Tulkaa ja katsokaa (osa 1)

Come and see (Part I)
14.2.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Niiden teistä, jotka olette seuranneet blogiani jonkin aikaa, on oltava tietoisia joistakin huolenaiheistani, joista yksi on kuolleen kristillisen tiedon tuhoisa sivuvaikutus. Murhenäytelmä – enkä yhtään liioittele – liittyy perusteettomaan väärinkäsitykseen, tai ehkä jopa pahempaan, jossa on kyse evankelikaalisesta petoksesta – petoksesta, joka koostuu keltaisen muovin esittämisestä tai myymisestä, ikään kuin se olisi kultaa.

Oikein! Meitä on johdettu sekoittamaan kuollut kristillinen tieto (information) elävään kristilliseen tietämykseen/tuntemukseen (knowledge) ja katastrofin lopputulos vaikuttaa nyt evankelikaalisiin massoihin, kuin ei koskaan ennen ja vasta aika näyttää, mikä lopputuote on oleva. Yksi on varmaa: se ei ole meidän mieltymyksemme mukaista ja me tulemme harmittelemaan ja katumaan. Tässä postissa rajaan jälleen kerran elävän kristillisen tiedon kuolleesta, sillä mitä nopeammin ymmärrämme olemassa olevan vastakkainasettelun, sitä vahvemmilla olemme.

Eron esittely

Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Niin Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan sanoi heille: ”Mitä te etsitte?” He vastasivat hänelle: ”Rabbi” – se on käännettynä: opettaja – ”missä sinä majailet?” Hän sanoi heille: ”Tulkaa ja katsokaa”. Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen tykönään sen päivän. Silloin oli noin kymmenes hetki.” (Joh. 1:35–39).

Tässä meillä on kaksi opetuslasta, jotka tulevat Jeesuksen tykö kysyen: ”Opettaja, missä sinä majailet?” Yleensä, kun joku kysyy, hän odottaa vastausta. Vastaus voi tietysti olla oikea tai väärä, mutta tässä keskityn oikeisiin vastauksiin, koska ne ovat niitä, jotka sopivat siihen, mitä haluan sanoa.

Oikeat vastaukset voidaan jakaa kahteen alaryhmään, nimittäin passiivisiin ja aktiivisiin. Kun ymmärrämme näitä kahta alaryhmää vastaavat perinnöt, ymmärrämme sen leveän kuilun, joka erottaa kristillisen tiedon (information) kristillisestä tuntemuksesta (knowledge).

Passiiviset vastaukset

Aloittakaamme passiivisilla vastauksilla. Niitä koskeva hämmästyttävä asia on, että niitä voidaan saada staattisessa tilassa, sillä ne eivät vaadi muuta kuin älyllistä osallistumista. Siksi niitä voi tulla päähämme, kun istumme sohvalla kahvia juomassa. Eräässä mielessä ne ovat helppoja vastauksia.

Kuten kohta näemme, tällaiset vastaukset voivat välittää vain tietoa. En sano, että näin saatu tieto olisi täysin hyödytöntä. Sanon vain, että se jää hyvin kauas kokemusperäisestä tiedosta eli ilmoituksen kautta saadusta, koska sillä itsessään ei ole suoraa vaikutusta elämäämme. Itse asiassa voimme pitää informaatiota pelkkänä tiedon varjona, sillä siinä ei ole mitään todellisuutta.

Aktiiviset vastaukset

Sen sijaan aktiiviset vastaukset edellyttävät osallistumistamme. Itse asiassa ne saattavat mennä niin pitkälle, että vaativat antautumistamme ja se johtuu siitä, että ne eivät tule luoksemme. Ne vaativat meitä menemään niiden luokse. Ja jos kieltäydymme, jäämme ilman vastausta, tai mikä pahempi, ilman tietoa. Siksi on niin paljon tietämättömyyttä tänä päivänä. Tykkäämme helpoista vastauksista, joten menemme raamattukouluihin, täytämme päämme tiedolla (information) ja kävelemme ulos diplomi kädessä. Älä ymmärrä minua väärin; diplomissa sinänsä ei ole mitään väärää, kunhan ymmärrämme sen vähäisen arvon. Mutta juuri tässä on ongelma; me yliarvioimme sen, asetamme sen jalustalle, ylistämme sitä entisaikojen jumalana ja avaamme mahdollisuuksien ovia ihmisille, jotka tietävät vain vähän Kristuksen koulusta. (Ef. 4:20,21). Tämä on todellakin murhenäytelmä.

Se voi tuntua ristiriitaiselta, mutta ajassa, jossa on paljon diplomeja, tietämättömyys rehottaa ja näin ollen Hoosean sanat ovat edelleen ajankohtaiset: ”Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla” (Hoosea 4:6). (Jokseenkin kaikki englanninkieliset käännökset käyttävät taidon kohdalla sanaa knowledge, tietämys, tuntemus. Suom. huom.) On selvää, että tämä on tuhoisaa, mutta onnettomuutta pahentaa se tosiasia, että useimmat evankelikaaliset uskovat olevansa upotettuja tiedon mereen, kuin ei koskaan ennen. Kaikki tämä ja paljon muuta on viemässä meitä hengelliseen pimeään aikaan, aikaan, joka jo vaikuttaa meihin negatiivisesti sotilaallisessa marssissamme.

Jeesuksen vastaus

Kuten olemme nähneet, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Opettaja, missä sinä majailet?” Jeesus olisi voinut antaa heille osoitteensa tai koordinaattinsa; se olisi ollut passiivinen vastaus, eli se olisi jättänyt heille pelkkää informaatiota. Mutta Hän halusi antaa heille enemmän, joten Hän antoi heille vastauksen, joka kantoi tietoa siivissään eli aktiivisen vastauksen. Hän kehotti heitä: ”Tulkaa ja katsokaa.”

Päivän päättyessä he tiesivät, missä Jeesus asui, sillä he olivat taipuneet tiedon vaatimuksiin. He tiesivät talon värin ja mistä se oli tehty. He tiesivät, mitä näkyy, kun katsoo ulos ikkunasta. He olivat myös varmistaneet, että se oli järjestyksessä, valoisa tai pimeä. He jopa tiesivät talon ominaishajun ja miltä ulko-ovi näyttää. He olivat nähneet sen, koskettaneet sitä, mennet sisään, istuneet siellä ja kokeneet sen. He tiesivät, miten sinne päästään ja tullaan takaisin. Voimme sanoa ja sanoa todella, että HE TIESIVÄT, missä Jeesus asui.

Kuten me kaikki ymmärrämme, passiivinen vastaus ei olisi voinut antaa kaikkia näitä asioita. Mutta jotenkin suuri joukko evankelikaalisia suosii halpoja passiivisia vastauksia ja arvostaa niitä hienona kultana. He etsivät niitä, maksavat niistä, kirjoittavat ne muistiin ja siellä he menevät, täysin onnellisina, ikään kuin mitään ei olisi todella kadoksissa. Tämä on sydämen särkevä katastrofi, ja uskokaa minua, se on synkempi, kuin miltä näyttää.

Jatkuu artikkelissa Tulkaa ja katsokaa (osa 2).