The Seven-Year Tribulation: Is it, or Isn’t It?
By Gary Stearman 25.2.2019, suom. SK
Profeetallisissa piireissä on nyt käynnissä tärkeä keskustelu. Siinä syvennytään Jeesuksen itsensä jakeessa Matt. 24:21 ”suureksi ahdistukseksi” nimeämän ajanjakson kestoon.
Kestääkö ahdistus seitsemän vuotta, vai ainoastaan kolme ja puoli vuotta? Usein väitetään, että lukuisat Danielin- ja Ilmestyskirjan viittaukset: ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”, ”tuhatkaksisataakuusikymmentä päivää” ja ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”, tukevat vain kolmen ja puolen vuoden ahdistusta. Heidän mukaansa nämä ovat todistus siitä, että tämä aika on vain puolet perinteisestä seitsemästä vuodesta.
Useista syistä pidämme edelleen kiinni perinteisestä opetuksesta, että todellinen ahdistus kestää täydet seitsemän vuotta.
Lisäksi luotettavat sananselittäjät ovat yksimielisiä, että sitä edeltää seurakunnan ylösoton jälkeinen siirtymäkausi. Tämä aika voisi olla jopa kolme vuotta tuoden maailmalle kymmenen vuoden hengellisen irstailun ja henkisen kuohunnan ajan, jota seuraa ennennäkemätön fyysinen katastrofi.
Asiaa koskevien Kirjoitusten tutkiminen osoittaa, että jotta ennustetut Ahdistuksen ajan tapahtumat voisivat täysin kehittyä, niin tietty aika täytyy kulua – varmasti enemmän kuin kolme tai neljä vuotta.
Tämä pätee Ahdistusta edeltävään ajanjaksoon, kuten myös Antikristuksen ilmestymiseen ja valtaannousuun. Kun seurakunta on poistettu ja Jumalan Pyhä Henki Hänen nykyisestä vaikutusvallan asemastaan, nämä avaintekijät voivat alkaa putoilla paikoilleen.
Sitten, ja vasta sitten, tietyt tekijät saavat aikaan ennustetun globaalin hallituksen ja sen keskeisten toimijoiden lopullisen sijoittelun – joista numero yksi on Antikristus itse.
Miksi on oltava Ahdistus?
Usein toistettu itsestäänselvyys on, että Ahdistus tulee erottaa ahdistuksesta yleensä.
Jobin kirjassa löydämme miehen, joka kärsii tällaisesta ahdistuksesta ystäviensä seuratessa tilannetta. Yhdessä he painiskelevat ratkaistakseen hänen ongelmansa. Elifas, yksi Jobin neuvonantajista, sanoo: ”…vaan ihminen syntyy vaivaan ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle” (Job 5:7). Tässä piinaavassa kuvassa hän maalaa ihmisen typeränä olentona, jonka luontoon kuuluu ajautua vaikeuksiin.
Todellisuudessa tämä onkin Raamatun kertomus, koska ihminen rikkomuksen kautta huomaa, että hänen elämäänsä leimaa jokin ahdistuksen muoto toisensa jälkeen.
Kuten Joh. 16:33 sanoo, Jeesus kertoi opetuslapsilleen käytännössä saman asian: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”
Hänen sanansa ovat tarkoitetut lohduttamaan niitä, jotka Hän on valinnut, mutta ne myös ilmoittavat ihmisen maanpäällisen elämän hyvin todellisen seurauksen.
Tämän todettuamme on tärkeää vetää erillinen linja yleisen ahdistuksen ja erityisesti profetoidun ajanjakson välille, joka on tarkoitettu Daavidin huoneelle ja Israelin kahdelletoista sukukunnalle. Muista, että Israel on hengellinen nimi, jonka Jumala antoi kahdentoista heimon isälle.
”Silloin hän sanoi: ‘Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’” (1. Moos. 32:28)
Tämä lausunto annettiin tilanteessa, jossa Jaakobilla oli koko yön kestävä painiottelu Herran enkelin kanssa, joka antoi hänelle uuden kuninkaallisen nimen ja erityisen lupauksen. Tästä ajasta eteenpäin Israelilla ja hänen jälkeläisillään oli oleva erikoinen voima ja kutsumus.
Heillä oli myös Jumalan tuki, niin että riippumatta siitä, kuinka pahasti heitä vainottiin, heille taattiin aina lupaus ennallistamisesta. On vahvat perusteet, että tämä on syy tulevaan ahdistukseen. Jeremian luku 30 puhuu kauniisti Israelin ja Juudan lopullisesta palauttamisesta luvattuun maahan.
”Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä ja he saavat periä sen” (Jer. 30:3).
Sama luku jatkuu kertoen heidän paluunsa ehdot. Jeremia maalaa pelottavan kuvan, josta tulee lause, joka on tullut edustamaan Ahdistusta erityisellä tavalla:
”Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän.” (Jer. 30:6-9)
Täällä näemme kaikki klassiset kuvat ahdistuksesta. Jeremia puhuu synnytystuskista, jotka liittyvät Israelin uuteen syntymiseen Maassa. Näemme myös, että puhutaan ”siitä päivästä”. Se on ”Herran päivä”, joka vapauttaa Israelin pakanoiden kahleista, joiden alaisena se on raatanut vuosisatojen ajan. Lopuksi Jeremia ennustaa Daavidin valtaistuimen ennallistamisen, jolle Jeesus asetetaan.
Tämä on nimenomaan profetia viimeisistä päivistä, joiden aikana Herra lunastaa Jaakobin – Israelin – ja tekee sen kanssa uuden liiton, joka ei ole kirjoitettu kivitauluihin, vaan hänen kansansa sydämiin.
Siten ahdistuksen tärkein tulos on Israelin ennalleen asettaminen Maahan. Se on ”Jaakobin vaivan” aika, ei ”pakanoiden”. Danielin suuressa profetiassa 70 vuosiviikosta näemme toisen kuvan tästä samasta ilmoituksesta:
”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan, näky ja profetia vahvistetaan sinetillä ja kaikkeinpyhin voidellaan.” (Daniel 9:24)
Tässä lausunnossa on tärkeää nähdä, että se on tarkoitettu Israelille. Seitsemänkymmentä viikkoa (eli seitsemänkymmentä seitsemää) on suunnattu nimenomaan ”sinun kansallesi”, toisin sanoen Israelille ja ”sinun pyhälle kaupungillesi” eli Jerusalemille. Tämä on ajastettu profetia, jonka tärkein seuraus koskee vain Israelia, ei pakanoita.
Yllä oleva jae mainitsee kuusi erityistä tavoitetta, jotka ”70 viikon” jakso tuo Israelille. Ensiksi Israelin ”lainrikkominen” loppuu. Herra armollisesti vihdoinkin lopettaa sen vuosisataisen epäonnistumisen Jumalan liiton pitämisessä. Hänen saapumisensa viimeisen viikon lopulla tuo suuren sovituksen Hänen kansalleen Israelille.
Toiseksi ”synti” lakkaa. Israelin syntien vuosisadat pyyhitään vihdoin pois. Kolmanneksi sovitetaan ”vääryys”, jota Israel on osoittanut alusta saakka epäonnistuessaan Mooseksen lain pitämisessä.
Neljänneksi ”iankaikkinen vanhurskaus” tulee. Tämä on tietysti lupaus messiaanisesta valtakunnasta.
Viidenneksi Danielin ”näky ja profetia” lopulta toteutuu ja sinetöidään lopullisesti. Profeettojen lausunnoista tulee lopulta todellisuutta.
Kuudenneksi ”kaikkein pyhin” tuodaan väkevään todellisuuteen, kun Kristus ja Hänen temppelinsä muodostavat lähtökohdan tuhatvuotiselle valtakunnalle. Lopussa on oltava kirjaimellinen fyysinen temppeli.
Ensimmäiset 69 viikkoa ovat aika Baabelin vankeuden jälkeisestä Jerusalemin ennallistamismääräyksestä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Kun ne ovat kuluneet loppuun Danielin kansan nähdään menevän määrittelemättömään vainon aikaan. Tänä päivänä käytämme siitä nimitystä ”Diaspora”.
”Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki (KJV: the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary = tulevan ruhtinaan kansa hävittää kaupungin ja pyhäkön), mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” (Dan. 9:25,26)
Jerusalemin temppelin tuho (Francesco Hayes 1867)
Jerusalemin ja temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 Israel joutui katastrofiin toisensa jälkeen, kunnes heidät ajettiin lopulta ulkomaille etsimään selviytymistä monissa maissa. ”Tulevan ruhtinaan kansa” – roomalaiset – varmistivat, että Israel ja Juuda ajettiin maan ääriin. Mutta profetian loppu koskee tulevaa ruhtinasta, joka on roomalaisten geneettinen jälkeläinen, erityisesti temppelin tuhoajien, Tiituksen ja Vespasianuksen, kuningashuoneen. Hän on Antikristus. (Suomessa ei ilmeisesti vieläkään osata kääntää Raamattua, koska myös Raamattu Kansalle kääntää jakeen Dan. 9:26 samalla tavalla väärin kuin KR38. Jokseenkin kaikki englantilaiset käännökset kääntävät sen kuten KJV. Suom. huom.) Olemme toisaalla kuvailleet, kuinka seleukidien dynastia, johon kuului Antiokus IV Epifanes, avioitui näiden roomalaisten kuningashuoneiden kanssa. Antiokus, Antikristuksen esikuva, perusti sukulinjan, joka on tuova viimeisten päivien Antikristuksen. Nykyään tämä roomalainen sukuperä on levinnyt kattamaan koko maailman. Kukaan ei voi tietää hänen tarkkaa esiintymispaikkaansa, mutta pahan ruhtinaan sukulinja odottaa hetkeään historiassa.
Seitsemäskymmenes viikko
Tulee olemaan helppoa havaita Danielin 70. viikon alkaminen. Sen merkitsee se hetki, jolloin tuleva ruhtinas (Antikristus) tukee Jumalan muinaista liittoa Israelin kanssa. Se sisältää Aabrahamille annetun Maata koskevan liiton:
”Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan. 9:27)
KJV-käännös, jota Stearman käyttää tässä artikkelissa: “And he shall confirm the covenant with many for one week: and in the midst of the week he shall cause the sacrifice and the oblation to cease, and for the overspreading of abominations he shall make it desolate, even until the consummation, and that determined shall be poured upon the desolate (Ja hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi: ja keskellä viikkoa hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin ja iljetysten leviämisen vuoksi hän tekee sen autioksi jopa täyttymykseen saakka ja se, mikä on päätetty vuodatetaan aution päälle” Dan. 9:27).
Geri Ungurean, messiaaninen juutalainen, jonka artikkeleita on paljon sivustolla Rapture Ready, esittää eräässä artikkelissaan tällaisen käännöksen:
”He will confirm a covenant with many for one ‘seven.’ In the middle of the ‘seven’ he will put an end to sacrifice and offering. And on a wing of the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him.” (Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ‘seitsemän’ ajaksi. ‘Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä.)
Jälleen näemme, että tämä seitsemäskymmenes ”seitsemän” (”viikko”) on suunnattu nimenomaan kohti profetian täyttymistä Israelissa. Siihen liittyy temppeliuhraaminen, joka on saastutettu pahoilla ja okkulttisilla iljetyksillä, joita on selvitetty muissa Antikristusta koskevissa kohdissa.
Tärkeintä on kuitenkin, että näemme sen, että teko, joka aloittaa viikon, on Antikristuksen suorittama liiton vahvistaminen. Siihen saakka, kunnes hän tekee tämän teon, koko viikko lepää täyttymättömänä.
Perustellessaan lyhennettyä ahdistusta jotkut ovat ehdottaneet, että osa viikosta olisi kulunut jo Herran ensimmäisen tulemuksen aikana, mutta se ei yksinkertaisesti voi olla näin. Jos olisi, niin hänen ei voitaisi sanoa vahvistavan liiton yhden viikon ajaksi.
Herra haluaa, että kansallinen Israel luottaa täydellisesti Hänen johtoonsa. Deuteronomian neljännessä luvussa (5. Moos. 4) Mooses selittää kansalleen, miksi heidän täytyy pitää Hänen käskynsä. Hän profetoi, että tulevaisuudessa heidän laiminlyöntinsä johtaisi heidän hajottamiseensa maailman kansojen keskuuteen. Tämä profetia sisältää seuraavan lausunnon:
”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.” (5. Moos. 4:30,31)
Tässä ahdistuksen jakso tunnistetaan useiden vuosituhansien tottelemattomuuden huipentumaksi. Mooseksen tarkoitus on kuitenkin antaa kansansa tietää, että jopa koko tuon ajan jälkeen Jumala ei unohda heidän kanssansa tekemäänsä liittoa.
Kaikki, mitä Hän haluaa, on, että he vilpittömästi katuvat ja tunnustavat Hänen valtansa ja riittävyytensä. Jakeessa Daniel 12:7, joka viittaa ahdistuksen jakson toiseen puoliskoon, näemme saman ajatuksen ilmaistuna:
”Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.’” (Dan. 12:7, Raamattu Kansalle)
Tässä ”pyhän kansan” (Israel) voiman ”murskaaminen” kertoo meille, että tämä kärsimyksen pidennys Antikristuksen vallan alla on julma välttämättömyys. Vasta mitä ankarimpien koettelemusten jälkeen Israelin jäännös lopulta kumartaa Jumalaansa ja Kuningastaan.
Vuosisatojen ajan he ovat itsepäisesti tarrautuneet omaan ”voimaansa” luottaen Jumalan huolenpidon asemesta omiin kykyihinsä ja hyveisiinsä. Kuten näemme, niin Danielin profetia yhdistää yksiselitteisesti heidän itseluottamuksensa murtamisen seitsenvuotisen ahdistuksen täydelliseen kehittymiseen.
On oltava Ahdistuksen aika, koska se on mekanismi, jonka kautta Herra ennallistaa Israelin ja perustaa Valtakunnan.
Muita syitä ahdistukselle
Kautta Vanhan Testamentin on lukuisia profetioita, jotka yhdistävät Ahdistuksen jakson Israeliin. Mainitakseni muutamia, Joel, Jesaja, Hesekiel, Amos ja Sakarja viittaavat Herran päivään, tai jopa ”suureen ja peljättävään Herran päivään” (Joel 2:31) ennennäkemättömän mullistuksen aikana, joka aloittaa todellisuuden uuden järjestyksen maan päällä.
Kuten edellä totesimme viittauksessa Jaakobin vaivaan nämä profetiat keskittyvät aina Israeliin. Deuteronomiassa on viittauksia ahdistukseen eli vaivaan. Jesaja ja Jeremia viittaavat synnytystuskiin, jotka tuovat esiin uuden Israelin, joka vihdoin omistaa Abrahamille luvatun maan.
Jesaja kutsuu sitä myös ”Herran päiväksi” ja ”koston päiväksi”. Toisaalla siihen viitataan ”hädän, hävityksen, pimeyden ja vihan päivänä”. Epäilemättä sen tärkein seuraus koskee kansakuntaa, jonka kautta se ilmoitettiin maailmalle, nimittäin Israelia.
Kohdassa Luukas 21:22-25 Jeesus yhdistää ahdistuksen jakson pakanoiden vallan aikakauden loppuun ja Israelin nousuun uudelleen:
”Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.”
Samaan aikaan ahdistus lopettaa pitkän oikeudellisen sokeuden ajan, joka on asetettu Israelille rangaistukseksi, koska se ei pitänyt Mooseksen lakia ja hylkäsi Jeesuksen, Messiaansa. Room. 11:25 tekee selväksi, että pakanain talouden loputtua Israelin sokeus lakkaa:
”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”
Ahdistus tuo myös ennennäkemättömän messiaanisen odotuksen ajan, mikä johtaa valtavaan herätykseen. Ilmestyskirjan seitsemäs luku kertoo hengellisen etujoukon sinetöimisestä, joka on peräisin Israelin kahdestatoista heimosta – 144 000. Heidät näytetään suuren, koko maailman kattavan, herätyksen yhteydessä. Kun Israel korotetaan valta-asemaan yli pakanamaailman, niin Ahdistus myös puhdistaa maan jumalattomista ja jumalattomuuden vaikutuksesta, kuten nähdään kohdassa Jesaja 13:6-11:
”Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Sentähden herpoavat kaikki kädet ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.”
Yksi supermies – seitsemän vuotta
Olemme jo tarkastelleet Danielin 70. viikon alkua aikana, jolloin Antikristus vahvistaa Israelin liiton. On syytä toistaa, että koska tämä teko aloittaa viikon, se käynnistää tapahtumaketjun, joka kestää seitsemän vuotta.
Tätä kirjoitettaessa viikko odottaa toteutumistaan. Jotkut ovat sanoneet, että koska tähän seitsenvuotiseen viikkoon viitataan vain kerran koko Raamatussa (Dan. 9:27), niin se ei anna riittävää näyttöä, että ahdistus todella olisi seitsenvuotinen. Kuten edellä todettiin, he perustelevat siksi kolmen ja puolen vuoden kestoa.
Danielin täydellinen selitys Antikristuksen hallinnosta annetaan kuitenkin vasta luvussa 11. Tämän luvun 45 jaetta on omistettu selostukselle hallitsevista voimista, jotka polveutuivat Aleksanteri Suuresta hänen vuonna 323 eKr. tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Jakeen Dan. 11:3 ”sankarikuningas” Aleksanterista tuli maailman valtaavan armeijan johtaja.
Daniel kirjaa neljä kenraalia, Kassandros, Lysimakhos, Ptolemaios ja Seleukos, joiden kesken valtakunta sen jälkeen jaettiin. Mutta tultaessa puoliväliin lukua vain Ptolemaios ja Seleukos on mainittu. Lähestyttäessä luvun loppua fokus tarkentuu yksin Seleukokseen ja dynastiaan hänen jälkeensä. Tämän dynastian pahamaineisin jäsen on Antiokos IV Epifanes (jakeen 21 ”kelvoton”), jolle on omistettu laaja kuvaileva osuus.
Jakso Dan. 11:21-35 on omistettu Raamatun yhdelle tarkimmista Antikristuksen profiileista. Antiokos on tämän pahan miehen esikuva tulenpalavan Israelin vihansa täysin valtaamana. Hän yrittää jopa kaataa heidän ”pyhän liittonsa” Jumalan kanssa, mutta Antiokos on vasta esikuva siitä synkästä todellisuudesta, joka nousee Ahdistuksen päivinä.
Jakso Daniel 11:36-45 tuo meille sitten katsauksen tuohon todellisuuteen – ns. ”omapäisen kuninkaan” profetian. Lähes kaikki luotettavat selittäjät näkevät tämän kuninkaan Antikristuksena. Hän on äärimmäinen suuruudenhullu, joka korottaa itsensä jopa Jumalan yläpuolelle. Danielin profetia paljastaa hänet kummallisen vallan vieraaksi mieheksi, joka on antautunut pimeisiin menoihin ja himokkaisiin taipumuksiin:
”Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.” (Dan. 11:36-39).
Tämä profetia näyttää Antikristuksen hänen hallintonsa kehittymisvaiheessa. Hänellä on vapaus toteuttaa tahtoaan ja ryhtyä mitä julkeimpaan itsensä korottamiseen. Lisäksi hänellä on ilmeisesti valta puhua ihmeellisen voimakkaita sanoja Jumalaa vastaan – hän haastaa Jumalan ja näyttää jonkin aikaa voittavan! Eikä se lopu tähän, hänen sanotaan ”menestyvän” koko Ahdistuksen ajan. Eli vaikka kaikenlaiset fyysiset ja hengelliset mullistukset raunioittavat maailmaa, hänen suunnitelmansa onnistuvat jopa Ahdistuksen loppuun saakka.
Hän seisoo ainutlaatuisena ja ilmiömäisenä ihmisenä, jonka valta ja päämäärä lopulta paljastuu kokonaan satanistiseksi. Riippumattomana perheestä tai perinteisestä uskosta Jumalaan hän seisoo lopullisena arkkivihollisena, jota ei mikään vastuu paina.
Epäilemättä hän herättää uudelleen muinaisten pakanallisten jumalien palvonnan. Ja vielä enemmän, maailma näkee hänet älykkäiden muukalaisvoimien valtuuttamana, jotka ehkä esittäytyvät ihmiskunnan muinaisina luojina, nyt palanneina tarkastamaan työtänsä ja saattamaan sen uudelle evoluution tasolle. Joka tapauksessa Antikristus varmasti vahvistaa ihmiskunnan nykyajan mytologioita, joihin kuuluu laajalle levinnyt usko, että okkulttiset muukalaisten tiedustelupalvelut ovat läsnä ja tarjoavat ihmiselle uuden elämän toivon. On selvää, että jakeet 36–39 puhuvat sellaisten tapahtumien etenemisestä, jotka tuovat Antikristuksen zeniittiinsä, jota Jeesus jakeessa Matt. 24:15 kutsui ”hävityksen kauhistukseksi”.
Mutta Jeesus asettaa tämän tapahtuman Ahdistuksen puoliväliin, ei loppuun. Hän varoittaa Juudeassa olevia (ei pakanamaailmaa) pakenemaan vuorille, kun näkevät tämän temppelin häpäisemisen. Hän varoittaa heitä pysähtymästä ottamaan tavaroitaan, ja pakenemaan henkensä edestä. Sitten Hän sanoo:
”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21).
Toisin sanoen, pahin osa kärsimyksestä tulee hävityksen kauhistuksen jälkeen! Tavallisesti ajatellaan, että tämä otsikko edustaa ahdistuksen toisen puoliskon tuomioita. Antikristuksen valtaan asettaminen, poliittinen vakauttaminen sodassa hänen vastustajiaan vastaan, taloudellinen kehitys ja jumaluuden vaatiminen – sekä suuri Ahdistus – ahtaassa ja rajoittavassa kolmen ja puolen vuoden jaksossa eivät jätä kylliksi aikaa kaikille profetoiduille tapahtumille. Palatessamme Danielin antamaan kuvaan huomaamme, että sama tarve koskee seitsemän vuoden jaksoa. Dan. 11:40-45 kertoo ajasta suurin piirtein silloin, kun hän ensi kerran alkaa julistaa jumaluuden vaatimustaan:
”Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.”
Nämä jakeet tekevät selväksi, etteivät kaikki hyväksy hänen vaatimustaan maailman johtajuudesta. Eri vallat – etelän, idän ja pohjoisen kuninkaat – yrittävät torjua hänen suunnitelmansa. Hänet näytetään myös sodassa useiden Lähi-idän valtojen kanssa. Huomaa kuitenkin erityisesti jakeet 44 ja 45, joissa hänen joukkonsa lähetetään tuhoamaan nuo viholliset – ”vihkimään heidät tuhon omiksi”. Tässä alkuperäinen kieli osoittaa, että hän ”leikkaa heidät pois” tai ”pyyhkäisee heidät pois”. Sitten hän perustaa päämajansa ”merten välille”, eli Välimeren ja Kuolleenmeren välille. Hän asuu Jerusalemissa ”ihanalla pyhällä vuorella”. Toisin sanoen, hän hallitsee Siionin Vuorelta. Hän on voittoisa.
Kaikki tämä on tapahtunut ennen hänen lopullista jumalaksi julistautumistaan. Mistä tiedämme sen? Koska seuraava jae – Dan. 12:1 – on yhtä selvä viittaus Ahdistuksen toiseen puoliskoon, kuin mikä tahansa Raamatusta löytyvä:
”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” (Dan. 12:1).
Mihin aikaan?
Tässä meidän on esitettävä kysymys edellä olevassa jakeen sanoista ”siihen aikaan”. Meidän on yksinkertaisesti tiedettävä, mitä aikaa tarkoitetaan. Ja aika osoitetaan selvästi kontekstilla, johon se viittaa, nimittäin aikaan, jolloin Antikristus nousee valtaan, hänen jumalaksi julistautumiseensa ja hänen menestyksekkääseen kampanjaansa vihollisiaan vastaan. Tämä on edellisissä jakeissa – Dan. 11:36-45 – esitetty ajanjakso.
Kaikki nämä yksityiskohdat on ratkaistava, ennen kuin hän voi nousta Ilm.13 luvun surullisenkuuluisaksi despootiksi. Tässä me näemme ”sen ajan” kaikkein väkivaltaisimman jakson – seitsemän vuoden toisen puoliskon – alkamisena. Ja ”siihen aikaan” Miikaelin, arkkienkelin, joka taistelee Israelin ja Jumalan puolella, sanotaan nousevan ja aloittavan puolustamisensa tosissaan.
Tämä vastaa täsmälleen kohtaa Ilm. 12:6-8 ja tapahtumia, jotka selvästi merkkaavat Danielin 70. viikon toisen puoliskon alkamisen:
”Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.” (Ilm. 12:6-8)
Tässä 1260 päivää (kolme ja puoli vuotta) vastaavat tarkalleen Danielin mainitsemaa ajanjaksoa. Se on Jaakobin vaivan aika, jolloin Israel menee piiloon. Tämä ei olisi voinut tapahtua Antikristuksen ylivallan aikana, kun hän oli syventynyt asemansa turvaamiseen ja valvomaan pakanavaltoja, jotka pyrkivät voittamaan hänet.
Itseasiassa Daniel 12:5-7 viittaa tähän kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoon ilmaisulla ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”. Toisin sanoen, siitä hetkestä, kun Antikristus perustaa päämajansa Siionin vuorelle, ahdistuksen loppuun on kolme ja puoli vuotta:
”Sitten minä, Daniel, näin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen heistä sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vesien yläpuolella: ’Kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden toteutumiseen?’ Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen (KR38: hajotus) on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.” (Dan. 12:5-7, Raamattu Kansalle)
Kuten edellä mainittiin, tämä ”hajotus” eli ylpeän Israelin itsevarman ylimielisyyden murskaaminen tapahtuu ahdistuksen jakson lopussa, ei alussa. Tässä esitetty kysymys on: ”Kuinka kauan on vielä loppuun?” On täysin selvää, että kyseinen aika on laskettava siitä hetkestä, jolloin Antikristus perustaa palatsinsa merien välille, ahdistusjakson loppuun.
Vastaus on kolme ja puoli vuotta edellytyksellä, että lopussa on lisäaika. Korostaakseni tätä, Daniel 12:11 mainitsee jälleen hävityksen kauhistuksen:
”Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää” (Dan. 12:11).
Öljymäen puheessa (Matt. 24) Jeesus kehottaa Juudeassa olevia pakenemaan nähdessään tämän kauhistuksen. Vertailukohdat Danielissa, Matteuksessa ja Ilmestyskirjassa vahvistavat, että Antikristus tarvitsee huomattavan paljon aikaa – vähintään kolme ja puoli vuotta – valtansa vahvistamiseen. Sen jälkeen Israelia vainotaan toiset kolme ja puoli vuotta. Se tekee seitsemän vuotta ynnä lisäaika:
”Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää” (Dan. 12:12).
Danielille kerrotaan tässä, että ahdistuksen jälkimmäisellä kolmen ja puolen vuoden jaksolla olisi lisäys. Ensinnäkin, jakeessa 11 kerrotaan vielä 30 päivästä, jolloin kokonaissumma on 1290 päivää. Sitten jakeessa 12, meitä valistetaan, että sen jälkeen on siunaus niille, jotka odottavat, kunnes on kulunut 1335 päivää.
Tämä tekee ahdistuksen jälkipuoliskon kolmen ja puolen vuoden pituiseksi, johon lisätään vielä kaksi ja puoli kuukautta. Useimmat tutkijat ovat sillä kannalla, että tämä lyhyt jakso menee Kristuksen tulemukseen Ahdistuksen lopussa.
Mikä sitten on se siunaus? Mahdollisesti se on aika pedon ja väärän profeetan tuomitsemiselle ja syytteeseen asettamiselle, kuten Ilm. 19 kertoo. Mikä se sitten onkin, niin se ulottuu Danielin 70. viikon seitsemän vuoden tuolle puolelle.
Viikon ensimmäinen puolisko
Ottaen huomioon, että ahdistuksen jälkeen on profeetallisesti tärkeä jakso, niin voisiko sellainen olla myös ennen seitsemää vuotta? Kun kysymyksessä on nimenomaan Antikristus, niin kuinka paljon hänen kehityksestään tapahtuu ennen liiton vahvistamista Israelin kanssa (Dan. 9:27)? Kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin, Antikristus ratsastaa esiin valloittajana:
”Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan” (Ilm. 6:2).
Tässä väärä messias ratsastaa esiin valloittajana. Tämä sinetti merkitsee hänen imperiumin rakentamistoimiensa aloittamista. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida varmasti sanoa, että hän on vahvistanut liiton Israelin johtajien kanssa. Antikristuksen valkoinen hevonen ja sitä seuraavat kolme muuta hevosta, näyttävät merkitsevän vasta pahan imperiumin pelkkiä alkeita. Hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen taistella Jumalan kahden todistajan ja pakanamaailman armeijoiden kanssa ja sitten paljastua yliluonnollisesti Saatanan inkarnaatioksi.
Tri. Arnold Fruchtenbaum’in sanat kirjassa The Footsteps of the Messiah sopivat tähän mitä parhaiten:
”Joten kun Antikristus allekirjoittaa seitsemän vuoden sopimuksen Israelin kanssa, niin viimeinen viikko, eli Jumalan profeetallisen kellon viimeiset seitsemän vuotta Israelille, alkavat tikittää. Tämä ja vain tämä on lähtökohta ahdistuksen seitsemälle vuodelle. Tämän valossa pitäisi olla hyvin selvää, ettei se ole tempaus, joka aloittaa ahdistuksen. Kuten on jo osoitettu, niin tempaus tapahtuu jonkin verran ennen ahdistusta. Se voi tulla juuri ennen ahdistusta, tai se voi tulla useita vuosia ennen ahdistusta.”
Muutkin tunnetut selittäjät pitäytyvät tähän samaan näkemykseen. Jos tempaus tapahtuisi esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta ennen ahdistusta, niin salaperäisen Babylonin maailmanlaajuinen hallitus voisi aloittaa fuusiojakson, joka loppuisi hyvissä ajoin, ennen kuin Antikristus vahvistaa liiton ja Danielin 70. viikko alkaa.
Niinpä kun Antikristus ratsastaa esiin sodan punaisella hevosella, taloudellisen romahduksen mustalla hevosella ja kuoleman hallavalla hevosella, niin se tapahtuu olemassa olevan geopoliittisen järjestelmän purkamiseksi. Myöhemmin hän korvaa tuhoamansa järjestelmän omallaan – tunnistamismerkkien ja despoottisen kontrollin saatanallisella järjestelmällä.
10 vuotta plus?
Tempauksen hetkestä Danielin 1335 päivän loppuun aikaa voisi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta. Sitä voi olla paljon vähemmän, mutta tietyt esikuvalliset ennakkotapaukset viittaavat mieluummin pitempään kuin lyhempään aikaan. Yksi asia on varma, globaalia hallitusta ei voida perustaa ilman taistelua. Danielin profetia viittaa tähän hyvin selkeästi!
Sitä ei myöskään voida perustaa yhdessä yössä. Valtuuksien ja sopimusten lujittaminen voimakkaiden ryhmittymien kanssa vie aikaa. Vasta sitten Antikristus pystyy lupaamaan jotakin.
Tietysti hänen lupauksensa Israelille ja hänen liitonvahvistamisensa ovat 70. viikon käynnistävä tekijä. Lopuksi, Paavalin profetiassa Antikristuksesta, näemme juuri tämän kuvan. Hänen ”laittomuuden ihmistään” ei voida paljastaa, ennen kuin tietyt edellytykset ovat täyttyneet. Tältä osin hänen profetiansa on varsin yksiselitteinen:
”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2.Tess. 2:3,4).
Paavali kertoo tessalonikalaisille, että ”se päivä” (Herran päivä) ei voi tulla välittömästi eikä ilman varoitusta. Hän sanoo, että kaksi asiaa täytyy tapahtua ensin.
Ensiksi, ”luopumuksen” täytyy tulla. Monta keskustelua on syntynyt siitä, mitä tämä tarkoittaa. Jotkut ovat sanoneet, että sana viittaa täysimittaiseen luopumiseen, eli luopumiseen uskosta Jumalaan. Toiset ovat sanoneet, että kreikan verbi tässä voi viitata ”lähtemiseen” eli pois menemiseen. Niin sanoessaan he julistavat käsitystä, että se on tempaus, johon tässä viitataan. Kuinka onkaan, niin sanotaan, että kuluu määrittelemätön aika tämän ”luopumuksen” ja Ahdistuksen välillä.
Toiseksi ”laittomuuden ihmisen” – Antikristuksen – täytyy ilmestyä. Ja on tunnustettava, että tämä on vasta hänen ilmestymisensä alku maailmalle. Tämän jälkeen, kuten olemme huomauttaneet, hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen kaapata maailman valtajärjestelmät ja kääntää ne omaan käyttöönsä. Sitten hänen on vahvistettava liitto Israelin kanssa, ennen kuin Herran päivä (Ahdistus) voi alkaa.
On varmaa, että Danielin 70. viikko on kestoltaan täydet seitsemän vuotta, ynnä jonkin verran lisäaikaa alussa ja sen päättymisen jälkeen. Sitä edeltää määrittelemätön aika, mahdollisesti jopa kolme vuotta. Ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta kestävä puhdistusjakso seuraa seitsemän vuoden ahdistusta. Uskollisena uskovana seurakunnan ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen saat olla kiitollinen, ettet koskaan tule henkilökohtaisesti kärsimään Antikristuksen vallan alla. Jo kauan ennen, kuin maailma hänet tuntee – kauan ennen kuin hän vahvistaa liiton Israelin kanssa – sinä tulet olemaan kotona Herran luona.
Et myöskään tule kokemaan Ahdistuksen ajan mullistuksia. Sinä olet Hänen kanssansa katselemassa, kun Hän valmistelee maaplaneettaa valtakunnan aikaa varten.
Read Full Post »
Ajankohtaista uskosta 