Puhukaamme totuutta sydämissämme

Speaking the truth in our heart
15.8.2018 by Simon Desjardins, suom. SK

Psalmi 15:1: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?”

Tässä psalmista kohtaa tärkeän kysymyksen, itse Jumalalle osoitetun. Se, mitä seuraa on vastaus ylläolevaan. Se on lyhyt, käytännöllinen ja hyvin läpitunkeva. Tarkoitukseni ei ole käsitellä vastausta kokonaisuudessaan. Keskityn vain yhteen sen puolista, joka on: ”Se, joka puhuu sydämessänsä totuutta.”

Totuuden puhuminen sydämessämme

Mitä sitten tarkoittaa ”totuuden puhuminen sydämessämme”? Raamattu sanoo, että ihminen, joka luulee tekevänsä niin, puhuu itsekseen sydämessään.

“Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.” (5. Moos. 9:4).

Joten tässä se on: ”… älä ajattele sydämessäsi näin.” Sama nähdään muutamaa lukua myöhemmin: ”Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus …” (5. Moos. 15:9). Lisäksi meillä on sanat Paavalilta, joka julistaa:

“Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas.” (Room. 10:6)

Nämä kirjoitukset paljastavat selvästi, että totuuden puhuminen sydämessään tarkoittaa, että ajattelee totuudenmukaisesti.

Haaste

Vaikeus, jonka kohtaamme, on siinä, että: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen” (Jer. 17:9). Näin ollen se voi helposti johtaa meitä manipuloimaan tosiasioita omaksi eduksemme käsitellessämme niitä sydämessämme.

Ylpeys on toinen harhaanjohtaja: ”Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla ja sanot sydämessäsi: ’Kuka voi syöstä minut maahan?’” (Obadja 1:3)

Kuinka helppoa meille onkaan ajatella olevamme oikeassa, kun jokin väittely tulee esiin. Se on veli Akseli, joka on epäreilu, sisar Katja, joka on ärsyttävä, lihava Harriet, joka valehtelee ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Me itse tietysti jotenkin tulemme esiin päällimmäisenä pikku enkelinä näyttämään vanhurskauttamme, vaikka olisimme polttaneet päreemme, tai puhuneet rumia sanoja kauhealla asenteella. Itseasiassa voimme viettää tuntikausia hautoen jotakin epäoikeudenmukaista tuomiota päässämme tiedostamatta, että itse ajattelemme väärin sydämessämme. Siten luomme tarinoita, jotka todellisuudessa eivät pidä paikkaansa; hyväksymme johtopäätöksiä, jotka riitelevät tosiasioiden kanssa; turhaudumme pohdinnoista, jotka perustuvat yksinomaan mielikuvituksemme tuotantoon ja kaikki tämä tiedostamatta, että olemme väärällä tiellä.

Lisäksi henkilö, joka julkisesti laukoo valheita, voi jäädä kiinni ja paljastua. Siksi hän voi jättää sen tekemättä pelätessään, mitä voi tapahtua. Mutta se, joka puhuu valheita sydämessään, näyttää olevan turvallisella maalla ja riittävän suojattu purkamaan totuuden kieltäviä ajatuksiaan.

Ihana laulu

Henki, joka tuntee jokaisen ihmisen sydämen, innoitti Paavalin kirjoittamaan:

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3).

Tässä apostoli osoittaa, että ihmisellä on taipumus etsiä, mitä haluaa kuulla. Itseasiassa se, mitä hän kirjoittaa, koskee nimikristittyjä, jotka pettävät itseään kääntämällä korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin ja tämä johtuu siitä, että heillä on ”syyhyävät korvat”.

Kaikista siihen kykenevistä ihmisistä me itse olemme pätevimmät kertomaan itsellemme, mitä haluamme kuulla, sillä me tiedämme omat halumme paremmin kuin kukaan toinen ja jos korvamme syyhyävät, niin meillä ei ole paljon toivoa paeta. Pidämme itsellemme – välillä loistavasti – miellyttävän puheen. Sillä ei ole paljon väliä perustuuko se totuuteen vai ei. Nautimme sen antamasta lohdutuksesta ja se onkin tärkeintä. Ja niin me menemme puhuen itsellemme – välillä totuudenmukaisesti, toisinaan valheellisesti – eikä meillä ole paljon kykyä erottaa niitä toisistaan.

Nyt ehkä ajattelet, että eihän kristitty voi toimia näin. Raamattu sanoo kuitenkin kivenkovaa, että me voimme ja usein toimimmekin.

Tie ulos

Ei ole tarpeen sanoa, että toivomme on luonnostaan Jumalassa. Vain hän voi ympärileikata sydämemme niin, että halajamme totuutta sisimmässämme (Ps. 51:6). ”Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi” julistaa profeetta jakeessa 5. Moos. 30:6. On kuitenkin kysyttävä: Haluammeko me ympärileikatun sydämen? Haluammeko julkisesti olla luokiteltuja Jumalan kansaan kuuluviksi? Haluammeko poiketa maailmasta heidän perusarvojärjestelmässään? Olemmeko valmiita tulemaan hyljätyiksi, arvostelluiksi ja tuomituiksi? Kun Jeremia kirjoitti: ”Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka”, niin hän pyysi Juudan miehiä ja Jerusalemin asukkaita asettumaan Jumalan puolelle kaikilla elämän alueilla.

Paavali sanoo sen eri tavalla, mutta lopputulos on sama: ”Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa” (1. Kor. 5:8).

Niin veljet! Totuutta Jumala tahtoo salatuimpaan saakka, ja sisimmässämme Hän ilmoittaa meille viisauden (Ps. 51:8).