Ajatellessani Jumalan armoa

Viisaan miehen viisaita ajatuksia by Gary Stearman, suom SK

Ajatellessani Jumalan armoa Hänen tuomitessaan maailman, minua muistutettiin jälleen kerran sen maailman luonteesta, jossa elämme:

“Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.” (Ilm. 20:2-5)

Seitsemän vuoden ahdistuksen lopussa saatana sidotaan ja vangitaan tuhanneksi vuodeksi, mikä on Kristuksen millenniaalisen hallitusajan pituus. Paljon tapahtuu tuon hallituksen aikana. Maa peruskorjataan. Israel on Luvatussa Maassa. Israelin juutalainen temppeli on maailman tärkeä vallankäyttäjä – koko maailman ihme!

Mutta ihaninta kaikista (ainakin uskoville) on se, että ensimmäinen ylösnousemus on saatu päätökseen! Kuten edellä lainatussa Ilmestyskirjan kohdassa sanotaan, armosta pelastuneiden ylösnousemus saatetaan päätökseen. Tämä uskomaton suoritus alkoi Kristuksen ylösnousemuksella ja sitä seurasi seurakunnan ylösnousemus tempauksessa noin seitsemän vuotta aikaisemmin – ennen Ahdistuksen alkua.

Jotkut ovat verranneet sitä kulkueeseen: Kristus ”ensihedelmänä” johdossa, pyhät perässä tempauksessa. Sen jälkeen tulevat pyhät, joista tuli uskovia Ahdistuksessa. Häntäpään muodostavat ne (noin 1000 vuotta myöhemmin), jotka herätetään Suuren Valkean Valtaistuimen tuomiolle (Ilm. 20:11). Ne, jotka eivät kuulu kulkueeseen, heitetään ”tuliseen järveen” ikuisuudeksi.

Tässä on kuitenkin tärkeä seikka: Rakastavassa armossaan Jumala on sallinut pahan ja vääryyden menestyä tuhansia vuosia, jotta voisi ulottaa armonsa jopa iankaikkisen kadotuksen partaalla oleville! Saatanan synnistä alkaen hän aloitti rakastavan prosessin tuoda pelastus maailmalle; ei asetuksella, vaan rakastavalla armolla!

Ollen rakkauden ruumiillistuma, hän tuomitsee ja ennallistaa kadotetun maailman. Tämä on Raamatun keskeinen teema:

”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:4-8)

Ehkä suurin kaikista raamatullisista totuuksista on, että ”Jumala on rakkaus”. Maailman koko epäuskoinen älymystö ei osaa käsitellä tätä perustotuutta. Mutta uskovina me ymmärrämme sen perustavan todellisuuden. Ylösnousemus on matkalla!