. 47:8-9)

Syntyy suuri vehreä laakso: ”Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi” (Sak. 14:4), joka muuttaa suuren osan maisemaa vuorisesta maastosta kukoistavaksi puutarhamaiseksi miljööksi. Jesaja puhui tästä suuresta päivästä: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” (Jes. 35:1-2). Eedenin paratiisi tuhottiin Aadamin synnin vuoksi. Nyt se luodaan uudelleen ja Jerusalem on sen uusi keskus.

Hesekiel 36:37-38:

”Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa.

Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”

Hesekiel kuvailee kaupungin uusia rajoja:

”Leeviläiset saakoot samanlaisen alueen kuin papit, kahtakymmentäviittä tuhatta pitkän ja kymmentätuhatta leveän. Koko pituus olkoon kaksikymmentäviisi tuhatta ja leveys kaksikymmentä tuhatta. Älkööt he myykö siitä mitään, älköönkä parasta maata vaihdettako tai luovutettako, sillä se on pyhitetty Herralle. Mutta viittätuhatta leveä maa, mikä jää yli kahdenkymmenenviiden tuhannen sivusta, on kaupungin yhteisomaisuutta asumuksia ja avointa tilaa varten; ja kaupunki olkoon sen keskellä. Ja nämä olkoot sen mitat: pohjoispuoli neljätuhatta viisisataa, eteläpuoli neljätuhatta viisisataa, itäpuoli neljätuhatta viisisataa ja länsipuoli neljätuhatta viisisataa. Ja kaupungilla olkoon avoin tila: pohjoiseen päin kaksisataa viisikymmentä, etelään päin kaksisataa viisikymmentä, itään päin kaksisataa viisikymmentä ja länteen päin kaksisataa viisikymmentä. Mutta niin pitkälti kuin jää yli pyhän antimaan viereltä, kymmenentuhatta itään päin ja kymmenentuhatta länteen päin, se olkoon pyhän antimaan vierellä ja sen sato tulkoon leiväksi kaupungin työmiehille; ja sitä viljelkööt kaupungin työmiehet kaikista Israelin sukukunnista.” (Hes. 48:13-19)

Kaupunki on noin 95 kilometrin neliö, jossa on sisäkaupunki 19 kilometrin neliöllä antaen 77 kilometrin ympärysmitan. Tämä vastaa melkein koko etäisyyttä Kuolleelta Mereltä Välimerelle. Monet osat maasta ovat jo muuttumassa puutarhaksi, mutta niitä ei voida verrata sen tulevaisuuteen.

Daavid saattoi nähdä pääkaupunkinsa tulevan loiston ja lauloi tuosta ajasta: ”Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.” (Ps. 48:1-3). Hän jopa kuvailee vihaa, jota kuninkaat tuntisivat kadehtiessaan tätä kaupunkia: ”Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.” (Ps. 48:4-6). Hän puhui myös kaupungin ikuisesta läsnäolosta iankaikkisesti pysyvänä: ”Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.” (Ps. 48:8).

Nykyinen Jerusalem joutuu Antikristuksen hyökkäyksen kohteeksi, sen temppeli saastutetaan hänen väärällä uskonnollaan ja sen palatsi osittain tuhotaan, mutta välittömästi Messiaan voiton jälkeen se aloittaa nousunsa suuruuteen. Edesmennyt Jerusalemin pormestari Teddy Kollek sanoi, että hänellä oli maailman suurin tehtävä valmistaa Jerusalem Messiasta varten. Uskon, että tämä sukupolvi on se sukupolvi, joka saa todistaa viimeisiä tapahtumia, jotka johtavat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan ja Hänen hallintaansa tässä ”Ikuisessa Kaupungissa”. Voi melkein kuulla Jesajan sanat niiden lähestyessä toteutumistaan: ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.” (Jes. 52:1). Hesekiel profetoi Jerusalemista: ”Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: Herra on täällä.” (Hes. 48:35).

Luvattu maa Jerusalemin ympärillä

Jerusalemin suuri kaupunki on oleva koko Aabrahamille luvatun alueen pääkaupunki. Sen rajat eliminoivat useita nykyisiä kansakuntia ja lopulta kokevat rauhan kahden sen rajoille jäävän kansakunnan kanssa. Assyria ja Egypti ovat sen pohjoinen ja eteläinen liittolainen, samalla kun lupauksen perilliset asuttavat muuta maantieteellistä aluetta näiden kahden välissä. Jumala, joka ei voi valehdella, on antanut siitä Sanansa.

Tämä on lupaus annettuna Aabrahamille:

”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.’” (1. Moos. 15:18-21).

Aabraham ei ainoastaan saanut tätä suurta varmuutta perinnöstään, vaan se myös annettiin tälle lupaukselle ainutlaatuisen liiton tekemisen kanssa. Suuri raamatuntutkija G.H. Pember kuvailee tätä liittoa henkeäsalpaavin sanoin:

”Totellen Jumalan käskyä Aabraham sitten toi määrätyt eläimet jatkaen halkaisemalla ne ja asettamalla puolikkaat vastakkain.

Lintuja hän ei halkaissut siten noudattaen myöhempää Mooseksen lain rituaalia, mutta todennäköisesti asetti yhden kummallekin puolelle. Ja niin suoritettuaan valmistelunsa hän odotti liiton Toisen Osapuolen saapumista samalla karkottaen haaskalintuja, joita lenteli raatojen yllä.

Kun Jumala oli kutsunut hänet ulos teltasta, niin tähdet loistivat: siksi täytyi olla hyvin varhainen aamu. Näin ollen patriarkka näyttäisi odottaneen ja valvoneen koko pitkän päivän ja edelleen hänen uskoaan koeteltiin, sillä Jumalaa ei vielä näkynyt vahvistamaan liittoaan. Kuitenkin juuri kun aurinko oli laskemaisillaan, hän vaipui syvään uneen, jossa koki kauhua ja suurta pimeyttä. Sitten Jumalan ääni lävisti synkeyden ja Aabraham kuuli sanoja, jotka eivät mitenkään olleet ristiriidassa hänen kaameiden tuntemustensa kanssa, vaikka päättyivätkin säkeisiin kaukaisesta toivosta.

Aurinko oli laskenut ja Aabraham näyttää heränneen tietoisuuteen ympäristöstään. Oli pimeä ja hän näki raatoja kohti liikkuvan ikään kuin lieriömäisen uunin, josta tuli savua ja leimuava tulen liekki. Se oli merkki Jumalan läsnäolosta vastaten pilven ja tulen patsasta, jolla Hän myöhemmin ilmestyi Israelille. Tässä muodossa Hän kulki puolikkaiden välistä, mutta Aabrahamia ei kutsuttu seuraamaan Häntä. Syy tähän poikkeamiseen tavanomaisesta käytännöstä näyttää olevan siinä, että liittoon, jota Jumala oli vahvistamassa, sisältyi ehdoton lupaus, jonka toteutuminen ei riippunut Aabrahamilta vaadittavista ehdoista.

Kuljettuaan puolikkaiden välistä Herra määritteli mitä selvimmin ja yksinkertaisimmin sanoin sen alueen laajuuden, jonka oli varannut Aabrahamin lapsille: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset’ (1. Moos. 15:18-21).

Sellainen siis on se ikimuistettava lupaus, jossa Israelin maan rajat määriteltiin ja sen koko laajuus tehtiin tiettäväksi. Kuten edellä huomautimme, se annettiin ilman mitään ehtoja: näin ollen ei ole mahdollista, että mitkään olosuhteet voisivat estää sen lopullista toteutumista.” (The Great Prophecies of the Centuries Concerning Israel and the Gentiles, G.H. Pember, M.A., original publisher, Hodder and Stoughton, London, England, 1909, pp. 52-54.)

Rajojen laajuus asetettiin päivänselvin sanoin. Israelin tuli karkottaa kaikki sen asukkaat ja periä tämä koko alue, kun se palasi Egyptin orjuudesta. Sen sijaan se teki kompromisseja naapuriensa kanssa, alkoi palvella heidän jumaliaan, meni seka-avioliittoihin pakanain kanssa ja lopulta päätyi siihen, että Jumala tuhosi ja hylkäsi sen. Ei mikään, mitä on tapahtunut yli 3000 vuoden aikana siitä, kun Aabraham kuuli Jumalalta, ole peruuttanut Jumalan uskollisuutta. Israelia kuritetaan ja ruoskitaan, kunnes sen sydän on nöyrtynyt ja silloin Messias tulee. ”Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden” (Hes. 36:31). Tuo päivä lähestyy nopeasti.

Useat muut kirjoitukset auttavat määrittämään näiden lupausten sisältämän maan laajuuden:

”Maa erämaasta ja tuolta Libanonista aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka – koko heettiläisten maa – ja aina Suureen mereen asti, auringonlaskuun päin, on oleva teidän aluettanne” (Joosua 1:4).

”Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva” (5. Moos. 11:24).

Sakarja 14:20-21

”Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: ’Pyhitetty Herralle’. Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä.

Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä.”

Voimme selvästi määritellä useita alueita: erämaa (Arabia, nykyinen Saudi-Arabia ja useita pieniä arabivaltioita), Libanon (Syyrian valvoma), Eufrat-virtaan saakka (osa Irakia länteen Eufrat-virrasta), heettiläisten maa (kuvailtu alla) Välimeri länsirajana. ”Koko heettiläisten maa” käsittää suuren osan itäistä ja eteläistä Turkkia ja koko Syyria sisältyy tähän lupaukseen. Muita alueita kuvaillaan tekstissä 1. Moos. 15:18-21. ”Egyptin virrasta” uskotaan tarkoittavan aluetta Suezinlahden pohjoispäästä luoteeseen kohti Välimerta. Näyttää, että koko Siinain autiomaa ja koko Jordania kuuluvat Luvattuun Maahan. Kanaanilaisten heimot, jotka elivät Palestiinassa, karkotettiin Joosuan toimesta joko osittain tai kokonaan eikä niitä enää ole luonnollisessa muodossa. Tämä antaa melko selvän kuvan Israelin tulevasta maanomistuksesta: Välimeri länsirajana, Siinain ja Arabian autiomaan eteläreunat eteläisenä rajana ja sitten pohjoiseen pitkin Persianlahtea ja Eufrat-jokea käsittäen ainakin Turkin lounaisen puolikkaan Eufrat-joesta alueille pohjoiseen Syyriasta ja Libanonista päätyen jälleen Suuren Meren rannikolle. Jos Israel ääneen puhuisi tällaisesta aluesuunnitelmasta, se olisi sodan aloitus. Silti Jumalan lupaukset, jotka eivät voi pettää, ovat kiistattomia julistaessaan Aabrahamin siemenen laillisiksi perillisiksi.

Tällä seudulla on joitakin alueita, jotka tuomitaan ja tulevat asumattomiksi ainakin siihen saakka, kunnes Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan ja entiset ovat ikuisesti kukistettuja. Uskon, että Uusi luominen alkaa tuhatvuotisen valtakunnan alussa ja jatkuu, kunnes kaikki asiat ovat uusia ja Isä Jumala itse asuu ihmisten kanssa Uudessa Jerusalemissa. Se kaikki on valmista tuhannen vuoden lopulla, kun morsiuskaupunki laskeutuu Jumalan tyköä asumaan ihmisten keskuudessa. Kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu, niin vanhurskaus ja vauraus täyttävät koko maan alkaen uudesta suuresti laajentuneesta ”Israelin valtiosta”.

Juutalaiset palaavat, kun tuhatvuotinen valtakunta on alkanut

Välittömästi sen jälkeen, kun Jeesus Kristus on palannut lopettamaan Harmageddonin taistelun ja aloittamaan valtakuntansa, juutalaiset tulvivat maahansa kaikkialta maapallolta. Aabrahamin lasten paluu on jo alkanut, mutta se on vain pieni puro verrattuna siihen, mitä on tulossa. Seuraava Jesajan profetia tarkoittaa selvästi ”Kristuksen tuhatvuotisen hallinnan” jälkeistä aikaa. Jäännös palaa kotiin tällä hetkellä, mutta koko lupauksen siemen tulee pian seuraamaan.

”Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.” (Jes. 11:10-16).

Monta kertaa entistä suuremmat Jerusalem ja ”Israelin valtio” voivat helposti ottaa miljoonia juutalaisia kansalaisia. Israelin kansa edustaa sen tasoista asiantuntemusta ja aivokapasiteettia, jota ei tunneta muissa kulttuureissa maan päällä. Tätä älyllistä ja luovaa kykyä suuresti voimistaa hengellinen muutos, kun he nyt palvelevat kirkastettua Messiasta, joka on heidän uusi kuninkaansa Jeesus Kristus. Loisto, josta kuningas Daavid ja Salomo unelmoivat, on oleva todellisuutta, kun varakkaat juutalaiset tuovat kaikki rikkautensa ”Lupauksen Maahan”. Enää heitä ei vaadita jättämään omaisuuttansa lähtömaahan. Se palvelee nyt ”Jumalan Siionin” varallisuuden kasvua.

Tietoa on nyt tulossa esiin, että monissa maissa juutalaisten määrä on miljoonia suurempi kuin aikaisemmin uskottiin. Väittelyä on käyty vuosikymmeniä koskien kymmentä heimoa (Israelia), jotka karkotettiin Assyrian valtakuntaan, ennen kuin Jerusalem (Juuda) hävitettiin ja sen asukkaat karkotettiin Babyloniin. En ole auktoriteetti tässä asiassa, mutta uskon kyllä, että miljoonat vastaavat kutsuun, kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu. Jesaja tekee selvän eron kahden ryhmän välillä profetiallaan. Hän sanoo: ”… ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12). Hän kutsuu Israelia “karkotetuiksi” (KJV: outcasts), joka voisi viitata hylkäämiseen jopa nykyisen “Israelin valtion” taholta. Kaikki tuo tulee muuttumaan, kun Messias asettuu Daavidin valtaistuimelle.

Israel omistaa Babylonin asukkaat orjina

Israelin kansalaiset eivät ole vain rikkaita, vaan he omistavat pakanat perintönä. Se on Jumalan oikeuden ja kohtuuden sääntö, mutta he ovat heidän palvelijoitaan. Jesaja puhui tästä päivästä, jolloin Babylon tuhottaisiin kuin Sodoma ja Gomorra. Hän sanoo näin:

”Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä. Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot: Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan, joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia, vainosi säälimättä. Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.” (Jes. 14:1-7).

Daavid näki tämän saman todellisuuden profeetallisissa lausunnoissaan. Hän liittää tämän historiallisen tulevaisuuden aikaan, jolloin Kuningas asetettaisiin Siionin pyhälle vuorelle:

”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:6-9).

20. vuosisatamme ihmiset eivät voi käsittää tällaista ajattelua. Me unohdamme, että Jumala on oikeudenmukainen ja että me kaikki korjaamme juuri sitä, mitä kylvämme. Eivät vain yksilöt korjaa työnsä hedelmän, vaan myös perheet ja kansakunnat vastaavat menneisyytensä yhteistyöstä. Ahdistuksen Aika puhdistaa maan sen pahuudesta, mutta ne, jotka jäävät eloon tässä holokaustissa, tuomitaan sen perusteella, kuinka yksilöinä ja yhteisöinä kohtelivat juutalaisia. Heidän arpansa tuhatvuotisessa valtakunnassa ratkaisee heidän toimintansa Israelin koko historian synkimpänä aikana. Muista, että nämä ovat luonnollisia ihmisiä, jotka onnistuvat selviytymään ”seitsemän vuoden Ahdistuksesta”. Tuhatvuotisessa valtakunnassa on kolmen luokan ihmisiä: Juutalaiset, kirkastetut pyhät ja luonnolliset ihmiset. Israelilaiset hallitsevat uutta Israelin valtiota, pyhät hallitsevat muuta maailmaa ja luonnolliset ihmiset palvelevat molempia.

”Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:4-6)

Assyria ja Egypti Israelin yhteistyökumppaneita

Luvattu maa ulottuu eteläisestä Egyptistä Assyriaan pohjoisessa ja idässä. Iisakin ja Jaakobin perilliset tulevat omistamaan kaiken näiden kahden kansakunnan välillä. Mooabilaiset, ammonilaiset (nykyisen Jordanian osia) ja edomilaiset jakavat heille annetun maan, mutta Israel hallitsee heitä. Israelin, Egyptin ja Assyrian välille kehittyy kumppanuus, joka antaa niille koko Lähi-idän hallinnan. Rauha tulee vihdoinkin tähän ”maailman levottomuuspesäkkeeseen”. Jesaja antoi täsmällisen profetian tästä päivästä:

”Ennustus Egyptistä. Katso, Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat Egyptin epäjumalat hänen edessään ja sydän raukeaa Egyptin rinnassa.

Minä annan Egyptin tylyn herran käsiin, ja kova kuningas on hallitseva heitä, sanoo Herra, Herra Sebaot.

Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen; se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin käden heilutusta, kun hän heiluttaa kättään sitä vastaan. Ja Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi; niin usein kuin sitä sille mainitaan, pelkää se Herran Sebaotin päätöstä, jonka hän siitä on päättänyt.

Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä Egyptin maata ja sen rajalla Herran patsas. Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa; sillä he huutavat Herraa sortajain tähden ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät. Ja Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla ja he tekevät Herralle lupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö egyptiläisiä, lyö ja parantaa; he palajavat Herran tykö, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko ja Israel, minun perintöosani’.” (Jes. 19:1, 4, 16-17, 19-25).

Tämän suuruusluokan profetiat tekevät minuun aina valtavan vaikutuksen. Ollessani Egyptissä helmikuussa 1990 sydämeni suli masennuksesta, joka riippui kuin pilvi. Saapuessani hotelliini ensimmäisenä iltana Pyhä Henki ihmeellisesti muistutti minua näistä jakeista. Yhtäkkiä toivo Messiaani (Jeesuksen Kristuksen) tulemuksesta oli enemmän kuin pako. Se oli, uudistuminen, uudelleen luominen ja kunnia jokaiselle osalle Jumalan maailmaa, mukaan lukien Egypti.

Nämä jakeet osoittavat, että sen jälkeen, kun Egypti ja Assyria on tuomittu, Jumala uudistaa molemmat ja tekee niistä Israelin Kuninkaan seuraajia ja palvojia. Ne jakavat Israelin kanssa ikuisen valtakunnan siunaukset. Israel on oleva siunaus Egyptin ja Assyrian keskellä. Egyptiä Hän kutsui ”kansakseen”, Assyriaa ”kättensä teoksi” ja Israelia ”perintöosakseen”. Israelin Kuningas, eikä Israel kansana, omistaa Assyrian ja Egyptin. Se on oleva ainutlaatuinen kumppanuus ikuisesti.

Uusi luomakunnan keskus

Jerusalem, Kultainen Kaupunki ja Israelin valtio tulevat oleman Jumalan uuden maailman keskus. Sen kuningas on oleva se voittoisa, joka polki Jumalan vihan viinikuurnan Golgatalla ja ansaitsi oikeuden hallita. Luomakunnan vanha keskus oli Eeden ja Sinearin (Sumerin) maa. Ihmiset menettivät asemansa ja Aabrahamin kautta Jumala kutsui uuden kansan. Jerusalem otti Eedenin eli Babylonin paikan jo ennen kuin Aabraham saapui maahan. Lopultakin vuosisatoja kestäneen ihmisen epäonnistumisen jälkeen lupaus toteutuu. Luvatusta maasta tulee ”Jumalan Uuden Maailman” keskus. Tuhannen vuoden ajan kuningasten Kuningas hallitsee sitä täydellisesti. Toisen Aadamin seuraajat nauttivat siitä, mitä Jumala tarkoitti ensimmäiselle Aadamille.

”Silloin sanotaan: Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” (Hes. 36:35-36)

Se ei lopu tuhatvuotiseen valtakuntaan. Se on vasta alkusoitto ikuisuudelle Jumalan läsnäolossa. ”Maanpäällinen Jerusalem” ja ”Uusi Jerusalem”, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, ovat koko Jumalan maailmankaikkeuden polttopiste. Isä itse on oleva kanssamme ikuisesti. Me nautimme ”Uudesta Taivaasta” ja ”Uudesta maasta”. Jumalan ja Karitsan kunnia valaisee ja täyttää ihmiskunnan synnittömän ja ikuisen olemassaolon.

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä ja he ovat hänen kansansa ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;’

Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.” (Ilm. 21:1, 3, 22-23)

Read Full Post »

Viimeisten päivien luopumus seurakunnissa

LAST DAYS APOSTASY IN THE CHURCHES
By Pastor Mike Taylor, 18.9.2018, suom. SK

Mietittävää jokaiselle papille ja julistajalle:

Saarnaatko Raamatun Sanan sijaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla, jotta et loukkaisi kirkossa kävijöitä? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä? Saarnaatko sinä Jeesusta ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan? Perustatko palvelutyösi yksin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen?

”Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’ ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.” (Luuk. 12:45-47)

Vuosituhannen vaihteen jälkeen maailma on saanut todistaa raamatullisen kristinuskon varsinaista ytimensulamista (meltdown). Vaikka monet sanovat, että kristinuskossa koetaan suurta herätystä ja jopa ”uutta uskonpuhdistusta”, niin se ei voisi olla vähemmän totta, kuten tässä viestissä yritän osoittaa.

Lyhyesti: kristinuskoa ”määritellään uudelleen”. Paljon pastoreita on päättänyt hyljätä Raamatun postmodernismin (eli minkä katsovat olevan edistyksellistä ja kulttuurisesti merkityksellistä) hyväksi. Tapahtunutta ei voi kuvailla mitenkään muuten. Valo on muuttunut pimeydeksi. Se, minkä kerran uskottiin olevan totta, on nyt julistettu valheeksi. Ne, jotka kerran väittivät olevansa Jeesuksen ja Raamatun seuraajia, seuraavat nyt ihmisiä ja heidän filosofioitaan.

Eräs sisar Kristuksessa kirjoitti minulle ja kysyi, milloin Pyhän Hengen myöhäissade tulee. Päävirran suunnissa on monia, jotka saarnaavat kasvua kristikunnassa niin, että maailma tulee yhä paremmaksi, niin että me muutamme maailman Jumalan valtakunnaksi, mutta ilman Kuninkaan läsnäoloa. Valitettavasti minun oli oikaistava häntä ja tehtävä hänelle tiettäväksi, että se herätys, josta hän puhuu, on Valtakunta Nyt -harhaoppia (Kingdom Now) eli dominionismia ja sitä kannattavat preteristit, jotka uskovat, että Raamatun profetia on kokonaan toteutunut. Hänen odottamansa suuri herätys ei tule, ennen kuin Elävän Jumalan Seurakunta on voimalla poistettu tältä planeetalta. Sitten evankelioiminen leviää koko maailmaan 144 000 evankelistan ponnistuksilla Israelin 12 heimosta. Miljoonat tulevat uskoon ja miljoonat kuolevat uskonsa puolesta. Se on ainoa herätys, jonka tämä maailma tulee näkemään ja se alkaa Ahdistuksessa.

Ne, jotka omaksuvat Valtakunta Nyt -teologian, odottavat Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta, mutta samaan aikaan etsivät utopistista maailmankatsomusta, joka julistaa seurakunnan ja ihmisen voimaa ja valtaa eikä Kunnian Herran. Heidän harhaoppinsa mukaan me tuomme Jumalan Valtakunnan omilla ponnistuksillamme. Sitten ja vasta sitten tulee Jeesus perustamaan Valtakuntansa, he sanovat. Onko se totta? Tukeeko Raamattu sellaista käsitystä, vai ovatko nykyajan seurakunnat tulleet täysin hulluiksi?

He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa!

Sen sijaan, että yrittäisivät saavuttaa maailmaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla, pastorit ja Raamatun opettajat hylkäävät Raamatun voidakseen hyväksyä maailman. He etsivät keinoja markkinoida jotakin sellaista, jota kutsuvat kristinuskoksi sisällyttämällä siihen temppuja, joiden oletetaan houkuttelevan massoja. Virsikirjat poistetaan kirkkojen penkeistä. Penkit on korvattu pehmeillä teatterituoleilla, joissa on luottokorttipäätteet. Tuntea olonsa mukavaksi kirkossa on normi. Älä mainitse syntiä, tai että Jeesus vuodatti verensä ristillä, koska se olisi loukkaavaa. Apostoli Paavali varoitti tällaisesta ajasta, jossa nyt elämme ja valitettavasti tämä maailma ei ole tulossa paremmaksi, vaan yhä pahemmaksi.

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1-5)

Voisi kysyä: ”Mitä tapahtui Raamatun Jumalalle, joka Genesiksen mukaan loi kaiken? Milloin luomisesta tuli babylonialainen myytti ja evoluutioteoriasta tiedettä, joka todistaa, että räjähdys ynnä aika ja sattuma on kaava elämän alkamiselle?

Näyttää siltä, että tiede on korvannut Raamatun Jumalan, kun ihmiset katsovat logiikkaan ja päättelyyn, joka jättää Luojamme vieraaksi heidän elämässään; näin on käynyt jopa ”protestanttisissa kirkoissa”, varsinkin Esiintulevissa Kirkoissa (Emerging Church), jotka ovat yrittäneet uudelleen määritellä raamatullisen kristinuskon. He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa ja saarnaavat New Age -teologiaa, joka on kauhistus raamatulliselle kristinuskolle. Tästä harhaopista on monia oireita tämän päivän seurakunnissa.

Onko meidät hindulaistettu, kun nyt luulemme, että jooga on kristillinen harjoitus? Entä, kun lähestymme Jeesusta hokemalla mantroja, ”keskitymme”, tai harjoitamme itämaisia mystisiä kontemplatiivisia rukouksia, jotka lähettävät meidät pois Nirvanaan? Ovatko kristityt kadottaneet järkensä ja ovatko demonit vietelleet heidät?

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan” (1. Tim. 4:1-3).

Voisin viitata hulluuteen, joka täyttää ”karismaattiset” seurakunnat, jotka edistävät tunneperäisiä kokemuksia, joiden alkuperä jää epäilyttäväksi. Ovatko ne Jumalasta vai ihmisen emotionaalinen yritys määritellä uudelleen, mikä on Jumalasta ja mikä ei?

Mitä ajattelet esim. ”Hengestä” juopumisesta tai haukkumisesta kuin koira, johtuen ”siirrettävästä voitelusta”? Mistä sellainen meno löytyy Raamatusta? Valmistetaanko kristittyjä suureen herätykseen, vai vietteleekö heitä toinen henki?

Sitten on virtaus, joka käsittää ”ekumeenisen hulluuden”. Sana protestantti on heitetty historian tuhkaläjään, koska monet sanovat, että sanalla ei ole merkitystä tämän päivän ”moderneissa” seurakunnissa. Seurakuntajohtajat sanovat, ettei ole mitään eroa helluntailaisen Jeesuksen ja eukaristisen Kristuksen välillä, jota palvotaan roomalaiskatolisella öylättilautasella (monstrance). Eli monille tänä päivänä Jeesus on vain Kosminen Kristus, joka näkee, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. Tämä ”Jeesus” on New Agen universaali Jeesus. Ellet usko tähän oman mielikuvituksesi luomaan ”Kosmiseen Kristukseen”, sinut usein tuomitaan harhaoppiseksi tai ainakin vanhanaikaiseksi.

Minua kauhistuttaa, kun näen karismaattisia seurakuntia, joita johtavat sellaiset miehet kuin Kenneth Copeland tai Kenneth Hagin, jotka ajavat paluuta ”äitikirkkoon”. Katsoin videon, jolla nykyinen paavi puhui em. saarnamiesten johtamille seurakunnille. He ehdottavat paluuta kotiin ”yhteen oikeaan kirkkoon”, tietysti roomalaiskatoliseen ja kaikkeen sen pahuuteen ja Raamatun ulkopuolisten menojen historiaan.

Heidän on se silta, joka tarjoaa yhteyden yli kuilun, joka kerran oli olemassa roomalaiskatolisten ja eronneiden veljien välillä. Jotkut peräänkuuluttavat Toista Helluntaita väittäen, että maailma kääntyy Kristuksen puoleen ja perustaa Jumalan Valtakunnan tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Apostoli Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut sitä varoittaessaan Hänen tulemuksensa ja Herran Päivän merkeistä:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2. Tess. 2:3-4).

Tässä kohdassa sana luopumus voi tarkoittaa kahta asiaa, joko lähtöä Raamatun totuudesta, tai seurakunnan poistamista pisteestä A pisteeseen B. Englanninkielen ”falling away” (kreikan apostasia, luopumus) on yleensä translitteroitu sanaksi ”apostasy” (kreikan määräävä artikkeli osoittaa Paavalin jo kertoneen heille siitä) ja sitten sen on oletettu tarkoittavan viimeistä suurta uskonnollista luopumusta lopunajassa. Kuitenkin niin konteksti kuin itse sanan etymologia (sanahistoria) tekevät tämän tulkinnan epätodennäköiseksi. Juuri tässä muodossa sitä ei ole käytetty missään muualla UT:ssa, joten tämän kontekstin täytyy määritellä sen merkitys tässä. Se on johdettu kahdesta kreikan sanasta, apo (pois) ja stasis (seisoa). Siten olisi oikein kääntää se ”seisominen pois” (engl. standing away) eikä ”luopumus” (engl. falling away). Uskon, että sana tarkoittaa molempia. Toinen edeltää toista; luopumus Raamatun totuudesta ja sitten Kristuksen morsiamen tempaaminen pois, ennen kuin Ahdistus alkaa ja Antikristus ilmestyy. Tämä on suora viittaus Jumalan seurakunnan poistamiseen Jeesuksen ilmestymisenä pilvissä kokoamaan morsiamensa, ennen kuin Ahdistus alkaa.

Onko seurakunta paranemassa vai luhistumassa?

Katso ympärillesi lukijani. Onko seurakunta tullut paremmaksi, vai onko todellinen kristikunta langennut apostolien kerran antamasta uskosta? Onko seurakunta kasvanut armossa ja totuudessa, vai onko ”päämäärätietoinen seurakunta” (Purpose Driven Church) korvannut Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa löytyvän armon ja totuuden väärennetyllä ja väärällä opilla?

”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.” (2. Piet. 2:20-21)

Israel, avain lopunajan profetiaan

Sillä, että Israel on tärkein lopunajan merkki, ei enää ole merkittävää paikkaa Raamatussa niiden mielestä, jotka ovat harhassa. Juutalaiset ovat ongelma uudelle esiintulevalle kirkolle. Korvausteologia on syrjäyttänyt Raamatun Israelin ja korvannut Jumalan valitun kansan kirkolla, joka on perustamassa Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle. Toisin sanoen kristinusko on uudistettu ja niitä, jotka eivät sitä hyväksy, pidetään sivistymättöminä tylsimyksinä, jotka seisovat maailmanrauhan tiellä. Pitemmälle vietynä he tahtomattaan tai oveluuttaan valmistavat tietä tulevalle maailmanuskonnolle ja sen väärälle profeetalle, joka on Johannes Kastajan vastakohta ja valmistaa tietä Antikristuksen ilmestymiselle. Olen saarnannut, että maan päällä on vain yksi mies, joka voi johtaa maailman Saatanalta voimansa vetävään väärään uskontoon. En usko, että on tarpeen mainita hänen virkaansa, koska esitetyt tiedot osoittavat tuohon mieheen. Kirkkokuntia, kuten luterilaiset, presbyteerit ja yhdistyneet metodistit, vain joitakin mainitakseni, on liittynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka on aina ollut juutalaisten vihaaja ja vainonnut heitä hellittämättä ja kutsunut ”Kristuksen tappajiksi” – ymmärtämättä, että me KAIKKI olimme tappamassa Kristusta, kun Jeesus kuoli kaikkien syntisten puolesta, joista apostoli Paavali oli suurin:

”…ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” (1. Tim. 1:14:15)

Israeliin loukkaantuneet edistävät antisemitismiään sellaisilla ohjelmilla kuin ”Christ at the Checkpoint”, tai “Boycot, Divest and Sanction”. Tämä BDS:nä tunnettu oikeudenmukaisuuden irvikuva ja raamatullinen harhaoppi on globaali kampanja, jolla yritetään kohdistaa taloudellista ja poliittista painetta Israeliin, että se mukautuisi liikkeen päämääriin, jotka ovat: loppu palestiinalaisten maiden Golanin miehittämiselle ja asuttamiselle, täysi tasa-arvo Israelin arabipalestiinalaisille kansalaisille ja palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden kunnioittaminen.

He hylkäävät Raamatun selvän opetuksen, että Jumala ei ole hyljännyt Israelia, vaan asettanut sen vain sivuun, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle ja sitten koko Israel pelastuu. He yrittävät tökätä kepin Pyhän Jumalan silmään, vaikka Hän on julistanut Israelin ”silmäteräkseen”. Siten se on merkki aikakauden lopusta ja harhaopista, joka kasvaa sen nykyisten kannattajien riveissä ja jota ei kukaan ole niin edistänyt kuin roomalaiskatolinen kirkko lähes 1700 vuoden ajan ja varsinkin valtansa huippuaikoina hallitessaan Euroopan kansoja.

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen” (Sak. 2:8).

Ne, jotka kiroavat Israelia, olivatpa ateisteja, agnostikkoja, humanisteja, tai jopa roomalaiskatolinen kirkko ja sen petetyt tyttäret protestanttisissa kirkoissa, joutuvat tekemisiin tulen ja tuomion kanssa, joka kurittaa heitä oikeuden ja totuuden mukaan saaden tuomion ja monia raipaniskuja elävältä Jumalalta, jolle Israel on rakas.

Se ei tapahdu niinkään isien tähden, vaan Hänen pyhän nimensä tähden, joka ei peräydy lupauksessaan Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Heidän mielestään Raamatun profetia on merkityksetön 

Raamatun profetia ja varoitukset luopumuksesta on kokonaan siirretty museoon. Maailmanuskonto rauhan vuoksi on tekeillä ja paavi ja ympäristö yhdessä tekevät sen. Postmoderni ajattelutapa on kaapannut raamatullisen kristinuskon ja tehnyt Jumalasta heidän oman mielikuvituksensa jumalan. Jumalan Sana on alennettu myytiksi.

Nykyajan seurakunnat keskittyvät kasvuun, rahaan ja valtaan. Ne ovat ottaneet oppia ”äitikirkosta” ja omaksuneet luopumuksen. Oletko huomannut seurakuntakasvun korostamisen, joka on vallannut maailman vahvistaen puheeni? Päämäärätietoiset megaseurakunnat, jotka markkinoivat hauskuutta ja viihdettä, kasvavat eksponentiaalisesti. Ne seurakunnat, jotka painottavat Raamattua ja pelastusta yksin Jeesuksen kautta, ovat kuolemassa ja matkalla ulos. Isot isonevat ja pienet pienenevät. Näyttää, että Raamattuun uskova kristikunta on melkein kuolemassa sukupuuttoon.

Maailmankirkon kasvun nousu

Olen puhunut tästä tulevasta maailmankirkosta, joka alkaa ”ilmastonmuutoksesta” ja kestävää kehitystä (Sustainable Development) ajavasta YK:n peruskirjasta. Päämäärä on tehdä maailmasta tasavertainen resurssien, varallisuuden ja tasa-arvon suhteen kaikkien inhimillisten pyrkimysten aloilla. Todellinen päämäärä on kuitenkin hallita maailmaa Uudessa Maailmanjärjestyksessä, joka orjuuttaa ihmiset eliitille, joka pyrkii vähentämään maailman väkiluvun kestävälle tasolle. Ihmiset eivät ehkä vielä ymmärrä heidän synkkiä päämääriään, eivätkä ehkä koskaan Ahdistuksen tällä puolella, mutta pitääkseen yllä planeetan ja ”äiti maan” palvonnan he ehdottavat väkiluvuksi 500 miljoonaa. Se pyyhkisi pois yli kuusi miljardia ihmistä maailmanlaajuisessa tuhoamispyrkimyksessä. Se on ehkä jo alkanut kolmannessa maailmassa, kuten Afrikka, jossa rokotteet ovat johtaneet niin nuorten kuin vanhojen ja heidän mielestään hyödyttömien sterilisoimiseen ja jopa tappamiseen.

[Edellä kirjoittaja ilmeisesti viittaa Yhdysvalloissa olevaan tuntemattomien tahojen pystyttämään monumenttiin, johon on kirjoitettu kymmenen ”uutta käskyä”. Niistä ensimmäinen on: ”Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.” Monumentti paljastettiin vuonna 1980, ja sen on arveltu olevan maailman valtaeliitin aikaansaannosta. Lue lisää Wikipedian artikkelista Georgia Guidestones. Kirjoittaja on tekstissään hieman epätarkka, sillä maapallon väkiluku on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia. Näin ollen pois pyyhittäisiin seitsemän miljardia ihmistä.]

Lukijani, ota vaari varoituksesta, kun tämä tapahtuu ja jos olet niin onneton, että näet sen tapahtuvan maailmassa, niin olet ehkä menettänyt tärkeimmän tapahtuman, mitä ihminen on koskaan saanut todistaa ja joka häviää vain Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle ja ylösnousemukselle ja se on Ahdistuksen alkaminen ja Seurakunnan muuttaminen silmänräpäyksessä.

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” (1. Kor. 5:51-54)

Tämä on se mitä uskon seurakunnan tulevan kokemaan. Huomasitko toiseksi viimeisen sanan jakeessa 54? Sana on ”voitto”. Sen Jeesus Kristus antaa morsiamelleen. Voiton kuolemasta, helvetistä ja haudasta.

Meidät kuljetetaan Jumalan Karitsan ”hääjuhlaan”. Kyseessä ei ole ”pako”, kuten jotkut tempausopin parjaajat julistavat, vaan lopullinen voitto Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.” (Ilm. 3:10-11)

Varoitus kaikille saarnaajille

Oletko lakannut saarnaamasta Raamatun oppeja suosiaksesi käyttäjäystävällistä versiota, joka ei loukkaa kirkossa kävijöitä? Saarnaatko sinä Jeesusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan ja perustatko palvelutyösi, et mihinkään muuhun, kuin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä?

Raamatullinen kristinusko ei ole hyvän olon uskonto. Se ei kutittele korviasi. Se varoittaa niitä, jotka ovat kadotettuja synneissään.

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). 

Jokainen meistä on muurinvartija. Jos seisot saarnatuolissa, tai saarnaat seurakunnalle missä tahansa käyttämässäsi mediassa, sinulla on velvollisuus varoittaa niitä, jotka ovat helvetin tulen ja kaiken sitä edustavan vaarassa. Jumala ei lähetä ketään helvettiin, koska se on ratkaisu, joka jokaisen meistä täytyy itse tehdä, mutta Jumalan Sanan täytyy alkaa miehistä ja naisista, jotka ovat Jumalan valtuuttamia viemään Totuuden Sana niille, jotka ovat synneissään.

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt.18:6-7) 

”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.” (Hes. 33:2-6)

Näitä jakeita voitaisiin soveltaa niihin, jotka ovat vihollisen voimien vaarassa ja niihin, jotka ovat helvetin ja Jumalasta eroon joutumisen vaarassa toivoen mitä tahansa helpotusta. Saatana on vihollisemme ja vain Jeesus on pelastuksemme synnin rangaistuksesta.

Uskoopa saarnaaja olevansa vartija tai ei, niin Jumala on antanut hänelle tehtävän levittää evankeliumia kadotetuille. Hänen tulee saarnata synnin rangaistuksesta. Hänen tulee hyljätä hyvän olon ”evankeliumi”, menestysevankeliumi eli sosiaalinen puhe humanismista ja olemisesta vain ”hyvä kansalainen”. Se ei pelasta ketään. Se ei varoita niitä, jotka vaeltavat laveaa tietä avarasta portista kadotukseen, vaan ainoastaan rauhoittaa heitä, että kaikki on hyvin. Ei ole, koska heillä ei ole Jeesusta sydämessään. Saarnaajan tehtävä on viedä pelastuksen sanoma seurakunnalleen, yhteisölleen ja muulle maailmalle.

”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’” (Room. 10:14-15)

Jokaisella meistä evankeliumin julistajista on velvollisuus Jumalaa kohtaan puhua totuus Jumalan Sanasta eikä yhtään kaunistella sitä. Jumala sanoo, että ilman Jeesusta Kristusta sinä kuolet synneissäsi!

”…ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr. 12:24-29)

Veljet ja sisaret Kristuksessa! Maailma kuolee ja hukkuu synnissä. Seurakunnan ja sen saarnaajien tehtävä on heittää maailmalle pelastusrengas. Hänen nimensä on Jeesus Kristus.

Jos vältät seurakuntasi loukkaamista saarnoilla, jotka käsittelevät syntiä, kuolemaa, helvettiä ja voittoa Jeesuksen, Messiaan, sovittavan veren kautta, niin se on Jumalan, meidän Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen antaman kutsumuksemme hylkääminen.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:1-5)

Minä pyydän teitä hartaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, saarnatkaa Sanaa älkääkä olko sellaisia, että teidät havaitaan syyllisiksi satujen kertomiseen syyhyäville korville. Jumala tuomitsee.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Olen pastori Mike Taylor ja rukoilen, että joku opettaisi teille Jumalan armoa Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Jos tarvitset neuvoja, rukousta tai vain kuuntelemista, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: realteam1999@sbcglobal.net, tai vieraile blogillani http://pastormiketaylor.blogspot.com. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

TILL WE MEET AT JESUS FEET.

 

Read Full Post »

Googlen suunnitelma ihmisen evoluution ohjaamiseksi

Selfish Ledger Video Reveals Google’s Scheme to Direct Human Evolution
Video nimeltä Selfish Ledger paljastaa Googlen suunnitelman ohjata ihmisen evoluutiota

Google on nyt tehnyt selväksi, mitä se aikoo tehdä sinun tiedoillasi: käyttäytymisen muokkausta, ihmisten sosiaalista manipulointia ja ihmisen evoluution ohjaamista ”Itsekkään Tilikirjan” eli tekoälyn kautta.

Selfish Ledger (Itsekäs Tilikirja / kirjanpito)

Selfish Ledger on nimenä vuotaneella Googlen videolla, joka julkaistiin aiemmin tänä vuonna toukokuussa 2018. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin kannattaa tarkastella lähemmin tätä ilmeisesti vuotanutta videota. Nimi on aika harmiton eikä niinkään sopiva antaen väärän kuvan sotilasrahastopohjaisen Googlen kammottavasta agendasta valvoa ja omistaa sinut ottamalla haltuunsa sinun tietosi. Tämä on digitaalinen yhteisesti omistettu (corporate-owned) tilikirja. Google haluaa täydellisen kirjanpidon sinun elämästäsi – täydellisen tilin käyttäen laajoja tietoja kaikista toimistasi, päätöksistäsi, mieltymyksistäsi, liikkeistäsi ja suhteistasi. Sitten se haluaa käyttää hahmontunnistusta ja muita työkaluja tämän tiedon kanssa ohjaamaan sinun elämääsi. Aluksi tämä Itsekäs Tilikirja on käyttäjävetoinen, mutta pian käy niin, että kirja alkaa vetää käyttäjäänsä eli tekoäly (Artificial Intelligence = AI), joka on ohjelmoitu ”Googlen arvojen” mukaan (mitä ne sitten ovatkaan). Itsekkään Tilikirjan syvempi merkitys on järkyttävä: Google myöntää itsekin pyrkivänsä Itsekkäällä Kirjallaan täydelliseen lajin kattavaan ymmärrykseen ja siten kykenevänsä ohjaamaan ihmisen evoluutiota.

Mikä on Itsekäs Tilikirja?

Kuten videolla kuvaillaan, Itsekäs Tilikirja on täydellinen tallenne eli tili siitä, kuka sinä olet. Sana ”ledger” tarkoittaa kirjanpitoa, numeroita ja (nyt) lohkoketjua (kuten bitcoinissa). Google aikoo myydä idean yleisölle ”itsekkäänä” kirjanpitona kokonaan sinun ehdoillasi. He sanovat videolla, että aluksi tilikirja olisi käyttäjävetoinen (user-driven). Käyttäjä siis valitsee tilikirjan ”tahdon” esim. syöttää päämäärät ja arvot ja sitten sallii tilikirjan auttaa itseään tekemään parempia päätöksiä noiden päämäärien saavuttamiseksi. Videolla todetaan, että aluksi ihmiset käyttäisivät sitä terveyden ja ympäristövaikuttamisen alueilla ja sitten yrittäisivät päästä samaan. Google antaa esimerkkejä tilikirjasta, joka ehdottaa käyttäjälle, mistä hän voi ostaa paikallatuotettuja banaaneja tai kuinka hän voi käyttää kimppakyytiä (parempia valintoja ympäristön kannalta). Tilikirjaa voitaisiin myös käyttää ehdottamaan ihmisille kokonaan uusia räätälöityjä ja ennen tekemättömiä tuotteita, jotka perustuvat heidän tietoihinsa (tarpeisiin ja mieltymyksiin, jotka se tietää läheisesti). Tilikirja nojaisi kaikkeen olemassa olevaan tietoon.

Google = Tee paljon pahaa

Video kuitenkin nopeasti etenee osoittamaan, kuinka Tilikirja sitten voisi etsiä muita lähteitä täyttämään tietoaukon. Se antaa myös ymmärtää, että alkuun pääsemisen jälkeen Google tuo Tilikirjaan päämäärät, ja käyttäjää siten muovaillaan ja ohjataan liimautumaan tavoitteisiin ja arvoihin, joita hän itse ei valinnut. Googlen arvot näyttävät olevan kaikkea muuta kuin hyviä ja puolueettomia. Hiljattain he poistivat alkuperäisen yhtiönsä moton ”älä tee pahaa” (eivät halunneet olla tekopyhiä, luulisin) ja jäivät kiinni, kun lukuisia kertoja räikeästi peukaloivat hakualgoritmeja Hillary Clinton’in hyväksi vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalin aikana (mutta älä sure tuota, koska se kaikkihan oli pahojen venäläisten syytä). Google antaa kylmästi kenkää työntekijöille, jotka vastustavat sen puolueellisuutta ja ideologiaa (esim. James Damore). Google ei ole koskaan ollut ensisijaisesti ”hakukone”, vaan ennemminkin tiedon suodattaja, sensuroija ja tarkastaja. Googlen omistama YouTube on ollut vaihtoehtoisten kanavien aktiivinen puhdistaja nyt jo vuosia. Googlen filosofia on selkeä; sen motto voisi yhtä hyvin olla: ”Me päätämme, mihin tietoon sinut päästetään.” He ovat jopa auttamassa Kiinaa projektissa peitenimeltä Sudenkorento rakentamalla massiivista sensuroivaa hakukonetta, joka ”mustalistaa verkkosivustoja ja hakusanoja koskien ihmisoikeuksia, demokratiaa, uskontoa ja rauhanomaista mielenosoittamista”.

[Lue myös Seurakuntalainen.fi:n juttu Googlesta ja James Damoresta]

Sallitko sinä Itsekkään Tilikirjan tekoälyn olla sinun omatuntosi ja autopilottisi?

Video Selfish Ledger on aika selvä sen suhteen, mitä se ajaa. Se on sama agenda, jota monet vapausliikkeessä ovat olleet paljastamassa jo jonkin aikaa: transhumanismi.

Episodi 1 on otsikoitu ”Il Grillo Parlante” (Puhuva Heinäsirkka italiaksi), mikä on viittaus Disney’n Jiminy-sirkkaan, joka oli Pinocchio’n omatunto. Idea on, että Google haluaa sinun antavan Tilikirjan ja tekoälyn olla omatuntosi. Idea on saada sinut luovuttamaan hallinta ja itsenäisyys ja luottamaan ”koneeseen”. Episodi 2 koskee itsekirjoittavaa kynää, viittaus Cornelius Fudge’iin, Harry Potter -sarjan hahmoon. Tämä on jatkoa samalle teemalle antaa tekoälyn pyörittää elämääsi lupauksella suuresta mukavuudesta, helppoudesta ja sopivuudesta sallimalla koneen johtaa asioita automaattiohjauksella. Kuten Truthstream Media‘n Melissa Dykes osoittaa analyysissään, niin käyttäjä päätyy siihen, että hänellä pelataan ja häntä muutetaan jatkuvassa palautteessa tekoälyltä, joka päättää arvot. Henkilö ei enää tee päätöksiä käyttäen konetta työkaluna, vaan kone tekee päätöksiä ja kuljettaa henkilöä mukanaan.

Käyttäytymisen muokkaaminen (Behavorial Modification)

Kolmas ja viimeinen osa, episodi 3, sisältää latinankielisen lauseen ”unus pro omnibus”, joka voidaan kääntää ”yksi kaikille”. Kahdeksan minuutin video on täynnä muurahaisia ja mehiläisiä, joten piilovaikutelma on, että meitä ollaan viemässä tekoälyn valvomaan mehiläispesämentaliteetin yhteiskuntaan, vasemmistolaiseen ”yhteen” maailmaan ”kaikille”, jossa yksilöllisyys on hävitetty. Peittelemätön sanoma on, että tieto elää meitä kauemmin. Meidän DNA:mme on kartoitettu. Sen tiettyihin osiin voidaan nyt kohdistaa muokkausta tietyn tuloksen saavuttamiseksi – menetelmä, joka tunnetaan nimellä käyttäytymissekvensointi (behavioral sequencing). Google haluaa ajatella käyttäjätietoa moneen sukupolveen liittyvänä, haluaa uusien sukupolvien käyttävän aikaisempien sukupolvien tietovirtaa/-jälkeä. Google pystyy tekemään hyvin tarkkoja ennusteita aikaisempien sukupolvien valintojen perusteella.

Google haluaa tulla ”Jumalaksi” hahmontunnistuksessa kasvamalla siihen pisteeseen, että voi olla edelläkävijä, omien sanojensa mukaan, ”lajinlaajuisessa” (species-wide) ennustamisessa.

Google-tyyppinen sosiaalinen manipulointi selittää Itsekkään Tilikirjan

Niin kovasti kuin Google yrittääkin kuvailla Tilikirjaa suurenmoisena työkaluna uudistamisen ja ymmärtämisen hyväksi, niin totuus on, että sitä tullaan käyttämään sosiaaliseen manipulointiin (social engineering) ennennäkemättömässä mittakaavassa. Jos yhdellä organisaatiolla on pääsy kaikkeen sinua koskevaan – tykkäyksistäsi/ei-tykkäyksistäsi ostoshistoriaasi, surffailutapoihisi verkossa, terveystietoihisi, henkilökohtaisiin keskusteluihisi ja jopa sinun DNA:hasi – niin he kirjaimellisesti tuntevat sinut paremmin kuin sinä itse. Manipuloiminen käy helpoksi. Sinun ohjaamisesi tavoilla, joita et voi havaita, käy myös helpoksi.

[Tietotekniikassa termi Social Engineering tarkoittaa psykologista vaikuttamista käyttäjiin, heidän sosiaalista manipulointia.]

On tärkeää muistaa, että Google on voittoa tavoitteleva yhtiö, jolla on syvät yhteydet Yhdysvaltain hallintoon ja Yhdysvaltain sotilaalliseen tiedustelukompleksiin (FBI, CIA, NSA ym.).

Internet itse kasvoi vanhasta sotilaallisesta viestintäjärjestelmästä eikä Google olisi voinut tulla tämän päivän behemotiksi ilman siemenrahaa CIA:lta ja muilta sellaisilta akronyymisoppaa edustavilta laitoksilta. Google tekee algoritmeja, tuotteita jne. saavuttamaan tietyn tarkoituksen. Se kyllä tienaa miljardeja dollareita ottamalla sinun tietosi ja myymällä ne mainostajille, mutta se on vähän verrattuna siihen, mihin tämä on johtamassa. Se kyllä jo valvoo ja vakoilee sinua, mutta nyt tämä video on vahva todiste, että Uusi Maailmanjärjestys käyttää Googlea tuomaan transhumanismin aikakauden.

Tietoa tullaan suuressa määrin käyttämään käyttäytymisen muokkaukseen. Tilikirjasta / tekoälystä suunnitellaan lopullista työkalua sosiaaliselle manipuloinnille rohkaisemalla sinua luovuttamaan ajattelusi, päättämiskykysi ja jopa omatuntosi (asia, joka tekee sinusta ihmisen ja erilaisen kuin kone). Kuinka kone milloinkaan voisi korvata ihmisen omantunnon? Annatko sinä narrata itseäsi, niin että uskot Itsekkään Tilikirjan lupaukseen?

Loppumietteitä

Me elämme maailmassa, jossa jätämme jatkuvasti samanlaisen tietojäljen, vaikka emme käyttäisi niin monia sähköisiä laitteita. Google imee niin paljon tuosta tiedosta. Nyt tämä yleisölle vuotanut ”sisäinen” Googlen video paljastaa Googlen agendan. Tietoa käytetään käyttäytymisen muokkaamiseen; ”Itsekästä Tilikirjaa” ajaa aluksi käyttäjä, mutta pian se pyörii automaattiohjauksessa tekoälyn ja Googlen arvojen mukaan – ei sinun. Se merkitsee ennennäkemätöntä Uuden Maailmanjärjestyksen sosiaalista manipulointia, ja jos Google saa tahtonsa läpi, niin se merkitsee ohjattua ihmisen evoluutiota lajinlaajuisesti. Tämä aihe on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, kun etenemme tekoälyvetoiseen tulevaisuuteen.

Muista, että kaikkia tietojasi voidaan käyttää ja myös käytetään sinua vastaan. Yksi ratkaisu tähän on huolehtia tietoväylästäsi huolellisemmin. Pidä elämäsi enemmän verkon ulkopuolella (offline). Kun annat tietojasi, käytä salattuja sähköpostipalveluja (ProtonMail, HushMail, StartMail), tai salattuja tekstiviesti-/SMS-palveluja (Signal, WhatsApp, Viber) mahdollisimman paljon. Joillakin niistä on jopa salattu äänipuhelu. Vältä tyhjänpäiväisiä vuorovaikutuksia somessa, jotka palvelevat vain loistavan kuvan antamista sinusta maailmalle. Yhä useampien yhtiöiden tarjotessa alusta loppuun salausta, niin miksi ei tehdä muutosta ja tukea tätä tarjoavia yhtiöitä? Ellet yritä ottaa takaisin tietojesi hallintaa ja käsitellä sitä kuin arvotavaraa, sitä käytetään sinua vastaan.

[Huomaa, että WhatsAppin omistaa Facebook, jolla ei ole sen puhtaammat jauhot pussissaan kuin Googlella!]

Lähteet:

• https://www.youtube.com/watch?v=fvUN6Cbogfo
• https://www.youtube.com/watch?v=4U-1vHi1C24
• https://www.youtube.com/watch?v=1ekkwAyNf1w
• https://thefreethoughtproject.com/google-chinese-censorship-tyranny/

Read Full Post »

Puhukaamme totuutta sydämissämme

Speaking the truth in our heart
15.8.2018 by Simon Desjardins, suom. SK

Psalmi 15:1: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?”

Tässä psalmista kohtaa tärkeän kysymyksen, itse Jumalalle osoitetun. Se, mitä seuraa on vastaus ylläolevaan. Se on lyhyt, käytännöllinen ja hyvin läpitunkeva. Tarkoitukseni ei ole käsitellä vastausta kokonaisuudessaan. Keskityn vain yhteen sen puolista, joka on: ”Se, joka puhuu sydämessänsä totuutta.”

Totuuden puhuminen sydämessämme

Mitä sitten tarkoittaa ”totuuden puhuminen sydämessämme”? Raamattu sanoo, että ihminen, joka luulee tekevänsä niin, puhuu itsekseen sydämessään.

“Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.” (5. Moos. 9:4).

Joten tässä se on: ”… älä ajattele sydämessäsi näin.” Sama nähdään muutamaa lukua myöhemmin: ”Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus …” (5. Moos. 15:9). Lisäksi meillä on sanat Paavalilta, joka julistaa:

“Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas.” (Room. 10:6)

Nämä kirjoitukset paljastavat selvästi, että totuuden puhuminen sydämessään tarkoittaa, että ajattelee totuudenmukaisesti.

Haaste

Vaikeus, jonka kohtaamme, on siinä, että: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen” (Jer. 17:9). Näin ollen se voi helposti johtaa meitä manipuloimaan tosiasioita omaksi eduksemme käsitellessämme niitä sydämessämme.

Ylpeys on toinen harhaanjohtaja: ”Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla ja sanot sydämessäsi: ’Kuka voi syöstä minut maahan?’” (Obadja 1:3)

Kuinka helppoa meille onkaan ajatella olevamme oikeassa, kun jokin väittely tulee esiin. Se on veli Akseli, joka on epäreilu, sisar Katja, joka on ärsyttävä, lihava Harriet, joka valehtelee ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Me itse tietysti jotenkin tulemme esiin päällimmäisenä pikku enkelinä näyttämään vanhurskauttamme, vaikka olisimme polttaneet päreemme, tai puhuneet rumia sanoja kauhealla asenteella. Itseasiassa voimme viettää tuntikausia hautoen jotakin epäoikeudenmukaista tuomiota päässämme tiedostamatta, että itse ajattelemme väärin sydämessämme. Siten luomme tarinoita, jotka todellisuudessa eivät pidä paikkaansa; hyväksymme johtopäätöksiä, jotka riitelevät tosiasioiden kanssa; turhaudumme pohdinnoista, jotka perustuvat yksinomaan mielikuvituksemme tuotantoon ja kaikki tämä tiedostamatta, että olemme väärällä tiellä.

Lisäksi henkilö, joka julkisesti laukoo valheita, voi jäädä kiinni ja paljastua. Siksi hän voi jättää sen tekemättä pelätessään, mitä voi tapahtua. Mutta se, joka puhuu valheita sydämessään, näyttää olevan turvallisella maalla ja riittävän suojattu purkamaan totuuden kieltäviä ajatuksiaan.

Ihana laulu

Henki, joka tuntee jokaisen ihmisen sydämen, innoitti Paavalin kirjoittamaan:

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3).

Tässä apostoli osoittaa, että ihmisellä on taipumus etsiä, mitä haluaa kuulla. Itseasiassa se, mitä hän kirjoittaa, koskee nimikristittyjä, jotka pettävät itseään kääntämällä korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin ja tämä johtuu siitä, että heillä on ”syyhyävät korvat”.

Kaikista siihen kykenevistä ihmisistä me itse olemme pätevimmät kertomaan itsellemme, mitä haluamme kuulla, sillä me tiedämme omat halumme paremmin kuin kukaan toinen ja jos korvamme syyhyävät, niin meillä ei ole paljon toivoa paeta. Pidämme itsellemme – välillä loistavasti – miellyttävän puheen. Sillä ei ole paljon väliä perustuuko se totuuteen vai ei. Nautimme sen antamasta lohdutuksesta ja se onkin tärkeintä. Ja niin me menemme puhuen itsellemme – välillä totuudenmukaisesti, toisinaan valheellisesti – eikä meillä ole paljon kykyä erottaa niitä toisistaan.

Nyt ehkä ajattelet, että eihän kristitty voi toimia näin. Raamattu sanoo kuitenkin kivenkovaa, että me voimme ja usein toimimmekin.

Tie ulos

Ei ole tarpeen sanoa, että toivomme on luonnostaan Jumalassa. Vain hän voi ympärileikata sydämemme niin, että halajamme totuutta sisimmässämme (Ps. 51:6). ”Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi” julistaa profeetta jakeessa 5. Moos. 30:6. On kuitenkin kysyttävä: Haluammeko me ympärileikatun sydämen? Haluammeko julkisesti olla luokiteltuja Jumalan kansaan kuuluviksi? Haluammeko poiketa maailmasta heidän perusarvojärjestelmässään? Olemmeko valmiita tulemaan hyljätyiksi, arvostelluiksi ja tuomituiksi? Kun Jeremia kirjoitti: ”Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka”, niin hän pyysi Juudan miehiä ja Jerusalemin asukkaita asettumaan Jumalan puolelle kaikilla elämän alueilla.

Paavali sanoo sen eri tavalla, mutta lopputulos on sama: ”Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa” (1. Kor. 5:8).

Niin veljet! Totuutta Jumala tahtoo salatuimpaan saakka, ja sisimmässämme Hän ilmoittaa meille viisauden (Ps. 51:8).

Read Full Post »

Israelin 70. vuosipäivä

Israel’s 70th Anniversary
Dr. David R. Reagan heinä-elokuu 2018, suom. SK

David Ben-Gurion lukee Israelin itsenäisyysjulistusta 14.5.1948 Tel Avivissa

Israel julistautui itsenäiseksi toukokuun 14. päivänä 1948, mutta sitä juhlittiin tänä vuonna (2018) Israelissa huhtikuun 19. päivänä. Se johtuu siitä, päivä heprealaisessa kuukalenterissa on 5. päivä Iyar-kuuta.

Ensimmäisenä uuden valtion tunnusti Yhdysvallat. Presidentti Harry S. Truman antoi tunnustuslausunnon vain 11 minuuttia siitä, kun julistus tuli voimaan. Amerikan tunnustaminen osoittautui yhdeksi avaintekijäksi Israelin selviämiselle.

Mikä sai presidentti Truman’in toimimaan niin nopeasti ja päättäväisesti? Vasta viime vuosina koko tarina on tullut esiin.

Asiaa koskevia Raamatun profetioita

Ensin kuitenkin vähän taustaa. Heprealaisille profeetoille annettiin monia profetioita koskien juutalaisia. Profetoitiin, että heidän tottelemattomuutensa johtaisi heidän maailmanlaajuiseen hajotukseensa kotimaastaan Israelista ja että heitä vainottaisiin, minne ikinä he menisivät (5. Moos. 28:58-67). Herra kuitenkin lupasi, että jäännös säilyisi (Jer. 30:11) ja että eräänä päivänä heidät koottaisiin jälleen epäuskossa kotimaahansa (Jes. 11:10-12), jossa heidän valtionsa perustettaisiin uudelleen (Jes. 66:7-8).

Profetiat hajotuksesta olivat toteutuneet täydellisesti 1900-luvun alkuun mennessä. Kun tuo vuosisata koitti, juutalaiset olivat hajotettuina maailmanlaajuisesti. Ja aivan kuten oli profetoitu, kaikkialla, missä juutalaiset olivat vaellelleet menneet 2000 vuotta, heitä oli vainottu. On kuitenkin ihmeellistä, että he olivat säilyttäneet identiteettinsä toisin kuin mikään toinen hajotettu kansa.

Jumala alkaa toimia

Theodore Herzl

1800-luvun lopulla Jumala nosti visionäärin nimeltä Theodore Herzl. Hän oli Unkarin juutalainen, joka eli Wienissä. Vuonna 1896 hän julkaisi kirjasen, jossa kutsui juutalaisia palaamaan kotimaahansa. Kirjanen herätti juutalaisten mielikuvituksen maailmanlaajuisesti ja johti ensimmäiseen sionistiseen kongressiin, joka pidettiin Baselissa Sveitsissä vuonna 1897. Kun tämä historiallinen kokous oli hajaantunut, Herzl kirjoitti päiväkirjaansa nämä profeetalliset sanat:¹

Baselissa minä perustin juutalaisvaltion. Jos sanoisin sen tänä päivänä ääneen, minulle naurettaisiin yleisesti. Viidessä vuodessa kenties, ja varmasti viidessäkymmenessä, kaikki näkevät sen.

Seuraava virstanpylväs oli vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Tuon sodan aikana turkkilaiset asettuivat saksalaisten puolelle. Heidän ottomaaninen valtakuntansa käsitti suurimman osan Lähi-idän maista, mukaan lukien Palestiina, jota he olivat hallinneet 400 vuotta. Kun saksalaiset hävisivät sodan, turkkilaiset hävisivät heidän kanssaan ja heidän valtakuntansa jaettiin liittoutuneiden voittajien kesken. Britannia sai Palestiinan samalla kun Ranskalle annettiin Syyria, Libanon ja osa Irakia.

Marraskuussa 1917 britit antoivat Balfourin julistuksen, jossa he ilmoittivat aikovansa luoda kotimaan juutalaisille Palestiinan alueella. Tuohon aikaan Palestiina käsitti tämän päivä Israelin ja Jordanian alueen kokonaan – pinta-alaltaan 117 000 km² (ks. kartta)

Mutta muste oli tuskin kuivunut Balfourin julistuksessa, kun britit jo vuonna 1922 päättivät antaa kaksi kolmannesta Palestiinasta arabeille varmistaakseen pääsynsä arabien öljyyn. Se johti siihen, että luotiin palestiinalainen valtio nimeltä Transjordania (ks. kartta).

Vasemmalla Palestiina vuonna 1917, oikealla Palestiina vuonna 1922

Tämä brittien toiminta arabien rauhoittamiseksi jätti pienen maa-alueen luvatulle juutalaisvaltiolle – kooltaan vain 26 000 km², pienempi kuin Michigan-järvi tai New Jersey’n maakunta.

Kansainliiton mandaatti

Välittömästi sen jälkeen Kansainliitto antoi sen, mitä oli jäljellä Palestiinasta, Britannialle mandaatiksi ja britit alkoivat hallita maata lopullisena päämääränä ohjata se itsehallintoon.

Pian kuitenkin britit havaitsivat olevansa keskellä veristä juutalaisten ja arabien välistä taistelua maasta. Kun taistelu voimistui ja yhä enemmän brittisotilaita kuoli, britit alkoivat painostaa hallitusta etsimään keinoa verilöylystä vapautumiseksi. Paine kasvoi loppuvuodesta 1946, kun Winston Churchill, Labor-puolueen hallitusta vastustavan opposition johtaja, alkoi julkisesti vaatia mandaatin lopettamista. Hän julisti: ”Ellemme voi täyttää lupauksiamme sionisteille, meidän pitäisi viipymättä asettaa Palestiinan mandaattimme YK:n jalkojen juureen ja antaa heille asianmukainen perustelu lähestyvästä lähdöstämme maasta.”²

Clement Attlee

Clement Attlee (Englannin pääministeri 1945–1951) antoi vastahakoisesti periksi kasvavalle paineelle. Helmikuun 18. päivänä 1947 Attlee’n tiedottaja ilmoitti: ”Hänen majesteettinsa hallituksella ei itsessään ole valtaa mandaatin perusteella antaa maata arabeille eikä juutalaisille, eikä edes jakaa sitä heidän kesken. … Olemme siksi tulleet siihen tulokseen, että ainoa mahdollisuus meille on alistaa ongelma YK:n päätettäväksi.”³

Tämä brittihallituksen toimi oli mitä todennäköisimmin temppu yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi, sillä kukaan hallituksessa ei uskonut, että YK:sta löytyisi riittävästi ääniä mandaatin lopettamiseksi. Venäläiset ja heidän liittolaisensa olivat tukevasti arabien puolella ja heidän blokkinsa yhdessä arabivaltioiden kanssa edustivat riittävää äänten määrää estämään brittien vetäytyminen, mikä voisi johtaa maan jakamiseen, jonka arabit halusivat kokonaan itselleen.

Brittien ilmoitus johti YK:n yleiskokouksen erityisistunnon koolle kutsumiseen käsittelemään jotakin sellaista, jolle oli annettu nimi ”Palestiinan kysymys”. Istunto pidettiin Flushing Meadows’issa, New York’issa huhtikuun 28. päivästä toukokuun 15. päivään vuonna 1947.

Tästä erityisistunnosta oli kaksi merkittävää seurausta. Ensiksikin yleiskokous päätti perustaa 11-jäsenisen tutkintakomitean nimeltä Yhdistyneiden Kansakuntien Palestiinan erityisvaliokunta (United Nations Special Committee on Palestine = UNSCOP). Sen tarkoitus oli tutkia Palestiinan ongelmaa ja ehdottaa ratkaisua.⁴

Andrei Gromyko

Toinen seuraus oli diplomaattinen pommi yllätysilmoituksen muodossa Neuvostoliiton lähettiläs Andrei Gromyko’lta. Hän hyökkäsi sellaista vastaan, jota kutsui ”Palestiinan mandaattisysteemin konkurssiksi” ja sitten jatkoi suositellen ”juutalaisten pyrkimyksiä perustaa oma valtionsa.”⁵

Miksi venäläiset tekivät tämän täyskäännökseen, on edelleen mysteeri tänä päivänä. Todennäköisimmin heitä motivoi halu pakottaa britit vetäytymään Lähi-idästä, uskoen, että paljon lukuisammat arabit voisivat täyttää seurauksena olevan poliittisen tyhjiön ja lopputulos olisi heikko neuvostoliittolaisista riippuvainen arabivaltio. Mikä syy sitten olikaan, niin venäläisten siirto oli hankala yllätys briteille. Yhtäkkiä he kohtasivat todellisuuden, että prosessi oli mennyt liian pitkälle heidän jarruttaa sitä.

YK:n ratkaisu

Elokuun lopulla UNSCOP:in raportti julkaistiin. Komitea päätti yksimielisesti suositella mandaatin lopettamista mahdollisimman pian. Enemmistö (7–3, yhden pidättyessä) suositteli Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioiksi. Vähemmistö vaati arabien ja juutalaisten piirikuntien federaatiota.⁶ Juutalaiset hyväksyivät raportin vastahakoisesti. Arabit hylkäsivät sen kiihkeästi ja uhkasivat sodalla, jos YK hyväksyisi jakosuunnitelman.

UNSCOP:in ehdotuksen mukaan arabivaltio käsittäisi kolme aluetta: Gazan kaista, Juudean keskusylänkö ja Samaria sekä Länsi-Galilea. Nämä alueet olivat kietoutuneet kuin käärme Israelille annettuihin alueisiin: Itä-Galilea, rannikkotasanko ja Negevin autiomaa. Arabivaltio käsittäisi 12 000 km² ja 10 000 juutalaista. Juutalaisvaltio käsittäisi 14 000 km₂, 538 000 juutalaista ja 397 000 arabia. Jerusalem ja Betlehem tuli kansainvälistää. Näissä kaupungeissa oli yhteensä 100 000 juutalaista ja saman verran arabeja.⁷

Marraskuun 29. päivänä 1947 YK päätti hyväksyä UNSCOP:in suosituksen jakaa Palestiina ja luoda sekä juutalainen että arabivaltio. Päätöksen puolesta äänesti kaikkiaan 33 valtiota mukaan lukien Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. 13 valtiota äänesti vastaan mukaan lukien kaikki 11 muslimivaltiota. 10 valtiota pidättyi mukaan lukien Englanti. Päätös vaati kaksi kolmasosaa äänestäneiden äänistä, joten ääniä oli enemmän kuin tarvittiin. Ratkaisevaksi ryhmäksi osoittautui latinalaisen Amerikan valtiot. Ne kaikki Kuubaa lukuun ottamatta äänestivät päätöksen puolesta.⁸

Juutalaiset kaikkialla maailmassa riemuitsivat, mutta juutalaiset johtajat tiesivät, että taistelu ei ollut ohi. Arabien kalistellessa sapeleitaan juutalaiset käynnistivät massiivisen suhdetoimintakampanjan, joka oli tähdätty pitämään Yhdysvallat sitoutuneena jakosuunnitelmaan.

Sanomalehden ”The Palestine Post” otsikoita 14.5.1948

Reaktio YK:n äänestykseen

Joulukuussa 1947 Valkoinen Talo sai yli 100 000 kirjettä ja sähkösanomaa koskien Palestiinaa.⁹

Keskellä pahenevaa ja ristiriitaista painostusta presidentti Truman kirjoitti yhdelle avustajistaan: ”Toivon todella, että Jumala Kaikkivaltias antaisi Israelin lapsille Jesajan, kristityille pyhän Paavalin ja Ismaelin pojille vilkaisun kultaiseen sääntöön.”¹⁰

Joulukuun 3. päivänä britit ilmoittivat lopettavansa Kansainliiton mandaatin Palestiinaan toukokuun 15. päivänä 1948. Tuona samana päivänä arabit ilmoittivat, että ”puolustaisivat oikeuksiaan”.¹¹

Brittien ilmoitus ja arabien vihamielinen reaktio siihen sai Yhdysvallat uudelleenarvioimaan kantaansa jakosuunnitelmaan. Vauhti, jolla prosessi eteni, näytti pelästyttävän ulko- ja puolustusministeriöt.

James Forrestal, puolustusministeri, yhdessä armeijan päälliköiden (Joint Chiefs of Staff) kanssa muistutti presidenttiä Saudi-Arabialaisen öljyn kriittisestä tarpeesta. Presidentti vastasi sanoen ”käsittelevänsä tilannetta oikeudenmukaisuuden eikä öljyn valossa”.¹² Forrestal sanoi presidentille myös, että hänen mielestään ”arabit työntäisivät juutalaiset mereen”.¹³

Painostus ulkoministeriöstä oli vieläkin voimakkaampi, koska sen uraansa ajattelevat byrokraatit olivat kaikki arabien puolella. He alkoivat kehittää vaihtoehtoa jakosuunnitelmalle. Heidän ideansa oli korvata Kansainliiton mandaatti YK:n huoltohallinnolla (trusteeship).¹⁴ Kun uusivuosi 1948 saapui, niin Valkoisen Talon ja ulkoministeriön ”raitahousupoikien”, kuten presidentti Truman heitä kutsui, välille nousi äärimmäinen jännite.¹⁵

Presidentin halveksunta ulkoministeriötä kohtaan ei koskenut hänen ulkomisteriään, kenraali George C. Marshall’ia, vaikka Marshall oli juutalaisvaltion perustamisen vahvin vastustaja. Truman ihaili suuresti Marshall’ia ja Marshall’illa oli korkeimman asteen julkinen kunnioitus Truman’in hallinnossa. Ulkoministerin ”Marshall-suunnitelma” Euroopan jälleenrakentamiseksi oli vanginnut yleisön mielikuvituksen ja sitä oli tervehditty hengenpelastajana kaikkialla Euroopassa. Marshall’in erinomainen johtajuus johti siihen, että hänet valittiin Time-lehden ”vuoden Mieheksi” vuodelle 1947. Palestiinaan Marshall suositteli ”yhtenäistä valtiota YK:n huoltohallinnon alaisuudessa”.¹⁶

Truman’in hallinnossa oli vain kaksi miestä, jotka vahvasti kannattivat jakosuunnitelmaa ja molemmat olivat presidentin neuvonantajia – David Niles ja Clark Clifford. Clifford oli Truman’in Valkoisen Talon neuvonantaja ja uskottu ystävä. Niles, joka oli juutalainen, oli toinen vain kahdesta Roosevelt’in avustajasta, jotka Truman säilytti tullessaan presidentiksi. Hän oli presidentin neuvonantaja koskien vähemmistökysymyksiä ja virkanimityksiä.

Juutalaisena Niles tunsi luonnollista sympatiaa Holokaustista selvinneiden juutalaisten kauhean ahdingon vuoksi. Clifford taas perusti tukensa Israelille siihen, mitä luki muinaisesta historiasta ja Raamatusta. Hän uskoi lujasti, että juutalaisilla oli oikeus kotimaahansa.¹⁷ Niles piti tärkeät sionistijohtajat tietoisina siitä, mitä tapahtui Washingtonissa ja Valkoisessa Talossa. Clifford palveli rohkaisten presidenttiä pitämään kiinni sitoutumisestaan juutalaisvaltioon.

Kun sionistijohtajat saivat tietää voimakkaasta vastustuksesta Truman’in hallinnon sisällä juutalaisvaltion perustamiselle, he päättivät lähettää johtavan valtiomiehensä ja tiedottajansa Washingtoniin neuvottelemaan presidentti Truman’in kanssa, Hän oli Chaim Weizmann (1874–1952).¹⁸

Kaksi ratkaisevaa juutalaista ääntä

Dr. Chaim Weizmann

Dr. Weizmann oli Venäjän juutalainen, joka oli muuttanut Englantiin, jossa hänestä oli tullut kemian professori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän suuresti auttoi brittejä, kun kehitti synteettisen asetonin muodon, joka oli välttämätön savuttoman ruudin (cordite) valmistuksessa. Jotkut historioitsijat ovat ehdottaneet, että tämä panostus brittien sotaponnistuksiin oli se, mikä aiheutti Balfour’in julistuksen. Weizmann palveli kahdesti maailman sionistijärjestön presidenttinä (1920–1931 ja 1935–1946).

Valtavasta arvovallastaan huolimatta, kun Weizmann saapui Washingtoniin maaliskuussa 1948, niin presidentti Truman kieltäytyi tapaamasta häntä. Se johtui siitä, että presidentti oli ärtynyt kaikesta juutalaisten painostuksesta, joka kohdistui Valkoiseen Taloon, erityisesti joidenkin amerikkalaisten rabbien taholta, jotka olivat olleet hyvin tahdittomia. Sitä paitsi presidentti oli jo tavannut Weizmann’in edellisessä marraskuussa ja tuon tapaamisen aikana presidentti oli vakuuttanut hänelle tukeaan juutalaisvaltiolle.¹⁹

Tällä kriittisellä hetkellä presidentti Truman’in sydänystävä ja entinen liikekumppani Eddie Jacobson päätti puuttua asiaan. Nämä kaksi olivat olleet kumppaneita vaatetusbisneksessä Kansas City’ssä vuodesta 1919 vuoteen 1922. Muistelmissaan Truman kirjoitti, että hänellä ei koskaan ole ollut ”todellisempaa ystävää”.²⁰

Eddie Jacobson ja Harry Truman

Jacobson oli juutalainen. Hän ei ollut sionisti, mutta hänellä oli suuri myötätunto juutalaisten kärsimyksille. Saadessaan tietää, että Truman kieltäytyi tapaamasta Weizmann’ia, hän matkusti Washingtoniin kehottaakseen vanhaa liikekumppaniaan muuttamaan mielensä. Truman oli vaikutettu: ”Kaikkina Washingtonin vuosinani hän ei koskaan ollut pyytänyt minulta mitään itselleen.”²¹

Vastauksena Jacobson’in palavaan henkilökohtaiseen vetoomukseen presidentti Truman suostui tapaamaan Dr. Weizmann’in epävirallisesti maaliskuun 18. päivänä. He puhuivat melkein tunnin ja jälleen kerran presidentti vakuutti Weizmann’ille tukeaan juutalaisvaltiolle.²²

Lopullinen yhteenotto

Jakosuunnitelman vastustajat hallinnossa olivat kuitenkin päättäneet muuttaa presidentin mielen. Heidän rynnäkkönsä tapahtui toukokuun 12. päivänä, kun ulkoministeri Marshall ja useat hänen avustajistaan menivät Valkoiseen Taloon tapaamaan presidenttiä. Heidän yllätyksekseen Truman’illa oli paikalla useita avustajiaan, mukaan lukien David Niles ja Clark Clifford.

Kokous alkoi esityksellä, jonka piti yksi ministeri Marshall’in avustajista, Robert Lovett. Hän esitti ulkoministeriön kannan YK:n huoltohallinnon puolesta.

Presidentti kutsui sitten Clark Clifford’ia lukemaan valmistelemansa paperin. Tuossa paperissa Clifford perusteli, että Israelin valtion tunnustaminen olisi ”ihmisyyden teko” vastauksena Holokaustiin. Hän lainasi Balfour’in julistuksen lupausta ja lainasi jakeita 5. Mooseksenkirjasta todistamaan juutalaisten vaatimuksen maahan oikeaksi.²³

Robert Lovett (vas.) ja Clark Clifford (oik.)

Marshall suuttui. Hän katsoi Clifford’in olevan vain poliittinen agentti ja uskoi hänen perustelujensa olevan poliittisesti motivoituneita, tarkoitettuja takaamaan presidentille juutalaisten äänet tulevissa vaaleissa. Lopulta Marshall kiihtyi niin, että keskeytti Clifford’in ja sanoi: ”Tämä on vain suoraa politiikkaa. En edes ymmärrä, miksi Clifford on täällä!” Truman vastasi pehmeästi: ”Kenraali, hän on täällä, koska minä pyysin hänet tänne.”

Clifford jatkoi. Hänen lopetettuaan Lovett puhui uudelleen kiistäen. Hän väitti, että juutalaisvaltion tunnustaminen olisi tuhoisaa Amerikan arvovallalle YK:ssa, koska se näyttäisi vain ”läpinäkyvältä yritykseltä” saada juutalaisten äänet tulevissa presidentin vaaleissa marraskuussa.

Tässä vaiheessa Marshall puhui uudelleen. Katsoen suoraan Truman’iin hän sanoi, että jos presidentti noudattaa Clifford’in neuvoa, niin hän äänestäisi presidenttiä vastaan vaaleissa!

Se oli uskomaton nuhteleminen presidenttiä vastaan todistajien edessä. Huone meni hiljaiseksi. Kaikki istuivat shokissa. Myöhemmin Clifford sanoi sitä ”kauheaksi täydelliseksi hiljaisuudeksi”. Truman ei osoittanut mitään merkkiä tunteesta. Lopulta hän sanoi luulevansa, että jokaiselle olisi parasta nukkua asian päälle.”²⁴

Lopullinen päätös

Kaksi päivää myöhemmin perjantaina toukokuun 14. päivänä, joka oli itsenäisyysjulistuksen päivä, ulkoministeri soitti presidentille ja kertoi hänelle, että vaikka ei voinut henkilökohtaisesti tukea tunnustusta, hän ei kuitenkaan vastustaisi sitä julkisesti.²⁵

Julistuksen oli määrä tulla voimaan klo 18.00 Washingtonin aikaa. Yksitoista minuuttia voimaantuloajan jälkeen yksi presidentin avustajista, Charlie Ross, ilmoitti, että Yhdysvallat antaa tosiasiallisen tunnustuksen uudelle Israelin valtiolle. Siten Yhdysvalloista tuli ensimmäinen Israelin tunnustanut valtio.

Yhdysvaltain delegaatio YK:ssa oli ällistynyt. Marshall lähetti YK-asioiden päällikkönsä, Dean Acheson’in, lentokoneella New York’iin estämään koko delegaatiota eroamasta. Monet ulkoministeriössä kehottivat Marshall’ia eroamaan, mutta hän kieltäytyi. Hän sanoi, että presidentillä oli perustuslaillinen oikeus tehdä tuo päätös. Hän kuitenkin kieltäytyi enää koskaan puhumasta Clark Clifford’ille.²⁶

Seuraukset

Toukokuun 15. päivänä brittien suurlähettiläs (High Commissioner) Palestiinassa sanoi jäähyväiset ja lähti Jerusalemista. Toukokuun 16. päivänä Israelin väliaikainen hallitus kokoontui ja valitsi Dr. Chaim Weizmann’in palvelemaan Israelin ensimmäisenä presidenttinä.

Samaan aikaan untuvikko juutalaisvaltio oli joutunut viiden arabiarmeijan, jotka olivat päättäneet tuhota valtion sen syntyessä, välittömän hyökkäyksen kohteeksi. Hyökäten kolmelta puolelta nämä armeijat tulivat Egyptistä, Transjordaniasta, Irakista, Syyriasta ja Libanonista.

Tämä hyökkäys toteutti Jesajan antaman vertauskuvallisen profetian, joka sanoo, että tuleva juutalaisvaltio syntyy yhdessä päivässä ja että synnytyskivut tulevat synnytyksen jälkeen (Jes. 66:7-8). Ja ne tulivat ja ovat jatkuneet tähän päivään Israelin kokiessa sodan toisensa jälkeen voidakseen jäädä eloon.

Toukokuussa 1951, David Ben-Gurion, Israelin pääministeri, vieraili presidentin luona Valkoisessa Talossa kiittämässä häntä tuesta. Hänen viimeinen tapaamisensa presidentin kanssa tapahtui vuonna 1952 hotellissa New York’issa. Vuosia myöhemmin antamassaan haastattelussa hän sanoi:²⁷

Sanoin hänelle [Truman], että ulkomaalaisena en voinut päättää, mikä hänen paikkansa olisi Yhdysvaltain historiassa, mutta hänen avuliaisuutensa meille, hänen jatkuva myötätuntonsa meidän tavoitteillemme Israelissa, hänen rohkea päätöksensä tunnustaa uusi valtiomme niin nopeasti ja hänen vankka tukensa siitä lähtien ovat antaneet hänelle kuolemattoman paikan juutalaisessa historiassa. Kun sanoin sen, kyyneleet äkkiä tulivat hänen silmiinsä ja hänen silmänsä olivat edelleen märät hänen hyvästellessään minua… Vähän myöhemmin… kirjeenvaihtaja tuli luokseni ja kysyi: ”Miksi presidentti Truman kyynelehti hyvästellessään teidät?”

Presidentti Truman David Ben-Gurion’in kanssa Valkoisessa Talossa toukokuussa 1951. Taustalla Abba Eban, Israelin YK-lähettiläs.

Loppumietteitä

Oliko ulkoministeri Marshall oikeassa arviossaan presidentti Truman’iin motivaatioista? Vaikuttiko politiikka presidentin Palestiinaa koskevaan päätökseen?

Päältä katsoen tämä olisi helppo uskoa. Olihan New York’in valtiossa enemmän juutalaisia kuin Israelissa ja presidentillä näytti olevan edessään olemattomat voiton mahdollisuudet. Hänen suosionsa oli alhainen ja puolueensa jakautunut kolmella tavalla.

Etelä-Carolina’n senaattori Strom Thurmond oli vetäytymässä Dixiecrat-puolueen ehdokkaaksi, liike, joka uhkasi viedä etelävaltiot pois presidentiltä. Lisäksi Roosevelt’in entinen maatalousministeri ja varapresidentti Henry Wallace oli päättänyt pyrkiä presidentiksi Edistyspuoleen ehdokkaana. Tämä liike uhkasi houkutella demokraattien liberaalin siiven.

Historian kirjat kuitenkin näyttävät osoittavan, että Truman’in päätöksellä oli syvät juuret hänen henkilökohtaisissa arvoissaan ja kristillisessä uskossaan. Koko elämänsä ajan hän luki ahnaasti. Hän aina sanoi lukeneensa Raamatun läpi kahdesti, ennen kuin edes oli aloittanut käydä koulua! Hän osasi juutalaisten historian ulkoa ja ymmärsi heidän raamatullisen vaatimuksensa maahan.²⁸

Hänen sydämensä paljastui huhtikuussa 1943, kun hän palveli kongressissa senaattorina Missouri’sta. Hän lensi Chicagoon puhumaan Chicagon stadionilla pidettävässä valtavassa kokouksessa, jossa kehotettiin auttamaan Euroopan tuomittuja juutalaisia. Sellaisesta esiintymisestä ei ollut saatavissa mitään poliittista voittoa, mutta Truman meni silti ja puhui suurella intohimolla.

Hän viittasi Hitleriin ”hulluna miehenä” ja rohkeasti arvosteli presidentti Roosevelt’ia, ettei tämä tehnyt riittävästi auttaakseen juutalaisia. Viitaten Roosevelt’in ”Neljän Vapauden” puheeseen Truman huomioi:²⁹

Pelkkä puhuminen Neljästä Vapaudesta ei riitä. Nyt on toiminnan aika. Kukaan ei voi enää epäillä natsipetojen hirveitä aikeita. Tiedämme, että he suunnittelevat systemaattista teurastusta, ei vain juutalaisten, vaan koskien valtavaa määrää muita viattomia ihmisiä.

Yliluonnollinen valmistelu

Sananl. 21:1 sanoo, että hallitsijoiden sydämet ovat ”Herran kädessä kuin vesiojat”. Kohta jatkuu todeten, että Jumala voi taivuttaa ne ”kunne tahtoo”.

Tarina Harry Truman’in päätöksestä tukea juutalaisvaltion perustamista ja antaa sille välitön tunnustus, on tarina siitä, kuinka Jumala valmistaa ihmisen tekemään historiallisen päätöksen, joka toteuttaa Raamatun profetian.

Ensiksikin Truman oli hyvin perehtynyt Raamattuun ja tutustunut juutalaisten historiaan. Sitten juutalaisesta miehestä, jonka hän tapasi armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana, tuli hänen paras ystävänsä ja liikekumppaninsa. Juutalaisten kärsimys Holokaustin aikana teki häneen syvän vaikutuksen ja kun tuli aika tehdä tämä kohtalokas päätös koskien Palestiinaa, niin kaksi hänen läheisintä neuvonantajaansa olivat Israelin vakaita tukijoita.

Herra jopa kosketti Israelin suurimman vastustajan, ulkoministeri Marshall’in, sydäntä hallinnossa – ja viime hetkellä hän suostui presidentin toimintalinjaan.

Kuinka Eddie Jacobson’in rooli voidaan selittää muuten, kuin yliluonnollisesti? Hän oli yksinkertainen kaupan myyjä, jonka Jumala sijoitti Truman’in elämän keskelle valmiina toimimaan juuri oikealla hetkellä.

Raamattu sanoo, että Jumala antoi lupauksen Aabrahamille siunata ne, jotka siunaavat juutalaisia ja kirota ne, jotka kiroavat heitä (1. Moos. 12:3). Jumala on ollut uskollinen lupaukselleen kautta historian.

Toukokuussa 1948 presidentti Harry S. Truman siunasi juutalaisia suuresti. Marraskuussa Jumala palautti siunauksen hänelle, kun hän voitti vaalit yhdessä Yhdysvaltain historian hämmästyttävimmistä vaalivoitoista.

Chicago Tribune oli niin varma Truman’in tappiosta vuonna 1948, että painoi otsikon siitä, ennen kuin äänet oli laskettu!

Viitteet

1. Marvin Lowenthal, editor and translator, The Diaries of Theodor Herzl(London: Smith Peter, 1958) p. 220.
2. Connor Cruise O’Brien, The Siege: The Saga of Israel and Zionism(New York: Simon and Schuster, 1986), p. 272.
3. O’Brien, p. 272.
4. Howard M. Sachar, A History of Israel: From the Rise of Zionism to Our Time(New York: Alfred A. Knopf, 1976), p. 284.
5. O’Brien, p. 274.
6. Sachar, pp. 284-285. See also O’Brien, p. 277.
7. Sachar, p. 292.
8. Ibid., p. 294.
9. David McCullough, Truman(New York: Simon & Schuster, 1992), p. 598.
10. Harry S. Truman, Memoirs by Harry S. Truman: Years of Trial and Hope, Volume 2 (Garden City, NY: Doubleday & Co., 1956), p. 157.
11. Truman, p. 159.
12. McCullough, p. 597.
13. Ibid., p. 602.
14. Ibid., p. 601.
15. Ibid., p. 611.
16. Sachar, p. 290.
17. Bernard Weisberger, interview with Clark Clifford, American Heritagemagazine, December 28, 1976.
18. The Jewish Visual Library, “Chaim Weizmann,” http://www.jewishvirtual library.org/jsource/biography/weizmann.html, accessed January 3, 2008.
19. Truman. pp. 157-158.
20. Ibid., p. 160.
21. Ibid.
22. McCullough, p. 608.
23. McCullough, pp. 614-615.
24. Ibid., p. 616.
25. Ibid,. pp. 617-618.
26. Ibid., p. 620.
27. Sachar, p. 312.
28. Miller, pp. 52, 230-231.
29. McCullough, p. 286.

Read Full Post »

Viisi syytä, miksi Saatana vihaa tempausta

5 Reasons Satan Hates the Rapture
By Jonathan Brentner 31.8.2018, suom. SK

Saatana vihaa oppia ennen ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta, ja kautta kirkkohistorian on pyrkinyt joko hautaamaan sen väärien opetusten kerrosten alle, tai tekemään epäilyttäväksi. Tänä päivänä se on totta enemmän kuin koskaan. Hänen vihamielisyytensä sitä kohtaan kuitenkin alkoi jo aivan seurakunnan alkuaikoina.

Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä Paavali lupasi lukijoilleen, että he eivät tulisi näkemään Herran ”vihaa”. (1. Tess. 1:10, 5:9-10). Uskon, että ”viha” näissä kohdissa tarkoittaa ahdistuksen tuomioita, joista Vanha Testamentti puhuu ”Herran päivän” alkamisena. Jakeen 1. Tess. 5:2 perusteella on selvää, että Paavali kirjoittaa ”Herran päivän” tuomioista, eikä helvetistä.

Muste oli tuskin kuivunut hänen ensimmäisen kirjeensä pergamentissa, kun jo väärät opettajat väänsivät ensimmäisen kirjeen sanoman uskoville väittäen, että Herran päivä on jo alkanut. Vaikka se oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Paavali oli aiemmin kirjoittanut heille, se synnytti huomattavaa paniikkia näiden uusien Kristuksen seuraajien keskuudessa, jotka luulivat, että ahdistus oli alkanut (2. Tess. 2:1-2).

Näetkö, mitä tapahtui? Saatana välittömästi torjui apostolin rauhoittavan sanoman Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että Jeesus tulee heille ennen tätä vihan aikaa. Vastaukseksi Paavali kirjoitti Toisen Tessalonikalaiskirjeen vakuuttamaan heille, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut.

Miksi Saatana vihaa tempausta? Raamattu antaa siihen useita syitä.

1. Tempaus tekee meidät kykeneviksi seisomaan lujina

Ensiksikin paholainen vihaa sitä, koska toivo Jeesuksen läheisestä paluusta kannustaa meitä pysymään lujina uskossamme raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.

Kirjoitettuaan Jeesuksen ilmestymisestä ja ”alennustilamme ruumiin” muuttamisesta hänen ”kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” (Fil. 3:20-21) Paavali (heti seuraavassa jakeessa) sanoo näin: ”Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” (Fil. 4.1). Apostoli perustaa kehotuksensa tässä toivoomme kirkastetusta ruumiista Jeesuksen palatessa. (Onkohan vihtahousun karvainen peukalo kolmannen ja neljän luvun välissä erottamassa jakeen 4:1 eri kontekstiin? Suom. kommentti.)

Paavalin aikana ”seisoa lujana” tarkoitti seisomista vahvana taistelussa; sana kuvasi sotilasta, joka pitää asemansa vihollisen hyökätessä. Meille se merkitsee pysymistä raamattukeskeisessä vaelluksessa Herran kanssa maailmassa, joka on vihamielinen kaikelle, mitä uskomme ja pidämme kalliina – varsinkin toivoamme Jeesuksen läheisestä paluusta.

Paavali käyttää samaa sanaa jakeessa Fil. 1:27 kuvailemaan uskovia ”pysyvinä samassa hengessä ja yksimielisinä taistelemassa minun kanssani evankeliumin uskon puolesta” vastustuksen edessä. Sellainen rohkea asenne, hän sanoo, ”on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta” (jae 28). Toivomme tempauksesta vahvistaa meitä vainon edessä.

2. Tempaus on vaikutin puhtauteen

Kohdassa 1. Joh. 3:2-3 luemme tämän koskien tempausta: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” Tässä apostoli Johannes tunnistaa puhtauden tulokseksi keskittymisestä Jeesukseen ja Hänen välittömään ilmestymiseensä.

Jos vaellamme siinä todellisuudessa, että milloin tahansa voimme huomata olevamme Vapahtajan läsnäolossa, niin sillä on puhdistava vaikutus sekä käytökseemme että ajatuselämäämme.

Jakeessa 1. Joh. 2:28 apostoli kehottaa meitä: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” Tämä varoitus koskee uskovia, jotka eivät enää kykene näkemään Jeesuksen välitöntä ilmestymistä ja ajautuvat pois pysymästä Kristuksesta. Kerran Vapahtajan läsnäolossa heidän elämäntapansa tuolloin saa heidät kavahtamaan (NASB: shrink away) Hänen loistoaan ja vanhurskauttaan.

Salli minun tehdä selväksi, etten lainkaan väitä, että vain ne, jotka odottavat (watch for) tempausta, pysyvät Jeesuksessa; väitän kuitenkin, että niillä, jotka innokkaasti odottavat sitä, on lisäkannustin pysyä Hänessä ja sitä paholainen vihaa ja pyrkii eliminoimaan.

3. Tempaus kannustaa järkähtämättömään palvelemiseen

Rakastan Paavalin tapaa päättää tulevan ylösnousemusruumiimme käsittely 1. Kor. 15. luvussa: ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58).

Huomaa yhteys Herralle tekemämme työn ja tempauksen välillä. Kuolemattoman ruumiimme, jonka saamme Jeesuksen ilmestymisessä, odottaminen kannustaa meitä ”järkähtämättömään” Herran palvelemiseen. Tämä odotus ei ainoastaan tee meitä kykeneviksi pysymään lujina, vaan myös innoittaa meitä olemaan sitkeitä työssämme Herralle.

Menneet 34 vuotta olen kirjoittanut aikuisten pyhäkoulun opetuskurssia David C. Cook’ille. Vaikka kymmenet tuhannet opiskelevat jokaisen oppituntini, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen kuullut ihmisiltä, että he ovat lukeneet niitä. Se, mikä merkitsee, ei kuitenkaan ole saamani palaute, vaan varmuus, että Herra näkee kaiken, mitä teen ja tullessaan palkitsee minut sen mukaan.

4. Tempaus lohduttaa meitä surussa

Tessalonikan juutalaiset eivät vain ajaneet Paavalin ja Silasin pois kaupungista, vaan myös vainosivat nuorta seurakuntaa. Sen lisäksi kaupungin uskovat olivat murheissaan, kun muutamat heistä olivat kuolleet.

Vastauksena Paavali antoi heille lisää opetusta koskien tempausta kehottaen heitä kahdesti ”rohkaisemaan toisiaan” hänen opetuksellaan siitä (1. Tess. 4:18, 5:11). Toivo Jeesuksen paluusta seuraajilleen oli jotakin, jota nuorten uskovien tuli käyttää lohduttaessaan ”toisiaan”.

Siitä riippumatta kohtaammeko vainoa, vai menetämmekö läheisen Kristuksessa, niin tempaus muistuttaa meitä, että parempi aika on tulossa ja ehkä hyvin pian. Tämä toivo lohduttaa meitä ajoista pahimmassa.

5. Tempaus auttaa meitä säilyttämään terveen näkökulman

Vaikka jaetta Kol. 3:4 ei yleensä yhdistetä tempaukseen, niin se puhuu ajasta, jolloin yhtäkkiä huomaamme olevamme kirkkaudessa: ”Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kuvittele käveleväsi jonakin päivänä jalkakäytävällä ja seuraava askelesi on taivaassa Vapahtajasi läsnäolossa! Tämä jae puhuu äkillisestä siirtymisestä tästä elämästä iankaikkisuuteen!

Aiemmin Kol. 3. luvussa Paavali kehottaa meitä ”etsimään sitä, mikä on ylhäällä” ja keskittymään ”siihen, mikä on ylhäällä, eikä siihen, mikä on maan päällä”, sillä ”elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:1-3). Kuinka säilytämme tällaisen näkökulman? Kun muistamme, että jonakin päivänä Jeesus tulee hakemaan meitä ja välittömästi käymme Hänen rinnallaan uudessa kuolemattomassa ruumiissamme!

Paavali kirjoitti myös tämän terveellisen tulevaisuudennäkymän kohdassa 2. Kor. 4:17-18, jossa hän sanoo, että ”näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”. Minä tykkään kutsua sitä kahden maailman näkökulmaksi, jossa arvostamme ikuisia todellisuuksia tämän elämän väliaikaisuuden asemesta.

Vaimoni osti hiljattain hibiscus-kasvin, jolla on isot, kauniit vadelmanpunaiset kukat, vähintäänkin silmäänpistävät. Valitettavasti kukat kestävät vain päivän, tai korkeintaan kaksi, ennen kuin niiden upeus kuihtuu.

Eikö elämämme maan päällä ole juuri tällainen? Herra antaa meille monia hyviä asioita nautittavaksi tässä elämässä, mutta kuten hibiskuksen kukat, ne ovat väliaikaisia. Me nauramme ja nautimme hyvistä asioista, joita Hän lähettää tiellemme, ottaen huomioon, että ne ovat väliaikaisia eivätkä lopullinen toivomme. Kestävä ilomme on odotuksessamme paremmasta ajasta, joka ylittää kaikki maahan sidotut unelmamme ja siunauksemme.

Lisäksi Jeesuksen ilmestymisen odotuksemme antaa meille myös rohkeuden kestää koettelemuksia ja surun aikoja tietäessämme, että tämä elämä on vain sumua verrattuna siihen iloon, jota koemme iankaikkisuudessa.

Onko mikään ihme, jos ottaa huomioon kaikki tempauksen innokkaan odottamisen edut, että vihollisemme vihaa sitä ja tekee kaikkensa kääntääkseen katseemme pois siitä? Hän ei takuulla halua meidän odottavan mitään, mikä lisää keskittymistämme Jeesukseen ja riippuvuuttamme Hänestä.

Viime aikoina olen tuntenut vähän masennusta opetuksista, jotka kieltävät, ei vain tempauksen, vaan myös Jeesuksen loistavan paluun perustamaan valtakuntansa maan päälle. Näissä aatoksissa minua on lohduttanut se, että tämä väärä opetus on jälleen yksi merkki uskosta luopumisesta, jonka Paavali sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä (1. Tim. 4:1-5).

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.” (1. Tim. 4:1-5)

Jonathan C. Brentner
Jonathanbrentner@yahoo.com
https://jonathanbrentner.com/

Read Full Post »